Tajusin juuri, miten mutkikkaan ihmeellisesti ihmiset saattavatkin ajatella

Vierailija kirjoitti:

No ensinnäkin itse ajattelen asiaa niin että kaikki ihmiset ovat luonnostaan itsekkäitä, muita ei oikeasti auteta vain auttamisen ilosta vaan siitä aina hyötyy, esim. saat paremman mielen, olet tehnyt päivän hyvän työn, toinen ihminen tykkää sinusta enemmän jos autat. Nämä ovat silkkää itseään ajattelua. Jos itselleen tulisi paha mieli toisen auttamisesta niin miksi sitä auttaisi? Eikös se näin mene? Itsellään pitää olla aina hyvä mieli ja tuntea että on tehnyt jotain järkevää. Kaikki maailmassa on todellisuudessa minä minä minä. Itseäni tosin masentaa tällainen että olen tajunnut viimein minkälainen ihminen on oikeasti luonnoltaan. Itseään vartenhan maailmassa eletään eikä muita varten. Vaikka monet kyllä sanovat että hei tuon toisen takiahan minä tämän asian teen kun pidän auttamisesta. Toki mutta loppujen lopuksi minulle asia kääntyy aina niin päin että autat koska sinulle tulee hyvä mieli ja kyllä sille toisellekkin tulee mutta ajattelet silti itseäsi myös. 

Pelkään itse todella itsevarmoja ihmisiä jotka ovat myös aggressiivisiä ja fiksuja ja käyttävät tätä häikäilemättä jotta hyötyvät kaikesta myös itse. En jaksa tapella kaikkien kanssa koko ajan ja haluaisin vain että kaikki kunnioittaisivat kaikkia eikä kukaan ajattelisi turhaan pahaa kenestäkään. Useinhan esim. työpaikalla puhutaan toisista selän takana vaikkei toista tuntisikaan. Mielestäni se on älyttömän typerää kuinka paljon ihmiset etekevät omia olettamuksia. Se kertoo siitä ettei ole tarpeeksi nähnyt ja kokenut millaista on olla erilainen persoona kuin itse on.

Itse olen hiljainen ja varovainen, naturaalisti ihmiset tekevät omia olettamuksia, usein negatiivisia koska eivät minua tunne. Kai se vie enemmän energiaa olla avoin ja antaa toisen olla oman lainen kuin se että tekee omien halujensa mukaan olettamuksen toisesta että noh "sen naama ei hymyile eli täytyy olla epämiellyttävä ihminen" jne.

Väsyttää kun mietinkin miten vaikeita ihmiset ovat.

Minulla ei ole mitään aspergerin diagnoosia tai muitakaan.

Jösses mikä lässytys. Ja ihan syystä tehdään oletuksia tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ap on myös it-lahjakas, kun on pystynyt nostamaan vanhan ketjun uutena.

Ei kumminkaan niin lahjakas, että hankkisi oikeita toimittajan töitä?

Vierailija kirjoitti:

Siis yhdessä ketjussa pidetään exän pahoittelua erosta ilkeilynä ja se, että exä kyselee kuulumisia eron jälkeen, onkin kiusaamista. Mikä tuossa on oikeasti logiikkana?

Mun näkemyksieni mukaan:

Anteeksipyyntö = empatian ja kohteliaisuuden merkki

Kuulumisten kysely = kertoo siitä, että on kiinnostunut ja välittää toisesta.

Miklä logiikalla nuo muuttuvatkin täysin päinvastaisiksi?

Aika pöljä olet. Eksä ei halua anteeksipyyntöä se vain kääntää veistä kaavassa. Eksä ei halua kuulemisten kyselyä tai muutakaan yhteydenottoa, jollei se koske lapsia, asunnon myymistä tms. välttämätöntä. Koska se sattuu - kiinnostuksen ja välittämisen aika oli suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis yhdessä ketjussa pidetään exän pahoittelua erosta ilkeilynä ja se, että exä kyselee kuulumisia eron jälkeen, onkin kiusaamista. Mikä tuossa on oikeasti logiikkana?

Mun näkemyksieni mukaan:

Anteeksipyyntö = empatian ja kohteliaisuuden merkki

Kuulumisten kysely = kertoo siitä, että on kiinnostunut ja välittää toisesta.

Miklä logiikalla nuo muuttuvatkin täysin päinvastaisiksi?

Oletko kuullut koskaan termiä "kääntää veistä haavassa"? Siitä tuossa on kyse.

Mielestäni "kääntää veistä haavassa" tarkoittaa sitä, että loukataan loukattua lisää. Mutta ei minua ainakaan anteeksipyyntö tai ystävälliset sanat loukkaa, vaan se lohduttaa. Jos joku vilpittömästi pyytää anteeksi, niin miksi siinä olisi edes aikeena toisen loukkaaminen? Päinvastoin se tekijä pahoittelee tekemäänsä asiaa.

T. Ap

Huomaa kyllä että ajattelet simppelisti. Kusetetaanko sua noin muutenkin usein?

Ei muuten, mutta ihmissuhteissa olen ollut todella heikoilla aina, ts. päädyn kumppanini hyväksikäyttämäksi tavalla tai toisella. Esim. ensimmäinen poikaystäväni piti mua kakkosnaisena seitsemän vuotta tietämättäni ja vielä asian paljastuttuakin sekä sen jälkeen kun tunnusti, ettei halua kanssani perhettä, yritti vongata takaisin. Siis itse olisin halunnut perheen ja ikäni alkoi lähennellä kolmeakymmentä sekä kävi ilmi se hänen kaksoiselämänsä, niin oli pakko pistää suhde poikki.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella on paljon mahdollista että ap on aika eeppinen ihmisten mielen pahoittajia, ei pysty asettumaan toisen asemaan.

Joidenkin ihmisten mieliä olen joskus pahoittanut ja on kieltämättä ollut vaikeaa tajuta se syy, sillä tarkoitukseni on ollut hyvä. En nimittäin koskaan tahallisesti halua kenellekään pahaa, mutta jotkt ovat melko herkkiä loukkaantumaan. Sinänsä ei sitä kovin usein ole tapahtunut ja ne ainoat loukkaantujat ovat olleet naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on myös it-lahjakas, kun on pystynyt nostamaan vanhan ketjun uutena.

Ei kumminkaan niin lahjakas, että hankkisi oikeita toimittajan töitä?

Tuon tulkitsen kettuiluksi. En ole ikinä elämässäni hakenutkaan sellaisia töitä. Työskentelen toisella alalla.

Naiset tekevät sen itselleen katsomalla hömppä saippuaoopperoita joissa se on juuri tuollaista. Aivopesevät itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on myös it-lahjakas, kun on pystynyt nostamaan vanhan ketjun uutena.

Tämä ilmeisesti on jotain piikittelyä. En nostanut sitä toista ketjua, vaan se oli tuore tämänaamuinen ketju. Pariin muuhun kommentoin, mutta eivät nekään olleet vanhoja ketjuja. Mitä tarkoitat? Vai tarkoitatko sitä, kun kommentoin omaan ketjuuni? Saahan niihin kommentoida, jos jotain kommentoitavaa löytyy, eikö vain? Siis olen vain kömpelö ihmisten tulkitsemisessa; muuten olen ihan nokkela joissain palikkatesteissä ym.

Vierailija kirjoitti:

Naiset tekevät sen itselleen katsomalla hömppä saippuaoopperoita joissa se on juuri tuollaista. Aivopesevät itsensä.

Olen samaa mieltä. Minulle niiden katseleminenkin on todella epämiellyttävä kokemus juuri sen negatiivisen latauksen ja piikittelyn, juonittelun ja riitaisuuden vuoksi. En ole koskaan elämässäni katsonut puolikasta jaksoa enempää muuten kuin "pakotettuna" (esim. kyläreissulla) ns. saippuaoopperoita tai Salattujen elämien tyylisiä ihmissuhdevääntöaiheisia sarjoja, joiden ainoa anti on ne ihmissuhdeongelmat. Niistä ei ensinnäkään ota mitään tolkkua, ne ovat mielestäni epärealistisia ja ne ovat todella tylsiä. Katselen mielelläni esim. dokumentteja ja vaikkapa vaalivalvojaisia, mutta hömppään perustuvia tv-sarjoja en pysty katsomaan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella on paljon mahdollista että ap on aika eeppinen ihmisten mielen pahoittajia, ei pysty asettumaan toisen asemaan.

Joidenkin ihmisten mieliä olen joskus pahoittanut ja on kieltämättä ollut vaikeaa tajuta se syy, sillä tarkoitukseni on ollut hyvä. En nimittäin koskaan tahallisesti halua kenellekään pahaa, mutta jotkt ovat melko herkkiä loukkaantumaan. Sinänsä ei sitä kovin usein ole tapahtunut ja ne ainoat loukkaantujat ovat olleet naisia.

Et halua kenellekään pahaa mutta et voi estää sitä koska et pysty asettumaan toisen asemaan. Suurin osa varsinkin vieraammista ihmisistä yrittää olla normaalisti vaikka on loukkaantunut, joten et voi tietää kuinka monta olet oikeasti loukannut. Herää myös kysymys miten pahasti pitää olla loukkaantunut että edes huomaat. Toisaalta ihmiset luultavasti laittavat möläyttelysi jo neurologiasi piikkiin. Varoittavat uusia ihmisiä ettei sitten kannata loukkaantua, Päivi nyt vaan on tuollainen.

Mene oikeisiin töihin, se  että olet pals`tamo´de haisee kauas.

Naisia dissataan luonnollisesti ihmisduhde"hömpän" katselusta, mutta kummasti juuri ne ihmissuhdehömppää halveksivat miehet istuvat yksiöissään ja vuodattavat pahaa oloaan ja yksinäisyyttään koko maailmaan. Naiset ovat ihmissuhteissa ja turvaverkkojen rakentamisessa parempia kuin miehet eikä ihmissuhdesarjojen katsominen ole merkki huonommuudesta vaan paremmuudesta. Kun ihmissuhteet kiinnostavat, niissä myös onnistuu paremmin. Ei anneta miesten tehdä naisten pärjäämistä edistävistä ominaisuuksista halveksittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tekevät sen itselleen katsomalla hömppä saippuaoopperoita joissa se on juuri tuollaista. Aivopesevät itsensä.

Olen samaa mieltä. Minulle niiden katseleminenkin on todella epämiellyttävä kokemus juuri sen negatiivisen latauksen ja piikittelyn, juonittelun ja riitaisuuden vuoksi. En ole koskaan elämässäni katsonut puolikasta jaksoa enempää muuten kuin "pakotettuna" (esim. kyläreissulla) ns. saippuaoopperoita tai Salattujen elämien tyylisiä ihmissuhdevääntöaiheisia sarjoja, joiden ainoa anti on ne ihmissuhdeongelmat. Niistä ei ensinnäkään ota mitään tolkkua, ne ovat mielestäni epärealistisia ja ne ovat todella tylsiä. Katselen mielelläni esim. dokumentteja ja vaikkapa vaalivalvojaisia, mutta hömppään perustuvia tv-sarjoja en pysty katsomaan.

T. Ap

Kirjoittaa ihminen joka kertoo aina päätyvänsä ihmisten hyväksikäyttämäksi 😀. Ehkä kannattaisi nousta sieltä korkean hevosen selästä ja alkaa opiskella. Suurin osa ihmisistä on kunnon tyyppejä mutta ei maailma muutu utopiaksi laittamalla sormet korviin ja ylpeilemällä sillä.

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.

Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O

Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?

"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."

AP, olen vähäsen samanlainen kuin sinä. Minussa on joitain asperger-piirteitä, mutta tuskin tosiaan tarpeeksi.

Minua kanssa aina risoo kaikenlaisten piilomerkitysten viljely ja ylitulkinta, vihjailu ja juonittelu. Minäkin pidän sellaisesta mutkattomasta, selkeästä, mutta peruskohteliaasta ilmaisusta.

Jotkut naiset ovat sellaisia, että mulkoilevat naama rutussa tuntikausia, kun keskustelun lomassa olet vaikka heittänyt että ”onpas kaunis tuo sun paitasi!”. Jos sitten käyt kysymässä, vaivaako jokin asia, tulee tiuskintaa että ”Ei tartte kuule yhtään piruilla, kyllähän sen nyt kaikki tietää että Tokmannin alelaaristahan tää paita on (ai tietää vai?), mutta pakko oli tää nyt laittaa kun pesukone on ollut rikki jo viikon!” ”Ai että nytkö on sitten hyvä kun on tällainen väljä paita päällä, niinkö?? Kuule kattoisit läski ihan vaan omia makkaroitasi!” Ja et ole edes pitänyt häntä lihavana, ainakaan erityisen. Joka tapauksessa tykkäät hänen paidastaan.

Muutenkin sehän on vain ihan oikein kaikenlaisille vihjaileville nälvijöille, että ei lähdekään mukaan heidän peliinsä pahoittamalla omaa mieltään. Reagoit vaan ihan just sillä tavalla kuin mitä hänen sanansa sinällään tarkoittavatkin, kehuihin ja pahoitteluihin takasin vaan vilpittömät kiitokset, oli niissä takana piikkiä tai ei. Pilasit hänen leikkinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.

Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O

Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?

"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."

Juuri näin. Olen niellyt kulttuurisen naisten kyykytyksen karvoineen päivineen ja ylpeilen sillä.

Vierailija kirjoitti:

AP, olen vähäsen samanlainen kuin sinä. Minussa on joitain asperger-piirteitä, mutta tuskin tosiaan tarpeeksi.

Minua kanssa aina risoo kaikenlaisten piilomerkitysten viljely ja ylitulkinta, vihjailu ja juonittelu. Minäkin pidän sellaisesta mutkattomasta, selkeästä, mutta peruskohteliaasta ilmaisusta.

Jotkut naiset ovat sellaisia, että mulkoilevat naama rutussa tuntikausia, kun keskustelun lomassa olet vaikka heittänyt että ”onpas kaunis tuo sun paitasi!”. Jos sitten käyt kysymässä, vaivaako jokin asia, tulee tiuskintaa että ”Ei tartte kuule yhtään piruilla, kyllähän sen nyt kaikki tietää että Tokmannin alelaaristahan tää paita on (ai tietää vai?), mutta pakko oli tää nyt laittaa kun pesukone on ollut rikki jo viikon!” ”Ai että nytkö on sitten hyvä kun on tällainen väljä paita päällä, niinkö?? Kuule kattoisit läski ihan vaan omia makkaroitasi!” Ja et ole edes pitänyt häntä lihavana, ainakaan erityisen. Joka tapauksessa tykkäät hänen paidastaan.

Muutenkin sehän on vain ihan oikein kaikenlaisille vihjaileville nälvijöille, että ei lähdekään mukaan heidän peliinsä pahoittamalla omaa mieltään. Reagoit vaan ihan just sillä tavalla kuin mitä hänen sanansa sinällään tarkoittavatkin, kehuihin ja pahoitteluihin takasin vaan vilpittömät kiitokset, oli niissä takana piikkiä tai ei. Pilasit hänen leikkinsä.

Oikeasti paita oli räikeä ja tilanteeseen epäsopiva ja selvästi paskainen ja kaikki muut paitsi assi älyäisivät olla kehumatta sitä vaikka periaatteessa pitäisivätkin paidasta. Vaikka paita oli assin mielestä kiva, sosiaalinen konteksti jäi kokonaan havaitsematta ja kommentti vaikutti kettuilulta ja kiinnitti nolosti huomion asiaan josta kohde olisi mieluimmin vaiennut. Ilmainen vinkki, älä kommentoi ihmisten ulkonäköön liittyviä asioita, se ei ole sun tapauksessa viisasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, olen vähäsen samanlainen kuin sinä. Minussa on joitain asperger-piirteitä, mutta tuskin tosiaan tarpeeksi.

Minua kanssa aina risoo kaikenlaisten piilomerkitysten viljely ja ylitulkinta, vihjailu ja juonittelu. Minäkin pidän sellaisesta mutkattomasta, selkeästä, mutta peruskohteliaasta ilmaisusta.

Jotkut naiset ovat sellaisia, että mulkoilevat naama rutussa tuntikausia, kun keskustelun lomassa olet vaikka heittänyt että ”onpas kaunis tuo sun paitasi!”. Jos sitten käyt kysymässä, vaivaako jokin asia, tulee tiuskintaa että ”Ei tartte kuule yhtään piruilla, kyllähän sen nyt kaikki tietää että Tokmannin alelaaristahan tää paita on (ai tietää vai?), mutta pakko oli tää nyt laittaa kun pesukone on ollut rikki jo viikon!” ”Ai että nytkö on sitten hyvä kun on tällainen väljä paita päällä, niinkö?? Kuule kattoisit läski ihan vaan omia makkaroitasi!” Ja et ole edes pitänyt häntä lihavana, ainakaan erityisen. Joka tapauksessa tykkäät hänen paidastaan.

Muutenkin sehän on vain ihan oikein kaikenlaisille vihjaileville nälvijöille, että ei lähdekään mukaan heidän peliinsä pahoittamalla omaa mieltään. Reagoit vaan ihan just sillä tavalla kuin mitä hänen sanansa sinällään tarkoittavatkin, kehuihin ja pahoitteluihin takasin vaan vilpittömät kiitokset, oli niissä takana piikkiä tai ei. Pilasit hänen leikkinsä.

Oikeasti paita oli räikeä ja tilanteeseen epäsopiva ja selvästi paskainen ja kaikki muut paitsi assi älyäisivät olla kehumatta sitä vaikka periaatteessa pitäisivätkin paidasta. Vaikka paita oli assin mielestä kiva, sosiaalinen konteksti jäi kokonaan havaitsematta ja kommentti vaikutti kettuilulta ja kiinnitti nolosti huomion asiaan josta kohde olisi mieluimmin vaiennut. Ilmainen vinkki, älä kommentoi ihmisten ulkonäköön liittyviä asioita, se ei ole sun tapauksessa viisasta.

Väännetään rautalangasta lisää, köyhä ihminen on joutunut yllättäen osallistumaan hautajaisiin, ei ole varaa ostaa uusia vaatteita eikä kirppariltakaan löydy yhtäkkiä sopiva, on laitettava päälle liian lyhyt ja avonainen musta mekko, nolottaa, varsinkin kun suvun mölöyttelijä katsoo tarpeelliseksi ruveta siinä omaisten niiskutelkessa ympärillä kehumaan vuolaasti hyvännäköistä cocktailmekkoa. Geddit? Jos ihmiset useinkin mulkoilevat sinua kohteliasuuksiesi jälkeen, kannattaa oman sukupuolen haukkumisen sijaan ruveta miettimään peilin katsomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, olen vähäsen samanlainen kuin sinä. Minussa on joitain asperger-piirteitä, mutta tuskin tosiaan tarpeeksi.

Minua kanssa aina risoo kaikenlaisten piilomerkitysten viljely ja ylitulkinta, vihjailu ja juonittelu. Minäkin pidän sellaisesta mutkattomasta, selkeästä, mutta peruskohteliaasta ilmaisusta.

Jotkut naiset ovat sellaisia, että mulkoilevat naama rutussa tuntikausia, kun keskustelun lomassa olet vaikka heittänyt että ”onpas kaunis tuo sun paitasi!”. Jos sitten käyt kysymässä, vaivaako jokin asia, tulee tiuskintaa että ”Ei tartte kuule yhtään piruilla, kyllähän sen nyt kaikki tietää että Tokmannin alelaaristahan tää paita on (ai tietää vai?), mutta pakko oli tää nyt laittaa kun pesukone on ollut rikki jo viikon!” ”Ai että nytkö on sitten hyvä kun on tällainen väljä paita päällä, niinkö?? Kuule kattoisit läski ihan vaan omia makkaroitasi!” Ja et ole edes pitänyt häntä lihavana, ainakaan erityisen. Joka tapauksessa tykkäät hänen paidastaan.

Muutenkin sehän on vain ihan oikein kaikenlaisille vihjaileville nälvijöille, että ei lähdekään mukaan heidän peliinsä pahoittamalla omaa mieltään. Reagoit vaan ihan just sillä tavalla kuin mitä hänen sanansa sinällään tarkoittavatkin, kehuihin ja pahoitteluihin takasin vaan vilpittömät kiitokset, oli niissä takana piikkiä tai ei. Pilasit hänen leikkinsä.

Oikeasti paita oli räikeä ja tilanteeseen epäsopiva ja selvästi paskainen ja kaikki muut paitsi assi älyäisivät olla kehumatta sitä vaikka periaatteessa pitäisivätkin paidasta. Vaikka paita oli assin mielestä kiva, sosiaalinen konteksti jäi kokonaan havaitsematta ja kommentti vaikutti kettuilulta ja kiinnitti nolosti huomion asiaan josta kohde olisi mieluimmin vaiennut. Ilmainen vinkki, älä kommentoi ihmisten ulkonäköön liittyviä asioita, se ei ole sun tapauksessa viisasta.

Väännetään rautalangasta lisää, köyhä ihminen on joutunut yllättäen osallistumaan hautajaisiin, ei ole varaa ostaa uusia vaatteita eikä kirppariltakaan löydy yhtäkkiä sopiva, on laitettava päälle liian lyhyt ja avonainen musta mekko, nolottaa, varsinkin kun suvun mölöyttelijä katsoo tarpeelliseksi ruveta siinä omaisten niiskutelkessa ympärillä kehumaan vuolaasti hyvännäköistä cocktailmekkoa. Geddit? Jos ihmiset useinkin mulkoilevat sinua kohteliasuuksiesi jälkeen, kannattaa oman sukupuolen haukkumisen sijaan ruveta miettimään peilin katsomista.

Siis häh taas...ajattelevatko ihmiset tosiaan noin mutkikkaasti? Jos kehun jotain vaatetta ym., niin oikeasti ja vilpittömästi tarkoitan sitä. Enkä ajattele mitään pahaa ihmisistä; lähinnä ihmettelen vain joitain juttuja. Ja kyllähän periaatteessa mustan cocktail-mekon voi laittaa hautajaisiin, jos sen avonaisuuden peittää jollain vaikkapa jakulla tai huivilla ja laittaa peittävät sukkahousut alle tms. Sinänsä sellainen on kyllä vaikeaa yhdistää surupukeutumiseen, mutta ei se silti siitä puvusta rumempaa tee, jos se on oikeasti nätti.

Käytännössä ratkaisuni elämässä onkin se, että monesti olen aika hiljainen, nimittäin se suojelee vaikeilta tilanteilta. Yritän asetella sanat järkevästi ja vältellä ihmisten loukkaamista. Mutta en tajua, mistä oppisin lukemaan ihmisten kieroja taka-ajatuksia ja onko se edes mahdollista. Ilmeisesti joidenkin naisten kanssa on mahdotonta kommunikoida loukkaamatta heitä. :/

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin paria AV-palstan ketjua äsken ja järkytyin tajuttuani muutamia seikkoja ihmisten tavasta kommunikoida. Taustana mainittakoon, että saatan olla Aspergerin syndroomainen, testin mukaan olen matemaattisesti älykäskin. Olen nainen ja olen koko elämäni ajatellut tunneperäisistä asioista todella yksioikoisesti ja yksinkertaisestikin. Suhtaudun ihmisiin positiivisesti, olen optimistinen ja empaattinen. En kykene tuntemaan esim. kateutta lainkaan. Luulen aina, että muutkin ihmiset toimivat vilpittömästi, hyvin aikein ja uskon ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää.

Mutta ilmeisesti ihmiset vihjailevat ja manipuloivatkin todella paljon ja se tulee ihmisille jotenkin luonnostaan. Tai siis joku saattaa esim. olla luottamuksellisesti läheiselleen kohtelias ja lempeä, niin siinä onkin joku ikävä ja itsekäs motiivi taustalla. Olen reilusti päälle kolmekymppinen ja nyt vasta tajusin sen kunnolla. :O

Ilmeisesti varsinkin naiset ajattelevat yleensä niin monimutkaisesti, ettei siitä ota mitään tolkkua. Itsehän lähinnä puhun asiaa ja lisäksi niitä näitä (siis jotain mukavaa small talkia). En tajua, mikä järki on juoruilussa tai jossain ihmisten nälvimisessä, jotkut tiedejutut ovat kiinnostavampia. Onko muitakin kaltaisiani vai olenko totaalinen friikki (jota en ennen edes tajunnut)?

"Minun aloitukseni tarkoitus on korostaa, kuinka erinomainen ja ylivertainen nainen olen muihin verrattuna ja haukkua samalla kaikki muut naiset huonoiksi. Toivottavasti tajuatte lähteä mukaan tähän minun kehumiseeni ja muiden naisten leimaamiseen, negatiiviseen yleistämiseen ja haukkumiseen."

Juuri näin. Olen niellyt kulttuurisen naisten kyykytyksen karvoineen päivineen ja ylpeilen sillä.

Naisia on kaikenlaisia -- myös niitä "miestyyppisesti" ajattelevia. Ei minulla ole mitään naisia vastaan. Moni nainen vain ajattelee niin ihmeellisen sekavasti juonitellen, ettei siitä nyt ota mitään tolkkua. Ja ymmärrän miehiä siinä asiassa todella hyvin, sillä ajattelen samaan tapaan kuin stereotyyppinen mies. Vain siitä oli kyse.