Mikä on pelottavin kauhuleffa?

Orpokoti (El orfanato) espanjalainen tosi pelottava. Aikuisellekin.

"Alien-leffat eivät ole olleet kauhua ekaa leffaa lukuunottamatta ja sekin on ekan tunnin ajan enemmän scifiä. Jännitystä toki, mutta uusimmassakin se selittämättömän ja oudon tunne on mennyt jopa siinä määrin, että ksenomorfit vaan kiltisti odottelevat, että päähenkilö ampuisi ne ja ne kuolevat sitten yhden pulssikiväärin sarjalla :/

Alien:Isolation -pelin pelaamisessa on enemmän kauhua ja kaikki parhaat ideat ja visuaalinen ympäristö leffaan oli otettu siitä. Tyytyväinen olen siitä, että kassatulot takaavat sarjan jatkumisen elokuvissa, mutta ideat ovat nimenomaan leffoissa aika lopussa. Sarjakuvien puolella on paremmat juonet, vaikka sielläkin paljolti roikutaan samoissa hahmoissa. Jopa nykyiset Marvelin sarjat ovat olleet kohtalaisia Dark Horsen sarjisten jälkeen.

-winner-"

Alienit ovat hirviökauhua scifin ohella näyttäytyy sitten katsojalle kauhuna tai ei. Ovathan monet kauhutkin laimeita, mutta silti kauhua edustaa. Mimic elokuvat samaa genreä ovat alienien kanssa.

Labyrintti eli The Maze Runner. Eka oli paras, 2 jatko-osaa tuli myöhemmin,

"Alienit ovat hirviökauhua scifin ohella näyttäytyy sitten katsojalle kauhuna tai ei. Ovathan monet kauhutkin laimeita, mutta silti kauhua edustaa. Mimic elokuvat samaa genreä ovat alienien kanssa."

Tarkoitan sitä, että ksenomorfin kehityskaari ekassa Alienissa oli koko ajan yllätyksellinen ja outous loi sen kauhuelementin, samoin se, ettei aluksella ollut yhtään sitä vastaan toimivaa kunnollista asetta eikä karkuun pääse. Sama pointti tekee Alien:Isolation -pelistä niin toimivan. Et voi oikeasti päihittää ksenomorfia, vaan piiloutuminen on ainoa keino.

Lisäksi Alienista poisleikatussa kohtauksessa kehityskaari Brettin ja Dallasin muuttumisessa muniksi ja uusiksi facehuggereiksi odottamaan seuraavia epäonnisia uhreja oli vielä kammottavampi asia kuin pelkkä heidän kaappaamisensa pelkiksi uusiksi isäntäkehoiksi seuraaville aikuisille ksenomorfeille. 

Uudessa Romulus-leffassa ei mitään vastaavaa outoa ja mullistavaa tai kammottavaa nähdä, se on vain greatest hits-kooste. Yksi uusi välivaihe kehityskaaressa nähdään, mutta sekin on tuttu jo Species-leffoista. Painottomuuskohtaus on ehkä parasta, mutta se vaatii sen, että ksenomorfit odottelevat kiltisti ammutuiksi tulemista. AI ja robotiikan kaksikasvoisuus ja yhtiön etu on mukana, mutta sekin aspekti on jo odotettava klisee sarjassa. Ja mitä vähemmän Engineereistä ja mustasta mönjästä mainitsee, sitä parempi.

Romulus on ok sarjan jatkon pelastajana, mutta Prey teki parempaa ja elokuvallisesti toimivampaa jälkeä Predator-sarjan pelastajana.

Ehkä Alien Vs Predator 3 on sitten joskus viimein puolitoistatuntinen alien matchia ilman yhtään ihmishahmoa? 

-winner-

Vierailija kirjoitti:

"Uusintaversiota en ole vielä nähnyt. Epäilemättä samalla tavalla amerikkalaistettu versio kuin oli Martyrs, Inside, The Vanishing tai Oldboy. Miksi näiden leffojen jenkkiversiot ovat kerta toisensa jälkeen huonompia kuin alkuperäiset onnellisine loppuineen, kun merkittävin särmä näissä elokuvissa (ja se pointti, miksi ne ylipäänsä on huomattu) on nimenomaan se, ettei niissä ole onnellista loppua tai säälitä katsojia?

Vastaan kuten SNE:ssä: "Because you let us."

-winner-"

--------------------------------------------------------

Itse katsoin tuon uusintaversion. Alkuperäistä en ole vielä nähnyt.

Speak no evil oli aika keskinkertainen. James McAvoy veti roolinsa todella hyvin ja siinä se. Ei jäänyt mitään muuta muistettavaa elokuvasta, kuin Jamesin roolisuoritus vain. Loppuratkaisu elokuvassa oli todella surkea.

Ei tuo sentään niin surkea ollut, kuin uusi versio The Crow leffasta. 

Eli kynnyskysymys on jaksaako McAvoyta. Jo Splitin jälkeen olin kyllä aika kyllästynyt koko kaveriin.

The Crow -leffa olisi toiminut paljon paremmin sarjan viidentenä osana ja itsenäisenä elokuvana, eikä siihen olisi tarvinnut muuta kuin vaihtaa henkilöiden nimet muuksi kuin Ericiksi ja Shellyksi ja jättää romantiikka vähemmälle. Kontrasti alun puppy loven ja lopun ultragore-koston välillä on liian jyrkkä ja Danny Hustonin hahmo olisi kannattanut kopsata 30 Days of Night -leffasta, jotta pahiksena olisi ollut pelottava.

-winner-

"Eli kynnyskysymys on jaksaako McAvoyta. Jo Splitin jälkeen olin kyllä aika kyllästynyt koko kaveriin.

The Crow -leffa olisi toiminut paljon paremmin sarjan viidentenä osana ja itsenäisenä elokuvana, eikä siihen olisi tarvinnut muuta kuin vaihtaa henkilöiden nimet muuksi kuin Ericiksi ja Shellyksi ja jättää romantiikka vähemmälle. Kontrasti alun puppy loven ja lopun ultragore-koston välillä on liian jyrkkä ja Danny Hustonin hahmo olisi kannattanut kopsata 30 Days of Night -leffasta, jotta pahiksena olisi ollut pelottava.

-winner-"

---------------------------------------------------------

Mä olin kyllästynyt McAvoyhin, mutta Speak no evil leffassa oli se loistavin näyttelijä. Kerta viihdettä Speak no evil remake on itselleni. Eikä siinä mitään menetä, jos jättää koko elokuvan katsomatta.

The Crow oli niin kuraa, että ymmärrän erittäin hyvin alkuperäisten näyttelijöiden närästyksen uudesta versiosta. Päähahmo on ihan erilainen luonteeltaan ja olemukseltaan, kuin alkuperäinen Crow. Ottaa huomioon, että alkuperäinen oli rauhallinen, neuvoja ja ei niin kus'pää. Mikä ihmeen idea oli myös saadanan olevan siinä ja se matrixin oloinen maailma? Tyylitaju elokuvassa ja ulkonäkökin oli aivan toisenlaista uusimmassa versiossa. Puuttui se adrenaliini toimintakohtauksista myös.

Mä aloin myös katsoo Taso elokuvat. Eilen katsoin ekan ja tänään katson tokan.

Vierailija kirjoitti:

Labyrintti eli The Maze Runner. Eka oli paras, 2 jatko-osaa tuli myöhemmin,

En ole kuullut kenenkään kehuvan noita. Oot ensimmäinen. Ne lapsinäyttelijät eivät ole valovoimaisia. 

Todella saman kaltainen Hunger Games leffasarjan kanssa, että millään mittarilla ei tee vaikutusta. Pitää olla todella tylsää, että jaksaa katsoa noita elokuvia.

Lähes kaikki Suomifilmit. Varsinkin kun miesosassa Olavi Reimas tai Leo Lähteenmäki. Kammottavia myös Jalmari Rinne ja Urho Somersalmi, HYI !

Tykkään kauhuleffoista vaikka näen niistä herkästi painajaisia. Blair witch project vei yöunet pitkäksi aikaa 🙈. Ja muutoinkin nämä metsään sijoittuvat leffat ovat selkäpiitä hyytäviä.

Tekoälykauhut ovat pelottavampia, kun ne voivat yhtä hyvin olla totta.

Toisesta ketjusta (tekoälyyn liittyvä) tulin tänne, kun aloin hirvittymään ajatuksista. 

Saa nähdä, että tuunkohan lähiaikoina katsomaan hankkimaani Subservience (2024) -elokuvaa. Perspektiiviä vaihtamalla Blade Runneristakin saadaan kauhun ennustukset.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun joku heittelee näitä poliittisia kommentteja, niin tuli mieleen elokuva Soft & Quiet, jossa valkoista ylivaltaa kannattavat naiset kokoontuvat syömään hakaristipiirasta ja jakamaan kokemuksiaan. Sitten sattumusten kautta asiat riistäytyvät käsistä ja sanat muuttuvat teoiksi. Oli katsomisen arvoinen kauhutrilleri, löytyy HBO:sta. 

Maailman naurettavin leffa. Meinasin jättää kesken 15 minuutin jälkeen, mutta halusin nähdä, mitä kaikkea typerää keksivät. Siis oikeasti maailman epäuskottavin pätkä asetelmineen, mutta sopii toki ajan henkeen. Ei saatana.

Suomalainen Sauna, aivan järkyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Texasin moottorisahamurhat (1974) on kärkipäässä. Leatherface alkaa siinä moottorisahahommiin oikein urakalla. Poulan 306a moottorisahan myynti nousi taivaisiin eikä maailma ollut entisellään.

Ei tippaakaan pelottava. Sopii kyllä erinomaisesti NPC-porukalle. 

kuutamosonaatti ja sen jatkoosa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Texasin moottorisahamurhat (1974) on kärkipäässä. Leatherface alkaa siinä moottorisahahommiin oikein urakalla. Poulan 306a moottorisahan myynti nousi taivaisiin eikä maailma ollut entisellään.

Ei tippaakaan pelottava. Sopii kyllä erinomaisesti NPC-porukalle. 

Mä kävin elokuvateatterissa katsomassa tuon äskettäin ja mun takana oleva nuoriso räjähti nauramaan sen päätyttyä.

Itse näin sen ihan hyvänä rasittavana kauhuna, jossa oli aivan karsea äänimaailma. Elokuvahan aikoinaan oli kielletty täällä Suomessa ja näin mä siinä ihan vakuutavia kauhukohtauksia. Leatherfacen yhtäkkiä hyökkäykset oli mielestäni ihan kivan painostavia kohtauksia. Niissä oli ainakin musiikki ajoitettu hyvin tekemään niistä shokeeraavia kohtauksia.

Pitäähän näissä huomioida onko pienen vai ison budjetin elokuva ja siten suhteuttaa sen vaikuttavuuden. Tämähän oli ihan selvästi pienen budjetin elokuva.

Juuri tuo noin, että elokuvateatteri ihmisineen voi pilata kokemuksen. Edellinen postaaja kirjoitti, miten nuoriso oli räjähtänyt nauramaan kauhukohtauksen aikana. Saakeli sentään, juuri tällaiset idiootit pilaavat kokemuksen muilta. Ja muutenkin leffateatterissa muut ihmiset voivat pilata tunnelman.

Sitten vielä se, että kun filmi alkaa loppua, niin ihmiset nousevat liian aikaisin ylös ja alkaa stressi ja kiire kesken elokuvan loppurivien, tunnelma vedetään alta pois kuin kylmän suihkun kera ja joudut stressikiireeseen ja ulostautumaan salista samassa völjyssä, jossa liian hitaiden päältä koikkelehditaan ja änkeydytään kiireenvilkkaa jonnekin.

Mieluummin katson rauhassa elokuvan tilassa, josta ei heti tarvitse heti lähteä säntäämään jonnekin eikä kuulla muiden ihmisten repeämisiä ja tötteröintejä jne. Koti-olosuhteissa. <3

Maria Ohisalo

Vierailija kirjoitti:

Bad Taste 

Kymmenellä dollarilla,, tehty elokuva ,erittäin sairas leffa,että naurattaa vieläkin,pitää katso vuosikymmenien jälkeen uudestaan.Avaruus oliot hyökkää...aivot valuu.

Hohto

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo noin, että elokuvateatteri ihmisineen voi pilata kokemuksen. Edellinen postaaja kirjoitti, miten nuoriso oli räjähtänyt nauramaan kauhukohtauksen aikana. Saakeli sentään, juuri tällaiset idiootit pilaavat kokemuksen muilta. Ja muutenkin leffateatterissa muut ihmiset voivat pilata tunnelman.

Sitten vielä se, että kun filmi alkaa loppua, niin ihmiset nousevat liian aikaisin ylös ja alkaa stressi ja kiire kesken elokuvan loppurivien, tunnelma vedetään alta pois kuin kylmän suihkun kera ja joudut stressikiireeseen ja ulostautumaan salista samassa völjyssä, jossa liian hitaiden päältä koikkelehditaan ja änkeydytään kiireenvilkkaa jonnekin.

Mieluummin katson rauhassa elokuvan tilassa, josta ei heti tarvitse heti lähteä säntäämään jonnekin eikä kuulla muiden ihmisten repeämisiä ja tötteröintejä jne. Koti-olosuhteissa. <3

Elokuvan päätyttyä, eli lopputekstien aikana tuli sitä huutonaurua. Itse elokuvan aikana kaikki osasivat keskittyä elokuvaan häiritsemättä toisia katsojia tavalla tai toisella. Olihan se elokuva k18. Itse en kokenut elokuvakokemukseni menneen pilalle.

Itse lähes aina jään viimeisten joukkoon, kun ihmiset poistuvat salista. Joskus jopa jään lopputekstien loppuun, jos sieltä vähän jatkuisi elokuvaa.

Joskus elokuviin eksyy niitä törppöjä. Jotkut juttelee kesken elokuvan. Jotkut potkii penkkiriviä. Jotkut syövät äänekkäästi. Ihan huipuin oli elokuvissa joskus, kun eräiden pikkulapsi kirjaimellisesti hyppi tuolilta toiselle ja oli kuin apina häiriköiden mua. Äiti ei välittänyt mitään mitä lapsonen teki. Eipä salissa ollut muita kuin he ja minä.

On elokuvissa tullut käytyä aika paljon elämäni aikana ja suurimmaksi osaksi kokemukset ovat olleet hyviä.