Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään ongelmaa, että näkee liian hyvin psykologian asioiden takana?
18.06.2018 |
Esimerkiksi tänään sain kuulla, että eräs vammautunut ja hyvin heiveröinen nuori nainen oli löytänyt poikaystävän. En ollut yhtään yllättynyt, että mies oli kehonkieleltään voimakas, rohkea ja dominoiva - nämä ihmiset etsivät vastakappaleitaan, joilla on mahdollisimman päinvastaiset ominaisuudet ja se saa heissä aikaan täydentymisen tunteen. Olisi vaikea kuvitella, että tuosta naisesta pitäisi joku feminiininen tyyppi. He ovat tavallaan melko yksiulotteisen oloisia hahmoja, jotka nojaavat tiettyyn persoonallisuuden puoleensa.
Silloin kun itse viehätyn tietyn tyyppisestä ihmisestä, niin pääsen aika nopeasti jyvälle, mikä itsessäni johti siihen tykästymiseen. Kun asia on havaittu ja ehkä myös korjattu, tarve tuohon ihmiseen voi poistua. Tämä aiheuttaa vaan sen, että minun on aika vaikea muodostaa pitkiä ihmissuhteita. Olen tavallaan elänyt jutun jo, ennen kuin se on oikeasti tapahtunut. En pysty elämään siinä illuusiossa, että joku rakastaisi minua, koska niin on tarkoitettu, tai koska se on hauskaa. Se, että näen asioiden taakse, saa minut kuitenkin näyttämään aika kyyniseltä enkä yleensä saa luotua pitkiä ihmissuhteita. Muutun myös sisäisesti niin nopeasti, että välillä ahdistun ja hukun, eivätkä ulkoiset olosuhteet pysy muutoksissa mukana.
Huomaan myös usein passiivisaggressiivisen käytöksen ja piilotetut viestit toisten käyttäytymisessä - jos joku sanoo yhtä ja ajattelee silti toista. Jos näistä kertoo, saatetaan pitää outona tai syyttää paranoiasta. Tiedän yleensä hyvin, jos joku esittää pitävänsä minusta, mutta tuntee jotain hankalaa minua kohtaan - tai päinvastoin.
Olen useaan kertaan ennustanut oikein, mitkä parit pysyvät yhdessä ja mitkä eivät. On hieman vaikea olla innoissaan esimerkiksi sellaisten henkilöiden häissä, joiden tietää päätyvän eroon. Olisi ehkä mielenkiintoista, jos olisi vielä olemassa se käytäntö, että pappi kysyisi onko jollakulla jotakin liittoa vastaan ennen vihkimistä, ja ihmiset oikeasti sanoisivat asiansa...
Nämä ovat tiettyjä esimerkkejä. Ymmärrän, että kyseessä ei ole varmasti mikään absoluuttinen tai erityislaatuinen kyky, mutta yleensä ainakin sosiaalinen koodi tuntuu olevan se, että esitetään, että ei ymmärretä ja nähdä näitä asioita. Jos vaikka sanoisin tuttavalle, että sinä näet tuossa miehessä asian x ja päädytte luultavasti riitaisaan eroon vuoden, parin sisällä, niin minunhan sanottaisiin olevan väärässä ja käskettäisiin olla sekaantumatta. Eikä se tietenkään väärin ole, että jokainen tekee omat virheensä.
Minulle tuntuu vaikealta saada oikeita ystäviä tai seurustelukumppaneita. Pitäisi olla samalla tasolla ja sellaisia jotka haluavat kehittyä, ja joilla ei olisi pahoja vaan vilpittömiä aikeita, sillä toinen samanlainen saisi tuhoakin aikaan halutessaan, jos sattuisi olemaan vähänkin minua "edellä".
Ymmärsittekö mitä ajoin takaa, ja mielipiteitä?
Kommentit (80)
Lisäyksenä tuohon sosiaaliseen älykkyteen, että samantyylinen, tai ehkä vastakohta on myös henkilö joka ylitulkitsee kaiken. Sellainen persoonallisuushäiriöhän on kuin epäluuloinen persoonallisuus. Tälläinen henkilö ylitulkitsee ja epäilee ihmisten tarkoitusperää ja usein tulkitsee kaiken negatiivisesti.
Myös tuollainen ylitulkinta ja jatkuva muiden tarkkailu ja yrittäminen ymmärtää, mitä he haluavat, millaisia he ovat ym. voi johtua siitä, että jos on ollut nuorena selaisessa ympäristössä, jossa on ollut esimerkiksi räjähdysherkkiä vanhempia, on lapsi joutunut jatkuvasti tarkkailemaan mitä hän itse sanoo ja myös miten vanhemmat käyttäytyvät ja millaisella tuulella he ovat. Tämähän voi sitten johtaa aikuisuuteen, missä henkilö on yhä tälläisessä jatkuvassa stressaavassa olotilassa, jossa hän joutuu tulkitsemaan muita ja heidän käyttäytymistään. Koska tälläinen henkilö ylitulkitsee kaiken, hänellä on todennäköistä myös vaikea löytää itselleensä kumppania, koska yksikin negatiivinen puoli puolisossa tulkitaan moninkertaiseksi kuin mitä se todellisuudessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä ei kuitenkaan ole ongelmaa tämän suhteen, sillä olen erittäin mielelläni yksin. Tai no, ärtymystä on joskus vaikea pidätellä kehittymättömien yksilöiden seurassa, mutta muuten tämän "teatterin" seuraaminen on vain huvittavaa. Niin ja kyse on vain siitä, että tiedostaa asioita erityisen hyvin niin itsessä kuin muissakin sekä lukee hyvin nonverbaalista viestintää. Ei siis mitään sen ihmeellisempää saati mystistä.
Juu, en ajatellutkaan, että olisi jotain mystistä. Olen siinä käsityksessä, että monet huonon lapsuuden saaneet, esimerkiksi alkoholistien lapset kehittävät erityisen herkät tuntosarvet ja toisaalta heikon oman identiteetin, mikä ehkä liittyy tähän asiaan jollakin tavalla ja on surullinenkin ominaisuus. Ap
Millainen mielestäsi on heikko identiteetti? Entä millä tavalla se sinun mielestäsi vaikuttaa siihen että on herkkä aistimaan muiden tunteita ja elekieltä?
Itse jotenkin uskon, että vahvan identiteetin omaava on hyvin perillä omista tunteista ja siksi herkästi aistii myös muiden todellisen olemuksen ja tarkoitusperän asioista.
Tarkoitin, että epävakaissa oloissa kasvanut kehittää taidon tarkkailla toisten tunnetiloja selviytymiskeinona ja muuttumaan itse sopivaksi mukautumaan niihin. Oma identiteetti jää piiloon ja kehittymättä ilman paljastumista ja palautetta toisilta. Ap
Samaa mieltä siitä että epävakaissa oloissa kasvanut on voinut kehittää taidon tarkkailla toisen tunnetiloja selviytymiskeinona. Mutta ilman omaa vahvaa identiteettiä en usko että siihen kykenisi. Mikäli oma identiteetti perustuisi muiden mielipiteeseen olisi se omaksuttu identiteetti eikä oma. Identiteetin kehittyminen edellyttää, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Mikäli oma identiteetti on vahva, uskon että silloin herkemmin havannoi myös muiden tunnetilat.
Henkilöllä jolla on heikko identiteetti usein tarkkailee muita ja alkaa "matkimaan" ja kopioimaan muiden hyväksyttyjä käyttäytymismalleja. Hyvällä ja vahvalla identiteetillä ei ole mitään tekemistä toisten tunnetilojen havannoinnissa. Voisinpa melkein sanoa, että mitä vahvempi oma identiteetti on, sitä vähemmän he käyttävät aikaansa muiden tarkkailuun.
Olemme sitten eri mieltä siitä. Itse uskon Identiteetti on vahva, kun ihminen elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämän alueilla, jolloin myös seuraa ja tarkkailee ihmisiä ympärillään. En usko että kovinkaan usein esimerkiksi narsistin kumppaniksi valikoituu vahvalla identiteetillä oleva henkilö, vaan juuri päinvastainen ihminen.
En ymmärrä tätä viittaustasi siihen, millainen henkilö joutuu narsistisen henkilön kumppaniksi. Miten tämä liittyi tähän, mitä kirjoitit?
Ettet nyt sekoita vahvaa identiteettiä sosiaalisen älykkyyden kanssa.
Koska kerroit että mitä vahvempi identiteetti sitä vähemmän keskittyy muiden tarkkailuun, eivätkö he silloin olisi alttiimpia huijareille, narsisteile jne jne. kuin heikolla identiteetillä varustetut. Tottakai ihminen joka seuraa ympäristöään on tietoisempi asioista mitä ympärillä tapahtuu. Ettei nyt sinulla mene omat tekstisi ohi.
Sekoitat nyt vahvan identiteetin sosiaaliseen älykkyyteen. Sosiaalisesti älykäs ihminen kyllä huomaa ihmisten eleistä ja tavoista herkemmin, kuin ei sosiaalisesti älykäs ihminen. Se, että on vahva identiteetti ei tarkoita sitä, etteikö ihminen lainkaan keskittyisi siihen, mitä muut ihmiset tekevät ja että heiltä jäisi tuollaisten huijareiden huomaaminen kokonaan. Ihminen jolla on vahva identiteetti ei joutuisi narsistin uhriksi, koska hänen näkemys ja arvostus omasta itsestä on niin vahva, että jos narsisti alkaisi kohtelemaan häntä huonosti, hän todennäköisesti lähtisi suhteesta. Niillä, jolla on huono identiteetti todennäköisesti kokisivat narsistin huonon kohtelun oikeutetuksi, ja että he "ansaitsevat" sen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka tarkkaan he tarkkailisivat muita.
Tuohan oli suora viittaus siihen kun väitit että vahvalla identiteellä oleva henkilö keskittyy vähemmän muihin ja nytkö sitten kumoat sen, että ei sillä olekaan merkitystä? Koittaisi päättää että onko vaiko eikö. Et nyt taida itsekkään enää tietää mistä keskustellaan, niin voidaan lopettaa tähän. Sosiaalinen älykkyys vaatisi sitten jo aivan oman keskustelunsa.
Minulla on yksi noin ajatteleva tuttu, pitää itseään hyvin tarkkanäköisenä, mutta oikeasti on hyvin päinvastainen, ei ymmärrä yhtään eri tavalla ajattelevia, vaan peilaa vain omia tunteitaan muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä ei kuitenkaan ole ongelmaa tämän suhteen, sillä olen erittäin mielelläni yksin. Tai no, ärtymystä on joskus vaikea pidätellä kehittymättömien yksilöiden seurassa, mutta muuten tämän "teatterin" seuraaminen on vain huvittavaa. Niin ja kyse on vain siitä, että tiedostaa asioita erityisen hyvin niin itsessä kuin muissakin sekä lukee hyvin nonverbaalista viestintää. Ei siis mitään sen ihmeellisempää saati mystistä.
Juu, en ajatellutkaan, että olisi jotain mystistä. Olen siinä käsityksessä, että monet huonon lapsuuden saaneet, esimerkiksi alkoholistien lapset kehittävät erityisen herkät tuntosarvet ja toisaalta heikon oman identiteetin, mikä ehkä liittyy tähän asiaan jollakin tavalla ja on surullinenkin ominaisuus. Ap
Millainen mielestäsi on heikko identiteetti? Entä millä tavalla se sinun mielestäsi vaikuttaa siihen että on herkkä aistimaan muiden tunteita ja elekieltä?
Itse jotenkin uskon, että vahvan identiteetin omaava on hyvin perillä omista tunteista ja siksi herkästi aistii myös muiden todellisen olemuksen ja tarkoitusperän asioista.
Tarkoitin, että epävakaissa oloissa kasvanut kehittää taidon tarkkailla toisten tunnetiloja selviytymiskeinona ja muuttumaan itse sopivaksi mukautumaan niihin. Oma identiteetti jää piiloon ja kehittymättä ilman paljastumista ja palautetta toisilta. Ap
Samaa mieltä siitä että epävakaissa oloissa kasvanut on voinut kehittää taidon tarkkailla toisen tunnetiloja selviytymiskeinona. Mutta ilman omaa vahvaa identiteettiä en usko että siihen kykenisi. Mikäli oma identiteetti perustuisi muiden mielipiteeseen olisi se omaksuttu identiteetti eikä oma. Identiteetin kehittyminen edellyttää, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Mikäli oma identiteetti on vahva, uskon että silloin herkemmin havannoi myös muiden tunnetilat.
En ole ap. Olen kasvanut epävakaissa oloissa. Tarkkailen paljon muita. Oma identiteettini on jäsentymätön. En silti näytä sitä kovin monille. Vedän itsevarman ihmisen roolia välttääkseni ikävää kohtelua.
Voit tarkkailla mutta tunnistatko? Siinäpä ero. Epävakaa ympäristö ei automaattisesti tarkoita jäsentymätöntä indetiteettiä. Ihminen kehittyy jos haluaa ja olosuhteet antaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet tavallista parempi hahmottamaan noita asioita, mutta mistä tiedät että tulkintasi ovat oikeita eikä joskus vain keksittyjä selityksiä? Ehkä haluat selittää kaiken. Kaikkeen on mahdollista kehittää selitys (vaikkei oikeasti olisi mitään oikeita kykyjä siihen), mutta on eri asia onko se oikea. Esimerkiksi jos keksit teorian sille miksi joku on ihastunut tiettyyn ihmiseen, se todellinen syy saattaakin olla jokin muu kuin se jonka järkeilit. Mistä saat varmuudella tietää sen oikean syyn? Eli mistä saat vahvistuksen sille, osuitko oikeaan?
Olethan huomioinut, että ihmisillä on taipumus muistaa paljon paremmin aavistusten "osumat" kuin hudit. Eli jos olet joskus ollutkin väärässä, olet voinut vain unohtaa sen, kuten myös sen kun et ole yhtään aavistanut jotain asiaa ihmisessä. Mutta kun todellisuus ja aavistus osuukin yhteen, niin rekisteröit sen.
Ehkä olet niin usein oikeassa määrällisesti siksi, että sulla on niin paljon aavistuksia. Mutta miten usein olet oikeassa prosentuaalisesti?
Esimerkkinä tuo naimisiinmeno jossa mies oli lopulta väkivaltainen - enhän väittänyt tietäväni näistä ihmisistä mitään tai tietäväni että eroavat, väitin ajatelleeni, että jokin vaikuttaa olevan huonosti näiden ihmisten välillä. Olisin voinut olla myös väärässä, mutta en ollut. Myös tulee mieleeni pari, josta ajattelin että ei hyvä seuraa, koska mies katseli toisia naisia ja flirttaili. Ovat yhä yhdessä ja heillä on lapsi. Voi olla, että mies on kasvanut ja kehittynyt perheenisäksi, tai sitten pettää jossain vaiheessa ja nainen joko katsoo tilannetta yhä sormien läpi, tai sitten juttu päättyy katastrofiin. Järkevintä tuossa tilanteessa joka tapauksessa olisi mielestäni lähteä ensimmäisten merkkien ilmaannuttua, ellei oma asenne pettämisen suhteen ole kevyesti suhtautuva. Merkkien ignooraaminen ei kaiketi yleensä paljon kannata, olen kyllä itsekin siihen syyllistynyt. Joskus tietenkin käy hyvin huonoista merkeistä huolimatta tai päinvastoin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä tuohon sosiaaliseen älykkyteen, että samantyylinen, tai ehkä vastakohta on myös henkilö joka ylitulkitsee kaiken. Sellainen persoonallisuushäiriöhän on kuin epäluuloinen persoonallisuus. Tälläinen henkilö ylitulkitsee ja epäilee ihmisten tarkoitusperää ja usein tulkitsee kaiken negatiivisesti.
Myös tuollainen ylitulkinta ja jatkuva muiden tarkkailu ja yrittäminen ymmärtää, mitä he haluavat, millaisia he ovat ym. voi johtua siitä, että jos on ollut nuorena selaisessa ympäristössä, jossa on ollut esimerkiksi räjähdysherkkiä vanhempia, on lapsi joutunut jatkuvasti tarkkailemaan mitä hän itse sanoo ja myös miten vanhemmat käyttäytyvät ja millaisella tuulella he ovat. Tämähän voi sitten johtaa aikuisuuteen, missä henkilö on yhä tälläisessä jatkuvassa stressaavassa olotilassa, jossa hän joutuu tulkitsemaan muita ja heidän käyttäytymistään. Koska tälläinen henkilö ylitulkitsee kaiken, hänellä on todennäköistä myös vaikea löytää itselleensä kumppania, koska yksikin negatiivinen puoli puolisossa tulkitaan moninkertaiseksi kuin mitä se todellisuudessa on.
Itse asiassa kumppanin löytäminen ei ole tuolloin vaikeaa. Aika monilla ihmisillä on ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä ei kuitenkaan ole ongelmaa tämän suhteen, sillä olen erittäin mielelläni yksin. Tai no, ärtymystä on joskus vaikea pidätellä kehittymättömien yksilöiden seurassa, mutta muuten tämän "teatterin" seuraaminen on vain huvittavaa. Niin ja kyse on vain siitä, että tiedostaa asioita erityisen hyvin niin itsessä kuin muissakin sekä lukee hyvin nonverbaalista viestintää. Ei siis mitään sen ihmeellisempää saati mystistä.
Juu, en ajatellutkaan, että olisi jotain mystistä. Olen siinä käsityksessä, että monet huonon lapsuuden saaneet, esimerkiksi alkoholistien lapset kehittävät erityisen herkät tuntosarvet ja toisaalta heikon oman identiteetin, mikä ehkä liittyy tähän asiaan jollakin tavalla ja on surullinenkin ominaisuus. Ap
Millainen mielestäsi on heikko identiteetti? Entä millä tavalla se sinun mielestäsi vaikuttaa siihen että on herkkä aistimaan muiden tunteita ja elekieltä?
Itse jotenkin uskon, että vahvan identiteetin omaava on hyvin perillä omista tunteista ja siksi herkästi aistii myös muiden todellisen olemuksen ja tarkoitusperän asioista.
Tarkoitin, että epävakaissa oloissa kasvanut kehittää taidon tarkkailla toisten tunnetiloja selviytymiskeinona ja muuttumaan itse sopivaksi mukautumaan niihin. Oma identiteetti jää piiloon ja kehittymättä ilman paljastumista ja palautetta toisilta. Ap
Samaa mieltä siitä että epävakaissa oloissa kasvanut on voinut kehittää taidon tarkkailla toisen tunnetiloja selviytymiskeinona. Mutta ilman omaa vahvaa identiteettiä en usko että siihen kykenisi. Mikäli oma identiteetti perustuisi muiden mielipiteeseen olisi se omaksuttu identiteetti eikä oma. Identiteetin kehittyminen edellyttää, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Mikäli oma identiteetti on vahva, uskon että silloin herkemmin havannoi myös muiden tunnetilat.
En ole ap. Olen kasvanut epävakaissa oloissa. Tarkkailen paljon muita. Oma identiteettini on jäsentymätön. En silti näytä sitä kovin monille. Vedän itsevarman ihmisen roolia välttääkseni ikävää kohtelua.
Voit tarkkailla mutta tunnistatko? Siinäpä ero. Epävakaa ympäristö ei automaattisesti tarkoita jäsentymätöntä indetiteettiä. Ihminen kehittyy jos haluaa ja olosuhteet antaa.
Lässyn lässyn. Vei vuosia myöntää se, että en olekaan kasvanut niin ehjäksi vaikeuksista huolimatta kuin mitä toivoin. Esitin olevani ehjä, koska se oli ainoa tapa, millä toisille kelpasin. Enää se ei ole selviytymiseni edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä tuohon sosiaaliseen älykkyteen, että samantyylinen, tai ehkä vastakohta on myös henkilö joka ylitulkitsee kaiken. Sellainen persoonallisuushäiriöhän on kuin epäluuloinen persoonallisuus. Tälläinen henkilö ylitulkitsee ja epäilee ihmisten tarkoitusperää ja usein tulkitsee kaiken negatiivisesti.
Myös tuollainen ylitulkinta ja jatkuva muiden tarkkailu ja yrittäminen ymmärtää, mitä he haluavat, millaisia he ovat ym. voi johtua siitä, että jos on ollut nuorena selaisessa ympäristössä, jossa on ollut esimerkiksi räjähdysherkkiä vanhempia, on lapsi joutunut jatkuvasti tarkkailemaan mitä hän itse sanoo ja myös miten vanhemmat käyttäytyvät ja millaisella tuulella he ovat. Tämähän voi sitten johtaa aikuisuuteen, missä henkilö on yhä tälläisessä jatkuvassa stressaavassa olotilassa, jossa hän joutuu tulkitsemaan muita ja heidän käyttäytymistään. Koska tälläinen henkilö ylitulkitsee kaiken, hänellä on todennäköistä myös vaikea löytää itselleensä kumppania, koska yksikin negatiivinen puoli puolisossa tulkitaan moninkertaiseksi kuin mitä se todellisuudessa on.
Kiitos tästä. Itse asiassa kun olin esiteini- ja teini-ikäinen, äitini sai usein ennalta-arvaamattomia raivokohtauksia.
Toisaalta parisuhde voi vaatia tietyn määrän idealisointia ja sitä sormien läpi katsomista onnistuakseen. Voi olla myös luonteeltaan ehdottoman ja mustavalkoisen ihmisen piirre, että on vaikea hyväksyä huonoja puolia - ei välttämättä niin, että ne nähdään todellista suurempina. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi noin ajatteleva tuttu, pitää itseään hyvin tarkkanäköisenä, mutta oikeasti on hyvin päinvastainen, ei ymmärrä yhtään eri tavalla ajattelevia, vaan peilaa vain omia tunteitaan muihin.
Vähän sama juttu. Huolettaa että sille on puhkeemassa oikeasti joku psyykoosi tms., koska se ei ollut sellainen ennen. Kuvittelee muista ties mitä, ja luulee toistuvasti, että muiden hyvällä tai neutraalilla käytöksellä on jokin kielteinen taka-ajatus. Tolta ihmiseltä on kiusallista kysyä kuulumisiakaan enää, kun tuntuu että se kuvittelee että utelen hämärin tarkoitusperin (jonkin pahan salaliiton puolesta kenties). Ja itse kuvittelee, että hänellä on jokin kuin ylimääräinen aisti ihmisten ilmeiden lukemiseen. Apua...
Ja toinen on se että vaikuttaa siltä kuin hänen empatiakykynsä olisi jotenkin huono. Esim. jos joku on vaikka masentunut, hän saattaa haukkua sen vaatteita ihmetellen miksi se pukeutuu niin huonosti. Eli jotenkin oudosti arvostelee muiden ulkoisia asioita ymmärtämättä mistä sisäisistä seikoista ne voisi johtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan myötä oppii havainnoimaan puhetapaa, eleitä. Esim psyko-positiossa paskis/pomo istuu/seisoo ylempänä tai sivussa. Normaalisti voidaan istua samalla tasolla ym.
Näitä lukuisia havaintoja, kokemuksia ja ihan tietoakin, karttuu iän myötä. Tietenkään en 50-vuotiaan kokemuksella tekisi samoja virheitä kuin 20- vuotiaana. Paitsi että olin nuorempi, myös aika oli toinen. Ei esim ollut kännyköitä eikä nettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon oppinut sen, etten arvostele ihmisiä, tai tee mtn omia johtopäätöksiä heidän toiminnastaan, kun nämä voi osoittautua ihan vääriksi.
Minä olen ollut harvoin väärässä, joskin saatan olla unohtanut kertoja joilloin olen ollut. Narsistit ovat niitä, jotka ovat joskus onnistuneet hämmentämään minua, kun uskovat itsekin omiin valheisiinsa - joskus taas narsistienkin ovelat pelit ovat kyllä hyvin läpinäkyviä. Ap
Narsistit on aina läpinäkyviä. Niillä on ihan liian tyhmät jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi noin ajatteleva tuttu, pitää itseään hyvin tarkkanäköisenä, mutta oikeasti on hyvin päinvastainen, ei ymmärrä yhtään eri tavalla ajattelevia, vaan peilaa vain omia tunteitaan muihin.
Vähän sama juttu. Huolettaa että sille on puhkeemassa oikeasti joku psyykoosi tms., koska se ei ollut sellainen ennen. Kuvittelee muista ties mitä, ja luulee toistuvasti, että muiden hyvällä tai neutraalilla käytöksellä on jokin kielteinen taka-ajatus. Tolta ihmiseltä on kiusallista kysyä kuulumisiakaan enää, kun tuntuu että se kuvittelee että utelen hämärin tarkoitusperin (jonkin pahan salaliiton puolesta kenties). Ja itse kuvittelee, että hänellä on jokin kuin ylimääräinen aisti ihmisten ilmeiden lukemiseen. Apua...
Ja toinen on se että vaikuttaa siltä kuin hänen empatiakykynsä olisi jotenkin huono. Esim. jos joku on vaikka masentunut, hän saattaa haukkua sen vaatteita ihmetellen miksi se pukeutuu niin huonosti. Eli jotenkin oudosti arvostelee muiden ulkoisia asioita ymmärtämättä mistä sisäisistä seikoista ne voisi johtua.
Minäkin tunnen tällaisen ihmisen. Hänellä on narsistisia taipumuksia. Pitää itseään joissain suhteissa aivan ylivertaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä ei kuitenkaan ole ongelmaa tämän suhteen, sillä olen erittäin mielelläni yksin. Tai no, ärtymystä on joskus vaikea pidätellä kehittymättömien yksilöiden seurassa, mutta muuten tämän "teatterin" seuraaminen on vain huvittavaa. Niin ja kyse on vain siitä, että tiedostaa asioita erityisen hyvin niin itsessä kuin muissakin sekä lukee hyvin nonverbaalista viestintää. Ei siis mitään sen ihmeellisempää saati mystistä.
Juu, en ajatellutkaan, että olisi jotain mystistä. Olen siinä käsityksessä, että monet huonon lapsuuden saaneet, esimerkiksi alkoholistien lapset kehittävät erityisen herkät tuntosarvet ja toisaalta heikon oman identiteetin, mikä ehkä liittyy tähän asiaan jollakin tavalla ja on surullinenkin ominaisuus. Ap
Millainen mielestäsi on heikko identiteetti? Entä millä tavalla se sinun mielestäsi vaikuttaa siihen että on herkkä aistimaan muiden tunteita ja elekieltä?
Itse jotenkin uskon, että vahvan identiteetin omaava on hyvin perillä omista tunteista ja siksi herkästi aistii myös muiden todellisen olemuksen ja tarkoitusperän asioista.
Tarkoitin, että epävakaissa oloissa kasvanut kehittää taidon tarkkailla toisten tunnetiloja selviytymiskeinona ja muuttumaan itse sopivaksi mukautumaan niihin. Oma identiteetti jää piiloon ja kehittymättä ilman paljastumista ja palautetta toisilta. Ap
Samaa mieltä siitä että epävakaissa oloissa kasvanut on voinut kehittää taidon tarkkailla toisen tunnetiloja selviytymiskeinona. Mutta ilman omaa vahvaa identiteettiä en usko että siihen kykenisi. Mikäli oma identiteetti perustuisi muiden mielipiteeseen olisi se omaksuttu identiteetti eikä oma. Identiteetin kehittyminen edellyttää, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Mikäli oma identiteetti on vahva, uskon että silloin herkemmin havannoi myös muiden tunnetilat.
En ole ap. Olen kasvanut epävakaissa oloissa. Tarkkailen paljon muita. Oma identiteettini on jäsentymätön. En silti näytä sitä kovin monille. Vedän itsevarman ihmisen roolia välttääkseni ikävää kohtelua.
Voit tarkkailla mutta tunnistatko? Siinäpä ero. Epävakaa ympäristö ei automaattisesti tarkoita jäsentymätöntä indetiteettiä. Ihminen kehittyy jos haluaa ja olosuhteet antaa.
Lässyn lässyn. Vei vuosia myöntää se, että en olekaan kasvanut niin ehjäksi vaikeuksista huolimatta kuin mitä toivoin. Esitin olevani ehjä, koska se oli ainoa tapa, millä toisille kelpasin. Enää se ei ole selviytymiseni edellytys.
Hienoa, ei sen tarvitsekaan olla ja mikäli olet onnellinen noin niin ole. Moni kuitenkin tähtää itsensä kehittämiseen tai ainakin haluaisin uskoa näin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla ja elää, en tosin ymmärrä miten liittyy aiheeseen.
Mitä tulee tuohon vastaukseeni, tarkoitin sillä sitä, että voi olla että olet herkkä ja tarkkailet muita ns. "olet varpaillasi" taustasi takia, mutta et välttämättä näe kuitenkaan todellista luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä ei kuitenkaan ole ongelmaa tämän suhteen, sillä olen erittäin mielelläni yksin. Tai no, ärtymystä on joskus vaikea pidätellä kehittymättömien yksilöiden seurassa, mutta muuten tämän "teatterin" seuraaminen on vain huvittavaa. Niin ja kyse on vain siitä, että tiedostaa asioita erityisen hyvin niin itsessä kuin muissakin sekä lukee hyvin nonverbaalista viestintää. Ei siis mitään sen ihmeellisempää saati mystistä.
Juu, en ajatellutkaan, että olisi jotain mystistä. Olen siinä käsityksessä, että monet huonon lapsuuden saaneet, esimerkiksi alkoholistien lapset kehittävät erityisen herkät tuntosarvet ja toisaalta heikon oman identiteetin, mikä ehkä liittyy tähän asiaan jollakin tavalla ja on surullinenkin ominaisuus. Ap
Millainen mielestäsi on heikko identiteetti? Entä millä tavalla se sinun mielestäsi vaikuttaa siihen että on herkkä aistimaan muiden tunteita ja elekieltä?
Itse jotenkin uskon, että vahvan identiteetin omaava on hyvin perillä omista tunteista ja siksi herkästi aistii myös muiden todellisen olemuksen ja tarkoitusperän asioista.
Tarkoitin, että epävakaissa oloissa kasvanut kehittää taidon tarkkailla toisten tunnetiloja selviytymiskeinona ja muuttumaan itse sopivaksi mukautumaan niihin. Oma identiteetti jää piiloon ja kehittymättä ilman paljastumista ja palautetta toisilta. Ap
Samaa mieltä siitä että epävakaissa oloissa kasvanut on voinut kehittää taidon tarkkailla toisen tunnetiloja selviytymiskeinona. Mutta ilman omaa vahvaa identiteettiä en usko että siihen kykenisi. Mikäli oma identiteetti perustuisi muiden mielipiteeseen olisi se omaksuttu identiteetti eikä oma. Identiteetin kehittyminen edellyttää, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Mikäli oma identiteetti on vahva, uskon että silloin herkemmin havannoi myös muiden tunnetilat.
En ole ap. Olen kasvanut epävakaissa oloissa. Tarkkailen paljon muita. Oma identiteettini on jäsentymätön. En silti näytä sitä kovin monille. Vedän itsevarman ihmisen roolia välttääkseni ikävää kohtelua.
Voit tarkkailla mutta tunnistatko? Siinäpä ero. Epävakaa ympäristö ei automaattisesti tarkoita jäsentymätöntä indetiteettiä. Ihminen kehittyy jos haluaa ja olosuhteet antaa.
Lässyn lässyn. Vei vuosia myöntää se, että en olekaan kasvanut niin ehjäksi vaikeuksista huolimatta kuin mitä toivoin. Esitin olevani ehjä, koska se oli ainoa tapa, millä toisille kelpasin. Enää se ei ole selviytymiseni edellytys.
Hienoa, ei sen tarvitsekaan olla ja mikäli olet onnellinen noin niin ole. Moni kuitenkin tähtää itsensä kehittämiseen tai ainakin haluaisin uskoa näin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla ja elää, en tosin ymmärrä miten liittyy aiheeseen.
Mitä tulee tuohon vastaukseeni, tarkoitin sillä sitä, että voi olla että olet herkkä ja tarkkailet muita ns. "olet varpaillasi" taustasi takia, mutta et välttämättä näe kuitenkaan todellista luonnetta.
Tietenkin tähtään itseni kehittämiseen, niinhän suurin osa ihmisistä tekee. Se on kuitenkin aidosti mahdollista vasta kun turhat naamiot on riisuttu.
Kukaan ei koskaan täysin voi tuntea toisen tapaa ajatella ja olla olemassa. Mutta voi saada melko kattavan käsityksen toisten toiminnan motiiveista ja ajattelutavasta. Toki jotain silti aina jää varjoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi noin ajatteleva tuttu, pitää itseään hyvin tarkkanäköisenä, mutta oikeasti on hyvin päinvastainen, ei ymmärrä yhtään eri tavalla ajattelevia, vaan peilaa vain omia tunteitaan muihin.
Vähän sama juttu. Huolettaa että sille on puhkeemassa oikeasti joku psyykoosi tms., koska se ei ollut sellainen ennen. Kuvittelee muista ties mitä, ja luulee toistuvasti, että muiden hyvällä tai neutraalilla käytöksellä on jokin kielteinen taka-ajatus. Tolta ihmiseltä on kiusallista kysyä kuulumisiakaan enää, kun tuntuu että se kuvittelee että utelen hämärin tarkoitusperin (jonkin pahan salaliiton puolesta kenties). Ja itse kuvittelee, että hänellä on jokin kuin ylimääräinen aisti ihmisten ilmeiden lukemiseen. Apua...
Ja toinen on se että vaikuttaa siltä kuin hänen empatiakykynsä olisi jotenkin huono. Esim. jos joku on vaikka masentunut, hän saattaa haukkua sen vaatteita ihmetellen miksi se pukeutuu niin huonosti. Eli jotenkin oudosti arvostelee muiden ulkoisia asioita ymmärtämättä mistä sisäisistä seikoista ne voisi johtua.
Minäkin tunnen tällaisen ihmisen. Hänellä on narsistisia taipumuksia. Pitää itseään joissain suhteissa aivan ylivertaisena.
Tunnet ihmisen, jolla on narsistisia piirteitä ja pitää itseään joissakin asioissa ylivertaisena = tunnet ihmisen
Hienoa! 🙏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi noin ajatteleva tuttu, pitää itseään hyvin tarkkanäköisenä, mutta oikeasti on hyvin päinvastainen, ei ymmärrä yhtään eri tavalla ajattelevia, vaan peilaa vain omia tunteitaan muihin.
Vähän sama juttu. Huolettaa että sille on puhkeemassa oikeasti joku psyykoosi tms., koska se ei ollut sellainen ennen. Kuvittelee muista ties mitä, ja luulee toistuvasti, että muiden hyvällä tai neutraalilla käytöksellä on jokin kielteinen taka-ajatus. Tolta ihmiseltä on kiusallista kysyä kuulumisiakaan enää, kun tuntuu että se kuvittelee että utelen hämärin tarkoitusperin (jonkin pahan salaliiton puolesta kenties). Ja itse kuvittelee, että hänellä on jokin kuin ylimääräinen aisti ihmisten ilmeiden lukemiseen. Apua...
Ja toinen on se että vaikuttaa siltä kuin hänen empatiakykynsä olisi jotenkin huono. Esim. jos joku on vaikka masentunut, hän saattaa haukkua sen vaatteita ihmetellen miksi se pukeutuu niin huonosti. Eli jotenkin oudosti arvostelee muiden ulkoisia asioita ymmärtämättä mistä sisäisistä seikoista ne voisi johtua.
Minäkin tunnen tällaisen ihmisen. Hänellä on narsistisia taipumuksia. Pitää itseään joissain suhteissa aivan ylivertaisena.
Tunnet ihmisen, jolla on narsistisia piirteitä ja pitää itseään joissakin asioissa ylivertaisena = tunnet ihmisen
Hienoa! 🙏
Oletko sinä narsisti? Ihmeellisesti tartuit tähän kommenttiin.
Onko tämän ketjun aloittaja kivikissaäiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi noin ajatteleva tuttu, pitää itseään hyvin tarkkanäköisenä, mutta oikeasti on hyvin päinvastainen, ei ymmärrä yhtään eri tavalla ajattelevia, vaan peilaa vain omia tunteitaan muihin.
Vähän sama juttu. Huolettaa että sille on puhkeemassa oikeasti joku psyykoosi tms., koska se ei ollut sellainen ennen. Kuvittelee muista ties mitä, ja luulee toistuvasti, että muiden hyvällä tai neutraalilla käytöksellä on jokin kielteinen taka-ajatus. Tolta ihmiseltä on kiusallista kysyä kuulumisiakaan enää, kun tuntuu että se kuvittelee että utelen hämärin tarkoitusperin (jonkin pahan salaliiton puolesta kenties). Ja itse kuvittelee, että hänellä on jokin kuin ylimääräinen aisti ihmisten ilmeiden lukemiseen. Apua...
Ja toinen on se että vaikuttaa siltä kuin hänen empatiakykynsä olisi jotenkin huono. Esim. jos joku on vaikka masentunut, hän saattaa haukkua sen vaatteita ihmetellen miksi se pukeutuu niin huonosti. Eli jotenkin oudosti arvostelee muiden ulkoisia asioita ymmärtämättä mistä sisäisistä seikoista ne voisi johtua.
Minäkin tunnen tällaisen ihmisen. Hänellä on narsistisia taipumuksia. Pitää itseään joissain suhteissa aivan ylivertaisena.
Tunnet ihmisen, jolla on narsistisia piirteitä ja pitää itseään joissakin asioissa ylivertaisena = tunnet ihmisen
Hienoa! 🙏
Oletko sinä narsisti? Ihmeellisesti tartuit tähän kommenttiin.
En tiedä, kerro sinä, mikäli olet ammattilainen. Täällähän ne parhaat diagnoosit saa. Voi olla että olen, voi myös olla että en. Kuvailusi särähti korvaan, koska voisin kuvailla joka ikisen ihmisen, mukaanlukien itseni noilla sanoilla, koska ihmisellä on ego. Kuka nyt ei olisi esim parempi kuski kuin edessä ajava tai mikä nyt kehenkin sattuu osumaan, joku voisi esim. olla omastamielestään ylivertainen kyökkipsykologiassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi noin ajatteleva tuttu, pitää itseään hyvin tarkkanäköisenä, mutta oikeasti on hyvin päinvastainen, ei ymmärrä yhtään eri tavalla ajattelevia, vaan peilaa vain omia tunteitaan muihin.
Vähän sama juttu. Huolettaa että sille on puhkeemassa oikeasti joku psyykoosi tms., koska se ei ollut sellainen ennen. Kuvittelee muista ties mitä, ja luulee toistuvasti, että muiden hyvällä tai neutraalilla käytöksellä on jokin kielteinen taka-ajatus. Tolta ihmiseltä on kiusallista kysyä kuulumisiakaan enää, kun tuntuu että se kuvittelee että utelen hämärin tarkoitusperin (jonkin pahan salaliiton puolesta kenties). Ja itse kuvittelee, että hänellä on jokin kuin ylimääräinen aisti ihmisten ilmeiden lukemiseen. Apua...
Ja toinen on se että vaikuttaa siltä kuin hänen empatiakykynsä olisi jotenkin huono. Esim. jos joku on vaikka masentunut, hän saattaa haukkua sen vaatteita ihmetellen miksi se pukeutuu niin huonosti. Eli jotenkin oudosti arvostelee muiden ulkoisia asioita ymmärtämättä mistä sisäisistä seikoista ne voisi johtua.
Minäkin tunnen tällaisen ihmisen. Hänellä on narsistisia taipumuksia. Pitää itseään joissain suhteissa aivan ylivertaisena.
Tunnet ihmisen, jolla on narsistisia piirteitä ja pitää itseään joissakin asioissa ylivertaisena = tunnet ihmisen
Hienoa! 🙏
Oletko sinä narsisti? Ihmeellisesti tartuit tähän kommenttiin.
En tiedä, kerro sinä, mikäli olet ammattilainen. Täällähän ne parhaat diagnoosit saa. Voi olla että olen, voi myös olla että en. Kuvailusi särähti korvaan, koska voisin kuvailla joka ikisen ihmisen, mukaanlukien itseni noilla sanoilla, koska ihmisellä on ego. Kuka nyt ei olisi esim parempi kuski kuin edessä ajava tai mikä nyt kehenkin sattuu osumaan, joku voisi esim. olla omastamielestään ylivertainen kyökkipsykologiassa...
Diagnosoin sinut huomionhakuiseksi persoonallisuudeksi, koska selvästi haluat kääntää tämän keskustelun itseesi.
Alue: Aihe vapaa
Olen tehnyt usein arviointivirheitä ainakin omassa elämässä, ja niihin yleisimmät syyt oman näkemyksen mukaan ovat olleet varoitusmerkkien huomiotta jättäminen, tai vitkastelu päätöksen teossa. Joskus olen vaikka epäillyt, että kaveri on tietynlainen, mutta katsonut läpi sormien tai ajatellut, että ei kannata liian heppoisin perustein laittaa suhdetta hyllylle. Harvoin on käynyt niin, että joku olisi täysin yllättänyt minut olemalla ihan päinvastaista kuin luulin. Luulisin, että muistaisin tällaisen yllätyksen siksi, että yllätys jättäisi tietynlaisen tunnejäljen. Poikkeuksena ne narsistit, joista luulin, että ovat mitä esittivät.