Sisko sai kaiken
Komean miehen, kauniit lapset, rakkauden, himon, kauneuden, sosiaalisuuden, paksut hiukset ja pitkän kauniin vartalon. Kirjoitti C, C, B, B, A ja pääsi heti yliopistoon.
Itse en päässyt viidennelläkään kerralla, joten luovutin. Huonoin arvosana oli M.
En uskalla puhua, olen lyhyt ja miehet haluavat vain max seksiä.
Siskoni kohelsi ja tuhlasi ja kaikki päättyi kuitenkin hyvin. Minä yritin kaikkeni, ja nyt olen surkeassa työssä ja yksin.
Oikeasti yritin ja tipuin taas. Rakkaudessa sama juttu. Ainoa joka minuun rakastui menehtyi.
Nyt olen 30 enkä ole saavuttanut mitään elämässäni.
Tuntuu ettei toivoa enää ole. Kaverit ostaa taloja, ja järjestää häitä, saa lapsia, tekee väitöskirjan, valmistuu tuplamaisteriksi. Minä näpertelen 2t kuukausipalkalla ja säästöjä kertynyt huimat 5t.
En tykkää matkustella koska pelkään bakteereja ja puhumista, en ole taiteellinen, en osaa sijoittaa enkä oikeastaan halua rahaa kerryttää... mutta haluaisin kouluun joka ei halua minua, koska olen niin paska.
Kommentit (66)
Siskosi on syytön siihen että sinä et ole osannut menestyä.
Vierailija kirjoitti:
Menen paniikkiin pääsykokeissa.
Ap
Bakteeri-, sosiaaliset- ja muut fobiat huomioonottaen se psykologi ei olisi välttämättä ollenkaan huonompi vaihtoehto
Ihmettelen tuota sisarkateutta. Oma veljeni oli samanlainen kuin siskosi. Koulu ei kiinnostanut, poltti ja joi, sekä lintsasi. Meni amikseen ja keskeytti sen. Yritti uudestaan ja keskeytti senkin. Kun ikää tuli lisää, järki voitti. Pääsi opiskelemaan ja on nyt hyväpalkkaisessa työssä. Miksi olisin kateellinen? Veljeni on minulle rakas ja olen onnellinen siitä, että hänellä menee hyvin. Ei hänen onni ole minulta pois ollenkaan.
Toki voisi harmittaa, jos vanhemmat suosisivat veljeäni. Jos näin tekisivät, se olisi vanhempieni vika. Ei veljeni.
Niin, järjellä ajateltuna ei ole järkeä olla kateellinen. Sitä tunnetta vaan on hankala saada pois.
Sisko sai aina kaiken huomion, kun itse olin se järkevä ja kiltti. Siskon kasia juhlittiin pitsoilla, minun kympille saatettiin hymyillä tai sanoa "hyvä".
Äitini kiljui riemusta kun sisko kirjoittikin I:n sijaan B:n. Minulta kysyi miten ihmeessä kirjoitin englannista E:n kun kurssit olleet 10....
Kun näistä sanon niin vanhemmat toteavat "muistathan millainen X oli, tarvitsi erityistukea ja kannustamista" ihmettelen myös kun siskolle maksettiin valmennuskurssi, mutta minulle ei.. kun näkivät etten päässyt eivät siltikään tarjoutuneet maksamaan.
Mutta joo, turha näitä pohtia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, järjellä ajateltuna ei ole järkeä olla kateellinen. Sitä tunnetta vaan on hankala saada pois.
Sisko sai aina kaiken huomion, kun itse olin se järkevä ja kiltti. Siskon kasia juhlittiin pitsoilla, minun kympille saatettiin hymyillä tai sanoa "hyvä".
Äitini kiljui riemusta kun sisko kirjoittikin I:n sijaan B:n. Minulta kysyi miten ihmeessä kirjoitin englannista E:n kun kurssit olleet 10....
Kun näistä sanon niin vanhemmat toteavat "muistathan millainen X oli, tarvitsi erityistukea ja kannustamista" ihmettelen myös kun siskolle maksettiin valmennuskurssi, mutta minulle ei.. kun näkivät etten päässyt eivät siltikään tarjoutuneet maksamaan.
Mutta joo, turha näitä pohtia.
Ap
Varmasti jos sisko on ollut vähän huithapeli niin hän on tarvinnut enemmän vanhempien tukea niin silloin se ehkä näyttää siltä, että hän olisi vanhemmilleni jotenkin läheisempi tai tärkeämpi. Sinä olet ollut pärjäävä, joten sinuun ei ole kiinnitetty sen enempää huomiota. Jos siskosikn on pärjännyt niin mikset sinäkin. Onhan se hassua, jos sulle ei ole maksettu valmennuskurssia, kun taas siskolle on. Mutta ehkä sun hakeminen ei ole näyttäytynyt niin vakavasti otettavalta, jos olet viisikin kertaa hakenut yhteen paikkaan?
Juu minä Ap olen se valittaja ja synkistelijä, mutta tuo jota lainasin vaikutti tekstin perusteella kiltiltä ihmiseltä & optimistilta.
Ap