Nancy-kirjan lukeneet/hänestä tietävät

https://i.pinimg.com/originals/c2/b3/a1/c2b3a1fda5f33c06c3be8d40ee85d1f…

Tuossa vauvana. Kuvittelenko vain, vai onko hänessä jotain samaa näköä kuin pikkprinsessa Leonoressa? Onko Leonoren Chris-isällä juutalaistaustaa? Ainakaan Madde-äidillä ei ole.

Tuossa oli ihan normaalin iloisen teinarin näköinen

https://i.pinimg.com/originals/4e/19/60/4e19605a6e5df3f9f8330a7b831e48f…

Tuossa seuraava kuva josta näkee ettei enää ole normaalin kirjoissa; katseesta näkee että on poissaoleva, vakava

https://imgix.ranker.com/user_node_img/50075/1001480334/original/the-li…

Aikuisena ja blondattuna, ei näytä enää yhtään itseltään, fanittiko Blondien Debbie Harryä tuolloin?

http://2.bp.blogspot.com/_Pfqyue5KIS8/S8qUYZ8QkpI/AAAAAAAAC_o/t-8DW8OhL…

Eikö tää ollut niin iso juttu tuolla rapakon takana juuri siksi että kyseessä keskiluokkaisen juutalaisperheen tyttö, "jonka paha brittirokkari turmeli"?

Tekisi mieli lukea tuo kirja uudestaan 15 vuoden jälkeen, ostin sen aikoinaan mutta se taitaa olla siskoni kirjahyllyssä. Pitänee lainata kesällä :)

Minua kutsuttiin teini-iässä Nancyksi, juurikin tuon kirjan takia mutta en minä noin sekaisin ollut! Levoton ja kapinallinen hevarityttö  kyllä,  mutten ilkeä enkä väkivaltainen ilman hyvää syytä.

31-vuotiaana sitten todettiin  adhd ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, joita ei kasarilla ja ysärillä tunnistettu eikä osattu hoitaa.

Veikkaisin vaikean synnytyksen aiheuttamaa aivovammaa, lievää kehitysvammaa ja jonkinsortin persoonallisuushäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia.

Tämä minullekin tuli mieleen. Äitinsä kirjoittaa, että häneen sopi hyvin runo " Kun tyttö oli kiltti, hän oli todella kiltti, mutta, kun hän oli tuhma, hän oli aivan hirmuinen" tai jotain sinne päin.

Tällä ei ole mitään tekemistä skitsofrenian kanssa, skitsofrenia on psykoosisairaus jossa sitä sairastavalla on aistiharhoja. Sopii enemmänkin epävakaaseen persoonallisuuteen.

No ei tietenkään noin yksiyhteen olekaan. Skitsofrenian oireet kyllä silti sopivat Nancyn tekemisiin.

Ihan mielenkiinnosta, mitkä oireet mielestäsi?

Esim. todellisuuden tajun ja toimintakyvyn heikkeneminen. Omassa lähipiirissäni on skitsofreenikko.

Mä en nyt erityisesti muista, että Nancylla olisi ainakaan kirjan perusteella todellisuudentaju kauheasti heikentynyt. Vai muistatko jotain erityisiä esimerkkejä kirjasta?

No näin me tulkitsemme asioita eri tavoin. Esim. se, että halusi hakata vasaralla rakastamansa äidin kuoliaaksi kertoo kyllä mielestäni todellisuuden tajun heikkenemisestä.

Mielestäni kyllä tuo ei ole esimerkki todellisuudentajun heikentymisestä. Todellisuudentajun heikentyminen voisi olla sitä, ettei (tuossa tapauksessa) esim. ymmärrä kuoleman merkitystä tai uskoo kuoleman esim. vapahtavan tai jotain sellaista.

No hänhän halusi myös kuolla lapsesta saakka, koska uskoi vain siten saavansa rauhan.

Skitsofrenian todellisuudentajun heikentyminen on kyllä jotain paljon poskettomampaa kuin tuo. Vrt. esim. nainen, joka huumepsykoosissa kaivoi silmät päästään hautausmaalla, koska uskoi silmänsä uhraamalla vapauttavansa kuolleet haudoistaan. Tunnen useitakin skitsofreniaa sairastavaa ja kyllä se on ihan toista kuin Nancyn oireet. Nähdään esim. demoneja, kuvitellaan todella paranoidisia ja suuruudenhulluja juttuja, kuten että helikopteri taivaalla tai FBI-agentit tai Illuminati seuraa juuri sinua yms. Nancyllä ei ollut mitään tuollaista. Nancyyn sopii paremmin jokin persoonallisuushäiriö ja/tai adhd. Itsetuhoisuus ja kuolemankaipuu sinänsä sopii moniinkin mielenterveydenhäiriöihin

Kaikki skitsofreniaa sairastavat eivät sairasta paranoidista skitsofreniaa, se on vain yksi skitsofrenian muoto.

Minusta tuolla Nancyllä oli kiva 80-luvun rokkityyli. Silloin oli muutenkin muotia lähes valkoiseksi blondattu barbieletti ja tumma silmämeikki, sekä pinkki tai punainen huulipuna. Nahkaa, mustaa stretchfarkkua ja hopeakoruja.

Vierailija kirjoitti:

Luin kirjan jossakin lukioiässä ja olin ihan järkyttynyt pitkään sen jälkeen. Selväähän se oli, että Nancyllä ei tosiaankaan ollut kaikki asiat kunnossa, mutta äiti syytti siitä vain Nancya, selosti mm. miten Nancy on niin kamala, että ajoi äidin pettämään miestään. Niin varmaan.

Uskon, että tuohon aikaan ollaan oltu helisemässä, diagnooseja ei ollut, eikä niitä sen vuoksi tietysti saanutkaan, mutta äidin puheista vaan (minusta) kaikui täysi rakastamattomuus Nancyä kohtaan.

Eli itse, vaikka olin kiltti tyttö ja kammoksuin ajatustakin huumeista yms. tunsin silti jotenkin syvää myötätuntoa Nancya kohtaan, joka ei saanut hoitoa eikä kai juuri rakkauttakaan.

Erityislapsen äitinä kyllä ymmärrän Nancyn äitiä. Vaikka tekisi mitä, seisoisi päällään, niin lapsi on silti haastava, ja se heijastuu koko perheeseen ja vaikuttaa kaikkien muiden hyvinvointiin, vanhempien parisuhteeseen jne. Ei ole helppoa rakastaa vaikeaa ihmistä.

Kamala yhdistelmä sairautta ja älykkyyttä. Tuommoiset ihmiset manipuloivat läheisensä hulluuden partaalle.

Oman lapsen kanssa se on jotenkin kestettävä, mutta varokaa ihmiset sellaista kumppanina.

Muistan sellaisen kohdan tuosta kirjasta kun Nancy meni lapsena psykologisiin testeihin niin hänelle tuotti ongelmia se musteläiskätesti, hän ei nähnyt niissä erilaisissa läiskissä mitään muuta kuin perhosia, eli täydellinen mielikuvituksen puute.

Muistan myös että meille tehtiin joskus ala-asteella kokeeksi tuollaisen, ja me kaikki oppilaat nähtiin niissä vaikka mitä :D Opettajalla oli täysi työ kirjata kaikki muistiin.

Nancylla oli skitsofrenia. Hänhän oli normaali lapsi joka haki paikkaa ja kaikki ympärillä eivät pitäneet hänestä. Hän turvautui aineisiin jotka aiheutti skitsofrenian aistiharhoja ja levottomuutta hyvin enenemissä määrin. Nykymenetelmin olisi hoidon ja seuran vaihdolla ollut hoidettavissa

Mustakin yritettiin tehdä punkkari. Kaukana siitä vtun ääliöt. Jopa silloin kun oli nahkatakki. 

Kyllä mun tyyliä oli enemmön joku Helsinki club. 



Lepakossa ja Tavastialta kävin vain kun yks kaveri (ihan eri tyyliä ja kastia) vei sinne. Ei mun tyyliä. 

Punk musasta en ole ikinä tykännyt. Greenday poikkeus, mutta ei ei kai se niin punkkia ole ja vähön kornit sanoitukset kyllä.Jollekin tietenkin punk määritelmään voi riittää mustat vaatteet ja työttömyys Hehheh. 

Olen sitä ikäluokkaa, että punk tyyliin liittyi irokeesit ja täysi sekoilu, lävistykset,  joten erottuivat todella joukosta. 

Umpihullu oli jo pienenä lapsena. Lukekaa se kirja, on hyvä. Olen lukenut sen varmaan 5 kertaa.

age is just a number kirjoitti:

Mielenterveyden ongelmia. Hyperaktiivinen lapsi (kai nykyään ADHD), myöhemmin masennusta.

Ei varmana ollut mikään ADHD! Epäsosiaalinen ja huomionhakuinen persoonallisuushäiriö ja lisäksi oli narsisti. Kirjassa äiti kuvaa osuvasti, miten ei kannata lasta kasvattaa. Vanhemmat vaikuttavat täysin kyvyttömiltä ottamaan vastaan ja kestämään lapsen raivokohtauksia ja antavat helposti periksi ja "tanssia lapsen pillin mukaan". Vanhemmat eivät kyenneet asettamaan rajoja ja suhtautuivat jopa aivan normaaleihinkin raivokohtauksiin täysin hysteerisesti. Lapselle kehittyi jo varhain vääristynyt identiteetti ja käsitys itsestä pahana ja turmeltuneena ja lopulta narsistinen, epäsosiaalinen ja huomiohakuinen persoonallisuushäiriö. Kirja on kyllä erittäin opettavainen. 

Olen lukenut kirjan 2 kertaa, mutta en muista, miksi joutui pois sieltä paikasta, missä voi suhteellisen hyvin?

En suosittele teineille kirjaa, sekoittaa pään osalla tai hämmentää. Aikuiselle ok. Jokaisen asia tietysti mitä draamaa tai demonista kamaa lukee.

Kaikkihan tuon on just teininä lukenut, minäkin joskus yläkouluikäisenä useampaan kertaan. Pitäisikin lukea uudelleen nyt vuosikymmenien jälkeen, voi olla, että aikuisen tulkinta olisi erilainen. 

Itse ajattelisin, että Nancylla oli neuroepätyypillisiä piirteitä - ehkä autismin piirteitä ja keskittymishäiriöitä. Hänen vanhempansa eivät osanneet ollenkaan toimia hänen kanssaan, eikä tuohon maailman aikaan saanut mitään oikeaa tukea. Lapsi leimattiin vain vaikeaksi, ilkeäksi, pahaksi... ja näinhän Nancykin itsestään ajatteli. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö kehittyi tuolloin. 

Ei tämä kirja enää taida teinejä kiinnostaa, eivät tiedä mikä on Sex Pistols ja punkkaritkin taitaa olla menneen talven lumia nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Mielenterveyden ongelmia. Hyperaktiivinen lapsi (kai nykyään ADHD), myöhemmin masennusta.

Ei varmana ollut mikään ADHD! Epäsosiaalinen ja huomionhakuinen persoonallisuushäiriö ja lisäksi oli narsisti. Kirjassa äiti kuvaa osuvasti, miten ei kannata lasta kasvattaa. Vanhemmat vaikuttavat täysin kyvyttömiltä ottamaan vastaan ja kestämään lapsen raivokohtauksia ja antavat helposti periksi ja "tanssia lapsen pillin mukaan". Vanhemmat eivät kyenneet asettamaan rajoja ja suhtautuivat jopa aivan normaaleihinkin raivokohtauksiin täysin hysteerisesti. Lapselle kehittyi jo varhain vääristynyt identiteetti ja käsitys itsestä pahana ja turmeltuneena ja lopulta narsistinen, epäsosiaalinen ja huomiohakuinen persoonallisuushäiriö. Kirja on kyllä erittäin opettavainen. 

Ja tosiaan kirjassa kuvataan miten kaikki meni tämän lapsen kohdalla ihan alusta alkaen pieleen. Lapsi ei ole ihannelapsi. Hän itkee liikaa vauvana ja on liian tunteellinen ja jopa aggressiivinen. Tällainen lapsi tarvitsee erittäin lujat ja johdonmukaiset rajat. Positiivisia lyhyitäkin hetkiä, positiivista käyttäytymistä ja positiivista minäkäsitystä pitää vahvistaa huomaten ja nostaen ja houkuttaen niitä esiin.

Ei toivotulla esim. aggressiivisella ja manipuloivalla käytöksellä ei koskaan saa saada mitään palkintoa. Ei koskaan. Riehuminen, väkivalta ja uhkailu , niitä ei saa palkita koskaan, ei vaikka olisi mikä! 

Lasta ei saa opettaa uskomaan, että hän on paha ja poikkeava(ei edes tunnekylmää lasta), tai opettaa, että hän voi ohjailla muita raivolla ja uhkauksilla. Aikuisen pitää olla aikuinen ja se joka päättää ja johtaa laumaa. Se on vaan pakko.

Järkyttävintä kirjassa on se, että jopa lapsen itku on äidin mielestä merkki lapsen pahuudesta ja siitä, että hän on jotenkin vääränlainen. On monia syitä miksi vauva tai taapero itkee ja ne syyt pitää selvittää. Lapsia ei pidä huumata lääkkeillä vaan kasvattaa.

Jopa psykopaatista voi tulla aivan normaali ja hyödyllinen yhteiskunnan jäsen, oikeanlaisessa ympäristössä.

Nosto