Tajusin juuri, miten mutkikkaan ihmeellisesti ihmiset saattavatkin ajatella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.

Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O

Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?

"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."

Ja taas kerran: tehdään päätelmiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Mä tosiaan tarkoitan sitä, mitä mä sanon ja tuossa kommentissa oli luettu kuin Piru Raamattua ja väännelty kaikki väärin päin.

Oikea tulkinta on: omasta mielestäni olen onneton ihmissuhteissa ja ihmettelen aidosti naisten tapaa kommunikoida, mutta ei mulla ole naisia vastaan mitään tietenkään. Ja lisäksi naisia on myöskin hyvin monenlaisia, mutta osalla on tavallaan "äärifeminiininen" ja jotenkin ylikehittynyt tapa väännellä asioita ja löytää (yleensä negatiivisia) piilomerkityksiä kaikesta.

T. Ap

Haasta joskus itsesi miettimään onko kyseiset "piilomerkitykset" piilossa vain sinulle itsellesi, ei muille. Kun olet pahoittanut jonkun mielen omasta mielestäsi ihailtavalla suorasukaisuudellasi, kysy joltain ulkopuoliselta mitä tämä on mieltä tilanteesta. Tosin on erittäin todennäköistä ettei sanota suoraan. Ihmiset nääs miettii miltä minusta tuntuisi jos joku mulle töräyttäisi totuuden ja sitten jättävät sanomatta asioissa joilla ei ole suurtakaan merkitystä. Silleen me elellään täällä pallolla sovussa. 

Mietin aina muiden tunteita, mutta siltikin mokaan välillä juuri siksi, kun se naisten tunnepyörittely menee niin korkealentoiseksi kuten tuossa aiemmassa paidankehumisesimerkissä. Itseäni ei haittaa toisten pulleus tai "makkarat", vaikka olen itse hoikka. Siis ylimääräisissä kiloissa ei ole _mitään_ pahaa. Jos kehuisin pullean naisen paitaa, niin se kehu ei olisi kettuilua ainakaan minulta. En siis tajuaisi, ettei sellaista saisi sanoa, kun en ymmärtäisi siinä olevan mitään ongelmaa. Mun töksäyttely on sitä miestasoa vain - ei sen pahempaa yleensä.

T. Ap

Kukaan ei loukkaannu paidan kehumisesta jollei kehumisessa ole jokin mennyt pahasti pieleen.

No niin, hyvä juttu. *helpotuksen huokaus* Tosiaan näin minäkin olen kuvitellut. Tässä samalla koetan oppia ihmisten tapaa ilmaista itseään myös, kun siis havahduin tuohon asiaan nyt vasta toden teolla.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.

Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O

Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?

"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."

Ja taas kerran: tehdään päätelmiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Mä tosiaan tarkoitan sitä, mitä mä sanon ja tuossa kommentissa oli luettu kuin Piru Raamattua ja väännelty kaikki väärin päin.

Oikea tulkinta on: omasta mielestäni olen onneton ihmissuhteissa ja ihmettelen aidosti naisten tapaa kommunikoida, mutta ei mulla ole naisia vastaan mitään tietenkään. Ja lisäksi naisia on myöskin hyvin monenlaisia, mutta osalla on tavallaan "äärifeminiininen" ja jotenkin ylikehittynyt tapa väännellä asioita ja löytää (yleensä negatiivisia) piilomerkityksiä kaikesta.

T. Ap

Älä nyt ala vääntelemään ja kääntelemään. Jos kerran sanot suoraan, mitä ajattelet niin luepa uudestaan tekstisi. Sanot siinä ihan suoraan:

- Minä olen älykäs, muihin ihmisiin positiivisesti suhtautuva, optimistinen ja empaattinen. En tunne kateutta.

- Muut naiset ovat manipuloivia, monimutkaisia, ikäviä ja itsekkäitä.

- Minä puhun asiaa ja muut naiset ovat kiinnostuneita hömpästä.

- Minä en pidä juoruilusta, kun taas muut naiset ovat nälvijöitä. 

Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki?

Sä et voisi yhtään enempää ylikorostaa omaa paremmuuttasi ja väittää samalla, että muut naiset ovat kamalia ihmisiä. Lopussa vielä oikein kysyt, että oletko ainutlaatuinen tapaus? Olet todella, todella sokea sille, miten haukut ja arvostelet muita ihmisiä ja nostat itseäsi muiden yläpuolelle. 

Foorumin assipoikia seuranneena voi vain epäillä vaivaan tuntuu liittyvän kyvyttömyys tulkita paitsi muiden ihmisten käytöstä, myös omaansa.

No sinä kyllä olet asperger. Ei tarvitse lukea viittä lausetta enempää. 

Vierailija kirjoitti:

No sinä kyllä olet asperger. Ei tarvitse lukea viittä lausetta enempää. 

Olisi kiinnostavaa kuulla perustelut. Mielestäni kirjoitin ihan normaalisti.

Siis kysehän oli ainostaan siitä, että coctailmekon kehuja pitää itseään mukafiksuna. Että hei, sä et tajuu, ja minä tajuan ja mulkoilen samalla silmilläni sille viereiselle ihmiselle, teen samanaikaisen silmänmuljautuksen. Siitähän on kyse. 

Voivat olla omassa porukassaan ihan vapaasti.

Hihhhhiiiii.  Silmä voi pudota päästä.

Pointti on se että asperger-henkilölle kehu on aina kehu ja positiivinen asia, ja sitten hän näkee ilkeyttä, kieroilua, juonittelua ja salaisia vaikuttimia siellä missä niitä ei ole. Kehu ei ole aina sovelias tilanteeseen. Jos kaverisi on sairastunut syöpään, ei ole hyvä idea mennä kehumaan hänen uutta huomattavasti hoikistunutta olemustaan vaikka olisi kuinka kiltti ja tahtoisi vain hyvää. Ja sitten valittaa netissä miten naiset on niin kieroja ja vaikeita mulkoilijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätteko aspergerit ihmisten tunteet ja sosiaaliset pelit joilla niitä suojellaan eivät ole kehittyneet ihmiskunnalle turhaan. Jos ei olisi empatiakykyä, yksikään vauva ei eläisi aikuiseksi asti. Sinne jätettäisiin vauvat ojanpenkalle rääkymään kun äidit jatkaisivat hypellen matkaa kohti uusia seikkailuja. Tänne linkitettiin kerran juttu jossa as-henkilöiden lapset kertoivat minkälaista helvettiä oli lapsuus vanhemman kanssa joka kohteli esineenä ja jonka kanssa ei pystynyt juttelemaan mistään. Ilmeisesti itse katsotte olevanne ihmiskunnan seuraava ja ylempi kehitysaste mutta think again.

No siis itse olen luotettava, kiltti, huomioonottava ja empaattinen läheisilleni, mutta olen aika suorapuheinen hyvissä asioissa. Negatiivisia asioita en yleensä sano tai sitten hyvin diplomaattisesti. En tiedä, onko mulla AS (ei ole diagnoosia), mutta muutama läheinen epäilee sitä minulla olevan ja olen joskus itsekin epäillyt vahvasti ja tämä ketju taas vahvisti epäilystäni.

T. Ap

Olet luotettava, kiltti, empaattinen ja huomioonottava omasta mielestäsi. Tämä palsta on täynnä as-miehiä jotka luulevat olevansa liian kilttejä ja empaattisia ja ovat kaikkea muuta.

Kuten myös sinä. Koko ketju perustuu oman erinomaisuutesi korostamiseen ja muiden lyttäämiseen.

Ei suinkaan. Tämä ketju perustuu narsistisen käyttäytymisen normalisoimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.

Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O

Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?

"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."

Ja taas kerran: tehdään päätelmiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Mä tosiaan tarkoitan sitä, mitä mä sanon ja tuossa kommentissa oli luettu kuin Piru Raamattua ja väännelty kaikki väärin päin.

Oikea tulkinta on: omasta mielestäni olen onneton ihmissuhteissa ja ihmettelen aidosti naisten tapaa kommunikoida, mutta ei mulla ole naisia vastaan mitään tietenkään. Ja lisäksi naisia on myöskin hyvin monenlaisia, mutta osalla on tavallaan "äärifeminiininen" ja jotenkin ylikehittynyt tapa väännellä asioita ja löytää (yleensä negatiivisia) piilomerkityksiä kaikesta.

T. Ap

Lopeta se kiemurtelu.

Sulla ei ole kykyä teeskennellä ettetkö pitäisi omaa tapaasi tuota ""äärifeminiinistä" ylikehittynyttä vääntelyä" parempana.

Jos haluat olla suora, niin ole sitten suora äläkä teeskentele olevasi parempi kuin oletkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätteko aspergerit ihmisten tunteet ja sosiaaliset pelit joilla niitä suojellaan eivät ole kehittyneet ihmiskunnalle turhaan. Jos ei olisi empatiakykyä, yksikään vauva ei eläisi aikuiseksi asti. Sinne jätettäisiin vauvat ojanpenkalle rääkymään kun äidit jatkaisivat hypellen matkaa kohti uusia seikkailuja. Tänne linkitettiin kerran juttu jossa as-henkilöiden lapset kertoivat minkälaista helvettiä oli lapsuus vanhemman kanssa joka kohteli esineenä ja jonka kanssa ei pystynyt juttelemaan mistään. Ilmeisesti itse katsotte olevanne ihmiskunnan seuraava ja ylempi kehitysaste mutta think again.

No siis itse olen luotettava, kiltti, huomioonottava ja empaattinen läheisilleni, mutta olen aika suorapuheinen hyvissä asioissa. Negatiivisia asioita en yleensä sano tai sitten hyvin diplomaattisesti. En tiedä, onko mulla AS (ei ole diagnoosia), mutta muutama läheinen epäilee sitä minulla olevan ja olen joskus itsekin epäillyt vahvasti ja tämä ketju taas vahvisti epäilystäni.

T. Ap

Olet luotettava, kiltti, empaattinen ja huomioonottava omasta mielestäsi. Tämä palsta on täynnä as-miehiä jotka luulevat olevansa liian kilttejä ja empaattisia ja ovat kaikkea muuta.

Ööh, eli tuolla logiikalla pitää olla mahdollisimman v*ttumainen rääväsuu, jotta olisikin sitten oikeasti kiltti? Jos on käytännössä ja oikeasti kiltti, niin siinä on joku jekku takana ja koira haudattuna?

On monenlaista erilaista kiltteyttä.

Yksi kiltteys on huonosta itsetunnosta kumpuavaa toisten ihmisten säästämistä siltä oman rehellisen itsen oletetulta kamaluudelta vaikka olisi ihan vaan normaalin kamala, samanlainen kuin kaikki muutkin.

Johtaa mm. tuomitsevuuteen muiden ihmisten puutteiden kohdalla ja mahdollisesti tosi rumiin räjähdyksiin kun ei pystykään hanskaamaan sitä omien tunteitten tukahduttamista niin täydellisesti.

Tällainen ihminen ei suojele sinua itseltäsi, vaan antaa sun mennä esimerkiksi räkä poskella työhaastatteluun ettet vaan ajattelis hänestä pahaa jos hän sanoo että sulla on räkä poskella.

Sitten on oikeaa toimivaa kiltteyttä: ihminen on sinut omien ominaisuuksiensa kanssa, ja pystyy siten hyväksymään hyvät ja huonot piirteet myös toisissa.

Tällainen ihminen saattaa olla suorasanainen, mutta vain tilanteissa joissa hän on punninnut että suorasanaisuus on myös sinulle hyödyksi pidemmällä tähtäimellä.

Muitakin tyylejä ja variaatioita löytyy. Olemme kuitenkin kaikki erilaisia ja meitä on täällä miljardeja.

Kysehän on logiikoista.

Jos tilassa on kolme ryhmää, ja kaikki voivat toimia eri logiikalla ja pitää omaa tapaa toimia oikeana ja parhaana. Toimit sen tietyn logiikan mukaisesti. 

Esimerkiksi jos lähestyt jtn ryhmää ja susta tuntuu ettet sinne pääse ilman kovaa lutviutumista niin voit todeta että ehkä joku muu asia on sulle parempi.

Ja sitä ryhmää ei ole silloin sulle tarkoitettu. 

Huoh.. Toi exä ketju ja anteeksipyytäminen ja porukka laittaa sen ylimielisyyden piikkiin?

On tapauksia missä on paljon rakkautta, mutta se laimenee ja tulee ero.. usein on saatettu loukata toista osapuoltakin haluamattaan.

Välittäminen ei silti välttämättä lopu, ja voi ihan hyvin pahoitella että on loukannut ja jos välittää niin haluaa pysyä väleissä kaikesta huolimatta.

En siis minäkään näe tuossa välttämättä mitään pahaa, mutta jokainen suhde on erilainen ja koska emme näe tai tunne miestä niin on turhaa spekuloida mitkä ovat motiivit.

Eli olen AP:n kanssa vähän samoilla linjoilla, mutta tarkennan edelleen että me emme tunne miestä joten emme voi tietenkään tietää motiiveja.

Mun mieheni oli oppinut äidistään sen, että hänen sanomisilla oli lähes aina pahansuopa piilomerkitys. Vaikutti meidän suhteessakin tuo alkuvaiheessa. Onneksi mieheni alkoi vuosien mittaan uskoa, että jos sanon jotakin hyväntahtoista tai neutraalia, ei minulla ole tapana sinne mitään piikkiä kätkeä. Olen liian leppoisa ja mutkaton ihminen sellaiseen.