Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykymaailma ja mielenterveys
19.06.2018 |
Olen masentunut suorittaja. Saisin varmaan vaikka ja mitä diagnooseja, jos hakisin mielenterveyshoitoa. Ongelma on se, että en tiedä mitä hyötyä masennuslääkkeistä ja muusta olisi minun kaltaiselleni ihmiselle.
Mitä tarkoitusta tuo koko mielenterveysjärjestelmä oikeasti palvelee, paitsi ihmisten työkykyisinä ja yhteiskuntaan jokseenkin sopeutuvina pitämistä?
Mitä jos nimenomaan se helvetin työnteko, ja kaikki sen mukanaan tuomat rasitteet omaan identiteettiin, luokkaan, ja muihin yhteisön odotuksiin on ne jotka masentaa?
Tienaan hyvin ja mies myös. Olen itse sitä mieltä, että jos muutettaisiin maalle, ostettaisiin talo, eleltäisiin siellä jotenkin downshiftaten ja perheyhteisöön keskittyen, elämä tuntuisi paljon mielekkäämmältä ja merkityksellisemältä mulle. Nyt tilanne on se että koen jatkuvaa vastenmielisyyttä kaikesta mitä minun työ ja miehen työ ja meidän sosiaaliset piirit kaupungissa vaatii.
Meillä olisi rahaa ostaa se talo, ja olen kasvanut maalla, eli sen elämän auvoisuudesta ei ole ruusunkuvia silmissä. Mies haluaa ehdottomasti pitää kiinni hyvästä erityisasiantuntijan työstään jota voi mielestään tehdä vain kaupungissa. Olen eri mieltä tuosta, mutta kuitenkin, muutto ei käy kysymykseen jos tehdään valintoja yhdessä.
Lopputulos on se, että olen mielenterveysongelmainen kaupungissa, ja tunnen että olen vankina työssäni ja koko tässä elämässä. Tunnen kuvotusta työtäni, työkavereitani, ramen-ravintoloissa lounastamista, työvaatteiden pitämistä ja kaikkea tuota kohtaan. Normaali ihminen varmaan hakisi apua tässä tilanteessa, mutta mä näen tämän jotenkin nykyisen neoliberalistisen elämäntavan oireena enkä omana heikkoutenani. Tuntuu, että kun asioita alkaa miettiä ja niitä katsoo kriittisesti on kuin suomut olisivat lopullisesti tippuneet silmiltä, enkä voi enää palata siihen, että olisi ihanaa käydä after-work skumpilla työkavereiden kanssa ja polttaa itseään loppuun ja olla tyytyväinen asianlaitaan.
Ajatuksia tästä? Muuta kuin sitä, että ei saisi valittaa, jos menee hyvin.
Kommentit (33)
En vaan pysty ymmärtämään näitä "masentuneita" ja silti heillä on mies. Hoh hoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä ap:lla voi olla vähän ruusuiset kuvitelmat, että perheyhteisö ja talo maalla korjaavat kaiken. Ap kun ei ole ainoa ihminen yhtälössä. Lapset voivat kaivata muutakin kuin mullan kuopsuttamista pihamaalla varsinkin teini-iässä. Itse haaveilin lapsena, kuinka jännittävää on asua sitten kaupungissa, jossa on paljon ihmisiä. Hauskaa se olikin 16-30 -vuotiaana, sen jälkeen aloin kaivata vähemmän stimulointia ja toisten seuraa, niinkuin aikuisuudessa pidemmälle ehtiessä juuri monestikin käy.
Jos mies voisi vaihtaa erityisasiantuntijan työn vaativan alan asiantuntijaksi? Täällä on kaikki lukijat sillä alalla, joten varmasti vinkkejä löytyy.
Minusta kuulostaa siltä, että etsit itseäsi ja paikkaa maailmasta. Kuka sen sanoo missä ja millä tavalla pitäisi olla? Ei tämä elämä näytä kaikille samanlaiselta. Ihan yhtä ok olisi asua maalla elellen vähällä kuin kiireessä kaupungissa. Ongelma on vain se kuinka sen teet: joko jäät miehesi kanssa elämään tai muutat maalle. Vai onko mitään välimuotoa? Muutat maalle ja mies tulee viikonloppuisin sinun luo tai sinä kaupunkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot väärässä työssä. Työnteon pitää olla mielekästä eikä perseestä. Onko ihme että masentuu ja palaa loppuun, jos päivästä toiseen kitkuttelee 8 tuntia ikävässä paikassa? Ihmiset tekee valintoja aivan väärin perustein ja osin tietysti pakosta. Siinä ampuu itseään jalkaan ja kuuppa spragaa ennemmin tai myöhemmin. Työnteon pitää olla harrastamiseen verrattavissa olevaa mielenkiintoista suorittamista eikä inhottavaa väkertämistä.
Se isoin ongelma on se , kun tollasiin tilanteisiin määrätään jotain mielialalääkkeitä ja normaali aivokemia pilaataan loppuelämäksi.
Ihminen on täysin vieraantunut luonnosta, luonnollisesta ruokavaliosta ja muista ihmisistä.
Jos elämä on pelkkää suorittamista ja ruokavalio ja suolistobakteerit ihan mitä sattuu niin ihmekkös tuo että masentuu.
Siihen ei mikään pilleri tuo apua vaan sysää tunteettomaan "hälläväliä" tunneliin.
Eipähän enää ainakaan vi"""a vaikkei eläkkään oman näköistä ,mukavaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho, ajatuksesi ovat kuin kopioitu omasta päästäni.. Niin moni asia tuntuu täysin typerältä ja merkityksettömältä teeskentelyltä ja todella kiireisenä ja väsyneenä olemista/esittämistä pidetään jostain syystä jonkinlaisena hyveenä.
Totta kyllä. Mutta maalle muutto ei auta yhtään! Oikein suututtaa nuo kuvittelut. Kesämökki on eri asia, osta sellainen, niin voit käydä siellä maalla milloin haluat, mutta et ole sinne sidottu.
ura-assistentti kirjoitti:
Oot väärässä työssä. Työnteon pitää olla mielekästä eikä perseestä. Onko ihme että masentuu ja palaa loppuun, jos päivästä toiseen kitkuttelee 8 tuntia ikävässä paikassa? Ihmiset tekee valintoja aivan väärin perustein ja osin tietysti pakosta. Siinä ampuu itseään jalkaan ja kuuppa spragaa ennemmin tai myöhemmin. Työnteon pitää olla harrastamiseen verrattavissa olevaa mielenkiintoista suorittamista eikä inhottavaa väkertämistä.
Kenelle mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan pysty ymmärtämään näitä "masentuneita" ja silti heillä on mies. Hoh hoijaa. No miksei sulla oo miestä?
Kuinka sokeita ihmiset voi olla. Nyt on lopunajat ja pahenee koko ajan. Ahdistuksen aika. Mikään ei juurikaan anna tyydytystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ura-assistentti kirjoitti:
Oot väärässä työssä. Työnteon pitää olla mielekästä eikä perseestä. Onko ihme että masentuu ja palaa loppuun, jos päivästä toiseen kitkuttelee 8 tuntia ikävässä paikassa? Ihmiset tekee valintoja aivan väärin perustein ja osin tietysti pakosta. Siinä ampuu itseään jalkaan ja kuuppa spragaa ennemmin tai myöhemmin. Työnteon pitää olla harrastamiseen verrattavissa olevaa mielenkiintoista suorittamista eikä inhottavaa väkertämistä.
Kenelle mahdollista?
Kaikille. Pitää ennakkoluulottomasti kokeilla eri juttuja. Koskaan ei voi tietää mistä oikeasti tykkää ellei lähde kokeilemaan. Se oma juttu voi löytyä sattumalta. Ihmiset alistuu surkeaan tilanteeseen ja pilaa elämänsä, koska joko ei ole tietoa paremmasta tai ei ole rohkeutta tehdä tarvittavia muutoksia. Jos elämä on jo valmiiksi p**kaa, niin voiko mitään edes menettää?
Alue: Aihe vapaa
Minä olen tiennyt lapsesta saakka, että minusta ei ole "normaalin" ihmisen elämään. Tajusin tämän leikkiessäni legoilla, jossa oli huoltoasema, kampaamo, kauppa ym.
Olen aivan liian inttrovertti luonne, jotta prjäisin tavallisten ihmisten seurassa. Onneksi minua on siunattu erinomaisella matikkapäällä ja loogisella päättelykyvyllä sekä tarkkailevalla ja tutkivalla luonteella.
Olen miettinyt usein sarjamurhaajan uraa, mutta arvostan liikaa vapauttani sekä talouttani että hyötysuhde jäisi plussan puolelle. Olisi myös naurettavan helppoa työntää ihmisiä junan alle. On kamalaa kun psyyke pettää. Hakekaa apua ajoissa.