Alkoholistien lapset!

Olin ihan kauhuissani, olin jo eroamassa, mutta onneksi mieheni tuli järkiin ja lopetti. Oli synkkää aikaa, todellakin, onneksi jo kuitenkin takana päin!

Nyt korvaa varmasti minun menetettyä lapsuuttani lastenlapsilleen, hoitaa, leikkii ja viettää todella paljon aikaa heidän kanssaan.

Silti uskon, että alkoholismi sairautena säilyy ja pelkään varmaan lopun ikääni, että isä retkahtaa joskus, toivottavasti ei.

-4-

Kun isovanhemmat juovat vieläkin, nyt toinen jo haudassa, mutta toinen senkun jatkaa kahta kauhiammin. Miedän lapsilla ei ole turvallista mummolaa! Tuskin edes tuntevat mummoansa, niin kaukana hänestä asutaan!



3

Mutta alkoholismi on ja pysyy, ei isästä ikinä ole ns. kohtuukäyttäjäksi ja kyllä sitä retkahdusta pelkää.



Mutta on siis hyvä isoisä lapsilleni, kai yrittää tosiaan korvata omaa lapsuuttani heille. Tämä on todella iso asia, että lasteni ei tarvitse enää nähdä alkoholismia perheessä!!!



Jos isäni edelleen joisi, niin en juurikaan pitäisi yhteyttä tai antasi lapsia mummolaan hoitoon tms.



t. 2

Opiskeluaikoina varsinkin meno oli välillä aika hurjaa.



Nyt kun on perhe, niin juon sen saunasiiderini tai lasillisen viiniä joskus ruoan kanssa. Baarissa käydään enää todella harvoin ja silloinkin mulle riittää siideri tai pari. Väkeviä en enää käytä ollenkaan.

En halua olla kännissä lasteni nähden, enkä myöskään krapulassa. Mutta ei meillä kuitenkaan niitä saunasiidereitä/viinilaseja piilotella, vaan juodaan ihan reilusti. (isäni joi muka salaa, piilotteli pulloja)



Kun sitä sanotaan, että alkoholistien lapsista tulee alkoholisteja, niin tähän ketjuun ei ainakaan ole sellaisia löytynyt!? Eivätkö pyöri näillä sivuilla vai eivätkö tahdo vastata?

Miestäkään ei näe humalassa, vaikkakin ottaa saunakaljan toisin kuin minä. tietää että viinasta tulisi meille ero. Lapselle aion myös varhaisessa vaiheessa kertoa että meidän perimällä ei viinan kanssa ole leikkimistä.

Jos isäni edelleen joisi, eipä lapseni mummolassa paljon vierailisi.

-4-

Otan viiniä hyvän ruuan painikkeeksi, liköörilasillisen joskus ruuan päälle, viihteellä pari cocktailia maistuu. En ole koskaan juonut humalahakuisesti, nuorenakaan en harrastanut juurikaan kaatokännejä. On varmaan ne kerrat yhden käden sormilla laskettavissa (olen jo reilusti yli 30v). Ekan kerran join alkoholia kun asuin jo omillani, n. 17-18-vuotiaana. Isäni oli alkoholisti ja joi ns. piilossa. Kotona meillä ei ollut alkoholia esillä.



Tämän oman luontevan suhtautumiseni alkoholiin onnistun toivottavasti siirtämään myös omille lapsilleni.

Vaan ihan tutkittu että alkoholismi on perinnöllistä! Ei akikista alkoholistien lapsista silti alkoholisteja tule, mutta riski on.

Isä oli alkoholisti, äiti melko raitis vaikkei pidäkään alkoholia mitenkään syntisenä ja ottaa joskus lasin itsekin.

Itsellä oli nuorenpana, menovuosina, tapana juoda humalaan, muttei tolkuttomaan kuntoon. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän alkoholi kiinnostaa muuten kuin ruuan kanssa nautittuna.



Sen verran opin lapsuudestani alkoholisti-isän kanssa, että havaitsen ympäriltäni hyvin herkästi kenellä on taipumus alkoholismiin/lievempään riippuvuuteen alkoholista. Ja tunnen syvää vastenmielisyyttä ihmiseen joka ei hallitse alkoholin käyttöään 100 %. He leikkivät tulella eivätkä ymmärrä kuinka riippuvuus syntyy ja kasvaa eivätkä sitä kuinka pitkäaikainen alkoholin liikakäyttö muuttaa ihmisen persoonaa. Tekee ihmisestä sanalla sanoen hirviön (oma isäni ei onneksi ollut pahimmasta päästä).

Ja toki monesti se ympäristövaikutus on myös iso: jos on paha tilanne kotona, molemmat vanhemmat juo, itse on teini jolla paha olla, ajautuu vääriin piireihin ja alkaa myös juoda, ei jaksa käydä koulua, juominen jatkuu ja pahenee, tulee ns. luuseri... Eli kyllä ihan varmasti alkoholistiperheen lapsella on suurempi todennäköisyys alkoholismiin kuin ns. normaalin perheen lapsella.

Vaan päinvastoin!

Riski on ihan eri asia kuin periytyminen!

Ne on humalassa. Ne on pahoinpitelemässä lapsiaan. Ne nukkuu krapulaansa pois.

Vierailija:

Vaan päinvastoin!

Riski on ihan eri asia kuin periytyminen!

Nykyään juon saunakaljan (tosin usein ykköstä) ja silloin tällöin lasin viiniä. Baarissa tulee käytyä harvoin ja jos lapset eivät ole yökylässä, en viitsi silloin juoda kovin paljoa.

Väsy ja krapula on niin kamalaa, ettei sen takia kannata juoda itseään humalaan. Ja itse muistan liian hyvin vanhemmat krapulaisina ja pahantuulisina, omien lasten ei sellaisesta tarvitse kärsiä.

siis siinä mielessä että nyt äidiksi tultuani mietin paljon että mitä jos minusta jostain syystä tulisi alkoholisti. Tottakái tiedän että se on omasta tahdosta pitkälti kiinni, mutta silti mietin toisinaan että entäs jos en joskus pysty lopettamaan. Lapsen syntymän jälkeen alkoholinkäyttöni on rajoittunut baarireissuihin, eli n 1-2 kertaa parissa kuukaudessa. Silloin kyllä juon periaatteessa ihan humalaan asti. Muuten jos ei ole baarireissua tulossa, juon yhden siiderin ehkä kerran pariin kolmeen viikkoon kotona.

Ja niitä on tosi paljon! Ei ole kysymys vain yhdestä tai kahdesta vaan sadoista!

Olisi kiva tietää, miksi noi tutkimustulokset ovat aivan eri kuin todellinen elämä!

Ja oletteko te ikinä hoksanneet, että eri tutkimukset antavat eri tuloksia riippuen siitä miten niitä tulkitaan!

Ettei ne tutkimukseenkaan aina niin pirun yksiselitteisiä ole niinkuin nyt tässä väitettiin!