Alkoholistien lapset!

Tuota sai venhemmilta kuulla jatkuvasti...

dokaamassa, humalassa, krapulassa, sammuneena.

Olen todella tarkka ettei lapset näe vanhempiaan humalassa!

saatan ottaa pari lasia viiniä, tai pari siideriä tässä kotosalla. Jos haluan ottaa enemmän (ehkä parin, kolmen kk välein) menen baariin. Kotona en kisko mitään kännejä jos on lapsia paikalla.

Isä oli alkoholisti, kuolikin lopulta siihen valitettavan nuorena. Tissutteli kotosalla, mutta jos lähti (harvemmin) ryyppykavereidensa kanssa ottamaan, niin sitten ottikin oikein kunnon kumarat.

Koskaan en juo humalahakuisesti kun on lapset läsnä. Saatan kyllä ottaa siiderin tai kaksikin lapsien nähden. Jos haluan lärvit vetää, niin sitten lapset hoitoon. Selvinpäin en oikein jaksa kuunnella humalaisia enkä katsella. Kapakkaan muo ei saa selvinpäin istumaan, enkä juoppokuskiksi lähde koskaan kenellekkään. En vaan kestä sitä.

Mun vanhemmista kumpikaan ei ole mikään rappioalkoholisti, äiti on sellainen tissuttelija joka joka ilta vetää pienen pöhnän mutta on hyvin menestyvä yrittäjä. Äidin " pöhnäily" häiritsi minua lapsena tosi paljon enkä vieläkään siedä äitiäni pöhnässä.



Isäni taas on sitä maata, että kun otetaan niin otetaan huolella. Hänkään ei ole koskaan jättänyt töitä tekemättä tai muitakaan velvollisuuksia väliin mutta esim työmatkoilta palasi aina hirveässä tuubassa. Isästäni tulee humalassa todella ilkeä ja vittuileva :(. Hänen isänsä on myös alkoholisti, joten ei ole " oppinut" mitään vaikka isänsä aikanaan joi talon ja kaiken muunkin.



Ex avopuolisoni oli myös alkoholisti, sai lapikasta hyvin pian. En tahdo katsella kännisiä lähelläni lainkaan!



Lasteni ei tarvi nähdä minua humalassa.

Vanhempani ovat alkoholisteja, mutta molemmat ovat olleet raittiina yli 30 vuotta joten en ole nähnyt heitä koskaan humalassa.



Itse juon alkoholia aika harvoin, mutta n. kerran kahdessa kuussa käyn baarissa ja juon itseni toisinaan ihan humalaan asti, en koe tätä ongelmaksi. En koskaan humallu tai ole krapulassa lapseni nähden, eikä alkoholilla muutenkaan ole isoa osaa elämässäni (joskus opiskeluvuosina oli, jossain vaiheessa oli tienhaara josta olisin voinut jatkaa huonompaan suuntaan). Nytkin olisi tiedossa vappupirskeet, mutta taidan jättää alkoholin nauttimisen kun ei vaan yhtään huvita at the moment..

älkääs nyt alkako tappelemaan!

ettei tule alkoholistia ikinä, se ei ole uhoamista, vaan asian toteamista!

ja sitten tulee joku joka haluaa purkaa vähän paíneitaan ja arvostelee joitakin tai jotain ja riitä on valmis!

Vähän enemmän suvaitsevaisuutta ihmiset ja missä ne hyvät käytöstavat ovat?

Vierailija:

ettei tule alkoholistia ikinä, se ei ole uhoamista, vaan asian toteamista!

Kyllä se alttius vaatisi myös altistumista, mutta olette onnistuneet tukahduttamaan alkoholisminne olemalla juomatta. Alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka olisi ollut vuosiakin juomatta.

että onko alkoholistien lapsilla jotain muita riippuvuuksia? Esim karkkiholisti? Minä voisin olla sellainen. Karkkia menee ja jos sitä ei saa, menen ostamaan. Ihan vakavasti olen tätä miettinyt. Riippuvuus mikä riippuvuus?

Mutta sitä tissuttelua en siedä, siis kotona! En voisi kuvitella että kulkisin kotona olutpullo kädessä ja sanoisin että tässä ei ole mitään pahaa.. SIINÄ ON!

otanko oluen esim. ruuan kanssa tai sen saunakaljan. Muutoin en alkoholia nauti, mutta iso kynnys oli ottaa se yksikin pullo esille lapsen nähden, kun muistaa mitkä muistot itsellä alkoholista lapsuudesta on.

Toivon, että lapseni oppii, että alkoholia voi ottaa silloin tällöin esim. ruuan kanssa. Mutta, miten kertoa, että liika on sitten taas pahasta..?

Minä korvaan alkoholin muilla riippuvuuksilla kuten suklaalla ja pullalla

" Vierailija:

ettei tule alkoholistia ikinä, se ei ole uhoamista, vaan asian toteamista!



Kyllä se alttius vaatisi myös altistumista, mutta olette onnistuneet tukahduttamaan alkoholisminne olemalla juomatta. Alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka olisi ollut vuosiakin juomatta. "



Ei voi kuin ihmetellä teidän yleistyksiä ja väitöksiänne.

Jos joku ( minä ) tiedän, ettei minusta voi ikinä tulla alkoholistia, miksi siihenkin pitää väittää vastaan? Kyllä kai asianomainen itse tietää itsensä ja omat mahdollisuutensa ja myöskin rajoitteensa!

Juuri tällainen käytös lietsoo riitaa!

Olen ajatellut tosi monta kertaa, että tämä johtuu siitä että vanhempani ovat alkoholisteja. Syön päivittäin makeaa.



43

Jos on riippuvuusherkkyyttä niin se voi tulla ihan huomaamatta, vaikka unilääkkeisiin, tai sitten NETTIPALSTAAAN...



Ehkä ei vaan ole joutunut, onnekseen, elämäntilanteeseen jossa ratkeaa johonkin riippuvuuteen. Mutta ei se mikään omahyväisyyden paikka ole, parempi että nöyrästi kiittää kohtaloa.

On ollut hyvää onnea mukana, ettei ole tullut tilannetta, jossa huomaisi alkoholin vaikutuksen " auttavan" ongelmassa. Ei kukaan haluakaan alkoholistiksi, mutta se on niin salakavala tauti, että kenellä siihen on taipumus, saattaa jäädä koukkuun huomaamattaan. Eikä se ole todella mikään uhoamisen aihe, että " minä en ainakaan.." Tuskin kenenkään meidän alkoholistien vanhemmatkaan suunnitteli tai halusi alkoholistiksi, niin vain kävi jostain syystä.

Mutta meillä on nyt oma tahto ja myös tietoisuus siitä, miten voi käydä huonosti.

Silloin voin todeta, ettei minusta tule alkoholistia koskaan, minulla on keinot ratkaista ongelmia muulla tavoin! Ja se ei ole uhoamista vaan tosiasian toteamista!

Kun asiat tiedostaa, niihin voi myös vaikuttaa, eikä alistua siihen, että minusta voi tulla joku päivä alkoholisti!