Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri, miten mutkikkaan ihmeellisesti ihmiset saattavatkin ajatella
14.06.2018 |
Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.
Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O
Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, olen vähäsen samanlainen kuin sinä. Minussa on joitain asperger-piirteitä, mutta tuskin tosiaan tarpeeksi.
Minua kanssa aina risoo kaikenlaisten piilomerkitysten viljely ja ylitulkinta, vihjailu ja juonittelu. Minäkin pidän sellaisesta mutkattomasta, selkeästä, mutta peruskohteliaasta ilmaisusta.
Jotkut naiset ovat sellaisia, että mulkoilevat naama rutussa tuntikausia, kun keskustelun lomassa olet vaikka heittänyt että ”onpas kaunis tuo sun paitasi!”. Jos sitten käyt kysymässä, vaivaako jokin asia, tulee tiuskintaa että ”Ei tartte kuule yhtään piruilla, kyllähän sen nyt kaikki tietää että Tokmannin alelaaristahan tää paita on (ai tietää vai?), mutta pakko oli tää nyt laittaa kun pesukone on ollut rikki jo viikon!” ”Ai että nytkö on sitten hyvä kun on tällainen väljä paita päällä, niinkö?? Kuule kattoisit läski ihan vaan omia makkaroitasi!” Ja et ole edes pitänyt häntä lihavana, ainakaan erityisen. Joka tapauksessa tykkäät hänen paidastaan.
Muutenkin sehän on vain ihan oikein kaikenlaisille vihjaileville nälvijöille, että ei lähdekään mukaan heidän peliinsä pahoittamalla omaa mieltään. Reagoit vaan ihan just sillä tavalla kuin mitä hänen sanansa sinällään tarkoittavatkin, kehuihin ja pahoitteluihin takasin vaan vilpittömät kiitokset, oli niissä takana piikkiä tai ei. Pilasit hänen leikkinsä.
Oikeasti paita oli räikeä ja tilanteeseen epäsopiva ja selvästi paskainen ja kaikki muut paitsi assi älyäisivät olla kehumatta sitä vaikka periaatteessa pitäisivätkin paidasta. Vaikka paita oli assin mielestä kiva, sosiaalinen konteksti jäi kokonaan havaitsematta ja kommentti vaikutti kettuilulta ja kiinnitti nolosti huomion asiaan josta kohde olisi mieluimmin vaiennut. Ilmainen vinkki, älä kommentoi ihmisten ulkonäköön liittyviä asioita, se ei ole sun tapauksessa viisasta.
Väännetään rautalangasta lisää, köyhä ihminen on joutunut yllättäen osallistumaan hautajaisiin, ei ole varaa ostaa uusia vaatteita eikä kirppariltakaan löydy yhtäkkiä sopiva, on laitettava päälle liian lyhyt ja avonainen musta mekko, nolottaa, varsinkin kun suvun mölöyttelijä katsoo tarpeelliseksi ruveta siinä omaisten niiskutelkessa ympärillä kehumaan vuolaasti hyvännäköistä cocktailmekkoa. Geddit? Jos ihmiset useinkin mulkoilevat sinua kohteliasuuksiesi jälkeen, kannattaa oman sukupuolen haukkumisen sijaan ruveta miettimään peilin katsomista.
Ja siis en ole alakouluiän jälkeen ollut missään "tyttöjen porukoissa" edes mukana. En jotenkin vain sovi sellaiseen ja olen kuin mies siinä naisporukassa, vähän ulalla joistain juoruista tai ihastumisista sekä jostain muusta. En mä edes viihdy sellaisten juttujen parissa. Mä välttelen sellaisia tosi feminiinisiä naisia, kun ei heistä ota todellakaan mitään tolkkua ja heillä on joku outo nokkimisjärjestys keskenään ja pitkä liuta joitain kirjoittamattomia sääntöjä. Ilmeisesti just hoitoalalla se huono työilmapiiri liittyy moiseen. Itsehän olen perinteisen miehisellä alallakin töissä. Kaverini ovat olleet pääasiallisesti miehiä, sillä miesten kanssa tulen paremmin toimeen ja he hyväksyvät minut ilman jotain kamalaa todistelun tarvetta ja ajatuksenlukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti palstan kärjessä roikkuvat keskustelut masentavat minua. "Paljonko pitää painaa jos on 163,5cm pitkä" tai "Mies, huolisitko minut parisuhteeseen vaikka olen sitäsuntätä". Ihmiset siis käyttävät aikaansa sen pohtimiseen, miten kelpaisivat mahdollisimmat suurille massoille, vaikka elämässä on kyse siitä että löytää yhden (1) kumppanin tai muutaman (1-3) ystävän rinnalleen joiden kanssa on hyvä olla. Sekään ei ole välttämätöntä, yksinkin saa olla ja viihtyä.
"Mihin avaruus loppuu" on paljon hedelmällisempi aihe pohdittavaksi.
Tiedätteko aspergerit ihmisten tunteet ja sosiaaliset pelit joilla niitä suojellaan eivät ole kehittyneet ihmiskunnalle turhaan. Jos ei olisi empatiakykyä, yksikään vauva ei eläisi aikuiseksi asti. Sinne jätettäisiin vauvat ojanpenkalle rääkymään kun äidit jatkaisivat hypellen matkaa kohti uusia seikkailuja. Tänne linkitettiin kerran juttu jossa as-henkilöiden lapset kertoivat minkälaista helvettiä oli lapsuus vanhemman kanssa joka kohteli esineenä ja jonka kanssa ei pystynyt juttelemaan mistään. Ilmeisesti itse katsotte olevanne ihmiskunnan seuraava ja ylempi kehitysaste mutta think again.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, olen vähäsen samanlainen kuin sinä. Minussa on joitain asperger-piirteitä, mutta tuskin tosiaan tarpeeksi.
Minua kanssa aina risoo kaikenlaisten piilomerkitysten viljely ja ylitulkinta, vihjailu ja juonittelu. Minäkin pidän sellaisesta mutkattomasta, selkeästä, mutta peruskohteliaasta ilmaisusta.
Jotkut naiset ovat sellaisia, että mulkoilevat naama rutussa tuntikausia, kun keskustelun lomassa olet vaikka heittänyt että ”onpas kaunis tuo sun paitasi!”. Jos sitten käyt kysymässä, vaivaako jokin asia, tulee tiuskintaa että ”Ei tartte kuule yhtään piruilla, kyllähän sen nyt kaikki tietää että Tokmannin alelaaristahan tää paita on (ai tietää vai?), mutta pakko oli tää nyt laittaa kun pesukone on ollut rikki jo viikon!” ”Ai että nytkö on sitten hyvä kun on tällainen väljä paita päällä, niinkö?? Kuule kattoisit läski ihan vaan omia makkaroitasi!” Ja et ole edes pitänyt häntä lihavana, ainakaan erityisen. Joka tapauksessa tykkäät hänen paidastaan.
Muutenkin sehän on vain ihan oikein kaikenlaisille vihjaileville nälvijöille, että ei lähdekään mukaan heidän peliinsä pahoittamalla omaa mieltään. Reagoit vaan ihan just sillä tavalla kuin mitä hänen sanansa sinällään tarkoittavatkin, kehuihin ja pahoitteluihin takasin vaan vilpittömät kiitokset, oli niissä takana piikkiä tai ei. Pilasit hänen leikkinsä.
Oikeasti paita oli räikeä ja tilanteeseen epäsopiva ja selvästi paskainen ja kaikki muut paitsi assi älyäisivät olla kehumatta sitä vaikka periaatteessa pitäisivätkin paidasta. Vaikka paita oli assin mielestä kiva, sosiaalinen konteksti jäi kokonaan havaitsematta ja kommentti vaikutti kettuilulta ja kiinnitti nolosti huomion asiaan josta kohde olisi mieluimmin vaiennut. Ilmainen vinkki, älä kommentoi ihmisten ulkonäköön liittyviä asioita, se ei ole sun tapauksessa viisasta.
Väännetään rautalangasta lisää, köyhä ihminen on joutunut yllättäen osallistumaan hautajaisiin, ei ole varaa ostaa uusia vaatteita eikä kirppariltakaan löydy yhtäkkiä sopiva, on laitettava päälle liian lyhyt ja avonainen musta mekko, nolottaa, varsinkin kun suvun mölöyttelijä katsoo tarpeelliseksi ruveta siinä omaisten niiskutelkessa ympärillä kehumaan vuolaasti hyvännäköistä cocktailmekkoa. Geddit? Jos ihmiset useinkin mulkoilevat sinua kohteliasuuksiesi jälkeen, kannattaa oman sukupuolen haukkumisen sijaan ruveta miettimään peilin katsomista.
Siis häh taas...ajattelevatko ihmiset tosiaan noin mutkikkaasti? Jos kehun jotain vaatetta ym., niin oikeasti ja vilpittömästi tarkoitan sitä. Enkä ajattele mitään pahaa ihmisistä; lähinnä ihmettelen vain joitain juttuja. Ja kyllähän periaatteessa mustan cocktail-mekon voi laittaa hautajaisiin, jos sen avonaisuuden peittää jollain vaikkapa jakulla tai huivilla ja laittaa peittävät sukkahousut alle tms. Sinänsä sellainen on kyllä vaikeaa yhdistää surupukeutumiseen, mutta ei se silti siitä puvusta rumempaa tee, jos se on oikeasti nätti.
Käytännössä ratkaisuni elämässä onkin se, että monesti olen aika hiljainen, nimittäin se suojelee vaikeilta tilanteilta. Yritän asetella sanat järkevästi ja vältellä ihmisten loukkaamista. Mutta en tajua, mistä oppisin lukemaan ihmisten kieroja taka-ajatuksia ja onko se edes mahdollista. Ilmeisesti joidenkin naisten kanssa on mahdotonta kommunikoida loukkaamatta heitä. :/
T. Ap
Mikä ihmeen kiero taka-ajatus on se että haluaa hautajaisissa kunnioittaa omaisten surua pukeutumalla mahdollisimman tilanteeseen sopivasti ja jos se ei onnistu, ei ainakaan kiinnittää huomiota tilanteeseen? Sulla on kyllä aivan kaamea asennevamma yrittäessäsi etsiä ilkeyttä ja kieroilua sieltä missä ihmiset yrittää kunnioittaa toistensa tunteita.
No en toki ensimmäisenä asuun kiinnittäisi edes huomiota ja mielestäni ajatus on tärkein hautajaisissa - ei se pukeutuminen. Mutta jossain kahden kesken voisin kehua vaatetta, jos se olisi tosi kaunis. En nyt ehkä sen eniten surevan lesken tai vainajan ydinperheen jäsenen, mutta jonkun muun, itselleni todella tutun vieraan asua kyllä. Sinänsä tuo esimerkki on tosi kaukaa haettu ja kyllä minäkin tunnustelen sitä tilannetta. Muutenkin: enemmänkin vieläpä mua itseäni on loukattu kuin mitä mä loukkaan muita. Tietyt sukulaiset rääpivät ulkonäöllisiä seikkoja ja samoin teki ex-mieheni. Itse en ketään hauku tai moiti, vaan saatan kehua varovaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätteko aspergerit ihmisten tunteet ja sosiaaliset pelit joilla niitä suojellaan eivät ole kehittyneet ihmiskunnalle turhaan. Jos ei olisi empatiakykyä, yksikään vauva ei eläisi aikuiseksi asti. Sinne jätettäisiin vauvat ojanpenkalle rääkymään kun äidit jatkaisivat hypellen matkaa kohti uusia seikkailuja. Tänne linkitettiin kerran juttu jossa as-henkilöiden lapset kertoivat minkälaista helvettiä oli lapsuus vanhemman kanssa joka kohteli esineenä ja jonka kanssa ei pystynyt juttelemaan mistään. Ilmeisesti itse katsotte olevanne ihmiskunnan seuraava ja ylempi kehitysaste mutta think again.
No siis itse olen luotettava, kiltti, huomioonottava ja empaattinen läheisilleni, mutta olen aika suorapuheinen hyvissä asioissa. Negatiivisia asioita en yleensä sano tai sitten hyvin diplomaattisesti. En tiedä, onko mulla AS (ei ole diagnoosia), mutta muutama läheinen epäilee sitä minulla olevan ja olen joskus itsekin epäillyt vahvasti ja tämä ketju taas vahvisti epäilystäni.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätteko aspergerit ihmisten tunteet ja sosiaaliset pelit joilla niitä suojellaan eivät ole kehittyneet ihmiskunnalle turhaan. Jos ei olisi empatiakykyä, yksikään vauva ei eläisi aikuiseksi asti. Sinne jätettäisiin vauvat ojanpenkalle rääkymään kun äidit jatkaisivat hypellen matkaa kohti uusia seikkailuja. Tänne linkitettiin kerran juttu jossa as-henkilöiden lapset kertoivat minkälaista helvettiä oli lapsuus vanhemman kanssa joka kohteli esineenä ja jonka kanssa ei pystynyt juttelemaan mistään. Ilmeisesti itse katsotte olevanne ihmiskunnan seuraava ja ylempi kehitysaste mutta think again.
No siis itse olen luotettava, kiltti, huomioonottava ja empaattinen läheisilleni, mutta olen aika suorapuheinen hyvissä asioissa. Negatiivisia asioita en yleensä sano tai sitten hyvin diplomaattisesti. En tiedä, onko mulla AS (ei ole diagnoosia), mutta muutama läheinen epäilee sitä minulla olevan ja olen joskus itsekin epäillyt vahvasti ja tämä ketju taas vahvisti epäilystäni.
T. Ap
Olet luotettava, kiltti, empaattinen ja huomioonottava omasta mielestäsi. Tämä palsta on täynnä as-miehiä jotka luulevat olevansa liian kilttejä ja empaattisia ja ovat kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätteko aspergerit ihmisten tunteet ja sosiaaliset pelit joilla niitä suojellaan eivät ole kehittyneet ihmiskunnalle turhaan. Jos ei olisi empatiakykyä, yksikään vauva ei eläisi aikuiseksi asti. Sinne jätettäisiin vauvat ojanpenkalle rääkymään kun äidit jatkaisivat hypellen matkaa kohti uusia seikkailuja. Tänne linkitettiin kerran juttu jossa as-henkilöiden lapset kertoivat minkälaista helvettiä oli lapsuus vanhemman kanssa joka kohteli esineenä ja jonka kanssa ei pystynyt juttelemaan mistään. Ilmeisesti itse katsotte olevanne ihmiskunnan seuraava ja ylempi kehitysaste mutta think again.
No siis itse olen luotettava, kiltti, huomioonottava ja empaattinen läheisilleni, mutta olen aika suorapuheinen hyvissä asioissa. Negatiivisia asioita en yleensä sano tai sitten hyvin diplomaattisesti. En tiedä, onko mulla AS (ei ole diagnoosia), mutta muutama läheinen epäilee sitä minulla olevan ja olen joskus itsekin epäillyt vahvasti ja tämä ketju taas vahvisti epäilystäni.
T. Ap
Olet luotettava, kiltti, empaattinen ja huomioonottava omasta mielestäsi. Tämä palsta on täynnä as-miehiä jotka luulevat olevansa liian kilttejä ja empaattisia ja ovat kaikkea muuta.
Kuten myös sinä. Koko ketju perustuu oman erinomaisuutesi korostamiseen ja muiden lyttäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.
Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O
Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?
"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."
Ja taas kerran: tehdään päätelmiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Mä tosiaan tarkoitan sitä, mitä mä sanon ja tuossa kommentissa oli luettu kuin Piru Raamattua ja väännelty kaikki väärin päin.
Oikea tulkinta on: omasta mielestäni olen onneton ihmissuhteissa ja ihmettelen aidosti naisten tapaa kommunikoida, mutta ei mulla ole naisia vastaan mitään tietenkään. Ja lisäksi naisia on myöskin hyvin monenlaisia, mutta osalla on tavallaan "äärifeminiininen" ja jotenkin ylikehittynyt tapa väännellä asioita ja löytää (yleensä negatiivisia) piilomerkityksiä kaikesta.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätteko aspergerit ihmisten tunteet ja sosiaaliset pelit joilla niitä suojellaan eivät ole kehittyneet ihmiskunnalle turhaan. Jos ei olisi empatiakykyä, yksikään vauva ei eläisi aikuiseksi asti. Sinne jätettäisiin vauvat ojanpenkalle rääkymään kun äidit jatkaisivat hypellen matkaa kohti uusia seikkailuja. Tänne linkitettiin kerran juttu jossa as-henkilöiden lapset kertoivat minkälaista helvettiä oli lapsuus vanhemman kanssa joka kohteli esineenä ja jonka kanssa ei pystynyt juttelemaan mistään. Ilmeisesti itse katsotte olevanne ihmiskunnan seuraava ja ylempi kehitysaste mutta think again.
No siis itse olen luotettava, kiltti, huomioonottava ja empaattinen läheisilleni, mutta olen aika suorapuheinen hyvissä asioissa. Negatiivisia asioita en yleensä sano tai sitten hyvin diplomaattisesti. En tiedä, onko mulla AS (ei ole diagnoosia), mutta muutama läheinen epäilee sitä minulla olevan ja olen joskus itsekin epäillyt vahvasti ja tämä ketju taas vahvisti epäilystäni.
T. Ap
Olet luotettava, kiltti, empaattinen ja huomioonottava omasta mielestäsi. Tämä palsta on täynnä as-miehiä jotka luulevat olevansa liian kilttejä ja empaattisia ja ovat kaikkea muuta.
Ööh, eli tuolla logiikalla pitää olla mahdollisimman v*ttumainen rääväsuu, jotta olisikin sitten oikeasti kiltti? Jos on käytännössä ja oikeasti kiltti, niin siinä on joku jekku takana ja koira haudattuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, olen vähäsen samanlainen kuin sinä. Minussa on joitain asperger-piirteitä, mutta tuskin tosiaan tarpeeksi.
Minua kanssa aina risoo kaikenlaisten piilomerkitysten viljely ja ylitulkinta, vihjailu ja juonittelu. Minäkin pidän sellaisesta mutkattomasta, selkeästä, mutta peruskohteliaasta ilmaisusta.
Jotkut naiset ovat sellaisia, että mulkoilevat naama rutussa tuntikausia, kun keskustelun lomassa olet vaikka heittänyt että ”onpas kaunis tuo sun paitasi!”. Jos sitten käyt kysymässä, vaivaako jokin asia, tulee tiuskintaa että ”Ei tartte kuule yhtään piruilla, kyllähän sen nyt kaikki tietää että Tokmannin alelaaristahan tää paita on (ai tietää vai?), mutta pakko oli tää nyt laittaa kun pesukone on ollut rikki jo viikon!” ”Ai että nytkö on sitten hyvä kun on tällainen väljä paita päällä, niinkö?? Kuule kattoisit läski ihan vaan omia makkaroitasi!” Ja et ole edes pitänyt häntä lihavana, ainakaan erityisen. Joka tapauksessa tykkäät hänen paidastaan.
Muutenkin sehän on vain ihan oikein kaikenlaisille vihjaileville nälvijöille, että ei lähdekään mukaan heidän peliinsä pahoittamalla omaa mieltään. Reagoit vaan ihan just sillä tavalla kuin mitä hänen sanansa sinällään tarkoittavatkin, kehuihin ja pahoitteluihin takasin vaan vilpittömät kiitokset, oli niissä takana piikkiä tai ei. Pilasit hänen leikkinsä.
Oikeasti paita oli räikeä ja tilanteeseen epäsopiva ja selvästi paskainen ja kaikki muut paitsi assi älyäisivät olla kehumatta sitä vaikka periaatteessa pitäisivätkin paidasta. Vaikka paita oli assin mielestä kiva, sosiaalinen konteksti jäi kokonaan havaitsematta ja kommentti vaikutti kettuilulta ja kiinnitti nolosti huomion asiaan josta kohde olisi mieluimmin vaiennut. Ilmainen vinkki, älä kommentoi ihmisten ulkonäköön liittyviä asioita, se ei ole sun tapauksessa viisasta.
Väännetään rautalangasta lisää, köyhä ihminen on joutunut yllättäen osallistumaan hautajaisiin, ei ole varaa ostaa uusia vaatteita eikä kirppariltakaan löydy yhtäkkiä sopiva, on laitettava päälle liian lyhyt ja avonainen musta mekko, nolottaa, varsinkin kun suvun mölöyttelijä katsoo tarpeelliseksi ruveta siinä omaisten niiskutelkessa ympärillä kehumaan vuolaasti hyvännäköistä cocktailmekkoa. Geddit? Jos ihmiset useinkin mulkoilevat sinua kohteliasuuksiesi jälkeen, kannattaa oman sukupuolen haukkumisen sijaan ruveta miettimään peilin katsomista.
Siis häh taas...ajattelevatko ihmiset tosiaan noin mutkikkaasti? Jos kehun jotain vaatetta ym., niin oikeasti ja vilpittömästi tarkoitan sitä. Enkä ajattele mitään pahaa ihmisistä; lähinnä ihmettelen vain joitain juttuja. Ja kyllähän periaatteessa mustan cocktail-mekon voi laittaa hautajaisiin, jos sen avonaisuuden peittää jollain vaikkapa jakulla tai huivilla ja laittaa peittävät sukkahousut alle tms. Sinänsä sellainen on kyllä vaikeaa yhdistää surupukeutumiseen, mutta ei se silti siitä puvusta rumempaa tee, jos se on oikeasti nätti.
Käytännössä ratkaisuni elämässä onkin se, että monesti olen aika hiljainen, nimittäin se suojelee vaikeilta tilanteilta. Yritän asetella sanat järkevästi ja vältellä ihmisten loukkaamista. Mutta en tajua, mistä oppisin lukemaan ihmisten kieroja taka-ajatuksia ja onko se edes mahdollista. Ilmeisesti joidenkin naisten kanssa on mahdotonta kommunikoida loukkaamatta heitä. :/
T. Ap
Sä vaikutat hankalalta ihmiseltä. Ei naisten kanssa ole yhtään sen vaikeampaa kommunikoida kuin miestenkään kanssa. Naiset eivät ole mitään kieroja ihmisiä, vaikka niin yrität väittääkin. Tietenkin sinua spesiaalia lumihiutaletta lukuun ottamatta... Jos sulla on naisia kohtaan jotain vastaan, niin se on ihan sun oma henkilökohtainen ongelma.
AP, ymmärrän sua hyvin. Tähän ketjuun nyt vaan osui (taas) noita tahallaan väärin ymmärtäjiä, provosoitujia ja jankkaajia. Tää nyt vaan on usein naisille tulenarka aihe. Eivät tuollaiset edes halua ymmärtää, eivätkä pystyisikään. Älä tuhlaa aikaasi heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.
Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O
Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?
"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."
Ja taas kerran: tehdään päätelmiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Mä tosiaan tarkoitan sitä, mitä mä sanon ja tuossa kommentissa oli luettu kuin Piru Raamattua ja väännelty kaikki väärin päin.
Oikea tulkinta on: omasta mielestäni olen onneton ihmissuhteissa ja ihmettelen aidosti naisten tapaa kommunikoida, mutta ei mulla ole naisia vastaan mitään tietenkään. Ja lisäksi naisia on myöskin hyvin monenlaisia, mutta osalla on tavallaan "äärifeminiininen" ja jotenkin ylikehittynyt tapa väännellä asioita ja löytää (yleensä negatiivisia) piilomerkityksiä kaikesta.
T. Ap
Haasta joskus itsesi miettimään onko kyseiset "piilomerkitykset" piilossa vain sinulle itsellesi, ei muille. Kun olet pahoittanut jonkun mielen omasta mielestäsi ihailtavalla suorasukaisuudellasi, kysy joltain ulkopuoliselta mitä tämä on mieltä tilanteesta. Tosin on erittäin todennäköistä ettei sanota suoraan. Ihmiset nääs miettii miltä minusta tuntuisi jos joku mulle töräyttäisi totuuden ja sitten jättävät sanomatta asioissa joilla ei ole suurtakaan merkitystä. Silleen me elellään täällä pallolla sovussa.
Äh, nyt ymmärrän, miksi sellaiset ronskit pubiruusunaiset ja maatalonemäntätyypit ovat suosittuja. Eli siis muut naiset pitävät heitä jotenkin luotettavina, kun ne ovat sopivan kieroja pelureita ja töksäyttävät jotain ilkeää tarvittaessa. Lisäksi he eivät tietyssä arkisuudessaan ja tavallisuudessaan herätä kateudentunteitakaan, joten ovat suosittuja. Silti yleensä heillä on sosiaalisuutensa avittamana aina parisuhde ja perhe. Sellaiset kiltit ja hoikat hissukkanaiset ovat epäilyttävän kilttejä ja kunnollisia ja heissä on pakko olla jotain salaista pahaa siinä "kulissinsa" takana, joten sen takia muut naiset eivät halua olla heidän kavereitaan. Menikö oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätteko aspergerit ihmisten tunteet ja sosiaaliset pelit joilla niitä suojellaan eivät ole kehittyneet ihmiskunnalle turhaan. Jos ei olisi empatiakykyä, yksikään vauva ei eläisi aikuiseksi asti. Sinne jätettäisiin vauvat ojanpenkalle rääkymään kun äidit jatkaisivat hypellen matkaa kohti uusia seikkailuja. Tänne linkitettiin kerran juttu jossa as-henkilöiden lapset kertoivat minkälaista helvettiä oli lapsuus vanhemman kanssa joka kohteli esineenä ja jonka kanssa ei pystynyt juttelemaan mistään. Ilmeisesti itse katsotte olevanne ihmiskunnan seuraava ja ylempi kehitysaste mutta think again.
No siis itse olen luotettava, kiltti, huomioonottava ja empaattinen läheisilleni, mutta olen aika suorapuheinen hyvissä asioissa. Negatiivisia asioita en yleensä sano tai sitten hyvin diplomaattisesti. En tiedä, onko mulla AS (ei ole diagnoosia), mutta muutama läheinen epäilee sitä minulla olevan ja olen joskus itsekin epäillyt vahvasti ja tämä ketju taas vahvisti epäilystäni.
T. Ap
Olet luotettava, kiltti, empaattinen ja huomioonottava omasta mielestäsi. Tämä palsta on täynnä as-miehiä jotka luulevat olevansa liian kilttejä ja empaattisia ja ovat kaikkea muuta.
Ööh, eli tuolla logiikalla pitää olla mahdollisimman v*ttumainen rääväsuu, jotta olisikin sitten oikeasti kiltti? Jos on käytännössä ja oikeasti kiltti, niin siinä on joku jekku takana ja koira haudattuna?
Jos on oikeasti kiltti ei kirjoittele tuollaisia ylimielisiä kommentteja kanssaihmisistään kuten ap. Ei se sen kummempaa rakettitiedettä ole. Oikeasti kiltti edes yrittää ymmärtää tylyttämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.
Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O
Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?
"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."
Ja taas kerran: tehdään päätelmiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Mä tosiaan tarkoitan sitä, mitä mä sanon ja tuossa kommentissa oli luettu kuin Piru Raamattua ja väännelty kaikki väärin päin.
Oikea tulkinta on: omasta mielestäni olen onneton ihmissuhteissa ja ihmettelen aidosti naisten tapaa kommunikoida, mutta ei mulla ole naisia vastaan mitään tietenkään. Ja lisäksi naisia on myöskin hyvin monenlaisia, mutta osalla on tavallaan "äärifeminiininen" ja jotenkin ylikehittynyt tapa väännellä asioita ja löytää (yleensä negatiivisia) piilomerkityksiä kaikesta.
T. Ap
Haasta joskus itsesi miettimään onko kyseiset "piilomerkitykset" piilossa vain sinulle itsellesi, ei muille. Kun olet pahoittanut jonkun mielen omasta mielestäsi ihailtavalla suorasukaisuudellasi, kysy joltain ulkopuoliselta mitä tämä on mieltä tilanteesta. Tosin on erittäin todennäköistä ettei sanota suoraan. Ihmiset nääs miettii miltä minusta tuntuisi jos joku mulle töräyttäisi totuuden ja sitten jättävät sanomatta asioissa joilla ei ole suurtakaan merkitystä. Silleen me elellään täällä pallolla sovussa.
Mietin aina muiden tunteita, mutta siltikin mokaan välillä juuri siksi, kun se naisten tunnepyörittely menee niin korkealentoiseksi kuten tuossa aiemmassa paidankehumisesimerkissä. Itseäni ei haittaa toisten pulleus tai "makkarat", vaikka olen itse hoikka. Siis ylimääräisissä kiloissa ei ole _mitään_ pahaa. Jos kehuisin pullean naisen paitaa, niin se kehu ei olisi kettuilua ainakaan minulta. En siis tajuaisi, ettei sellaista saisi sanoa, kun en ymmärtäisi siinä olevan mitään ongelmaa. Mun töksäyttely on sitä miestasoa vain - ei sen pahempaa yleensä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.
Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O
Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?
"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."
Ja taas kerran: tehdään päätelmiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Mä tosiaan tarkoitan sitä, mitä mä sanon ja tuossa kommentissa oli luettu kuin Piru Raamattua ja väännelty kaikki väärin päin.
Oikea tulkinta on: omasta mielestäni olen onneton ihmissuhteissa ja ihmettelen aidosti naisten tapaa kommunikoida, mutta ei mulla ole naisia vastaan mitään tietenkään. Ja lisäksi naisia on myöskin hyvin monenlaisia, mutta osalla on tavallaan "äärifeminiininen" ja jotenkin ylikehittynyt tapa väännellä asioita ja löytää (yleensä negatiivisia) piilomerkityksiä kaikesta.
T. Ap
Älä nyt ala vääntelemään ja kääntelemään. Jos kerran sanot suoraan, mitä ajattelet niin luepa uudestaan tekstisi. Sanot siinä ihan suoraan:
- Minä olen älykäs, muihin ihmisiin positiivisesti suhtautuva, optimistinen ja empaattinen. En tunne kateutta.
- Muut naiset ovat manipuloivia, monimutkaisia, ikäviä ja itsekkäitä.
- Minä puhun asiaa ja muut naiset ovat kiinnostuneita hömpästä.
- Minä en pidä juoruilusta, kun taas muut naiset ovat nälvijöitä.
Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki?
Sä et voisi yhtään enempää ylikorostaa omaa paremmuuttasi ja väittää samalla, että muut naiset ovat kamalia ihmisiä. Lopussa vielä oikein kysyt, että oletko ainutlaatuinen tapaus? Olet todella, todella sokea sille, miten haukut ja arvostelet muita ihmisiä ja nostat itseäsi muiden yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.
Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O
Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?
"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."
Ja taas kerran: tehdään päätelmiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Mä tosiaan tarkoitan sitä, mitä mä sanon ja tuossa kommentissa oli luettu kuin Piru Raamattua ja väännelty kaikki väärin päin.
Oikea tulkinta on: omasta mielestäni olen onneton ihmissuhteissa ja ihmettelen aidosti naisten tapaa kommunikoida, mutta ei mulla ole naisia vastaan mitään tietenkään. Ja lisäksi naisia on myöskin hyvin monenlaisia, mutta osalla on tavallaan "äärifeminiininen" ja jotenkin ylikehittynyt tapa väännellä asioita ja löytää (yleensä negatiivisia) piilomerkityksiä kaikesta.
T. Ap
Haasta joskus itsesi miettimään onko kyseiset "piilomerkitykset" piilossa vain sinulle itsellesi, ei muille. Kun olet pahoittanut jonkun mielen omasta mielestäsi ihailtavalla suorasukaisuudellasi, kysy joltain ulkopuoliselta mitä tämä on mieltä tilanteesta. Tosin on erittäin todennäköistä ettei sanota suoraan. Ihmiset nääs miettii miltä minusta tuntuisi jos joku mulle töräyttäisi totuuden ja sitten jättävät sanomatta asioissa joilla ei ole suurtakaan merkitystä. Silleen me elellään täällä pallolla sovussa.
Mietin aina muiden tunteita, mutta siltikin mokaan välillä juuri siksi, kun se naisten tunnepyörittely menee niin korkealentoiseksi kuten tuossa aiemmassa paidankehumisesimerkissä. Itseäni ei haittaa toisten pulleus tai "makkarat", vaikka olen itse hoikka. Siis ylimääräisissä kiloissa ei ole _mitään_ pahaa. Jos kehuisin pullean naisen paitaa, niin se kehu ei olisi kettuilua ainakaan minulta. En siis tajuaisi, ettei sellaista saisi sanoa, kun en ymmärtäisi siinä olevan mitään ongelmaa. Mun töksäyttely on sitä miestasoa vain - ei sen pahempaa yleensä.
T. Ap
Kukaan ei loukkaannu paidan kehumisesta jollei kehumisessa ole jokin mennyt pahasti pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätteko aspergerit ihmisten tunteet ja sosiaaliset pelit joilla niitä suojellaan eivät ole kehittyneet ihmiskunnalle turhaan. Jos ei olisi empatiakykyä, yksikään vauva ei eläisi aikuiseksi asti. Sinne jätettäisiin vauvat ojanpenkalle rääkymään kun äidit jatkaisivat hypellen matkaa kohti uusia seikkailuja. Tänne linkitettiin kerran juttu jossa as-henkilöiden lapset kertoivat minkälaista helvettiä oli lapsuus vanhemman kanssa joka kohteli esineenä ja jonka kanssa ei pystynyt juttelemaan mistään. Ilmeisesti itse katsotte olevanne ihmiskunnan seuraava ja ylempi kehitysaste mutta think again.
No siis itse olen luotettava, kiltti, huomioonottava ja empaattinen läheisilleni, mutta olen aika suorapuheinen hyvissä asioissa. Negatiivisia asioita en yleensä sano tai sitten hyvin diplomaattisesti. En tiedä, onko mulla AS (ei ole diagnoosia), mutta muutama läheinen epäilee sitä minulla olevan ja olen joskus itsekin epäillyt vahvasti ja tämä ketju taas vahvisti epäilystäni.
T. Ap
Olet luotettava, kiltti, empaattinen ja huomioonottava omasta mielestäsi. Tämä palsta on täynnä as-miehiä jotka luulevat olevansa liian kilttejä ja empaattisia ja ovat kaikkea muuta.
Ööh, eli tuolla logiikalla pitää olla mahdollisimman v*ttumainen rääväsuu, jotta olisikin sitten oikeasti kiltti? Jos on käytännössä ja oikeasti kiltti, niin siinä on joku jekku takana ja koira haudattuna?
Jos on oikeasti kiltti ei kirjoittele tuollaisia ylimielisiä kommentteja kanssaihmisistään kuten ap. Ei se sen kummempaa rakettitiedettä ole. Oikeasti kiltti edes yrittää ymmärtää tylyttämisen sijaan.
Olisi kiinnostavaa tietää, kuka sitten on ok, jos kiltti ei ole kiltti eikä toisaalta rääväsuukaan. Kyllä se taitaa olla jotain korkeamman tason logiikkaa sitten. Et sitten vastannut kommenttiinkaan, vaan asian vierestä menit suoraan kirjoittajan loukkaamiseen. Mielestäni asioista voisi puhua asioina vaikka loputtomasti, menemättä sen kommentoijan omiin ominaisuuksiin tai persoonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.
Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O
Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?
"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."
Ja taas kerran: tehdään päätelmiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Mä tosiaan tarkoitan sitä, mitä mä sanon ja tuossa kommentissa oli luettu kuin Piru Raamattua ja väännelty kaikki väärin päin.
Oikea tulkinta on: omasta mielestäni olen onneton ihmissuhteissa ja ihmettelen aidosti naisten tapaa kommunikoida, mutta ei mulla ole naisia vastaan mitään tietenkään. Ja lisäksi naisia on myöskin hyvin monenlaisia, mutta osalla on tavallaan "äärifeminiininen" ja jotenkin ylikehittynyt tapa väännellä asioita ja löytää (yleensä negatiivisia) piilomerkityksiä kaikesta.
T. Ap
Älä nyt ala vääntelemään ja kääntelemään. Jos kerran sanot suoraan, mitä ajattelet niin luepa uudestaan tekstisi. Sanot siinä ihan suoraan:
- Minä olen älykäs, muihin ihmisiin positiivisesti suhtautuva, optimistinen ja empaattinen. En tunne kateutta.
- Muut naiset ovat manipuloivia, monimutkaisia, ikäviä ja itsekkäitä.
- Minä puhun asiaa ja muut naiset ovat kiinnostuneita hömpästä.
- Minä en pidä juoruilusta, kun taas muut naiset ovat nälvijöitä.
Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki?
Sä et voisi yhtään enempää ylikorostaa omaa paremmuuttasi ja väittää samalla, että muut naiset ovat kamalia ihmisiä. Lopussa vielä oikein kysyt, että oletko ainutlaatuinen tapaus? Olet todella, todella sokea sille, miten haukut ja arvostelet muita ihmisiä ja nostat itseäsi muiden yläpuolelle.
AMEN.
Mikä ihmeen kiero taka-ajatus on se että haluaa hautajaisissa kunnioittaa omaisten surua pukeutumalla mahdollisimman tilanteeseen sopivasti ja jos se ei onnistu, ei ainakaan kiinnittää huomiota tilanteeseen? Sulla on kyllä aivan kaamea asennevamma yrittäessäsi etsiä ilkeyttä ja kieroilua sieltä missä ihmiset yrittää kunnioittaa toistensa tunteita.