Vastasyntynyt yöksi omaan huoneeseen?
Mitä mieltä ootte? Onko realistinen idea? Esikoista odotan.
Meillä tapana katsoa sängyssä telkkaria enkä halua totuttaa lasta siihen taustamölinään ja valoon. Itse tämän tavan mieheltä opin enkä enää oikein itsekään saa unta ilman töllöä taustalla.
Ylösnouseminen on tietysti se suurin syy miksi olisi samassa huoneessa mutta joutuisinhan mä nousemaan vaikka se vauva vieressä olisikin. Samaan sänkyyn en missään nimessä ota.
Kommentit (108)
En muista katselleeni telkkaria kun esikoinen oli vauva, sammuin kuin saunalyhty kun sain pääni tyynyyn, vaikka vauva ei montaa kertaa herättäisikään, joka kerta heräät herätettynä kesken uniesi.
Pahempi vaihtoehto on vauva, joka ei nuku kuin hiljaisuudessa, kuin vauva joka nukkuu tvn ääneessä.
Ihan ensimmäiset viikot nukkui vauva samassa huoneessa kanssamme, mutta sitten siirsimme omaan huoneeseen. Monessa maassa vauvat nukkuvat yksin omassa huoneessa syntymästä asti. Ihan hyvinhän tuo meni. En ikinä kokenut, että perhepeti olisi hyvä vaihtoehto. Alusta asti päätimme miehen kanssa, että vauvan tulo ei saa vaikuttaa avioelämäämme negatiivisesti ihan alkuaikoja lukuun ottamatta.
Voisiko siellä toisessa huoneessa olla pinnasängyn lisäksi iso sänky, jossa voisi syöttää tai lepäillä ja tarvittaessa vaikka nukkua.
Järkyttävää pelottelua. Älä ota ap tosissasi.
Terve vastasyntytkään ei heräile usein tuolla tavoin, mitä täällä pelotellaan. En sinänsä epäile, etteikö joku voisikin, mutta mikään normi se ei ole.
Minulla meni kuin 50-luvun oppikirjasta. Vauva heräsi neljän tunnin välein syömään. Kun itsellä kahdeksan tunnin yöunet, niin tuo tarkoitti vain yhtä heräämistä ja silloin totisesti jaksaa kävellä sen viisi metriä.
Omat kyllä ovat olleet samassa huoneessa, mutta en epäile, etteikö eri huoneessakin voi olla. Vauvoilla on heti erilaisia temperamentteja. Joku voi nukkua jopa paremmin erillään.
Vierailija kirjoitti:
Monessa maassa kätkytkuolemat ovat yleisiä.
Taattua laatua :D
Missähän ne ovat "yleisiä" ja missä menee yleisyyden raja.
Toki ovat länsimaissa yleisempiä, mutta kukaan ei ole ratkonut kätkytkuolemien syytä. Yksi tutkintalinja toki on, että yksinään nukuttaminen lisäisi riskiä.
Vauva tulee tähän maailmaan ihmisten sekaan. Se tarvitsee ihmisistä. Miltä sinusta tuntuisi
jos miehesi laittaisi sinut yksin nukkumaan toiseen huoneeseen! Pimeään yksin. Et kuule toisen ihmisen hengitystä, et mitään. Jos heräät niin tunnet todella olevasi yksin ja alat itkemään. Tämän teet vauvallesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistinen idea. Vastasyntynyt heräilee todella useasti syömään.
Mutta joudunhan mä nousemaan joka tapauksessa nostamaan vauvan pinniksestä ja syöttämään. Mikä siinä 5m matkan kävelemisessä vauvan huoneeseen on niin ylitsepääsemättömän vaikeeta?
Ap
Tulet kyllä huomaamaan miksi se on vaikeaa.
Ei kaikille ole vauva-aika vaikeaa.
Se voi olla, jos lapsi nukkuu tosi huonosti. Mutta näin ei ole aina.
Laitoin heti vauvat omaan huoneeseen ja hyvin meni. Ei minusta asiallista vihjailla tuolla tavoin syyllistävästi tätä kokeilua.
Varmasti ap on valmis muuttamaan käytäntöä, jos tulee vaikeuksia. Eivät kaikki ole niin huonossa hapessa, että pari kertaa yössä ylösnousu ja viisi metriä veisivät itsarin partaalle.
En laittaisi. On tutkittu että kätkytkuolema voi osaltaan johtua siitä että vauva unohtaa hengittää. Ja usein nämä kätkytkuolleet on silloin olleet yksin. Äidin/isän hengityksestä, liikkeistä, äänistä vastasyntynyt ei ns. vaivu liian syvään uneen.
Siis se on maailman kamalin tunne kun heräät ja luulet että vauva ei hengitä. Omat on välillä hengittäneet niiiiiiiin hiljaa ja ylös nostettaessa eivät ole reagoineet heti kun ovat nukkuneet niin makeasti 😅 Ja ovat olleet sentään vieressä sivuvaunussa. Mutta jos sitten vauva oikeasti kuolisi kätkytkuolemaan ja vielä yksin omaan huoneeseen... ja itse heräät vasta makoisten 8 tunnin unien jälkeen...hyrrrrrr. En halua edes ajatella. Itse olen halunnut pitää vauvani lähellä, jotta voin parhaalla tavalla varmistaa heidän olevan kunnossa <3
Mulla esikoinen ekan viikon jälkeen nukkui öisin pinnasängyssä 4-6h kerrallaan. Naapurihuoneessa oli TV päällä välillä ja ovi auki.
Kuopus nukkui ekan kuukauden käytännössä mun sylissä, koska nukkui muuten juuri sitä 10min kerrallaan ja loppujen lopuksi vaan sammuin sohvan nurkkaan vauva sylissä ja heräsin muutaman tunnin välein syöttämään. Saattoi olla TV päällä välillä.
Mä en koskaan saanut sängyssä sellaista asentoa, että olisin rennosti voinut itse nukkua syöttämässä, joten lapset on nukkuneet eka äitiyspakkauslaatikossa ja sitten pinnasängyssä. Mä myös herään vaistomaisesti kaikkiin lasten ääniin öisin, joten välillä on ollut parempi nukkua eri huoneessa ja mies on tuonut vauvan mulle, kun se on herännyt.
Pointtini on siis se, että kyllä sä siitä lapsesta huomaat, miten sen on hyvä nukkua ja miten sä saat parhaiten itsekin nukuttua. Niiden toimivuus on todella tärkeää jaksamisen kannalta heti alussa. Luota siihen, että jos vauva on tyytyväisen oloinen, kaikki on hyvin.
Vauvana ollut kirjoitti:
Vauva tulee tähän maailmaan ihmisten sekaan. Se tarvitsee ihmisistä. Miltä sinusta tuntuisi
jos miehesi laittaisi sinut yksin nukkumaan toiseen huoneeseen! Pimeään yksin. Et kuule toisen ihmisen hengitystä, et mitään. Jos heräät niin tunnet todella olevasi yksin ja alat itkemään. Tämän teet vauvallesi.
Nyt menee todella överiksi :D
Mies laittaa nukkumaan toiseen huoneeseen ja heti alat itkeä ja tunnen pohjatonta ihmisen kaipuuta.
Ei kai nyt aikuisen keinoja hallita mielenmaailmaa voi verrata vastasyntyneeseen?
Mutta samaa mieltä kyllä. Pienen vauvan on hyvä olla mahdollisimman tiiviissä kontaktissa myös yöllä. Paras on ihan ihokontakti, jonka mahdollistaa vain vieressä nukkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Monessa maassa kätkytkuolemat ovat yleisiä.
https://www.ess.fi/teemat/terveys/art2320934
Jos vauvan unessa on hengityskatkoksia et voi mitenkään huomata niitä jos olet eri huoneessa.
Meillä lapset on alusta asti nukkuneet omassa huoneessa. Äidin sängystä vauvan sänkyyn on ollut 5 askelta, joten hylkäämiskokemus on syntynyt noin 2 metristä. Esikoisesta tuli eläinlääkäri, seuraava lukee kauppatiedettä ja kuopus aloittaa syksyllä oikeustieteen opinnot. Yhdelläkään heistä ei ole terapiaa tai lääkitystä edellyttävää psyykkistä sairautta eikä alkoholismia tai huumeidenkäyttöä.
Koskaan en hyppinyt vauvan luona kymmentä kertaa yössä.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää pelottelua. Älä ota ap tosissasi.
Terve vastasyntytkään ei heräile usein tuolla tavoin, mitä täällä pelotellaan. En sinänsä epäile, etteikö joku voisikin, mutta mikään normi se ei ole.
Minulla meni kuin 50-luvun oppikirjasta. Vauva heräsi neljän tunnin välein syömään. Kun itsellä kahdeksan tunnin yöunet, niin tuo tarkoitti vain yhtä heräämistä ja silloin totisesti jaksaa kävellä sen viisi metriä.
Omat kyllä ovat olleet samassa huoneessa, mutta en epäile, etteikö eri huoneessakin voi olla. Vauvoilla on heti erilaisia temperamentteja. Joku voi nukkua jopa paremmin erillään.
Kiitos! Tosiaan tällekin ketjulle alkoi tulla mom-shaming viestejä, kiitos kannustuksesta ystävät! Muutama viesti tosiaan oli kannustavasti kirjoitettu, toiset lyttäämistä. Mutta mitäpä muuta tältä palstalta voisi odottaa. Mielipide pitää sanoa, mutta miten sen ilmaiset on toinen asia
Ap
Meillä on vauva nukkunu omassa sängyssä ja omassa huoneessa jo laitokselta pääsystä asti.
Jokainen vauva on erilainen. Se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ollenkaan. Jonkun vauva kaipaa enemmän omaa rauhaa, toisen vauva ei nuku kuin tissi suussa.
Vauva VOI herätä 10-20 kertaa yössä, tai 1-2 kertaa yössä tai jotain siltä väliltä. Jotkut vauvat nukkuvat yön yli pariviikkoisesta asti. Kaikki on mahdollista ja normaalia. Teet oman vauvasi kanssa just niinkuin itse parhaaksi näet ja mikä on sinulle ja vauvallesi mukavinta.
Sen tosin sanon, että älä suunnittele mitään liian tarkasti. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole realistinen idea. Vastasyntynyt heräilee todella useasti syömään.
Mutta joudunhan mä nousemaan joka tapauksessa nostamaan vauvan pinniksestä ja syöttämään. Mikä siinä 5m matkan kävelemisessä vauvan huoneeseen on niin ylitsepääsemättömän vaikeeta?
Ap
Mutta kun toistat sen pahimmillaan kymmenen kertaa yössä, niin alkaa nyppimään. Mulla oli pinnasänky kiinni omassa sängyssä ja vauva nukkumassa juuri tuossa äitiyspakkauksen laatikossa niin, että sen vauvan sai siitä sängystä nousematta, helposti nukahti sitten uudestaan siinä samalla kun vauva söi. Tosin vauva nukkui aika usein siinä mun vieressä koko yön, oli vaan niin paljon helpompaa.
Itselläni on vaikea nukahtaa uudestaan jos herään yöllä oikein kunnolla, siksi oli parempi saada vauva nostettua syömään itsekin vielä puoliunessa.
Tämä. Meillä molemmat lapset söivät öisin joskus hyvinkin tiheään, lisäksi syöttösessiot saattoivat kestää piiitkään. Helpoin vaihtoehto oli tehdä pinnasängystä sivuvaunu meidän vanhempien sänkyyn. Siitä vauvan sai siirrettyä nopeasti viereen syömään ja takaisin pinnasänkyyn kun oli syönyt. Itsellä olisi hajonnut pää jos olisin noussut sata kertaa yössä ylös ja alas. Oma huone voi tietty toimia niillä vauvoilla jotka syövät nopeasti ja tehokkaasti ja jo alusta lähtien nukkuvat pitkiä pätkiä, nämä vauvat taitavat olla kuitenkin vähemmistössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää pelottelua. Älä ota ap tosissasi.
Terve vastasyntytkään ei heräile usein tuolla tavoin, mitä täällä pelotellaan. En sinänsä epäile, etteikö joku voisikin, mutta mikään normi se ei ole.
Minulla meni kuin 50-luvun oppikirjasta. Vauva heräsi neljän tunnin välein syömään. Kun itsellä kahdeksan tunnin yöunet, niin tuo tarkoitti vain yhtä heräämistä ja silloin totisesti jaksaa kävellä sen viisi metriä.
Omat kyllä ovat olleet samassa huoneessa, mutta en epäile, etteikö eri huoneessakin voi olla. Vauvoilla on heti erilaisia temperamentteja. Joku voi nukkua jopa paremmin erillään.
Kiitos! Tosiaan tällekin ketjulle alkoi tulla mom-shaming viestejä, kiitos kannustuksesta ystävät! Muutama viesti tosiaan oli kannustavasti kirjoitettu, toiset lyttäämistä. Mutta mitäpä muuta tältä palstalta voisi odottaa. Mielipide pitää sanoa, mutta miten sen ilmaiset on toinen asia
Ap
Tämä on ensimmäinen viesti, jonka kirjoitan tähän ketjuun. Kannattaa sulkea korvansa kaikelta muulta mom-shamingilta paitsi siltä, joka tulee vauvalta itseltään. Voi olla, että vauvallasi on toiset ajatukset nukkuma-asioista kuin sinulla, ja silloin sinun on taivuttava.
Vierailija kirjoitti:
Ap, vauvan tarpeet ykköseksi ja telkkari jäihin! Ihmiskunnan lajihistorian läpi ihmisvauva on nukkunut kiinni emossa (äidissä) jotta tuntee äidin turvan ja lämmön.
Mulla kaikki kolme lasta nukkuneet aikuisten keskellä ekan vuoden. Kaikki rauhallisia eikä kiukuttele tai raivoa. Tuttujen perheessä eristettiin vauvat heti omaan huoneeseen ja lopputulos että koko ajan kiukuttelevat ja raivoat ja hakevat huomiota,
Kun lapsi saa huomion ja turvan niin se luottaa turvaan ja rakkautern aina. Vauvapesä (baby nest) on ollut kaikkein paras vauvatarvike koskaan! Siinä lapsi nukkuu turvass keskellä.
Se on myös kulttuurikysymys. Ranskassa vauvat laitetaan heti omaan huoneeseen. Siellä vaalitaan parisuhdetta, meidän perhepedit ovat kauhistus. Eivätkä ranskalaiset kovin raivoavia ole?
Tulet kyllä huomaamaan miksi se on vaikeaa.