Lue keskustelun säännöt.
Sisko sai kaiken
13.06.2018 |
Komean miehen, kauniit lapset, rakkauden, himon, kauneuden, sosiaalisuuden, paksut hiukset ja pitkän kauniin vartalon. Kirjoitti C, C, B, B, A ja pääsi heti yliopistoon.
Itse en päässyt viidennelläkään kerralla, joten luovutin. Huonoin arvosana oli M.
En uskalla puhua, olen lyhyt ja miehet haluavat vain max seksiä.
Siskoni kohelsi ja tuhlasi ja kaikki päättyi kuitenkin hyvin. Minä yritin kaikkeni, ja nyt olen surkeassa työssä ja yksin.
Oikeasti yritin ja tipuin taas. Rakkaudessa sama juttu. Ainoa joka minuun rakastui menehtyi.
Nyt olen 30 enkä ole saavuttanut mitään elämässäni.
Tuntuu ettei toivoa enää ole. Kaverit ostaa taloja, ja järjestää häitä, saa lapsia, tekee väitöskirjan, valmistuu tuplamaisteriksi. Minä näpertelen 2t kuukausipalkalla ja säästöjä kertynyt huimat 5t.
En tykkää matkustella koska pelkään bakteereja ja puhumista, en ole taiteellinen, en osaa sijoittaa enkä oikeastaan halua rahaa kerryttää... mutta haluaisin kouluun joka ei halua minua, koska olen niin paska.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein kaiken oikein enkä saanut mitään. Siskoni teki kaiken väärin ja sai kaiken.
Näin minulle kävi.
Sisko istui ehdoissa ja jäki-istunnoissa, varasti irtokarkkeja ja vaatteita, joutui humalassa putkaan kun oli 14. Poltti tupakkaa koulun takana, ja lähti kesken tunnin luokasta.
Lukiossa keskittyi juhlimiseen ja uusi kursseja monta kertaa. Piti bileitä ja kiusasi jotain poikaa. Sammui penkkareissa rekkaan, myöhästyi lakkiaisista ja omista häistään! Menetti luottotiedot kun otti kännissä vippejä, sai sakon kun ei maksanut jotain hotellia ja junalippuja.
Miltä tuntuu seurata tuota? Hirveältä? Äiti stressaa pääseekö lyhyestä matikasta läpi ja isä maksaa luottokortin laskuja....
Sitten sisko saa tutkinnon ja fiksun miehen. Sisko joka ei tiedä Saksan pääkaupunkia tai Dostojevskiä.. vieläkään.
Sitten yhtäkkiä sisko ja hänen lapset ja talo ja elämä on ykkönen. Minä olen se luuseri. Minä joka yritin, tein, autoin. Minut vaan hylättiin.
Ap
Kesittyisit ihan omaan elämään jo vihdoin. Jos olet viidettä kertaa jo yliopistoonkin yrittänyt, niin et ole kovin nuori.
Paistaa vastenmielinen kateus ja katkeruus. Jos sinut on "hylätty", niin en ihmettele...
Omaa elämää ei ole.
Menen paniikkiin pääsykokeissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytät sen kateuden voimavarana ja ponnistelet kohti tavoitettasi. Ei auta kun mennä harmaan kiven läpi - niin muutkin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein kaiken oikein enkä saanut mitään. Siskoni teki kaiken väärin ja sai kaiken.
Näin minulle kävi.
Sisko istui ehdoissa ja jäki-istunnoissa, varasti irtokarkkeja ja vaatteita, joutui humalassa putkaan kun oli 14. Poltti tupakkaa koulun takana, ja lähti kesken tunnin luokasta.
Lukiossa keskittyi juhlimiseen ja uusi kursseja monta kertaa. Piti bileitä ja kiusasi jotain poikaa. Sammui penkkareissa rekkaan, myöhästyi lakkiaisista ja omista häistään! Menetti luottotiedot kun otti kännissä vippejä, sai sakon kun ei maksanut jotain hotellia ja junalippuja.
Miltä tuntuu seurata tuota? Hirveältä? Äiti stressaa pääseekö lyhyestä matikasta läpi ja isä maksaa luottokortin laskuja....
Sitten sisko saa tutkinnon ja fiksun miehen. Sisko joka ei tiedä Saksan pääkaupunkia tai Dostojevskiä.. vieläkään.
Sitten yhtäkkiä sisko ja hänen lapset ja talo ja elämä on ykkönen. Minä olen se luuseri. Minä joka yritin, tein, autoin. Minut vaan hylättiin.
Ap
No olisitko halunnut elää noin, toisten siivellä, huomioh-rana, edetä ilman omaa ansiota? Ehkä vanhemmat onkin helpottuneita, kun joku pisti hänet ojennukseen?
En tietenkään. Harmittaa vain, että nyt hän on se maisteri ja ihana äiti. Ihminen joka oli raskas lapsi ja ongelmateini kasvoi aikuiseksi ja minä jämähdin.
Haluaisin kateudesta eroon, mutta kaikki tuntuu epäoikeudenmukaiselta..
Ap
Sulla on syvällisempi mielenlaatu, joka johtaa noihin eroihin. Siskollasi on myös ollut hyvä tuuri matkassa, olisihan hän voinut sekoilla tiensä vaikka vankilaan.
Ei se ole elämässä mikään meriitti että elää tehden muiden silmissä "kaiken oikein ". Erehtyminen ja virheet ovat inhimillisiä, niin on myös nuoruuden sekoilu. Siskosi on ilmeisesti ollut aina ihan pidetty ihminen jos on ystäviä riittänyt ja kiva mieskin. Sinä sen sijaan vaikutat luotaantyöntävältä, kateus ja katkeruus ovat myrkyllisiä ja epäviehettäviä tunteita. Miksi et voi iloita siskosi puolesta kun on saanut elämänsä raiteilleen? Jos siskosi olisi päätynyt vaikka huumeiden käyttäjäksi niin sittenkö olisit onnellinen kun voisit loistaa siskoosi verrattuna? Sitten sinun saavutuksesi varmaan näyttäytyisivät siskoon verrattuna paremmilta mutta ei se muuttaisi sinun palkkaasi tai sitä ettei sinulla ole miestä yms. Ei elämäntilanteensi ole siskosi vika. Ala elää omaa elämääsi kuten siskosi on tehnyt. Tee sitä mistä nautit ja kehitä itseäsi. Tee jotain hullua, unohda ne bakteerit ja lähde vaikka reppureissuun meditoimaan Costa Rikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä itse haluaisit elämältä? Muuta kuin päästä sinne yliopistoon? Mitä muuten haluaisit siellä yliopistolla opiskella? Mitä siskosi on opiskellut jos hän on kerran niin tyhmä?
Tee itse omasta elämästäsi parasta mahdollista ja unohda vertailu siskoon! Jos olet mukava ihminen, löydät varmasti itsellesikin puolison ja voit perustaa perheen jos sitä haluat. Opiskella voi aina, myös vanhemmalla iällä. Avoimen yliopistonkin kautta pääsee moneen paikkaan sisälle.
Lopeta yrittäminen sinne lääkikseen/oikikseen/tmv ja yritä jotain minne sinulla on mahdollisuus päästä.
Eikä kukaan tykkää tuollaisista valittajista, joille kaikki on aina vaan paskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei ole suorituksia, kilpailua ja onni ei tule materian keräämisestä. Tämän kun oivaltaa, on vapaa elämään omannäköistä elämää ja pystyy hyväksymään sekä itsensä että muut sellasena kuin on.
Huonomminkin voisi olla, esim. minulla. Sinulla on sentään työ. Niin ja minunkin siskoni on hyvin menestynyt, lapset, ura jne. Minulla ei mitään. Silti sinnittelen täällä. Ehkäpä päivä paistaa joskus vielä minunkin risukasaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä rakastaa niitä, jotka rakastavat elämää.
Tämä. Ja onni suosii rohkeaa. Se joka uskaltaa yrittää, sillä käy lopulta tuuri, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kun pitäisi ymmärtää että lopputulos merkitsee eikä se, onko ollut ala-asteella kympin tyttö. Ihan sama mitä teit lapsena, jos suorituskyky ei riitä vanhemman iän saavutuksiin. Osa on lapsina sähläreitä, mutta kypsyy myöhemmin. Toiset taas on varhaiskypsiä, mutta kokonaispotentiaali ei ole loppujen lopuksi korkea aikuisuudessa. Jokaisen pitää tehdä omat saavutuksensa. Ei siinä auta kuin yrittää. Loppujen lopuksi itse valitset tiesi ja vastaat valinnoistasi.
Totta se, ettei lapsuus tai teini-ikäkään tulevaisuutta määritä. Itse esim olin peruskoulussa ja vielä lukiossakin melkoinen alisuoriutuja ja muutenkin raggari teini, lintsasin paljon, en tehnyt ikinä läksyjä, poistuin koulun alueelta luvatta tupakalle, ryyppäsin ja rellestin. Silti musta kasvoi ihan kunnon kansalainen ja nykyään olen lääketieteen kandi, pari vuotta vielä opintoja jäljellä. Parisuhdetta en pidä minään menestymisen mittarina tai sen puutetta luuseriutena; itse ainakin elän ihan tyytyväisenä sinkkuna, ellen tapaa oikeasti samalla aaltopituudella olevaa ihmistä, jonka kanssa tosiaan synkkaa.
Tuota en kuitenkaan allekirjoita, että kaikki olisi vain omista valinnoista kiinni. Kyllä se vaikuttaa aika paljon, millaiset kortit kullekin jaetaan.
Mulla taas veli saanut ihan kaiken. Ollut aina vanhempien suosikki ja häntä on hehkutettu. Kouluarvosanat olivat huippuhyvät ym. Minullakin melkein yhtä hyvät mutta eivät tarpeeksi... Äitini haukkuu minua luuseriksi koska en ole akateeminen (silti vakituisessa työssä ja siis amk-koulutus). Sukulainen jätti perintöä testamentilla vain veljelleni, joka on varakas jo muutenkin ja hyvä palkka. Hän asuu hulppeasti ym. Minua välillä hieman ärsyttää kohtaloni, koska itse joudun ostamaan kaiken kirpparilta ja olen masentunut mutta en vaan voi jäädä suremaan. Toki pahalta tuntuu että minua tai lapsianikaan ei suvussa arvosteta, veljeni koiraakin kehutaan kauniimmin kuin minun lapsiani. Vaikka he ovat reippaita ja fiksuja mutta eivät varmaan tarpeeksi koska äitinsä on tavis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako terapeutti kirjoitettua jonkun suosittelukirjeen yliopistolle, vai miten ajattelit hänen auttavan?
Onko ryhmäterapiaan valittu hyviä miehiä luusereille? Ilmoita ryhmä, niin menen heti.
Ap
Yliopisto ei ole mikään autuaaksi tekevä paikka - itse toivon, etten olisi koskaan päässytkään, koska aiheuttanut kauhean painolastin, kun olen jäänyt ns. ikuiseksi opiskelijaksi ja vain alempi tutkinto tehtynä...
- vain muutamat opintoalat todella takaavat jotain...
- tee opintoja avoimessa ja kesäyliopistossa - tai hae sisään jonkun ruotsin kielen tms. helpon ja epäsuositun aineen kautta...
Muista ammattikorkeat - Tampereelle tekevät myös yhteistötä yliopiston ja teknillisten korkeakoulujen kanssa.
Maailma ja elämä ei ole reilua - keskity hyviin asioihin elämässäsi ja vielä ehdit esim. pariutua ja saada lapsia. Moni on nykyaikana työtön, ole kiitollinen työstäsi. Harrasta ja tee vapaaehtoistyötä.
Kauppatieteistä valmistui, ja on toki omalla tavallaan älykäs, mutta tuolloin oli myös tuuria matkassa. Matikan osuus oli normaalia vaikeampi, joten vaikutti vähemmän kokonaispisteisiin. Moni ei ottanut pakkkaa vastaan, joten pääsi varasijalta 17.
On pidetty ja myös ei pidetty ihminen. Osa vihasi häntä, osa rakasti.
En halua sanoa mihin olen hakenut, koska aihe on niin herkkä itselle, enkä jaksa palstakiusaamista, joka varmasti olisi totuus. Pääsykokeissa vaan aivot ikään kuin lakkaa toimimasta.
Tuntuu säälittävältä aloittaa opiskelu tässä iässä, mutta olen ilmoittautunut avoimen kursseille, sykyllä alkaviin. Ehkä se auttaa kun saan keskittyä siihen mitä rakastan.
En tosiaan voi matkustaa reissaten Intiassa tai vastaavassa paikassa. Reppureissaaminen ei ole juttuni. Ylijäävät rahat menevätkin kaupunkilomiin, joissa myös bakteerikammo läsnä.
Ap
Toiset saavat kaikki ja osa ei saa mitään ja joku on siinä välillä - niin se vain menee.
Usein kova itseluottamus ja tyytyväisyys itseensä ratkaisee. Ja herkät sekä heikkoitsetuntoiset, jotka ovat monesti myös saaneet huonoimmat eväät elämään, sortuvat, eikä yrittämistäänkään aina palkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä rakastaa niitä, jotka rakastavat elämää.
Olen kyllä rakastanut, mutta en enää. Elämä hylkäsi minut, enkä todellakaan missään vaiheessa edes saanut vastarakkautta.
Ap
Et missään vaiheessa saanut vastarakkautta? Entä tämä, jola menehtyi? Etsit liikaa sitä suurta rakkautta, se karkoittaa miehet..
Vierailija kirjoitti:
Huonomminkin voisi olla, esim. minulla. Sinulla on sentään työ. Niin ja minunkin siskoni on hyvin menestynyt, lapset, ura jne. Minulla ei mitään. Silti sinnittelen täällä. Ehkäpä päivä paistaa joskus vielä minunkin risukasaani.
Voi, kuulostat kivalta ihmiseltä. Toivon sinulle hyvää. Itse olen menettänyt ystävällisyytenikin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä rakastaa niitä, jotka rakastavat elämää.
Tämä. Ja onni suosii rohkeaa. Se joka uskaltaa yrittää, sillä käy lopulta tuuri, aina.
Jaa, mulle tulee kyllä mieleen yrityksiä jotka on menneet pahasti nurin, ihmisiä jotka on kuolleet syövän kokeilullisiin hoitoihin, ja vaikka mitä kaikkea. Onni suosii rohkeaa joskus, joskus ei, mutta sankaritarinat jää helpommin elämään. Millainen tarina se olisi, että "mun veli Pekka halusi ratkaista x ongelman, sitten se kokeili y ja z, se ei kuitenkaan toiminut ja sitten Pekalle tuli reuma ja diabetes ja sitten se muutti takaisin Kuopioon". Niin, ei mikään kovin pitkä ja kiinnostava tarina, mitään hyvää ja jännittävää ei tapahtunut joten siksi sitä ei kerrota eteenpäin.
Aloituksesi perusteella minusta sinä olet pikemminkin suorittanut elämää kuin rakastanut sitä.