Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioero ilman tukiverkostoa - kokemuksia?
18.06.2018 |
Meillä avioero harkinnassa. Lapsia 3. Taloudellisesti ei olisi hankala tilanne, mutta psyykkisesti sitäkin kovempi paikka. Mulla ei ole vanhempia, eikä sisaruksia eikä kovin läheisiä kavereita. Ei myöskään vakityöpaikkaa.
Eli ei mitään pysyvää sosiaalista tukiverkostoa, enemmänkin satunnaisia ihmisiä, jotka ovat silloin tällöin elämässä mukana/osana.
Lapset olisivat viikko-viikko-systeemillä vuoronperään.
Lähinnä mietityttää tuo, että miten päänuppi selviäisi tuosta erosta? Pelkkä hyvä terapeutti tuskin korvaa tukiverkostoa. Lastenhoito ei olisi kauhea ongelma tuolla viikko-viikko-systeemillä, mutta miten muuten. Ei ketään pysyvää aikuista jolle uskoutua ja joka auttaisi elämässä.
Kuinka tukiverkottomissa tilanteissa olette eronneet?
Kommentit (6)
Kolmannes naisista on ilman tukiverkostoa eron sattuessa. Tukea ja apua saa erilaisista tahoista, kuten esim. MLL, seurankunnat, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin tukiverkottomassa. Lapsia oli tosin vain 1 kpl. Minusta tuntui että tukiverkottomuus AUTTOI mun henkistä toipumista. Ei voinut jäädä voivottelemaan itseään ja märehtimään oloihinsa vaan oli pakko koota itsensä ja hoitaa arki ja elämä, tuntuipa miltä vaan.
Itse luulen että tämä nykyinen taipumus "käsitellä" niitä tunteita aivan erityisesti voi vaan pahentaa monessa tapauksessa asioita. Asiat paisuu kun niihin keskittyy ja niissä kierii. Kun taas jos vaan kokoaa itsensä ja suree surunsa siinä arjen seassa, silloin kun voi, niin helpommalla taitaa päästä.
iso <3
t. ap
Kahdenkeskistä keskustelutukea ja henkilökohtaista apua voi saadaan mm. apua eroon- chatistä ti 12-14 ja to 10-12. Klikkaa itsesi keskusteluun www.apuaeroon.fi
Nosto
Itsellä olisi yksi kirjoilla oleva lapsi joka on nyt eskarissa. Miehen työajat on villit ja omat on sellaiset että joskus omat päivät (minusta riippumattomista syistä voi venähtää niin pitkiksi että esim en nyt ehtisi hakemaan lasta klo 17.00 mennessä päiväkodista. Minulla ei olisi lapselle ketään hakijaa.
Tämän takia olen vielä suhteessa, miten ratkaisen lastenhoito -ongelman vai siedänkö nykyisen 2 vuoden päälle tilannetta esim 5 vuotta lisää että lapsi olisi 11 vuotias?
Älä eroa, jos tilanne ei ole sietämätön, siis jos ei ole väkivaltaa, juoppoutta tms. Koeta hankkia itsellesi tukiverkostoa vähitellen. On hyvä olla muitakin elämässä kuin puoliso ja lapset.
Alue: Aihe vapaa
Täysin tukiverkottomassa. Lapsia oli tosin vain 1 kpl. Minusta tuntui että tukiverkottomuus AUTTOI mun henkistä toipumista. Ei voinut jäädä voivottelemaan itseään ja märehtimään oloihinsa vaan oli pakko koota itsensä ja hoitaa arki ja elämä, tuntuipa miltä vaan.
Itse luulen että tämä nykyinen taipumus "käsitellä" niitä tunteita aivan erityisesti voi vaan pahentaa monessa tapauksessa asioita. Asiat paisuu kun niihin keskittyy ja niissä kierii. Kun taas jos vaan kokoaa itsensä ja suree surunsa siinä arjen seassa, silloin kun voi, niin helpommalla taitaa päästä.