Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään ongelmaa, että näkee liian hyvin psykologian asioiden takana?
18.06.2018 |
Esimerkiksi tänään sain kuulla, että eräs vammautunut ja hyvin heiveröinen nuori nainen oli löytänyt poikaystävän. En ollut yhtään yllättynyt, että mies oli kehonkieleltään voimakas, rohkea ja dominoiva - nämä ihmiset etsivät vastakappaleitaan, joilla on mahdollisimman päinvastaiset ominaisuudet ja se saa heissä aikaan täydentymisen tunteen. Olisi vaikea kuvitella, että tuosta naisesta pitäisi joku feminiininen tyyppi. He ovat tavallaan melko yksiulotteisen oloisia hahmoja, jotka nojaavat tiettyyn persoonallisuuden puoleensa.
Silloin kun itse viehätyn tietyn tyyppisestä ihmisestä, niin pääsen aika nopeasti jyvälle, mikä itsessäni johti siihen tykästymiseen. Kun asia on havaittu ja ehkä myös korjattu, tarve tuohon ihmiseen voi poistua. Tämä aiheuttaa vaan sen, että minun on aika vaikea muodostaa pitkiä ihmissuhteita. Olen tavallaan elänyt jutun jo, ennen kuin se on oikeasti tapahtunut. En pysty elämään siinä illuusiossa, että joku rakastaisi minua, koska niin on tarkoitettu, tai koska se on hauskaa. Se, että näen asioiden taakse, saa minut kuitenkin näyttämään aika kyyniseltä enkä yleensä saa luotua pitkiä ihmissuhteita. Muutun myös sisäisesti niin nopeasti, että välillä ahdistun ja hukun, eivätkä ulkoiset olosuhteet pysy muutoksissa mukana.
Huomaan myös usein passiivisaggressiivisen käytöksen ja piilotetut viestit toisten käyttäytymisessä - jos joku sanoo yhtä ja ajattelee silti toista. Jos näistä kertoo, saatetaan pitää outona tai syyttää paranoiasta. Tiedän yleensä hyvin, jos joku esittää pitävänsä minusta, mutta tuntee jotain hankalaa minua kohtaan - tai päinvastoin.
Olen useaan kertaan ennustanut oikein, mitkä parit pysyvät yhdessä ja mitkä eivät. On hieman vaikea olla innoissaan esimerkiksi sellaisten henkilöiden häissä, joiden tietää päätyvän eroon. Olisi ehkä mielenkiintoista, jos olisi vielä olemassa se käytäntö, että pappi kysyisi onko jollakulla jotakin liittoa vastaan ennen vihkimistä, ja ihmiset oikeasti sanoisivat asiansa...
Nämä ovat tiettyjä esimerkkejä. Ymmärrän, että kyseessä ei ole varmasti mikään absoluuttinen tai erityislaatuinen kyky, mutta yleensä ainakin sosiaalinen koodi tuntuu olevan se, että esitetään, että ei ymmärretä ja nähdä näitä asioita. Jos vaikka sanoisin tuttavalle, että sinä näet tuossa miehessä asian x ja päädytte luultavasti riitaisaan eroon vuoden, parin sisällä, niin minunhan sanottaisiin olevan väärässä ja käskettäisiin olla sekaantumatta. Eikä se tietenkään väärin ole, että jokainen tekee omat virheensä.
Minulle tuntuu vaikealta saada oikeita ystäviä tai seurustelukumppaneita. Pitäisi olla samalla tasolla ja sellaisia jotka haluavat kehittyä, ja joilla ei olisi pahoja vaan vilpittömiä aikeita, sillä toinen samanlainen saisi tuhoakin aikaan halutessaan, jos sattuisi olemaan vähänkin minua "edellä".
Ymmärsittekö mitä ajoin takaa, ja mielipiteitä?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Et sinä näe, millaisia ihmiset ovat pohjimmiltaan. Sinä näet heidät sellaisina kuin omassa mielessäsi kuvittelet heidän olevan ja siihenastisten kokemustesi perusteella luot eräänlaisen kulttuurisen mallin, johon muita sijoittelet. Se sinusta teennäinen tyyppi on todennäköisesti pelkästään kohteliaan ystävällinen, ei edes kuvittele, että kohtaamisenne olisi mitään, mutta sinä ryhdyt heti kutomaan hänen ympärilleen mukakivan verkkoa.
Sinun mielipiteesi muista on yhtä harhainen kuin oma elämäsi, jossa et päästä ketään lähelle, koska mielikuvituksessasi olet jo elänyt sen suhteen loppuun. Tosielämässä mitään suhdetta ei todennäköisesti edes ole ollut.
Toki aiempi kokemus erilaisista ihmisistä vaaditaan, eikä kukaan nyt ole yksyhteen kenenkään toisen kanssa. Siltikin se lävitse näkeminen on mahdollista, vaikka joidenkin sitä ilmeisesti on vaikea uskoa todeksi, kun tämä "kyky" itseltä uupuu (muut ihmiset ei mahdollisesti kiinnosta niin paljon, että seuraamiseen harjaantuisi). En muuten missään kohtaa sanonut, että lyön teennäisen leiman otsaan ensisilmäyksen jälkeen, vaan kyllä se vaatii hetken tutustumisen.
Lisäksi: mulla on monta oikein läheistä ja hyvää ystävää monen vuoden (jopa 20+) takaa, enkä ole heihin kehenkään ikinä joutunut pettymään – kumma, kun en kerta kykene oikeasti näkemään ihmisten läpi. :) Parisuhdemarkkinoilla valitettavasti ollut huonompi tuuri, mutta en mä kyllä niitäkään ole "elänyt mielikuvituksessani loppuun". Kiinnostun vaan tosi harvoista, koska en koe kovinkaan monen miehen mulle sopivan ja toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan seurustellut itse ja oletko ollut aina saman henkilön kanssa? Oletko sokea omille virheillesi tai pystytkö välttämään ne kykysi ansioista?
Olen seurustellut kerran ja jossain vaiheessa seurustelua ymmärsin, että suhde oli niin intensiivinen vastakkaisten traumojen takia. Suhde antoi mahdollisuuden jatkaa menneisyydessä täyttymättä jäänyttä fantasiaa. Ap
Ap, yleensä ensimmäiset seurustelusuhteet ovat hyvin intensiivisiä siksikin, että kaikki on niin uutta ja siksi hyvin kiehtovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis, koska osasit ennustaa, että dominoiva ihminen haluaa itselleen alistuvan niin nyt kuvittelet, että sinulla on jokin kyky nähdä psykologisesti mitä muilla ihmisillä ei ole?
Miten tyhmiä kuvittelet muiden ihmisten olevan? Ehkä ongelmasi voisi olla, että aliarvioit muita.
Superfeminiinen nainen sai vastakappaleekseen supermaskuliinisen miehen. Näin kumpikin saa pelata omaa rooliaan korostetusti. Sitten taas miehet ja naiset, jotka ovat tasapainoinen sekoitus feminiinistä ja maskuliinista, hakeutuvat usein parisuhteeseen keskenään.
En varmasti ole läheskään ainoa laatuani tai erinomaisen älykäs. Olen välttynyt esimerkiksi huonoilta suhteilta, mutta minua vaivaa, että en osallistu näihin leikkeihin konkreettisesti vaan minulle monesti riittää kuvitella. ApToistit ensimmäisessä lauseessa mitä minä sanoin, mutta käytit vain toisia sanoja.
Kirjoittamasi sai ainakin minulle vielä vahvemmin sellaisen kuvitelman, että todellakin pidät itseäsi muita älykkäämpänä. Luulet, että sinulla on sellaisia lahjoja joita ei muilla ihmisillä ole, vaikka kyllä kaikki ihmiset sen tietävät, että dominoiva ihminen hakee usein vierelleensä alistuvaa henkilöä.
Mutta ehkä olet nuori, tai sinulla on niin pieni sosiaalinen piiri, ettet ole elämäsi aikana tavannut kovinkaan montaa henkilöä.
Eivät ihmiset ainakaan sano, että tässä on sopivan dominoiva vastakappale minun herkkyydelleni, vaan kuvailevat, että jokin tuntuu oikealta, tai loksahti kohdalleen, tai kumppanilla on x ja y ominaisuudet, joista pitää. En hahmota, onko kyse sosiaalisesta koodista vai sokeudesta. Ajattelen ehkä myös, että ihmisen pitäisi mieluummin kehittyä itse, kuin etsiä joku joka on jotain, mitä ei itse osaa olla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä ei kuitenkaan ole ongelmaa tämän suhteen, sillä olen erittäin mielelläni yksin. Tai no, ärtymystä on joskus vaikea pidätellä kehittymättömien yksilöiden seurassa, mutta muuten tämän "teatterin" seuraaminen on vain huvittavaa. Niin ja kyse on vain siitä, että tiedostaa asioita erityisen hyvin niin itsessä kuin muissakin sekä lukee hyvin nonverbaalista viestintää. Ei siis mitään sen ihmeellisempää saati mystistä.
Juu, en ajatellutkaan, että olisi jotain mystistä. Olen siinä käsityksessä, että monet huonon lapsuuden saaneet, esimerkiksi alkoholistien lapset kehittävät erityisen herkät tuntosarvet ja toisaalta heikon oman identiteetin, mikä ehkä liittyy tähän asiaan jollakin tavalla ja on surullinenkin ominaisuus. Ap
Millainen mielestäsi on heikko identiteetti? Entä millä tavalla se sinun mielestäsi vaikuttaa siihen että on herkkä aistimaan muiden tunteita ja elekieltä?
Itse jotenkin uskon, että vahvan identiteetin omaava on hyvin perillä omista tunteista ja siksi herkästi aistii myös muiden todellisen olemuksen ja tarkoitusperän asioista.
Tarkoitin, että epävakaissa oloissa kasvanut kehittää taidon tarkkailla toisten tunnetiloja selviytymiskeinona ja muuttumaan itse sopivaksi mukautumaan niihin. Oma identiteetti jää piiloon ja kehittymättä ilman paljastumista ja palautetta toisilta. Ap
Onko tästä ap mielestäsi sinun tapauksessasi kyse? Millaista apua kaipaisit?
Voi olla. En osaa sanoa millaista apua, mutta en oikein helposti ainakaan luota toisiin. Ap
Itsekin koen välillä huomaavani normaalia herkemmin ihmisten tunnetiloja, tulkitsen usein oikein eleitä ja mikroilmeitä. En kuitenkaan usko oikeasti tuntevani ketään ihmistä täysin, en usko että se on mahdollista.
Joku pari on voinut juuri riidellä tai ovat saaneet huonoja uutisia, siksi ovat varautuneita sillä hetkellä. Sinä näet vain sen varautuneisuuden ja tulkitset että he eivät sovi yhteen.
Itse pidin erästä ihmistä tietynlaisena, kunnes tajusin että eräs muuoin tuntemani ihminen väritti asennoitumistani tähän henkilöön. Olivat siis hyvin samannäköisiä ja heillä oli samoja ilmeitä. Tämä toinen vaan näytti vihaisena samalta, kuin tämä toinen keskittyneenä. Joten tulkitsin ihmistä väärin omien oletusteni varassa.
Ja tosiasia on, että nykyisin suuri osa ihmisistä päätyy eroon. Siksi en kehuisi suureen ääneen, että osaan ennustaa ketkä pysyvät yhdessä jne.
Tuo taitosi voi olla hyödyksi elämässä, mutta suhtautuisin varoen tulkintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä ei kuitenkaan ole ongelmaa tämän suhteen, sillä olen erittäin mielelläni yksin. Tai no, ärtymystä on joskus vaikea pidätellä kehittymättömien yksilöiden seurassa, mutta muuten tämän "teatterin" seuraaminen on vain huvittavaa. Niin ja kyse on vain siitä, että tiedostaa asioita erityisen hyvin niin itsessä kuin muissakin sekä lukee hyvin nonverbaalista viestintää. Ei siis mitään sen ihmeellisempää saati mystistä.
Juu, en ajatellutkaan, että olisi jotain mystistä. Olen siinä käsityksessä, että monet huonon lapsuuden saaneet, esimerkiksi alkoholistien lapset kehittävät erityisen herkät tuntosarvet ja toisaalta heikon oman identiteetin, mikä ehkä liittyy tähän asiaan jollakin tavalla ja on surullinenkin ominaisuus. Ap
Millainen mielestäsi on heikko identiteetti? Entä millä tavalla se sinun mielestäsi vaikuttaa siihen että on herkkä aistimaan muiden tunteita ja elekieltä?
Itse jotenkin uskon, että vahvan identiteetin omaava on hyvin perillä omista tunteista ja siksi herkästi aistii myös muiden todellisen olemuksen ja tarkoitusperän asioista.
Tarkoitin, että epävakaissa oloissa kasvanut kehittää taidon tarkkailla toisten tunnetiloja selviytymiskeinona ja muuttumaan itse sopivaksi mukautumaan niihin. Oma identiteetti jää piiloon ja kehittymättä ilman paljastumista ja palautetta toisilta. Ap
Samaa mieltä siitä että epävakaissa oloissa kasvanut on voinut kehittää taidon tarkkailla toisen tunnetiloja selviytymiskeinona. Mutta ilman omaa vahvaa identiteettiä en usko että siihen kykenisi. Mikäli oma identiteetti perustuisi muiden mielipiteeseen olisi se omaksuttu identiteetti eikä oma. Identiteetin kehittyminen edellyttää, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Mikäli oma identiteetti on vahva, uskon että silloin herkemmin havannoi myös muiden tunnetilat.
Henkilöllä jolla on heikko identiteetti usein tarkkailee muita ja alkaa "matkimaan" ja kopioimaan muiden hyväksyttyjä käyttäytymismalleja. Hyvällä ja vahvalla identiteetillä ei ole mitään tekemistä toisten tunnetilojen havannoinnissa. Voisinpa melkein sanoa, että mitä vahvempi oma identiteetti on, sitä vähemmän he käyttävät aikaansa muiden tarkkailuun.
Olemme sitten eri mieltä siitä. Itse uskon Identiteetti on vahva, kun ihminen elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämän alueilla, jolloin myös seuraa ja tarkkailee ihmisiä ympärillään. En usko että kovinkaan usein esimerkiksi narsistin kumppaniksi valikoituu vahvalla identiteetillä oleva henkilö, vaan juuri päinvastainen ihminen.
En ymmärrä tätä viittaustasi siihen, millainen henkilö joutuu narsistisen henkilön kumppaniksi. Miten tämä liittyi tähän, mitä kirjoitit?
Ettet nyt sekoita vahvaa identiteettiä sosiaalisen älykkyyden kanssa.
Koska kerroit että mitä vahvempi identiteetti sitä vähemmän keskittyy muiden tarkkailuun, eivätkö he silloin olisi alttiimpia huijareille, narsisteile jne jne. kuin heikolla identiteetillä varustetut. Tottakai ihminen joka seuraa ympäristöään on tietoisempi asioista mitä ympärillä tapahtuu. Ettei nyt sinulla mene omat tekstisi ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä ei kuitenkaan ole ongelmaa tämän suhteen, sillä olen erittäin mielelläni yksin. Tai no, ärtymystä on joskus vaikea pidätellä kehittymättömien yksilöiden seurassa, mutta muuten tämän "teatterin" seuraaminen on vain huvittavaa. Niin ja kyse on vain siitä, että tiedostaa asioita erityisen hyvin niin itsessä kuin muissakin sekä lukee hyvin nonverbaalista viestintää. Ei siis mitään sen ihmeellisempää saati mystistä.
Juu, en ajatellutkaan, että olisi jotain mystistä. Olen siinä käsityksessä, että monet huonon lapsuuden saaneet, esimerkiksi alkoholistien lapset kehittävät erityisen herkät tuntosarvet ja toisaalta heikon oman identiteetin, mikä ehkä liittyy tähän asiaan jollakin tavalla ja on surullinenkin ominaisuus. Ap
Millainen mielestäsi on heikko identiteetti? Entä millä tavalla se sinun mielestäsi vaikuttaa siihen että on herkkä aistimaan muiden tunteita ja elekieltä?
Itse jotenkin uskon, että vahvan identiteetin omaava on hyvin perillä omista tunteista ja siksi herkästi aistii myös muiden todellisen olemuksen ja tarkoitusperän asioista.
Tarkoitin, että epävakaissa oloissa kasvanut kehittää taidon tarkkailla toisten tunnetiloja selviytymiskeinona ja muuttumaan itse sopivaksi mukautumaan niihin. Oma identiteetti jää piiloon ja kehittymättä ilman paljastumista ja palautetta toisilta. Ap
Samaa mieltä siitä että epävakaissa oloissa kasvanut on voinut kehittää taidon tarkkailla toisen tunnetiloja selviytymiskeinona. Mutta ilman omaa vahvaa identiteettiä en usko että siihen kykenisi. Mikäli oma identiteetti perustuisi muiden mielipiteeseen olisi se omaksuttu identiteetti eikä oma. Identiteetin kehittyminen edellyttää, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Mikäli oma identiteetti on vahva, uskon että silloin herkemmin havannoi myös muiden tunnetilat.
En ole ap. Olen kasvanut epävakaissa oloissa. Tarkkailen paljon muita. Oma identiteettini on jäsentymätön. En silti näytä sitä kovin monille. Vedän itsevarman ihmisen roolia välttääkseni ikävää kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä ei kuitenkaan ole ongelmaa tämän suhteen, sillä olen erittäin mielelläni yksin. Tai no, ärtymystä on joskus vaikea pidätellä kehittymättömien yksilöiden seurassa, mutta muuten tämän "teatterin" seuraaminen on vain huvittavaa. Niin ja kyse on vain siitä, että tiedostaa asioita erityisen hyvin niin itsessä kuin muissakin sekä lukee hyvin nonverbaalista viestintää. Ei siis mitään sen ihmeellisempää saati mystistä.
Juu, en ajatellutkaan, että olisi jotain mystistä. Olen siinä käsityksessä, että monet huonon lapsuuden saaneet, esimerkiksi alkoholistien lapset kehittävät erityisen herkät tuntosarvet ja toisaalta heikon oman identiteetin, mikä ehkä liittyy tähän asiaan jollakin tavalla ja on surullinenkin ominaisuus. Ap
Huonon lapsuuden saaneet aikuiset myös välillä ylitulkitsevat asioita. Muistan hyvän ystäväni, joka on varsinainen keittiöpsykologi, eräänkin kerran olleen meillä kylässä, kun mieheni oli hiljaisella tuulella. Miehelläni on välillä esim. niveltulehduksia, minkä takia nukkuu huonosti ja on seuraavana päivänä hiljainen ja jopa äreä väsymyksen ja kipujen vuoksi. Ystäväni ei tätä tiedä, joten hän oli tulkinnut, että meillä on parisuhteessa ongelmia. Hän keskusteli monta kuukautta myöhemmin luottamuksellisesti kanssani, kuinka on huomannut, että olemme etääntyneet mieheni kanssa toisistamme ja meidän kannattaisi viettää aikaa yhdessä. Täytyy todeta, että olinpa ällistynyt. Minusta kun se on kohteliaisuutta puolisoa kohtaan, että antaa hänen olla omissa oloissaan, jos huomaa, että hän on hiljainen ja vetäytyvä. Yleensä aina syynä ovat olleet juuri nivelkivut, tulehdukset ja huonosti nukutut yöt. Ei pidä ylianalysoida, koska voi mennä metsään, jos ei tiedä kaikkia vaikuttimia taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis, koska osasit ennustaa, että dominoiva ihminen haluaa itselleen alistuvan niin nyt kuvittelet, että sinulla on jokin kyky nähdä psykologisesti mitä muilla ihmisillä ei ole?
Miten tyhmiä kuvittelet muiden ihmisten olevan? Ehkä ongelmasi voisi olla, että aliarvioit muita.
Superfeminiinen nainen sai vastakappaleekseen supermaskuliinisen miehen. Näin kumpikin saa pelata omaa rooliaan korostetusti. Sitten taas miehet ja naiset, jotka ovat tasapainoinen sekoitus feminiinistä ja maskuliinista, hakeutuvat usein parisuhteeseen keskenään.
En varmasti ole läheskään ainoa laatuani tai erinomaisen älykäs. Olen välttynyt esimerkiksi huonoilta suhteilta, mutta minua vaivaa, että en osallistu näihin leikkeihin konkreettisesti vaan minulle monesti riittää kuvitella. ApToistit ensimmäisessä lauseessa mitä minä sanoin, mutta käytit vain toisia sanoja.
Kirjoittamasi sai ainakin minulle vielä vahvemmin sellaisen kuvitelman, että todellakin pidät itseäsi muita älykkäämpänä. Luulet, että sinulla on sellaisia lahjoja joita ei muilla ihmisillä ole, vaikka kyllä kaikki ihmiset sen tietävät, että dominoiva ihminen hakee usein vierelleensä alistuvaa henkilöä.
Mutta ehkä olet nuori, tai sinulla on niin pieni sosiaalinen piiri, ettet ole elämäsi aikana tavannut kovinkaan montaa henkilöä.
Eivät ihmiset ainakaan sano, että tässä on sopivan dominoiva vastakappale minun herkkyydelleni, vaan kuvailevat, että jokin tuntuu oikealta, tai loksahti kohdalleen, tai kumppanilla on x ja y ominaisuudet, joista pitää. En hahmota, onko kyse sosiaalisesta koodista vai sokeudesta. Ajattelen ehkä myös, että ihmisen pitäisi mieluummin kehittyä itse, kuin etsiä joku joka on jotain, mitä ei itse osaa olla. Ap
AP. Taidat olla ehkä sosiaalisesti vähän sokea. Tottakai sitä ei nyt ääneen aina sanota, että "haluan dominoivan miehen" mutta kyllä se on ihan yleisesti tiedossa, että esimerkiksi naisilla on yleisempää hakea vierelleensä dominoivampaa eli "miehekästä miestä" ja taas miehet hakevat usein "naisellista naista" eli vähän alistuvampaa. Tämä ei tosiaan tarkoita, ettäkö kaikki, mutta on huomattavasti yleisempää, että mies on nähty enemmän vievänä.
Niistä puhutaan yksinkertaisimmilla termeillä, kuten asioiden loksahtamisella kohdilleen ym, mutta kysehän on niin yksinkertaisesta asiasta, että esim. persoonallisuuspiirteet sopivat, eli "loksahtavat kohdilleen".
Jos haluaa olla alistuvampi osapuoli niin sillä ei ole mitään tekemistä itsensä kehittymisen kannalta.
Mitä suosittelisin sinulle jos haluat itseäsi kehittää, niin älä aliarvioi muiden älykkyyttä ja älä liikaa lue tilanteita ja mitä ihmiset tekevät. Siinä missä on ihan hyvä osata jotenkuten lukea ihmisiä, voi sitä myös liikalukea ihmisiä, jolloin leimaat muihin ihmisiin asioita, jotka eivät välttämättä ole edes totta, mutta koska kuvittelet kykeneväsi lukemaan muita ihmisiä, teet niistä omassa mielessäsi tosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat nyt vähän mielikuvituksesi laukata liikaa, jos katsot tarkemmin ihmiset eivät ole ihan sellaisia kun kuvittelet.
Muista tämä: Asiat ei ole aina sitä miltä ne näyttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olet tavallista parempi hahmottamaan noita asioita, mutta mistä tiedät että tulkintasi ovat oikeita eikä joskus vain keksittyjä selityksiä? Ehkä haluat selittää kaiken. Kaikkeen on mahdollista kehittää selitys (vaikkei oikeasti olisi mitään oikeita kykyjä siihen), mutta on eri asia onko se oikea. Esimerkiksi jos keksit teorian sille miksi joku on ihastunut tiettyyn ihmiseen, se todellinen syy saattaakin olla jokin muu kuin se jonka järkeilit. Mistä saat varmuudella tietää sen oikean syyn? Eli mistä saat vahvistuksen sille, osuitko oikeaan?
Olethan huomioinut, että ihmisillä on taipumus muistaa paljon paremmin aavistusten "osumat" kuin hudit. Eli jos olet joskus ollutkin väärässä, olet voinut vain unohtaa sen, kuten myös sen kun et ole yhtään aavistanut jotain asiaa ihmisessä. Mutta kun todellisuus ja aavistus osuukin yhteen, niin rekisteröit sen.
Ehkä olet niin usein oikeassa määrällisesti siksi, että sulla on niin paljon aavistuksia. Mutta miten usein olet oikeassa prosentuaalisesti?
ap oletko mies vai nainen? minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä aina ja kaikkea ymmärrä ja "näe", mutta ainakin hyvin usein riitatilanteissa miehen kanssa tämä "kyky" auttaa pysymään rauhallisena. Huomaan/ymmärrän/päättelen miksi mies vaikka nimittelee minua tai hermostuu jostain. Minun ei tarvitse raivostua takaisin hänelle, koska ymmärrän. En minä hänelle mitään sano, vaan pystyn itse pysymään rauhallisena kun ymmärrän että missä mennään.
Toisista ihmisistä voi sanoa, että heidän liittonsa epäonnistuu vaikkei edes sitä heidän puolisoa ole tavannut. Ero tai huono liitto johtuu aina jostain. Eli niistä puolisoista. Huonosta tyypistä on vaikeaa saada kunnollista puolisoa. Eikä se vaadi muilta kummoisiakaan taitoja nähdä se.
Pienen ja hennon naisen on todennäköisempää löytää itseän suurempi ja vahvempi mies kuin itse on. Niitä pienempiä ja hennompia miehiä kuin hän itse on, on todella vähän. Tosiasia eikä psykologinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä ei kuitenkaan ole ongelmaa tämän suhteen, sillä olen erittäin mielelläni yksin. Tai no, ärtymystä on joskus vaikea pidätellä kehittymättömien yksilöiden seurassa, mutta muuten tämän "teatterin" seuraaminen on vain huvittavaa. Niin ja kyse on vain siitä, että tiedostaa asioita erityisen hyvin niin itsessä kuin muissakin sekä lukee hyvin nonverbaalista viestintää. Ei siis mitään sen ihmeellisempää saati mystistä.
Juu, en ajatellutkaan, että olisi jotain mystistä. Olen siinä käsityksessä, että monet huonon lapsuuden saaneet, esimerkiksi alkoholistien lapset kehittävät erityisen herkät tuntosarvet ja toisaalta heikon oman identiteetin, mikä ehkä liittyy tähän asiaan jollakin tavalla ja on surullinenkin ominaisuus. Ap
Millainen mielestäsi on heikko identiteetti? Entä millä tavalla se sinun mielestäsi vaikuttaa siihen että on herkkä aistimaan muiden tunteita ja elekieltä?
Itse jotenkin uskon, että vahvan identiteetin omaava on hyvin perillä omista tunteista ja siksi herkästi aistii myös muiden todellisen olemuksen ja tarkoitusperän asioista.
Tarkoitin, että epävakaissa oloissa kasvanut kehittää taidon tarkkailla toisten tunnetiloja selviytymiskeinona ja muuttumaan itse sopivaksi mukautumaan niihin. Oma identiteetti jää piiloon ja kehittymättä ilman paljastumista ja palautetta toisilta. Ap
Samaa mieltä siitä että epävakaissa oloissa kasvanut on voinut kehittää taidon tarkkailla toisen tunnetiloja selviytymiskeinona. Mutta ilman omaa vahvaa identiteettiä en usko että siihen kykenisi. Mikäli oma identiteetti perustuisi muiden mielipiteeseen olisi se omaksuttu identiteetti eikä oma. Identiteetin kehittyminen edellyttää, että ihminen pääsee kokeilemaan erilaisia asioita, näkemään mahdollisuuksia, pohtimaan monenlaisia ajatusmaailmoja ja valitsemaan niiden väliltä. Mikäli oma identiteetti on vahva, uskon että silloin herkemmin havannoi myös muiden tunnetilat.
Henkilöllä jolla on heikko identiteetti usein tarkkailee muita ja alkaa "matkimaan" ja kopioimaan muiden hyväksyttyjä käyttäytymismalleja. Hyvällä ja vahvalla identiteetillä ei ole mitään tekemistä toisten tunnetilojen havannoinnissa. Voisinpa melkein sanoa, että mitä vahvempi oma identiteetti on, sitä vähemmän he käyttävät aikaansa muiden tarkkailuun.
Olemme sitten eri mieltä siitä. Itse uskon Identiteetti on vahva, kun ihminen elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa kaikilla elämän alueilla, jolloin myös seuraa ja tarkkailee ihmisiä ympärillään. En usko että kovinkaan usein esimerkiksi narsistin kumppaniksi valikoituu vahvalla identiteetillä oleva henkilö, vaan juuri päinvastainen ihminen.
En ymmärrä tätä viittaustasi siihen, millainen henkilö joutuu narsistisen henkilön kumppaniksi. Miten tämä liittyi tähän, mitä kirjoitit?
Ettet nyt sekoita vahvaa identiteettiä sosiaalisen älykkyyden kanssa.
Koska kerroit että mitä vahvempi identiteetti sitä vähemmän keskittyy muiden tarkkailuun, eivätkö he silloin olisi alttiimpia huijareille, narsisteile jne jne. kuin heikolla identiteetillä varustetut. Tottakai ihminen joka seuraa ympäristöään on tietoisempi asioista mitä ympärillä tapahtuu. Ettei nyt sinulla mene omat tekstisi ohi.
Sekoitat nyt vahvan identiteetin sosiaaliseen älykkyyteen. Sosiaalisesti älykäs ihminen kyllä huomaa ihmisten eleistä ja tavoista herkemmin, kuin ei sosiaalisesti älykäs ihminen. Se, että on vahva identiteetti ei tarkoita sitä, etteikö ihminen lainkaan keskittyisi siihen, mitä muut ihmiset tekevät ja että heiltä jäisi tuollaisten huijareiden huomaaminen kokonaan. Ihminen jolla on vahva identiteetti ei joutuisi narsistin uhriksi, koska hänen näkemys ja arvostus omasta itsestä on niin vahva, että jos narsisti alkaisi kohtelemaan häntä huonosti, hän todennäköisesti lähtisi suhteesta. Niillä, jolla on huono identiteetti todennäköisesti kokisivat narsistin huonon kohtelun oikeutetuksi, ja että he "ansaitsevat" sen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka tarkkaan he tarkkailisivat muita.
Huomaatkohan ollenkaan niitä kertoja kun olet erehtynyt täysin.
Vierailija kirjoitti:
En mä aina ja kaikkea ymmärrä ja "näe", mutta ainakin hyvin usein riitatilanteissa miehen kanssa tämä "kyky" auttaa pysymään rauhallisena. Huomaan/ymmärrän/päättelen miksi mies vaikka nimittelee minua tai hermostuu jostain. Minun ei tarvitse raivostua takaisin hänelle, koska ymmärrän. En minä hänelle mitään sano, vaan pystyn itse pysymään rauhallisena kun ymmärrän että missä mennään.
Mistä tiedät, että ymmärrät oikeasti, etkä vain keksi jotain mahdollisesti totta olevaa selitystä? Paljastuuko asian todellinen laita myöhemmin niin että aavistuksesi vahvistuu oikeaksi?
Mites kun sulla on tällainen aavistus, joka ei ole vielä vahvistunut todeksi eikä epätodeksi? Pidätkö sitä mielessäsi odottamassa myönteistä tai kielteistä tulosta, vai unohtuuko asia pikkuhiljaa ja palautuu mieleen vasta myönteisen tuloksen myötä?
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä tätä viittaustasi siihen, millainen henkilö joutuu narsistisen henkilön kumppaniksi. Miten tämä liittyi tähän, mitä kirjoitit?
Ettet nyt sekoita vahvaa identiteettiä sosiaalisen älykkyyden kanssa.