Heli Vaarasen käsittämätön kolumni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitähän näkee heti, että teksti on kirjoitettu omista henkilökohtaisista lähtökohdista. Ei kukaan, jolla ei ole vahvaa tunnetta mukana, kirjoita, että ensimmäinen puolisi on ikuisesti ykkönen.

Oletko kenties juuri se henkilö, jonka mielestä oli hieno idea esittäytyä miehen lapsen tai lapsenlapsen rippi- tai hääjuhlissa koko suvulle, myös miehen ex vaimon suvulle. Tai et päästänyt miestäsi juhliin ilman sinua? Tai miehesi ei lähtenyt juhliin ilman sinya, koska olet ykkönen? Tarina on juuri sinulle.

Ei, vaan olen se henkilö, joka ei ole eron jälkeen pariutunut uudelleen. Ex-mieheni on seurustellut eron jälkeen, mutta hän ei ole tuonut uutta kumppaniaan juhliin eikä tapahtumiin, koska minä olen hänelle yhä se ykkönen. Olisikin tuonut ja keskittyisi uuteen naiseen eikä minuun. En yleensäkään mene juhliin, joihin minua ei ole kutsuttu enkä esitä roolia, joka ei ole minun. Pitkälle vietyä mielikuvituksen tuotetta oletuksesi.

61 jatkaa: siinäkin olen Vaarasen kanssa eri mieltä, että perhe on todellakin hajonnut. Meillä ei ole mitään tekemistä keskenämme enää. Vanhemmuutta jatkan yksinäni omalla tahollani. Tyylikkäästi ja tahdikkaasti pitää osata käyttäytyä, mutta sehän koskee kaikkia tilanteita, ei vain parisuhdevirityksiä.

Ei minun ex-mieheni kuulu enää minun perheeseeni. Lapsemme, joka asuu 100% minun luonani, ajattelee toki isänsä kuuluvan hänen perheeseensä. Mutta minun perheeni on lapsi ja myös lapsuudenperheeni.

Ex on uusissa naimisissa ja olisi karmaisevaa ajatella, että minä olen silti ykkönen ja nykyinen vaimo kakkonen. Tai että ex olisi minulle ykkönen?! Ei ole, koska suhteemme kuoli ja kuopattiin ajat sitten ja ilman lasta emme olisi missään tekemisissä.

Hienotunteisuus on hyvä asia ja sitä tulisi jokaisen harkita. Meilläkin esim tämä exän uusi vaimo on yhtäkkiä tullut mukaan lapsen ja isän tapaamiseen (jotka siis järjestetään muualla kuin heidän kotonaan). 5 min ennen tuloaan ilmoittivat, että joo he tulee kumpikin. Se oli käsittämätöntä mielestäni, miksi ihmeessä noin pitää toimia. Silti näkisin että jos lapsi aikuisena menee vaikka naimisiin, niin ei se minulle kuulu tuoko ex sinne seuralaisen vai ei. Ihan se ja sama.

Tuo kolumni kuulostaa katkeran, vasta eronneen ihmisen tuotokselta.

Mikä Vaarasen oma parisuhdehistoria on? Onko eronnut ja uudessa liitossa? Vai huuteleeko puskista?

Vierailija kirjoitti:

Puolisollani on sellainen exä, joka ei ole vuosien varrella hyväksynyt minua. Komentelee ja haukkuu, kävelee rajojen yli tai yrittää. Ajatuksena ollaankin puhuttu jo etukäteen tulevat juhlat niin rippijuhlat kuin häihinkin. Puolisolleni on selvää, että näihin juhliin osallistun minäkin, sillä perhejuhlista on kyse ja lapsi on meidän perhettä ja jos eksä rupeaisi kiristämään asialla, että ei halua minua juhliin, niin ei menisi puolisonikaan. Hän ei yksinkertaisesti tahtoisi, koska tilanne olisi niin loukkaava eikä muutenkaan hän ole exän talutushihnassa.

Exän tällaisissa tilanteissa pitää katsoa peiliin ja kasvaa aikuiseksi. Hän ei voi omaa kypsymättömyyttään aiheuttaa mielipahaa ja vielä omalle lapselleen tai olettaa, että kiristää exäänsä lapsen kautta tuollaisilla asioilla ja elätellä toivetta siitä, että ovat juhlissa muka vielä perhe kun eivät ole. Se, että kumppani nykyisen puolisonsa kanssa tulee näihin juhliin (ehkä vielä "uudet" lapset mukanaan) ei pitäisi olla mikään juttu enää kenellekään, joka tietää että ero on joskus tapahtunut. Itse en lukuisissa juhlissa käyneenä ole nähnyt kertaakaan mitään epäasiallista käytöstä vaan on ollut luonnollista, eronneet ovat löytäneet uudet kumppanit ja ehkä uusia lapsiakin on siunaantunut. On häpeällistä ja syrjivää käytöstä niin erinneita kuin heidän nykyidiä puolisoitaan ja uusia lapsia kohtaan, että joku voi vaatia jäämään juhlista kotiin. On pöyristyttävää myös olettaa, että entiset puolisot leikkisivät yhdessä perhettä juhlien aikana. Molemmat tulevat juhliin omine perheineen. He eivät istu edes samassa pöydässä ellei ole pakko tai halua siihen.

Mistä näitä katkeria eksiä tulee? Miksi eivät voi jatkaa eteenpäin ja hyväksyä eroa. Miksi juhlien kuuluisi pyöriä exän ympärillä.

Niin mutta kun niissä rippijuhlissa, ylioppilasjuhlissa tai häissä ei ole kyse sinusta, sinun miehestäsi tai eksästä, vaan kyse on lapsen juhlasta. Jos isä jättäytyy lapsensa juhlasta tuollaisen syyn takia hän asettaa teidän keskinäisen valtataistelun lapsen edelle. Sillä ei ole väliä miten törkeä eksä on tai miten paljon teitä suututtaa.

Ehkäpä Vaarasen lähipiirillä tai hänellä itsellään on vaikeuksia käyttäytyä sivistyneesti, tai Vaaranen kokee kaiken ihmisten toiminnan jonkilaisena passiivis-aggressiivisena katkeruuden osoituksena. Kovin mustavalkoista hänen ajattelunsa vaikuttaa olevan.

Tulen aivan tavallisesta suvusta, mutta kyllä tilaisuuksissa aikuiset ihmiset ovat osanneet käyttäytyä asiallisesti, vaikka paikalla on entisiä ja nykyisiä puolisoita. En ymmärrä tuollaista kaunaista tapaa nähdä elämän kulku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointin mutta olipa aika outoon sävyyn kirjoitettu.

Ihan oikeasti, onko tuo nyt joku yleinenkin ilmiö että uudet kumppanit esitellään ensimmäistä kertaa sukujuhlissa ja vielä niin että sitä uutta onnea hehkutetaan kaikille ja että tilanne nyt tulee vielä kaikille aivan puskista?

Suurin osa ihmisistä nyt osaa normaalit käytöstavat eikä niihin kuulu että uusien kumppaneiden pitäisi vielä madella entisten edessä ja pyydellä anteeksi olemassaoloaan.

Kirjoittaja nyt taisi lähinnä purkaa omia traumojaan hyvin ikävällä tavalla.

Kyllä se vaikuttaa olevan yleistä, että sitä uutta onnea raahataan joka paikkaan ja hämmentyneet sukulaiset ihmettelevät. Odotetaan, et kaikki ovat ihan yhtä ihastuneita tähän ventovieraaseen, joka on hetkessä muka nyt niin osa porukka kun olla voi. Mua säälittää erityisesti lapset, joille ei anneta edes mahdollisuutta muuhun. Aikuiset pääsevät pakoon.

Kaikki ei rakastu niihin teidän ihkuihin nyxiin ensi silmäyksellä.

En nyt oikein ymmärrä tätäkään ongelmaa. Jos näen joitakin sukulaisia pelkästään näissä sukujuhlissa, ei siinä ole minusta mitään kummallista, että näen tällaisten sukulaisten uudet kumppanitkin ensimmäistä kertaa sukujuhlissa. Minusta tuntuisi pikemminkin kummalliselta, että pitäisi käydä ensin kyläilemässä kaikki sukulaiset läpi ennen kuin uusi kumppani voidaan viedä sukujuhliin. 

Ja tuosta "ventovieraaseen ihastumisesta", miten sen kannalta on merkittävää, missä se ensikohtaaminen tapahtuu? Omat lapset tietysti eri juttu, mutta mitä ihmettä sen pitäisi minua vaivata, jos jollakin serkullani on ei-ihku kumppani? 

Vierailija kirjoitti:

Minä olin ykkönen entiselle miehelleni ja myös hänen äidilleen ja veljilleen ja muille sukulaisille. Tuli esiin esim.hänen hautajaisissaan jossa sukunsa kokoontui minun ympärille eikä hänen avovaimonsa.

Jos olet ykkönen miksi edes erositte?

Olisiko aika päästä elämässä eteenpäin?

On todella vaikeaa ottaa tuota Vaarasen kolumnia muuna kuin vihamielisenä protestina uusille parisuhteille.

Omat vanhempani ovat eronneet, molemmilla olleet uudet kumppanit ja juhlissa on aina osattu käyttäytyä. Uskaltaisin sanoa, että exät jopa ovat viihtyneet nyxien seurassa. Itse olen myös muutama vuosi sitten eronnnut ja exälläni on uusi kumppani. Olemme jo monet sukujuhlat istuneet hänen kanssaan samassa pöydässä ihan mutkattomasti. Enkä todellakaan ajattele enkä toivo olevani exälleni mikään ykkönen. Ihan aikusia ollaan kaikki enkä voisi kuvitellakaan lähteväni tuollaiseen kyräilyyn, johon Vaaranen kolumnissaan kehottaa. 

Jos exän uusi nainen ehdottaisi minulle kahvittelua ja pahoittelisi jotain (mitä?), kieltäytyisin ja sanoisin, että en halua osallistua heidän parisuhteeseensa, että jatketaan omilla tahoillamme vaan.

61

Vaaranen näyttää tekevän koko uransa omien kokemustensa pohjalle. Hän esim. näkee erolle vain yhden syyn: puolison kiinnostuksen uuteen ihmiseen. Mites ne muut syyt: väkivalta, alkoholismi, mielenterveysongelmat, erilaiset toiveet tulevaisuudelle, rakkauden loppuminen, ihmisen muuttuminen...

Jaahas on eronnut itse https://kotiliesi.fi/terveys/parisuhde-ja-seksi/heli-vaaranen-oppi-ette…

Tämä asettaa kommenttinsa vielä aiempaa oudompaan valoon!

Vierailija kirjoitti:

Siitähän näkee heti, että teksti on kirjoitettu omista henkilökohtaisista lähtökohdista. Ei kukaan, jolla ei ole vahvaa tunnetta mukana, kirjoita, että ensimmäinen puolisi on ikuisesti ykkönen.

Sähän olet sitten oikein meedio.

Et taida tietää, että Vaaranen on pitkän linjan pariterapeutti?

Kokemus on taidettu ammentaa siis työstä.

Aika loukkaavaa Vaarasta kohtaan, jos epäilette hänen ammattitaidottomuuttaan. Edes Suomen huonoin terapeutti ei kirjoittaisi itsestään... kyllä hän takuuvarmasti kirjoittaa kokemuksistaan.

Joo, hän yleistää, mutta mitä sitten? Kuka jaksaa lukea kolmunia, jossa joka toinen sana on ehkä kenties useinmiten. Provosointi kannattaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siis tuon viestin nro 25 kirjoittaja ja minä olen myös se, aikuinen lapsi, jonka vanhemmat ovat eronneet, mutta vain toinen heistä on jatkanut elämäänsä ja mennyt eteenpäin sen jälkeen. Vanhempani erosivat 33 vuotta sitten ja isäni uusi puoliso on ollut elämässämme mukana pari vuosikymmentä. Minulla on myös nuorempia sisaruksia heidän liitostaan.

Jos tämä isäni uusi vaimo ja sisarusteni äiti olisi jäänyt odottamaan minun äitini hyväksyntää ennen kuin voi osallistua minun perheeni juhliin, hän ja sisarukseni eivät voisi tehdä sitä vieläkään. Tämä johtuu siitä, että äitini ei vieläkään hyväksy heitä, tuskin tulee koskaan hyväksymäänkään. Suoraan sanottuna, kun on kymmenen vuotta joka saamarin perhejuhlia järkännyt kahdet kappaleet vain äitini kiukuttelun vuoksi ja sittemmin luopunut toivosta, alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että olisi jo sen exän, eli äitini aika osoittaa edes jotain hienotunteisuutta. Mutta se on häneltä kai liikaa vaadittu ja sen takia meillä on jo varsin viileät välit.

Miten isäsi ja toisen vaimon suhde alkoi? Olivatko vanhempasi silloin jo eronneet?

En ole varma missä ja miten isäni nykyiseen vaimoonsa tutustui, mutta he ovat olleet yhdessä 21 vuotta. Äitini ja isäni puolestaan erosivat 33 vuotta sitten, kuten viestissäni kerroin, eli ero ei tosiaankaan ollut mikään uusi juttu silloin kun tämä uusi puoliso tuli kuvioihin. Ja vanhempieni avioliitto ei loppunut uskottomuuden takia vaan ihan muista syistä.

Minä varmaan ymmärtäisinkin äitiäni paremmin, jos kyse olisi sellaisesta, että isäni olisi suunnilleen lennosta vaihtanut äidin tähän uuteen puolisoon, mutta sellaisesta ei ole kyse. Äitini ei liioin ole vaikuttanut katkeralta isääni kohtaan koskaan aiemmin, mutta ei hyväksy sitä, että hän meni uusiin naimisiin. Ja nyt hän on kiukutellut isän uuden puolison takia 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siis tuon viestin nro 25 kirjoittaja ja minä olen myös se, aikuinen lapsi, jonka vanhemmat ovat eronneet, mutta vain toinen heistä on jatkanut elämäänsä ja mennyt eteenpäin sen jälkeen. Vanhempani erosivat 33 vuotta sitten ja isäni uusi puoliso on ollut elämässämme mukana pari vuosikymmentä. Minulla on myös nuorempia sisaruksia heidän liitostaan.

Jos tämä isäni uusi vaimo ja sisarusteni äiti olisi jäänyt odottamaan minun äitini hyväksyntää ennen kuin voi osallistua minun perheeni juhliin, hän ja sisarukseni eivät voisi tehdä sitä vieläkään. Tämä johtuu siitä, että äitini ei vieläkään hyväksy heitä, tuskin tulee koskaan hyväksymäänkään. Suoraan sanottuna, kun on kymmenen vuotta joka saamarin perhejuhlia järkännyt kahdet kappaleet vain äitini kiukuttelun vuoksi ja sittemmin luopunut toivosta, alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että olisi jo sen exän, eli äitini aika osoittaa edes jotain hienotunteisuutta. Mutta se on häneltä kai liikaa vaadittu ja sen takia meillä on jo varsin viileät välit.

Niin tämän vuoksi on itsestään selvää, että uudelle puolisolle ei tarvitse pyytää tai saada lupaa entiseltä puolisolta. Ihan omituista logiikkaa, mutta Helinhän mielestä myöskään perhe ei hajoa teossa, joten sekin on omituinen väite hänen asemassaan olevalta henkilöltä ja varsinkin kun edustaa Väestöliittoa. Harva sitä hiljaistakaan hyväksyntää saa ikinä entisiltä puolisolta.

Ehkä sinä voit alkaa pitää yhdet juhlat ja ketoa äidillesi, että toivot hänen saapuvan juhliin ja lopettavan kiukuttelun, sillä hän vain aiheuttaa harmia sinulle ja itselleen. Sehän on vain vallankäyttöä, mikä ehkä tuo turvaa hänelle itselleen, mutta ei pysty asettumaan sinun asemaasi tai miettiä, että miltä sinusta tuntuu.

Juu, mä olen jo lopettanutkin useiden juhlien järjestämisen ja tämän takia äitini ei ole vuosiin enää osallistunut esim lasteni, eli hänen lastenlastensa syntymäpäiville. Tässä tilanne helpottui luonnostaan kyllä jo lasten kasvaessa, kun he eivät itsekään enää kaivanneet ihan lähipiirin kahvitteluita kummempia juhlia. Elokuussa on nyt tulossa esikoisen rippijuhlat ja tottakai hän haluaisi kaikki isovanhempansa paikalle, mutta ihan yhtä lailla hän haluaisi isäni uudenkin perheen paikalle. He ovat kuitenkin olleet hänenkin perhettään koko hänen elämänsä ajan. Luultavasti hän ei kuitenkaan saa kaikkia isovanhempiaan juhliinsa, koska äitini on edelleen samalla kannalla kuin on ollut viimeiset 20 vuotta; hän ei osallistu jos "se nainen" tulee. Tällä tavalla äitini on minua kiristänyt 20 vuotta, mutta lapsiani minä en anna kiristää. Hänen ei ole pakko juhliin tulla, mutta jos hän jää pois, se on yksinomaan hänen päätöksensä ja hänen syynsä. Harmittaa vaan vietävästi.

Yo-aineena olisi saanut b:n tämä kolumni. 

Voisiko joku tiivistää pariin virkkeeseen, mikä oli jutun juoni. Kaikkia siinä kovasti mollattiin, sen havaitsin, mutta exät ja nyxät menivät niin sekaisin, että olisi tarvittu sukupuu ja muutama nuoli ja punainen pallukka selvennykseksi. 

Kumpikaan vanhemmistani eivät olleet esikoiseni ristiäisissä, koska "en tule jos se tulee" ja "minuahan ei kukaan määrää mitä saan tehdä ja mitä en".

Kumma kyllä, tämä on monesta ihan oikein ja kohtuullista. Mitäpä sitä välittämään toisten tunteista, varsinkaan omien lastensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitähän näkee heti, että teksti on kirjoitettu omista henkilökohtaisista lähtökohdista. Ei kukaan, jolla ei ole vahvaa tunnetta mukana, kirjoita, että ensimmäinen puolisi on ikuisesti ykkönen.

Sähän olet sitten oikein meedio.

Et taida tietää, että Vaaranen on pitkän linjan pariterapeutti?

Kokemus on taidettu ammentaa siis työstä.

Ammatikseni kirjoitan, teen tekstianalyysia ja ohjaan kirjoittamista. Lisäksi olen tehnyt myös profilointia. Tunnen myös Vaarasen taustan riittävästi, esim. hänen ammattinsa.

Vierailija kirjoitti:

Siitähän näkee heti, että teksti on kirjoitettu omista henkilökohtaisista lähtökohdista. Ei kukaan, jolla ei ole vahvaa tunnetta mukana, kirjoita, että ensimmäinen puolisi on ikuisesti ykkönen.

Juu ei todellakaan nykyisen puolison pidä olla mikään kakkonen - vaan se ykkönen.

Lapsien tunteet on toki otettava huomioon, jos heidän juhlansa kyseessä - ja saa minun mielestäni kieltää isä- ja äitipuolen osallistumisen, jos on kyse hyvin angstisista nuorista, akuutista erotilanteesta ja esim. kolmiodraamasta, eikä ylipäätään tulla toimeen sillä hetkellä - mutta muutoin kyllä pitää pyrkiä sopuun ja hyväksyntään, lastenkin.

Etenkin aikuisten lasten pitäisi tajuta, että vanhemmat ovat myös ihmisiä.  Ei hyödytä ex-puolisoita, eikä etenkään lapsia - jos lietsotaan vihaa ja katkeruutta.

Suomalaiset uusperheet päätyvät erittäin usein eroihin, koska avoimia keskusteluja ei käydä ja ihmisten henkinen paine käy ylipääsemättömäksi.  Joskus olisi parempi hieman riidelläkin, niin että ilma puhdistuisi - etenkin isommat lapset ja isä- tai äitipuolet.

Jotkut lapsetkin jopa tahallaan sabotoivat vanhempiensa uusia suhteita ja tämä on aikamoinen tabu, siis tarkoitan nyt vähintään teinejä ja aikuisia, joilta voisi jo odottaa  kypsempää suhtautumista.

Erittäin ikävää on myös se, jos äiti- tai isäpuolta pidetään täysin ulkopuolisena, vaikka uudella parilla olisi jopa yhteisiäkin lapsia eli mitään perheyhdistymistä ei ole tapahtunut. Ja joskus jopa isä tai äitikin estää tämän uudelta kumppaniltaan.

Mutta ydinperhe on aina ydinperhe - kannattaa miettiä tarkaa, ettei eroa liian lepsusti - koska uusperheet ovat todella vaikea kuvia ainakin meillä Suomessa.