Pomojen vitseille muita äänekkäämmin naurava kollega
Mulla on yksi työkaveri, jonka kanssa oltiin jo aiemmassakin työpaikassa kollegoja. Teemme molemmat IT-alalla asiantuntijatyötä ja kollegani on edennyt jonkinlaiseksi pikkupomoksi. Aiemmin emme olleet juuri minkäänlaisissa väleissä, en pitänyt tyypin pyrkyrihenkisyydestä ja hänkään ei luultavasti juurikaan arvostanut minua.
Nyt uudella työpaikalla välimme ovat lämmenneet ja hän tulee esim. kahvihuoneella monesti juttelemaan niitä näitä. Minusta välien paraneminen tuntui aluksi mukavalta. Arvostan tyyppiä myös hänen ahkeruuden ja ammattitaidon kautta. MUTTA: Olen havainnut, että esim. firman joulu- ja kesäjuhlissa tämä tyyppi hakeutuu aina itseään organisaatiossa ylempänä olevien tyyppien jutuille ja ei mielellään juttele meidän ”taviksien” kanssa. Tämäkään ei olisi vielä niin kovin paha, mutta erilaisissa tiedotustilaisuuksissa ym. jossa firman isommat pomot puhuvat, tämä kollegani _nauraa tarkoituksellisesti erittäin kuuluvasti pomojen vitseille_. Jos taas joku ”tavis” pitää jonkin esityksen, kollega katselee naama peruslukemilla. Tämä on minusta anteeksiantamattoman noloa. Onko teillä samanlaisia kollegoja? Mitä tästä pitäisi ajatella?
Kommentit (8)
Nykyään pikkupomojen paikkoihin valitaan ne ns. "hyvät tyypit". Kollegas on huomannut sen, joten se vetää tuota roolia. Ei siinä mitään pahaa ole, uran eteen vaan pitää joskus esittää.
Eräs pomo (todella muutenkin v-mäinen) otti asian jopa puheeksi kun kollegani meni hakemaan häneltä kahvirahaa. Ei kuulema naura hänen jutuilleen tämä kahvirahan hakija! Ja alkoi venkoilemaan kahvirahan maksusta. Kollegalla oli mukaan aikoinaan meillä käytössä ollut pätkälomalappu, jossa oli hänen lomaesityksensä. Aivan asiallisesti, niinkuin pitikin.
Nämä pitäisi kaikki kirjoittaa ylös, nyt tuntuu ihan uskomattomalta, että kaupungilla saattoi olla esimiesasemassa noin käyttäytyvä henkilö. Väitän, että ei enää voisi, tässäkään kaupungissa.
Onneksi hakeuduin toiseen työpisteeseen, koska hän kyllä teki minunkin oloni ikäväksi kun en ollut myöskään näitä hänen hännystelijöitään. Saneli mm. tekstiä (ennen tietokoneaikaa) vielä klo 16 jälkeen, vaikka minua odotettiin jo autossa. Ihan v-mäisyyttään, ei ollut sellaista hoppua. Hänestä voisi kirjoittaa melkein kirjan, esimerkkinä ikävästä esimiehestä. Kurjinta oli, ettei hänen oma esimiehensä, sinänsä tosi kiva mies - joko välittänyt hänen käytöksestään nimenomaan alaisiaan kohtaan, tai sitten hän ei edes tiennyt kaikesta.
Kerran nämä kaksi olivat kahvilla ja minä kolmantena. Tuli jotain juttua kahvimaidosta, niin "pojat" sitten laskivat leikkiä, ettei kai ollut MINUN omaa maitoani pöydässä. Ja sitten hekotettiin niin!
Joo kyllähän noita pomon vitseille naurajia riittää. Meillä on onneksi pomo joka ei lähde tuohon naurattamiseen.