Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vastasyntynyt yöksi omaan huoneeseen?
13.06.2018 |
Mitä mieltä ootte? Onko realistinen idea? Esikoista odotan.
Meillä tapana katsoa sängyssä telkkaria enkä halua totuttaa lasta siihen taustamölinään ja valoon. Itse tämän tavan mieheltä opin enkä enää oikein itsekään saa unta ilman töllöä taustalla.
Ylösnouseminen on tietysti se suurin syy miksi olisi samassa huoneessa mutta joutuisinhan mä nousemaan vaikka se vauva vieressä olisikin. Samaan sänkyyn en missään nimessä ota.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on alusta asti nukkuneet omassa huoneessa. Äidin sängystä vauvan sänkyyn on ollut 5 askelta, joten hylkäämiskokemus on syntynyt noin 2 metristä. Esikoisesta tuli eläinlääkäri, seuraava lukee kauppatiedettä ja kuopus aloittaa syksyllä oikeustieteen opinnot. Yhdelläkään heistä ei ole terapiaa tai lääkitystä edellyttävää psyykkistä sairautta eikä alkoholismia tai huumeidenkäyttöä.
Koskaan en hyppinyt vauvan luona kymmentä kertaa yössä.
Se tuleeko lapsistasi putkimiehiä, siivoojia tai lakimiehiä ei kerro yhtään mitään vauva -ajan nukkuma paikasta.
Mutta jos haluat, voin antaa arvioni, esikoinen on saanut hellyyttä, koska on valinnut ammatin, jossa autetaan pulaan joutuneita eläimiä, nuoremmat ovat sitävastoin valinneet kovat bisnesammatit, koska heidät on hylätty yksin jo vauvana.
Ihan yhtä hyvä teoria kun sinun.
Vaivaako sinua se, että lapseni pärjäävät elämässä, vaikka eivät viettäneet kahta vuotta ihokontaktissa paitani alla? Minä en huomannut esittäneeni mitään teoriaa, kerroin vain kokemuksen omista lapsista. Sitä voi kutsua korkeintaan tapaustutkimuksen perusteella tehdyiksi havainnoiksi, ei teoriaksi.
Esikoiseni on muuten tutkija, joka ei auta pulaan joutuneita eläimiä. Kuopus sen sijaan haluaa ihmisoikeusjuristiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi että tekee pahaa lukea näitä itsekeskeisiä juttuja. Etkö voisi nyt muutaman kuukauden ajatella muuta kuin omaa napaa. Olet vastuussa pienestä ihmisestä, saat nauttia kaikesta ihmeellisyydestä ja mietit miten pärjäät ilman telkkaria... toivottavasti kasvat äidiksi, avaat sydämesi, pidät vauvaa lähellä ja keskityt siihen mikä on tärkeää vauvalle. Puolen vuoden iässä sitten mietit omaa huonetta jos on pakko.
Meillä on kaikki vauvat nukkuneet perhepedissä ja olen kokenut sen kaikista parhaimmaksi. Kun alkavat hereillä ja inisevät niin tissi vain suuhun ennen kuin yltyy itkuksi. Pääsee helpoimmalla eikä tarvitse nousta sängystä ylös. Haluan myös pitää vauvan lähellä yöllä että kuulen varmasti jos joku on pielessä. Edelleen kuuntelen yöllä hengittääkö meidän kuopus, vaikka sillä on ikää jo 1,5 vuotta ja ihan terve lapsi on. Ja isommat koululaiset käyn myös aina tsekkaamassa ennen kuin meen maate. Sitä huolta omista lapsista ei voi käsittää ennen kuin sen kokee.
Jos on huonosti nukkuva vauva ja siirryt 10-20 kertaa yössä toiseen huoneeseen niin huomaat kyllä miten se 5m on pitkä matka. Etenkin jos imetät istuen niin turhaa virkistyy.
Aikuinen voi opetella uudet tavat ja antaa vauvalle sen minkä hän tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa maassa kätkytkuolemat ovat yleisiä.
https://www.ess.fi/teemat/terveys/art2320934
Jos vauvan unessa on hengityskatkoksia et voi mitenkään huomata niitä jos olet eri huoneessa.
Meillä nukkui vauva omassa huoneessa 2 kk:n ikäisestä. Mutta meillä oli aina itkuhälytin sängyn vieressä täysillä päällä. Vauvan hengityksen kuuli paremmin, kuin jos lapsi olisi ollut samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa maassa kätkytkuolemat ovat yleisiä.
https://www.ess.fi/teemat/terveys/art2320934
Jos vauvan unessa on hengityskatkoksia et voi mitenkään huomata niitä jos olet eri huoneessa.Meillä nukkui vauva omassa huoneessa 2 kk:n ikäisestä. Mutta meillä oli aina itkuhälytin sängyn vieressä täysillä päällä. Vauvan hengityksen kuuli paremmin, kuin jos lapsi olisi ollut samassa huoneessa.
En halua kuulostaa momsheimaajalta, mutta eikö tuossa ole yhdistettynä molempien tapojen huonot puolet?
Vauvat nukkuvat paljon paremmin, jos eivät ole siellä perhepedissä. Harva omassa sängyssä babynestissä nukkuva vauva juoksuttaa vanhempia 20 kertaa yössä, mutta kun äiti ja vauva nukkuvat samassa sängyssä, äiti on koko ajan horroksessa ja reagoi jokaiseen inahdukseen ja tuhahdukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on alusta asti nukkuneet omassa huoneessa. Äidin sängystä vauvan sänkyyn on ollut 5 askelta, joten hylkäämiskokemus on syntynyt noin 2 metristä. Esikoisesta tuli eläinlääkäri, seuraava lukee kauppatiedettä ja kuopus aloittaa syksyllä oikeustieteen opinnot. Yhdelläkään heistä ei ole terapiaa tai lääkitystä edellyttävää psyykkistä sairautta eikä alkoholismia tai huumeidenkäyttöä.
Koskaan en hyppinyt vauvan luona kymmentä kertaa yössä.
Se tuleeko lapsistasi putkimiehiä, siivoojia tai lakimiehiä ei kerro yhtään mitään vauva -ajan nukkuma paikasta.
Mutta jos haluat, voin antaa arvioni, esikoinen on saanut hellyyttä, koska on valinnut ammatin, jossa autetaan pulaan joutuneita eläimiä, nuoremmat ovat sitävastoin valinneet kovat bisnesammatit, koska heidät on hylätty yksin jo vauvana.
Ihan yhtä hyvä teoria kun sinun.Vaivaako sinua se, että lapseni pärjäävät elämässä, vaikka eivät viettäneet kahta vuotta ihokontaktissa paitani alla? Minä en huomannut esittäneeni mitään teoriaa, kerroin vain kokemuksen omista lapsista. Sitä voi kutsua korkeintaan tapaustutkimuksen perusteella tehdyiksi havainnoiksi, ei teoriaksi.
Esikoiseni on muuten tutkija, joka ei auta pulaan joutuneita eläimiä. Kuopus sen sijaan haluaa ihmisoikeusjuristiksi.
En ole tuo edellinen keskustelija, ihan täältä välistä huutelen. Mutta jos haluat näyttäytyä yhtään rakastavana äitinä, niin lopeta ihan ensiksi tuo lastesi ammateilla retosteleminen. Onnistut kuulostamaan vain karikatyyriltä 70-luvun jääkalikkaäidistä, jollaisia aika monella ikätoverillani on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa maassa kätkytkuolemat ovat yleisiä.
https://www.ess.fi/teemat/terveys/art2320934
Jos vauvan unessa on hengityskatkoksia et voi mitenkään huomata niitä jos olet eri huoneessa.Meillä nukkui vauva omassa huoneessa 2 kk:n ikäisestä. Mutta meillä oli aina itkuhälytin sängyn vieressä täysillä päällä. Vauvan hengityksen kuuli paremmin, kuin jos lapsi olisi ollut samassa huoneessa.
En halua kuulostaa momsheimaajalta, mutta eikö tuossa ole yhdistettynä molempien tapojen huonot puolet?
En nyt kyllä ymmärrä mitä tarkoitat. Selventäisitkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jotenkin tyrmistynyt näistä joistain "pikku pallero yxin kylmässä ja pimeässä huoneessa
Vierailija kirjoitti:
Vauvat nukkuvat paljon paremmin, jos eivät ole siellä perhepedissä. Harva omassa sängyssä babynestissä nukkuva vauva juoksuttaa vanhempia 20 kertaa yössä, mutta kun äiti ja vauva nukkuvat samassa sängyssä, äiti on koko ajan horroksessa ja reagoi jokaiseen inahdukseen ja tuhahdukseen.
Meillä on kyllä kaikki vauvat nukkuneet vieressäni täysiä öitä, samoin minä itse heidän vieressään. Mutta ihan jo sivuvaunuun siirrettynä käynyt sellainen ähellys ja levottomuus ettei nukkuminen onnistu keneltäkään. Maailman luonnollisin asia on se että vauvat nukkuvat äidin lähellä kuten pennut emonsa lähellä. Se edistää jopa sydämen ja keuhkojen kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenteista hahmottuu 2 äitityyppiä. Tai ihmistyyppiä.
Leggarimamma, jonka kokemus vanhemmuudesta (ja elämästä?) on että se on niin rankkaa että kaikki helpotukset kehiin. Villasukat jalkaan, pakasteranskikset pellille, ei haittaa jos on vaatteilla puklua, köllimistä ja lepäämistä, hankalaa ja raskasta ja turhaa herätä/ottaa askeleita/käydä suihkussa/meikata.
Ja sutjakka menomamma, jonka koti on siisti, joka jaksaa laittautua joka päivä, joka mammalomalla tekee konmarituksen ja väitöskirjan ja juoksee vaunuja työntäen puolimaratonin siinä sivussa kun nätisti puettu vaavi nukkuu päiväunia.
Aikaansaavuus? Elämänasenne? Energiataso?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kaksi vauvaa, jotka kuolivat sen ihokontaktin takia eli äiti kääntyi unissaan vauvan päälle ja tukehdutti tämän. Kannattaa muistaa, että suuret ikäluokat saivat lapsensa siten, että äitiyslomaa oli 105 päivää, ei siinä ihokontaktia mietitty vaan kunnon yöunta. Moniko 70-luvun lapsista on tästä kärsinyt?
Enpä ole koskaan kuullut, että äiti olisi tukehduttanut vauvansa, ellei alkoholilla tai lääkkeillä ole ollut osuutta asiaan. Viime vuosinahan on uutisoitukin näistä harvinaisista mutta kamalista tapauksista, se yksi vauva ainakin tukehtui jollain mökillä, kun oli monta ihmistä siskonpedissä.
70-luvulla tosiaan ei ollut kunnon äitiyslomia. Silloin myös huudatettiin vauvoja öisin ja pidettiin heitä sylissä ilman turvavöitä liikkuvassa autossa, poltettiin tupakkaa raskaana ja otettiin napanteria, sekä juotettiin sokerimehua muutaman viikon ikäisille. Moniko on kärsinyt? Varmaan aika moni, itselläni oli jo lapsena hampaat sökönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa maassa kätkytkuolemat ovat yleisiä.
https://www.ess.fi/teemat/terveys/art2320934
Jos vauvan unessa on hengityskatkoksia et voi mitenkään huomata niitä jos olet eri huoneessa.Meillä nukkui vauva omassa huoneessa 2 kk:n ikäisestä. Mutta meillä oli aina itkuhälytin sängyn vieressä täysillä päällä. Vauvan hengityksen kuuli paremmin, kuin jos lapsi olisi ollut samassa huoneessa.
En halua kuulostaa momsheimaajalta, mutta eikö tuossa ole yhdistettynä molempien tapojen huonot puolet?
En nyt kyllä ymmärrä mitä tarkoitat. Selventäisitkö?
Vauva ei kuule vanhempiensa rauhoittavaa läsnäoloa, mutta vanhempi kuulee kaikki vauvan äänet oikein moninkertaistettuina.
Vierailija kirjoitti:
Vauvat nukkuvat paljon paremmin, jos eivät ole siellä perhepedissä. Harva omassa sängyssä babynestissä nukkuva vauva juoksuttaa vanhempia 20 kertaa yössä, mutta kun äiti ja vauva nukkuvat samassa sängyssä, äiti on koko ajan horroksessa ja reagoi jokaiseen inahdukseen ja tuhahdukseen.
Tuo on perspektiiviharha. Jos vauva herää 20 kertaa yössä, ei kukaan jaksa pitää häntä omassa huoneessaan nukkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa maassa kätkytkuolemat ovat yleisiä.
https://www.ess.fi/teemat/terveys/art2320934
Jos vauvan unessa on hengityskatkoksia et voi mitenkään huomata niitä jos olet eri huoneessa.Meillä nukkui vauva omassa huoneessa 2 kk:n ikäisestä. Mutta meillä oli aina itkuhälytin sängyn vieressä täysillä päällä. Vauvan hengityksen kuuli paremmin, kuin jos lapsi olisi ollut samassa huoneessa.
Annoin alapeukun, koska olisi omaa unta häiritsevää kuunnella vauvan hengitystä itkuhälyttimestä.
Aika monet ajatukset ja päätökset ja suunnitelmat tulee kyllä laitettua uusiksi kun todellisuus lyö kylmällä kädellä.
Me taas totutimme vauvan normaaliin äänimaailmaan ihan vain siksi, ettei nukkumisesta tulisi ongelmia kun vaatii aina täyttä hiljaisuutta. Päivällä nukkuu olohuoneessa (Tai ulkona), yöt sitten makkarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein kuulosta hyvältä. Vastasyntynyt tarvitsee äidin läheisyyttä ja miten tiedät hänen tarpeensa, jos katsot telkkaria.
Toivottavasti tämä oli huono vitsi.
Siis yöunista puhutaan... vauva yöunille omaan pinnasänkyyn ja itse makkariin yrittämään unenpäästä kiinni.
Ap
Niin, et varmaan myöskään tarvi parivuodetta? Aviomies voi nukkua eri huoneessa?
Meillä tehtiin näin molempien lasten kanssa. Ihan varmasti herää, kun laspi änisee/itkee viereisessä huoneessa. Sinne sitten imettämään (ja puoliso saa jäädä rauhassa nukkumaan). Meillä oli vauvan huoneessa yliääräinen sänky, jossa pystyi imettämään makuultaan ja tarvittaessa pystyi jäämään vauvan (sängyn) viereen nukkumaan, jos vauva vaikutti levottomalta.
Esikoinen oli koliikkivauva, joten tosi iso plussa, kun toinen vanhempi pystyi hoitamaan/kantamaan/lohduttamaan vauvaa ja toinen sai jäädä nukkumaan omaan sänkyyn (vrt. toinen olisi lähtenyt sohvalle nukkumaan, kun vauva huutaa samassa huoneessa).
Toinen lapsi taas tarvitsi erityistä seurantaa syntymän jälkeen myös yöllä (syötöt tiettyihin aikoihin, vaipan vaihdot tietyllä tavalla, lääkitykset yms.), jolloin oli kätevää, kun toinen vanhempi ei häiriintynyt vaikka toinen hoiti vauvan juttuja (hämärät) valot päällä. Jos miehellä oli hoitovuoro, niin kävin imettämässä ja jätin miehen tekemään sitten loput jutut, jos minulla hoitovuoro, miehen ei tarvinnut herätä ollenkaan vauvan tarpeiden tahtiin.
Alue: Aihe vapaa
Millä niitä muutenkaan huomaisi, ihan utopistinen kuvitelma.