Lue keskustelun säännöt.
Tunne lukkosi testi. Aika silmiä avaavaa.
16.06.2018 |
Tein testin ja kyllä täsmäsi kaikki minuun...
On aikamoinen työsarka edessä. No, ehkä pääsen syksyllä terapiaan käsittelemään asioita.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi vahvaa tunnelukkoa: alistuminen ja hyväksynnän haku.
Kyllä, minua kiinnostaa paljon, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja haluan että minusta pidetään. En kuitenkaan koe sitä negatiivisena, tai mitenkään rajoittavana. Se, että olen joustava ja kiltti, ei ole mikään tunnelukko, vaan osa persoonallisuuttani. Pidän mielummin asiat yksinkertaisina ja mukavina, kuin lauon jotain epämiellyttäviä totuuksia kaikille ja joudun selvittelemään ristiriitoja.
Niinpä. Kuulostaa aika rasittavalta tyypiltä tuollainen "lukoton" ihminen. Jos äiti vaikka soittaa päivittäin, pitäisi ilmeisesti vain tylysti jättää vastaamatta välittämättä yhtään äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kuin yksi tunnelukko, mutta olo tuntuukin varsin normaalilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi vahvaa tunnelukkoa: alistuminen ja hyväksynnän haku.
Kyllä, minua kiinnostaa paljon, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja haluan että minusta pidetään. En kuitenkaan koe sitä negatiivisena, tai mitenkään rajoittavana. Se, että olen joustava ja kiltti, ei ole mikään tunnelukko, vaan osa persoonallisuuttani. Pidän mielummin asiat yksinkertaisina ja mukavina, kuin lauon jotain epämiellyttäviä totuuksia kaikille ja joudun selvittelemään ristiriitoja.
Niinpä. Kuulostaa aika rasittavalta tyypiltä tuollainen "lukoton" ihminen. Jos äiti vaikka soittaa päivittäin, pitäisi ilmeisesti vain tylysti jättää vastaamatta välittämättä yhtään äidistä.
Mutta kai tuossa haetaan takaa, että miksi vastaat puhelimeen päivittäin. Etkö uskalla sanoa äidille että nyt ei ole hyvä aika puhua? Tunnetko syvää syyllisyyttä, jos et vastannutkaan? Onko sinun pakko vastata joka kerta kun puhelin soi, koska niin kuuluu tehdä? Jne.
Tietenkin on täysin ok vastata joka päivä äidin soittoon, jos se molemmille sopii, puhelut jättävät hyvän mielen (ainakin yleensä) eikä asia haittaa kumpaakaan. Jopa se on ok jos puhelu ei nyt sinua kiinnostaisi, mutta äidille se on tärkeä joten vastaat. Tilanne on siis neutraali/äidistä välittävä. Mutta painostus, syyllisyys, kykenemättömyys ilmaista omia ajatuksia/tunteita jne, niissä piilee se ongelma.
Itse testi on toki kevyttä hömppää, mutta mielenkiintoista kyllä, se nosti esiin alueet, joissa kyllä mielestäni olenkin estynyt tai terapian tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testi on rakennettu niin, että normaalitkin inhimilliset tavat reagoida tulkitaan pahoiksi "tunnelukoiksi". Näin saadaan kirjoja ja kursseja myytyä. Sinänsä kivaa itsensätarkkailua. En vaan suosittele toipuvalle masentuneelle, kuten itselleni, koska tulos voi lamaannuttaa. Juuri kun on saanut itsensä uskomaan, että on kohtuullisen hyvä ja terve ihminen, pärjää normaalissa elämässä jne ; saa yhtäkkiä kuulla olevansa 87% erittäin vahvasti lukossa ja lähes jokapuolelta jossainmäärin epäkelpo = EI TODELLAKAAN HYVÄ :D Jättäkää omaan arvoonsa, hömpän tasolle.
MInusta taas kysymykset ovat tosi kummallisia, oikeastiko joku koko ajan miettii, että mitä pahaa minulle tuleekaan tapahtumaan ja ketkä kaikki minua inhoaa?
Kyllä, monille meistä se on arkipäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi vahvaa tunnelukkoa: alistuminen ja hyväksynnän haku.
Kyllä, minua kiinnostaa paljon, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja haluan että minusta pidetään. En kuitenkaan koe sitä negatiivisena, tai mitenkään rajoittavana. Se, että olen joustava ja kiltti, ei ole mikään tunnelukko, vaan osa persoonallisuuttani. Pidän mielummin asiat yksinkertaisina ja mukavina, kuin lauon jotain epämiellyttäviä totuuksia kaikille ja joudun selvittelemään ristiriitoja.
Niinpä. Kuulostaa aika rasittavalta tyypiltä tuollainen "lukoton" ihminen. Jos äiti vaikka soittaa päivittäin, pitäisi ilmeisesti vain tylysti jättää vastaamatta välittämättä yhtään äidistä.
Mutta kai tuossa haetaan takaa, että miksi vastaat puhelimeen päivittäin. Etkö uskalla sanoa äidille että nyt ei ole hyvä aika puhua? Tunnetko syvää syyllisyyttä, jos et vastannutkaan? Onko sinun pakko vastata joka kerta kun puhelin soi, koska niin kuuluu tehdä? Jne.
Tietenkin on täysin ok vastata joka päivä äidin soittoon, jos se molemmille sopii, puhelut jättävät hyvän mielen (ainakin yleensä) eikä asia haittaa kumpaakaan. Jopa se on ok jos puhelu ei nyt sinua kiinnostaisi, mutta äidille se on tärkeä joten vastaat. Tilanne on siis neutraali/äidistä välittävä. Mutta painostus, syyllisyys, kykenemättömyys ilmaista omia ajatuksia/tunteita jne, niissä piilee se ongelma.
Itse testi on toki kevyttä hömppää, mutta mielenkiintoista kyllä, se nosti esiin alueet, joissa kyllä mielestäni olenkin estynyt tai terapian tarpeessa.
Mutta tuossahan ei ole sellaista vaihtoehtoa, että vastaan siihen äidin soittoon aina ihan normaalisti ilman sen kummempia ongelmia. Tottakai tunnen syyllisyyttä vastaamattomuudesta, jos minulla ei ole mitään syytä olla vastaamatta, vaan tekisin sen jotenkin kiusallani. Koska minun todellisuudessani ei ole sellaista tilannetta, että en hänelle haluaisi vastata.
Väitehän kuului näin: "Minun on puhuttava vanhempieni kanssa lähes päivittäin, muuten he saattavat loukkaantua ja tunnen syyllisyyttä."
Kerro minulle, miten tuohon vastaa sellainen ihminen, jolle se päivittäin puhuminen ei ole ongelma ja jonka mielestä se vastaamattomuus olisi pelkästään kummallista ja täysin perusteetonta. Minä vastasin, että kyllä "tuntisin varmaankin syyllisyyttä, jos en yhtäkkiä heille vastaisikaan". Ehkä olen sitten ihan lukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testi on rakennettu niin, että normaalitkin inhimilliset tavat reagoida tulkitaan pahoiksi "tunnelukoiksi". Näin saadaan kirjoja ja kursseja myytyä. Sinänsä kivaa itsensätarkkailua. En vaan suosittele toipuvalle masentuneelle, kuten itselleni, koska tulos voi lamaannuttaa. Juuri kun on saanut itsensä uskomaan, että on kohtuullisen hyvä ja terve ihminen, pärjää normaalissa elämässä jne ; saa yhtäkkiä kuulla olevansa 87% erittäin vahvasti lukossa ja lähes jokapuolelta jossainmäärin epäkelpo = EI TODELLAKAAN HYVÄ :D Jättäkää omaan arvoonsa, hömpän tasolle.
MInusta taas kysymykset ovat tosi kummallisia, oikeastiko joku koko ajan miettii, että mitä pahaa minulle tuleekaan tapahtumaan ja ketkä kaikki minua inhoaa?
Missäs tuollaisia asioita oli? Minulla oli kyllä ihan erilainen testi. Se, että pelkää pahoja asioita, ei tarkoita vielä sitä, että elämä kuluisi niiden asioiden miettimiseen. En esimerkiksi ymmärrä, millainen ihminen ei pelkää ollenkaan läheisten menettämistä. Ei tunnu missään, jos joku siitä vierestä kuolla kupsahtaa, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi vahvaa tunnelukkoa: alistuminen ja hyväksynnän haku.
Kyllä, minua kiinnostaa paljon, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja haluan että minusta pidetään. En kuitenkaan koe sitä negatiivisena, tai mitenkään rajoittavana. Se, että olen joustava ja kiltti, ei ole mikään tunnelukko, vaan osa persoonallisuuttani. Pidän mielummin asiat yksinkertaisina ja mukavina, kuin lauon jotain epämiellyttäviä totuuksia kaikille ja joudun selvittelemään ristiriitoja.
Niinpä. Kuulostaa aika rasittavalta tyypiltä tuollainen "lukoton" ihminen. Jos äiti vaikka soittaa päivittäin, pitäisi ilmeisesti vain tylysti jättää vastaamatta välittämättä yhtään äidistä.
Mutta kai tuossa haetaan takaa, että miksi vastaat puhelimeen päivittäin. Etkö uskalla sanoa äidille että nyt ei ole hyvä aika puhua? Tunnetko syvää syyllisyyttä, jos et vastannutkaan? Onko sinun pakko vastata joka kerta kun puhelin soi, koska niin kuuluu tehdä? Jne.
Tietenkin on täysin ok vastata joka päivä äidin soittoon, jos se molemmille sopii, puhelut jättävät hyvän mielen (ainakin yleensä) eikä asia haittaa kumpaakaan. Jopa se on ok jos puhelu ei nyt sinua kiinnostaisi, mutta äidille se on tärkeä joten vastaat. Tilanne on siis neutraali/äidistä välittävä. Mutta painostus, syyllisyys, kykenemättömyys ilmaista omia ajatuksia/tunteita jne, niissä piilee se ongelma.
Itse testi on toki kevyttä hömppää, mutta mielenkiintoista kyllä, se nosti esiin alueet, joissa kyllä mielestäni olenkin estynyt tai terapian tarpeessa.
Mutta tuossahan ei ole sellaista vaihtoehtoa, että vastaan siihen äidin soittoon aina ihan normaalisti ilman sen kummempia ongelmia. Tottakai tunnen syyllisyyttä vastaamattomuudesta, jos minulla ei ole mitään syytä olla vastaamatta, vaan tekisin sen jotenkin kiusallani. Koska minun todellisuudessani ei ole sellaista tilannetta, että en hänelle haluaisi vastata.
Väitehän kuului näin: "Minun on puhuttava vanhempieni kanssa lähes päivittäin, muuten he saattavat loukkaantua ja tunnen syyllisyyttä."
Kerro minulle, miten tuohon vastaa sellainen ihminen, jolle se päivittäin puhuminen ei ole ongelma ja jonka mielestä se vastaamattomuus olisi pelkästään kummallista ja täysin perusteetonta. Minä vastasin, että kyllä "tuntisin varmaankin syyllisyyttä, jos en yhtäkkiä heille vastaisikaan". Ehkä olen sitten ihan lukossa.
Vastaat tietenkin että väite ei koske sinua. Vastaat puhelimeen, koska miksipä et vastaisi. Väitteesi kuuluisi "Puhun vanhempieni kanssa päivittäin, sillä on mukavaa pitää heihin yhteyttä". Tuntisit syyllisyyttä vain, jos tahallasi kiusaisit vanhempiasi. Olet siis nimenomaan normaali ihminen, et lukossa.
Lukossa olisi ihminen, joka vastaisi aina, nimenomaan koska kokee ja pelkää että muuten vanhemmat loukkaantuisivat ja hän tuntisi syyllisyyttä. Siis aina, poikkeuksetta, vaikka hänellä olisi erittäin hyvä syy olla vastaamatta. Tärkeä työjuttu, lääkäriin meno, oma aika, pakollinen meno jne jne. Ei väliä, PAKKO vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi vahvaa tunnelukkoa: alistuminen ja hyväksynnän haku.
Kyllä, minua kiinnostaa paljon, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja haluan että minusta pidetään. En kuitenkaan koe sitä negatiivisena, tai mitenkään rajoittavana. Se, että olen joustava ja kiltti, ei ole mikään tunnelukko, vaan osa persoonallisuuttani. Pidän mielummin asiat yksinkertaisina ja mukavina, kuin lauon jotain epämiellyttäviä totuuksia kaikille ja joudun selvittelemään ristiriitoja.
Niinpä. Kuulostaa aika rasittavalta tyypiltä tuollainen "lukoton" ihminen. Jos äiti vaikka soittaa päivittäin, pitäisi ilmeisesti vain tylysti jättää vastaamatta välittämättä yhtään äidistä.
Mutta kai tuossa haetaan takaa, että miksi vastaat puhelimeen päivittäin. Etkö uskalla sanoa äidille että nyt ei ole hyvä aika puhua? Tunnetko syvää syyllisyyttä, jos et vastannutkaan? Onko sinun pakko vastata joka kerta kun puhelin soi, koska niin kuuluu tehdä? Jne.
Tietenkin on täysin ok vastata joka päivä äidin soittoon, jos se molemmille sopii, puhelut jättävät hyvän mielen (ainakin yleensä) eikä asia haittaa kumpaakaan. Jopa se on ok jos puhelu ei nyt sinua kiinnostaisi, mutta äidille se on tärkeä joten vastaat. Tilanne on siis neutraali/äidistä välittävä. Mutta painostus, syyllisyys, kykenemättömyys ilmaista omia ajatuksia/tunteita jne, niissä piilee se ongelma.
Itse testi on toki kevyttä hömppää, mutta mielenkiintoista kyllä, se nosti esiin alueet, joissa kyllä mielestäni olenkin estynyt tai terapian tarpeessa.
Mutta tuossahan ei ole sellaista vaihtoehtoa, että vastaan siihen äidin soittoon aina ihan normaalisti ilman sen kummempia ongelmia. Tottakai tunnen syyllisyyttä vastaamattomuudesta, jos minulla ei ole mitään syytä olla vastaamatta, vaan tekisin sen jotenkin kiusallani. Koska minun todellisuudessani ei ole sellaista tilannetta, että en hänelle haluaisi vastata.
Väitehän kuului näin: "Minun on puhuttava vanhempieni kanssa lähes päivittäin, muuten he saattavat loukkaantua ja tunnen syyllisyyttä."
Kerro minulle, miten tuohon vastaa sellainen ihminen, jolle se päivittäin puhuminen ei ole ongelma ja jonka mielestä se vastaamattomuus olisi pelkästään kummallista ja täysin perusteetonta. Minä vastasin, että kyllä "tuntisin varmaankin syyllisyyttä, jos en yhtäkkiä heille vastaisikaan". Ehkä olen sitten ihan lukossa.
Vastaat tietenkin että väite ei koske sinua. Vastaat puhelimeen, koska miksipä et vastaisi. Väitteesi kuuluisi "Puhun vanhempieni kanssa päivittäin, sillä on mukavaa pitää heihin yhteyttä". Tuntisit syyllisyyttä vain, jos tahallasi kiusaisit vanhempiasi. Olet siis nimenomaan normaali ihminen, et lukossa.
Lukossa olisi ihminen, joka vastaisi aina, nimenomaan koska kokee ja pelkää että muuten vanhemmat loukkaantuisivat ja hän tuntisi syyllisyyttä. Siis aina, poikkeuksetta, vaikka hänellä olisi erittäin hyvä syy olla vastaamatta. Tärkeä työjuttu, lääkäriin meno, oma aika, pakollinen meno jne jne. Ei väliä, PAKKO vastata.
Mutta kuin ei ollut valittavana tuollaista väitettä. Minä mietin ainoastaan tilannetta, jossa en vastaisikaan puhelimeen ja silloin tuntisin kyllä syyllisyyttä, koska en itse keksi mitään muuta syytä vastaamattomuuteen kuin jokin kiusanteko. Minusta ei ole mitään omituista siinä, että neutraalin peruskohteliaisuuden noudattamatta jättäminen aiheuttaa syyllisyyttä. Tuolla oli monta muutakin tuollaista kohtaa. Jos en tieten tahtoen halua aiheuttaa konflikteja ja pystyn ne erittäin pienellä vaivalla välttämään, miksi se olisi jokin traumalukko? Onko muille ihmisille tällainen vaatimaton ja toisia kunnioittava käytös sitten niin vaikeaa?
Kirja (ja testi) auttoivat itseäni todella paljon alkuun pääsemisessä ja oman avuntarpeeni huomaamisessa, enkä pidä niitä hömppänä, vaikka kaupallinen tuote ovatkin. Jokaiselle jotakin, itselleni tämä kirja on ollut aarre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä en kyllä ajatellut ollenkaan, että tuossa puhuttaisiin, että pitäisi aina olla valmiina puhelimen päässä odottamassa, jos joku sattuu soittamaan. "Puhuttava päivittäin" ei minusta tarkoita ollenkaan sitä, että on jatkuvasti tavoitettavissa. Minun on myös "tervehdittävä" päivittäin työkavereitani, eikä se minusta ole mikään iso asia enkä tarkoita sillä, että nämä ihmiset vaatisivat huomiotani 24/7. Olisi sen sijaan omituista, jos jonain aamuna en yhtäkkiä tervehtisikään ja silloin kyllä kokisin olevani töykeä.
ei kyl mikään noista kuvanny yhtään, jaksoin katsoa joku 15kpl.. sitten kelasin alas ja totesin että hitosti lisää ja lopetin testin. oonko ny tunnelukossa? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kaksi vahvaa tunnelukkoa: alistuminen ja hyväksynnän haku.
Kyllä, minua kiinnostaa paljon, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja haluan että minusta pidetään. En kuitenkaan koe sitä negatiivisena, tai mitenkään rajoittavana. Se, että olen joustava ja kiltti, ei ole mikään tunnelukko, vaan osa persoonallisuuttani. Pidän mielummin asiat yksinkertaisina ja mukavina, kuin lauon jotain epämiellyttäviä totuuksia kaikille ja joudun selvittelemään ristiriitoja.
Niinpä. Kuulostaa aika rasittavalta tyypiltä tuollainen "lukoton" ihminen. Jos äiti vaikka soittaa päivittäin, pitäisi ilmeisesti vain tylysti jättää vastaamatta välittämättä yhtään äidistä.
Mutta kai tuossa haetaan takaa, että miksi vastaat puhelimeen päivittäin. Etkö uskalla sanoa äidille että nyt ei ole hyvä aika puhua? Tunnetko syvää syyllisyyttä, jos et vastannutkaan? Onko sinun pakko vastata joka kerta kun puhelin soi, koska niin kuuluu tehdä? Jne.
Tietenkin on täysin ok vastata joka päivä äidin soittoon, jos se molemmille sopii, puhelut jättävät hyvän mielen (ainakin yleensä) eikä asia haittaa kumpaakaan. Jopa se on ok jos puhelu ei nyt sinua kiinnostaisi, mutta äidille se on tärkeä joten vastaat. Tilanne on siis neutraali/äidistä välittävä. Mutta painostus, syyllisyys, kykenemättömyys ilmaista omia ajatuksia/tunteita jne, niissä piilee se ongelma.
Itse testi on toki kevyttä hömppää, mutta mielenkiintoista kyllä, se nosti esiin alueet, joissa kyllä mielestäni olenkin estynyt tai terapian tarpeessa.
Mutta tuossahan ei ole sellaista vaihtoehtoa, että vastaan siihen äidin soittoon aina ihan normaalisti ilman sen kummempia ongelmia. Tottakai tunnen syyllisyyttä vastaamattomuudesta, jos minulla ei ole mitään syytä olla vastaamatta, vaan tekisin sen jotenkin kiusallani. Koska minun todellisuudessani ei ole sellaista tilannetta, että en hänelle haluaisi vastata.
Väitehän kuului näin: "Minun on puhuttava vanhempieni kanssa lähes päivittäin, muuten he saattavat loukkaantua ja tunnen syyllisyyttä."
Kerro minulle, miten tuohon vastaa sellainen ihminen, jolle se päivittäin puhuminen ei ole ongelma ja jonka mielestä se vastaamattomuus olisi pelkästään kummallista ja täysin perusteetonta. Minä vastasin, että kyllä "tuntisin varmaankin syyllisyyttä, jos en yhtäkkiä heille vastaisikaan". Ehkä olen sitten ihan lukossa.
Vastaat tietenkin että väite ei koske sinua. Vastaat puhelimeen, koska miksipä et vastaisi. Väitteesi kuuluisi "Puhun vanhempieni kanssa päivittäin, sillä on mukavaa pitää heihin yhteyttä". Tuntisit syyllisyyttä vain, jos tahallasi kiusaisit vanhempiasi. Olet siis nimenomaan normaali ihminen, et lukossa.
Lukossa olisi ihminen, joka vastaisi aina, nimenomaan koska kokee ja pelkää että muuten vanhemmat loukkaantuisivat ja hän tuntisi syyllisyyttä. Siis aina, poikkeuksetta, vaikka hänellä olisi erittäin hyvä syy olla vastaamatta. Tärkeä työjuttu, lääkäriin meno, oma aika, pakollinen meno jne jne. Ei väliä, PAKKO vastata.
Mutta kuin ei ollut valittavana tuollaista väitettä. Minä mietin ainoastaan tilannetta, jossa en vastaisikaan puhelimeen ja silloin tuntisin kyllä syyllisyyttä, koska en itse keksi mitään muuta syytä vastaamattomuuteen kuin jokin kiusanteko. Minusta ei ole mitään omituista siinä, että neutraalin peruskohteliaisuuden noudattamatta jättäminen aiheuttaa syyllisyyttä. Tuolla oli monta muutakin tuollaista kohtaa. Jos en tieten tahtoen halua aiheuttaa konflikteja ja pystyn ne erittäin pienellä vaivalla välttämään, miksi se olisi jokin traumalukko? Onko muille ihmisille tällainen vaatimaton ja toisia kunnioittava käytös sitten niin vaikeaa?
Niin, ei ollut tuollaista väitettä, koska tuollainen väite ei liity tunnelukkoon. Ne väitteet ovat tuollaisia kuin ovat siitä syystä, että tunnelukkoinen ihminen vastaa niihin kyllä, näin teen/ajattelen. Normaali ihminen vastaa "ei koske minua". Ei sitä väitettä pidä soveltaa omaan tilanteeseensa, jos ei se kerta sinua koske.
Nimenomaan sinulla ei ole lukkoa. Vastaat äitisi soittoon, koska haluat jutella äitisi kanssa ja siitä tulee äidille ja varmaan sinullekin hyvä mieli. Tunnelukkoinen vastaa äitinsä soittoon, koska on hänen mielessään on PAKKO tehdä niin. Ettei vaan loukkaa. Ei tällä ole peruskohteliaisuuden kanssa mitään tekemistä.
Jos et ymmärrä näiden tilanteiden eroa, et ehkä ymmärtänyt testiä lainkaan. Otetaan toinen esimerkki: "Olen vihainen itselleni koska olen niin heikko, tunteellinen tai tarvitseva.". Olen kyllä joskus vihainen itselleni, mutta en jatkuvasti, enkä noista syistä. Siispä väite ei koske minua ja ohitan sen ykkösellä. En ala miettiä, että olin vihainen viime viikolla koska mokasin työjutun.
Vierailija kirjoitti:
Ja minä en kyllä ajatellut ollenkaan, että tuossa puhuttaisiin, että pitäisi aina olla valmiina puhelimen päässä odottamassa, jos joku sattuu soittamaan. "Puhuttava päivittäin" ei minusta tarkoita ollenkaan sitä, että on jatkuvasti tavoitettavissa. Minun on myös "tervehdittävä" päivittäin työkavereitani, eikä se minusta ole mikään iso asia enkä tarkoita sillä, että nämä ihmiset vaatisivat huomiotani 24/7. Olisi sen sijaan omituista, jos jonain aamuna en yhtäkkiä tervehtisikään ja silloin kyllä kokisin olevani töykeä.
Ei siinä niin sanotakaan. Et siis ymmärtänyt testiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä en kyllä ajatellut ollenkaan, että tuossa puhuttaisiin, että pitäisi aina olla valmiina puhelimen päässä odottamassa, jos joku sattuu soittamaan. "Puhuttava päivittäin" ei minusta tarkoita ollenkaan sitä, että on jatkuvasti tavoitettavissa. Minun on myös "tervehdittävä" päivittäin työkavereitani, eikä se minusta ole mikään iso asia enkä tarkoita sillä, että nämä ihmiset vaatisivat huomiotani 24/7. Olisi sen sijaan omituista, jos jonain aamuna en yhtäkkiä tervehtisikään ja silloin kyllä kokisin olevani töykeä.
Ei siinä niin sanotakaan. Et siis ymmärtänyt testiä?
No niinhän minä sanoinkin, että ymmärsin näköjään kysymykset ihan väärin. Jos minä puhun päivittäin äitini kanssa puhelimessa ja tahallinen ignooraaminen tuntuisi tylyltä, minä ajattelen, että kai minun sitten on "pakko", vaikken sitä teekään pakosta vaan omasta halusta. Jos olisin vastannut sen, ettei koske ollenkaan, se minun mielestäni tarkoittaisi sitä, että vastaamattomuus ei olisi minusta ollenkaan tylyä. Ja sehän ei kyllä ole ollenkaan totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä en kyllä ajatellut ollenkaan, että tuossa puhuttaisiin, että pitäisi aina olla valmiina puhelimen päässä odottamassa, jos joku sattuu soittamaan. "Puhuttava päivittäin" ei minusta tarkoita ollenkaan sitä, että on jatkuvasti tavoitettavissa. Minun on myös "tervehdittävä" päivittäin työkavereitani, eikä se minusta ole mikään iso asia enkä tarkoita sillä, että nämä ihmiset vaatisivat huomiotani 24/7. Olisi sen sijaan omituista, jos jonain aamuna en yhtäkkiä tervehtisikään ja silloin kyllä kokisin olevani töykeä.
Ei siinä niin sanotakaan. Et siis ymmärtänyt testiä?
No niinhän minä sanoinkin, että ymmärsin näköjään kysymykset ihan väärin. Jos minä puhun päivittäin äitini kanssa puhelimessa ja tahallinen ignooraaminen tuntuisi tylyltä, minä ajattelen, että kai minun sitten on "pakko", vaikken sitä teekään pakosta vaan omasta halusta. Jos olisin vastannut sen, ettei koske ollenkaan, se minun mielestäni tarkoittaisi sitä, että vastaamattomuus ei olisi minusta ollenkaan tylyä. Ja sehän ei kyllä ole ollenkaan totta.
Juu, ero on siinä syyssä miksi puheluun vastaa. Väite ei ollut "Minun on puhuttava vanhempieni kanssa lähes päivittäin, koska vastaamattomuus on mielestäni tylyä". Vaan "muuten he saattavat loukkaantua ja tunnen syyllisyyttä".
Voithan tehdä testin uudestaan niin ettet tulkitse kysymyksiä lainkaan. Ota ne täysin kirjaimellisesti, ja jos väite ei sovi sinuun, valitse 1. Jos väite sopii, valitse numero sen mukaan kuinka painavasti kyseisen väitteen elämässäsi tunnet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testi on rakennettu niin, että normaalitkin inhimilliset tavat reagoida tulkitaan pahoiksi "tunnelukoiksi". Näin saadaan kirjoja ja kursseja myytyä. Sinänsä kivaa itsensätarkkailua. En vaan suosittele toipuvalle masentuneelle, kuten itselleni, koska tulos voi lamaannuttaa. Juuri kun on saanut itsensä uskomaan, että on kohtuullisen hyvä ja terve ihminen, pärjää normaalissa elämässä jne ; saa yhtäkkiä kuulla olevansa 87% erittäin vahvasti lukossa ja lähes jokapuolelta jossainmäärin epäkelpo = EI TODELLAKAAN HYVÄ :D Jättäkää omaan arvoonsa, hömpän tasolle.
MInusta taas kysymykset ovat tosi kummallisia, oikeastiko joku koko ajan miettii, että mitä pahaa minulle tuleekaan tapahtumaan ja ketkä kaikki minua inhoaa?
Missäs tuollaisia asioita oli? Minulla oli kyllä ihan erilainen testi. Se, että pelkää pahoja asioita, ei tarkoita vielä sitä, että elämä kuluisi niiden asioiden miettimiseen. En esimerkiksi ymmärrä, millainen ihminen ei pelkää ollenkaan läheisten menettämistä. Ei tunnu missään, jos joku siitä vierestä kuolla kupsahtaa, niinkö?
En katsonut testiä, mutta nuo kysymykset ja käsitteet voi varmaan ymmärtää monella tapaa. Jos joku kysyisi minulta pelkäänkö läheiseni menettämistä, niin vastaisin että en, koska en juurikaan ajattele asiaa. Jos jostain syystä ajattelen, onhan se hirveän surullinen ja ikävä ajatus, enkä tietenkään halua että niin käy, mutta en koe että aktiivisesti _pelkään_ sitä. Minusta jonkin asian pelkääminen tarkoittaa sitä että miettii asiaa ja pitää sen toteutumista huomattavan todennäköisenä.
En minä pelkää liikenneonnettomuuksia, myrskyjä tai syöpää. En pelkää että mieheni jättää minut (koska pidän sitä epätodennäköisenä) tai että työni nykyisessä työpaikassa päättyy (mikä on vain ajan kysymys ja sitten toimitaan sen mukaan). Sen sijaan pelkään esim. että en pysty auttamaan erityislastani hänen tarvitsemallaan tavalla tai että äitini ratkeaa taas juomaan. Ne on asioita jotka välillä pyörii mielessä, ja niitä katson pelkääväni.
Olit ihan se kauhean kurjaa jos ulkona lentäisi pulu suoraan silmään ja se silmä sokeutuisi, mutta en käytä aikaani sen pelkäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä en kyllä ajatellut ollenkaan, että tuossa puhuttaisiin, että pitäisi aina olla valmiina puhelimen päässä odottamassa, jos joku sattuu soittamaan. "Puhuttava päivittäin" ei minusta tarkoita ollenkaan sitä, että on jatkuvasti tavoitettavissa. Minun on myös "tervehdittävä" päivittäin työkavereitani, eikä se minusta ole mikään iso asia enkä tarkoita sillä, että nämä ihmiset vaatisivat huomiotani 24/7. Olisi sen sijaan omituista, jos jonain aamuna en yhtäkkiä tervehtisikään ja silloin kyllä kokisin olevani töykeä.
Ei siinä niin sanotakaan. Et siis ymmärtänyt testiä?
No niinhän minä sanoinkin, että ymmärsin näköjään kysymykset ihan väärin. Jos minä puhun päivittäin äitini kanssa puhelimessa ja tahallinen ignooraaminen tuntuisi tylyltä, minä ajattelen, että kai minun sitten on "pakko", vaikken sitä teekään pakosta vaan omasta halusta. Jos olisin vastannut sen, ettei koske ollenkaan, se minun mielestäni tarkoittaisi sitä, että vastaamattomuus ei olisi minusta ollenkaan tylyä. Ja sehän ei kyllä ole ollenkaan totta.
Juu, ero on siinä syyssä miksi puheluun vastaa. Väite ei ollut "Minun on puhuttava vanhempieni kanssa lähes päivittäin, koska vastaamattomuus on mielestäni tylyä". Vaan "muuten he saattavat loukkaantua ja tunnen syyllisyyttä".
Voithan tehdä testin uudestaan niin ettet tulkitse kysymyksiä lainkaan. Ota ne täysin kirjaimellisesti, ja jos väite ei sovi sinuun, valitse 1. Jos väite sopii, valitse numero sen mukaan kuinka painavasti kyseisen väitteen elämässäsi tunnet.
Niin, minä ajattelin ne siten, että se ykkönen kertoo myös jotain minusta. Siis jos väite olisi tyyliin "oletko lakannut hakkaamasta vaimoasi" en vastaisi siihen kumpaakaan ääripäähän, vaan mahdollisimman keskelle. Koska tietysti vastaus on yhtä aikaa kyllä ja ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testi on rakennettu niin, että normaalitkin inhimilliset tavat reagoida tulkitaan pahoiksi "tunnelukoiksi". Näin saadaan kirjoja ja kursseja myytyä. Sinänsä kivaa itsensätarkkailua. En vaan suosittele toipuvalle masentuneelle, kuten itselleni, koska tulos voi lamaannuttaa. Juuri kun on saanut itsensä uskomaan, että on kohtuullisen hyvä ja terve ihminen, pärjää normaalissa elämässä jne ; saa yhtäkkiä kuulla olevansa 87% erittäin vahvasti lukossa ja lähes jokapuolelta jossainmäärin epäkelpo = EI TODELLAKAAN HYVÄ :D Jättäkää omaan arvoonsa, hömpän tasolle.
MInusta taas kysymykset ovat tosi kummallisia, oikeastiko joku koko ajan miettii, että mitä pahaa minulle tuleekaan tapahtumaan ja ketkä kaikki minua inhoaa?
Missäs tuollaisia asioita oli? Minulla oli kyllä ihan erilainen testi. Se, että pelkää pahoja asioita, ei tarkoita vielä sitä, että elämä kuluisi niiden asioiden miettimiseen. En esimerkiksi ymmärrä, millainen ihminen ei pelkää ollenkaan läheisten menettämistä. Ei tunnu missään, jos joku siitä vierestä kuolla kupsahtaa, niinkö?
En katsonut testiä, mutta nuo kysymykset ja käsitteet voi varmaan ymmärtää monella tapaa. Jos joku kysyisi minulta pelkäänkö läheiseni menettämistä, niin vastaisin että en, koska en juurikaan ajattele asiaa. Jos jostain syystä ajattelen, onhan se hirveän surullinen ja ikävä ajatus, enkä tietenkään halua että niin käy, mutta en koe että aktiivisesti _pelkään_ sitä. Minusta jonkin asian pelkääminen tarkoittaa sitä että miettii asiaa ja pitää sen toteutumista huomattavan todennäköisenä.
En minä pelkää liikenneonnettomuuksia, myrskyjä tai syöpää. En pelkää että mieheni jättää minut (koska pidän sitä epätodennäköisenä) tai että työni nykyisessä työpaikassa päättyy (mikä on vain ajan kysymys ja sitten toimitaan sen mukaan). Sen sijaan pelkään esim. että en pysty auttamaan erityislastani hänen tarvitsemallaan tavalla tai että äitini ratkeaa taas juomaan. Ne on asioita jotka välillä pyörii mielessä, ja niitä katson pelkääväni.
Olit ihan se kauhean kurjaa jos ulkona lentäisi pulu suoraan silmään ja se silmä sokeutuisi, mutta en käytä aikaani sen pelkäämiseen.
No minusta ei ole mitään vikaa siinäkään sanonnassa, jos joku sanoo pelkäävänä käärmeitä tai korkeita paikkoja eikä näiden elämä koostu silti näiden asioiden jatkuvasta ajattelusta. Sinustako siis henkilö, joka pelkää korkeita paikkoja, pelkää jotenkin aktiivisesti aina kaiket päivät tätä miettien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testi on rakennettu niin, että normaalitkin inhimilliset tavat reagoida tulkitaan pahoiksi "tunnelukoiksi". Näin saadaan kirjoja ja kursseja myytyä. Sinänsä kivaa itsensätarkkailua. En vaan suosittele toipuvalle masentuneelle, kuten itselleni, koska tulos voi lamaannuttaa. Juuri kun on saanut itsensä uskomaan, että on kohtuullisen hyvä ja terve ihminen, pärjää normaalissa elämässä jne ; saa yhtäkkiä kuulla olevansa 87% erittäin vahvasti lukossa ja lähes jokapuolelta jossainmäärin epäkelpo = EI TODELLAKAAN HYVÄ :D Jättäkää omaan arvoonsa, hömpän tasolle.
MInusta taas kysymykset ovat tosi kummallisia, oikeastiko joku koko ajan miettii, että mitä pahaa minulle tuleekaan tapahtumaan ja ketkä kaikki minua inhoaa?
Missäs tuollaisia asioita oli? Minulla oli kyllä ihan erilainen testi. Se, että pelkää pahoja asioita, ei tarkoita vielä sitä, että elämä kuluisi niiden asioiden miettimiseen. En esimerkiksi ymmärrä, millainen ihminen ei pelkää ollenkaan läheisten menettämistä. Ei tunnu missään, jos joku siitä vierestä kuolla kupsahtaa, niinkö?
En katsonut testiä, mutta nuo kysymykset ja käsitteet voi varmaan ymmärtää monella tapaa. Jos joku kysyisi minulta pelkäänkö läheiseni menettämistä, niin vastaisin että en, koska en juurikaan ajattele asiaa. Jos jostain syystä ajattelen, onhan se hirveän surullinen ja ikävä ajatus, enkä tietenkään halua että niin käy, mutta en koe että aktiivisesti _pelkään_ sitä. Minusta jonkin asian pelkääminen tarkoittaa sitä että miettii asiaa ja pitää sen toteutumista huomattavan todennäköisenä.
En minä pelkää liikenneonnettomuuksia, myrskyjä tai syöpää. En pelkää että mieheni jättää minut (koska pidän sitä epätodennäköisenä) tai että työni nykyisessä työpaikassa päättyy (mikä on vain ajan kysymys ja sitten toimitaan sen mukaan). Sen sijaan pelkään esim. että en pysty auttamaan erityislastani hänen tarvitsemallaan tavalla tai että äitini ratkeaa taas juomaan. Ne on asioita jotka välillä pyörii mielessä, ja niitä katson pelkääväni.
Olit ihan se kauhean kurjaa jos ulkona lentäisi pulu suoraan silmään ja se silmä sokeutuisi, mutta en käytä aikaani sen pelkäämiseen.
No minusta ei ole mitään vikaa siinäkään sanonnassa, jos joku sanoo pelkäävänä käärmeitä tai korkeita paikkoja eikä näiden elämä koostu silti näiden asioiden jatkuvasta ajattelusta. Sinustako siis henkilö, joka pelkää korkeita paikkoja, pelkää jotenkin aktiivisesti aina kaiket päivät tätä miettien?
Ei, mutta korkeita paikkoja tai käärmeitä pelkäävä ihminen uhraa kyllä asialle _tavallista enemmän_ ajatusta ja pitää näitä asioita _normaalia todennäköisemmin_ uhkaavina. Ei kaikki pelkää käärmeitä tai lentämistä vailla kaikki on varmaan yhtä mieltä siitä että käärmeen kuristamaksi tai lento-onnettomuuden uhriksi joutuminen olisi perseestä. Ei kaikki pelkää läheisten menettämistä vaikka se kohdalle osuessa olisi musertavaa.
Tuo muuten näyttää painottavan kaikki, joissa on yksikin 5 tai 6, vahvaksi tai erittäin vahvaksi tunnelukoksi. Tuossa yhdessäkin vastasin kahteen osa-alueen kysymykseen 1 ja yhteen 6, niin tulos on silti vahva. Jos otettaisiin keskiarvon mukaan, niin tuohan olisi heikko. Eli täyttä humpuukia.