Minkä kokoisessa asunnossa asuitte, kun esikoisenne syntyi?
Monta neliötä? Yksiö/kaksio/kolmio jne.? Ja keitä teitä siinä asui ja olitteko tyytyväisiä asuntoonne? :)
Kommentit (40)
70 neliön kaksio Etelä-Helsingissä kivenheiton päässä merestä. Me vanhemmat ja vauva. Ihana asunto täydellisellä paikalla ja hyvin viihdyttiin. Nykyään lapsia muutama lisää ja asunnon kokokin onneksi melkein kolminkertaistunut.
Omakotitalo n. 250 neliötä. Aivan liian suuri siivottavaksi ja muutenki kamalan suuritöinen, varsinkaan kun mies ei osallistunut kodinhoitoon lainkaan. Kärsin joka hetkestä.
Erohan siitä tuli, talo myyntiin jne.
Nyt asun jo teiniksi ehtineen esikoisen (ja ainokaisen) kanssa 50 neliön kaksiossa ja molemmat nautitaan elämästä ja ollaan onnellisia, pieni on kaunista ja kodikasta ja sitä rataa :)
60-nelioinen kaksio, muutettiin isompaan kun lapsi oli 3-vuotias. Makuuhuone oli niin ahdas, että kun laitettiin parisänky ja pinnasänky rinnakkain, huoneeseen ei enää muuta mahtunutkaan. Viimeinen vuosi nukuttiin miehen kanssa olkkarissa ja osa olkkarin kalusteista oli makkarissa. Sen verran sinniteltiin, ettei tarvinnut hankkia isompaa vuokra-asuntoa vaan päästiin suoraan omaan omakotitaloon.
Noin 60 neliöinen vanha omakotitalo kaksio,muutettiin pois kosteusongelmien vuoksi ja koska ei viihdytty alueella. Koon puolesta kaivattiin lisää tilaa vain koska mies soittaa saksofonia eikä voinut soittaa viereisessä huoneessa jos vauva nukkui.
Kysy mieluummin hintaa. Rintamamiestalo haja-asutusalueella, pihasauna ja vesi kaivosta.
Reilu 50 neliöinen kaksio, minä, mies ja vauva. Lapsen ollessa vuoden ikäinen erosimme, muutin lapsen kanssa kaksin kaksioon. Vasta kun aloitti koulun, muutimme kolmioon jotta sai oman huoneen. Hyvin pärjätty näin.
6 neliön mikroasunnossa Hongkongissa.
Kaksio luhtitalon päätyasunnossa. Iso parveke.
Tilaa oli riittävästi, ja vaihdoimme myöhemmin keskikaupungille Tampereella Pyhäjärven rantaan kolmioon. Myöhemmin ero ja minä ja poika jäätiin asuntoon. Ja tässä ollaan edelleen.
Itse rakennettu omakotitalo 4 h + keittiö.
180 m2 omakotitalo Kaliforniassa vuorinäköalalla.
Minä, mies ja vauva. Luhtitalon tokassa kerroksessa 70m2 kolmio, vuokra. Hyvä pohja ja rauhallinen alue. Tykkättiin. Muutettiin omaan 90m2 kerrostalo neliöön pojan ollessa vajaa 3v. Siitä 5vuoden päästä 88m2 paritaloon kun haluttiin oma sauna ja pihaa. Siitä 7vuoden päästä nykyiseen omakotitaloon 120m2 4-5h+k.
Tämä viimeinen perheasunto. Kun poika muuttaa pois, niin ehkä etsimme pienemmän omakotitalon yhdessä tasossa.
140 neliön omakotitalo ja iso suojainen piha. Hyvä on ollut asua ja lapsen ulkona leikkiä. Alueella on paljon muitakin lapsia, hyvä on ollut kasvaa.
me asuttiin 46m2 kaksiossa. etsittiin kuumeisesti omakotitaloa kun vauva oli tulossa mutta sopivaa ei vain löydetty ennen syntymää. onneksi vauva oli vasta 5kuukautta kun vihdoin muutettiin ensiasuntoomme joka on siis rintamamiestalon. nyt tavaroille on tilaa ja esikoinen joka on nyt 2 vuotias saa temmeltää takapihalla.
96 neliöinen rivari, ensiasuntomme, oli koti, johon esikoinen syntyi. Kolme makkaria, olohuone, keittiö, kylppärit, sauna, pieni piha. Minä, mies ja suloinen tytär. Pari vuotta myöhemmin syntyi toinen suloinen tytär. Tyttöjen ollessa 5v ja 3v aloimme rakentaa ja omakotitaloomme syntyi kuopuksemme.
Olisiko ollut joku 50 m2 kaksio. Siinä asuimme vuoden. Nyt asutaan 80 m3 kolmiossa.
Rivitaloneliö, 88 neliötä. Rakennutettiin taloa johon muutettiin kun lapsi oli vuoden vanha.
Vajaa 70m2 kolmio,samassa asutaan vieläkin.Lapsi muutti omilleen 8 vuotta sitten
60 neliön kaksio, ei omaa suihkua, vaan koko talon (4 perhettä) yhteinen suihku ja sauna ja pesutupa kellarissa. Pärjättiin hyvin mies, minä ja vauva. Vuosi asuttiin siinä, sitten otettiin hurja velka ja ostettiin oma talo. Opintovelkaakin oli vielä, mutta saatiin asuntolainaa silti.
75 neliöinen kolmio. Muutettiin omakotitaloon kun esikoinen oli puoli vuotias.
Isossa kartanossa , kylmää oli. Kaamean kylmä talvi. Neliöistä ei tietoa, se oli sukulaisten talo, varmaan useampi sata neliötä. Omistaja asui ulkomailla. Paikka oli Espoo. Olin päivät yksin, yleensä menin kotiin tai anoppilaan aikani kuluksi. Nytkin ollaan maalla, pidetään tätä maalaistaloa meidän mökkinä. Ylhäällä on makuuhuoneita, tuskin käyn siellä, ne on vieraille, ehkä tulevat ensi viikolla. Tämä on meidän oma tila. Vakituinen koti on Espoossa.