Miksi hiljaista ihmistä kohdellaan kuin spitaalista?

Sosiaalinen ja sosiaaliset taidot omaava on kaksi eri asiaa. itse kuulun jälkimmäisiin. Olen kuulemma tarkkailija ja kuuntelija monen mielestä. yksi hyvä puoli luonteen hiljaisuudessa kuitenkin muiden ihmisten joukossa on, kun avaat suusi ja puhut niin suurin osa kuuntelee sinua.

Oletkohan hoitoalalla? Tulee mieleen oma työharjoitteluni josta olisin saanut hylätyn jos opettajani (koulusta) ei olisi ollut tiukkana ja sanonut harjoittelun ohjaajalleni että tuon takia ei kukaan reputa. Suoriuduin työtehtävistä mutta en jutellut tanttojen kanssa niitä näitä kun ei oltu oikein samasta maailmasta.

Kaikkia ihmisiä ei vain yleinen juttelu jaksa kiinnostaa. Sitä on muiden hiukan vaikea ymmärtää, jos ei ole tottunut sellaisiin ihmisiin. Hiljaisuus koetaan helposti sellaiseksi, että toinen aktiivisesti kieltäytyy puhumasta ja se taas koetaan siten, että hiljaiselle ei muiden seura kelpaa.

Minulla on hiljainen poika, joka ei juuri juttele jos ei ole asiaa. Olen jo tottunut siihen. Ymmärrän hiljaisen ihmisen hiljaisuuden olevan vain hiljaisuutta, ei mielenilmaus.

Ihme juttu miksi jotkut stressaavat siitä jos joku on jonkunlainen ihminen, oli sitten hiljainen tai puhelias, mitä väliä? Tuntuu, että ihmiset ketkä tuomitsevat tolla tavalla toisen ja tuollaisesta syystä ovat jokseenkin ajattelemattomia, etenkään, jos ei edes tunne toista ihmistä.

Miksi joillain on niin pakottava tarve saada toiset ihmiset käyttäytymään ja olemaan, niinkuin itse haluaa?

Ja sit ahdistutaan ja tuomitaan toinen, kun hän ei vastaakkaan sitä, mitä omassa päässään haluaa muiden olevan.

Ei puhu "tarpeeksi" ja hölötä ----> et vastaa kyseisen ihmisen / ihmisten odotuksiin ja sit he tuomitsevat ja suuttuvat, kun et ole niinkuin he haluavat.

No, monet ovat niin kapeakatseisia (tuomarin nuija puhukoon nyt täällä :D), että eivät nää omaa nokkaansa pidemmälle.

Mut pohjimmiltaan luulisin kyseen olevan siitä, että ne hölösuut usein tod. näk. alitajuisesti kokevat hiljaiset hetket ihmisten seurassa uhkaaviksi ja vaarallisiksi, koska eivät kestä sitä, että jotain odottamatonta voisi tapahtua tai joku sanoa jotain.

Hiljaisuus on

A) rasittavaa. Kun joutuu itse keksimään kaikkia puheenaiheita.

B) pelottavaa. Kun ei tiedä mitä toinen ajattelee, kun se ei puhu.

”Miksi negatiivisesti muihin suhtautuvaa, muita tyhminä pitävää ja ylimielistä kohdellaan spitaalisena?”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Ei kuulosta hyvältä tulevaisuutesi siinä firmassa.

Miksi näin?

Koska sinusta ei selvästikään pidetä. Varsinkin jos on naisvaltainen työpaikka, niin tuo että jo annetaan palautetta että ei ole sosiaalisia taitoja, tuppaa indikoimaan sitä että yrittävät savustaa sinut ennemmin tai myöhemmin ulos, tavalla tai toisella. 

Ajan mittaan on mahdollista että aletaan pitää, ihmissuhdepeliä ei nykyään korosteta muun kustannuksella.

Sanon myös ettei kannata välittää.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus on

A) rasittavaa. Kun joutuu itse keksimään kaikkia puheenaiheita.

B) pelottavaa. Kun ei tiedä mitä toinen ajattelee, kun se ei puhu.

Pelottavaa? Oisko huono itsetunto sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus on

A) rasittavaa. Kun joutuu itse keksimään kaikkia puheenaiheita.

B) pelottavaa. Kun ei tiedä mitä toinen ajattelee, kun se ei puhu.

Pelottavaa? Oisko huono itsetunto sulla.

Ei niin huono itsetunto kuin sinulla, näemmä. Minä en nimittäin ajatellut, että hiljainen ajattelisi MINUSTA jotain, vaan ylimaalkaan asioista. Esim. On helpompi puhua jonkun kanssa politiikasta, kun ensin tietää tämän suunnan oikealle/vasemmalle. Itse osaa valita sanansa tällöin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

”Miksi negatiivisesti muihin suhtautuvaa, muita tyhminä pitävää ja ylimielistä kohdellaan spitaalisena?”

Liioittelua ja ylitulkintaa. Ei asiallisuus ole ylimielisyyttä. Kaikkien persoonaan ei vaan kuulu puhuminen olennaisena osana. Tällaisilla havainnointi ja kuuntelu on ominaisempaa sekä päänsisäinen ajattelu. Vaikka kaikkea ei sanokaan ääneen, ei se tarkoita sitä, että punoisi mielessään jotain salajuonta tai arvostelisi toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Miksi negatiivisesti muihin suhtautuvaa, muita tyhminä pitävää ja ylimielistä kohdellaan spitaalisena?”

Liioittelua ja ylitulkintaa. Ei asiallisuus ole ylimielisyyttä. Kaikkien persoonaan ei vaan kuulu puhuminen olennaisena osana. Tällaisilla havainnointi ja kuuntelu on ominaisempaa sekä päänsisäinen ajattelu. Vaikka kaikkea ei sanokaan ääneen, ei se tarkoita sitä, että punoisi mielessään jotain salajuonta tai arvostelisi toisia.

Juurihan ap kertoi pitävänsä muiden juttuja tyhminä. Ja kyllähän sellaisen näkee sokea poika otsallaankin!

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia ihmisiä ei vain yleinen juttelu jaksa kiinnostaa. Sitä on muiden hiukan vaikea ymmärtää, jos ei ole tottunut sellaisiin ihmisiin. Hiljaisuus koetaan helposti sellaiseksi, että toinen aktiivisesti kieltäytyy puhumasta ja se taas koetaan siten, että hiljaiselle ei muiden seura kelpaa.

Minulla on hiljainen poika, joka ei juuri juttele jos ei ole asiaa. Olen jo tottunut siihen. Ymmärrän hiljaisen ihmisen hiljaisuuden olevan vain hiljaisuutta, ei mielenilmaus.

Hiljaisuus on ominaisuus ei "mykkäkoulua".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Miksi negatiivisesti muihin suhtautuvaa, muita tyhminä pitävää ja ylimielistä kohdellaan spitaalisena?”

Liioittelua ja ylitulkintaa. Ei asiallisuus ole ylimielisyyttä. Kaikkien persoonaan ei vaan kuulu puhuminen olennaisena osana. Tällaisilla havainnointi ja kuuntelu on ominaisempaa sekä päänsisäinen ajattelu. Vaikka kaikkea ei sanokaan ääneen, ei se tarkoita sitä, että punoisi mielessään jotain salajuonta tai arvostelisi toisia.

Juurihan ap kertoi pitävänsä muiden juttuja tyhminä. Ja kyllähän sellaisen näkee sokea poika otsallaankin!

äh, et sä tajuu. Olemisen tapa on vaan eri eri ihmisillä. Osa tuntee olonsa hyväksi vähemmälläkin puhemäärällä. Juttujen laatuun sen enempää kantaa ottamatta. Miksi muuten suutuit noin voimakkaasti?

*

Sosiaalinen ihminen ei tosiaankaan aina omaa sosiaalisia taitoja. Itse kartan juuri näitä kovaäänisiä hölöttäjiä, joita lähes koko muu naiskatras nuolee. En oikein tiedä  miksi? Minusta he ovat usein ilkeitä ihmisiä, puhuvat ns. kavereistaankin pahaa selän takana. Nostavat aina omaa häntäänsä. Mitenkään älykkäitä tai parempia työntekijöitä he eivät ainakaan minun työpaikallani ole. Yksi on jopa ay-ihmisiä. Ilkeily ja toisten mollaaminen tietenkin kysyy sanavalmiutta ja röyhkeyttä. En vaan arvosta sellaisia ominaisuuksia. Olin itsekin nuorena hiljainen lähes aina, mutta nyt juttelen kyllä niiden työkavereiden kanssa, joiden kanssa olemme samalla aaltopituudella. Eli hiukan "erilaisia", emme ryhmäsieluja. Tai juttelin, olen jumalalle kiitos päässyt viimein eläkkeelle. Ujous on karissut vuosien myötä, mutta kyllä saan epämiellyttävän olon, jos tällainen "toimiston kuningatar" jostain syystä istuisi vieressäni kahvilla tai kokouksessa. Tuntuu, että juuri esim. kaupunkien toimistoissa on usein tällainen naispiiri, joka syö toisia, vähänkään erilaisia.

Toivottavasti sinullakin on edes joku  ihminen, jonka kanssa on mukava jutella muutama sana, muuten työnteko käy raskaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan hoitoalalla? Tulee mieleen oma työharjoitteluni josta olisin saanut hylätyn jos opettajani (koulusta) ei olisi ollut tiukkana ja sanonut harjoittelun ohjaajalleni että tuon takia ei kukaan reputa. Suoriuduin työtehtävistä mutta en jutellut tanttojen kanssa niitä näitä kun ei oltu oikein samasta maailmasta.

En ole hoitoalalla, mutta naisvaltaisella alalla. Minusta työ- tai harjoittelupaikalla sen, että tekee työnsä hyvin pitäisi riittää. En pysty ymmärtämään sitä, että työntekijältä vaaditaan työtehtäviin liittymätöntä sosiaalisuutta.

Ap

Kaikkea hyvää niin hiljaisille kuin vähemmän hiljaisillekin. Eletään sovussa. 💗

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia ihmisiä ei vain yleinen juttelu jaksa kiinnostaa. Sitä on muiden hiukan vaikea ymmärtää, jos ei ole tottunut sellaisiin ihmisiin. Hiljaisuus koetaan helposti sellaiseksi, että toinen aktiivisesti kieltäytyy puhumasta ja se taas koetaan siten, että hiljaiselle ei muiden seura kelpaa.

Minulla on hiljainen poika, joka ei juuri juttele jos ei ole asiaa. Olen jo tottunut siihen. Ymmärrän hiljaisen ihmisen hiljaisuuden olevan vain hiljaisuutta, ei mielenilmaus.

Monet varmaan tosiaan pitävät hiljaisuutta jonkinlaisena mielenilmaisuna. Monesti hiljaisia ihmisiä pidetään ylimielisinä ja ajatellaan, että he pitävät itseään muita parempina ja muiden seura ei kelpaa vaikka siitä todellisuudessa ei ole kyse.

Ap

*

Kunpa pian jo ymmärrettäisiin, että ujous ja "hiljainen" luonne ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, vähän samalla tavalla kuin esim. hiusten väri. Ja ennen kaikkea se, että kovaäänisyys ja paljon puhuminen ei tarkoita hyviä sosiaalisia taitoja. Ujolla voi olla hyvät sosiaaliset taidot, sosiaalisella ihmisellä välttämättä ei. Sosiaaliset taidot ovat opittuja taitoja, sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre.