Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa suorapuheisuus/hienotunteisuusasiassa tulee taas ihmisten erilaisuus ja luonne-erot esiin.

Toiset selvästikin haluavat suoran välien katkaisun, vaikka se satuttaisikin ja toiset taas hellävaraisen vaikka jäisi epäselvyyksiä. Itse herkkänä ihmisenä kannatan hienotunteisuutta näissä asioissa ja mua ei edes paljoa haittaa jos jää epämääräiseksi syy sille miksi joku vaikuttaa karttelevan mua, se on hänen asiansa ja kaikkia ei voi miellyttää tai ehkä hänellä on vain kiire ja ystäväkiintiö täynnä. Sen sijaan mua haittaisi kovasti jos joku ilmoittaisi ihan suoraan ettei halua olla kanssani missään tekemisissä ja ehkäpä kävisi vielä läpi luonnettani siihen liittyen. :(

Minäkin olen herkkä ihminen ja koen sen epämääräisyyden ja epätietoisuuden äätimmäisen ahdistavana ja traumoja jättävänä. Siksi arvostan suoraa puhetta, se kirpaisee vain kerran, ei koko elämää kuten epätietoisuuteen jääminen.

Ok, no mua ei epätietoisuuteen jättäminen jää ahdistamaan. En itse asiassa vaivaa päätäni asialla juuri ollenkaan vaan suuntaan tapaamisehdotukseni kohti "vähemmän kiireisiä" ystäviä. Ymmärrän kyllä, että jos asiasta jää _koko_elämän_ ahdistus_, niin silloin siihen toivoo saavansa selvityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat haluavan tietää syyn, miksi ystävyys päättyy tai viilenee. Siis mitä niin pahaa ovat toiselle tehneet tai sanoneet, että suhde loppuu. Puhutteko te aina mitä sylki suuhun tuo välittämättä lainkaan, miltä se toisesta tuntuu? Ja teette mitä haluatte välittämättä, miltä tekonne toisesta tuntuu? Eikö päässänne syty yhtään mikään lamppu - ei edes kynttilä - , kun ystävä lopettaakin yhteydenpidon ja oletatte syyn olevan teissä? 

Ei syty. Yritän käyttäytyä ihmisiä kohtaan hyvin. Siksi tuollaiset tilanteet ovat tuntuneet erittäin hämmentäviltä.

No miksi sitten oletat, että suhde päättyy jonkin sellaisen vuoksi, mitä olet tehnyt tai sanonut?

Koska se voi olla yksi mahdollinen syy siihen, miksi suhde on katkennut. Mistä voisin tietää mikä syy välirikkoon oikein on, jos toinen ei siitä minulle ole kertonut?

Tätä mä just hain eli siis tosiaan on ihmisiä, jotka sanovat ja tekevät asioita välittämättä lainkaan, miltä se toisesta tuntuu ja että sillä voi olla seurauksia. Ilmeisesti joillain tätä tapahtuu niin paljon, ettei enää niistä monista sanomisista ja tekemisistä enää itse osata edes arvata, mikä niistä oli lopullinen suhteen katkeamisen syy. Ja sen vuoksi sen toisen pitää kertoa. 

Narsistit mielellään antavat ymmärtää toisten tekevän kaiken väärin, mutta jättävät silti muut ihmiset epätietoisuuteen siitä, että mikä kaikki oikeasti on pielessä (selitys vaihtelee satunnaisesti tilanteen mukaan). Tällainen muiden epävarmuuksia ruokkiva käytöskoodi pitää toiset mukavasti varpaisillaan ja hyvin narsistin kontrollissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi meitä tällaisia on niin paljon? Ketkä ne ovat ne kaikki ilkeät kaverimme? 

"Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!"

Tässä muutamia vuosia olen yrittänyt ajatella kuten edellä mainitaan. Jos tämä oma-aloitteisuus, reippaus ja kekseliäisyys kaverin suhteen ei saa vastakaikua niin entä sitten? Äsken juuri tajusin että jankkaan vaan sitä samaa, -tehdäänkö sitä tai tätä? Ja tyyppi vaan joo sitku mulla on aikaa.  Kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa raja tulla eteen ja ego saa ylläpitää yksinäisyyttä. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Kenen itsetunto kestää sen, että aina on se vaihtoehtö Ö ja ensin pitää tehdä miljoona muuta asiaa: työt, paremmat vanhat kaverit, kiinnostavammat uudet tuttavuudet, vanhemmat jne.

Tietenkin saa olla pitämättä yhteyttä muihin ihmisiin, jos tuntuu tuollaiselta. Mutta ei pidä syyttää muita ihmisiä omasta yksinäisyydestään, jos ihan vapaaehtoisesti on mieluummin yksin kuin se, joka huolehtii yhteydenpidosta. 

Siis jos on ihmissuhde, jossa vain toista kiinnostaa pitää yhteyttä, niin toisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen koska "maailma ei ole minulle velkaa vastavuoroisia ihmissuhteita"? Varsinkin kun täällä on ollut monta viestiä, joissa ihmetellään, miten se ja se tyyppi ei ymmärrä, etten halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun en ota koskaan itse yhteyttä, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta...veikkaan että useimmat ihmiset kyllä todellakin ajattelee juuri niin, että jos toisesta ei koskaan kuulu mitään, siihen on syynsä! Vai olenko minäkin edelleen seurustelu/tapailusuhteessa niihin useisiin miehiin, joista vain yhtäkkiä lakkasi kuulumasta mitään ja jotka halusivat ehdottaessani nähdä, mutta emme kuitenkaan koskaan enää nähneet? He ovat vain kaikki nämä vuodet odottaneet, että minä otan taas yhteyttä?

Nimenomaan ei tarvitse tyytyä. Jos ei halua pitää enää yhteyttä, lakkaa pitämästä yhteyttä. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä toisiinsa vaan yhteydenpito on täysin vapaaehtoista. 

Niinpä- ihminen saa siis kyllä minusta hyvällä omallatunnolla valittaa olevansa yksinäinen, jos ainoa keino pitää yhteyttä muihin ihmisiin on lähetellä viestejä, soitella, ilmestyä kylään vailla mitään merkkiä siitä, että toinen haluaa olla yhteydessä! Sillä sitähän sinäkin kritisoit, että "jos et kerran rupea ahdistelemaan toisia ihmisiä yhteydenotoillasi, vaikka ne eivät halua kuulla sinusta mitään, niin ole sitten yksin! Turha valittaa!"

Tottakai saa valittaa yksinäisyyttään. Jos Maijan ja Kaijan välillä Maija aina pitää  yhteyttä ja kyllästyy eikä enää pidä vaan on mieluummin yksin, Maija toki saa valittaa yksinäisyyttään, mutta Maijan yksinäisyys ei ole Kaijan syy eli Maija ei voi syyttää Kaijaa yksinäisyydestään.

Eihän täällä kukaan ole syyttänytkään "Kaijoja" mistään muusta kuin siitä, jos nämä suostuvat vuosikausia tapaamaan "Maijaa", vaikka oikeasti odottavat vain, että Maija tajuaisi lopettaa yhteydenpidon, eivätkä sano tätä suoraan. Muuten Maija rupeaa teoretisoimaan, että meillä nyt on tämmöinen järjestely tässä ihmissuhteessa, eikä tajua, että oikeasti Kaijaa vituttaa joka kerta kun puhelin soi. Siitä Kaija saa syyttää ihan vain itseään.

No ei Kaijankaan tietenkään pidä tavata Maijaa, jos ei halua. Joskus vaan Kaijoilla ihan oikeasti on elämässään tosi paljon kaikkea muutakin ja Maijojen tapaamiselle vain vähän aikaa, mutta silti saattavat tavata Maijoja ihan mielellään silloin, kun tapaamiseen löytyy sopiva aika. Eivät kaikki Kaijatkaan ole niitä, jotka odottavat toisen lopettavan yhteydenpidon kokonaan. 

Kaija siis vaatii, että Maija on se, joka ehdottaa tapaamisia, aina vaan, ja kiireinen Kaija ei edes itse vaivaudu kertomaan, milloin sitä aikaa olisi, vaan Maijan pitää ehdottaa, ehkä jokin ehdotuksista osuu ajankohtaan kun Kaijallekin sitten sattuu sopimaan? Reilua vai? Miksi se Kaija ei ehdota tapaamisia silloin kun hänellä olisi aikaa?

Ei Kaija vaadi Maijalta mitään. Maija voi ihan vapaasti lakata pitämästä yhteyttä, se tuskin haittaa kiireistä Kaijaa. Kaijaa ei kuitenkaan haittaa, jos Maija joskus ottaa yhteyttä (koska Maija on ihan kiva, muttei mikään bestis kuitenkaan) ja jos Kaijalle sattuu sopimaan, voivat he tavatakin. Kiireinen Kaija kyllä ymmärtää, jos Maija haluaa mieluummin viettää aikaansa muiden kuin Kaijan kanssa (niinhän Kaija itsekin pääasiassa tekee). Ei Kaija ehdi pohtimaan ja murehtimaan sellaisia, koska Kaijalla on ne työt, perheet, sukulaiset, harrastukset ja muut kaverit, jotka vievät Kaijan aikaa. 

Toivottavasti Maija tajuaa, että ei tee hevon hel vettiäkään tuollaisella Kaijalla, jolle on itse asemassa "ei mua haittaa jos oot paikalla" : D Kaija voi viettää aikaansa niiden ihmisten kanssa, joista välittää sen verran, että häntä jopa haittaa, jos toinen katoaa yhtäkkiä elämästä. Kaijahan ei edes tiedä, vaikka Maija olisi kuollut ja siksi yhteydenpito lakkaa, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska Kaijalla on kaikkea muuta. 

Maijat, unite ja pitäkää puolenne Kaijojen hirmuvaltaa vastaan!

Aivan! Kamala Kaija. Maijat on mukavia!

Mutta Kaijoilla on hauskempi elämä, kun sen sijaan Maijat nyyhkivät yksinäisyyttään

Hauskaa voi olla, mutta siinä voi sitten samalla rapatessa roiskua eli mennä jo omatunto ja moraalikin. Eipä sillä, että Kaijat siitä juuri välittäisivät.  

 

Jos juuri Maija ei ole Kaijalle tärkeä, ei se tee Kaijasta omatunnotonta ja moraalitonta. Jos Maija on ihminen, joka vaati toisilta koko ajan sitä, että hänen pitäisi olla näille todella tärkeä, hän paljastaa sillä vain oman itsekkyytensä ja omistushalunsa. 

Jokaista ihmistä voi kohdella tärkeällä tavalla. Se voi tarkoittaa vaikka sitä, että sanoo toiselle suoraan, että hei, mä en välitä susta paskaakaan oikeesti, oot vaan joskus kelpoa ajanvietettä. Löysässä hirressä ja varamiehenä pitäminen on vaan syvältä (vaan ei syvällistä eikä lojaalia). Ja juurikin löysän moraalin omaavien juttuja. 

Se ei ole itsekkyyttä eikä omistushalua, että haluaa ihmisarvoista ja kunnollista kohtelua itselleen. 

TÄMÄ!

Tässä on juuri se, kun ne maijat ja kaijat kohtaa. Kaijat voivat olla tekemisissä tuttujen kanssa ja he ovat toisilleen ajanvietettä. Tuttuja, joiden kanssa käydään bilettämässä ja tavataan jossain tai jonkun kanssa lähdetään jonnekkin, kun on kivaa.

Maijat eivät tällaista halua. He eivät halua bilettää tuttujen kanssa tai lähteä tuttujen kanssa mihinkään tai tavata tuttuja. He eivät halua viettää aikaa tuttujen kanssa ja kavereiden kanssa eli tutustua ajanvietteisiin. He haluavat syvempiä suhteita, oikeita ja aitoja sitoutumisia.

Tässä se ristiriita on ja ihmiset loukkaantuvat. Kummatkaan eivät tarkoita pahaa, mutta heille ihmissuhteet merkitsevät eri asioita

No ei nyt ihan näinkään. Kyllähän kaikilla voi olla kaikenlaisia tuttuja, kavereita ja ystäviä. Ainakin minulla "Maijana" on. Etenkin vanhemmiten on joutunut tyytymään siihen, että monet suhteet eivät vain syvene. 

Mutta en halua olla epärehellinen ihmisille. Ei minun tarvitse heitä suoraan nimetä tutuiksi, kavereiksi ja ystäviksi, mutta ei se melko varmastikaan jää myöskään epäselväksi. Minä en lähde kaveeraamaan ja viestittelemään tutun kanssa, mutta voin moikata häntä kadulla tai baarissa. Jos taas teemme jonkun porukan kanssa yhteisiä kesäreissujakin, niin kyllä se on minulta jo selkeä signaali siihen suuntaan, että kyseiset henkilöt merkitsevät minulle vähän enemmän. En tee siis mitään "konnankoukkuja" eli puhelinnumeroiden vaihtoa, amerikkalaistyylistä ihkudaa-jutustelua, näkemisiä, ja sitten yhtäkkiä todetaan, että et sä kyllä ystäväni ole, mutta olet sellanen ihan jees tuttu. 

Sinällään siis hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista toimintaa. 

Näissäkin on paljon käytöseroja. Minä saatan tuttujenkin kanssa lähteä jonnekkin. Varsinkin nuorena olin sellainen, että kuljin paljon yksin. Oli kantapaikkoja, joissa kulki monenlaista tuttua yms. Menin yksin johonkin paikkaan ja jos näin tuttuja, niin istuin pöytään. Vietettiin iltaa yhdessä ja jonkun kanssa saatoin lähteä samoille jatkoille ja kivaa oli. Saatoin jonkun tutun kanssa samalla sopia, että ens viikolla puistopicnikit porukalla.

Näin vanhempanakaan en luokittele ihmisiä eri luokkiin ja minkä luokan kanssa teen sitä ja minkä tätä. Jos jollakin tutulla on kiva idea, voin lähteä matkaan, vaikka emme ole syvemmin ystävystyneet ja emme tulekkaan. Ihmiset nyt yleisesti ottaen ovat mukavia.

Ehkä se tässä juuri on joillain vaikeaa. Jos joku tuttu pyytää mukaan, ollaan pöyristyneitä, että minähän en tuttujen kanssa tee muuta kuin moikkaan kadulla ja vain ystävien kanssa teen juttuja. Toiset voivat lähteä reissuun tai viettää porukalla viikonloppua oudompienkin ihmisten kanssa. 

Luultavasti nämä ihmiset, jotka rupattelevat ja tekevät asioita myös tuttujen (jopa melko tuntemattomien) kanssa ja vastaavat muidenkin kuin The Ystäviensä viesteihin, ovat vähemmän yksinäisiä ja enemmän ihmisten ympäröimänä arjessaan. Näistä tuttavista, joiden kanssa uskaltautuu tekemään asioita, voi kehkeytyä jopa ystävyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärsin pitkän suremisen jälkeen, mikä vapaus minulla nyt on, kun ystävät ovat jääneet. En ole vastuussa kenellekään eikä minunkaan ei tarvitse pitää yhteyttä tai nähdä vaivaa kenenkään toisen eteen. Kukaan (miestäni, perhettä ja esimiestäni) lukuunottamatta ei voi vaatia tai odottaa minulta mitään muuta kuin asiallisia käytöstapoja. Voi kuulostaa hullulta, mutta olen vapaa ja juuri tällä hetkellä onnellinen oivallukseltani :) Kaikissa asioissa on monta puolta.

Jatkan: vaikka en omasta halustani ole yksinäinen - tietenkään! - niin eipähän tarvitse enää kuluttaa aikaa toisten kissanristiäisiin, muuttoihin, talkoisiin tai lapsenvahtina oloon, vaan voin nyt ja jatkossa tehdä juuri niitä asioita, jotka minua kiinnostavat ja ovat arvojeni mukaisia. Ja ehkä joskus tulee vastaan ihmisiä, joista tulee uusia ystäviä, who knows :)

Taidat olla aika itsekäs

KUN KUKAAN KAVERI EI SOITTELE TAI OTA MUUTEN YHTEYTTÄ.....

On peiliin katsomisen paikka.

Minulla on ystäviä niin, että näin kesä-aikaan joudun aikatauluja oikein sovittelemaan.

Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ystävä. Jos menen jonkun mökille,avustan projekteissa.

Jos olemme matkoilla, osallistun ja olen hauskaa seuraa.

Olen innostava, sanavalmis ja asioista aidosti kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärsin pitkän suremisen jälkeen, mikä vapaus minulla nyt on, kun ystävät ovat jääneet. En ole vastuussa kenellekään eikä minunkaan ei tarvitse pitää yhteyttä tai nähdä vaivaa kenenkään toisen eteen. Kukaan (miestäni, perhettä ja esimiestäni) lukuunottamatta ei voi vaatia tai odottaa minulta mitään muuta kuin asiallisia käytöstapoja. Voi kuulostaa hullulta, mutta olen vapaa ja juuri tällä hetkellä onnellinen oivallukseltani :) Kaikissa asioissa on monta puolta.

Jatkan: vaikka en omasta halustani ole yksinäinen - tietenkään! - niin eipähän tarvitse enää kuluttaa aikaa toisten kissanristiäisiin, muuttoihin, talkoisiin tai lapsenvahtina oloon, vaan voin nyt ja jatkossa tehdä juuri niitä asioita, jotka minua kiinnostavat ja ovat arvojeni mukaisia. Ja ehkä joskus tulee vastaan ihmisiä, joista tulee uusia ystäviä, who knows :)

Taidat olla aika itsekäs

Ystäväni eivät enää pidä yhteyttä minuun ja yritän löytää siitä jotain positiivista - onko se muka itsekästä?

Entä jos joku (entinen?) ystävä ottaa yhteyttä vain silloin, kun tarvitsee jotakin - pitääkö minun edelleen auttaa? Ei minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

KUN KUKAAN KAVERI EI SOITTELE TAI OTA MUUTEN YHTEYTTÄ.....

On peiliin katsomisen paikka.

Minulla on ystäviä niin, että näin kesä-aikaan joudun aikatauluja oikein sovittelemaan.

Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ystävä. Jos menen jonkun mökille,avustan projekteissa.

Jos olemme matkoilla, osallistun ja olen hauskaa seuraa.

Olen innostava, sanavalmis ja asioista aidosti kiinnostunut.

Ja todella itserakas, kun näin tulet tänne kehuskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suurinosa kavereista sellaisia jotka ottaa kyllä yhteyttä mutta se ärsyttää tosiaan monen kanssa että ei osata ystävällisyyttä tai vastavuoroisuuttaan kysellä miten toisella menee. Minä olen kiinnostunut ja kyselen miten elämä on mennyt jos ei hetkeen olla nähty ja niistä juttuja kyllä riittää vatvomiseen asti. Mikä ei haittaa, mutta jos omia asioita koittaa puhua niin ne sivuutetaan aika nopeesti. Yksikin kerta oli hyvä kun toisen kaverin X kanssa ihmeteltiin kuinka yhteinen tuttavamme puhuu vain omista asioista eikä häntä yhtään kiinnosta meidän muiden puheet. Sitten jatkaessamme juttua niin huomasin että tämä X tekee samoin, eli minun jutut ohitettiin olankohautuksella kun taas hänen ongelmia piti vatkomalla vatvoa.

Sitten on myös niitä kavereita jotka eivät itse ota yhteyttä tai kysele mihinkään vaan heitä pitää itse vaivata. Näin eräskin kaveri jäi kaveripiiristä ulkopuolelle, tosin harmittelee kuinka ei ole puhunut noiden vanhojen kaverien kanssa 5 vuoteen aivan kuin se olisi heidän vikansa. Minun kanssa yhteys säilyi koska asumme melkein naapureina niin näemme usein. Perusteli vain asiaa että hän ei ”osaa” ottaa yhteyttä tai pyytää muita mihinkään.

Onneksi on niitäkin kavereita olemassa jotka osaa kysellä oma-aloitteisesti kuulumisia tai pyytää jonnekin... ihmetyttää vain kuinka alkeellisia sosiaalisiataitoja ihmisillä on..

Olen varmaan jo eri sukupolvea, kuin sinä, kun kuudettakymmenettä jo lähenen. Mutta omalla kohdalla en edes muista, että olisi sen kummemmin kyselty kuulumisia. Yleensä ainakin lankapuhelimien aikaan soitettiin, että moi, minä täällä. Anna ku kerron , kun tapahtui jotain jne... siitä se vuoropuhelu on lähtenyt käyntiin. Tai sitten kysästy, että mitäs sulle. No toinen on kertonut juttujaan ja sitte on itte kertonu omiaan ilman, että on jäänyt oottaan, että se toinen kysyy.

Olen tottunut sellaiseen luontevaan vuorovaikutukseen. Myös siihen, että on ihmisiä, jotka ei halua avautua elämästään ja toisia, jotka avautuu suurinpiirtein paskalla käymisenkin.

Siksi tätä ketjua on ollut aika ihmeellistä lukea, että en ole koskaan edes tajunnut, että ihmissuhteet voi olla joillekkin näin vaikeita. Itse olen kokenut ne helpoiksi. Jutellaan ja tutustutaan ilman paineita. Osa ihmisistä jää ja uusia tulee. Jos joku on jäänyt, on uusia tullut tilalle.

Tsemppiä kaikille yksinäisille. Toivottavasti löydätte ihmisiä elämäänne. Itse en osaa paneutua asemaanne, koska olen aina kokenut ihmissuhteet helpoiksi. Myös kyllä yksin olonkin niin kauan, että olen uudella paikkakunnalla löytänyt uusia tuttuja. Tämä avarsi silmiäni, että kaikille ei olekaan niin helppoa vain mennä ja tutustua.

Mä luulen, että tässä vaikuttaa todella paljon sukupolvi. Olen samaa ikäluokkaa kanssasi eikä ihmissuhteet aiemmin olleet tällaista peliä kuin nykyisin. Ennen nämä asiat olivat helpompia ja mutkattomampia eikä toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä kyräilty kuten nykyisin. Toisaalta tiedostan, että lankapuhelinten aikaan ei oltu niin tietoisia, mitä muut ihmiset tekivät ja keiden kanssa. Some on tuonut muiden nähtäville asioita, joista ennen kerrottiin kaverille, jos katsottiin tarpeelliseksi. Arjan luona kahvilla käyminen oli Riittaa kiinnostava asia vain silloin, jos Arja ja Riittakin olivat kavereita. Ja silloinkin Riittaa kiinnosti vain se, mitä Arjalle kuului.

Vierailija kirjoitti:

KUN KUKAAN KAVERI EI SOITTELE TAI OTA MUUTEN YHTEYTTÄ.....

On peiliin katsomisen paikka.

Minulla on ystäviä niin, että näin kesä-aikaan joudun aikatauluja oikein sovittelemaan.

Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ystävä. Jos menen jonkun mökille,avustan projekteissa.

Jos olemme matkoilla, osallistun ja olen hauskaa seuraa.

Olen innostava, sanavalmis ja asioista aidosti kiinnostunut.

Mitä tarkoittaa "aito ystävä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUN KUKAAN KAVERI EI SOITTELE TAI OTA MUUTEN YHTEYTTÄ.....

On peiliin katsomisen paikka.

Minulla on ystäviä niin, että näin kesä-aikaan joudun aikatauluja oikein sovittelemaan.

Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ystävä. Jos menen jonkun mökille,avustan projekteissa.

Jos olemme matkoilla, osallistun ja olen hauskaa seuraa.

Olen innostava, sanavalmis ja asioista aidosti kiinnostunut.

Mitä tarkoittaa "aito ystävä"?

Ohis. ..aito ystävä on sellainen, joka on täysillä mukana siinä, mitä ikinä ystävänsä kanssa on tekemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUN KUKAAN KAVERI EI SOITTELE TAI OTA MUUTEN YHTEYTTÄ.....

On peiliin katsomisen paikka.

Minulla on ystäviä niin, että näin kesä-aikaan joudun aikatauluja oikein sovittelemaan.

Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ystävä. Jos menen jonkun mökille,avustan projekteissa.

Jos olemme matkoilla, osallistun ja olen hauskaa seuraa.

Olen innostava, sanavalmis ja asioista aidosti kiinnostunut.

Mitä tarkoittaa "aito ystävä"?

Ohis. ..aito ystävä on sellainen, joka on täysillä mukana siinä, mitä ikinä ystävänsä kanssa on tekemässä.

Mutta miten se "täysillä" määritellään? Me ihmiset, kun olemme erilaisia. Mitä jos joskus on huono päivä ja väsyttää?

Vierailija kirjoitti:

KUN KUKAAN KAVERI EI SOITTELE TAI OTA MUUTEN YHTEYTTÄ.....

On peiliin katsomisen paikka.

Minulla on ystäviä niin, että näin kesä-aikaan joudun aikatauluja oikein sovittelemaan.

Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ystävä. Jos menen jonkun mökille,avustan projekteissa.

Jos olemme matkoilla, osallistun ja olen hauskaa seuraa.

Olen innostava, sanavalmis ja asioista aidosti kiinnostunut.

Onko sinulla jokin rooli päällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat haluavan tietää syyn, miksi ystävyys päättyy tai viilenee. Siis mitä niin pahaa ovat toiselle tehneet tai sanoneet, että suhde loppuu. Puhutteko te aina mitä sylki suuhun tuo välittämättä lainkaan, miltä se toisesta tuntuu? Ja teette mitä haluatte välittämättä, miltä tekonne toisesta tuntuu? Eikö päässänne syty yhtään mikään lamppu - ei edes kynttilä - , kun ystävä lopettaakin yhteydenpidon ja oletatte syyn olevan teissä? 

Ei syty. Yritän käyttäytyä ihmisiä kohtaan hyvin. Siksi tuollaiset tilanteet ovat tuntuneet erittäin hämmentäviltä.

No miksi sitten oletat, että suhde päättyy jonkin sellaisen vuoksi, mitä olet tehnyt tai sanonut?

Koska se voi olla yksi mahdollinen syy siihen, miksi suhde on katkennut. Mistä voisin tietää mikä syy välirikkoon oikein on, jos toinen ei siitä minulle ole kertonut?

Tätä mä just hain eli siis tosiaan on ihmisiä, jotka sanovat ja tekevät asioita välittämättä lainkaan, miltä se toisesta tuntuu ja että sillä voi olla seurauksia. Ilmeisesti joillain tätä tapahtuu niin paljon, ettei enää niistä monista sanomisista ja tekemisistä enää itse osata edes arvata, mikä niistä oli lopullinen suhteen katkeamisen syy. Ja sen vuoksi sen toisen pitää kertoa. 

Totta. Tämä on itsekästä ja raivostuttavaa. Tavataan ihmisiä ja ollaan ystävällisiä ajattelematta lainkaan, että jokaisella tapaamisella ja sanalla ihmiselle on jokin seuraamus. Toinen voi kuvitella sinun olevan tosissasi ja kiintyy sinuun ja sinulle hän on ollut kuitenkin vain yhdentekevä ihminen, kenelle on satunnaisesti oltu ystävällisiä.

Jonkinlaista narsmismia kait tällainen, ettei ymmärretä mikä vaikutus sinulla on toiseen ihmiseen. Ajattelet vain, että se tuo sinulle hyvän olon, että ota vastuuta siitä, että toinen kiintyykin sinuun ja et osaa tuntea syyllisyyttä siitä, että herätit toisessa turhia toiveita. Monenlaiset persoonallisuushäiriöt ovat lisääntyneet ja some kai lisää sitä, kun peukutetaan ja klikkaillaan ja tahdotaan kavereiksi, vaikka oikeasti ei haluta yhtään sen enempää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUN KUKAAN KAVERI EI SOITTELE TAI OTA MUUTEN YHTEYTTÄ.....

On peiliin katsomisen paikka.

Minulla on ystäviä niin, että näin kesä-aikaan joudun aikatauluja oikein sovittelemaan.

Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ystävä. Jos menen jonkun mökille,avustan projekteissa.

Jos olemme matkoilla, osallistun ja olen hauskaa seuraa.

Olen innostava, sanavalmis ja asioista aidosti kiinnostunut.

Mitä tarkoittaa "aito ystävä"?

Ohis. ..aito ystävä on sellainen, joka on täysillä mukana siinä, mitä ikinä ystävänsä kanssa on tekemässä.

Mutta miten se "täysillä" määritellään? Me ihmiset, kun olemme erilaisia. Mitä jos joskus on huono päivä ja väsyttää?

Oikea ystävä työntää väsymyksen syrjään ja rientää auttamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUN KUKAAN KAVERI EI SOITTELE TAI OTA MUUTEN YHTEYTTÄ.....

On peiliin katsomisen paikka.

Minulla on ystäviä niin, että näin kesä-aikaan joudun aikatauluja oikein sovittelemaan.

Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ystävä. Jos menen jonkun mökille,avustan projekteissa.

Jos olemme matkoilla, osallistun ja olen hauskaa seuraa.

Olen innostava, sanavalmis ja asioista aidosti kiinnostunut.

Mitä tarkoittaa "aito ystävä"?

Ohis. ..aito ystävä on sellainen, joka on täysillä mukana siinä, mitä ikinä ystävänsä kanssa on tekemässä.

Mutta miten se "täysillä" määritellään? Me ihmiset, kun olemme erilaisia. Mitä jos joskus on huono päivä ja väsyttää?

Täysillä eli koko sydämestään. Jos on huono päivä ja väsyttää, aito ystävä kertoo tämän ystävälleen ja ehdottaa jotain toista ajankohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat haluavan tietää syyn, miksi ystävyys päättyy tai viilenee. Siis mitä niin pahaa ovat toiselle tehneet tai sanoneet, että suhde loppuu. Puhutteko te aina mitä sylki suuhun tuo välittämättä lainkaan, miltä se toisesta tuntuu? Ja teette mitä haluatte välittämättä, miltä tekonne toisesta tuntuu? Eikö päässänne syty yhtään mikään lamppu - ei edes kynttilä - , kun ystävä lopettaakin yhteydenpidon ja oletatte syyn olevan teissä? 

Ei syty. Yritän käyttäytyä ihmisiä kohtaan hyvin. Siksi tuollaiset tilanteet ovat tuntuneet erittäin hämmentäviltä.

No miksi sitten oletat, että suhde päättyy jonkin sellaisen vuoksi, mitä olet tehnyt tai sanonut?

Koska se voi olla yksi mahdollinen syy siihen, miksi suhde on katkennut. Mistä voisin tietää mikä syy välirikkoon oikein on, jos toinen ei siitä minulle ole kertonut?

Sitten on niitä joita ei tiedä loukanneen, vaan iloinneen täydesti heidän seurastaan kiitollisena heistä, ja jotka syyttävät yhtäkkiä jostakin mitä en tiedä tehneeni/sanoneeni, ja kun syytä vilpittömästi moneen otteeseen pyytää, saa hyytävänä vastauksena että kyllä minun tulisi se tietää. Mutta kun en tiedä tehneeni mitään niin hirvittävää tai hankalaa että siitä pitäisi laittaa välit poikki. He siis eväävät mahdollisuuden sovitella asia. Kyse täytyy olla siis väärinymmärryksestä, jota ei saa tämän takia sovittua kun ei tiedä mikä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUN KUKAAN KAVERI EI SOITTELE TAI OTA MUUTEN YHTEYTTÄ.....

On peiliin katsomisen paikka.

Minulla on ystäviä niin, että näin kesä-aikaan joudun aikatauluja oikein sovittelemaan.

Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ystävä. Jos menen jonkun mökille,avustan projekteissa.

Jos olemme matkoilla, osallistun ja olen hauskaa seuraa.

Olen innostava, sanavalmis ja asioista aidosti kiinnostunut.

Mitä tarkoittaa "aito ystävä"?

Ohis. ..aito ystävä on sellainen, joka on täysillä mukana siinä, mitä ikinä ystävänsä kanssa on tekemässä.

Mutta miten se "täysillä" määritellään? Me ihmiset, kun olemme erilaisia. Mitä jos joskus on huono päivä ja väsyttää?

Oikea ystävä työntää väsymyksen syrjään ja rientää auttamaan

Olen siis joskus ollut oikea/aito ystävä :D Itseni kustannuksella tosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUN KUKAAN KAVERI EI SOITTELE TAI OTA MUUTEN YHTEYTTÄ.....

On peiliin katsomisen paikka.

Minulla on ystäviä niin, että näin kesä-aikaan joudun aikatauluja oikein sovittelemaan.

Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen aito ystävä. Jos menen jonkun mökille,avustan projekteissa.

Jos olemme matkoilla, osallistun ja olen hauskaa seuraa.

Olen innostava, sanavalmis ja asioista aidosti kiinnostunut.

Onko sinulla jokin rooli päällä?

Kysyn siksi, että kuulostaa kovin tutulta. Yritin vuosikausia olla juuri oikeanlainen ystävä, auttaa kaikessa ja olla hyvää seuraa, aina hyvällä tuulella ja piristää toista. Suoritin ystävyyttä, kalenteri oli aina täynnä menoja ja lopulta väsyin.

Ja mut!

Kiitos kaikille, monet naurut olen tämän keskustelun aikana saanut :D Tai siis niiden sivujen, jotka olen ehtinyt lukea.

Aina joskus olen elämässäni miettinyt, että onkohan mussa jotain vikaa, kun en lainkaan kaipaa 'sydänystävää' tai muutakaan semmoista perinaisellista höttöromanttista kikattelu- ja uskoutumisystävyyttä, joita elokuvissa (ja nettikeskusteluissa) aina näkee. Viimeistään tämän keskustelun myötä on tullut selväksi, että vikaa ei todellakaan ole, vaan minä taidan kaikinpuolin olla sieltä täysjärkisimmästä päästä. Härregyyd millaista soutamista, huopaamista, pelaamista ja keittiöpsykologiaa ns. ystävyys naiselta vaatiikaan!!! Mutta joo, tsemppiä kaikille BestFriendsForever -suhdetta etsiville aikuisille naisille, toivottoman tehtävän edessä mitä ilmeisimmin olette ;)