Lue keskustelun säännöt.
Autismidiagnoosin saaneen lapsen vanhemmat, neuvokaa.
19.06.2018 |
Lähipiirissäni on autismidiagnoosin saanut lapsi, joka menee normaaliin kouluun. Hänellä on paljon valmiuksia ja älyä. Haasteitakin on. Hänen kanssaan voi kuitenkin keskustella syvällisesti. Pystyy juttelemaan pitkäänkin ja leikkimään muiden kanssa.
Osa hänen käytöksestään on haastavaa enkä tiedä miten toimia. Viimeinen mitä haluan, on ahdistaa häntä tai hänen perhettään, tai loukata. Mutta kun hänen käytöksensä ahdistaa minun lastani. Hän käyttäytyy ajoittain hyvin epäystävällisesti, erityisesti minua kohtaan ja saattaa ilkeän kuuloisesti näpäyttää leikin keskellä mun pari vuotta nuorempaa lastani. Tarkoitukseni ei arvostella, vaan saada tietoa siitä, että onko tälle tehtävissä jotakin. Jos on, siitä olisi hyötyä hänelle itselleenkin varmaan, tuollaisena kaverisuhteisiin tulee haasteita.
En siis tiedä, kuuluuko taudinkuvaan vai onko asia, joka liittyy kasvatukseen. Saattaa siis lapseni edessä haukkua minua. Jos tarjoan syötävää, ylimielisesti saattaa tuhahtaa vaikka että mitä sinä muka osaisit valmistaa. Totta, en ole mestarikokki, mutta ihan normiruokaa teen. Lapseni hätkähtää ilkeästä kielestä omaa äitiään kohtaan. Lapsen vanhemmat kuulevat, mutta eivät puutu. Jos joku muu lapsi käyttäytyisi noin, ystävällisen napakasti sanoisin, että tuo oli vähän epäystävällisesti sanottu, yritetään puhua kauniimmin.
Tätä juuri kysyn, että voinko sanoa näin? Vai onko tuo jokin pakko-oire? Siinä tapauksessa, miten toivoisitte, että selitän tämän lapselleni? En pysty sivuuttamaan jatkuvasti tilanteita, joissa toinen, joka siis suurimmaksi osaksi käyttäytyy lapseni silmissä tavallisesti, käyttäytyy yhtäkkiä ilkeästi. Lapselle ei ole hyvä katsoa, että yhden annetaan olla ilkeä. Vamma ei muuten näy. Lapseni ymmärtää hyvin, että jollakin on huono näkö, siksi silmälasit ja joidnekin on mahdoton kävellä, siksi pyörätuoli, joku tarvitsee avustajaa päiväkodissa jne. Tämä on tuttua. Samoin jonkun sairaudesta aiheutuva väsymys ja heikkous, Mutta ilkeys ei.
Lapsella on myös kurja tapa haluta tarkastaa takkien taskuja ja laukkuja. Ne kiinnostavat häntä pakonomaisesti, liittyy tietysti sairauteen, ymmärrän. Mutta on se kurjaa. Voi kaivella tamponini ja jankuttaa, mitä tällä tehdään, suuttua, kun ei saa availla meikkejäni. Tiedän, että liittyy sairauteen, mutta itse yrittäisin ohjata tilannetta siihen, että löytyisi joku muu kiinnostuksen kohde. Ymmärrän, että helpommin sanottu kuin tehty.
Miten neuvotte toimimaan? Kuinka paljon lasta voi kasvattaa ystävällisesti esm sanomalla että meillä ei voi toimia noin? Ilkeää, tonkivaa lasta ei tee mieli kutsua leikkimään, kun on paljon kivojakin kavereita. Vanhempien takia yritän, mutta en osaa kysyä heiltä, heillä on riittävän rankkaa, diagnoosi suht uusi.
Please älkää suuttuko. Kysyn siksi, että osaisin toimia ja olla kuormittamatta perhettä&lasta. Minua siis ei haittaa vaikkapa kotini kommentointi tms, mutta lapseni tai minun osaamisen tai ulkonäön kommentointi ilkeästi, vähätteleväst ei myöskään ole jotain, jolle haluan oman lapseni altistaa jatkuvasti. Mitä siis neuvotte?
Mun perstuntuma olisi, että ainakin suoranaiseen ilkeyteen puuttuisin ystävällisen rauhallisesti ja ehkä selittäisin, että tulee paha mieli,hän voisi jaksaa pitkänkin keksustelun aiheesta ja laukun tonkimislle yrittäisin asettaa rajoja, että juu, laukkuni kiinnostaa, mutta tiedätkö, siellä on minun omia juttujani, joidne pelkään menevän rikki, että voisimmeko leikkiä vaikka jotain muuta. Koska lapsi on älykäs ja kiinnostnut erilaisesta tiedosta, hän voisi keskustelun kautta hahmottaa asian. Tai sitten ei, en tiedä. Miten neuvotte? Kuormittaako liikaa?
Kommentit (126)
Tuohon haukkumisen pitää puuttua, kotonaan ei niin taideta tehdä. Lapsen pitää oppia pyytämään anteeksi. Pistä vaikka "jäähylle" näissä tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autistinen lapsi (omalla tämä diagnoosi tänä vuonna) tarvitsee tiukat rajat, joten puhu kunnolla vanhempien kanssa. Nyt olisi kiire hankkia lapselle tarvittavaa tukea. Joku toimintaterapia voisi olla hyväksi, jolloin myös vanhemmat saisivat ohjeita lapsen kanssa toimimiseen. En usko että tuo lapsi pärjää koulussa ilman omaa avustajaa. Ole vaan määrätietoinen, kiellä koskemasta tai ota kielletty tavara pois kädestä. Älä lähde mukaan lapsen jankkaamiseen. Sano että olet aikuinen ja määräät säännöt. Lapsen ei tarvitse vielä tietää mitä tampooneille tehdään, voit vaan sanoa että ne ovat sinun hygienia juttuja ja niillä eivät lapset leiki...
Hyviä neuvoja mutta varaudu myös että jankkaaminen ja ei toivotti käytös voi jatkua vaikka sinä määräät säännöt ja otat tavarat pois etkä lähde jankkaaminen mukaan. Tosin, yleensä as lapsi on kuitenkin helpompi vieraille kun omille vanhemmille joten voi toimiakin pienet konstit.
Onpa kerrankin todella hyviä vastauksia ja paljon. :) Olen lastentarhanopettaja, joka olen opiskelemassa erityislastentarhanopettajaksi ja mielestäni olennaista olisi saada juteltua lapsen vanhempien kanssa. Lähtökohtaisesti jos kuka tahansa vieras lapsi on kotonanne kylässä, hänen tulisi hallita kyläilyetiketin ensimmäinen sääntö, joka kuuluu siten, että kyläilypaikassa voi olla kuten kotonaan, vaan siellä tulee noudattaa kyläpaikan sääntöjä. Vanhempien kanssa juttelu voisi virittää keskustelua samoista aiheista myös lapsen kotona ja vanhemmille ei ainakaan tule tunne, että heidän lastaan jotenkin tarpeettomasti nokitaan vaikka autisminsa vuoksi. Suurin osa autistilapsen vanhemmista olisi luultavasti vain iloisia, jos heidän lastaan osattaisiin ja haluttaisiin noin auttaa.
Autisti(lapse)t eivät ole ilkeitä tarkoituksella, vaan heidän kykynsä ymmärtää sosiaalisien tilanteiden pelisääntöjä on usein heikommin kehittynyt kuin muilla ikäisillään. Heillä ei silti useinkaan ole tarkoitusta loukata tai toisaalta vikaa ymmärryksessä. Mielestäni ajatuksesi siitä, että ystävällisesti ja lasta ymmärtämään auttaen kerrot tilanteessa ikä- ja kehitystasoon sopivalla tasolla, miksi ei voi toimia kuten lapsi toimii ja annat mallin tai esimerkin paremmasta tavasta toimia on aivan oikein. Autistit voivat oppia ja useimmiten oppivatkin toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaan, mutta se vaatii heiltä vain enemmän harjoittelua. Mielestäni on hyvä idea myös kertoa omalle lapsellesi, mistä autismissa on kysymys, sillä muutoin autismista johtuvat piirteet voivat aiheuttaa väärintulkintoja, jotka vaikeuttavat autistilapsen ja sinun lapsesi ystävyyttä enemmän kuin autismin tuottama mahdollinen ensihämmennys konsanaan.
Lapselle voi ja pitääkin opettaa tapoja, autismidiagnoosista huolimatta. Se diagnoosi toki monimutkaistaa asioita, eikä kaikilla välttämättä ole välineitä, kykyä tai jaksamista siihen. Vanhemmat saattavat myös vältellä raivareita, minkä takia eivät puutu kaikkeen. Ja onpa niitäkin vanhempia, jotka eivät diagnoosin takia puutu asioihin. Ja todella väsyneitä vanhempia, jotka eivät yksinkertaisesti jaksa.
Viestissä 15 on mielestäni hyviä vinkkejä. Mitään jäähyjä tai muita en suosittele, niiden teho on tutkimuksissakin kyseenalaistettu. Selkeästi ja topakasti kerrot ja opastat ne säännöt, joiden mukaan toimitaan. Ja uudestaan seuraavalla kerralla, koska harvemmin se kerrasta uppoaa. Se lapsi oppii toimimaan oikein vain kun häntä opastetaan. Kaikki lapset oppivat.
Ensisijaisestihan tämä olisi vanhemmam tehtävä opettaa, mutta sinä voit kyllä kotonasi puuttua käytökseen, mikäli vanhemmat eivät sitä jostain syystä tee. Kuulostaa kyllä siltä, että perhe tarvitsisi tukea.
Noissa ilkeilyissä ei kuitenkaan välttämättä ole kyse siitä, että lapsi haluaisi olla ilkeä, vaan hän ei välttämättä käsitä, että sanoo ilkeästi. Mutta muutoin en rupea toistamaan sitä mitä on jo sanottu.
Sinänsä juttelu vanhempien kanssa ei olisi huono idea. Esim heillekin tulisi selväksi mitä heiltäkin odotat. Tai sitten he voivat kertoa miksi eivät puutu, tai voisivat itsekin tulla siihen tulokseen, että voisi hakea apuja lapsen kanssa toimimiseen.
T. Erityisopettaja
Vierailija kirjoitti:
Lapselle voi ja pitääkin opettaa tapoja, autismidiagnoosista huolimatta. Se diagnoosi toki monimutkaistaa asioita, eikä kaikilla välttämättä ole välineitä, kykyä tai jaksamista siihen. Vanhemmat saattavat myös vältellä raivareita, minkä takia eivät puutu kaikkeen. Ja onpa niitäkin vanhempia, jotka eivät diagnoosin takia puutu asioihin. Ja todella väsyneitä vanhempia, jotka eivät yksinkertaisesti jaksa.
Viestissä 15 on mielestäni hyviä vinkkejä. Mitään jäähyjä tai muita en suosittele, niiden teho on tutkimuksissakin kyseenalaistettu. Selkeästi ja topakasti kerrot ja opastat ne säännöt, joiden mukaan toimitaan. Ja uudestaan seuraavalla kerralla, koska harvemmin se kerrasta uppoaa. Se lapsi oppii toimimaan oikein vain kun häntä opastetaan. Kaikki lapset oppivat.
Ensisijaisestihan tämä olisi vanhemmam tehtävä opettaa, mutta sinä voit kyllä kotonasi puuttua käytökseen, mikäli vanhemmat eivät sitä jostain syystä tee. Kuulostaa kyllä siltä, että perhe tarvitsisi tukea.Noissa ilkeilyissä ei kuitenkaan välttämättä ole kyse siitä, että lapsi haluaisi olla ilkeä, vaan hän ei välttämättä käsitä, että sanoo ilkeästi. Mutta muutoin en rupea toistamaan sitä mitä on jo sanottu.
Sinänsä juttelu vanhempien kanssa ei olisi huono idea. Esim heillekin tulisi selväksi mitä heiltäkin odotat. Tai sitten he voivat kertoa miksi eivät puutu, tai voisivat itsekin tulla siihen tulokseen, että voisi hakea apuja lapsen kanssa toimimiseen.
T. Erityisopettaja
Vielä kaipaisin ap:n kertomuksesta sitä että millä tavalla vanhemmat eivät puutu. Jos esim. vanhempi ei ole paikalla kuulemassa kuinka lapsi sanoo tökerösti tai kaivaa vieraan laukkua hän ei voi tähän puuttua tai ripittää lasta tästä myöhemmin. Uskon että kaikki vanhemmat kyllä ohjeistavat lastaan oikeanlaiseen käytökseen aina silloin kun näkevät tai kokevat tähän olevan aihetta. Jos ja siis jos vanhempi on taas tietoinen että lapsi saattaa käyttäytyä huonosti vierailulla hänen kanssaan voisi varmaan jutella asiasta ennen vierailua tai joskus muuten vaan. Toisaalta hirveä ripittäminen jostain pahan teosta, kuten laukun kaivelemisesta jälkikäteen on ehkä hieman kyseenalaista. Näissäkin tapaksissa lapsi pitäisi ohjeistaa ja opettaa juuri kun se tilanne on päällä. Ei kai kukaan nyt voi olettaa että enpäs nyt kiellä lasta kaivamasta laukkua kun se on vanhempien tehtävä opettaa ja toivon että vanhemmat sitten puhutvat tästä kotona vaikka eivät ehkä ole edes tietoisia että tällaista on tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat tarvitsevat tukea? Sinäkö heille kerrot "tukena" että tiedättekö että lasta pitäisi ohjeistaa että ei kaivella laukkua tai sanota tökerösti muille kun on joskus tehnyt näin. Ja siihen vanhempi että "ihanks totta, no eiköhän tuo ole itsestään selvää ja näin olemme kyllä aina tehneetkin jos tällaista on meidän silmien edessä tapahtunut" Mitäs sitten eritysiopettaja ohjeistaa vielä lisää?
Meillä oli muutama vuosi sitten tilanne että lapsi yritti karkailla päiväkodista. Siitä tädit vihaisena että puhukaa nyt kotona että niin ei saa tehdä. Kyllä puhuttiin ja puhuttiin. Ei se sitä kokonaan lopettanut mutta puhuttiin kuitenkin aina kun tällaista oli ollut. Ei voi kuitenkaan olettaa että kun kotona käsitellään jokin asia se loppuu ja jos se ei lopu niin asiaa ei ole käsitelty ollenkaan kotona ja asia on yhdentekevää vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, autismdiagnoosi ei tee lapsesta ilkeää, eikä ole este oikeiden tapojen opettamiselle. Juttele lapsen vanhempien kanssa, ja kysy lupaa sanoa nätisti, kun lapsi ei käyttäydy toivotulla tavalla.
Lupaa kannattaa kysyä siksi, että lähinnä ainoa riski, mitä kasvattavasta ohjauksesta voi olla on, että lapsen VANHEMMAT ottavat kyttyrää siitä, että torut heidän lastaan.
Useimmille vanhemmille on ihan ok ja jopa hyvä asia, jos joku ohjaa heidän lastaan.
Ja sitten kun lupa on hankittu, SANOT sille aspergerille (siitä tuossa on kuvauksesi perusteella kyse), että "kuulehan XX, noin ei saa sanoa kylässä, tuollaisesta voi emäntä louklaantua, kun moitit hänen tarjoamiaan ruokia" jne.
Siis ystävällisesti sanot JA huom. perustelet. Assit ovat kyllä usein ihan älykkäitä ja ymmärtävät perusteluja.
Omalla assillani olen käyttänyt myös tikku-ukkopiirroksia selittääkseni, mitä muut ajattelevat joissain tilanteessa. Eli näillä ns. sosiaalisilla sarjakuvilla voi avata tilanteiden tapahtumalogiikkaa lapselle.
Summa summarum: autismi/aspergerdiagnoosi eivät todellakaan tarkoita, ettei lasta saisi ohjata käyttäytymään kohteliaasti. Se vain vie aikaa ja hermoja, koska assi tarvitsee paljon toistoja, eikä osaa yhtä hyvin vetää johtopäätöksiä yhdenlaisesta tilanteesta toiseen kuin normilapsi.
Mutta summa sumarum. Saako siis asperger lapsen kätyttäytymmän lopulta aivan kuin normaali lapsi niin että nämä ei toivottavat käytökset vain katoaa tai vähenee olemattomiin kun on vain loisto kärsivällinen, loisto ammatillinen ja positiiivinen kasvatusmetodi ja tuhansia toistoja. Ei saa. Eli hyvästä yrityksestä huolimatta voi olla aika hard case to handle. Silti kannattaa aina yrittää!
Veljelläni on asperger. Hän oli ehkä 15-vuotias, kun tietynlainen uhmakkuus vihdoin alkoi helpottaa. Eli hän lähtökohtaisesti vastusti kaikkia sääntöjä jotka eivät olleet hänen intressien mukaisia. Vanhempani myöskään eivät osanneet kovin johdonmukaisia sääntöjä laatia, saati vaatia niiden noudattamista. Nyt aikuisena hänellä on selvästi kyky huomioida muita, toki ilmaisu on edelleen töksähtelevää eikä hän ymmärrä mitään kiertoilmauksia tai puujalkavitsejä. Koko kouluaika oli kyllä todella hankalaa, joka ikisestä asiasta tuli jankkaamista eikä veljeni millään suostunut ymmärtämään että hänenkin pitää tehdä ne samat asiat mitä muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismin kirjon häriö -diagnoosi ei oikeuta huonoon käytökseen. Se voi kyllä tarkoittaa, että oikeanlaisen käytöksen oppiminen tapahtuu hitaammin ja vaatii enemmän työtä. Oma poikani, 24 v, on aikoinaan saanut asperger-diagnoosin. Hän on edelleen joissain suhteissa vaikea (pitää kiinni piintyneistä tavoistaan ja joutuu pois tolaltaan, jos ei ole osannut varautua suunnitelmien muutoksiin jne.), mutta hänestä on kasvanut ihan poikkeuksellisen kohtelias ja muut huomioiva tyyppi - koska sitä on pitänyt harjoitella erikseen niin paljon. Poika on älykäs, luova ja kiltti - mutta myös äärimmäisen herkkä (ja herkkänahkainen!) - joten on tärkeää, että asiat esitetään oikealla tavalla. Hän ottaa erittäin hyvin kritiikkiä vastaan, kun se osataan tuoda esiin rakentavasti ja oikein. Tyyliin: "tämä on varmaan aspergerista johtuva ongelma, mutta kun teet XX, ihmiset kokevat sen XX". Hän korjaa yleensä käytöstään heti ja on jatkossa tarkka myös muun samankaltaisen käytöksensä kanssa. Hän joutuu edelleen myös kysymään välillä hassujakin asioita, esim. mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan joitain ihan arkipäiväisiä fraaseja. Autismin kirjon häiriöt ovat ongelmia 1) sosiaalisessa vuorovaikutuksessa 2) aistitoiminnoissa 3) impulssikontrollissa. Kun sen ottaa huomioon, AS-ihmisiä voi ja pitää kohdella aivan samoin kuin meitä kaikkia muitakin.
Meillä on assi lapsi. Tottakai kiellän ja ohjeistan häntä aina oikeanlaiseen käyttäytymiseen, mutta silti valitettavasti käy monesti niin että kun yksi "tyhmä" kielletty tapa jää pois niin tulee sitten joku toinen. Ap:n tapauksesta en tiedä, mutta kyllä itseäni hymyilyttäisi sen kaltaiset ohjeet, että tiedätkös että lasta pitää kieltää ja ohjeistaa kun se, että lapsi käyttäytyy oudosti tai paheksuttavasti ei tosiaankaan aina johdu siitä, että ei ole kielletty tai ohjattu tarpeeksi.
Toisaalta eihän assi lapsenkaan tarvitse olla se kaikkein kiltein lapsi, joka ei kinä tee mitään kiellettyä tai toimi ikinä tyhmästi. Kyllähän niitä "tavis" lapsiakin tapaa tämän tästä tyhmyyksiä tekemästä ja huonosta käyttäytymisestä saa kiinni. Itse asiassa meillä tuota tavaran tonkimista laukuista ja hyllyiltä on suorittaneet ihan tavis lapset kun ovat täällä olleen vierailulla, joten sekään ei nyt niin tavatonta ole. Ja tottakai kielsin heitä enkä antanut vain repiä tavaroita hyllystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: Ymmärrä, että vaikka lapsi käyttäytyy tavalla jonka sinä tulkitset ilkeäksi, hän ei ole tarkoituksella ilkeä tai omituinen. Se on autistin ja neurotyypillisen keskeinen ero. Autisti toimii kuten nentti toimisi jos nentti haluaisi olla ilkeä, mutta autisti ei halua olla ilkeä vaan hänellä on joku muu syy toimintaansa. Esim. ei tongi taskuja urkkiakseen, vaan koska hänestä on puhtaasti kiinnostavaa tutkia mitä piilosta löytyy. Jos rankaiset ja sätit ilkeydestä, lapsi ei ymmärrä mitä hän teki väärin, koska eihän hän kokenut käytöstään minkäänlaisena ilkeilynä. Päinvastoin, hän voi kokea rangaistuksen epäoikeudenmukaisena mistä voi seurata uhmaa, kuten muillakin lapsilla.
Jos lapsen älyssä ei ole vikaa (on siis asperger eikä syvästi autistinen), paras on jos kerrot hänelle miksi ei voi tehdä niin miten hän tekee, vaikkei tarkoittaisi mitään pahaa. Vielä parempi, jos autat häntä suuntaamaan uteliaisuuttaan fiksummin. Jos ei-toivottuun käytösmalliin ei puututa, se muuttuu helposti rutiiniksi ja toiseksi johtaa siihen että lasta kohdellaan entistä kurjemmin koska hänet oletetaan ilkeäksi ja vammaiseksi.
Ehdottomasti kannattaa kertoa omalle lapselle kehitystason mukaisesti autismista, esim. näin. "Anna ei ole ilkeä vaikka tekee noin, koska Anna ymmärtää asiat helposti toisella tavalla kuin me muut." Myös lapsen vanhempien kanssa kannattaa tottakai jutella.
Asperger ei kuitenkaan ole vamma vaan erilainen tapa hahmottaa asioita. Siihen liittyy usein sosiaalisen kanssakäymisen haasteita, mutta myös vahvuuksia (mikä on se syy miksi se ei ole vamma). On tärkeää auttaa autistia vuorovaikutusasioissa ja kertoa hyvän vuorovaikutuksen malleja. Se mitä on kaikkein vaikein ymmärtää on sanattomat viestit ja mallista näyttäminen, koska aspergerilla ei ole välttämättä korkeaa tarvetta matkia muita. Kannattaa tiedostaa, että lähes kaikki aspergerlapset joutuvat kärsimään kiusaamisesta, ulkopuolelle sulkemisesta ja henkisten kykyjensä vähättelystä. On kuitenkin eri asia olla vähä-älyinen kuin luonnostaan hahmottaa asiat eri tavalla kuin muut. Aspergerlapsi pystyy muuttamaan käytöstään kun kerrotaan selvästi, miten kannattaa toimia ja miksi.
Perustelujen tosin kannattaa olla hyviä ja konkreettisia. Ei mitään epämääräistä "Näin ei vaan saa toimia", vaan "ihmisille tulee paha mieli jos...". Aspergerlapsi, toisin kuin ilkeä lapsi, ymmärtää sen eikä halua aiheuttaa pahaa mieltä. Hän on tavallaan todella viaton (esim. viattoman utelias), eikä toisen asemaan asettuminen ole helppoa.
t: palsta-asperger
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin: Ymmärrä, että vaikka lapsi käyttäytyy tavalla jonka sinä tulkitset ilkeäksi, hän ei ole tarkoituksella ilkeä tai omituinen. Se on autistin ja neurotyypillisen keskeinen ero. Autisti toimii kuten nentti toimisi jos nentti haluaisi olla ilkeä, mutta autisti ei halua olla ilkeä vaan hänellä on joku muu syy toimintaansa. Esim. ei tongi taskuja urkkiakseen, vaan koska hänestä on puhtaasti kiinnostavaa tutkia mitä piilosta löytyy. Jos rankaiset ja sätit ilkeydestä, lapsi ei ymmärrä mitä hän teki väärin, koska eihän hän kokenut käytöstään minkäänlaisena ilkeilynä. Päinvastoin, hän voi kokea rangaistuksen epäoikeudenmukaisena mistä voi seurata uhmaa, kuten muillakin lapsilla.
Jos lapsen älyssä ei ole vikaa (on siis asperger eikä syvästi autistinen), paras on jos kerrot hänelle miksi ei voi tehdä niin miten hän tekee, vaikkei tarkoittaisi mitään pahaa. Vielä parempi, jos autat häntä suuntaamaan uteliaisuuttaan fiksummin. Jos ei-toivottuun käytösmalliin ei puututa, se muuttuu helposti rutiiniksi ja toiseksi johtaa siihen että lasta kohdellaan entistä kurjemmin koska hänet oletetaan ilkeäksi ja vammaiseksi.
Ehdottomasti kannattaa kertoa omalle lapselle kehitystason mukaisesti autismista, esim. näin. "Anna ei ole ilkeä vaikka tekee noin, koska Anna ymmärtää asiat helposti toisella tavalla kuin me muut." Myös lapsen vanhempien kanssa kannattaa tottakai jutella.
Asperger ei kuitenkaan ole vamma vaan erilainen tapa hahmottaa asioita. Siihen liittyy usein sosiaalisen kanssakäymisen haasteita, mutta myös vahvuuksia (mikä on se syy miksi se ei ole vamma). On tärkeää auttaa autistia vuorovaikutusasioissa ja kertoa hyvän vuorovaikutuksen malleja. Se mitä on kaikkein vaikein ymmärtää on sanattomat viestit ja mallista näyttäminen, koska aspergerilla ei ole välttämättä korkeaa tarvetta matkia muita. Kannattaa tiedostaa, että lähes kaikki aspergerlapset joutuvat kärsimään kiusaamisesta, ulkopuolelle sulkemisesta ja henkisten kykyjensä vähättelystä. On kuitenkin eri asia olla vähä-älyinen kuin luonnostaan hahmottaa asiat eri tavalla kuin muut. Aspergerlapsi pystyy muuttamaan käytöstään kun kerrotaan selvästi, miten kannattaa toimia ja miksi.
Perustelujen tosin kannattaa olla hyviä ja konkreettisia. Ei mitään epämääräistä "Näin ei vaan saa toimia", vaan "ihmisille tulee paha mieli jos...". Aspergerlapsi, toisin kuin ilkeä lapsi, ymmärtää sen eikä halua aiheuttaa pahaa mieltä. Hän on tavallaan todella viaton (esim. viattoman utelias), eikä toisen asemaan asettuminen ole helppoa.
t: palsta-asperger
No tässä kiteytyi kaikki tärkeä. Ei ole kyse ilkeydestä, eikä edes vanhempien puuttumattomuudesta tai välinpitämättömyydestä. Asperger lasta voi ja pitää opettaa, eri tavalla kun muita lapsia kenties. Nimenomaan viattoman utelias on hyvä kuvaamaan. Myös jonkinlainen itsehillintä puuttuu. Kun jokin kiinnostaa siihen on vain päästävä käsiksi, ihan kuin pakon sanelemana. Ei ymmärrä asioita samalla tavalla, mutta voi olla kuitenkin hätkähdyttävän fiksu joissain pohdinnoissa. Asperger lapsi pystyy oppimaan uutta ja muuttamaan käytöstä, mutta ei asperger lapsi yleensä muutu tavalliseksi lapseksi, jossa ei ilmenisi mitään outoutta tai paheksuttavaa käytöstä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tässä kiteytyi kaikki tärkeä. Ei ole kyse ilkeydestä, eikä edes vanhempien puuttumattomuudesta tai välinpitämättömyydestä. Asperger lasta voi ja pitää opettaa, eri tavalla kun muita lapsia kenties. Nimenomaan viattoman utelias on hyvä kuvaamaan. Myös jonkinlainen itsehillintä puuttuu. Kun jokin kiinnostaa siihen on vain päästävä käsiksi, ihan kuin pakon sanelemana. Ei ymmärrä asioita samalla tavalla, mutta voi olla kuitenkin hätkähdyttävän fiksu joissain pohdinnoissa. Asperger lapsi pystyy oppimaan uutta ja muuttamaan käytöstä, mutta ei asperger lapsi yleensä muutu tavalliseksi lapseksi, jossa ei ilmenisi mitään outoutta tai paheksuttavaa käytöstä koskaan.
Kiitos kannustuksesta. Tuohon "itsehillinnän puutteeseen" korjaisin vielä sen verran, että se on taas yksi väärinkäsitys. Kun autisti käyttäytyy tavalla joka nentillä tulkitaan johtuvaksi itsehillinnän puutteesta (=negatiivinen ominaisuus), häneltä ei puutu itsehillintää, vaan kyse on yleensä äärimmäisestä keskittymisestä ja kiinnostuksesta. Kun jokin kiinnostaa, se kiinnostaa täysillä, ja kaikki muu helposti unohtuu. Itsehillinnän puutteesta ei ole kysymys, koska silloin kun asperger on tässä tilassa, häneltä kyllä löytyy runsaasti itsehillintää *kaiken muun* suhteen. :D Esim. ei mene syömään vaikka olisi nälkä. Asperger-lasta on hyvä kannustaa tasaisuuteen juuri siksikin että hän oppii huolehtimaan itsestään. Esim. asettaa tietyt ajat jolloin erityismielenkiinnonkohteeseen saa uppoutua luvan kanssa, ja selittää että muulloin tehdään muuta tärkeää. Kannattaa hyödyntää aspergerin mieltymystä rutiineihin ja selkeään päivärytmiin tässä kohdassa. Esim. sanoa että klo 18-20 saat tutkia dinosauruksia, mutta ensin käydään kerhossa ja sitten on iltapalan aika.
Aspergerin äly on usein teoreettista ja asioihin suuntautunutta. Toisaalta lapsi voi vaikuttaa pikkuvanhalta kun tietää kiinnostuksenkohteistaan helposti saman verran kuin aikuinen asiantuntija, mutta sen vastapuolena on se että sosiaalisia asioita on vaikea ymmärtää. Siitä seuraa ongelmia koska nentit ajattelevat luonnostaan että jos on yhdessä asiassa superfiksu, tajuaa normaalisti paljon "yksinkertaisemmat" asiat. Mutta as-näkökulmasta juuri ne muille yksinkertaiset asiat ovat tosi vaikeita...
Tämäkin altistaa aspergerin huonolle kohtelulle: hän on helposti hyväuskoinen ja olettaa että koska hän itse on rehellinen, kaikki muutkin ovat. Älyllisesti assit ovat usein varhaiskypsiä, mutta emotionaalinen kypsyminen kestää usein pitkään.
Vielä yksi tärkeä juttu mikä unohtui mainita: se että aspergerit eivät ilmaise tunteita niin kuin muut, ymmärrä epämääräisiä ilmaisuja jne. ei tarkoita ettei tunteita olisi. Todellisuudessa aspergereilla on vähintään yhtä vahvat tunteet kuin muilla, ja viimeistään ajan kanssa lapsi kyllä tajuaa jos on tullut väärin kohdelluksi ja tuntee siitä tuskaa. Hän ei ehkä ymmärrä, miksi häntä on syrjitty/puhuttu rumasti/kiusattu, mutta hän ymmärtää että näin on tapahtunut ja että muut ovat tehneet niin tahallaan. Koska hän luonnostaan on ikäistään viattomampi, sen itse väärin kohtelemisesta aiheutuneen pahanolon lisäksi siis tulee ahdistus ja hämmennys kun ei ymmärrä, miksi muut haluavat kohdella häntä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku muu lapsi käyttäytyisi noin, ystävällisen napakasti sanoisin, että tuo oli vähän epäystävällisesti sanottu, yritetään puhua kauniimmin.
Tätä juuri kysyn, että voinko sanoa näin?
Lapsella on myös kurja tapa haluta tarkastaa takkien taskuja ja laukkuja. Ne kiinnostavat häntä pakonomaisesti, liittyy tietysti sairauteen, ymmärrän.
Koska lapsi on älykäs ja kiinnostnut erilaisesta tiedosta, hän voisi keskustelun kautta hahmottaa asian. Tai sitten ei, en tiedä. Miten neuvotte? Kuormittaako liikaa?
Olen jättänyt ylle olennaisia asioita aapeen aloituksesta.
Ensimmäiseen kohtaan. Juuri noin sinun pitää lapselle sanoa, mutta ystävällisesti, ei tiuskien. Autismi ei tee lapsesta ilkeää, mtuta se altistaa huonolle kohtelulle. Hän on todennäköisesti monta kertaa saanut kuulla kaveriensa vanhemmilta ja päiväkotiväeötä vastaavan tokaisun "mihin sinusta nyt muka olisi" tai "et sinä tähän pysty" ja on oppinut ajattelemaan sitä normaalina käytöstapana. Oikeasti, noin autistisia lapsia monesti kohdellaan. heitä pidetään toistaitoisina eikä heillä katsota olevan ihan täysiä ihmisoikeuksia. Sitten kun he oppivat kohtelemaan muita samoin, ajatellaan,e ttä ovat ilkeitä ja huonokäytöksisiä. Läheisillä on kaksi tehtävää: yhtäältä yrittää tarjota rakkautta, positiivisia kokemuksia ja käytös malleja ja toisaalta selittää, että ne huonot mallit eivät ole hyviä. Jos voit osallistua tähänsinusta on vanhemmille suuri ilo. Mutta huonon mallin kieltäminen ei auta, jollei voi myös antaa sitä hyvää mallia. Autisti on fiksu, muttei osaa itse kehittää sosiallisen toiminnan malleja.
Sama pätee taskujen ja laukkujen kaiveluun. Sano, ettei niin saa tehdä, ja ota ne laukut pois hänen ulottuviltaan. Mutta jos hänen on pakko kaivella jotain, kerää vaikka jotain harmittomia pikkuesineitä kangaspusiin ja anna se kaiveltavaksi.
Olet aivan oikeassa siinä, että lapsi on älykäs ja voi keskustelun kautta hahmottaa asioita. Ainakin meidän lapsi hahmotti. Mutta siihen keskusteluun pitää mennä oikein. Se ei saa olla tunteellista, koska autisti ei välttämättä osaa tulkita toisten tunteita eikä reagoida niiin "oikein". Hän on kyllä empaattinen, muttei selittämättä tiedä, mille, eikä miten ilmaista sitä. Ei myöskään pidä lähteä liikkeelle tuomitsemisesta ja moittimisesta, vaan ihan puhtaasta älyllisestä informaatiosta: Sinun ei pidä olla loukkaantunut, koska tiedäthän, että toinen ei tarkoita loukata. Sen sijaan sinun pitää jakaa toiselle se tieto, että sellaiset asiat, mitä hän juuri sanoi, voivat loukata.
Ole kaikessa vietinnässä selkeä, asiallinen ja suora. Älä käytä mitään kiertoilmauksia äläkä jätä epävarmuuksia, sillä lapsi ei tajua niitä. Älä yritä manipuloida, autisti ei yksinkertaisesti tajua sellaista. Äläkä kiellä sanomalla "enpä tiedä, käykö se", sillä silloin lapsi olettaa, että et tiedä, ja odottaa, että otat selvää. Jos tarkoitat ei, sano ei.
Assina allekirjoitan tuon, että huono kohtelu lapsena johtaa sitten siihen että assilapsi pitää sitä normaalina käytöksenä. Minua kiusattiin, vähäteltiin ja minulle tiuskittiin lapsena, enkä tajunnut ettei tuo ollut normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Varsinkin, kun tuota harrastavat olivat niitä fiksuja ja pidettyjä lapsia. Muutettiin, ja olin jatkuvasti pulassa uudessa koulussa mutten ymmärtänyt yhtään miksi. Kerran yritin kysyä mistä tietäisin mikä on sallittua sanottavaa ja mikä ei, mutta opettaja luuli että viisastelin ja jouduin vielä pahempaan pulaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, autismdiagnoosi ei tee lapsesta ilkeää, eikä ole este oikeiden tapojen opettamiselle. Juttele lapsen vanhempien kanssa, ja kysy lupaa sanoa nätisti, kun lapsi ei käyttäydy toivotulla tavalla.
Lupaa kannattaa kysyä siksi, että lähinnä ainoa riski, mitä kasvattavasta ohjauksesta voi olla on, että lapsen VANHEMMAT ottavat kyttyrää siitä, että torut heidän lastaan.
Useimmille vanhemmille on ihan ok ja jopa hyvä asia, jos joku ohjaa heidän lastaan.
Ja sitten kun lupa on hankittu, SANOT sille aspergerille (siitä tuossa on kuvauksesi perusteella kyse), että "kuulehan XX, noin ei saa sanoa kylässä, tuollaisesta voi emäntä louklaantua, kun moitit hänen tarjoamiaan ruokia" jne.
Siis ystävällisesti sanot JA huom. perustelet. Assit ovat kyllä usein ihan älykkäitä ja ymmärtävät perusteluja.
Omalla assillani olen käyttänyt myös tikku-ukkopiirroksia selittääkseni, mitä muut ajattelevat joissain tilanteessa. Eli näillä ns. sosiaalisilla sarjakuvilla voi avata tilanteiden tapahtumalogiikkaa lapselle.
Summa summarum: autismi/aspergerdiagnoosi eivät todellakaan tarkoita, ettei lasta saisi ohjata käyttäytymään kohteliaasti. Se vain vie aikaa ja hermoja, koska assi tarvitsee paljon toistoja, eikä osaa yhtä hyvin vetää johtopäätöksiä yhdenlaisesta tilanteesta toiseen kuin normilapsi.
Mutta summa sumarum. Saako siis asperger lapsen kätyttäytymmän lopulta aivan kuin normaali lapsi niin että nämä ei toivottavat käytökset vain katoaa tai vähenee olemattomiin kun on vain loisto kärsivällinen, loisto ammatillinen ja positiiivinen kasvatusmetodi ja tuhansia toistoja. Ei saa. Eli hyvästä yrityksestä huolimatta voi olla aika hard case to handle. Silti kannattaa aina yrittää!
Ei tietenkään saa, enkä niin väittänytkään.
Mutta as/autistinen lapsikin oppii, ja pahimmat virheet käytöksessä pitää tietenkin kasvatuksella pyrkiä poistamaan.
Autismi on ennen kaikkea poikkeavan aistiprosessoinnin ja sosiaalisen kömpelyyden oireyhtymä. Sitä ei millään terapialla tai kasvatuksella saa "parannettua", mutta autistinen henkilö oppii tapoja kompensoida ja lieventää ongelmiaan.
Tuota noin... kyllä assi voi olla ihan yhtä lailla ilkeä, siis tarkoituksellisesti, kuin nenttikin. Ei autismikirjon häiriö kenestäkään pyhimystä tee!
Mutta toki se selittää osan ei-toivotusta käytöksestä, että as-lapsi on ymmärtänyt tilanteen toisin kuin nentti. Eli OSA ns. ilkeydestä voi olla vain sosiaalista kömpelyyttä.
Mutta siis aika paksua pajunköyttä se, etteikö assi kykene olemaan juoni ja ilkeä. Kyllä kykenee, ja siihen pitää tietysti puuttua siinä missä nenttilapsenkin ilkeyteen.
Itse olen omissa lapsissani ainakin huomannut valehtelua ja sisaruksen kiusaamista. Monasti itsekkyyttä ja omimisen halua. Mutta olen opetellut toimintavan, jossa ikään kuin ensin otan käyttöön "benefit of a doubt" eli mietin, onko assi saattanut ymmärtää tilanteen väärin - kysyn, miksi hän toimi kuten toimi - ja selitän, miltä tapahtunut vaikuttaa muista ihmisistä. Ja sitten jos huomaan hänen lasketelleen luikuria tms., määrään rangaistuksen.
Rangaistakin siis saa, mutta tietysti ikäkauteen kuuluen ja vasta silloin, jos on varma siitä, että toinen on tahallisesti ja tieten tahtoen toiminut väärin (eikä tietämättömyyttään tai siksi, ettei ole ymmärtänyt tilannetta).
Vaikeita juttujahan nämä on, koska ketään ei halua/saa moittia tai rangaista sellaisesta, jota tämä on erehdyksessä tehnyt tai siksi, ettei KYKENE toimimaan sellaisessa tilanteessa oikein. Vertayksen vuoksi: sokeaa ei voi moittia siitä, ettei hän ole nähnyt kieltotaulua.
Vierailija kirjoitti:
Mutta summa sumarum. Saako siis asperger lapsen kätyttäytymmän lopulta aivan kuin normaali lapsi niin että nämä ei toivottavat käytökset vain katoaa tai vähenee olemattomiin kun on vain loisto kärsivällinen, loisto ammatillinen ja positiiivinen kasvatusmetodi ja tuhansia toistoja. Ei saa. Eli hyvästä yrityksestä huolimatta voi olla aika hard case to handle. Silti kannattaa aina yrittää!
Ei saa. Asperger ei ole käytöshäiriö vaan kyse on pohjimmiltaan siitä että aspergerit ja nentit hahmottavat kaiken eri tavoin koska aistit toimivat eri tavalla. Aspergerlapsen kouluttaminen normaalisti käyttäytyväksi on siis sama kuin jos haluaisit kouluttaa vasenkätisen oikeakätiseksi tai umpiheteron homoksi. Voihan sitä yrittää, mutta lopputuloksena on vain epäonnistuminen ja pahaa mieltä. Asperger voi oppia "näyttelemään" mutta se kuormittaa, eli pahentaa stressiä minkä käsitteleminen on asseille muutenkin vaikeaa. Hän voi oppia yleisesti hyväksytyn käytöksen normit, mutta soveltamaan ei luultavasti opi. Se on ongelma, koska te nentit sovellatte ja näette poikkeuksia niissä normeissanne ihan koko ajan ja sitten kun aspergerihminen toimii sääntöjen mukaan, niin sekään ei ole hyvä. Olisikin pitänyt tajuta joustaa tässä kohdassa, tajuta että tuota ihmistä eivät koskekaan samat säännöt kuin muita, ymmärtää että vaikka säännöksi on kirjoitettu näin, käytännössä siitä ei pidäkään välittää jne. Toivotonta!
Parasta siis olisi, jos sen lisäksi että asseille opetetaan sopeutumista siinä laajuudessa mihin pystymme, meitä myös haluttaisiin ja yritettäisiin ymmärtää. Olisi hienoa jos erilaisuudessa nähtäisiin myös mahdollisuuksia eikä niin että neurotyypillisyys on myös ihanne josta poikkeamisessa ei ole mitään hyvää. Kun normaaliksi muuttuminen on mahdotonta, sitä ei pitäisi vaatia vaan as-ihmisten pitäisi voida pärjätä omalla tavallamme. Siihen on tässä yhteiskunnassa vielä pitkä matka. Voitte kuitenkin tehdä palveluksen ja yrittää, koska meillä kuitenkin on myös niitä vahvuuksia.
t:palsta-asperger
Autistinen lapsi (omalla tämä diagnoosi tänä vuonna) tarvitsee tiukat rajat, joten puhu kunnolla vanhempien kanssa. Nyt olisi kiire hankkia lapselle tarvittavaa tukea. Joku toimintaterapia voisi olla hyväksi, jolloin myös vanhemmat saisivat ohjeita lapsen kanssa toimimiseen. En usko että tuo lapsi pärjää koulussa ilman omaa avustajaa. Ole vaan määrätietoinen, kiellä koskemasta tai ota kielletty tavara pois kädestä. Älä lähde mukaan lapsen jankkaamiseen. Sano että olet aikuinen ja määräät säännöt. Lapsen ei tarvitse vielä tietää mitä tampooneille tehdään, voit vaan sanoa että ne ovat sinun hygienia juttuja ja niillä eivät lapset leiki...