Lue keskustelun säännöt.
Lapsia haluaville huomiotavaa.
18.06.2018 |
34 vuotiaana löysin lopulta löysin elämäni naisen ja sellaisen jonka kanssa lopulta lisäännyttiin ja vieläkin on uutta tulossa. Nainen kyllä vannotti että halutessani saan ja pääsen harrastamaankin.
No entäpä sitten käytännössä näin muutaman vuoden kokemuksella. Seksiä maksimissaan kerran kuussa ja harrastuksia harvemmin. Ottakaa miehet huomioon että nämä touhut käytännössä loppuu!! Myös moni muu tekeminen vaikeutuu lapsen myötä.
En silti valita, lapset on sen arvoisia.
Ennen kuin tuomitsette että kerron että pyykinpesu ja ruoan lämmitys on naiseni ainoat kotityöt. Muuten meillä vain minä siivoon, moppaan, imuroin, leikkaan nurtsit, maksan asumisen, hoidan naisen koiran jne.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt: Herään ja nousen ylös kun huvittaa. Voin käyttää aamukahvitteluun tunteja tai vaikka koko päivän. Voin lähteä hetken mielijohteesta ovesta ulos minkä tahansa asian pariin ilman mitään estettä. Voin olla koko päivän/viikon/niin kauan kuin haluan poissa kotoa. Voin elää elämääni omien mieltymysteni mukaan.
Jos taas olisi lapsi tai lapsia, niin eläisin elämää ihan toisin kuin omien halujeni siivittämänä. Onko se normaalia, että eletään jopa vuosikymmeniä jonkun muun statistina?
No suurin osa taitaa käydä töissä.
Töiden teossa ihan sama asia. Miksi menisin töihin kun se ei ole miellyttävää tekemistä? Minimitulot riittävät mainiosti. Elän harrastusteni kautta.
Jaaha. Näköjään pitää tukia alkaa laskea kun muut maksat tuollaisen selkärangattoman harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän se niin on että jos kokee harrastukset tärkeämmäksi kuin lapset, niin eihän sitä kannata lisääntyä. Meillä on kolme lasta ja ihan hyvin ehditään myös harrastaa kun sovitellaan menomme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Kenen elämää omat lapset on?
Aika monella tuntuu olevan. Usko tai älä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt: Herään ja nousen ylös kun huvittaa. Voin käyttää aamukahvitteluun tunteja tai vaikka koko päivän. Voin lähteä hetken mielijohteesta ovesta ulos minkä tahansa asian pariin ilman mitään estettä. Voin olla koko päivän/viikon/niin kauan kuin haluan poissa kotoa. Voin elää elämääni omien mieltymysteni mukaan.
Jos taas olisi lapsi tai lapsia, niin eläisin elämää ihan toisin kuin omien halujeni siivittämänä. Onko se normaalia, että eletään jopa vuosikymmeniä jonkun muun statistina?
No suurin osa taitaa käydä töissä.
Töiden teossa ihan sama asia. Miksi menisin töihin kun se ei ole miellyttävää tekemistä? Minimitulot riittävät mainiosti. Elän harrastusteni kautta.
Jaaha. Näköjään pitää tukia alkaa laskea kun muut maksat tuollaisen selkärangattoman harrastukset.
Höpsö! Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, joten ei minua hetkauta nämä sinun hupijuttusi. Ja usko tai älä, mutta olen eläkkeellä juurikin sen vuoksi, että perus oravanpyörä on niin masentavaa touhua, etten selviä siitä ilman runsasta päihteiden käyttöä. Nyt olen terve ja käytän päihteitä kohtuudella. Ajattele sinä hetki sitä, että minä pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle vain siitä syystä, että haluan elää ilman velvoitteita vain itsestäni huolta pitäen. Juokse sinä siellä töissä rahan perässä sillä välin kun minä elän leppoisaa elämää harrastusteni parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Yksineläjillä on 80 prosenttia suurempi masennusriski kuin perheellisillä.
Tietysti voi olla niinpäin, että masennukseen taipuvaiset jäävät yksin, mutta tämä on tilasto kuitenkin. Korrelaatiosta en väitä mitään.
Mielenkiintoista. Laitatko linkin, kiitos.
Tunnen monia masentuneita. Useimmilla on lapsia. Ns erityislasten vanhemmista noin sata prosenttia on masentuneita.Laitat varmasti sinäkin linkin tuohon sataan prosenttiin!
Se on kokemusperäistä tietoa. Asiaa tuskin auttaa, että valtaosa ns erityislasten vanhemmista sössii avioliittonsa ja eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
34 vuotiaana löysin lopulta löysin elämäni naisen ja sellaisen jonka kanssa lopulta lisäännyttiin ja vieläkin on uutta tulossa. Nainen kyllä vannotti että halutessani saan ja pääsen harrastamaankin.
No entäpä sitten käytännössä näin muutaman vuoden kokemuksella. Seksiä maksimissaan kerran kuussa ja harrastuksia harvemmin. Ottakaa miehet huomioon että nämä touhut käytännössä loppuu!! Myös moni muu tekeminen vaikeutuu lapsen myötä.
En silti valita, lapset on sen arvoisia.
Ennen kuin tuomitsette että kerron että pyykinpesu ja ruoan lämmitys on naiseni ainoat kotityöt. Muuten meillä vain minä siivoon, moppaan, imuroin, leikkaan nurtsit, maksan asumisen, hoidan naisen koiran jne.Meillä tämä toimii, molemmat harrastaa ja saa lisäksi omaa laatuaikaa lapsen kanssa.
Miten laatuaika eroaa ajasta? Mihin aikaan päivästä aika on laadukkaimmillaan vai onko vuodenajalla enemmän merkitystä ajan laatuun?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et aloittaja ota eroa?
Kerran kuussa seksiä on ihan törkeän vähän, mun mielestä tuo on parisuhteen laiminlyömistä.
Syntyykö seksiä kun ryhtyy yksinhuoltajaksi?
Sivusta katselleena väittäisin siinä menee elämästä loputkin mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se niin on että jos kokee harrastukset tärkeämmäksi kuin lapset, niin eihän sitä kannata lisääntyä. Meillä on kolme lasta ja ihan hyvin ehditään myös harrastaa kun sovitellaan menomme.
Ehdittäs meilläkin. Nainenhan käy harrastuksissaan mutta en minä pääse. Päivisin olen töissä ja naiselleni ei käy se että kävisin joku ilta vaikka kalassa ja hän joutus olemaan koko päivän lapsen kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Yksineläjillä on 80 prosenttia suurempi masennusriski kuin perheellisillä.
Tietysti voi olla niinpäin, että masennukseen taipuvaiset jäävät yksin, mutta tämä on tilasto kuitenkin. Korrelaatiosta en väitä mitään.
Mielenkiintoista. Laitatko linkin, kiitos.
Tunnen monia masentuneita. Useimmilla on lapsia. Ns erityislasten vanhemmista noin sata prosenttia on masentuneita.Laitat varmasti sinäkin linkin tuohon sataan prosenttiin!
Se on kokemusperäistä tietoa. Asiaa tuskin auttaa, että valtaosa ns erityislasten vanhemmista sössii avioliittonsa ja eroaa.
Musta on aika outoa, että kirjoitat kommentin, jossa pyydät linkkejä tutkimuksiin, ja sitten tarjoat itse mutuprosentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole itsestään selvä että lasten myötä oma-aika vähenee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se niin on että jos kokee harrastukset tärkeämmäksi kuin lapset, niin eihän sitä kannata lisääntyä. Meillä on kolme lasta ja ihan hyvin ehditään myös harrastaa kun sovitellaan menomme.
Ehdittäs meilläkin. Nainenhan käy harrastuksissaan mutta en minä pääse. Päivisin olen töissä ja naiselleni ei käy se että kävisin joku ilta vaikka kalassa ja hän joutus olemaan koko päivän lapsen kanssa. Ap
Ja mitä hän sitten tekee, jos lähdet kalaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et aloittaja ota eroa?
Kerran kuussa seksiä on ihan törkeän vähän, mun mielestä tuo on parisuhteen laiminlyömistä.
Nainenhan voi varmaan erotakkin sankarina jos ei saa seksiä.
No kumminkaa en halua luopua perheestä ja odotan parempia aikoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt: Herään ja nousen ylös kun huvittaa. Voin käyttää aamukahvitteluun tunteja tai vaikka koko päivän. Voin lähteä hetken mielijohteesta ovesta ulos minkä tahansa asian pariin ilman mitään estettä. Voin olla koko päivän/viikon/niin kauan kuin haluan poissa kotoa. Voin elää elämääni omien mieltymysteni mukaan.
Jos taas olisi lapsi tai lapsia, niin eläisin elämää ihan toisin kuin omien halujeni siivittämänä. Onko se normaalia, että eletään jopa vuosikymmeniä jonkun muun statistina?
Niin, kukaan ei kaipaa syrjäytynyttä heräsi se aamulla tai ei.
Ne lasten kanssa pyörijät vasta syrjässä ovat.
Ei niillä ainakaan ole mitään extraa mitä lapsivapailla ihmisillä ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kannattaa nyt vain pitää puoliaan. Sovitte tietyn määrän omaa aikaa kummallekin per viikko, ja omana aikanaan ap vain huikkaa milloin on lähdössä ja lähtee kuuntelematta vastalauseita. Noin minäkin tein, kun pikkulapsiaikana meinasi kaikki vastuu kaatua mun niskaan, ja tajusin, ett mun itseni täytyy vain olla tiukka omasta ajastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Kenen elämää omat lapset on?
Aika monella tuntuu olevan. Usko tai älä.
Okei, eli et ymmärtänyt kysymystä: lainaamassani kommenissa kerrottiin, että lasten hankkimisen jälkeen pitää panna "oma elämä" sivuun. Mietin vain, että kenehän elämää ne omat lapset mahtavat olla, jos eivät omaa.
Pikkulapsiaika on lyhyt aika elämässä, se on nopeasti ohi. Sitä ehtii vielä tekemään vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt: Herään ja nousen ylös kun huvittaa. Voin käyttää aamukahvitteluun tunteja tai vaikka koko päivän. Voin lähteä hetken mielijohteesta ovesta ulos minkä tahansa asian pariin ilman mitään estettä. Voin olla koko päivän/viikon/niin kauan kuin haluan poissa kotoa. Voin elää elämääni omien mieltymysteni mukaan.
Jos taas olisi lapsi tai lapsia, niin eläisin elämää ihan toisin kuin omien halujeni siivittämänä. Onko se normaalia, että eletään jopa vuosikymmeniä jonkun muun statistina?
Niin, kukaan ei kaipaa syrjäytynyttä heräsi se aamulla tai ei.
Ne lasten kanssa pyörijät vasta syrjässä ovat.
Ei niillä ainakaan ole mitään extraa mitä lapsivapailla ihmisillä ei olisi.
No kyllä mulla on ainakin ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt: Herään ja nousen ylös kun huvittaa. Voin käyttää aamukahvitteluun tunteja tai vaikka koko päivän. Voin lähteä hetken mielijohteesta ovesta ulos minkä tahansa asian pariin ilman mitään estettä. Voin olla koko päivän/viikon/niin kauan kuin haluan poissa kotoa. Voin elää elämääni omien mieltymysteni mukaan.
Jos taas olisi lapsi tai lapsia, niin eläisin elämää ihan toisin kuin omien halujeni siivittämänä. Onko se normaalia, että eletään jopa vuosikymmeniä jonkun muun statistina?
Niin, kukaan ei kaipaa syrjäytynyttä heräsi se aamulla tai ei.
Ne lasten kanssa pyörijät vasta syrjässä ovat.
Ei niillä ainakaan ole mitään extraa mitä lapsivapailla ihmisillä ei olisi.
Pöpikö olet, mikään ei pidä niin hyvin yhteiskunnassa kiinni kuin vanhemmuus. Sairaalassakin pienen lapsen isä leikataan nopsemmin kuin lapseton julli, kun sen tars päästä kotiin hoitamaan perhettään. Lapseton joutaa varttoamaankin, kaikessa.
Onneksi mulla on mies, joka ymmärtää pikkulapsiajan olevan ohimenevä vaihe ja kunhan lapset kasvaa, päästään molemmat taas harrastamaan enemmän.
Seksin määrään ei meillä tosin ole lapset vaikuttaneet.
Kannattais varmaan jutella noista tuntemuksista vaimon kanssa?
Töiden teossa ihan sama asia. Miksi menisin töihin kun se ei ole miellyttävää tekemistä? Minimitulot riittävät mainiosti. Elän harrastusteni kautta.