Sinä joka et pääse mitenkään töihin?
Millaiset ovat vahvuutesi työmarkkinoilla ja kuinka kauan olet etsinyt töitä?
Minä vaihdoin viimeksi työpaikkaa 40 vuotiaana. Olen viinaan menevä, sairaalloisen ylipainoinen (bmi42) ja huonot jutut. Olen todella puhelias, en ole oikeastaan koskaan sairaslomalla ja työskentelen todella ahkerasti. Koulutuksena peruskoulu 6.0 keskiarvolla ja ammattikoulussa 2,5 vuotta humalassa.
Paperilla olen siis ihan täysi nolla, mutta silti kysyntää on enemmän, kuin tarpeeksi. Jatkuvasti laulaa puhelin ja pyydellään töihin milloin minnekin firmaan.
Välillä olen pitänyt muutaman kuukauden vapaata. Mutta olen ihan aina päässyt ihan heti töihin, kun olen halunnut. En saa mitään kovin isoa palkkaa, mutta 3300€/kk on siedettävä. Voiko näillä meriiteillä hirveästi vaatia:)
Kommentit (17)
Monet firmat palkkaavat, vaikka et osaisi edes puhua. Joten ihan yliluonnollisia taitoja ei tarvita. Tosin nykyaikana useimmat ottavat vain välitys firmojen kautta.
Vahvuuteni: voin tehdä töitä muutaman tunnin viikossa. Muu aika menee mt ongelmien parissa.
Ap:n tarina vastaa aikalailla omaani, paitsi BMI itselläni 20 ja nykyään en juo niin usein ☺
Vierailija kirjoitti:
Millaiset ovat vahvuutesi työmarkkinoilla ja kuinka kauan olet etsinyt töitä?
Minä vaihdoin viimeksi työpaikkaa 40 vuotiaana. Olen viinaan menevä, sairaalloisen ylipainoinen (bmi42) ja huonot jutut. Olen todella puhelias, en ole oikeastaan koskaan sairaslomalla ja työskentelen todella ahkerasti. Koulutuksena peruskoulu 6.0 keskiarvolla ja ammattikoulussa 2,5 vuotta humalassa.
Paperilla olen siis ihan täysi nolla, mutta silti kysyntää on enemmän, kuin tarpeeksi. Jatkuvasti laulaa puhelin ja pyydellään töihin milloin minnekin firmaan.
Välillä olen pitänyt muutaman kuukauden vapaata. Mutta olen ihan aina päässyt ihan heti töihin, kun olen halunnut. En saa mitään kovin isoa palkkaa, mutta 3300€/kk on siedettävä. Voiko näillä meriiteillä hirveästi vaatia:)
Tehkää köyhät töitä niin saatte ruokarahaa, muuta ette koskaan tule saamaankaan.
T: Audimies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset ovat vahvuutesi työmarkkinoilla ja kuinka kauan olet etsinyt töitä?
Minä vaihdoin viimeksi työpaikkaa 40 vuotiaana. Olen viinaan menevä, sairaalloisen ylipainoinen (bmi42) ja huonot jutut. Olen todella puhelias, en ole oikeastaan koskaan sairaslomalla ja työskentelen todella ahkerasti. Koulutuksena peruskoulu 6.0 keskiarvolla ja ammattikoulussa 2,5 vuotta humalassa.
Paperilla olen siis ihan täysi nolla, mutta silti kysyntää on enemmän, kuin tarpeeksi. Jatkuvasti laulaa puhelin ja pyydellään töihin milloin minnekin firmaan.
Välillä olen pitänyt muutaman kuukauden vapaata. Mutta olen ihan aina päässyt ihan heti töihin, kun olen halunnut. En saa mitään kovin isoa palkkaa, mutta 3300€/kk on siedettävä. Voiko näillä meriiteillä hirveästi vaatia:)
Tehkää köyhät töitä niin saatte ruokarahaa, muuta ette koskaan tule saamaankaan.
T: Audimies
Niinhän se on tehtävä ikävä kyllä. Kunpa minäkin olisin vielä joskus audimies.
-ap-
Töitähän on. Aina ei vaan haluta päästää jengiin ja osingoille.
Rakennusalalla on huutavapula tekijöistä. Ymmärrän toki, että ala ei sovi kaikille.
Viimeisiä tunteja menossa. Sitten saa nauttia kaksi päivää työttömyydestä( kun vaan älyää sulkea puhelimen).
Olen 52-v HuK, työskennellyt 20 v vaativissa markkinointitehtävissä, myös ulkomailla. Alani on erittäin ikäsyrjivää ja lisäksi some ja digitalisaatio ovat vieneet työpaikkoja juuri minun alaltani.
Olen komea, pitkä, erittäin nuorekas (värjään tukan ja parran), pidän kunnostani hyvää huolta. Olen sinkku, asun vuokralla ja minulla ei ole säästöjä, sillä pidän matkailusta.
En pääse työhaastatteluihin ja luuletteko että esim Posti ottaa töihin sivistyneen miehen, joka on ollut dirikkatöissä Pariisissa?
Tämä kaikki on täyttä totta.
Ikävää kuulla, että ei ammattimies pääse töihin. Ikäsyrjintä on kyllä perseestä ja myös työnantajien tyhmyyttä. Meille otettiin vasta 58 vuotias timpuri ja homma käy, niin kuin pitääkin.
-ap-
Kiva että pärjäät 3300e/kk. Mäkin pärjään mun 2100 e/kk, olen korkeakoulutettu. Lapsia tosin en aio tähän yhteiskuntaan antaa. Kiitti kaloist
Vierailija kirjoitti:
Vahvuuteni: voin tehdä töitä muutaman tunnin viikossa. Muu aika menee mt ongelmien parissa.
Olin tulossa sanomaan aivan samaa.. :D
Olen 43 v tietojenkäsittelytieteen tohtori. Työkokemukseni on täysin akateemisesta maailmasta, eli ei käytännön ohjelmistokehityskokemusta. Olen ollut vuoden työttömänä, yliopiston karsiessa henkilökuntaa silloin rajusti.
Mikään alan yritys ei halua tämänikäistä "aloittelijaa", siis sellaista jolla ei ole työelämäkokemusta. Olen kyllä hakenut paljon, ei löydy töitä. Yliopistojen paikoista on valtavan kova kilpailu nyt, niihinkään en ole päässyt vaikka hiljattain pääsin siihen vaiheeseen asti että opetusnäytettä pyydettiin antamaan. En tullut kuitenkaan valituksi virkaan.
Tähän asti en ole harkinnut koulutusta vaatimattomia töitä, mutta nyt alan kallistua siihen että joko lähden ulkomaille, josta todennäköisesti saan töitä, tai sitten alan etsiä ihan mitä vaan, vaikka siivousta.
Usein vedotaan mt-ongelmiin ja niiden että vuoksi ei voi mennä töihin. Etenkin nuoret. Entäs jos kyse onkin siitä, että se toimettomuus, joutilaisuus ja tarkoituksen puuttuminen aiheuttaa ne mt-ongelmat. Saako sitä sanoa ääneen? Itse kyllästyn tekemättömyyteen hetkessä ja musta tulee oikeesti mt-ongelmainen. Siksi nykyään yrittäjä ja vain muutama viikkoo lomaa pätkissä ja nekin vietän tiiviisti reissun päällä aina uusissa maisemissa. Elämällä pitää olla tarkoitus ja itsensä pitää tuntea hyödylliseksi ja merkitykselliseksi. Se on perustarve.
Just asking kirjoitti:
Usein vedotaan mt-ongelmiin ja niiden että vuoksi ei voi mennä töihin. Etenkin nuoret. Entäs jos kyse onkin siitä, että se toimettomuus, joutilaisuus ja tarkoituksen puuttuminen aiheuttaa ne mt-ongelmat. Saako sitä sanoa ääneen? Itse kyllästyn tekemättömyyteen hetkessä ja musta tulee oikeesti mt-ongelmainen. Siksi nykyään yrittäjä ja vain muutama viikkoo lomaa pätkissä ja nekin vietän tiiviisti reissun päällä aina uusissa maisemissa. Elämällä pitää olla tarkoitus ja itsensä pitää tuntea hyödylliseksi ja merkitykselliseksi. Se on perustarve.
No näinhän se menee, vaikka sitä ei saa ääneen sanoa.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Just asking kirjoitti:
Usein vedotaan mt-ongelmiin ja niiden että vuoksi ei voi mennä töihin. Etenkin nuoret. Entäs jos kyse onkin siitä, että se toimettomuus, joutilaisuus ja tarkoituksen puuttuminen aiheuttaa ne mt-ongelmat. Saako sitä sanoa ääneen? Itse kyllästyn tekemättömyyteen hetkessä ja musta tulee oikeesti mt-ongelmainen. Siksi nykyään yrittäjä ja vain muutama viikkoo lomaa pätkissä ja nekin vietän tiiviisti reissun päällä aina uusissa maisemissa. Elämällä pitää olla tarkoitus ja itsensä pitää tuntea hyödylliseksi ja merkitykselliseksi. Se on perustarve.
No näinhän se menee, vaikka sitä ei saa ääneen sanoa.
-ap-
Se, jolle työ kelpaa ja jolla on motivaatiota, on aina töissä. Oli lama tai nousukausi, vanha tai nuori, koulutettu tai kouluttamaton.
Muut ovat tekosyiden keksijöitä.
Ei kovin aktiivista. Onneksi tuli aktiivimalli, niin jos edes vähän saisi aktivoitua ihmisiä.