Olen sairaanhoitaja ja luulin

Vierailija kirjoitti:

Suomi ei todellakaan täyty mistään ulkomaalaisista hoitajista niin kauan kuin hoitajia koulutetaan joka niemennokan ammatti"korkeakoulussa". Paljonko sairaanhoitajan palkka on yksityisellä? Jos se on suunnilleen samaa tasoa kuin julkisella, niin kaikkihan on silloin ihan oikein. Työvoimaa on niin paljon saatavilla, että palkat ovat matalalla. 

Miksi lainausmerkit?

Entä jos kokeilet muuttaa omaa asennoitumistasi?  Otat työsi mielenkiintoisena haasteena kaikkine vastoinkäymisineen - niitä on kaikissa hommissa.

Tästä tuli mieleen, että eräs lääkäri joskus sanoi itselleni lääkemääräyksestä: "Tee nyt vaan niin!" Ok, oli päivystysaika, mutta lyhyt perustelu ei olisi varmaan syössyt koko järjestelmää perikatoon. Jälkeenpäin sain sairaanhoitajalta tähän arvion siitä, mihin neuvo saattoi perustua. Se järkeytti asiaa itsellenikin, motivoi noudattamaan hoito-ohjetta, ja siten edisti toipumista. En tosin kerro tätä minään esimerkkinä ja kannustuksena koskien vastakkainasettelua eri ammattiryhmien välillä. Tuo oli vain esimerkki siitä, miten pienillä jutuilla on merkitystä.

No, tietysti nykyajan sairastaja saa itsekin selvittää hoitoonsa liittyviä asioita, mutta voisitko löytää mielekkyyttä työhösi esimerkiksi siitä, miten voit myös jälkihoitaa, tuoda lisää syvyyttä ja hyötyä potilaan lääke- ja muuhunkin hoitoon asiantuntemuksellasi?

Kaikki kunnia sairaanhoitajilta minulle! Valtaosa erittäin asiantuntevaa ja motivoitunutta väkeä työssä, joka oikeasti vaatii monenlaista osaamista, asennetta ja tietoa. Minusta ei olisi. Arvostan!

Riittävän mielekkääksi moni alaa vaihtamista hoitajistakin hoitajan työn kokee. Työn mielekkyys ei kuitenkaan palkitse nykyaikana ketään. Ei hoitoalalla enää ole kutsumusta jota tehdään vain kutsumuksen (=mielekkyyden) ilosta.

Arvostan teitä sairaanhoitajat, teette järjettömän tärkeää työtä!

Mulle riitti 10v sairaanhoitajana. Alan vaihto kannattaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

opiskellessani, että valmistun arvostettuun ja tärkeään ammattiin. Ajattelin, että minulla on tähän työhön sopivia ominaisuuksia ja olin motivoitunut opiskelemaan. Noin viidentoista vuoden urallani on vuosi vuodelta käynyt yhä selvemmäksi, että olen ammattini puolesta yhteiskunnam pohjasakkaa, vaikka teen työni huolella, potilaan parasta ajatellen, sääntöjä ja ohjeita noudattaen, pyrkien tehokkuuteen ja olemaan aina ystävällinen työyhteisön jäsenille. Tämän työn arvostus ei näy palkassa eikä työpaikalla päivittäisessä työssä. Ns. korkeampiarvoiset kollegat kohtelevat siten, kuin olisimme vaikeuttamassa heidän työtään. Esimiehiltä ei saa koskaan kiitosta mistään. Olen niin v*tun väsynyt tähän työhön.

Mitä on korkea-arvoisemmat kollegat?

Minä ainakin saan kiitosta lääkäreiltä, tunnen että minuun luotetaan, osaan työni ja yhteistyö sujuu 90% kollegoiden kanssa hyvin.

Joo, palkka ei osoita arvostusta, eikä todellakaan kata sitä vastuuta joka harteille on laitettu.

Kun olet aloittanut leikki-ikäisen elvyttämisen yksin, saat siihen monta lääkäriä ja jatkat sitä useita tunteja, kuitenkin koko ajan tunne että osaan ja tiedän mitä teen...

Voin luvata että enemmän kuin kuun puolenvälin palkkapäivä minua palkitsee se lapsen näkeminen seuraavassa vuorossa, ja tiedät että lapsi selviää sittenkin. Ja niiden itkevien vanhempien halaukset ja aidot kiitokset. Tietysti olisi kiva jos yhteiskuntakin osoittaisi palkassa sen kitoksen siitä että vaikken ehtinytkään taukojani pitää, se lapsi selvisi

Monen tunnin elvytys jossa iso tiimi katselee vierestä?? tipahdin kyydistä, mistä ihmeestä tässä kyse..

Vierailija kirjoitti:

Mulle riitti 10v sairaanhoitajana. Alan vaihto kannattaa!

On hoitoalalla paljon muutakin kuin sairaanhoitaja! Ei koko alaa tarvitse todellakaan vaihtaa, senkus vaihtaa vaan sairaanhoitajan hommista pois. Minulla on kaksi ammattia hoitoalalta joista toinen sh, mutta en ikinä tekisi sairaanhoitajan töitä vaan teen ainoastaan toisen hoitoalan ammatin töitä tällä alalla. Sairaanhoitaja tuli vaan opinnoissa ns "kaupan päälle", mutta en ole niitä hommia päivääkään tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulle riitti 10v sairaanhoitajana. Alan vaihto kannattaa!

Mihin vaihdoit?

Sairaanhoitajalle löytyy duunia laidasta laitaan. Ei tod kannata jäädä mihinkään p a s k a a n paikkaan vaan senkus porskuttaa samantien seuraavaan! Sairaanhoitajista on aivan jatkuva pula ja itse jos olisin sairaanhoitaja niin etsisin niin kauan kunnes löytäisin hyvän työpaikan. Ei ole mitään järkeä sairastuttaa itseään p a s kassa työpaikassa, ja tämä koskee tietysti ihan kaikkia aloja.

Jos olette hirveässä työpaikassa niin tehkää kaikkenne jotta pääsette sieltä pois!!!!

Meillä osastonhoitaja kiittää kaikkia työntekijöitä ihan päivittäin. Jokaisena päivänä. Ja omaisilta ja potilailta sataa kiitosta jatkuvasti. Meillä on myös todella hyvä yhteishenki osastolla. Kyllä täytyy myöntää että laikkarit jää ulkopuolelle, itse tosin moikkaan heitä päivittäin... Mutta sairaanhoitajat, fyssarit, lääkärit ja sihteerit tullaan tosi hyvin toimeen keskenään ja töissä on pääosin aina mukavaa. Ihan ylilääkäriä myöten ollaan kaveria kaikki, sihteerit ja ylilääkäri vitsailee myös paljon keskenään. En ymmärrä ollenkaan tätä lääkäreiden jatkuvaa mollaamista. Omaa työuraa lähes 10v takana enkä ole koskaan lääkäreiden taholta mitään ikävää kokenut. Työskentelen sairaalassa, mutta en halua sanoa sen tarkemmin mitään työpaikastani.

Vierailija kirjoitti:

Jos kyrsii niin vaihda alaa, mitä muutakaan voit?

No ei se kuule niin helppoa ole tuolla n. 4-kymppisenä alaa alkaa vaihtamaan ja aloittamaan taas alusta, jos ei elämässä mitään muuta työtä ole koskaan tehnyt.

Minä vaihdoin pois hoitoalalta. Syinä olivat pieni palkka, joustamaton työaika ja yleensäkin joustamattomuus työantajan taholta kaikesss muussakin, huonot esimiehet, hierarkkinen johtamistapa ja organisaatiot, kehittymismahdollisuudet olemattomat, liian vähäinen henkilökunnan määrä -> hirveä kiire aina, huono työilmapiiri (ei tosin kaikkialla). Nyt olen muulla alalla enkä hetkeäkään ole katunut. Noillekin kaikille epäkohdille voisi tehdä paljonkin, mutta ei tuntunut olevan kiinnostusta tehdä muutoksia.

Katsos, kun sinulla on väärä ihonväri ja väärät sukujuuret. Jos olisit etelämpää, niin tilanne olisi eri.

No voi voi, ei voi mitään siihen.

Neuvoisin sairaanhoitajia käyttämmään sitä omaa työkokemustaan, ja luottamaan siihen omaan koulutukseen ja että sen pohjalta tietää kyllä mitä tehdä. Minut on monesti pelastanut juuri hoitaja, sillä että hänellä on tarkat silmät, ja pitkä kokemus, jolloin hän on A, nähnyt sellaista jota muut eivät ole B, vienyt asiaani eteenpäin, joka muuten olisi jäänyt huomaamatta. Liian paljon vain näkee niitä hoitajia jotka vain suorittavat, ja tekevät minimin, eivät puhu, eivät kerro mitään ylimääräistä, ja kysyvät kaiken lääkäriltä.

Aina on olemassa niitä huonoja hoitajia, ihan kuten lääkäreitä, taksikuskeja ja siivoojiakin. Pidä vain huoli ettet itse ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Minä vaihdoin pois hoitoalalta. Syinä olivat pieni palkka, joustamaton työaika ja yleensäkin joustamattomuus työantajan taholta kaikesss muussakin, huonot esimiehet, hierarkkinen johtamistapa ja organisaatiot, kehittymismahdollisuudet olemattomat, liian vähäinen henkilökunnan määrä -> hirveä kiire aina, huono työilmapiiri (ei tosin kaikkialla). Nyt olen muulla alalla enkä hetkeäkään ole katunut. Noillekin kaikille epäkohdille voisi tehdä paljonkin, mutta ei tuntunut olevan kiinnostusta tehdä muutoksia.

Mille alalla vaihdoit? Paljon palkka nyt?

En nyt ois sinuna alaa vaihtamassa vaan työpaikkaa. Itse olen myös terveydenhoitaja ja onneks nyt aivan mahtavassa työyhteisössä, jossa on reilut ja kannustavat työkaverit ja esimies osaa myös kiittää.

Lähinnä harjoittelujen aikana kerkes kyllä nähdä monenlaista suhtautumista hoitajiin ja monenlaisia työyhteisöjä. Lääkäreiden suhtautuminenkin hoitajiin vaihtelee todella paljon ja on myös paikkoja, joissa ne lääkäritkin arvostaa hoitajia todella paljon ja näkevät työkavereina eikä padkahommien tekijöinä.

Eli eikun vaan parempaa työyhteisöö ettimään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Norjan palkoista mehustelevat unohtavat mainita sen ettei ostovoima lopulta nouse paljoakaan, Norja on aivan helvetin kallis maa. Itse olin työkomennuksella 1,5 vuotta ja kaikki kävivät aina viikonloppuisin Ruotsin puolella kaupassa hamstraamassa halpaa ruokaa. Sitten kun haluat käydä illalla porukalla After work bissellä niin hups, tuoppi normaalia keskikaljaa maksaa 12-15€. Paremmin tulen toimeen Suomessa vaikka palkka on pienempi, tosin itse käytän palveluita runsaasti eli varmaan rahaa jää säästöön jos kykkii kotona ja syö ruotsalaisia säilykkeitä viikot.

Norjassa työskentelevät suomalaiset hoitajat ovat kyllä kertoneet ihan suoraan sen, miten paljon enemmän käteen jää kuin Suomessa. Ja jäävät todellakin voitolle.

Monta kaveriani on muuttanut Norjaa. Lähinnä valittavat ettei olisi varaa enää muuttaa takaisin Suomeen koska elintaso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta lääkärit eivät ole sun kollegoitasi, eihän teillä ole sama ammattikaan.

Anteeksi väärä sanavalinta arvon tohtori.

Ei kaikki lääkärit ole tohtoreita.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen fiksuus ei ole kiinni koulutuksesta. Järkyttävää, että sairaalamaailma on vielä niin hierarkkinen.

Ihminen, joka kantaa vaikka työkseen kakkaa lakissaan paikasta toiseen, voi olla fiksumpi kuin henkilö, jolla on tohtorin arvo. Kaikenlaisia pissapäitä on tullut nähtyä, koulutus ei ole mikään tae arvostukseen eikä sydämen sivistykseen.

Järkyttää lukea näitä, että " kyllä meillä lääkäri keskustelee kahvipöydässä lähärin kanssa" … ei helv.

Luulisi olevan päivän selvää, että töissä keskustellaan kun työkaverin kanssa satutaan samaan pöytään, olkoon vaikka talkkari, siivooja tai ruoanjakelija. Eikun arvaan: ilmeisesti lääkäreillä on eri ruokapöytä.

En voisi päivääkään olla moisessa duunissa.

Hoitajat voisivat aloittaa siitä, että kohtelisivat itse hierarkiassa alempana olevia kuten ihmisiä kohdellaan.