Vastasyntynyt yöksi omaan huoneeseen?

Minä olen nukkunut vauva kyljessäni kiinni, mutta olen aina mennyt vasta puolenyön aikoihin sänkyyn ja vauva on siihen asti ollut yksin makuuhuoneessa. Välillä vauva on itkien hälyttänyt minua imettämään.

Menevätkö muut äidit nukkumaan samoihin aikoihin vauvojensa kanssa? Olenko tehnyt väärin pienoistani kohtaan?

Myös useimmat päikkärit on vauvani joutunut nukkumaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuvat paljon paremmin, jos eivät ole siellä perhepedissä. Harva omassa sängyssä babynestissä nukkuva vauva juoksuttaa vanhempia 20 kertaa yössä, mutta kun äiti ja vauva nukkuvat samassa sängyssä, äiti on koko ajan horroksessa ja reagoi jokaiseen inahdukseen ja tuhahdukseen.

Tuo on perspektiiviharha. Jos vauva herää 20 kertaa yössä, ei kukaan jaksa pitää häntä omassa huoneessaan nukkumassa.

Ahaa- perhepedissä nukkuu niitä vauvoja, jotka heräilevät moneen kertaan yössä, mutta hyvin nukkuvat vauvat nukkuvat omissa huoneissa? Miten se äiti asian tietää jo ennen vauvan syntymää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on alusta asti nukkuneet omassa huoneessa. Äidin sängystä vauvan sänkyyn on ollut 5 askelta, joten hylkäämiskokemus on syntynyt noin 2 metristä. Esikoisesta tuli eläinlääkäri, seuraava lukee kauppatiedettä ja kuopus aloittaa syksyllä oikeustieteen opinnot. Yhdelläkään heistä ei ole terapiaa tai lääkitystä edellyttävää psyykkistä sairautta eikä alkoholismia tai huumeidenkäyttöä.

Koskaan en hyppinyt vauvan luona kymmentä kertaa yössä.

Se tuleeko lapsistasi putkimiehiä, siivoojia tai lakimiehiä ei kerro yhtään mitään vauva -ajan nukkuma paikasta.

Mutta jos haluat, voin antaa arvioni, esikoinen on saanut hellyyttä, koska on valinnut ammatin, jossa autetaan pulaan joutuneita eläimiä, nuoremmat ovat sitävastoin valinneet kovat bisnesammatit, koska heidät on hylätty yksin jo vauvana.

Ihan yhtä hyvä teoria kun sinun.

Vaivaako sinua se, että lapseni pärjäävät elämässä, vaikka eivät viettäneet kahta vuotta ihokontaktissa paitani alla? Minä en huomannut esittäneeni mitään teoriaa, kerroin vain kokemuksen omista lapsista. Sitä voi kutsua korkeintaan tapaustutkimuksen perusteella tehdyiksi havainnoiksi, ei teoriaksi.

Esikoiseni on muuten tutkija, joka ei auta pulaan joutuneita eläimiä. Kuopus sen sijaan haluaa ihmisoikeusjuristiksi.

En ole tuo edellinen keskustelija, ihan täältä välistä huutelen. Mutta jos haluat näyttäytyä yhtään rakastavana äitinä, niin lopeta ihan ensiksi tuo lastesi ammateilla retosteleminen. Onnistut kuulostamaan vain karikatyyriltä 70-luvun jääkalikkaäidistä, jollaisia aika monella ikätoverillani on ollut.

Niin? Sinun lapsistasi ei välttämättä tule yhtään mitään muuta kuin onnettomia peräkamarinpoikia, vaikka miten tunget tissiä suuhun perhepedissä 24/7. Siitähän tässä nyt väitellään, että onko lapsella oikeus nukkua rauhassa vai pitääkö lapsen joutua viettämään 4-6 vuotta vanhempien kanssa samassa sängyssä.

Tuota nyt on vaan on epärelevanttia yrittää ratkaista, ennen kuin lapsi syntyy. Kun ei etukäteen voi tietää, millainen vauva hän on. Vastasyntyneitä on kovin monenlaisia.

Vauva päättää. Vauvoja ei voi ”kasvattaa” tai ”opettaa”, heillä on syntyessään omat tempperamenttipiirteet jotka määräävät _kaiken_. Jotkut reagoivat herkemmin ääniin, jotkut haluavat olla sylissä 24/7, jotkut heräilevät 10 kertaa yössä, jotkut yhden.

Nämä erot eivät johdu siitä että vain kerran heräävän vauvan äiti on supermamma, joka on ”opettanut” vauvansa hyväksi nukkujaksi, eikä se että jonkun vauva nukkuu melussa tai toisen ei, johdu ”totuttamisesta”. Vauvat ovat eri tavoin, ja eri voimakkuuksin ympäristöönsä reagoivia.

Nukkumiskuvioita ei kannata päättää etukäteen. Ja paras malli on aina se, joka minimoi kuormituksen ja univelan.

- useamman äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuvat paljon paremmin, jos eivät ole siellä perhepedissä. Harva omassa sängyssä babynestissä nukkuva vauva juoksuttaa vanhempia 20 kertaa yössä, mutta kun äiti ja vauva nukkuvat samassa sängyssä, äiti on koko ajan horroksessa ja reagoi jokaiseen inahdukseen ja tuhahdukseen.

Tuo on perspektiiviharha. Jos vauva herää 20 kertaa yössä, ei kukaan jaksa pitää häntä omassa huoneessaan nukkumassa.

Ahaa- perhepedissä nukkuu niitä vauvoja, jotka heräilevät moneen kertaan yössä, mutta hyvin nukkuvat vauvat nukkuvat omissa huoneissa? Miten se äiti asian tietää jo ennen vauvan syntymää?

Tässä on läpi ketjun yritetty kertoa, ettei ehkä kannata päättää liian tarkkaan vauvan nukkumajärjestelyistä ennen tämän syntymää.

Aika monelle käy varmasti niin, että vauvalle laitetaan oma huone, mutta suuritarpeisuutensa vuoksi hän siirtyy äidin viereen. Sitten ne, jotka nukkuvat hyvin, jäävät omaan huoneeseen. Tästä voi syntyä harhakäsitys, että oma huone olisi syy hyviin yöuniin.

Omat lapseni ovat nukkuneet hyvin vieressä, eikä ole ollut tarvetta siirtää heitä minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on alusta asti nukkuneet omassa huoneessa. Äidin sängystä vauvan sänkyyn on ollut 5 askelta, joten hylkäämiskokemus on syntynyt noin 2 metristä. Esikoisesta tuli eläinlääkäri, seuraava lukee kauppatiedettä ja kuopus aloittaa syksyllä oikeustieteen opinnot. Yhdelläkään heistä ei ole terapiaa tai lääkitystä edellyttävää psyykkistä sairautta eikä alkoholismia tai huumeidenkäyttöä.

Koskaan en hyppinyt vauvan luona kymmentä kertaa yössä.

Se tuleeko lapsistasi putkimiehiä, siivoojia tai lakimiehiä ei kerro yhtään mitään vauva -ajan nukkuma paikasta.

Mutta jos haluat, voin antaa arvioni, esikoinen on saanut hellyyttä, koska on valinnut ammatin, jossa autetaan pulaan joutuneita eläimiä, nuoremmat ovat sitävastoin valinneet kovat bisnesammatit, koska heidät on hylätty yksin jo vauvana.

Ihan yhtä hyvä teoria kun sinun.

Vaivaako sinua se, että lapseni pärjäävät elämässä, vaikka eivät viettäneet kahta vuotta ihokontaktissa paitani alla? Minä en huomannut esittäneeni mitään teoriaa, kerroin vain kokemuksen omista lapsista. Sitä voi kutsua korkeintaan tapaustutkimuksen perusteella tehdyiksi havainnoiksi, ei teoriaksi.

Esikoiseni on muuten tutkija, joka ei auta pulaan joutuneita eläimiä. Kuopus sen sijaan haluaa ihmisoikeusjuristiksi.

En ole tuo edellinen keskustelija, ihan täältä välistä huutelen. Mutta jos haluat näyttäytyä yhtään rakastavana äitinä, niin lopeta ihan ensiksi tuo lastesi ammateilla retosteleminen. Onnistut kuulostamaan vain karikatyyriltä 70-luvun jääkalikkaäidistä, jollaisia aika monella ikätoverillani on ollut.

Niin? Sinun lapsistasi ei välttämättä tule yhtään mitään muuta kuin onnettomia peräkamarinpoikia, vaikka miten tunget tissiä suuhun perhepedissä 24/7. Siitähän tässä nyt väitellään, että onko lapsella oikeus nukkua rauhassa vai pitääkö lapsen joutua viettämään 4-6 vuotta vanhempien kanssa samassa sängyssä.

0/5.

Kätkytkuoleman riski kasvaa jos on eri huoneissa. Vauva tarvitsee kuulla hengityksen äänet vanhemmilta.

Mä olen omassa lähipiirissä huomannut, että ne jotka on laittaneet vauvan omaan huoneeseen nukkumaan heti ja pitäneet siitä kiinni esim miehen vaatimuksesta tai jostain muusta päähänpinttymästä, niin heillä ei ole imetys onnistunut ja vauvat ovat olleet sellaisia, että pärjäävät ilman äitiä pitkiä aikoja, eivät viihdy sylissä ym. Niitä on myös viety ihan vauvasta saakka mummoille ja kummeille viikonlopuiksi hoitoon. Yksi 6 kk ikänen oli viikon mummon kanssa kiertämässä sukulaisissa kun vanhemmat lähtivät ulkomaille lomailemaan, eikä vauvalla ollut mitään hätää ja mummo pärjäsi hyvin.

Mulle tulee aina paha mieli kuulla kun joku suunnittelee vauvan nukuttamista omassa huoneessa. Joku kiintymyssuhdeongelma noilla tietämilläni perheillä on ollut.

En ota kantaa yleisesti siihen millainen suhde kenelläkin on vauvaansa ollut, mutta kerroin vain sen mitä olen lähipiirissä nähnyt. Ap:n tilanteessa särähti korvaan juurikin se ,että mies haluaa katsoa telkkaria ja miehen tarpeista vauva eristetään äidistään. Telkkaria ei henkensä pitämiseksi tai mielenterveyden vuoksi tarvitse katsoa sängyssä, mutta vauvalle läheisyys saattaa olla elintärkeää. Vauva tuskin kärsii jos iltauutiset ja kevyttä komediaa katsotaan sängyssä ja vauva on samassa huoneessa, mutta kauhuleffat ja sotaräiskintä on syytä katsella toisessa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa kätkytkuolemat ovat yleisiä.

https://www.ess.fi/teemat/terveys/art2320934

Jos vauvan unessa on hengityskatkoksia et voi mitenkään huomata niitä jos olet eri huoneessa.

Meillä nukkui vauva omassa huoneessa 2 kk:n ikäisestä. Mutta meillä oli aina itkuhälytin sängyn vieressä täysillä päällä. Vauvan hengityksen kuuli paremmin, kuin jos lapsi olisi ollut samassa huoneessa.

En halua kuulostaa momsheimaajalta, mutta eikö tuossa ole yhdistettynä molempien tapojen huonot puolet?

En nyt kyllä ymmärrä mitä tarkoitat. Selventäisitkö?

Vauva ei kuule vanhempiensa rauhoittavaa läsnäoloa, mutta vanhempi kuulee kaikki vauvan äänet oikein moninkertaistettuina.

Tiedä sitten kuinka rauhoittavaa se vanhempien läsnäolo vauvalle oli, kun alkoi saman tien nukkua melkein kokonaisia öitä, kun pääsi omaan huoneeseen nukkumaan. Ehkä olenkin niin paska äiti, että jopa vauva vaistosi sen läsnäolostani, ja siksi ei saanut nukuttua. ;)

Toki halusimme pitää itkuhälyttimen päällä, jotta pystyimme seuraamaan hengitystä, ja kuulisimme heti jos vauva alkaa itkeä. Joka inahduksesta emme kuitenkaan syöksyneet lasta herättämään, kuten monet kunnon äidit toki tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuvat paljon paremmin, jos eivät ole siellä perhepedissä. Harva omassa sängyssä babynestissä nukkuva vauva juoksuttaa vanhempia 20 kertaa yössä, mutta kun äiti ja vauva nukkuvat samassa sängyssä, äiti on koko ajan horroksessa ja reagoi jokaiseen inahdukseen ja tuhahdukseen.

Tuo on perspektiiviharha. Jos vauva herää 20 kertaa yössä, ei kukaan jaksa pitää häntä omassa huoneessaan nukkumassa.

Ahaa- perhepedissä nukkuu niitä vauvoja, jotka heräilevät moneen kertaan yössä, mutta hyvin nukkuvat vauvat nukkuvat omissa huoneissa? Miten se äiti asian tietää jo ennen vauvan syntymää?

Tässä on läpi ketjun yritetty kertoa, ettei ehkä kannata päättää liian tarkkaan vauvan nukkumajärjestelyistä ennen tämän syntymää.

Aika monelle käy varmasti niin, että vauvalle laitetaan oma huone, mutta suuritarpeisuutensa vuoksi hän siirtyy äidin viereen. Sitten ne, jotka nukkuvat hyvin, jäävät omaan huoneeseen. Tästä voi syntyä harhakäsitys, että oma huone olisi syy hyviin yöuniin.

Omat lapseni ovat nukkuneet hyvin vieressä, eikä ole ollut tarvetta siirtää heitä minnekään.

Mutta miksi aina käy niin, että kun on päättänyt, että vauvalle on hyvä nukkua omassa huoneessa, niin vauva siellä todella hyvin nukkuu ja äiti jaksaa paremmin. Mutta kun päättää, että vauva on huonouninen ja tarvitsee äidin ihokosketusta, niin saa huonosti nukkuvan lapsen, joka varmistaa äidille univajeen.

Todella harvalle käy niin, että saa suuritarpeisen vauvan. Se tarve on aika usein äidin itsensä kehittämää. Kummallisen usein suuritarpeinen vauva nukkuu mummolassa 8 tunnin yöunia, koska siellä ei isoäiti otakaan vierelle vaan jättää viereiseen huoneeseen.

Vastasyntyneen uni on usein niin syvää, ettei vauva edes havahdu kovin herkästi ääniin. Me katottiin aina telkkaria vauvan kaa samassa huoneessa, kunnes 4-5 kk iässä alkoi herkistymään äänille. Vielä parikuisena nukkui niin sikeästi, ettei herännyt edes ruohonleikkuriin joka ajoi vaunujen vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuvat paljon paremmin, jos eivät ole siellä perhepedissä. Harva omassa sängyssä babynestissä nukkuva vauva juoksuttaa vanhempia 20 kertaa yössä, mutta kun äiti ja vauva nukkuvat samassa sängyssä, äiti on koko ajan horroksessa ja reagoi jokaiseen inahdukseen ja tuhahdukseen.

Tuo on perspektiiviharha. Jos vauva herää 20 kertaa yössä, ei kukaan jaksa pitää häntä omassa huoneessaan nukkumassa.

Ahaa- perhepedissä nukkuu niitä vauvoja, jotka heräilevät moneen kertaan yössä, mutta hyvin nukkuvat vauvat nukkuvat omissa huoneissa? Miten se äiti asian tietää jo ennen vauvan syntymää?

Tässä on läpi ketjun yritetty kertoa, ettei ehkä kannata päättää liian tarkkaan vauvan nukkumajärjestelyistä ennen tämän syntymää.

Aika monelle käy varmasti niin, että vauvalle laitetaan oma huone, mutta suuritarpeisuutensa vuoksi hän siirtyy äidin viereen. Sitten ne, jotka nukkuvat hyvin, jäävät omaan huoneeseen. Tästä voi syntyä harhakäsitys, että oma huone olisi syy hyviin yöuniin.

Omat lapseni ovat nukkuneet hyvin vieressä, eikä ole ollut tarvetta siirtää heitä minnekään.

Mutta miksi aina käy niin, että kun on päättänyt, että vauvalle on hyvä nukkua omassa huoneessa, niin vauva siellä todella hyvin nukkuu ja äiti jaksaa paremmin. Mutta kun päättää, että vauva on huonouninen ja tarvitsee äidin ihokosketusta, niin saa huonosti nukkuvan lapsen, joka varmistaa äidille univajeen.

Todella harvalle käy niin, että saa suuritarpeisen vauvan. Se tarve on aika usein äidin itsensä kehittämää. Kummallisen usein suuritarpeinen vauva nukkuu mummolassa 8 tunnin yöunia, koska siellä ei isoäiti otakaan vierelle vaan jättää viereiseen huoneeseen.

Mutta entäpä ne monet lapset, jotka nukkuvat sikeästi ja tyytyväisinä äidin vieressä? Onko tämäkin jotenkin äidin vika, äiti itse on tehnyt lapsestaan helpon, kun on ottanut viereen nukkumaan?

Ei ikinä ! Ei eläimetkään hylkää pentujaan vasn emo pitää poikaset koko ajan vierellä.

Olisit ollut tekemättä lasta jos mieluummin tv kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuvat paljon paremmin, jos eivät ole siellä perhepedissä. Harva omassa sängyssä babynestissä nukkuva vauva juoksuttaa vanhempia 20 kertaa yössä, mutta kun äiti ja vauva nukkuvat samassa sängyssä, äiti on koko ajan horroksessa ja reagoi jokaiseen inahdukseen ja tuhahdukseen.

Tuo on perspektiiviharha. Jos vauva herää 20 kertaa yössä, ei kukaan jaksa pitää häntä omassa huoneessaan nukkumassa.

Ahaa- perhepedissä nukkuu niitä vauvoja, jotka heräilevät moneen kertaan yössä, mutta hyvin nukkuvat vauvat nukkuvat omissa huoneissa? Miten se äiti asian tietää jo ennen vauvan syntymää?

Tässä on läpi ketjun yritetty kertoa, ettei ehkä kannata päättää liian tarkkaan vauvan nukkumajärjestelyistä ennen tämän syntymää.

Aika monelle käy varmasti niin, että vauvalle laitetaan oma huone, mutta suuritarpeisuutensa vuoksi hän siirtyy äidin viereen. Sitten ne, jotka nukkuvat hyvin, jäävät omaan huoneeseen. Tästä voi syntyä harhakäsitys, että oma huone olisi syy hyviin yöuniin.

Omat lapseni ovat nukkuneet hyvin vieressä, eikä ole ollut tarvetta siirtää heitä minnekään.

Mutta miksi aina käy niin, että kun on päättänyt, että vauvalle on hyvä nukkua omassa huoneessa, niin vauva siellä todella hyvin nukkuu ja äiti jaksaa paremmin. Mutta kun päättää, että vauva on huonouninen ja tarvitsee äidin ihokosketusta, niin saa huonosti nukkuvan lapsen, joka varmistaa äidille univajeen.

Todella harvalle käy niin, että saa suuritarpeisen vauvan. Se tarve on aika usein äidin itsensä kehittämää. Kummallisen usein suuritarpeinen vauva nukkuu mummolassa 8 tunnin yöunia, koska siellä ei isoäiti otakaan vierelle vaan jättää viereiseen huoneeseen.

Aikamoisia yleistyksiä teet” miksi aina kun” ja ”todella harvalla on suuritarpeinen”

millähän otannalla ja kokemuksella suollat tarinaasi?

Vauvani nukkui alussa heti yksinään kopassa vain 5-10 minuuttia päivisin (kerkesin juuri vessaan) ja jossain vaiheessa säpsäytti itsensä hereille heti jos laski pinnasänkyyn selälleen nukkumaan. Kaikki tämä oli minun aiheuttamaani sinun mielestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuvat paljon paremmin, jos eivät ole siellä perhepedissä. Harva omassa sängyssä babynestissä nukkuva vauva juoksuttaa vanhempia 20 kertaa yössä, mutta kun äiti ja vauva nukkuvat samassa sängyssä, äiti on koko ajan horroksessa ja reagoi jokaiseen inahdukseen ja tuhahdukseen.

Tuo on perspektiiviharha. Jos vauva herää 20 kertaa yössä, ei kukaan jaksa pitää häntä omassa huoneessaan nukkumassa.

Ahaa- perhepedissä nukkuu niitä vauvoja, jotka heräilevät moneen kertaan yössä, mutta hyvin nukkuvat vauvat nukkuvat omissa huoneissa? Miten se äiti asian tietää jo ennen vauvan syntymää?

Tässä on läpi ketjun yritetty kertoa, ettei ehkä kannata päättää liian tarkkaan vauvan nukkumajärjestelyistä ennen tämän syntymää.

Aika monelle käy varmasti niin, että vauvalle laitetaan oma huone, mutta suuritarpeisuutensa vuoksi hän siirtyy äidin viereen. Sitten ne, jotka nukkuvat hyvin, jäävät omaan huoneeseen. Tästä voi syntyä harhakäsitys, että oma huone olisi syy hyviin yöuniin.

Omat lapseni ovat nukkuneet hyvin vieressä, eikä ole ollut tarvetta siirtää heitä minnekään.

Mutta miksi aina käy niin, että kun on päättänyt, että vauvalle on hyvä nukkua omassa huoneessa, niin vauva siellä todella hyvin nukkuu ja äiti jaksaa paremmin. Mutta kun päättää, että vauva on huonouninen ja tarvitsee äidin ihokosketusta, niin saa huonosti nukkuvan lapsen, joka varmistaa äidille univajeen.

Todella harvalle käy niin, että saa suuritarpeisen vauvan. Se tarve on aika usein äidin itsensä kehittämää. Kummallisen usein suuritarpeinen vauva nukkuu mummolassa 8 tunnin yöunia, koska siellä ei isoäiti otakaan vierelle vaan jättää viereiseen huoneeseen.

Aikamoisia yleistyksiä teet” miksi aina kun” ja ”todella harvalla on suuritarpeinen”

millähän otannalla ja kokemuksella suollat tarinaasi?

Vauvani nukkui alussa heti yksinään kopassa vain 5-10 minuuttia päivisin (kerkesin juuri vessaan) ja jossain vaiheessa säpsäytti itsensä hereille heti jos laski pinnasänkyyn selälleen nukkumaan. Kaikki tämä oli minun aiheuttamaani sinun mielestäsi.

Meillä naapurin vauva oli samanlainen. Tarjosin äidille apua, otin vauvan meille lähes koko päiväksi ja kas - meillä tuo veijari nukkui pitkät päiväunet pariinkin kertaan. Varmaan vieraskoreutta, ainahan lapset on kotona omanlaisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen omassa lähipiirissä huomannut, että ne jotka on laittaneet vauvan omaan huoneeseen nukkumaan heti ja pitäneet siitä kiinni esim miehen vaatimuksesta tai jostain muusta päähänpinttymästä, niin heillä ei ole imetys onnistunut ja vauvat ovat olleet sellaisia, että pärjäävät ilman äitiä pitkiä aikoja, eivät viihdy sylissä ym. Niitä on myös viety ihan vauvasta saakka mummoille ja kummeille viikonlopuiksi hoitoon. Yksi 6 kk ikänen oli viikon mummon kanssa kiertämässä sukulaisissa kun vanhemmat lähtivät ulkomaille lomailemaan, eikä vauvalla ollut mitään hätää ja mummo pärjäsi hyvin.

Mulle tulee aina paha mieli kuulla kun joku suunnittelee vauvan nukuttamista omassa huoneessa. Joku kiintymyssuhdeongelma noilla tietämilläni perheillä on ollut.

En ota kantaa yleisesti siihen millainen suhde kenelläkin on vauvaansa ollut, mutta kerroin vain sen mitä olen lähipiirissä nähnyt. Ap:n tilanteessa särähti korvaan juurikin se ,että mies haluaa katsoa telkkaria ja miehen tarpeista vauva eristetään äidistään. Telkkaria ei henkensä pitämiseksi tai mielenterveyden vuoksi tarvitse katsoa sängyssä, mutta vauvalle läheisyys saattaa olla elintärkeää. Vauva tuskin kärsii jos iltauutiset ja kevyttä komediaa katsotaan sängyssä ja vauva on samassa huoneessa, mutta kauhuleffat ja sotaräiskintä on syytä katsella toisessa huoneessa.

Heh. Minut laitettiin heti vauvasta (olin max 2kk vanha) nukkumaan eri huoneeseen. Silti äiti oli kotona hoitamassa minua 3-vuotiaaksi asti, ja aina touhuttiin ja reissattiin perheenä, ei minua (tai siskoa) jätetty ikinä mummolaan tai muuallekaan. Toki mummoloissakin vierailtiin, mutta pitkäaikaisia hoitopaikkoja ne eivät olleet. En tiedä, onko tuo yksin nukkuminen jotenkin vaikuttanut elämääni, mutta mitään vihaa tai katkeruutta en valitettavasti tunne vanhempiani kohtaan. Päinvastoin, he ovat parhaat vanhemmat, mitä ikinä voisin kuvitella, ja meillä on aina ollut lämpimät välit. Rehellisesti sanoen en siis osaa väittää, että yksin nukkuminen olisi jättänyt jonkun jäljen tai traumoja.

Ainoa jälki on ehkä se, että nyt raskaana ollessani olen miettinyt, että jos lapsi vain puolivuotiaana nukkuu kokonaisia öitä, hän voisi siirtyä omaan huoneeseen nukkumaan. Jos olisin itse nukkunut perhepedissä, voisi olla, että haluaisin ehdottomasti tehdä niin myös lapseni kanssa? Tällä hetkellä ajatus ei millään muotoa houkuttele, mutta eihän sitä voi tietää, miten ajatukset muuttuvat, kun vauva syntyy.

(Ja ei, miehen mielipide ei vaikuta tähän mitenkään, miehen puolesta lapsi saisi nukkua meidän vieressä vaikka teini-ikäiseksi asti.)

Kyllä saattaa mieli muuttua parin yön jälkeen, eikä paljon telkkaria tarvita nukahtamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuvat paljon paremmin, jos eivät ole siellä perhepedissä. Harva omassa sängyssä babynestissä nukkuva vauva juoksuttaa vanhempia 20 kertaa yössä, mutta kun äiti ja vauva nukkuvat samassa sängyssä, äiti on koko ajan horroksessa ja reagoi jokaiseen inahdukseen ja tuhahdukseen.

Tuo on perspektiiviharha. Jos vauva herää 20 kertaa yössä, ei kukaan jaksa pitää häntä omassa huoneessaan nukkumassa.

Ahaa- perhepedissä nukkuu niitä vauvoja, jotka heräilevät moneen kertaan yössä, mutta hyvin nukkuvat vauvat nukkuvat omissa huoneissa? Miten se äiti asian tietää jo ennen vauvan syntymää?

Tässä on läpi ketjun yritetty kertoa, ettei ehkä kannata päättää liian tarkkaan vauvan nukkumajärjestelyistä ennen tämän syntymää.

Aika monelle käy varmasti niin, että vauvalle laitetaan oma huone, mutta suuritarpeisuutensa vuoksi hän siirtyy äidin viereen. Sitten ne, jotka nukkuvat hyvin, jäävät omaan huoneeseen. Tästä voi syntyä harhakäsitys, että oma huone olisi syy hyviin yöuniin.

Omat lapseni ovat nukkuneet hyvin vieressä, eikä ole ollut tarvetta siirtää heitä minnekään.

Mutta miksi aina käy niin, että kun on päättänyt, että vauvalle on hyvä nukkua omassa huoneessa, niin vauva siellä todella hyvin nukkuu ja äiti jaksaa paremmin. Mutta kun päättää, että vauva on huonouninen ja tarvitsee äidin ihokosketusta, niin saa huonosti nukkuvan lapsen, joka varmistaa äidille univajeen.

Todella harvalle käy niin, että saa suuritarpeisen vauvan. Se tarve on aika usein äidin itsensä kehittämää. Kummallisen usein suuritarpeinen vauva nukkuu mummolassa 8 tunnin yöunia, koska siellä ei isoäiti otakaan vierelle vaan jättää viereiseen huoneeseen.

Aikamoisia yleistyksiä teet” miksi aina kun” ja ”todella harvalla on suuritarpeinen”

millähän otannalla ja kokemuksella suollat tarinaasi?

Vauvani nukkui alussa heti yksinään kopassa vain 5-10 minuuttia päivisin (kerkesin juuri vessaan) ja jossain vaiheessa säpsäytti itsensä hereille heti jos laski pinnasänkyyn selälleen nukkumaan. Kaikki tämä oli minun aiheuttamaani sinun mielestäsi.

Meillä naapurin vauva oli samanlainen. Tarjosin äidille apua, otin vauvan meille lähes koko päiväksi ja kas - meillä tuo veijari nukkui pitkät päiväunet pariinkin kertaan. Varmaan vieraskoreutta, ainahan lapset on kotona omanlaisiaan.

Nimenomaan, vieraskoreutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen omassa lähipiirissä huomannut, että ne jotka on laittaneet vauvan omaan huoneeseen nukkumaan heti ja pitäneet siitä kiinni esim miehen vaatimuksesta tai jostain muusta päähänpinttymästä, niin heillä ei ole imetys onnistunut ja vauvat ovat olleet sellaisia, että pärjäävät ilman äitiä pitkiä aikoja, eivät viihdy sylissä ym. Niitä on myös viety ihan vauvasta saakka mummoille ja kummeille viikonlopuiksi hoitoon. Yksi 6 kk ikänen oli viikon mummon kanssa kiertämässä sukulaisissa kun vanhemmat lähtivät ulkomaille lomailemaan, eikä vauvalla ollut mitään hätää ja mummo pärjäsi hyvin.

Mulle tulee aina paha mieli kuulla kun joku suunnittelee vauvan nukuttamista omassa huoneessa. Joku kiintymyssuhdeongelma noilla tietämilläni perheillä on ollut.

En ota kantaa yleisesti siihen millainen suhde kenelläkin on vauvaansa ollut, mutta kerroin vain sen mitä olen lähipiirissä nähnyt. Ap:n tilanteessa särähti korvaan juurikin se ,että mies haluaa katsoa telkkaria ja miehen tarpeista vauva eristetään äidistään. Telkkaria ei henkensä pitämiseksi tai mielenterveyden vuoksi tarvitse katsoa sängyssä, mutta vauvalle läheisyys saattaa olla elintärkeää. Vauva tuskin kärsii jos iltauutiset ja kevyttä komediaa katsotaan sängyssä ja vauva on samassa huoneessa, mutta kauhuleffat ja sotaräiskintä on syytä katsella toisessa huoneessa.

Heh. Minut laitettiin heti vauvasta (olin max 2kk vanha) nukkumaan eri huoneeseen. Silti äiti oli kotona hoitamassa minua 3-vuotiaaksi asti, ja aina touhuttiin ja reissattiin perheenä, ei minua (tai siskoa) jätetty ikinä mummolaan tai muuallekaan. Toki mummoloissakin vierailtiin, mutta pitkäaikaisia hoitopaikkoja ne eivät olleet. En tiedä, onko tuo yksin nukkuminen jotenkin vaikuttanut elämääni, mutta mitään vihaa tai katkeruutta en valitettavasti tunne vanhempiani kohtaan. Päinvastoin, he ovat parhaat vanhemmat, mitä ikinä voisin kuvitella, ja meillä on aina ollut lämpimät välit. Rehellisesti sanoen en siis osaa väittää, että yksin nukkuminen olisi jättänyt jonkun jäljen tai traumoja.

Ainoa jälki on ehkä se, että nyt raskaana ollessani olen miettinyt, että jos lapsi vain puolivuotiaana nukkuu kokonaisia öitä, hän voisi siirtyä omaan huoneeseen nukkumaan. Jos olisin itse nukkunut perhepedissä, voisi olla, että haluaisin ehdottomasti tehdä niin myös lapseni kanssa? Tällä hetkellä ajatus ei millään muotoa houkuttele, mutta eihän sitä voi tietää, miten ajatukset muuttuvat, kun vauva syntyy.

(Ja ei, miehen mielipide ei vaikuta tähän mitenkään, miehen puolesta lapsi saisi nukkua meidän vieressä vaikka teini-ikäiseksi asti.)

Eri

2kk on jo ihan eri asia kuin vastasyntynyt, sen ikäisellä voi olla jo ihan selkeä yörytmikin.

Meillä 2kk nukkuu jo 6-7 tunnin yöunia kun vastasyntyneenä heräsi parin tunnin välein rinnalle.

Mutta tietenkin jokainen tekee niinkuin jaksaa ja mitä vauva tarvitsee, tärkeintä on, että kaikki nukkuvat mahdollisimman hyvin :)