Olen alkanut näkemään enneunia

En usko että paha henki aiheuttaa enteet. Jotkut ihmiset syntyvät tämän aistin kanssa. Ovatko he syntyessään pahan hengen valtaamia? En usko.

Niin, koen muutenkin outoja varoituksia joita sitten noudatan. Jos tulee olo että, älä mene metsän läpi, niin en mene. Mutta näihin on kai looginen, biologinen selitys.

Niin ja en tunne mitenkään erityisen paljon raskaana olevia. Tässä parin vuoden aikana näyt, unet ja tuntemukset ovat kovasti vain liittyneet niihin. Toki tässä iässä moni lisääntyy, ja lasten kautta olen tavannut uusia ihmisiä..

En usko, että mikään paha näitä aavistuksia lähettää. Ehkä vain tunnistan herkästi liikkeistä tms henkilön fyysisen ja henkisenkin kunnon.

Mutta kommenttien perusteella en muuta mitään, eli en sano mitään.

Myös 5-vuotias lapsemme muistaa asioita hyvin kaukaa (mitä ei kuvista ole nähnyt). Ja tunnistaa valheet. Mies ei halua kuulla mitään höpötystä siitäkään. Lapsi myös tiesi sanoa, että isotäti kuolee, ja niinhän siinä kävi. Aika surullista, jos on periytyvää.

Äitini sanoi, että hänen mummonsa ennusti, mutta pappa piti sitä syntinä ja käski anoppiaan olemaan hiljaa..

Ap

Minulla on samaa. Näen enneunia ja välillä tulee vain keskellä arkea päähän varma "tieto" tai kuva jostakin tapahtumasta. Intuitioon kannattaa luottaa. Jos koen, ettei kannata lähteä nyt pyöräretkelle, sillä siellä tapahtuu jotakin, niin en mene.

Joskus mieleen nousee eri ihmisten (tuntemattomampien) kanssa ollessa ajatuksia tuon ihmisen asioista (on ollut masentunut, tulee eroamaan tai yrittänyt lasta tai kokenut urallaan menetyksen..) ja kun tunnen hänet paremmin, hän sitten kertoo minulle näistä. Eikä yllätä.

Olen ottanut tämän siten, etten liikaa mieti näitä. Välillä kerron äidilleni tai miehelleni ja he hymähtelevät, että miten tuo voi olla mahdollista?

23 jatkaa: ei minunkaan uskovainen kälyni hyväksy tätä, vaan pelottelee aina saatanalla ja pahoilla hengillä. En koe tätä sellaisesta tulevana, joten en kerro hänelle mitään. Näin vältytään riidoilta.

Pystytkö kertoa mulle monta lasta tuun yhteensä saamaan?:) ja meneekö kaikki hyvin?

Minun äidilläni on ollut samantyylisiä asioita. Enneunia ym. Juurikin jonkun kuolemaan liittyen tms.

Näitä on minullakin.

Minä esim. sain mieleeni yht'äkkiä kesken tavallisen perjantai-illan imuroimisen ajatuksen, että "tänä jouluna X kirjoittaa korttiin vain oman nimensä, sillä puolisonsa Y kuolee."

Kun äitini soitti, että oli kuullut kuolinsanoman, että Y on kuollut, en ollut yhtään yllättynyt.

Ja juu, joulukortissa oli sitten vain X:n nimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on varmaan älyttömän laaja sosiaalinen verkosto.

Työkaverit, kaverit, sukulaiset ja asiakkaat.

Ilmeisesti muut eivät koe täällä samoin, joten turhaan edes aloitin.

Ap

No, minä otan sinut jonkinasteisesti tosissani. Olen jollain tasolla intuitiivinen itsekin. 

Miehesi kavahtaa, koska tuo on ikävää ja pelottavaa. Jos ne tiedot ovat "aitoja", en henkilökohtaisesti usko niille muuta tulokanavaa kuin (paha)henki ja itse haluaisin hankkiutua sellaisesta eroon. 

Minäkin pidän sinänsä mahdollisena että jotkut saavat ennakkoaavistuksia (eriasia onko ap itse trolli) ihan vain koska itsekin kokenut jotain vastaavanlaista pari kertaa. Se että liittyykö asiaan (pahoja) henkiolentoja niin tuskimpa piruja tuollaisen ”taidon” takana ole tai muuta ihmeempää tarkoitusta. Mutta jos ap tosiaan saa jotain aavistuksia tulevasta niin en kyllä itse siitä kertoisi kenellekään. Miehensä reaktio on sellainen miten ihmiset näihin juttuihin asennoituu. Ovat outoja ja hölynpölyä joten helpompi olla puhumatta niistä kun niitä ei pysty ymmärtämään. Pitäisin vain omanatietonani nämä, varsinkin keskenmenot. Parempi ettei siitä varsinkaan odottaville kerro. Aiheuttaa turhaa stressiä mikä itsessään voi laukaista keskenmenon...

Niin. Eli en pystyisi edes auttamaan..

Harmittaa etten voi omalle miehelle puhua, kun ahdistaa ja koen tästä suruakin.

Kaverit eivät oikein halua uskoa, ja sanovat etteivät halua ainakaan tietää mitään.

Mies on nähnyt, että kaikki on käynyt toteen, mutta ei halua kuulla.

Eli menenkö psykologille? Tuskin auttaisi, kun muuten elämäni on ihan ok.

Ap

Et tarvitse psykologia paitsi jos haluat käsitellä asiaan liittyvää ahdistusta jonkun kanssa, muuten länsimainen terveydenhuolto ei voi sinua auttaa. Eikä kannata mennä sanomaan näistä asioista lääkärille/ psykiatrille tms., saat muuten pian psykoosidiagnoosin. Suurin osa ihmisistä ei vain ole valmis tällaisille asioille, ja heidän tahtoaan on hyvä kunnioittaa. Jos he eivät halua kuulla, ei asioista kannata mainita mitään. Kerro vain kysyttäessä.

Kuten joku tuolla jo mainitsikin, saatat saada näitä asioita tietoosi ihan vain siksi, että voisit tukea näitä ihmisiä paremmin kun olet itse niihin jo valmistautunut. Ei ole sinun tehtäväsi yrittää muuttaa tapahtumien kulkua: Se, minkä on tapahduttava, myös tapahtuu. Älä siis huoli siitä, miten asiat menevät vaan siitä, miten niihin suhtaudut. Ihan jo pelkkä tyyni kuunteleminen ihmisten huolien keskellä auttaa menetyksen kokijaa enemmän kuin osaat arvatakaan.