Miksi hiljaista ihmistä kohdellaan kuin spitaalista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kälättäjät ovat rasittavia, mutta heidän hyvä puolensa on se, että kaikki tietää missä mennään. Hiljaiset ovat arvaamattomia. Yhtäkkiä tulee show, kun astuu varpaille, koska ei voi tietää missä mennään.

Haluatko antaa esimerkin hiljaisen järjestämästä showsta? No kerran myönnän kyllä rääkäisseeni rumasti, kun erästä uutta työntekijää haukuttiin joukolla kahvipöydässä ilman mitään oikeaa syytä.

Esimerkki: hiljainen ei kertonut tulevasta sairaslomastaan minulle, jonka tehtävänä on järjestää sijaiset. Kuulin asiasta toista kautta, ja ryhdyin heti (pakon sanelemana, monimutkainen kuvio) sijaisjärjestelyihin. Tämä privaatti ihminen loukkaantui ääriään myöten, ”koska hänen asioitaan oli puhuttu”. Me kaikki kävelemme munankuorilla, kun ei tiedetä missä mennään.

Meillä ihan samanlaisia juttuja. Tuttua just toi, että en tule töihin, mutta en oo viitsinyt kertoa kenellekään. Ja tyypillistä myös, että jotain hajoaa, niin häipyy vaan hiljaa paikalta eikä kerro, että pitäisi tilata korjausmies. Kiva ylläri seuraavalle, joka tarvitsisi sitä hajonnutta juttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kälättäjät ovat rasittavia, mutta heidän hyvä puolensa on se, että kaikki tietää missä mennään. Hiljaiset ovat arvaamattomia. Yhtäkkiä tulee show, kun astuu varpaille, koska ei voi tietää missä mennään.

Haluatko antaa esimerkin hiljaisen järjestämästä showsta? No kerran myönnän kyllä rääkäisseeni rumasti, kun erästä uutta työntekijää haukuttiin joukolla kahvipöydässä ilman mitään oikeaa syytä.

Esimerkki: hiljainen ei kertonut tulevasta sairaslomastaan minulle, jonka tehtävänä on järjestää sijaiset. Kuulin asiasta toista kautta, ja ryhdyin heti (pakon sanelemana, monimutkainen kuvio) sijaisjärjestelyihin. Tämä privaatti ihminen loukkaantui ääriään myöten, ”koska hänen asioitaan oli puhuttu”. Me kaikki kävelemme munankuorilla, kun ei tiedetä missä mennään.

Meillä ihan samanlaisia juttuja. Tuttua just toi, että en tule töihin, mutta en oo viitsinyt kertoa kenellekään. Ja tyypillistä myös, että jotain hajoaa, niin häipyy vaan hiljaa paikalta eikä kerro, että pitäisi tilata korjausmies. Kiva ylläri seuraavalle, joka tarvitsisi sitä hajonnutta juttua.

Vastuutontahan tuollainen käytös on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kälättäjät ovat rasittavia, mutta heidän hyvä puolensa on se, että kaikki tietää missä mennään. Hiljaiset ovat arvaamattomia. Yhtäkkiä tulee show, kun astuu varpaille, koska ei voi tietää missä mennään.

Haluatko antaa esimerkin hiljaisen järjestämästä showsta? No kerran myönnän kyllä rääkäisseeni rumasti, kun erästä uutta työntekijää haukuttiin joukolla kahvipöydässä ilman mitään oikeaa syytä.

Esimerkki: hiljainen ei kertonut tulevasta sairaslomastaan minulle, jonka tehtävänä on järjestää sijaiset. Kuulin asiasta toista kautta, ja ryhdyin heti (pakon sanelemana, monimutkainen kuvio) sijaisjärjestelyihin. Tämä privaatti ihminen loukkaantui ääriään myöten, ”koska hänen asioitaan oli puhuttu”. Me kaikki kävelemme munankuorilla, kun ei tiedetä missä mennään.

Meillä ihan samanlaisia juttuja. Tuttua just toi, että en tule töihin, mutta en oo viitsinyt kertoa kenellekään. Ja tyypillistä myös, että jotain hajoaa, niin häipyy vaan hiljaa paikalta eikä kerro, että pitäisi tilata korjausmies. Kiva ylläri seuraavalle, joka tarvitsisi sitä hajonnutta juttua.

Vastuutontahan tuollainen käytös on. 

Vastuunkanto ei todellakaan kuulu sen ihmisen ominaisuuksiin. Joten sori vaan hiljaiset, kun on vähän vaikea fanittaa teitä.

Kultainen keskitie on hyvä. Olkoon sitten vaikka "puheliaisuus" - "hiljaisuus" -akseli kyseessä, niin ääripäät tuottavat aina ongelmia. Onneksi valtaosa ihmisistä sijoittuu jonnekin ääripäiden välimaastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kritiikittömän yksimielistä kommentointia.

Työntekijän ei tatvitse olla tyhjänkälättäjä. Se on yhtä iso miinus kuin hiljaisuus. Mutta kyllä hiljaisuuskin on ongelma. Meillä on hiljainen työntekijä, jonka tekemisiä ja tekemättä jättämisiä saa arvailla, kun hän ei niitä kerro. Koska on omien sanojensa mukaan tällainen hiljainen ja ujo. Ei kerro missä työvaiheessa on menossa eikä varsikaan jos työn etenemisessä on ongelmia. Ei kerro, jos tarvitsee apua eikä sitä, jos ei olekaan tänään työkykyinen.

Hänen perässään pitää kulkea vajtimassa, jos haluaa välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Ihan ammattitaitoinen tyyppi on, mutta ei työ ole sellaista, ettei kommunikointia tarvita lainkaan.

Kyllä hiljaisuus on ongelma.

Ei tuo ole hiljaisuutta, vaan mykkyyttä. Tässä keskusteltiin ihmisistä, joita ei erityisemmin jaksa kiinnostaa kahvihuonekeskustelut. Ihminen, joka ei saa suutaan auki edes tarvittaessa on aivan eri asia.

Olkoon sitten mykkyyttä, mutta en minäkään sitä tiennyt pariin ekaan vuoteen. Vaan pidin työntekijää tavallisena hiljaisena ja ujona. Ja ajattelin, että kyllä se siitä ajan mittaan lämpenee, kun vähän tottuu. Vuosien myötä vasta on valjennut, että mykkyys onkin paljon syvempää kuin mitä ensin ymmärsinkään.

Joten kyllä tämäkin esimerkki kuuluu tähän keskusteluun. Minun silmissäni kuka tahansa teistä hiljaisten puolustajista voi olla tuollainen, joka puhuu kahvipöydässä kolme sanaa, mutta tarvittavia asioita ei sano ollenkaan.

Voihan sellainen kälättäjäkin jättää tärkeät asiat kertomatta. Itsellä on kokemusta siitä, että puhelias ihminen jätti tärkeät työasiat kertomatta työkavereilleen. Puhetta siis riittää, mutta ei asiasta

Mua ei haittaa hiljaset. Mutta haittaa hiljaiset, jotka inisee että ne pitää pyytää mukaan lounaalle (ketään muutakaan ei pyydetä, ne kysyy et voiko tulla mukaan), jotka inisee että niitä ei huomata, niistä ei kiinnostuta jne.

Voin uutisena kertoa, että ei ole muiden aikuisten ihmisten tehtävä paapoa teitä päivästä toiseen. Ihmisillä on kiire, väsymystä jne. Ja toisena uutisena; vaikka puhun, niin se ei ole minullekaan helppoa. Se vie energiaa etu- ja jälkikäteen eikä aina todellakaan mene maaliin. Silti teen sen työn, koska olen oikeustoimikelpoinen aikuinen ihminen joka on vastuussa itsestään, enkä mikään sosiaalinen vapaamatkustaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kälättäjät ovat rasittavia, mutta heidän hyvä puolensa on se, että kaikki tietää missä mennään. Hiljaiset ovat arvaamattomia. Yhtäkkiä tulee show, kun astuu varpaille, koska ei voi tietää missä mennään.

Haluatko antaa esimerkin hiljaisen järjestämästä showsta? No kerran myönnän kyllä rääkäisseeni rumasti, kun erästä uutta työntekijää haukuttiin joukolla kahvipöydässä ilman mitään oikeaa syytä.

Esimerkki: hiljainen ei kertonut tulevasta sairaslomastaan minulle, jonka tehtävänä on järjestää sijaiset. Kuulin asiasta toista kautta, ja ryhdyin heti (pakon sanelemana, monimutkainen kuvio) sijaisjärjestelyihin. Tämä privaatti ihminen loukkaantui ääriään myöten, ”koska hänen asioitaan oli puhuttu”. Me kaikki kävelemme munankuorilla, kun ei tiedetä missä mennään.

Meillä ihan samanlaisia juttuja. Tuttua just toi, että en tule töihin, mutta en oo viitsinyt kertoa kenellekään. Ja tyypillistä myös, että jotain hajoaa, niin häipyy vaan hiljaa paikalta eikä kerro, että pitäisi tilata korjausmies. Kiva ylläri seuraavalle, joka tarvitsisi sitä hajonnutta juttua.

Vastuutontahan tuollainen käytös on. 

Vastuunkanto ei todellakaan kuulu sen ihmisen ominaisuuksiin. Joten sori vaan hiljaiset, kun on vähän vaikea fanittaa teitä.

Kultainen keskitie on hyvä. Olkoon sitten vaikka "puheliaisuus" - "hiljaisuus" -akseli kyseessä, niin ääripäät tuottavat aina ongelmia. Onneksi valtaosa ihmisistä sijoittuu jonnekin ääripäiden välimaastoon.

Ei vastuuntunnottumuus liity mitenkään hiljaiseen luonteeseen.