Onko teillä kaikilla paljon ystäviä ja perhetuttuja joita tapaatte usein

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisiä perhetuttuja tässä samoilla nurkilla 4-5 perhettä joita tavataan ihan arkitilanteissa mutta syömme yhdessä n kerran kuukaudessa, yhden perheen kanssa tosin voi olla aikoja jolloin tavataan kerran viikossa samassa pöydässä.

LIsäksi sitten vielä oma perhe, kotoa pois muuttaneet lapset, heidän perheensä ja puolisoiden perheet. Heitäkin tapaamme usein, juuri olimme yksillä appiksilla grillaamassa. Aikuiset lapset tulevat syömään vähintään kerran kuukaudessa.

Mulla on vielä muutama lapsuuden kaveri joita tapaan satunnaisesti, suurin osa yhteydenpidosta facessa. Samoin työkavereita jotka on säilyneet matkan varrella.

En silti tunne että meillä olisi jatkuva trafiikki.

Niin sitä vaan ihmiset on erilaisia. Tuollainen elämä kyllä kuullostaa tosi ahdistavalta. Ikinä ei saa olla yksin rauhassa.

Ikinä?

Viimeviikolla oltiin tosiaan grillaamassa pojan appisten (hyvien ystäviemme) luona ja 2 päivänä äitiyslomalla oleva tytär piipahti tässä syömässä vauvan kanssa. Jäähän tuosta 155 tuntia ihan omaa aikaa?? Ai joo, miinus 20 minuuttia kun naapuri piipahti tässä lasillisella pikapikaa asioita toimittamassa.

Eli 154h 40 min. Kyllä se mulle riittää:D

Kohta vauva tulee meille 2 tunniksi hoitoon ja ensi lauantaina mennään kavereille syömään ja suunnittelemaan yhden viiskymppisiä. Omaa aikaa jää n 160 tuntia

Me ollaan vähän tällaisia "italialaistyyppisiä", mitä enemmän porukkaa sen hauskempaa. Vastapainoksi sitten möngin tuntikausia ihan yksin tuolla pihalla.

No mua rasittaa jo pari päivää ennen tuollaista tapahtumaa ja on henkisesti loppu monta päivää jälkeen.

Ei pidä ottaa stressiä:) Viikkosiivous tehdään ´ja ruokaa laitetaan joka tapauksessa. Välillä hienompaa välillä arkisempaa. Eikä vieraat aina ole yötä myöten vaan esim 15-21 jolloin jää vielä iltaa itsellekin 

Toki isommista juhlista stressaa etukäteen mutta silloin yleensä koko perhe osallistuu valmisteluihin. 30 henkeä oli viimeksi 3 vkoa sitten ristiäisissä

On ystäviä ja tuttuja, mutta en jaksa nykyään kyläilyjä puolin enkä tosin. En muistakaan, milloin oltais perheenä oltu jonkun luona yökylässä. Tai päivävierailullakaan?

Meillä on paljon sukua molemmin puolin, ja sukua treffaamme muutaman kerran vuodessa. Mutta ystäviä ja kavereita ei ole. En kaipaakaan, mutta tunnen epämääräistä syyllisyyttä siitä, että suorastaan pelkään sitä, jos joku meinaa kylään ängetä :) Kuitenkin saattaa lopulta olla kivaa. En soittele tai viestittele kenenkään muiden kuin sukulaisten kanssa.

Ei ole paljon, mutta jonkin verran ystäviä ja kavereita. Perhetuttuja ei ole yhtään. Olen suomalaiseksi outo tyyppi, koska mulle perhe ja suku ovat tärkeämpiä kuin ystävät, kaverit, työkaverit ja naapurit. Lähisuku on ainoa, jonka kanssa olen porukalla yhdessä. Ystävien ja kavereiden kanssa vain kahdestaan eli ei koskaan millään tyttöporukalla, koska ystäväni ja kaverini eivät tunne toisiaan. Eikä kukaan heistä ole ilmaissut mitään haluakaan olla yhdessä isommalla porukalla, sen verran introverttejä meistä jokainen. 

Ystävikseni ja kavereikseni on jostain syystä valikoitunut ihmisiä, joiden elämäntilanne ja erityisesti rahatilanne on erilainen kuin omani. Tästä syystä heidän kanssaan teen jotain ilmaista/edullista tai sitten minä tarjoan. En kuitenkaan ole mikään miljonääri, joten ihan mitä vaan en voi muille sponsoroida. Siskoni taas tulee taloudellisesti yhtä hyvin toimeen kuin minäkin ja sen vuoksi matkustelen, käyn paremmissa ravintoloissa yms siskoni kanssa nyt, kun kummankin lapset ovat jo aikuisia. Aiemmin vietettiin paljon aikaa yhdessä ihan vain kokkaillen jomman kumman luona, syöden yhdessä sekä istuen välillä iltaa yhdessä.

Te "Italialaistyyppiset" voisitte ottaa joskus mukaan miltä hiljaisempiakin ihmisiä.