Kun sinkuille sanotaan että "et ole löytänyt sitä oikeaa" - entä eronneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oli se varmaan sillä hetkellä ns. oikea mutta ihmiset muuttuvat iän ja kokemusten myötä  joten se parikymppisenä oikea voi nelikymppisenä ollakin ihan väärä jos vaikka arvomaailma ja asenteet ovat ajan myötä muuttuneet. Niin voi käydä  30-40 ikävuosien välissä  kun tulee ikäkriisejä ja aletaan miettiä mitä elämältä  haluaa ja haluaako enää samoja asioita kumppanin kanssa.

Eli ne oikeat vaihtuilee koko ajan. Kätevää.

Sinäkin vaihtuilet koko ajan. Et ole kolmevitosena sama kuin olit kaksvitosena, ja viisitoistavuotiaana. Jos tutustuit johonkuhun ollessasi viisitoista, miten hänen olisi pitänyt tietää, kuka olet kolmevitosena. Kun et varmasti tiennyt sitä itsekään.

Minusta tuo sinkuille sanottu lause on aivan järkyttävä. Kuinkahan moni sinkku on löytänyt sata oikeaa, joita ei vain ole kiinnostanut suhde kyseisen sinkun kanssa? Niiih. Sekö sitten pitäisi sille puhujalle hieroa päin hänen naamaansa???

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut alun perinkään oikea. Halusin vain niin kovasti, että olisi. Sitä voi hyvin pettää itseään ja ummistaa silmiä ja mennä naimisiin asti sen voimalla.

Aika naiivi ajatus, että naimisiinmeno olisi jotenkin vapaa itsepetoksesta ja harhakuvitelmista.

"Et ole tavannut vielä sitä oikeaa" on vain toinen tapa lohduttaa ihmistä, ettei ole mitenkään hänen puutteellisuutta ettei kumppania ole, vaan sopivaa kumppania ei niin helposti osu kohdalle.

Aloituksessa on nyt haluttu tahallaan ymmärtää tämä väärin.

Eli suomeksi provosoida ja pilkata ihmisiä joiden parisuhde ei ole kestänyt. Että kiitti vaan, potki potkittuja.

Onpa aika törkeätä lohduttaa tuolla taka-ajatuksella, vai onko sitten muka niin, että jos joku EI lohduta sinkkua noilla sanoilla, on hänen mielestään se sinkku viallinen ihmisenä, eikä kukaan, josta hän pitää, koskisi häneen pitkällä tikullakaan?

Ja kun se voi itseasiassa hyvinkin olla se syy, että ei kukaan kiinnostu, koska on puutteellinen. Niin miksi jonkun pitää lässsyyttää aikuiselle ihmiselle mitään noin epäkypsää?

Minusta tuo on lähinnä sitä typerää ja lapsellista romanttisen rakkauden myyttiä koskevaa "lyömistä" kuin eronneiden ivaamista. Että jokaisella olisi yksi ainoa oikea ja kaikki ongelmat ja yksinäisyyden ahdistukset on sillä ratkaistu kun sen yhden löytää ja sitten on loppuelämä yhtä onnea ja auvoa. Sitä ihmisille populaarikulttuuri koko ajan opettaa ja se tekee sen että niin sinkut kuin eronneet kuin suhteessa olevatkin ovat onnettomia epärealististen odotustensa takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos nyt oikein aletaan analysoimaan, niin täytyisi tietää syyt, motiivit ja olosuhteet yhteenmenolle ja lasten tekemiselle.

Oliko tunnetta, oliko rakkautta? Oliko myös hitunen järkeä?

Entä niiden tunteiden taustavaikuttimet: oliko ikäkriisi, oliko elämänmuutoksen kaipuuta, turhautumista omaan elämään, yksinäisyyttä, hakiko toisesta jossain mielessä pelastusta, muutosta omaan elämäänsä ja olemiseensa? Muutos ei välttämättä lopulta tuokaan aina sellaista onnea kuin kuvitteli.

Jumalan kuvasta rikkoutuneen ihmisen rakkaus on aina jollain tapaa itsekästä.

Pitäisi joskus sanoa näille kolmatta kertaa naimisiin meneville läheisriippuvaisille, että ovat löytäneet sen oikean vähän liiankin usein.

Kyllä mä koin, että exä oli mulle se oikea silloin, kun oltiin yhdessä. Sitten hän alkoi juosta muiden naisten perässä, jolloin lakkasi olemasta se oikea. Mutta siis oli se oikea useiden vuosien ajan.

Pariutuminen pitäisi rakentaa sopimuspohjalle, tällöin sulla olisi juuri se oikea kumppani. Jos pariutumisessa pystyisi näkemään sen ihastuksen yli, sopia päämäärät, raha-asiat ja keskustella arvot auki... Voisi saada jotain kestävää. Rakkaus tulee kyllä, se on tahdon asia. Ihmiset vaan rakentaa suhteensa niin hepposesti ihastuksen ja himon päälle. Turha uskoa johonkin yhteen ja oikeaan, se on typerä satu.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä kysymys ap:ltä.

Maailmassa oletuksena on että se oikea on aina se jonka kanssa ollaan suhteessa.

Vääriä suhteessa olevia ei ole olemassakaan.

Kukkua kanssa.

Olen mieluummin yksin ja kuuntelen tuolllaisia tyhmyyksiä, kuin olen Herra Väärän kanssa.

Minä olen tällä hetkellä suhteessa enkä kyllä menisi vannomaan, että mieheni on se oikea, vaikka se todella vahvasti siltä nyt tuntuukin. Minusta sen voi sanoa vasta jälkikäteen tai tosi myöhäisellä iällä. Vähän sama juttu, kun en voi mennä vannomaan, ettei mieheni ole minua pettänytkään. Se on vain sanontatapa suht varmasta asiasta. Ex-miehen kohdalla tiesin oikeastaan jo alusta asti, että hän ei ole oikea, mutta hän oli sellainen "hyvä mies".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oli se varmaan sillä hetkellä ns. oikea mutta ihmiset muuttuvat iän ja kokemusten myötä  joten se parikymppisenä oikea voi nelikymppisenä ollakin ihan väärä jos vaikka arvomaailma ja asenteet ovat ajan myötä muuttuneet. Niin voi käydä  30-40 ikävuosien välissä  kun tulee ikäkriisejä ja aletaan miettiä mitä elämältä  haluaa ja haluaako enää samoja asioita kumppanin kanssa.

Eli ne oikeat vaihtuilee koko ajan. Kätevää.

Tai sitten ei. Ei minulle ole ollut kuin yksi oikea reilun 30 v. Rakastuttiin järjettömästi nuorena ja mentiin samantien naimisiin. Voisi kai sanoa, että on kasvettu ja kehitytty yhdessä koko ajan. Vaikka ollaan miehen kanssa hyvin erilaisia ihmisiä, meidän taustat ja esim lapsuus oli ollut hyvin samanlaiset, joten molemmilla oli hyvin samanlaiset arvot ja ajatukset tulevaisuudesta. Suhteemme on ollut aina rakastava ja läheinen.

Minullakin yksi ja sama reilun 30v. Mutta ei ainakaan oikea, ehkä se vähiten väärä. Lähes kaikesta ollaan eri mieltä, surettaa. Mut ei oo helppoo ajatella mitään erojuttujakaan, en oo sen sorti ihminen. Ja meillä on vielä kouluikäisiä lapsiakin. En tiedä sitten jos se unelmien prinssi vielä joskus tulis vastaan vaan kun en usko sellaisia olevankaan.