Miksi hiljaista ihmistä kohdellaan kuin spitaalista?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole hyväksyttävää olla luonteeltaan ujo, hiljainen ja rauhallinen?

Aloitin uudessa työpaikassa ja sain jo kuulla valituksia siitä, että "mulla ei ole sosiaalisia taitoja". En ymmärrä miksi sanoivat noin, tervehdin, kiitän, puhun kun on kysyttävää ja vastaan kun mulle puhutaan. En vaan osallistu siihen turhanpäiväiseen sisällöttämään höpinään, jota tauoilla tai työn lomassa pitävät.

Aika tylyä kommenttia. Itse olen samanlainen, mutta koskaan kukaan ei ole päin naamaa mitään sanonut (selän takana varmastikin kyllä). Pohjustan tosin usein tilannetta ja sopivassa välissä saatan sanoa olevani hitaasti lämpiävää sorttia. Kävisin kyllä keskusteluun sosiaalisuuden väärin ymmärtämisestä, ekstrovettiys ei sinänsä korreloi sosiaalisuuden kanssa tai toisinpäin, hyvät käytöstavat kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus on

A) rasittavaa. Kun joutuu itse keksimään kaikkia puheenaiheita.

B) pelottavaa. Kun ei tiedä mitä toinen ajattelee, kun se ei puhu.

A) Miksi se hiljaisuus on pakko täyttää? Miksei voi vaan olla hiljaisuudessa?

B) Ethän sinä silloinkaan tiedä mitä toinen todellisuudessa ajattelee, kun hän puhuu. Ei kaikki puhu ajatuksiaan sellaisinaan julki.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus on

A) rasittavaa. Kun joutuu itse keksimään kaikkia puheenaiheita.

B) pelottavaa. Kun ei tiedä mitä toinen ajattelee, kun se ei puhu.

Vaikuttaa lapselliselta.

Miksi pitää koko ajan olla puheenaiheita?

Miksi pitäisi koko ajan tietää, mitä muut ajattelevat?

Miksi on pelottavaa, jos ei tiedä, mitä muut ajattelevat?

Pälättäjä-hölöttäjällä ei usein ole yhtään sen parempia sosiaalisia taitoja. Päästelevät liiankin helposti sammakoita suustaan miettimättä yhtään mitä sanovat.

Kai se tulkitaan jotenkin ylimielisyydeksi. Itse puhun töissä lähinnä työasioista ja monet työpaikallani eivät varmasti kuule minun puhuvan koskaan muualla kuin palavereissa. Olen alkanut miettiä, että se varmasti vain pahentaa ylimielisen leimaa: "meille se ei puhu, mutta palavereissa pitää kyllä päästä pätemään". Lähimmät työkaverit onneksi tuntevat minut ja tietävät, että se on vain minun luonteeni, ei mielenosoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Ei kuulosta hyvältä tulevaisuutesi siinä firmassa.

Miksi näin?

Koska sinusta ei selvästikään pidetä. Varsinkin jos on naisvaltainen työpaikka, niin tuo että jo annetaan palautetta että ei ole sosiaalisia taitoja, tuppaa indikoimaan sitä että yrittävät savustaa sinut ennemmin tai myöhemmin ulos, tavalla tai toisella. 

Kuuluuko työkavereista erityisesti pitää? Ja jos kuuluu, niin miksi he ovat näin lyhyessä ajassa tuominneet minut, vaikka eivät minua edes tunne. Olen ymmärtänyt, että töissä käyttäydytään sivistyneesti ja kohdellaan kaikkia työkavereita asiallisesti, pitää heistä tai ei. Kaverit on erikseen ja niiden kanssa vietetään vapaa-aikaa.

Ap

Meillä sama naisvaltaisella alalla! Firman kulttuuriin kuuluu vielä, että työntekijöiden PITÄÄ ystävystyä toistensa kanssa, koska sillä tavalla kuulemma projektit ja työt hoituu paremmin. Että ihmiset ei muka osaa työskennellä ja puhaltaa yhteen hiileen, jos ne ei ole siviilissäkin toistensa kanssa tekemisissä.

Kissankellit, sanon minä. En ole tullut päivähoitoon hakemaan ystäviä. Jos tulen jonkun kanssa toimeen, mainiota! Jos en, teen silti työni heidän kanssaan, koska töissä tehdään töitä. Ei minun tarvitse tietää sinusta mitään eikä sinun minusta voidaksemme tehdä työasian X yhdessä. Ei tässä sentään mitään seuralaispalvelua olla pitämässä.

Miesvaltaisilla aloilla ja miesten kanssa ei ole ollut ikinä epäselvää se, että töissä tehdään töitä eikä viritellä sosiaalisia nokkimisjärjestelyverkkoja sinne tänne tyyliin "Mä on Seija, 45v, mut mä en leiki ton kaa kun se ei lähde mollaamaan tota Lissua osastolta C!"

Onneksi lohduttaa ajatus, että tämä työ on vain ohimenevä vaihe kohti seuraavaa etappia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus on

A) rasittavaa. Kun joutuu itse keksimään kaikkia puheenaiheita.

B) pelottavaa. Kun ei tiedä mitä toinen ajattelee, kun se ei puhu.

A) Miksi se hiljaisuus on pakko täyttää? Miksei voi vaan olla hiljaisuudessa?

B) Ethän sinä silloinkaan tiedä mitä toinen todellisuudessa ajattelee, kun hän puhuu. Ei kaikki puhu ajatuksiaan sellaisinaan julki.

Jospa asia onkin niin, että hölöttäjä-pälättäjät päästävät ilmoille jokaisen ajatuksensa. :) Se selittäisi sen puheen määrän. 

kyllä vähän pitäisi olla sosiaalisia taitoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Ei kuulosta hyvältä tulevaisuutesi siinä firmassa.

Miksi näin?

Koska sinusta ei selvästikään pidetä. Varsinkin jos on naisvaltainen työpaikka, niin tuo että jo annetaan palautetta että ei ole sosiaalisia taitoja, tuppaa indikoimaan sitä että yrittävät savustaa sinut ennemmin tai myöhemmin ulos, tavalla tai toisella. 

Kuuluuko työkavereista erityisesti pitää? Ja jos kuuluu, niin miksi he ovat näin lyhyessä ajassa tuominneet minut, vaikka eivät minua edes tunne. Olen ymmärtänyt, että töissä käyttäydytään sivistyneesti ja kohdellaan kaikkia työkavereita asiallisesti, pitää heistä tai ei. Kaverit on erikseen ja niiden kanssa vietetään vapaa-aikaa.

Ap

Minusta ei tarvite työkavereista pitää, vaan aikuiset ihmiset osaavat hoitaa työasiansa asiallisesti jopa sellaisten kanssa joista eivät pidä yhtään. Ja se riittää.

Mutta olen ollut hoitoalalla, porukassa jossa tosiaan oli meininki, että jos ei ollut riittävän samanlainen enemmistön kanssa, joutui suorastaan työpaikkakiusatuksi. Pienikin heidän virheensä vietiin esimiehille, kahvihuoneessa naureskeltiin, nälvittiin, pyöriteltiin silmiä, vihjailtiin että on väärällä alalla. Vain siksi, että ei sopinut niiden kokoomuslaisten insinöörinrouvien omasta mielestään trendikkääseen pirtaan vaan oli jotenkin vähän erilainen ihminen. Vaatetyyli riitti, poliittinen kanta, se ettei välittänyt omistaa omistusasuntoa jne.

Itse en jaksanut tuota että työpaikka on sosiaalisen vallan ja suosion pelikenttä ja kouluttauduin ihan eri alalle, miesvaltaiselle tekniselle... Enkä ole katunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan hoitoalalla? Tulee mieleen oma työharjoitteluni josta olisin saanut hylätyn jos opettajani (koulusta) ei olisi ollut tiukkana ja sanonut harjoittelun ohjaajalleni että tuon takia ei kukaan reputa. Suoriuduin työtehtävistä mutta en jutellut tanttojen kanssa niitä näitä kun ei oltu oikein samasta maailmasta.

En ole hoitoalalla, mutta naisvaltaisella alalla. Minusta työ- tai harjoittelupaikalla sen, että tekee työnsä hyvin pitäisi riittää. En pysty ymmärtämään sitä, että työntekijältä vaaditaan työtehtäviin liittymätöntä sosiaalisuutta.

Ap

Oma kokemus on että se ei nykyään tosiaan riitä. Pitää olla imagoltaan tietynlainen, harrastaa tiettyjä asioita, matkustella tietynlaisissa paikoissa, olla "pöhinää ja puheliasta innostusta" täynnä... Hoikka ja sporttinen. Se määrää enemmän kuin alan asiantuntijuus usein, surullista kyllä. Ja verkostoituminen myös.

Onpa kritiikittömän yksimielistä kommentointia.

Työntekijän ei tatvitse olla tyhjänkälättäjä. Se on yhtä iso miinus kuin hiljaisuus. Mutta kyllä hiljaisuuskin on ongelma. Meillä on hiljainen työntekijä, jonka tekemisiä ja tekemättä jättämisiä saa arvailla, kun hän ei niitä kerro. Koska on omien sanojensa mukaan tällainen hiljainen ja ujo. Ei kerro missä työvaiheessa on menossa eikä varsikaan jos työn etenemisessä on ongelmia. Ei kerro, jos tarvitsee apua eikä sitä, jos ei olekaan tänään työkykyinen.

Hänen perässään pitää kulkea vajtimassa, jos haluaa välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Ihan ammattitaitoinen tyyppi on, mutta ei työ ole sellaista, ettei kommunikointia tarvita lainkaan.

Kyllä hiljaisuus on ongelma.

Kälättäjät ovat rasittavia, mutta heidän hyvä puolensa on se, että kaikki tietää missä mennään. Hiljaiset ovat arvaamattomia. Yhtäkkiä tulee show, kun astuu varpaille, koska ei voi tietää missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Kälättäjät ovat rasittavia, mutta heidän hyvä puolensa on se, että kaikki tietää missä mennään. Hiljaiset ovat arvaamattomia. Yhtäkkiä tulee show, kun astuu varpaille, koska ei voi tietää missä mennään.

Haluatko antaa esimerkin hiljaisen järjestämästä showsta? No kerran myönnän kyllä rääkäisseeni rumasti, kun erästä uutta työntekijää haukuttiin joukolla kahvipöydässä ilman mitään oikeaa syytä.

Small-talk on yksi tehokkaimmista sosiaalisten taitojen mittareista. Jos porukan jutut eivät nappaa, voit aina aloittaa uuden ja sinua itseäsi kiinnostavan puheenaiheen.

Ihminen on sosiaalisesti virittynyt laumaeläin, ja arvostus/luottamus muilta sinua kohtaan ei tule automaattisesti kultatarjottimella, vaan se pitää ansaita. Myötäeläminen, kiinnostus kanssaihmisiin, rento olemus ja itsestään ja ajatuksistaan kertominen herättää luottamusta ja saavat ihmiset pitämään sinusta. Ei se ole sen monimutkaisempaa.

Ja koska ihminen arvioi toista melko pikaisesti eleiden ja olemuksen perusteella, hiljaisuus ja ujous koetaan valitettavasti negatiivisena asiana: hiljainen ja ujo kun ei anna oikeataan mitään signaaleja ulospäin. Porukasta vetäytyvä vaikuttaa usein pelokkaalta ja penseältä- olisit vaikka minkälainen supoernero pääsi sisällä. Mutta jos et tuo ajatuksiasi julki, ei kukaan niitä päästäsi tule lukemaan.

Itse olin ennen hyvinkin ujo ja vetäytyvät, kunnes työelämässä sain itsevarmuutta ja opin "pelaamaan" sosiaalisia pelejä. Teatteriharrastus helpotti eläytymis ja improvisaatiotaitoja, ja osaan luontevasti esittää myötäeläväni muiden juttuja, esim. vaikka Pirkko-Riitta jauhaisi koko päivän koiransa perärauhastulehduksesta. :) Vaikuttaa feikkaamiselta, mutta fakta on että kaikilla ihmisillä on jonkinlainen rooli päällä ulkomaailmassa. Kotona voin olla vaikka koko viikonlopun puhumatta ja jurottaa ajatuksineni, mutta työpaikalla laitan eri vaihteen päälle. Lopputulos on, että olen arvostettu ja pidetty ihminen työpaikallani.

Kokoajan ei tarvitse kuitenkaan olla höpöttämässä ja sosialisoitumassa, vaan joinain päivinä linnoittaudun työpisteelleni puhumatta mitään. Pääasia on, että yrittää edes joskus. Suosittelen kokeilemaan!

Vierailija kirjoitti:

Onpa kritiikittömän yksimielistä kommentointia.

Työntekijän ei tatvitse olla tyhjänkälättäjä. Se on yhtä iso miinus kuin hiljaisuus. Mutta kyllä hiljaisuuskin on ongelma. Meillä on hiljainen työntekijä, jonka tekemisiä ja tekemättä jättämisiä saa arvailla, kun hän ei niitä kerro. Koska on omien sanojensa mukaan tällainen hiljainen ja ujo. Ei kerro missä työvaiheessa on menossa eikä varsikaan jos työn etenemisessä on ongelmia. Ei kerro, jos tarvitsee apua eikä sitä, jos ei olekaan tänään työkykyinen.

Hänen perässään pitää kulkea vajtimassa, jos haluaa välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Ihan ammattitaitoinen tyyppi on, mutta ei työ ole sellaista, ettei kommunikointia tarvita lainkaan.

Kyllä hiljaisuus on ongelma.

Ei tuo ole hiljaisuutta, vaan mykkyyttä. Tässä keskusteltiin ihmisistä, joita ei erityisemmin jaksa kiinnostaa kahvihuonekeskustelut. Ihminen, joka ei saa suutaan auki edes tarvittaessa on aivan eri asia.

Älä välitä. Mä olen samanlainen. Ymmärrän että hiljaisen ihmisen kanssa voi jossain tilanteissa olla vähän vaivaannuttavaa olla jos kumpikaan ei tiedä mitä puhua ja tiedän että tää ihmisten kanssa puhuminen on asia jossa mulla varmaan ois varaa kehittyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kälättäjät ovat rasittavia, mutta heidän hyvä puolensa on se, että kaikki tietää missä mennään. Hiljaiset ovat arvaamattomia. Yhtäkkiä tulee show, kun astuu varpaille, koska ei voi tietää missä mennään.

Haluatko antaa esimerkin hiljaisen järjestämästä showsta? No kerran myönnän kyllä rääkäisseeni rumasti, kun erästä uutta työntekijää haukuttiin joukolla kahvipöydässä ilman mitään oikeaa syytä.

Esimerkki: hiljainen ei kertonut tulevasta sairaslomastaan minulle, jonka tehtävänä on järjestää sijaiset. Kuulin asiasta toista kautta, ja ryhdyin heti (pakon sanelemana, monimutkainen kuvio) sijaisjärjestelyihin. Tämä privaatti ihminen loukkaantui ääriään myöten, ”koska hänen asioitaan oli puhuttu”. Me kaikki kävelemme munankuorilla, kun ei tiedetä missä mennään.

Jos ihminen ei sanallisesti ilmaise itseään jää liian paljon arvailujen varaan. Ja silloin on helpompi tulkita ihmistä väärin. Joten kannattaa käyttää sanoja ja puhua.

Mielestäni on haastavaa ottaa osaa kahvipöytäkeskusteluun, jos puheenaiheet eivät ole ollenkaan tai vielä ajankohtaisia omassa elämässä (esim. lapseton henkilö ja toiset työpaikalla puhuvat lapsistaan ja perhe-asioista, asunnon ostamisesta tms.).  

Moni hiljainen varmaan haluaisi keskustella.  Hiljaiset ihmiset joutuvat luultavasti kuluttamaan paljon energiaansa päästäkseen työporukkaan mukaan. Jos hiljaisen ihmisen päälle puhutaan toistuvasti, voi olla että vähitellen hiljainen ja varautunut ihminen lakkaa yrittämästä ja pysyykin hiljaa. Eihän se ole kovin toivottavaa hiljaisen eikä työyhteisön kannalta. Tarkoitus ei ole yrittää vierittää syytä kenenkään niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kritiikittömän yksimielistä kommentointia.

Työntekijän ei tatvitse olla tyhjänkälättäjä. Se on yhtä iso miinus kuin hiljaisuus. Mutta kyllä hiljaisuuskin on ongelma. Meillä on hiljainen työntekijä, jonka tekemisiä ja tekemättä jättämisiä saa arvailla, kun hän ei niitä kerro. Koska on omien sanojensa mukaan tällainen hiljainen ja ujo. Ei kerro missä työvaiheessa on menossa eikä varsikaan jos työn etenemisessä on ongelmia. Ei kerro, jos tarvitsee apua eikä sitä, jos ei olekaan tänään työkykyinen.

Hänen perässään pitää kulkea vajtimassa, jos haluaa välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Ihan ammattitaitoinen tyyppi on, mutta ei työ ole sellaista, ettei kommunikointia tarvita lainkaan.

Kyllä hiljaisuus on ongelma.

Ei tuo ole hiljaisuutta, vaan mykkyyttä. Tässä keskusteltiin ihmisistä, joita ei erityisemmin jaksa kiinnostaa kahvihuonekeskustelut. Ihminen, joka ei saa suutaan auki edes tarvittaessa on aivan eri asia.

Olkoon sitten mykkyyttä, mutta en minäkään sitä tiennyt pariin ekaan vuoteen. Vaan pidin työntekijää tavallisena hiljaisena ja ujona. Ja ajattelin, että kyllä se siitä ajan mittaan lämpenee, kun vähän tottuu. Vuosien myötä vasta on valjennut, että mykkyys onkin paljon syvempää kuin mitä ensin ymmärsinkään.

Joten kyllä tämäkin esimerkki kuuluu tähän keskusteluun. Minun silmissäni kuka tahansa teistä hiljaisten puolustajista voi olla tuollainen, joka puhuu kahvipöydässä kolme sanaa, mutta tarvittavia asioita ei sano ollenkaan.