Lue keskustelun säännöt.
Sisko sai kaiken
13.06.2018 |
Komean miehen, kauniit lapset, rakkauden, himon, kauneuden, sosiaalisuuden, paksut hiukset ja pitkän kauniin vartalon. Kirjoitti C, C, B, B, A ja pääsi heti yliopistoon.
Itse en päässyt viidennelläkään kerralla, joten luovutin. Huonoin arvosana oli M.
En uskalla puhua, olen lyhyt ja miehet haluavat vain max seksiä.
Siskoni kohelsi ja tuhlasi ja kaikki päättyi kuitenkin hyvin. Minä yritin kaikkeni, ja nyt olen surkeassa työssä ja yksin.
Oikeasti yritin ja tipuin taas. Rakkaudessa sama juttu. Ainoa joka minuun rakastui menehtyi.
Nyt olen 30 enkä ole saavuttanut mitään elämässäni.
Tuntuu ettei toivoa enää ole. Kaverit ostaa taloja, ja järjestää häitä, saa lapsia, tekee väitöskirjan, valmistuu tuplamaisteriksi. Minä näpertelen 2t kuukausipalkalla ja säästöjä kertynyt huimat 5t.
En tykkää matkustella koska pelkään bakteereja ja puhumista, en ole taiteellinen, en osaa sijoittaa enkä oikeastaan halua rahaa kerryttää... mutta haluaisin kouluun joka ei halua minua, koska olen niin paska.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä rakastaa niitä, jotka rakastavat elämää.
Olen kyllä rakastanut, mutta en enää. Elämä hylkäsi minut, enkä todellakaan missään vaiheessa edes saanut vastarakkautta.
Ap
Se ei ole siskosi vika, joten turha kadehtia häntä. Keskity tekemään omasta elämästäsi mieleisesi ymmärtäen kuitenkin, ettei kaikkea voi saada, eikä kenenkään elämä ole täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oppinut tärkeän elämänviisauden: elämä ei ole reilua.
Kun nyt sen tiedät, älä jää pyörimään itsesäälissä. Tee jotain mistä nautit ja kehitä itseäsi. Jos siinä sivussa sinusta tulee perhonen jota jopa siskosi kadehtii, sekään ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kauppatieteistä valmistui, ja on toki omalla tavallaan älykäs, mutta tuolloin oli myös tuuria matkassa. Matikan osuus oli normaalia vaikeampi, joten vaikutti vähemmän kokonaispisteisiin. Moni ei ottanut pakkkaa vastaan, joten pääsi varasijalta 17.
On pidetty ja myös ei pidetty ihminen. Osa vihasi häntä, osa rakasti.
En halua sanoa mihin olen hakenut, koska aihe on niin herkkä itselle, enkä jaksa palstakiusaamista, joka varmasti olisi totuus. Pääsykokeissa vaan aivot ikään kuin lakkaa toimimasta.
Tuntuu säälittävältä aloittaa opiskelu tässä iässä, mutta olen ilmoittautunut avoimen kursseille, sykyllä alkaviin. Ehkä se auttaa kun saan keskittyä siihen mitä rakastan.
En tosiaan voi matkustaa reissaten Intiassa tai vastaavassa paikassa. Reppureissaaminen ei ole juttuni. Ylijäävät rahat menevätkin kaupunkilomiin, joissa myös bakteerikammo läsnä.
Ap
Avoimessa ylipistossa opiskelutaidot ja käytännöt kehittyvät oman alan tietämyksen lisääntymisen ohella, joten taatusti helpottavat sisäänpääsyäkin. Ja voi varmaan yhä hakea jossain erityiskiintiössäkin, jos on esim. aineopinnotkin tehtynä tms. Tietysti alakohtaisia erojakin voi olla. Ulkomaillakin voi muuten opiskella, esim. Ruotsissa tai Virossa.
Nykyään on jopa ikäihmisten kursseja yliopistoissa, joten ikää ei tarvitse hävetä - vaikka fakta on, että suurin osa opiskelijoista on varsin nuoria nykyisin, kun aikaakin on rajattu.
Monikaan ihminen ei lähtisi mihinkään Intiaan, miksi pitäisikään? Kaikki saavat siellä vatsataudin, superbakteerit uhkaavat ja ties mitkä muut vaarat - elintasoerojenkin havaitseminen kauhistuttaisi, lapsikerjäläiset ja muut...
Lämpimistä maista esim. Israelin kibbutsit tai jotkut vapaaehtoisten leirit eri maanosissa parempia vaihtoehtoja, jos jotain reppureissun kaltaista pidempää oleskelua ulkomailla haikailee. Toki esim. Euroopassakin voi reppureissata.
Aina löytyy joku jolla on asiat paremmin
Ymmärrän tuskasi jossain määrin, mutta mun mielestä ei ole oikein varaa valittaa, jos on terve ja on vielä työkin. Siskosi on saanut lapsia, jos sinulla on hedelmällisyys tallella niin voit yrittää samaa, vaikka et samalla lailla kuin sisaresi. Kukaan ei saa kaikkea ja kannattaa myös muistaa, että vaikka siskolla on ollut onnea, se ei välttämättä kestä, mikään ei ole varmaa. Voi pudota korkealta ja sinä puolestaan saatat saada vielä tilaisuuden kukoistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä yritän opettaa omille lapsillennekin, kun sisaruuskateus tai kateus ylipäänsä nostaa päätään: toisen onni ja menestys ei ole sinulta pois! Jos jotakuta lykästää tai menee hyvin, se pitäisi enemmänkin ottaa innoituksena ja kannustimena.
Ap, olisiko sinun elämäsi yhtään parempaa jos siskosi mies olisikin lyhyenläntä tai siskon hiukset tippuisivat pois? Aivan niin, bakteerikammosi ym rajoitteesi oli edelleen läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Komean miehen, kauniit lapset, rakkauden, himon, kauneuden, sosiaalisuuden, paksut hiukset ja pitkän kauniin vartalon. Kirjoitti C, C, B, B, A ja pääsi heti yliopistoon.
Itse en päässyt viidennelläkään kerralla, joten luovutin. Huonoin arvosana oli M.
En uskalla puhua, olen lyhyt ja miehet haluavat vain max seksiä.
Siskoni kohelsi ja tuhlasi ja kaikki päättyi kuitenkin hyvin. Minä yritin kaikkeni, ja nyt olen surkeassa työssä ja yksin.
Oikeasti yritin ja tipuin taas. Rakkaudessa sama juttu. Ainoa joka minuun rakastui menehtyi.
Nyt olen 30 enkä ole saavuttanut mitään elämässäni.
Tuntuu ettei toivoa enää ole. Kaverit ostaa taloja, ja järjestää häitä, saa lapsia, tekee väitöskirjan, valmistuu tuplamaisteriksi. Minä näpertelen 2t kuukausipalkalla ja säästöjä kertynyt huimat 5t.
En tykkää matkustella koska pelkään bakteereja ja puhumista, en ole taiteellinen, en osaa sijoittaa enkä oikeastaan halua rahaa kerryttää... mutta haluaisin kouluun joka ei halua minua, koska olen niin paska.
Miksi sinun pitäisi päästä kouluun johon arvosanasi eivät riitä?
Nyt lopeta itsesääli
Menet ja korotat parin aineen arvosanat
no niin pää pois perseestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos siskosi sairastuu syöpään..tippuu karvat päästä?
Hykerteletkö onnesta?
Elämä ei ole reilua. Se on tosiasia, joka on pakko niellä. Ethän tuhlaa elämääsi vertaamalla itseäsi koko ajan siskoosi. Mistä me sitä paitsi tiedämme, vaikka siskollasikin olisi surua ja murhetta elämässään. Ei sellainen aina näy päällepäin. Kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa, mutta jotain on mahdollista tehdä. Pohdi, mitä muutoksia haluaisit omaan elämääsi ja mitä voisit niiden saavuttamiseksi tehdä. Toivotan sinulle rohkeutta, pää pystyyn ja ole ylpeä itsestäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinua lohduttaisi tai omaa elämääsi parantaisi mitenkään sekään, jos siskollasi menisi huonosti.
30 vuotias on nuori.
Nyt menet reippaasti vessaan..väännä pieni nokare kakaa sormillesi
nosta käsi eteesi..sano kakalle..minä en pelkää sinua kolme kertaa.
Sit peset kädet huolellisesti 3 kertaa saippualla.
Sit nuolet sormiasi
Sitten ostat menolipun Austraaliaan.
Sieltä löydät itsesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkeat paperit siskollasi, mutta hän pääsi yliopistoon.
TOTTA KAI sinäkin pääset, joten ala nyt jo lukea ensi vuoden pääsykokeisiin. :)
Älä mene terapiaan..ne tekevät siellä sinusta hullun.
Ei 30:sen elämä ole loppu...nyt yritä miettiä mitä muuta voisit opiskella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan ettet pyrkinyt opiskelemaan samaa ainetta jota siskosi opiskeli? Ehkä hänellä oli realistisempi käsitys omista kyvyistään kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonomminkin voisi olla, esim. minulla. Sinulla on sentään työ. Niin ja minunkin siskoni on hyvin menestynyt, lapset, ura jne. Minulla ei mitään. Silti sinnittelen täällä. Ehkäpä päivä paistaa joskus vielä minunkin risukasaani.
Voi, kuulostat kivalta ihmiseltä. Toivon sinulle hyvää. Itse olen menettänyt ystävällisyytenikin.
Ap
Näin eri tavoin voi kokea..
Itse en haluaisi tutustua.
Katkera, kateellinen martyyrin viittaakin päällensä heittävä ainainen valittaja.
Yhtään itseironian pilkettä ei ole näkynyt tai ylipäänsä eri näkökulmien pohdintaa.
Valitus, valitus, valitus, mitään muuta ei elämässä tämän ketjun perusteella ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein kaiken oikein enkä saanut mitään. Siskoni teki kaiken väärin ja sai kaiken.
Näin minulle kävi.
Sisko istui ehdoissa ja jäki-istunnoissa, varasti irtokarkkeja ja vaatteita, joutui humalassa putkaan kun oli 14. Poltti tupakkaa koulun takana, ja lähti kesken tunnin luokasta.
Lukiossa keskittyi juhlimiseen ja uusi kursseja monta kertaa. Piti bileitä ja kiusasi jotain poikaa. Sammui penkkareissa rekkaan, myöhästyi lakkiaisista ja omista häistään! Menetti luottotiedot kun otti kännissä vippejä, sai sakon kun ei maksanut jotain hotellia ja junalippuja.
Miltä tuntuu seurata tuota? Hirveältä? Äiti stressaa pääseekö lyhyestä matikasta läpi ja isä maksaa luottokortin laskuja....
Sitten sisko saa tutkinnon ja fiksun miehen. Sisko joka ei tiedä Saksan pääkaupunkia tai Dostojevskiä.. vieläkään.
Sitten yhtäkkiä sisko ja hänen lapset ja talo ja elämä on ykkönen. Minä olen se luuseri. Minä joka yritin, tein, autoin. Minut vaan hylättiin.
Ap
Sä vaikka kaiken oikein teet,
Sua seuraa aina kyyneleet.
Kaikki eivät ole onnen lapsia.
Ymmärrän tavallaan apta. Olen ollut itse joskus kateellinen kahdelle ystävättärelle koska olivat kauniimpia, varakkaista perheistä, suosittuja, parempi kroppaisempia, supliikempia jne jne kuin itse. Ja saaneet kaiken helposti, perineet opiskeluasuntonsa, talous turvattu, myöhemmin hyvissä ammateissa jne jne. Päässeet helpolla elämässään verrattuna omaan kurjaan lapsuuteeni jne.
Mutta voin kertoa että oma siskoni kadehti minua vuosia syistä jotka ovat jääneet hämärän peittoon. Olin osa-aikatöissä, opiskelu jäi kesken ja pahoissa talousongelmissa ja jopa ulosotossa. Siskoni ei näistä tiennyt, mutta vain kadehti minua. Olisiko kadehtinut jos olisi tiennyt edellä mainituista asioista..?!
*halaus*
Toivon, että joskus löydät onnen.
Minä hain aikanaan lukemaan lastentarhanopettajaksi kolme kertaa. En päässyt yhdelläkään läpi edes kirjallisesta osiosta. Aloin miettimään, että miksi en? Tajusin, että syynä oli se, että en osannut lukea oikein. Niissä kysyttiin aika tarkasti yksityiskohtiakin pääsykoemateriaalista ja itse en pysty lyhyessä ajassa pänttäämään sellaista turhaa nippelitietoa, minulle jää mieleen paremmin se kokonaisuus.
Tajusin myös tästä sen, että en ehkä olekkaan oikea ihminen yliopistoon opiskelemaan. Siellä pitäisi juurikin tiukalla tahdilla oppia paljon asiaa.
Opiskelin sitten ihan jotain muuta alaa, joka ei omani ollutkaan.
Nyt hoidan lapsiani kotona ja minulla on tässä hoitolapsi. Haluan olla lasteni kanssa kotona ja tehdä töitä lasten parissa. Tämä oli vähän välimaaston ratkaisu, ei se täydellinen, mutta riittävän hyvä. Kun omani kasvavat, niin aion lukea itseni lastenohjaajaksi. Myöskään lasten saaminen ei ole minulle itsestäänselvyys, vaikka sitä ei ehkä uskoisi, jos ei tietäisi.
Olen parisuhteessa. Ei ole sekään se täydellinen hattaranpunainen vuodesta toiseen. Arki on astunut kuvioihin aikoja sitten. Pitäisi panostaa enemmän aikaa toisiimme ja parisuhteeseen, mutta juuri nyt se ei ole meille mahdollista. Kaikki ei aina ole hattaraista vaikka ulkopuolisesta siltä näyttäisikin. Vielä ei ole edes varaa omaan taloon, pieni kateuden pisto tuli kun ystäväni osti upean talon juuri. Sitten ajattelin, että on se meillekin vielä mahdollista. Me olemme kulkeneet erilaisen tien ja saamme sen omankin, mutta emme vielä.
Kannattaa asettaa mielekkäitä tavoitteita ja mennä määrätietoisesti niitä kohti. Mitä haluat elämältäsi? Laita ensin elämäsi kuntoon, sitten vasta se kumppani jakamaan sitä arkea.
Koitan tällä viestillä vain sanoa, että ei kaikilla muillakaan ole aina asiat hyvin mennyt. Itsellänikin on ikää se 30, mutta koen, että minulla on vielä aikaa toteuttaa unelmiani. Ihan varmasti on sinulla myös. Aloita jostain pienestä haaveesta, jonka toteuttaminen ei vie vuosikausia.
Tuurilla on paljonkin tekemistä menestyksen kanssa. Elämä ei ole reilua. Siskoni on vammainen mutta minulla ei mene kauheasti paremmin. Koeta löytää se oma juttus ja keskittyä itseesi. Et saanut mitä siskosi sai ja näillä eväillä mennään. Monilla menee ihan yhtä huonosti vaikka siskollasi ei menisikään. Terapia voi auttaa oloa.
Joku sanoi että menee hakemaan viiniä. Taidan itsekin tehdä samoin!