Mitä te teette 80-90-vuotiaiden äitienne kanssa?

Miten pitkien työpäivien jälkeen ehtisi tai edes jaksaisi järjestää aktiviteetteja? Ja varsinkin jos kyse on ihmisestä, joka ei itse osaa minnekään mennä enää, vaan joka paikkaan pitää kyyti järjestää erikseen? Viikonloppuisin korkeintaan joku museokäynti voisi olla mahdollinen eikä niitäkään kovin usein.

Enpä mitään erityistsä. Käyn vanhemmilla kylässä ehkä kerran kuussa. Ihan itsekseen elelevät ja keksivät omat aktiviteettinsa.

Vein hänelle pari kertaa viikossa ruokaa ja jäin juomaan kahvia. Veljeni teki samoin. Äitimme kuoli viime vuonna.

En oikein rehellisesti sanottuna jaksa enää. Rollaattorin kanssa liikkuminen on hänelle hankalaa ja äitini hermostuu helposti ja alkaa käyttäytymään kuin pieni kärttyinen väsynyt lapsi. Jos olisi oma auto tilanne olisi erilainen. Jokaista menoa minä alan stressaamaan viikkoja aikaisemmin ja alan mielessäni keksimään tekosyitä kieltäytyä. Pakko vaan mennä ja jaksaa, ei se helppoa tietenkään ole melkein 90- vuotiaalle äidillenikään. 

No jaa, äiti on 85 v.  Kävelee kyllä vielä ilman rollaattoria mutta esim. portaiden nousu alkaa olla hankalaa. Käydään kahvilla ja syömässä, vien kaupoille, Tallinnassa on käyty. Käyn pari kertaa viikossa moikkaamassa lyhyesti, tuon jotain kaupasta jos tarvii, mutta asuu 500 metrin päässä kaupoista ja käy yhä itse, tasainen tie ja käyttää vanhoja lastenrattaita kassien kanssa :) Yllättävän hyvät muuten ...Äiti on aika aktiivinen eri järjestöissä vielä ja pyyhältää taksilla paikalle. Viime kesänä se vielä kävi Riiassa mutta nyt ilmoitti, että ulkomaan reissut on reissattu. 

Suht itsenäisesti vielä hoitaa asioitaan, pyytää kyllä jos apua tarvii, esim. kesällä oli tämä tv-hd-uudistus, niin töllö piti vaihtaa. 

Yritän itse säilyä järjissäni. Muistisairas ja harhainen, karmeaa katsottavaa, mutta on kuulemma liian hyväkuntoinen mihinkään laitokseen.

Lähikaupassa käydään harvakseltaan. Ennemmin käyn yksin, kun äidin kanssa se on niin hidasta ja hankalaa. Hän välillä haluaa valita tuotteet itse, vaikka ostaa aina samat

Puolison äiti on 86 vuotias, löysi viriilin poikaystävän pari vuotta vanhemman.  Odottavat kovasti pilkille pääsyä, muualla kun Helsingissä.  Siellä hesassa kai ei liiemmin harrastusmahdollisuuksia.

Käyn pakkovierailulla kerran kuussa 150 km päässä. Istun kahvipöydässä pari tuntia ja kuuntelen kun äiti haukkuu minulle ihmisiä, mukaan lukien isäni, sisarukseni ja lapsenlapset. Eilen erityisesti isä oli täysin mielisairas. Lähden kotiin ja huoahdan, ettei tarvitse hetkeen kestää samaa.

En mitään. 89-vuotias äitini ei ole kiinnostunut mistään.

Vierailija kirjoitti:

Puolison äiti on 86 vuotias, löysi viriilin poikaystävän pari vuotta vanhemman.  Odottavat kovasti pilkille pääsyä, muualla kun Helsingissä.  Siellä hesassa kai ei liiemmin harrastusmahdollisuuksia.

Hesassa ei liiemmin harrastusmahdollisuuksia?!? Ei todellakaan. Mieti nyt saatana vähän mitä kirjoittelet.

Pääasiassa seksiä ympäri vuorokauden. T. normomies

No ei kuolleen kanssa tarvitse tehdä paljoakaan.

Ai keksin? En minä mitään keksi. Oma on elämänsä. Ei lapsi ole vastuussa vanhemmistaan vaan toisinpäin kulkee elämän rattaat.

Eiköhän se äiti tiedä millaista aktiviteettia haluaa. PK-seudulla luulisi olevan vaikka mitä päiväkahvittelua, iäkkäiden jumppaa tai senioridiskoa, jos äiti ei osaa nettiä käyttää niin sinä nuorempana menet googlaamaan Paikkakunnanimi senioritoiminta tai jotain sinnepäin ja katsot mitä löytyy, pitääkö ilmoittautua vai onko kaikille avoin. 

Käyn pari krt/kk siivoamassa, kaupassa, siivoamassa jne. Siinä sivussa jutellaan ja kahvitellaan, muuta aktiviteettia äiti ei enää jaksa. Enkä minäkään, sillä olen työelämässä ja matka äidin luo pitää kulkea bussilla ja junalla, sillä itselläni ei ole autoa. 

Kun äiti oli 80-vuotias, matkustimme yhdessä USAhan. Kävimme yhdessä mm. katsomassa musikaalia Broadwaylla ja Guggenheim-museossa. Pari vuotta myöhemmin sisareni matkusti äidin kanssa seuramatkalle Kyprokselle.

Nyt äitini on jo 93-vuotias eikä halua enää käydä juuri muualla kuin läheisessä vanhusten palvelukeskuksessa tai lähiravintolassa syömässä. Kun hän hänen luonaan, istun sohvalla, katsomme yhdessä TV:tä tai juttelemme.

Kaivan hautakiven eteen orvokkeja toukokuussa.

Äiti on 95v. 

Tyttäret 73 ja 71v.

Ei käy aika pitkäksi eikä vapaa-aikaa huoletonta päivää ole. Hommaa joka päivälle. 

Vierailija kirjoitti:

Yritän itse säilyä järjissäni. Muistisairas ja harhainen, karmeaa katsottavaa, mutta on kuulemma liian hyväkuntoinen mihinkään laitokseen.

Naiset elävät ihan liian vanhoiksi!