Jokainen päivä kun painajaista, miten tästä selviää?

Samaa paskaa minulla, ei tosin ole koskaan ollut normaalia elämää. Olen kylläkin katkera, vihainen ja sulkeutunut. Ymmärrän esim Unabomberia oikein hyvin.

Toki omia valintoja voi jossain määrin aina syyttää, mutta mulle tapahtuu ihan objektiivisestikin katsottuna paljon ikäviä asioita koko ajan. Joskus oon jo ajatellu oonko mä jotenkin kirottu vai onko oikeesti joku karma, joka kostaa tms. Jotenkin sitä hakee selitystä miksi kaikki menee elämässä pieleen. Toki yritän nauttia pikkuasioista ja arvostaa niitä, mutta se on vaikeeta kun suuret ongelmat takaraivossa muistuttelemassa.

Ap

No minä en kyllä valinnut tulla lapsena hyväksikäytetyksi ym paskaa, enkä valinnut että niistä seuraa invalidisoivia mielenterveysongelmia, enkä valinnut etten saa oireisiini tarpeeksi hoitoa, enkä valinnut että tuilla eläminen on stressaavaa ja ankeaa. nro 2

Ymmärrän hyvin tilanteesi. Miettisin tilanteessa talon myyntiä. Silloin pääsisit irti veloista. En laittaisi uutta koulutusta ensisijaiseksi, vaan hakisin sellaista työtä, johon pystyt. Paikkoja pitää hakea todella paljon, että tärppää. Jostakin se ura urkenee. Voithan sinä vuokrata talon ja muuttaa itse tosi pieneen asuntoon.

Mulla on myös ollut pari viimeistä vuotta objektiivisesti ajatellen sietämätön tilanne, tapahtunut kauheasti pahaa, menetyksiä, tappioita... Jotenkin viimeisen puolen vuoden aikana olen vaan siihen sopeutunut. Olen jotenkin "pudonnut" elämään vain hetken kerrallaan, juurikaan ajattelematta niitä ongelmiani. Toki esim. silloin kun maksan laskuja, joudun miettimään esim. talouteen liittyviä ongelmia, fyysisiin vaivoihin liittyy kipuja ja rajoitteita, mutta yllättävän helpoksi tämä on minulle tullut kun otan vain yhden hetken tuntemukset kerrallaan, enkä mieti ns. kokonaistarinaa, sitä mitä kaikkea olen menettänyt ja kuinka kauan tämä tilanne tulee kestämään.

Aika tutulta kuulostaa. Velkahelvetti on todellisuutta, johon voi joutua monella tapaa, ilman että syy löytyy esim. kulutustottumuksista ja lainanotosta.  Ystäviä itselläni ei ole kuin yksi, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Olen tällä hetkellä aikuisopiskelija, vaikka kyseinen ala ei kiinnostakaan, syynä etten keksi mitään muutakaan. Pätkätyöt ei kuitenkaan kanna pitkälle, joten pakko yrittää kouluttatumisella saada jtn "lisäarvoa" oikeiden töiden hakemiseen. Jokainen kuukausi on sinnittelyä miten saa laskut maksettua. Ihminen ei haluaisi mielellään luopua omaisuudestaan, mutta lopulta voi olla paras hoitaa velat pois ja aloittaa kaikki alusta. Näin olen suunnitellut itsekin tekeväni. Harrastustenkaan ei tarvitse olla kalliita, luontopolut, uimarannat ja retket luontokohteisiin ovat ilmaisia tai melkein ilmaisia, riippuen siitä millä liikut. 

Et varmaankaan voi paljoa esim. velkatilanteeseesi vaikuttaa tässä hetkessä, joten harjoittele suuntaamaan ajatuksesi pois siitä. Liiku ulkona paljon, tee retki esim. kansallispuistoon eväiden kanssa tai etsi jotain ideaa tekemiseen netistä. Opi iloitsemaan pienistä asioista ja tee niistä ja tavoitteista lista. Jos voin jonkin vinkin antaa, niin psykologi+lääkekombosta kannattaa pyrkiä aktiivisesti eroon, aikanaan oli omalla kohdallani ainakin yhtä tyhjän kanssa kunnes lopulta väsyttävistä ja lamaannuttavista lääkkeistä eroon päästyäni käsitin, että ainoa merkitys keskusteluilla oli se, että käsitin psykologin nostavan palkkaansa kevein perustein. Pyri löytämään sisäiset voimavarasi, jos kyse on puhtaasti masennuksesta, joka kumpuaa noista vastoinkäymisistä, joita mainitsit. Tee rentoutumisharjoituksia (niitäkin on netti pullollansa) ja säästä vähän sivuun, että pääset välillä hierojalle rentoutumaan, jatkuva henkinen stressi pistää kropankin jumiin. Ja jos et selviä talousasioiden kanssa yksin niin kunnalta saa velkaneuvontaa.