Hävettää ja ärsyttää omat päihdesekoilut!!!
Niin!
Pakko saada energiat liikkeelle ulos kehostani, koska ahdistaa ja hävettää omat itsensä nolaus keissit täysin vailla kontrollia julkisilla paikoilla. Saanut noitten takia osakseni erittäin ilkeää käytöstä, kun oon perseillyt vailla mitään järkeä.
Kaiken ton muutaman vuoden jälkeen oli mielikin niiiin matalalla 1,5 vuotta. Omakuva aivan sirpaleina aluksi, mut nyt parempaan päin, kun elänyt ihmisiksi ja skarpisti.
Silti vieläkin vaan kummittelee ja masentaa noi hommat!!
Aarghhh.
Oisinpa jo joku 36 vuotias, niin ois jo 10 skarppia oikean elämän vuotta takana.
Kommentit (7)
Jos kovin ahdistaa, kannattaisiko paikkakunnan vaihto? Melko helppoa jos ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Mutta älä masennu, ole ylpeä muutoksestasi jatka samaan malliin. Olet 36 nopeammin kuin ehdit huomatakaan.
Sitten huomaatkin että viisikymppiset tulee kohta ja elämä onkin jo ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Mutta älä masennu, ole ylpeä muutoksestasi jatka samaan malliin. Olet 36 nopeammin kuin ehdit huomatakaan.
Sitten huomaatkin että viisikymppiset tulee kohta ja elämä onkin jo ohi.
Oon varmaan ainoa nuori ketä ei ahdista ikääntyminen ja kypsyminen. No joo ehkä lähinnä se, että ei enää mahd. kykene liikkumaan ja toimimaan viimeisinä vuosina on persiistä kelle vaan, mutta muuten ei haittaa.
Koska omasta katsomuksestani käsin uskon tietäväni, että elämä ei todellakaan pääty fyysisen kehon kuolemaan, vaan jatkuu ikuisesti ja myöskin ikuisesti (sielu) kehittyen.
Mut niin, suurimman hallan tein omalle mielenterveydelle ja ihmissuhteille.
Toivon todella, että pikkuhiljaa alkaa olla koko ajan sellainen fiilis, että olen sitä mitä oikeasti haluan olla ja kirkkaalla mielellä, eikä sitä et pää on kun sahajauhoa ja öisin en nuku, vaikka pitäis koska sydän hakkaa ja ahdistaa.
Joo, kokemuksesta sanon, että parin hyvin eteenpäin eletyn päivän jälkeen huomaat, ettei se maailma loppunutkaan. Ensi kerralla tolkku mukaan juomiseen. Kännissä kun ollaan, niin kännissä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kokemuksesta sanon, että parin hyvin eteenpäin eletyn päivän jälkeen huomaat, ettei se maailma loppunutkaan. Ensi kerralla tolkku mukaan juomiseen. Kännissä kun ollaan, niin kännissä tapahtuu.
No oiskin ollu vaan alkoholi kyseessä niin ei tässä mitään.
Vaikken mihinkään varsinaisesti koukkuun jäänytkään, niin 4 vuotta kaikkea ja paljon + viinat päälle ei vie ihmistä kovin hyvään kuntoon sit kun selvinpäin yrittää olla.
Luulee kokoajan hallitsevan tilannetta eikä havaitse mitään pahaa, vaikka kaikki muut näkee.
Noh, ehkä toi menneisyys oli vaan oppiläksy.
Paitsi nyt kun todellisuus lävähtää päin naamaa, niin kyllhähän sen ymmärtää miksi noista kamoista on varoteltu aina pitkin elämää.
Puoliso onneksi on ja työpaikka, mutta kirpaisee niin perhanasti, kun miettii jos ois sellaista normaalia elämää elävien ja korkeintaan alkoholia käyttävien ihmisten kanssa pyörinyt viimeset 10 vuotta.
Vois olla hyviäkin suhteita ja tapahtumia kavereiden kanssa, mut nyt en osaa sanoa, että saanko enää uusia ystäviä.
Toisaalta aika vapauttavaakin vaan hyväksyä tilanne ja toivoa parasta. Ymmärtää miksi näin kävi eikä haikailla menetettyjen mahdollisuuksien perään.
Vaikka silti se kalvaa...
Et ole ainoa. Mutta älä masennu, ole ylpeä muutoksestasi jatka samaan malliin. Olet 36 nopeammin kuin ehdit huomatakaan.