Lue keskustelun säännöt.
Ainoa lähiomainen ja hänen kuolemansa.
15.06.2018 |
Äitini on mulle ollut aina tosi julma ja suhteemme on tosi vaikea ja etäinen. Hän sairastaa syöpää ja en haluaisi olla missään tekemisissä. Kerrottuaan diagnoosin, sylki samalla kauheuksia minulle.
Miten hänen kuolemansa jälkeen? Hänellä miesystävä, joka alistunut.
Kommentit (7)
Kiitos sinulle.
Mutta miten käytännön asiat? Perunkirjat ja hautaaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siihen taas olen oikea vastaamaan kun toisen vanhempani jo menettänyt nuorella iällä. Siunaamiseen liittyvissä asioissa auttaa valitsemasi hautaustoimisto ja seurakunta.tämän muistan vähän huonosti, mutta perunkirjoituksen taitaa hoitaa siihen perehtynyt lakimies. Kyselemällä selviää kaikki joten älä niistä liikaa stressaa. Asiat hoituu lopulta omalla painollaan :) t:sama
Ei ne asiat kuoleman jälkeen kyllä mitenkään "omalla painollaan kulje". Onko äidilläsi omaisuutta? Jos on, niin sitten voit soittaa hautaustoimistoon ja pyytää heitä hoitamaan koko homma. Mutta se maksaa ja voi maksaa aika paljonkin. Jos rahaa ei ole niin kunnan sos.tstosta tms. voi pyytää apua.
Oma isäni kuoli viime syksynä ja hoidin itse rahaa säästääkseni kaikki perunkirjoitukset ym. Silti hautaamiseen meni noin 1500 euroa (arkku, kuljetus siunauskappeliin ja kuljetus krematorioon, vainajan haku sairaalasta ja pukeminen).
Miksi olet tuollaisen kanssa tekemisissä? Toinen vanhempani oli minulle julma lapsuudesta asti, en ole ollut hänen kanssaan tekemisissä kymmeniin vuosiin vaikka sairasti syövän. Lähetteli kirjeitä ja yritti soittaa, estin kaikki puhelut. Ei kiinnosta, nämä on niitä valintojen seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin.. no tilanteen ollessa tuonkaltainen ymmärrän että mieluusti jättäytyisit pois järjestelyistä. Viime kädessä seurakunta kyllä hoitaa jokaisen kirkkomaalle silloinkin kun omaisia ei vaan satu olemaan, joten tuskimpa siihen voi ketään pakottaa. Nyt olis varmaan hyvä kertoa kantansa esim. Äitisi lääkärille, niin pääsisit asiassa eteenpäin.
En nyt tiedä olenko yhtään oikea henkilö antamaan neuvoja kun oma äitisuhteeni on ihan päinvastainen, äitini on myös paras ystäväni. Mutta sanoisin että älä koe syyllisyyttä tuntemuksistasi, hänellä on osansa huonoihin väleihinne ja sinulla on oikeus olla tuntematta suurta surua tai empatiaa hänen tilanteestaan. Yrittäisin pitää näennäisesti kohteliaat välit loppuun asti, ehkä jutella jos koet että myöhemmin voi kaduttaa ettei asioista yritetty keskustella. Mutta sekään ei ole mikään välttämättömyys, toiset hyväksyy asiat asioina ilman sen syvempää ongelmien raatelua, sen tiedät parhaiten sinä itse kuuntelemalla tuntemuksiasi. Kaikkea hyvää vaikeiden asioiden keskelle :)