Ennen ajattelin, että ihmisellä on velvollisuus aina auttaa toisia, jos vain siihen pystyy...

Kohtalotovereita?

Suomessa pitää olla ahne ja ajatella ainoastaan itseään,poliitikot näyttäneet hyvää esimerkkiä jo vuosia ja pahenee vaan

Minä. Eniten rasittaa se, että jos itse joskus tarvitsisin apua jossakin, kaikilla on kiireet ja omat menot ja elämät. Hädän tullen moni soittaa minulle ja olen auttanut vähästäni. Itse en tiedä, olisiko minulla ketään, joka voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pitää olla ahne ja ajatella ainoastaan itseään,poliitikot näyttäneet hyvää esimerkkiä jo vuosia ja pahenee vaan

Eikö tähän ole mahdollista löytää jokin tasapaino? Pyrkii auttamaan toisia, mutta yrittää samalla pitää huolta myös omasta jaksamisestaan? Sovittaa toimintansa tilanteiden mukaan?

Eli sinuakin? Itsekkäästi kuvittelit voivasi heittäytyä muiden vaivoiksi. Juu ei kiitos. En ikinä tekisi sitä muille. Hyvä, että tokenit.

Jokaisella on kuitenkin ensisijainen velvollisuus pitää itsensä pinnalla ja sen jälkeen, jos voimaa on, katsella ympärilleen jos on muita avun tarvitsijoita.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kuitenkin ensisijainen velvollisuus pitää itsensä pinnalla ja sen jälkeen, jos voimaa on, katsella ympärilleen jos on muita avun tarvitsijoita.

juu juu, mutta harvemmin on noin vaikeaa elämässä, että ei kykene yhtään olemaan avuksi. Usein liioittelua. Ihmisten avittamisesta saa hyvän mielen ja ehkä niitä oikeitakin ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Eli sinuakin? Itsekkäästi kuvittelit voivasi heittäytyä muiden vaivoiksi. Juu ei kiitos. En ikinä tekisi sitä muille. Hyvä, että tokenit.

Ymmärrettävästi toivoin vastavuoroisuutta. Sen sijaan sain elämältä sellaisia opetuksia, että uskoni ihmisiin sai kunnon kolauksia. Mutta pettymykset eivät tietysti tarkoita sitä, että aina pitäisi jatkossakin odottaa kaikkein pahinta.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Eniten rasittaa se, että jos itse joskus tarvitsisin apua jossakin, kaikilla on kiireet ja omat menot ja elämät. Hädän tullen moni soittaa minulle ja olen auttanut vähästäni. Itse en tiedä, olisiko minulla ketään, joka voisi auttaa.

Tältä mustakin tuntuu. Kuuntelen muiden pienimmätkin murheet, mutta omillani en halua rasittaa. Olen alkanut huomata, ettei toiset tekisi mulle samoja asioita, joita itse multa pyytävät. Kerran kehtasin pyytää saattamaan bussiasemalle, jonne en itse osannut, toinen kieltäytyi heti että ei todellakaan. Itse tulen vaikka turhaankin juna-asemalle vastaan, vaikka toinen vain piipahtaa siellä ennen kuin jatkaa seuraavaan paikkaan. Olen alkanut tajuta, miten turha ihminen olen muille, kelpaan vain tueksi muiden elämään, mutta mulla ei ole niin väliä.

Kuten lentokoneen hätäohjeissakin sanotaan, huolehdi siitä, että hädän sattuessa laitat happimaskin ensin itsellesi ja siirryt vasta sitten auttamaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Eniten rasittaa se, että jos itse joskus tarvitsisin apua jossakin, kaikilla on kiireet ja omat menot ja elämät. Hädän tullen moni soittaa minulle ja olen auttanut vähästäni. Itse en tiedä, olisiko minulla ketään, joka voisi auttaa.

Tältä mustakin tuntuu. Kuuntelen muiden pienimmätkin murheet, mutta omillani en halua rasittaa. Olen alkanut huomata, ettei toiset tekisi mulle samoja asioita, joita itse multa pyytävät. Kerran kehtasin pyytää saattamaan bussiasemalle, jonne en itse osannut, toinen kieltäytyi heti että ei todellakaan. Itse tulen vaikka turhaankin juna-asemalle vastaan, vaikka toinen vain piipahtaa siellä ennen kuin jatkaa seuraavaan paikkaan. Olen alkanut tajuta, miten turha ihminen olen muille, kelpaan vain tueksi muiden elämään, mutta mulla ei ole niin väliä.

Tuo on tosi kurja tilanne! Toivottavasti löytäisit vielä mukavia ihmisiä elämääsi.

Mitä tarkoitat käytännössä? Tarkoitatko että olet itse aktiivinen ja tarjoudut auttamaan? Koko maailma on täynnä avuntarvitsijoita, mutta tuskin ajattelit, että ihan kaikkia voit auttaa?

Itse autan jos pyydetään ja jos voin, mutta ihmettellen välillä, miksei enempi pyydetä. Itsekin kyllä tarvitsen apua harvoin mutta en muista et kukaan olisi kieltäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on kuitenkin ensisijainen velvollisuus pitää itsensä pinnalla ja sen jälkeen, jos voimaa on, katsella ympärilleen jos on muita avun tarvitsijoita.

juu juu, mutta harvemmin on noin vaikeaa elämässä, että ei kykene yhtään olemaan avuksi. Usein liioittelua. Ihmisten avittamisesta saa hyvän mielen ja ehkä niitä oikeitakin ystäviä.

Niin saa, jos toimii toisten hyväksi oman jaksamisensa puitteissa. Sen sijaan seuraukset ovat aivan toisenlaiset silloin, jos yrittää liikaa venyä toisten hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat käytännössä? Tarkoitatko että olet itse aktiivinen ja tarjoudut auttamaan? Koko maailma on täynnä avuntarvitsijoita, mutta tuskin ajattelit, että ihan kaikkia voit auttaa?

Itse autan jos pyydetään ja jos voin, mutta ihmettellen välillä, miksei enempi pyydetä. Itsekin kyllä tarvitsen apua harvoin mutta en muista et kukaan olisi kieltäytynyt.

Tuo auttaminen on tietysti riippunut siitäkin millaista avuntarve on kulloisessakin tilanteessa ollut. Olen sellainen ihminen, joka havaitsee helposti toisten tunnetilat. Tähän asti olen aina ajatellut, että minun on oltava se ihminen, joka kuuntelee toisten murheet ja on heidän tukenaan. Vaikutti se minuun miten tahansa, niin olen ajatellut, ettei ketään saisi jättää yksin surujensa kanssa. Hieno ideaali, mutta toisinaan on silti mietittävä sitäkin kuinka paljon ja millä tavoin toisia oikein voi tukea. Yhden ihmisen ei tarvitse olla kaikkea kaikille.

Nostetaan ketjua.

Up.