Ostimme rintamamiestalon läheltä keskustaa ja vanhempani käyvät haukkumassa kotiani eivätkä näe siinä mitään hyvää

Asiaa vielä hankaloittaa se, että veljeni rakentaa parhaillaan uuden uutukaista hienoa taloa, joka tulee maksamaan maltaita. Mutta on sillä tulotkin paremmat. 

Mutta en ymmärrä millaiset vanhemmat haukkuu lapsensa kotia :( Ja lapsensa tekemiä päätöksiä ja yrittävät latistaa parhaansa mukaan. 

up

Älä välitä. Pitää yrittää ajatella, että se on vaan heidän mielipide. Itse ostettiin tämä vanha räyskä, eik kukaan siitä ole pitänyt mutta kivski on saatu rempattua. Meille riittää, että itse tykätään asua tässä. Anoppi olisi halunnut, että rakennamme uuden ja kalliin, kuten miehensä lapsetkin ovat tehneet.

Nauttikaa elämästänne niin että vanhemmatkin näkevät, miten hyvin vihdytte. Remppailkaa omaan tahtiinne, mutta varautukaa ylimääräisillä säästöillä tuleviin yllätyskorjaulsiin, joita vanhoissa taloissa tulee aina. Älkää vahingossakaan valitelko niistä ääneen vanhempienne kuullen. Eikä vanhemmille kutsuja tulla käymään vähään aikaan...

"Onneksi teidän ei tarvitse asua täällä, kun ette tykkää. Meistä täällä on ihanaa ja tämä sijainti kruunaa kaiken. Jaahas, taidanpa lähtökahvit tässä keitellä."

Hittoako se aikaihmisen ratkaisut vanhemmille kuuluu, en ymmärrä. Monenlaisia ongelmia on ollut omien vanhempienkin kanssa, mutta rajoja kunnioitetaan. Anna niiden tiristä, älä välitä. Elä elämääsi ihan kaikessa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Pitää yrittää ajatella, että se on vaan heidän mielipide. Itse ostettiin tämä vanha räyskä, eik kukaan siitä ole pitänyt mutta kivski on saatu rempattua. Meille riittää, että itse tykätään asua tässä. Anoppi olisi halunnut, että rakennamme uuden ja kalliin, kuten miehensä lapsetkin ovat tehneet.

Tää uusi hieno talopaketti haave on vissiin ollut selainen suurten ikäluokkien unelma. Ovat kasvaneet itse savuisissa pirteissä ja saivat nostettua elintasoaan rutkasti työikäisinä. Tämä on aivan eri todellisuus missä me elämme nykyisin.

Ja sitä paitsi itse muistan kun kasvoin tällaisessa 90-luvun kodissa, että rahaa ei sitten ollut muuhun kuin siihen taloon. Ei vaatteisiin, häthätää yhteen harrastukseen jne. Kuljin rääsyissä koko yläasteen ja lukion. Vaikka lukioikäisenä tyttönä olisin ollut kauneimmillani ja ollut ikionnellinen muodikkaista vaatteita. 

Itse päätin jo kauan sitten, että teen toisin ja haluan pistää rahat johonkin muuhun kuin taloon. Esimerkiksi lasteni harrastuksiin, matkusteluun ja perheeni hyvinvointiin.

Älä välitä, nauti elämästäsi. Asumme itse pienessä 19800-19900 vaihteessa rakennetussa hirsitalossa, jota remontoimme. Se on ihana, mutta ei muiden mielestä. No ehkä vaatii pientä laittoa ;)

Onnea uuteen kotiin! :)

Sinulla on lupa nauttia siitä täysin rinnoin, vaikka vanhempasi eivät osaakaan. Heidän ongelmansa, että eivät nauti vaan valittavat - ei sinun.

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä, nauti elämästäsi. Asumme itse pienessä 19800-19900 vaihteessa rakennetussa hirsitalossa, jota remontoimme. Se on ihana, mutta ei muiden mielestä. No ehkä vaatii pientä laittoa ;)

Wau! Ihan oikea aikamatkailija eksyi AV-palstalle! Vähänks hienoo tulla tulevaisuudesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Pitää yrittää ajatella, että se on vaan heidän mielipide. Itse ostettiin tämä vanha räyskä, eik kukaan siitä ole pitänyt mutta kivski on saatu rempattua. Meille riittää, että itse tykätään asua tässä. Anoppi olisi halunnut, että rakennamme uuden ja kalliin, kuten miehensä lapsetkin ovat tehneet.

Tää uusi hieno talopaketti haave on vissiin ollut selainen suurten ikäluokkien unelma. Ovat kasvaneet itse savuisissa pirteissä ja saivat nostettua elintasoaan rutkasti työikäisinä. Tämä on aivan eri todellisuus missä me elämme nykyisin.

Ja sitä paitsi itse muistan kun kasvoin tällaisessa 90-luvun kodissa, että rahaa ei sitten ollut muuhun kuin siihen taloon. Ei vaatteisiin, häthätää yhteen harrastukseen jne. Kuljin rääsyissä koko yläasteen ja lukion. Vaikka lukioikäisenä tyttönä olisin ollut kauneimmillani ja ollut ikionnellinen muodikkaista vaatteita. 

Itse päätin jo kauan sitten, että teen toisin ja haluan pistää rahat johonkin muuhun kuin taloon. Esimerkiksi lasteni harrastuksiin, matkusteluun ja perheeni hyvinvointiin.

Ei vitsit, aivan kuin minun kynästäni. Koko lapsuus rääsyissä, mutta onpahan hieno ja kallis talo, ja siihen kaikki rahat sitten menivätkin. Lapsia ja nuoria ei paljon lohduta, että on arkkitehdin valitsemat kattotiilit, jos kulkee samoissa risoissa kengissä talvesta toiseen.

Päätin tehdä myös toisin ja ihanaa nähdä, kun lapseni on onnellinen. On vaatteita, leluja, harrastuksia, elämyksiä ja matkustellaan joka vuosi useamman kerran. Tuntuu itsestäkin aika hyvältä. En näe mitään järkeä tehdä kuten vanhempani ja joo, mitään perintöjä ei ole tulossa. - Yli varojensa elivät ja talo jo alta mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Pitää yrittää ajatella, että se on vaan heidän mielipide. Itse ostettiin tämä vanha räyskä, eik kukaan siitä ole pitänyt mutta kivski on saatu rempattua. Meille riittää, että itse tykätään asua tässä. Anoppi olisi halunnut, että rakennamme uuden ja kalliin, kuten miehensä lapsetkin ovat tehneet.

Tää uusi hieno talopaketti haave on vissiin ollut selainen suurten ikäluokkien unelma. Ovat kasvaneet itse savuisissa pirteissä ja saivat nostettua elintasoaan rutkasti työikäisinä. Tämä on aivan eri todellisuus missä me elämme nykyisin.

Ja sitä paitsi itse muistan kun kasvoin tällaisessa 90-luvun kodissa, että rahaa ei sitten ollut muuhun kuin siihen taloon. Ei vaatteisiin, häthätää yhteen harrastukseen jne. Kuljin rääsyissä koko yläasteen ja lukion. Vaikka lukioikäisenä tyttönä olisin ollut kauneimmillani ja ollut ikionnellinen muodikkaista vaatteita. 

Itse päätin jo kauan sitten, että teen toisin ja haluan pistää rahat johonkin muuhun kuin taloon. Esimerkiksi lasteni harrastuksiin, matkusteluun ja perheeni hyvinvointiin.

Ei vitsit, aivan kuin minun kynästäni. Koko lapsuus rääsyissä, mutta onpahan hieno ja kallis talo, ja siihen kaikki rahat sitten menivätkin. Lapsia ja nuoria ei paljon lohduta, että on arkkitehdin valitsemat kattotiilit, jos kulkee samoissa risoissa kengissä talvesta toiseen.

Päätin tehdä myös toisin ja ihanaa nähdä, kun lapseni on onnellinen. On vaatteita, leluja, harrastuksia, elämyksiä ja matkustellaan joka vuosi useamman kerran. Tuntuu itsestäkin aika hyvältä. En näe mitään järkeä tehdä kuten vanhempani ja joo, mitään perintöjä ei ole tulossa. - Yli varojensa elivät ja talo jo alta mennyt. 

Jep ja auto oli vanha kosla. Nyt sitten eläkkeellä oli varaa ostaa vähän uudempi malli ja voi sitä nenän nyrpistelyn määrää nyt kun näkevät muilla vanhoja autoja.

90-luvulla vielä kelpasi kirppisvaatteet ja tavara, koska mihinkään muuhun ei yksinkertaisesti ollut varaa. Nyt sitten lapset on aikuistuneet ja talo laina maksettu (kiitos Euron ja inflaation) niin ei kelpaa enää kirpparikama kun se on vanhaa ja niissä voi olla turkkareita. Huoh. 

Siis vanhemmistani on sikiytynyt oikeita snobeja. Oikeesti ovat ihan maalaisia landepaukkuja. Eikä heillä olisi mitään syytä ylenkatsoa muita. Eivät ole itse olleet sen parempia ko muut koskaan 

Ap, uskon että vanhempasi eivät tarkoita pahaa, vaan heitä huolettaa, että olette hukanneet (vähät) rahanne, kun rmt:illa on huono maine. Niissä riittää uusimista, ellei ole jo remontoitu nykyvaatimuksia vastaavaksi. Seiniä, yläpohjia ja lattioita purettaessa (lisälämpöeristyksen takia), tulee usein yllätyksiä vastaan ja remonttikulujen budjetti nousee nousemistaan.

Vanhempasi tietävät, että rmt on rakennettu pula-aikana halvoista materiaaleista.

En sano, että teitte virhevalinnan, mutta jos läheltä keskustaa saa mukaedullisen (vanhankin) talon, se on usein täysin saneerattavassa kunnossa, ellei pommi.

"Mitä te sinne (asuinalueelle) oikein muutatte?"

"Miksi kaksikerroksinen? Kyllä sä kuulet kyllästyt siihen rappusten ravaamiseen."

"Minä en olisi rivaria ostanut."

"Eihän siellä ole mitään, ei järveäkään!"

"Aika paljon saatte tehdä, että tästä tulee minkään näköinen."

"Hahahhaa, miten pieni piha."

Eihän nuo ylläolevat suoraa haukkumista ole, mutta siinä kommentit minun vanhemmiltani. Ostimme rivitalo-osakkeen, hyvin pienellä rahalla verrattuna siihen, miten muualla kaupungissa olisi saanut saman kokoisesta maksaa. Nyttemmin alue on siistiytynyt hurjasti, kysyntä kasvanut ja joka ikinen (!) taloyhtiö remontoitu ulkoa niin, että hyvältä näyttää. Olemme muuttamassa pian pois, ja saamassa omamme takaisin ja vähän päällekin. 

Vierailija kirjoitti:

"Mitä te sinne (asuinalueelle) oikein muutatte?"

"Miksi kaksikerroksinen? Kyllä sä kuulet kyllästyt siihen rappusten ravaamiseen."

"Minä en olisi rivaria ostanut."

"Eihän siellä ole mitään, ei järveäkään!"

"Aika paljon saatte tehdä, että tästä tulee minkään näköinen."

"Hahahhaa, miten pieni piha."

Eihän nuo ylläolevat suoraa haukkumista ole, mutta siinä kommentit minun vanhemmiltani. Ostimme rivitalo-osakkeen, hyvin pienellä rahalla verrattuna siihen, miten muualla kaupungissa olisi saanut saman kokoisesta maksaa. Nyttemmin alue on siistiytynyt hurjasti, kysyntä kasvanut ja joka ikinen (!) taloyhtiö remontoitu ulkoa niin, että hyvältä näyttää. Olemme muuttamassa pian pois, ja saamassa omamme takaisin ja vähän päällekin. 

Eli ette sitten lopulta viihtyneetkään siellä.

Ap on saanut oikeanlaisen kotikasvatuksen, kun häpeän tunne nousee ensimmäisenä esiin. Itsekin joudun häpeämään sukulaisten silmissä jopa sukkieni väriä, että se siitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä, nauti elämästäsi. Asumme itse pienessä 19800-19900 vaihteessa rakennetussa hirsitalossa, jota remontoimme. Se on ihana, mutta ei muiden mielestä. No ehkä vaatii pientä laittoa ;)

Wau! Ihan oikea aikamatkailija eksyi AV-palstalle! Vähänks hienoo tulla tulevaisuudesta...

Haluatko, että haemme sinutkin? Täällä on uskomatonta... Aikakone latautuu alle minuutin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä, nauti elämästäsi. Asumme itse pienessä 19800-19900 vaihteessa rakennetussa hirsitalossa, jota remontoimme. Se on ihana, mutta ei muiden mielestä. No ehkä vaatii pientä laittoa ;)

Wau! Ihan oikea aikamatkailija eksyi AV-palstalle! Vähänks hienoo tulla tulevaisuudesta...

Haluatko, että haemme sinutkin? Täällä on uskomatonta... Aikakone latautuu alle minuutin.

Armoa, pysykää kaukana minusta! *menee sängyn alle piiloon*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Pitää yrittää ajatella, että se on vaan heidän mielipide. Itse ostettiin tämä vanha räyskä, eik kukaan siitä ole pitänyt mutta kivski on saatu rempattua. Meille riittää, että itse tykätään asua tässä. Anoppi olisi halunnut, että rakennamme uuden ja kalliin, kuten miehensä lapsetkin ovat tehneet.

Tää uusi hieno talopaketti haave on vissiin ollut selainen suurten ikäluokkien unelma. Ovat kasvaneet itse savuisissa pirteissä ja saivat nostettua elintasoaan rutkasti työikäisinä. Tämä on aivan eri todellisuus missä me elämme nykyisin.

Ja sitä paitsi itse muistan kun kasvoin tällaisessa 90-luvun kodissa, että rahaa ei sitten ollut muuhun kuin siihen taloon. Ei vaatteisiin, häthätää yhteen harrastukseen jne. Kuljin rääsyissä koko yläasteen ja lukion. Vaikka lukioikäisenä tyttönä olisin ollut kauneimmillani ja ollut ikionnellinen muodikkaista vaatteita. 

Itse päätin jo kauan sitten, että teen toisin ja haluan pistää rahat johonkin muuhun kuin taloon. Esimerkiksi lasteni harrastuksiin, matkusteluun ja perheeni hyvinvointiin.

Ei vitsit, aivan kuin minun kynästäni. Koko lapsuus rääsyissä, mutta onpahan hieno ja kallis talo, ja siihen kaikki rahat sitten menivätkin. Lapsia ja nuoria ei paljon lohduta, että on arkkitehdin valitsemat kattotiilit, jos kulkee samoissa risoissa kengissä talvesta toiseen.

Päätin tehdä myös toisin ja ihanaa nähdä, kun lapseni on onnellinen. On vaatteita, leluja, harrastuksia, elämyksiä ja matkustellaan joka vuosi useamman kerran. Tuntuu itsestäkin aika hyvältä. En näe mitään järkeä tehdä kuten vanhempani ja joo, mitään perintöjä ei ole tulossa. - Yli varojensa elivät ja talo jo alta mennyt. 

Kuvittelet, että lapsesi on onnellinen kun on materiaa?

Itse olen 90-luvun lasten/nuorten äiti, joka oli elänyt isoa nousukautta koko ikänsä, aika järkytys oli asuntolaina, jonka korko nousi 15%, asunnon arvo laski ja laski, asuntolaina ei lyhentynyt vuosiin kuin muutaman markan. Meidän perheen pelasti, että emme ehtineet sitä isoa omakotitaloa rakentaa ja työttömyys, lomautusjaksot olivat lyhyitä. Lapset saivat kunnon vaatteita, leluja ja ulkomaan matkoja, en jaksa uskoa, että ne ovat asioita, jotka heidät teki onnellisiksi, sellaisissa ryysyissä he kulkivat kun itse alkoivat päättää mitä pukevat, ymmärrän toki, että antaa varmuutta kun tietää, että sana vain niin saa rahat kunnon vaatteisiin ja rääsyt on vain kapinaa vanhempien ajatusmaailmaa vastaan. Samoin matkailu, lapsilleni tuntuu olevan kunnia-asia, että minun viikon matkani hinnalla he matkailevat kuukauden.

Pitkä sepustus, mutta oletko ajatellut, vanhempasi luultavasti olivat ihan yhtä materialisteja, mutta olivat myös sen ison talon loukussa, kukaan ei olisi maksanut talosta sitä mitä sen rakentaminen oli maksanut ja velkaa olisi jäänyt vaikka talon olisi myynyt. Selviytymiskamppailua oli 90-luvulla useimman vanhemnan elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, uskon että vanhempasi eivät tarkoita pahaa, vaan heitä huolettaa, että olette hukanneet (vähät) rahanne, kun rmt:illa on huono maine. Niissä riittää uusimista, ellei ole jo remontoitu nykyvaatimuksia vastaavaksi. Seiniä, yläpohjia ja lattioita purettaessa (lisälämpöeristyksen takia), tulee usein yllätyksiä vastaan ja remonttikulujen budjetti nousee nousemistaan.

Vanhempasi tietävät, että rmt on rakennettu pula-aikana halvoista materiaaleista.

En sano, että teitte virhevalinnan, mutta jos läheltä keskustaa saa mukaedullisen (vanhankin) talon, se on usein täysin saneerattavassa kunnossa, ellei pommi.

No silloin luulisi että vanhemmat olisivat ilmaisseet huolensa ennen, kuin ap ja puolisonsa ostivat talon.

Ap:lle sanoisin että nyt on aika aikuistua. Ymmärrän että monet hakee sitä vanhempien hyväksyntää vielä aikuisiälläkin, mutta jos se hyväksyntä on ehdollista koskien ulkoisia asioita (osta sellainen talo ja elä sellainen elämä, minkä minä katson hyväksi), niin se on omalle minäkuvalle aika tuhoisaa. Koska silloin tavallaan koskaan ei tule sitä "minä kelpaan vanhemmilleni sellaisena kuin olen"  -tunnetta. Se on ikävää että jotkut ihmiset ovat pinnallisia ja putkinäköisiä, ja nyt ap:lle on sattunut tällaiset vanhemmat. Mutta jos ap lakkaa hakemasta ja haluamasta vanhemmiltaan hyväksyntää, niin hänen elämänsä helpottuu kummasti. Se ei ole kauhean helppoa, mutta kasvaminen on aina vähän tuskaisaa. Kun on saanut asian käsiteltyä, niin sitten helpottaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä te sinne (asuinalueelle) oikein muutatte?"

"Miksi kaksikerroksinen? Kyllä sä kuulet kyllästyt siihen rappusten ravaamiseen."

"Minä en olisi rivaria ostanut."

"Eihän siellä ole mitään, ei järveäkään!"

"Aika paljon saatte tehdä, että tästä tulee minkään näköinen."

"Hahahhaa, miten pieni piha."

Eihän nuo ylläolevat suoraa haukkumista ole, mutta siinä kommentit minun vanhemmiltani. Ostimme rivitalo-osakkeen, hyvin pienellä rahalla verrattuna siihen, miten muualla kaupungissa olisi saanut saman kokoisesta maksaa. Nyttemmin alue on siistiytynyt hurjasti, kysyntä kasvanut ja joka ikinen (!) taloyhtiö remontoitu ulkoa niin, että hyvältä näyttää. Olemme muuttamassa pian pois, ja saamassa omamme takaisin ja vähän päällekin. 

Eli ette sitten lopulta viihtyneetkään siellä.

No daa. Mitään muuta syytähän ei ihmisillä ole koskaan vaihtaa asuntoa, kuin että siellä ei enää viihdy. Ei esim. kasvavaa perhettä, työpaikan vaihtoa toiselle paikkakunnalle tai muuta vastaavaa.