Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Minä olen varmaan se Kaija:D

Tässä kaksi esimerkkiä aika lähiakoina sattuneesta

1. tapasin saman harrastuksen kautta erään naisen. Nainen tahtoi minut harrastamaan kanssaan yhden kerran. Lupasin, että ok, passaahan se. No käytiin harrastamassa. Sitten olikin jo pyyntö toisesta kerrasta ja kolmannesta. Yritin selittää, että mun työvuorot on niin hankalat, että mieluummin harrastan yksin, koska on vaikea suunnitella aikatauluja. No ei auttanut. Tuli fb-viestejä ja soittoja, että tuu kylään ja kahville. Kerran kävin kahvilla ja se oli virheliike. Tahtomisia alkoi tulvia melkein joka päivä ja inkuttamista. Tämä Kaija yritti kohteliaasti kieltäytyä vedoten kiireisiin. No nainen muutti toiselle paikkakunnalle ja ongelma ratkesi sillä. En ole pitänyt yhteyttä. Minä olen siis se ikävä Kaija, joka ei vastannut naisen ystävyyteen, vaikka hän halusi.

2. Tutustuin netin kautta ihan kivan tuntuiseen Maijaan. Viestiteltiin jonkin verran. Olin menossa työmatkalle hänen kotikaupunkiin ja hän tahtoi käymään luonaan. No kävin siellä ja kahviteltiin. Koko kylästelyaika puhuttiin hänen exästä ja siitä, kuinka paska se on ja sillä paskalla on uus nainenkin jne...Ajattelin, että en taida enempää haluta tutustua. Mutta homma repesi tämän jälkeen. Alkoi viestien tykitys, mitä hänen exä taas teki ja kato, sen naisen fb-tili on tässä ja taas exä tuota ja mitä mun pitää tehdä. Olin Kaija ja en halunnut syvempää ystävyyttä. Bannasin fb-tilin häneltä ja ns. poistuin netistä ja estin numeronkin, kun en vain jaksanut sitä tykistystä ja jopa vainoamista.

Tämä Kaija tutustuu nykyään todella varoivaisesti ihmisiin. Monenlaista pers.häiriötä näkyy maailmalla liikkuvan etsimässä ystävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi meitä tällaisia on niin paljon? Ketkä ne ovat ne kaikki ilkeät kaverimme? 

"Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!"

Tässä muutamia vuosia olen yrittänyt ajatella kuten edellä mainitaan. Jos tämä oma-aloitteisuus, reippaus ja kekseliäisyys kaverin suhteen ei saa vastakaikua niin entä sitten? Äsken juuri tajusin että jankkaan vaan sitä samaa, -tehdäänkö sitä tai tätä? Ja tyyppi vaan joo sitku mulla on aikaa.  Kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa raja tulla eteen ja ego saa ylläpitää yksinäisyyttä. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Kenen itsetunto kestää sen, että aina on se vaihtoehtö Ö ja ensin pitää tehdä miljoona muuta asiaa: työt, paremmat vanhat kaverit, kiinnostavammat uudet tuttavuudet, vanhemmat jne.

Tietenkin saa olla pitämättä yhteyttä muihin ihmisiin, jos tuntuu tuollaiselta. Mutta ei pidä syyttää muita ihmisiä omasta yksinäisyydestään, jos ihan vapaaehtoisesti on mieluummin yksin kuin se, joka huolehtii yhteydenpidosta. 

Siis jos on ihmissuhde, jossa vain toista kiinnostaa pitää yhteyttä, niin toisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen koska "maailma ei ole minulle velkaa vastavuoroisia ihmissuhteita"? Varsinkin kun täällä on ollut monta viestiä, joissa ihmetellään, miten se ja se tyyppi ei ymmärrä, etten halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun en ota koskaan itse yhteyttä, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta...veikkaan että useimmat ihmiset kyllä todellakin ajattelee juuri niin, että jos toisesta ei koskaan kuulu mitään, siihen on syynsä! Vai olenko minäkin edelleen seurustelu/tapailusuhteessa niihin useisiin miehiin, joista vain yhtäkkiä lakkasi kuulumasta mitään ja jotka halusivat ehdottaessani nähdä, mutta emme kuitenkaan koskaan enää nähneet? He ovat vain kaikki nämä vuodet odottaneet, että minä otan taas yhteyttä?

Nimenomaan ei tarvitse tyytyä. Jos ei halua pitää enää yhteyttä, lakkaa pitämästä yhteyttä. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä toisiinsa vaan yhteydenpito on täysin vapaaehtoista. 

Niinpä- ihminen saa siis kyllä minusta hyvällä omallatunnolla valittaa olevansa yksinäinen, jos ainoa keino pitää yhteyttä muihin ihmisiin on lähetellä viestejä, soitella, ilmestyä kylään vailla mitään merkkiä siitä, että toinen haluaa olla yhteydessä! Sillä sitähän sinäkin kritisoit, että "jos et kerran rupea ahdistelemaan toisia ihmisiä yhteydenotoillasi, vaikka ne eivät halua kuulla sinusta mitään, niin ole sitten yksin! Turha valittaa!"

Tottakai saa valittaa yksinäisyyttään. Jos Maijan ja Kaijan välillä Maija aina pitää  yhteyttä ja kyllästyy eikä enää pidä vaan on mieluummin yksin, Maija toki saa valittaa yksinäisyyttään, mutta Maijan yksinäisyys ei ole Kaijan syy eli Maija ei voi syyttää Kaijaa yksinäisyydestään.

Eihän täällä kukaan ole syyttänytkään "Kaijoja" mistään muusta kuin siitä, jos nämä suostuvat vuosikausia tapaamaan "Maijaa", vaikka oikeasti odottavat vain, että Maija tajuaisi lopettaa yhteydenpidon, eivätkä sano tätä suoraan. Muuten Maija rupeaa teoretisoimaan, että meillä nyt on tämmöinen järjestely tässä ihmissuhteessa, eikä tajua, että oikeasti Kaijaa vituttaa joka kerta kun puhelin soi. Siitä Kaija saa syyttää ihan vain itseään.

No ei Kaijankaan tietenkään pidä tavata Maijaa, jos ei halua. Joskus vaan Kaijoilla ihan oikeasti on elämässään tosi paljon kaikkea muutakin ja Maijojen tapaamiselle vain vähän aikaa, mutta silti saattavat tavata Maijoja ihan mielellään silloin, kun tapaamiseen löytyy sopiva aika. Eivät kaikki Kaijatkaan ole niitä, jotka odottavat toisen lopettavan yhteydenpidon kokonaan. 

Kaija siis vaatii, että Maija on se, joka ehdottaa tapaamisia, aina vaan, ja kiireinen Kaija ei edes itse vaivaudu kertomaan, milloin sitä aikaa olisi, vaan Maijan pitää ehdottaa, ehkä jokin ehdotuksista osuu ajankohtaan kun Kaijallekin sitten sattuu sopimaan? Reilua vai? Miksi se Kaija ei ehdota tapaamisia silloin kun hänellä olisi aikaa?

Ei Kaija vaadi Maijalta mitään. Maija voi ihan vapaasti lakata pitämästä yhteyttä, se tuskin haittaa kiireistä Kaijaa. Kaijaa ei kuitenkaan haittaa, jos Maija joskus ottaa yhteyttä (koska Maija on ihan kiva, muttei mikään bestis kuitenkaan) ja jos Kaijalle sattuu sopimaan, voivat he tavatakin. Kiireinen Kaija kyllä ymmärtää, jos Maija haluaa mieluummin viettää aikaansa muiden kuin Kaijan kanssa (niinhän Kaija itsekin pääasiassa tekee). Ei Kaija ehdi pohtimaan ja murehtimaan sellaisia, koska Kaijalla on ne työt, perheet, sukulaiset, harrastukset ja muut kaverit, jotka vievät Kaijan aikaa. 

Toivottavasti Maija tajuaa, että ei tee hevon hel vettiäkään tuollaisella Kaijalla, jolle on itse asemassa "ei mua haittaa jos oot paikalla" : D Kaija voi viettää aikaansa niiden ihmisten kanssa, joista välittää sen verran, että häntä jopa haittaa, jos toinen katoaa yhtäkkiä elämästä. Kaijahan ei edes tiedä, vaikka Maija olisi kuollut ja siksi yhteydenpito lakkaa, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska Kaijalla on kaikkea muuta. 

Maijat, unite ja pitäkää puolenne Kaijojen hirmuvaltaa vastaan!

No nimenomaan Maijojen kannattaisi tajuta asia. Mulla on yks kaveri, joka ottaa muhun yhteyttä aina, kun on tulossa Suomeen tapaamaan sukulaisiaan ja hänellä on enemmän kuin yksi vuorokausi aikaa Helsingissä. En mä koskaan kysele häneltä, milloin hän olisi tulossa. Hän soittaa mulle, jos haluaa tavata mut. Ja jos mulla ei ole silloin mitään muutakaan, ollaan vietetty päivä Helsingissä. Näin on ollut jo monta vuotta ja joka kerta meillä on ollut oikein mukava päivä. Ei hän odotakaan, että mä soittelisin pitkin vuotta ja kyselisin, milloin hän on tulossa Suomeen. Jos hän jossain vaiheessa päättää, ettei enää Suomeen tullessaan haluakaan tavata mua, niin asia on sitten niin. Mun elämäni jatkuu ihan kuten ennenkin, vaikka hänen seurassaan on joka kerta ollut oikein hauskaa. 

Niin, koska sinä olet tilanteen Maija. Kaija on semmoinen, jolla avautuu kerran vuoteen elämässään aikaikkuna, johon sopii Maija/Saija/Raija/Taija, ovat keskenään vaihdettavissa, ja ajan saa se, joka sattuu soittamaan juuri oikeaan aikaan. Tätä ennen on saattanut tulla monta harhasoittoa, kun Maija/Saija/Raija/Taija onkin soittanut juuri silloin, kun Kaijalla on posliininmaalaus, tai poikapuolen jalkapalloturnaus. Kaija siis odottaa, että Maija aistii, koska hänellä on aikaa. Sinun tapauksessasi aikaikkunan määräävä osapuoli eli kiva- Kaija kertoo ihan itse, että hän on nyt tavattavissa, toisin kuin perus- Kaija, joka olettaisi, että sinä nimenomaan soitat hänelle sinne ulkomailla pari kertaa kuussa ja kysyt, joko hän tällä viikolla tulee Suomeen. 

Mä aloitin Kaijat ja Maijat, joten nyt olet ymmärtänyt mut täysin väärin. Kaija on se, jolla on sekä itselleen tärkeitä ihmisiä (puoliso, lapset, sisarukset, omat vanhemmat ja/tai ystäviä) että tärkeitä asioita (työ, koti, harrastukset). Kaijoilla on myös muita tuttavuuksia eli Maijoja, joita voi tavata silloin kuin sattuu molemmille sopimaan. Kaijat ei odota, että nämä muut tuttavuudet eli Maijat soittelisivat tai muutenkaan pitäisivät yhteyttä. Kaijoista on ihan kiva, jos Maijat joskus sattumalta ottaa yhteyttä ja sattumalta sopii tapaaminenkin. Toisaalta Kaijat eivät kuitenkaan pidä siitä, jos Maijat alkavat pommittaa kovin usein yhteydenotoillaan eli käyttäytyä kuin kyseessä olisi ystävyyssuhde. Maijoista kun ei ole tarkoituskaan tulla Kaijoille ystäviä tai muutenkaan tärkeitä ihmisiä, vaikka heidän satunnaiset yhteydenottonsa ja tapaamisensa olisivatkin ihan mukavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi meitä tällaisia on niin paljon? Ketkä ne ovat ne kaikki ilkeät kaverimme? 

"Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!"

Tässä muutamia vuosia olen yrittänyt ajatella kuten edellä mainitaan. Jos tämä oma-aloitteisuus, reippaus ja kekseliäisyys kaverin suhteen ei saa vastakaikua niin entä sitten? Äsken juuri tajusin että jankkaan vaan sitä samaa, -tehdäänkö sitä tai tätä? Ja tyyppi vaan joo sitku mulla on aikaa.  Kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa raja tulla eteen ja ego saa ylläpitää yksinäisyyttä. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Kenen itsetunto kestää sen, että aina on se vaihtoehtö Ö ja ensin pitää tehdä miljoona muuta asiaa: työt, paremmat vanhat kaverit, kiinnostavammat uudet tuttavuudet, vanhemmat jne.

Tietenkin saa olla pitämättä yhteyttä muihin ihmisiin, jos tuntuu tuollaiselta. Mutta ei pidä syyttää muita ihmisiä omasta yksinäisyydestään, jos ihan vapaaehtoisesti on mieluummin yksin kuin se, joka huolehtii yhteydenpidosta. 

Siis jos on ihmissuhde, jossa vain toista kiinnostaa pitää yhteyttä, niin toisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen koska "maailma ei ole minulle velkaa vastavuoroisia ihmissuhteita"? Varsinkin kun täällä on ollut monta viestiä, joissa ihmetellään, miten se ja se tyyppi ei ymmärrä, etten halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun en ota koskaan itse yhteyttä, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta...veikkaan että useimmat ihmiset kyllä todellakin ajattelee juuri niin, että jos toisesta ei koskaan kuulu mitään, siihen on syynsä! Vai olenko minäkin edelleen seurustelu/tapailusuhteessa niihin useisiin miehiin, joista vain yhtäkkiä lakkasi kuulumasta mitään ja jotka halusivat ehdottaessani nähdä, mutta emme kuitenkaan koskaan enää nähneet? He ovat vain kaikki nämä vuodet odottaneet, että minä otan taas yhteyttä?

Nimenomaan ei tarvitse tyytyä. Jos ei halua pitää enää yhteyttä, lakkaa pitämästä yhteyttä. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä toisiinsa vaan yhteydenpito on täysin vapaaehtoista. 

Niinpä- ihminen saa siis kyllä minusta hyvällä omallatunnolla valittaa olevansa yksinäinen, jos ainoa keino pitää yhteyttä muihin ihmisiin on lähetellä viestejä, soitella, ilmestyä kylään vailla mitään merkkiä siitä, että toinen haluaa olla yhteydessä! Sillä sitähän sinäkin kritisoit, että "jos et kerran rupea ahdistelemaan toisia ihmisiä yhteydenotoillasi, vaikka ne eivät halua kuulla sinusta mitään, niin ole sitten yksin! Turha valittaa!"

Tottakai saa valittaa yksinäisyyttään. Jos Maijan ja Kaijan välillä Maija aina pitää  yhteyttä ja kyllästyy eikä enää pidä vaan on mieluummin yksin, Maija toki saa valittaa yksinäisyyttään, mutta Maijan yksinäisyys ei ole Kaijan syy eli Maija ei voi syyttää Kaijaa yksinäisyydestään.

Eihän täällä kukaan ole syyttänytkään "Kaijoja" mistään muusta kuin siitä, jos nämä suostuvat vuosikausia tapaamaan "Maijaa", vaikka oikeasti odottavat vain, että Maija tajuaisi lopettaa yhteydenpidon, eivätkä sano tätä suoraan. Muuten Maija rupeaa teoretisoimaan, että meillä nyt on tämmöinen järjestely tässä ihmissuhteessa, eikä tajua, että oikeasti Kaijaa vituttaa joka kerta kun puhelin soi. Siitä Kaija saa syyttää ihan vain itseään.

No ei Kaijankaan tietenkään pidä tavata Maijaa, jos ei halua. Joskus vaan Kaijoilla ihan oikeasti on elämässään tosi paljon kaikkea muutakin ja Maijojen tapaamiselle vain vähän aikaa, mutta silti saattavat tavata Maijoja ihan mielellään silloin, kun tapaamiseen löytyy sopiva aika. Eivät kaikki Kaijatkaan ole niitä, jotka odottavat toisen lopettavan yhteydenpidon kokonaan. 

Kaija siis vaatii, että Maija on se, joka ehdottaa tapaamisia, aina vaan, ja kiireinen Kaija ei edes itse vaivaudu kertomaan, milloin sitä aikaa olisi, vaan Maijan pitää ehdottaa, ehkä jokin ehdotuksista osuu ajankohtaan kun Kaijallekin sitten sattuu sopimaan? Reilua vai? Miksi se Kaija ei ehdota tapaamisia silloin kun hänellä olisi aikaa?

Ei Kaija vaadi Maijalta mitään. Maija voi ihan vapaasti lakata pitämästä yhteyttä, se tuskin haittaa kiireistä Kaijaa. Kaijaa ei kuitenkaan haittaa, jos Maija joskus ottaa yhteyttä (koska Maija on ihan kiva, muttei mikään bestis kuitenkaan) ja jos Kaijalle sattuu sopimaan, voivat he tavatakin. Kiireinen Kaija kyllä ymmärtää, jos Maija haluaa mieluummin viettää aikaansa muiden kuin Kaijan kanssa (niinhän Kaija itsekin pääasiassa tekee). Ei Kaija ehdi pohtimaan ja murehtimaan sellaisia, koska Kaijalla on ne työt, perheet, sukulaiset, harrastukset ja muut kaverit, jotka vievät Kaijan aikaa. 

Toivottavasti Maija tajuaa, että ei tee hevon hel vettiäkään tuollaisella Kaijalla, jolle on itse asemassa "ei mua haittaa jos oot paikalla" : D Kaija voi viettää aikaansa niiden ihmisten kanssa, joista välittää sen verran, että häntä jopa haittaa, jos toinen katoaa yhtäkkiä elämästä. Kaijahan ei edes tiedä, vaikka Maija olisi kuollut ja siksi yhteydenpito lakkaa, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska Kaijalla on kaikkea muuta. 

Maijat, unite ja pitäkää puolenne Kaijojen hirmuvaltaa vastaan!

No nimenomaan Maijojen kannattaisi tajuta asia. Mulla on yks kaveri, joka ottaa muhun yhteyttä aina, kun on tulossa Suomeen tapaamaan sukulaisiaan ja hänellä on enemmän kuin yksi vuorokausi aikaa Helsingissä. En mä koskaan kysele häneltä, milloin hän olisi tulossa. Hän soittaa mulle, jos haluaa tavata mut. Ja jos mulla ei ole silloin mitään muutakaan, ollaan vietetty päivä Helsingissä. Näin on ollut jo monta vuotta ja joka kerta meillä on ollut oikein mukava päivä. Ei hän odotakaan, että mä soittelisin pitkin vuotta ja kyselisin, milloin hän on tulossa Suomeen. Jos hän jossain vaiheessa päättää, ettei enää Suomeen tullessaan haluakaan tavata mua, niin asia on sitten niin. Mun elämäni jatkuu ihan kuten ennenkin, vaikka hänen seurassaan on joka kerta ollut oikein hauskaa. 

Niin, koska sinä olet tilanteen Maija. Kaija on semmoinen, jolla avautuu kerran vuoteen elämässään aikaikkuna, johon sopii Maija/Saija/Raija/Taija, ovat keskenään vaihdettavissa, ja ajan saa se, joka sattuu soittamaan juuri oikeaan aikaan. Tätä ennen on saattanut tulla monta harhasoittoa, kun Maija/Saija/Raija/Taija onkin soittanut juuri silloin, kun Kaijalla on posliininmaalaus, tai poikapuolen jalkapalloturnaus. Kaija siis odottaa, että Maija aistii, koska hänellä on aikaa. Sinun tapauksessasi aikaikkunan määräävä osapuoli eli kiva- Kaija kertoo ihan itse, että hän on nyt tavattavissa, toisin kuin perus- Kaija, joka olettaisi, että sinä nimenomaan soitat hänelle sinne ulkomailla pari kertaa kuussa ja kysyt, joko hän tällä viikolla tulee Suomeen. 

Mä aloitin Kaijat ja Maijat, joten nyt olet ymmärtänyt mut täysin väärin. Kaija on se, jolla on sekä itselleen tärkeitä ihmisiä (puoliso, lapset, sisarukset, omat vanhemmat ja/tai ystäviä) että tärkeitä asioita (työ, koti, harrastukset). Kaijoilla on myös muita tuttavuuksia eli Maijoja, joita voi tavata silloin kuin sattuu molemmille sopimaan. Kaijat ei odota, että nämä muut tuttavuudet eli Maijat soittelisivat tai muutenkaan pitäisivät yhteyttä. Kaijoista on ihan kiva, jos Maijat joskus sattumalta ottaa yhteyttä ja sattumalta sopii tapaaminenkin. Toisaalta Kaijat eivät kuitenkaan pidä siitä, jos Maijat alkavat pommittaa kovin usein yhteydenotoillaan eli käyttäytyä kuin kyseessä olisi ystävyyssuhde. Maijoista kun ei ole tarkoituskaan tulla Kaijoille ystäviä tai muutenkaan tärkeitä ihmisiä, vaikka heidän satunnaiset yhteydenottonsa ja tapaamisensa olisivatkin ihan mukavia. 

En tajua. Jos elämä on hiton kiireistä, niin miksi käyttää yhtään paukkuja aivan satunnaisiin ihmisiin? Miksi? Eikö se ole helvetin tyhmää uhrata vähä ylimääräinen aikansa ihmissuhteeseen, josta ei edes odota tulevan yhtään mitään? Eikö voisi vaikka nauttia kotona omasta rauhasta kiireen keskellä yksin ja juoda kaljaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi meitä tällaisia on niin paljon? Ketkä ne ovat ne kaikki ilkeät kaverimme? 

"Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!"

Tässä muutamia vuosia olen yrittänyt ajatella kuten edellä mainitaan. Jos tämä oma-aloitteisuus, reippaus ja kekseliäisyys kaverin suhteen ei saa vastakaikua niin entä sitten? Äsken juuri tajusin että jankkaan vaan sitä samaa, -tehdäänkö sitä tai tätä? Ja tyyppi vaan joo sitku mulla on aikaa.  Kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa raja tulla eteen ja ego saa ylläpitää yksinäisyyttä. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Kenen itsetunto kestää sen, että aina on se vaihtoehtö Ö ja ensin pitää tehdä miljoona muuta asiaa: työt, paremmat vanhat kaverit, kiinnostavammat uudet tuttavuudet, vanhemmat jne.

Tietenkin saa olla pitämättä yhteyttä muihin ihmisiin, jos tuntuu tuollaiselta. Mutta ei pidä syyttää muita ihmisiä omasta yksinäisyydestään, jos ihan vapaaehtoisesti on mieluummin yksin kuin se, joka huolehtii yhteydenpidosta. 

Siis jos on ihmissuhde, jossa vain toista kiinnostaa pitää yhteyttä, niin toisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen koska "maailma ei ole minulle velkaa vastavuoroisia ihmissuhteita"? Varsinkin kun täällä on ollut monta viestiä, joissa ihmetellään, miten se ja se tyyppi ei ymmärrä, etten halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun en ota koskaan itse yhteyttä, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta...veikkaan että useimmat ihmiset kyllä todellakin ajattelee juuri niin, että jos toisesta ei koskaan kuulu mitään, siihen on syynsä! Vai olenko minäkin edelleen seurustelu/tapailusuhteessa niihin useisiin miehiin, joista vain yhtäkkiä lakkasi kuulumasta mitään ja jotka halusivat ehdottaessani nähdä, mutta emme kuitenkaan koskaan enää nähneet? He ovat vain kaikki nämä vuodet odottaneet, että minä otan taas yhteyttä?

Nimenomaan ei tarvitse tyytyä. Jos ei halua pitää enää yhteyttä, lakkaa pitämästä yhteyttä. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä toisiinsa vaan yhteydenpito on täysin vapaaehtoista. 

Niinpä- ihminen saa siis kyllä minusta hyvällä omallatunnolla valittaa olevansa yksinäinen, jos ainoa keino pitää yhteyttä muihin ihmisiin on lähetellä viestejä, soitella, ilmestyä kylään vailla mitään merkkiä siitä, että toinen haluaa olla yhteydessä! Sillä sitähän sinäkin kritisoit, että "jos et kerran rupea ahdistelemaan toisia ihmisiä yhteydenotoillasi, vaikka ne eivät halua kuulla sinusta mitään, niin ole sitten yksin! Turha valittaa!"

Tottakai saa valittaa yksinäisyyttään. Jos Maijan ja Kaijan välillä Maija aina pitää  yhteyttä ja kyllästyy eikä enää pidä vaan on mieluummin yksin, Maija toki saa valittaa yksinäisyyttään, mutta Maijan yksinäisyys ei ole Kaijan syy eli Maija ei voi syyttää Kaijaa yksinäisyydestään.

Eihän täällä kukaan ole syyttänytkään "Kaijoja" mistään muusta kuin siitä, jos nämä suostuvat vuosikausia tapaamaan "Maijaa", vaikka oikeasti odottavat vain, että Maija tajuaisi lopettaa yhteydenpidon, eivätkä sano tätä suoraan. Muuten Maija rupeaa teoretisoimaan, että meillä nyt on tämmöinen järjestely tässä ihmissuhteessa, eikä tajua, että oikeasti Kaijaa vituttaa joka kerta kun puhelin soi. Siitä Kaija saa syyttää ihan vain itseään.

No ei Kaijankaan tietenkään pidä tavata Maijaa, jos ei halua. Joskus vaan Kaijoilla ihan oikeasti on elämässään tosi paljon kaikkea muutakin ja Maijojen tapaamiselle vain vähän aikaa, mutta silti saattavat tavata Maijoja ihan mielellään silloin, kun tapaamiseen löytyy sopiva aika. Eivät kaikki Kaijatkaan ole niitä, jotka odottavat toisen lopettavan yhteydenpidon kokonaan. 

Kaija siis vaatii, että Maija on se, joka ehdottaa tapaamisia, aina vaan, ja kiireinen Kaija ei edes itse vaivaudu kertomaan, milloin sitä aikaa olisi, vaan Maijan pitää ehdottaa, ehkä jokin ehdotuksista osuu ajankohtaan kun Kaijallekin sitten sattuu sopimaan? Reilua vai? Miksi se Kaija ei ehdota tapaamisia silloin kun hänellä olisi aikaa?

Ei Kaija vaadi Maijalta mitään. Maija voi ihan vapaasti lakata pitämästä yhteyttä, se tuskin haittaa kiireistä Kaijaa. Kaijaa ei kuitenkaan haittaa, jos Maija joskus ottaa yhteyttä (koska Maija on ihan kiva, muttei mikään bestis kuitenkaan) ja jos Kaijalle sattuu sopimaan, voivat he tavatakin. Kiireinen Kaija kyllä ymmärtää, jos Maija haluaa mieluummin viettää aikaansa muiden kuin Kaijan kanssa (niinhän Kaija itsekin pääasiassa tekee). Ei Kaija ehdi pohtimaan ja murehtimaan sellaisia, koska Kaijalla on ne työt, perheet, sukulaiset, harrastukset ja muut kaverit, jotka vievät Kaijan aikaa. 

Toivottavasti Maija tajuaa, että ei tee hevon hel vettiäkään tuollaisella Kaijalla, jolle on itse asemassa "ei mua haittaa jos oot paikalla" : D Kaija voi viettää aikaansa niiden ihmisten kanssa, joista välittää sen verran, että häntä jopa haittaa, jos toinen katoaa yhtäkkiä elämästä. Kaijahan ei edes tiedä, vaikka Maija olisi kuollut ja siksi yhteydenpito lakkaa, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska Kaijalla on kaikkea muuta. 

Maijat, unite ja pitäkää puolenne Kaijojen hirmuvaltaa vastaan!

No nimenomaan Maijojen kannattaisi tajuta asia. Mulla on yks kaveri, joka ottaa muhun yhteyttä aina, kun on tulossa Suomeen tapaamaan sukulaisiaan ja hänellä on enemmän kuin yksi vuorokausi aikaa Helsingissä. En mä koskaan kysele häneltä, milloin hän olisi tulossa. Hän soittaa mulle, jos haluaa tavata mut. Ja jos mulla ei ole silloin mitään muutakaan, ollaan vietetty päivä Helsingissä. Näin on ollut jo monta vuotta ja joka kerta meillä on ollut oikein mukava päivä. Ei hän odotakaan, että mä soittelisin pitkin vuotta ja kyselisin, milloin hän on tulossa Suomeen. Jos hän jossain vaiheessa päättää, ettei enää Suomeen tullessaan haluakaan tavata mua, niin asia on sitten niin. Mun elämäni jatkuu ihan kuten ennenkin, vaikka hänen seurassaan on joka kerta ollut oikein hauskaa. 

Niin, koska sinä olet tilanteen Maija. Kaija on semmoinen, jolla avautuu kerran vuoteen elämässään aikaikkuna, johon sopii Maija/Saija/Raija/Taija, ovat keskenään vaihdettavissa, ja ajan saa se, joka sattuu soittamaan juuri oikeaan aikaan. Tätä ennen on saattanut tulla monta harhasoittoa, kun Maija/Saija/Raija/Taija onkin soittanut juuri silloin, kun Kaijalla on posliininmaalaus, tai poikapuolen jalkapalloturnaus. Kaija siis odottaa, että Maija aistii, koska hänellä on aikaa. Sinun tapauksessasi aikaikkunan määräävä osapuoli eli kiva- Kaija kertoo ihan itse, että hän on nyt tavattavissa, toisin kuin perus- Kaija, joka olettaisi, että sinä nimenomaan soitat hänelle sinne ulkomailla pari kertaa kuussa ja kysyt, joko hän tällä viikolla tulee Suomeen. 

Mä aloitin Kaijat ja Maijat, joten nyt olet ymmärtänyt mut täysin väärin. Kaija on se, jolla on sekä itselleen tärkeitä ihmisiä (puoliso, lapset, sisarukset, omat vanhemmat ja/tai ystäviä) että tärkeitä asioita (työ, koti, harrastukset). Kaijoilla on myös muita tuttavuuksia eli Maijoja, joita voi tavata silloin kuin sattuu molemmille sopimaan. Kaijat ei odota, että nämä muut tuttavuudet eli Maijat soittelisivat tai muutenkaan pitäisivät yhteyttä. Kaijoista on ihan kiva, jos Maijat joskus sattumalta ottaa yhteyttä ja sattumalta sopii tapaaminenkin. Toisaalta Kaijat eivät kuitenkaan pidä siitä, jos Maijat alkavat pommittaa kovin usein yhteydenotoillaan eli käyttäytyä kuin kyseessä olisi ystävyyssuhde. Maijoista kun ei ole tarkoituskaan tulla Kaijoille ystäviä tai muutenkaan tärkeitä ihmisiä, vaikka heidän satunnaiset yhteydenottonsa ja tapaamisensa olisivatkin ihan mukavia. 

En tajua. Jos elämä on hiton kiireistä, niin miksi käyttää yhtään paukkuja aivan satunnaisiin ihmisiin? Miksi? Eikö se ole helvetin tyhmää uhrata vähä ylimääräinen aikansa ihmissuhteeseen, josta ei edes odota tulevan yhtään mitään? Eikö voisi vaikka nauttia kotona omasta rauhasta kiireen keskellä yksin ja juoda kaljaa?

Et tajua, että jotkut ihmiset voivat olla oikein mukavaa seuraa, vaikka eivät erityisen tärkeitä olisikaan? Et varmaan ole koskaan osallistunut entisten opiskelukavereiden tai työkavereiden tapaamiseen? Maijat ovat Kaijoille oikeastaan erittäin hyvin verrattavissa juuri entisiin opiskelukavereihin, entisiin työkavereihin tai vaikkapa entisiin naapureihin. Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, että polttavat sillat takanaan eivätkä ikinä koskaan enää halua olla missään tekemisissä, jos tiet syystä tai toisesta erkanevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi meitä tällaisia on niin paljon? Ketkä ne ovat ne kaikki ilkeät kaverimme? 

"Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!"

Tässä muutamia vuosia olen yrittänyt ajatella kuten edellä mainitaan. Jos tämä oma-aloitteisuus, reippaus ja kekseliäisyys kaverin suhteen ei saa vastakaikua niin entä sitten? Äsken juuri tajusin että jankkaan vaan sitä samaa, -tehdäänkö sitä tai tätä? Ja tyyppi vaan joo sitku mulla on aikaa.  Kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa raja tulla eteen ja ego saa ylläpitää yksinäisyyttä. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Kenen itsetunto kestää sen, että aina on se vaihtoehtö Ö ja ensin pitää tehdä miljoona muuta asiaa: työt, paremmat vanhat kaverit, kiinnostavammat uudet tuttavuudet, vanhemmat jne.

Tietenkin saa olla pitämättä yhteyttä muihin ihmisiin, jos tuntuu tuollaiselta. Mutta ei pidä syyttää muita ihmisiä omasta yksinäisyydestään, jos ihan vapaaehtoisesti on mieluummin yksin kuin se, joka huolehtii yhteydenpidosta. 

Siis jos on ihmissuhde, jossa vain toista kiinnostaa pitää yhteyttä, niin toisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen koska "maailma ei ole minulle velkaa vastavuoroisia ihmissuhteita"? Varsinkin kun täällä on ollut monta viestiä, joissa ihmetellään, miten se ja se tyyppi ei ymmärrä, etten halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun en ota koskaan itse yhteyttä, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta...veikkaan että useimmat ihmiset kyllä todellakin ajattelee juuri niin, että jos toisesta ei koskaan kuulu mitään, siihen on syynsä! Vai olenko minäkin edelleen seurustelu/tapailusuhteessa niihin useisiin miehiin, joista vain yhtäkkiä lakkasi kuulumasta mitään ja jotka halusivat ehdottaessani nähdä, mutta emme kuitenkaan koskaan enää nähneet? He ovat vain kaikki nämä vuodet odottaneet, että minä otan taas yhteyttä?

Nimenomaan ei tarvitse tyytyä. Jos ei halua pitää enää yhteyttä, lakkaa pitämästä yhteyttä. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä toisiinsa vaan yhteydenpito on täysin vapaaehtoista. 

Niinpä- ihminen saa siis kyllä minusta hyvällä omallatunnolla valittaa olevansa yksinäinen, jos ainoa keino pitää yhteyttä muihin ihmisiin on lähetellä viestejä, soitella, ilmestyä kylään vailla mitään merkkiä siitä, että toinen haluaa olla yhteydessä! Sillä sitähän sinäkin kritisoit, että "jos et kerran rupea ahdistelemaan toisia ihmisiä yhteydenotoillasi, vaikka ne eivät halua kuulla sinusta mitään, niin ole sitten yksin! Turha valittaa!"

Tottakai saa valittaa yksinäisyyttään. Jos Maijan ja Kaijan välillä Maija aina pitää  yhteyttä ja kyllästyy eikä enää pidä vaan on mieluummin yksin, Maija toki saa valittaa yksinäisyyttään, mutta Maijan yksinäisyys ei ole Kaijan syy eli Maija ei voi syyttää Kaijaa yksinäisyydestään.

Eihän täällä kukaan ole syyttänytkään "Kaijoja" mistään muusta kuin siitä, jos nämä suostuvat vuosikausia tapaamaan "Maijaa", vaikka oikeasti odottavat vain, että Maija tajuaisi lopettaa yhteydenpidon, eivätkä sano tätä suoraan. Muuten Maija rupeaa teoretisoimaan, että meillä nyt on tämmöinen järjestely tässä ihmissuhteessa, eikä tajua, että oikeasti Kaijaa vituttaa joka kerta kun puhelin soi. Siitä Kaija saa syyttää ihan vain itseään.

No ei Kaijankaan tietenkään pidä tavata Maijaa, jos ei halua. Joskus vaan Kaijoilla ihan oikeasti on elämässään tosi paljon kaikkea muutakin ja Maijojen tapaamiselle vain vähän aikaa, mutta silti saattavat tavata Maijoja ihan mielellään silloin, kun tapaamiseen löytyy sopiva aika. Eivät kaikki Kaijatkaan ole niitä, jotka odottavat toisen lopettavan yhteydenpidon kokonaan. 

Kaija siis vaatii, että Maija on se, joka ehdottaa tapaamisia, aina vaan, ja kiireinen Kaija ei edes itse vaivaudu kertomaan, milloin sitä aikaa olisi, vaan Maijan pitää ehdottaa, ehkä jokin ehdotuksista osuu ajankohtaan kun Kaijallekin sitten sattuu sopimaan? Reilua vai? Miksi se Kaija ei ehdota tapaamisia silloin kun hänellä olisi aikaa?

Ei Kaija vaadi Maijalta mitään. Maija voi ihan vapaasti lakata pitämästä yhteyttä, se tuskin haittaa kiireistä Kaijaa. Kaijaa ei kuitenkaan haittaa, jos Maija joskus ottaa yhteyttä (koska Maija on ihan kiva, muttei mikään bestis kuitenkaan) ja jos Kaijalle sattuu sopimaan, voivat he tavatakin. Kiireinen Kaija kyllä ymmärtää, jos Maija haluaa mieluummin viettää aikaansa muiden kuin Kaijan kanssa (niinhän Kaija itsekin pääasiassa tekee). Ei Kaija ehdi pohtimaan ja murehtimaan sellaisia, koska Kaijalla on ne työt, perheet, sukulaiset, harrastukset ja muut kaverit, jotka vievät Kaijan aikaa. 

Toivottavasti Maija tajuaa, että ei tee hevon hel vettiäkään tuollaisella Kaijalla, jolle on itse asemassa "ei mua haittaa jos oot paikalla" : D Kaija voi viettää aikaansa niiden ihmisten kanssa, joista välittää sen verran, että häntä jopa haittaa, jos toinen katoaa yhtäkkiä elämästä. Kaijahan ei edes tiedä, vaikka Maija olisi kuollut ja siksi yhteydenpito lakkaa, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska Kaijalla on kaikkea muuta. 

Maijat, unite ja pitäkää puolenne Kaijojen hirmuvaltaa vastaan!

No nimenomaan Maijojen kannattaisi tajuta asia. Mulla on yks kaveri, joka ottaa muhun yhteyttä aina, kun on tulossa Suomeen tapaamaan sukulaisiaan ja hänellä on enemmän kuin yksi vuorokausi aikaa Helsingissä. En mä koskaan kysele häneltä, milloin hän olisi tulossa. Hän soittaa mulle, jos haluaa tavata mut. Ja jos mulla ei ole silloin mitään muutakaan, ollaan vietetty päivä Helsingissä. Näin on ollut jo monta vuotta ja joka kerta meillä on ollut oikein mukava päivä. Ei hän odotakaan, että mä soittelisin pitkin vuotta ja kyselisin, milloin hän on tulossa Suomeen. Jos hän jossain vaiheessa päättää, ettei enää Suomeen tullessaan haluakaan tavata mua, niin asia on sitten niin. Mun elämäni jatkuu ihan kuten ennenkin, vaikka hänen seurassaan on joka kerta ollut oikein hauskaa. 

Niin, koska sinä olet tilanteen Maija. Kaija on semmoinen, jolla avautuu kerran vuoteen elämässään aikaikkuna, johon sopii Maija/Saija/Raija/Taija, ovat keskenään vaihdettavissa, ja ajan saa se, joka sattuu soittamaan juuri oikeaan aikaan. Tätä ennen on saattanut tulla monta harhasoittoa, kun Maija/Saija/Raija/Taija onkin soittanut juuri silloin, kun Kaijalla on posliininmaalaus, tai poikapuolen jalkapalloturnaus. Kaija siis odottaa, että Maija aistii, koska hänellä on aikaa. Sinun tapauksessasi aikaikkunan määräävä osapuoli eli kiva- Kaija kertoo ihan itse, että hän on nyt tavattavissa, toisin kuin perus- Kaija, joka olettaisi, että sinä nimenomaan soitat hänelle sinne ulkomailla pari kertaa kuussa ja kysyt, joko hän tällä viikolla tulee Suomeen. 

Mä aloitin Kaijat ja Maijat, joten nyt olet ymmärtänyt mut täysin väärin. Kaija on se, jolla on sekä itselleen tärkeitä ihmisiä (puoliso, lapset, sisarukset, omat vanhemmat ja/tai ystäviä) että tärkeitä asioita (työ, koti, harrastukset). Kaijoilla on myös muita tuttavuuksia eli Maijoja, joita voi tavata silloin kuin sattuu molemmille sopimaan. Kaijat ei odota, että nämä muut tuttavuudet eli Maijat soittelisivat tai muutenkaan pitäisivät yhteyttä. Kaijoista on ihan kiva, jos Maijat joskus sattumalta ottaa yhteyttä ja sattumalta sopii tapaaminenkin. Toisaalta Kaijat eivät kuitenkaan pidä siitä, jos Maijat alkavat pommittaa kovin usein yhteydenotoillaan eli käyttäytyä kuin kyseessä olisi ystävyyssuhde. Maijoista kun ei ole tarkoituskaan tulla Kaijoille ystäviä tai muutenkaan tärkeitä ihmisiä, vaikka heidän satunnaiset yhteydenottonsa ja tapaamisensa olisivatkin ihan mukavia. 

En tajua. Jos elämä on hiton kiireistä, niin miksi käyttää yhtään paukkuja aivan satunnaisiin ihmisiin? Miksi? Eikö se ole helvetin tyhmää uhrata vähä ylimääräinen aikansa ihmissuhteeseen, josta ei edes odota tulevan yhtään mitään? Eikö voisi vaikka nauttia kotona omasta rauhasta kiireen keskellä yksin ja juoda kaljaa?

Tässä taisikin tulla koko ketjun kiteytys. Maijat odottavat, että jokaisesta heidän ihmissuhteesta pitää tulla jotain ja sen pitää päätyä johonkin. Muut ihmissuhteet ovat turhia. Siksi he ovat katkeria, kun kokevat olevansa yksinäisiä, kun pettyvät siihen, että kaikki eivät halua heidän kanssaan päätyä ihmissuhteessa johonkin.

Kaijat taas tutustuvat ihmisiin ihan tutustumisen ilosta ja eivät odota, että ne päätyisivät johonkin, vaan voivat tuntea erilaisia ihmisiä vain ihan tuntemisen ilosta ja siitä, että on kiva, kun on erilaista seuraa.

Nämä kaksi kun törmäävät, Maijat katkeroituvat ja haukkuvat Kaijoja itsekkäiksi, kun Kaijat eivät ole valmiita sitoutumaan ikuiseen liittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi meitä tällaisia on niin paljon? Ketkä ne ovat ne kaikki ilkeät kaverimme? 

"Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!"

Tässä muutamia vuosia olen yrittänyt ajatella kuten edellä mainitaan. Jos tämä oma-aloitteisuus, reippaus ja kekseliäisyys kaverin suhteen ei saa vastakaikua niin entä sitten? Äsken juuri tajusin että jankkaan vaan sitä samaa, -tehdäänkö sitä tai tätä? Ja tyyppi vaan joo sitku mulla on aikaa.  Kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa raja tulla eteen ja ego saa ylläpitää yksinäisyyttä. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Kenen itsetunto kestää sen, että aina on se vaihtoehtö Ö ja ensin pitää tehdä miljoona muuta asiaa: työt, paremmat vanhat kaverit, kiinnostavammat uudet tuttavuudet, vanhemmat jne.

Tietenkin saa olla pitämättä yhteyttä muihin ihmisiin, jos tuntuu tuollaiselta. Mutta ei pidä syyttää muita ihmisiä omasta yksinäisyydestään, jos ihan vapaaehtoisesti on mieluummin yksin kuin se, joka huolehtii yhteydenpidosta. 

Siis jos on ihmissuhde, jossa vain toista kiinnostaa pitää yhteyttä, niin toisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen koska "maailma ei ole minulle velkaa vastavuoroisia ihmissuhteita"? Varsinkin kun täällä on ollut monta viestiä, joissa ihmetellään, miten se ja se tyyppi ei ymmärrä, etten halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun en ota koskaan itse yhteyttä, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta...veikkaan että useimmat ihmiset kyllä todellakin ajattelee juuri niin, että jos toisesta ei koskaan kuulu mitään, siihen on syynsä! Vai olenko minäkin edelleen seurustelu/tapailusuhteessa niihin useisiin miehiin, joista vain yhtäkkiä lakkasi kuulumasta mitään ja jotka halusivat ehdottaessani nähdä, mutta emme kuitenkaan koskaan enää nähneet? He ovat vain kaikki nämä vuodet odottaneet, että minä otan taas yhteyttä?

Nimenomaan ei tarvitse tyytyä. Jos ei halua pitää enää yhteyttä, lakkaa pitämästä yhteyttä. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä toisiinsa vaan yhteydenpito on täysin vapaaehtoista. 

Niinpä- ihminen saa siis kyllä minusta hyvällä omallatunnolla valittaa olevansa yksinäinen, jos ainoa keino pitää yhteyttä muihin ihmisiin on lähetellä viestejä, soitella, ilmestyä kylään vailla mitään merkkiä siitä, että toinen haluaa olla yhteydessä! Sillä sitähän sinäkin kritisoit, että "jos et kerran rupea ahdistelemaan toisia ihmisiä yhteydenotoillasi, vaikka ne eivät halua kuulla sinusta mitään, niin ole sitten yksin! Turha valittaa!"

Tottakai saa valittaa yksinäisyyttään. Jos Maijan ja Kaijan välillä Maija aina pitää  yhteyttä ja kyllästyy eikä enää pidä vaan on mieluummin yksin, Maija toki saa valittaa yksinäisyyttään, mutta Maijan yksinäisyys ei ole Kaijan syy eli Maija ei voi syyttää Kaijaa yksinäisyydestään.

Eihän täällä kukaan ole syyttänytkään "Kaijoja" mistään muusta kuin siitä, jos nämä suostuvat vuosikausia tapaamaan "Maijaa", vaikka oikeasti odottavat vain, että Maija tajuaisi lopettaa yhteydenpidon, eivätkä sano tätä suoraan. Muuten Maija rupeaa teoretisoimaan, että meillä nyt on tämmöinen järjestely tässä ihmissuhteessa, eikä tajua, että oikeasti Kaijaa vituttaa joka kerta kun puhelin soi. Siitä Kaija saa syyttää ihan vain itseään.

No ei Kaijankaan tietenkään pidä tavata Maijaa, jos ei halua. Joskus vaan Kaijoilla ihan oikeasti on elämässään tosi paljon kaikkea muutakin ja Maijojen tapaamiselle vain vähän aikaa, mutta silti saattavat tavata Maijoja ihan mielellään silloin, kun tapaamiseen löytyy sopiva aika. Eivät kaikki Kaijatkaan ole niitä, jotka odottavat toisen lopettavan yhteydenpidon kokonaan. 

Kaija siis vaatii, että Maija on se, joka ehdottaa tapaamisia, aina vaan, ja kiireinen Kaija ei edes itse vaivaudu kertomaan, milloin sitä aikaa olisi, vaan Maijan pitää ehdottaa, ehkä jokin ehdotuksista osuu ajankohtaan kun Kaijallekin sitten sattuu sopimaan? Reilua vai? Miksi se Kaija ei ehdota tapaamisia silloin kun hänellä olisi aikaa?

Ei Kaija vaadi Maijalta mitään. Maija voi ihan vapaasti lakata pitämästä yhteyttä, se tuskin haittaa kiireistä Kaijaa. Kaijaa ei kuitenkaan haittaa, jos Maija joskus ottaa yhteyttä (koska Maija on ihan kiva, muttei mikään bestis kuitenkaan) ja jos Kaijalle sattuu sopimaan, voivat he tavatakin. Kiireinen Kaija kyllä ymmärtää, jos Maija haluaa mieluummin viettää aikaansa muiden kuin Kaijan kanssa (niinhän Kaija itsekin pääasiassa tekee). Ei Kaija ehdi pohtimaan ja murehtimaan sellaisia, koska Kaijalla on ne työt, perheet, sukulaiset, harrastukset ja muut kaverit, jotka vievät Kaijan aikaa. 

Toivottavasti Maija tajuaa, että ei tee hevon hel vettiäkään tuollaisella Kaijalla, jolle on itse asemassa "ei mua haittaa jos oot paikalla" : D Kaija voi viettää aikaansa niiden ihmisten kanssa, joista välittää sen verran, että häntä jopa haittaa, jos toinen katoaa yhtäkkiä elämästä. Kaijahan ei edes tiedä, vaikka Maija olisi kuollut ja siksi yhteydenpito lakkaa, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska Kaijalla on kaikkea muuta. 

Maijat, unite ja pitäkää puolenne Kaijojen hirmuvaltaa vastaan!

No nimenomaan Maijojen kannattaisi tajuta asia. Mulla on yks kaveri, joka ottaa muhun yhteyttä aina, kun on tulossa Suomeen tapaamaan sukulaisiaan ja hänellä on enemmän kuin yksi vuorokausi aikaa Helsingissä. En mä koskaan kysele häneltä, milloin hän olisi tulossa. Hän soittaa mulle, jos haluaa tavata mut. Ja jos mulla ei ole silloin mitään muutakaan, ollaan vietetty päivä Helsingissä. Näin on ollut jo monta vuotta ja joka kerta meillä on ollut oikein mukava päivä. Ei hän odotakaan, että mä soittelisin pitkin vuotta ja kyselisin, milloin hän on tulossa Suomeen. Jos hän jossain vaiheessa päättää, ettei enää Suomeen tullessaan haluakaan tavata mua, niin asia on sitten niin. Mun elämäni jatkuu ihan kuten ennenkin, vaikka hänen seurassaan on joka kerta ollut oikein hauskaa. 

Niin, koska sinä olet tilanteen Maija. Kaija on semmoinen, jolla avautuu kerran vuoteen elämässään aikaikkuna, johon sopii Maija/Saija/Raija/Taija, ovat keskenään vaihdettavissa, ja ajan saa se, joka sattuu soittamaan juuri oikeaan aikaan. Tätä ennen on saattanut tulla monta harhasoittoa, kun Maija/Saija/Raija/Taija onkin soittanut juuri silloin, kun Kaijalla on posliininmaalaus, tai poikapuolen jalkapalloturnaus. Kaija siis odottaa, että Maija aistii, koska hänellä on aikaa. Sinun tapauksessasi aikaikkunan määräävä osapuoli eli kiva- Kaija kertoo ihan itse, että hän on nyt tavattavissa, toisin kuin perus- Kaija, joka olettaisi, että sinä nimenomaan soitat hänelle sinne ulkomailla pari kertaa kuussa ja kysyt, joko hän tällä viikolla tulee Suomeen. 

Mä aloitin Kaijat ja Maijat, joten nyt olet ymmärtänyt mut täysin väärin. Kaija on se, jolla on sekä itselleen tärkeitä ihmisiä (puoliso, lapset, sisarukset, omat vanhemmat ja/tai ystäviä) että tärkeitä asioita (työ, koti, harrastukset). Kaijoilla on myös muita tuttavuuksia eli Maijoja, joita voi tavata silloin kuin sattuu molemmille sopimaan. Kaijat ei odota, että nämä muut tuttavuudet eli Maijat soittelisivat tai muutenkaan pitäisivät yhteyttä. Kaijoista on ihan kiva, jos Maijat joskus sattumalta ottaa yhteyttä ja sattumalta sopii tapaaminenkin. Toisaalta Kaijat eivät kuitenkaan pidä siitä, jos Maijat alkavat pommittaa kovin usein yhteydenotoillaan eli käyttäytyä kuin kyseessä olisi ystävyyssuhde. Maijoista kun ei ole tarkoituskaan tulla Kaijoille ystäviä tai muutenkaan tärkeitä ihmisiä, vaikka heidän satunnaiset yhteydenottonsa ja tapaamisensa olisivatkin ihan mukavia. 

En tajua. Jos elämä on hiton kiireistä, niin miksi käyttää yhtään paukkuja aivan satunnaisiin ihmisiin? Miksi? Eikö se ole helvetin tyhmää uhrata vähä ylimääräinen aikansa ihmissuhteeseen, josta ei edes odota tulevan yhtään mitään? Eikö voisi vaikka nauttia kotona omasta rauhasta kiireen keskellä yksin ja juoda kaljaa?

Tässä taisikin tulla koko ketjun kiteytys. Maijat odottavat, että jokaisesta heidän ihmissuhteesta pitää tulla jotain ja sen pitää päätyä johonkin. Muut ihmissuhteet ovat turhia. Siksi he ovat katkeria, kun kokevat olevansa yksinäisiä, kun pettyvät siihen, että kaikki eivät halua heidän kanssaan päätyä ihmissuhteessa johonkin.

Kaijat taas tutustuvat ihmisiin ihan tutustumisen ilosta ja eivät odota, että ne päätyisivät johonkin, vaan voivat tuntea erilaisia ihmisiä vain ihan tuntemisen ilosta ja siitä, että on kiva, kun on erilaista seuraa.

Nämä kaksi kun törmäävät, Maijat katkeroituvat ja haukkuvat Kaijoja itsekkäiksi, kun Kaijat eivät ole valmiita sitoutumaan ikuiseen liittoon.

Öööh, tässä juuri äskettäin todettiin, että tuttavan on tarkoitus pysyäkin vain tuttavana. Ja että hänen tulisi ihan itsestään tämä tajuta. Ei silloin voida sanoa, että tässä tilanteessa toiseen oltaisiin kovin avoimin mielin tutustumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi meitä tällaisia on niin paljon? Ketkä ne ovat ne kaikki ilkeät kaverimme? 

"Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!"

Tässä muutamia vuosia olen yrittänyt ajatella kuten edellä mainitaan. Jos tämä oma-aloitteisuus, reippaus ja kekseliäisyys kaverin suhteen ei saa vastakaikua niin entä sitten? Äsken juuri tajusin että jankkaan vaan sitä samaa, -tehdäänkö sitä tai tätä? Ja tyyppi vaan joo sitku mulla on aikaa.  Kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa raja tulla eteen ja ego saa ylläpitää yksinäisyyttä. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Kenen itsetunto kestää sen, että aina on se vaihtoehtö Ö ja ensin pitää tehdä miljoona muuta asiaa: työt, paremmat vanhat kaverit, kiinnostavammat uudet tuttavuudet, vanhemmat jne.

Tietenkin saa olla pitämättä yhteyttä muihin ihmisiin, jos tuntuu tuollaiselta. Mutta ei pidä syyttää muita ihmisiä omasta yksinäisyydestään, jos ihan vapaaehtoisesti on mieluummin yksin kuin se, joka huolehtii yhteydenpidosta. 

Siis jos on ihmissuhde, jossa vain toista kiinnostaa pitää yhteyttä, niin toisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen koska "maailma ei ole minulle velkaa vastavuoroisia ihmissuhteita"? Varsinkin kun täällä on ollut monta viestiä, joissa ihmetellään, miten se ja se tyyppi ei ymmärrä, etten halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun en ota koskaan itse yhteyttä, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta...veikkaan että useimmat ihmiset kyllä todellakin ajattelee juuri niin, että jos toisesta ei koskaan kuulu mitään, siihen on syynsä! Vai olenko minäkin edelleen seurustelu/tapailusuhteessa niihin useisiin miehiin, joista vain yhtäkkiä lakkasi kuulumasta mitään ja jotka halusivat ehdottaessani nähdä, mutta emme kuitenkaan koskaan enää nähneet? He ovat vain kaikki nämä vuodet odottaneet, että minä otan taas yhteyttä?

Nimenomaan ei tarvitse tyytyä. Jos ei halua pitää enää yhteyttä, lakkaa pitämästä yhteyttä. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä toisiinsa vaan yhteydenpito on täysin vapaaehtoista. 

Niinpä- ihminen saa siis kyllä minusta hyvällä omallatunnolla valittaa olevansa yksinäinen, jos ainoa keino pitää yhteyttä muihin ihmisiin on lähetellä viestejä, soitella, ilmestyä kylään vailla mitään merkkiä siitä, että toinen haluaa olla yhteydessä! Sillä sitähän sinäkin kritisoit, että "jos et kerran rupea ahdistelemaan toisia ihmisiä yhteydenotoillasi, vaikka ne eivät halua kuulla sinusta mitään, niin ole sitten yksin! Turha valittaa!"

Tottakai saa valittaa yksinäisyyttään. Jos Maijan ja Kaijan välillä Maija aina pitää  yhteyttä ja kyllästyy eikä enää pidä vaan on mieluummin yksin, Maija toki saa valittaa yksinäisyyttään, mutta Maijan yksinäisyys ei ole Kaijan syy eli Maija ei voi syyttää Kaijaa yksinäisyydestään.

Eihän täällä kukaan ole syyttänytkään "Kaijoja" mistään muusta kuin siitä, jos nämä suostuvat vuosikausia tapaamaan "Maijaa", vaikka oikeasti odottavat vain, että Maija tajuaisi lopettaa yhteydenpidon, eivätkä sano tätä suoraan. Muuten Maija rupeaa teoretisoimaan, että meillä nyt on tämmöinen järjestely tässä ihmissuhteessa, eikä tajua, että oikeasti Kaijaa vituttaa joka kerta kun puhelin soi. Siitä Kaija saa syyttää ihan vain itseään.

No ei Kaijankaan tietenkään pidä tavata Maijaa, jos ei halua. Joskus vaan Kaijoilla ihan oikeasti on elämässään tosi paljon kaikkea muutakin ja Maijojen tapaamiselle vain vähän aikaa, mutta silti saattavat tavata Maijoja ihan mielellään silloin, kun tapaamiseen löytyy sopiva aika. Eivät kaikki Kaijatkaan ole niitä, jotka odottavat toisen lopettavan yhteydenpidon kokonaan. 

Kaija siis vaatii, että Maija on se, joka ehdottaa tapaamisia, aina vaan, ja kiireinen Kaija ei edes itse vaivaudu kertomaan, milloin sitä aikaa olisi, vaan Maijan pitää ehdottaa, ehkä jokin ehdotuksista osuu ajankohtaan kun Kaijallekin sitten sattuu sopimaan? Reilua vai? Miksi se Kaija ei ehdota tapaamisia silloin kun hänellä olisi aikaa?

Ei Kaija vaadi Maijalta mitään. Maija voi ihan vapaasti lakata pitämästä yhteyttä, se tuskin haittaa kiireistä Kaijaa. Kaijaa ei kuitenkaan haittaa, jos Maija joskus ottaa yhteyttä (koska Maija on ihan kiva, muttei mikään bestis kuitenkaan) ja jos Kaijalle sattuu sopimaan, voivat he tavatakin. Kiireinen Kaija kyllä ymmärtää, jos Maija haluaa mieluummin viettää aikaansa muiden kuin Kaijan kanssa (niinhän Kaija itsekin pääasiassa tekee). Ei Kaija ehdi pohtimaan ja murehtimaan sellaisia, koska Kaijalla on ne työt, perheet, sukulaiset, harrastukset ja muut kaverit, jotka vievät Kaijan aikaa. 

Toivottavasti Maija tajuaa, että ei tee hevon hel vettiäkään tuollaisella Kaijalla, jolle on itse asemassa "ei mua haittaa jos oot paikalla" : D Kaija voi viettää aikaansa niiden ihmisten kanssa, joista välittää sen verran, että häntä jopa haittaa, jos toinen katoaa yhtäkkiä elämästä. Kaijahan ei edes tiedä, vaikka Maija olisi kuollut ja siksi yhteydenpito lakkaa, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska Kaijalla on kaikkea muuta. 

Maijat, unite ja pitäkää puolenne Kaijojen hirmuvaltaa vastaan!

No nimenomaan Maijojen kannattaisi tajuta asia. Mulla on yks kaveri, joka ottaa muhun yhteyttä aina, kun on tulossa Suomeen tapaamaan sukulaisiaan ja hänellä on enemmän kuin yksi vuorokausi aikaa Helsingissä. En mä koskaan kysele häneltä, milloin hän olisi tulossa. Hän soittaa mulle, jos haluaa tavata mut. Ja jos mulla ei ole silloin mitään muutakaan, ollaan vietetty päivä Helsingissä. Näin on ollut jo monta vuotta ja joka kerta meillä on ollut oikein mukava päivä. Ei hän odotakaan, että mä soittelisin pitkin vuotta ja kyselisin, milloin hän on tulossa Suomeen. Jos hän jossain vaiheessa päättää, ettei enää Suomeen tullessaan haluakaan tavata mua, niin asia on sitten niin. Mun elämäni jatkuu ihan kuten ennenkin, vaikka hänen seurassaan on joka kerta ollut oikein hauskaa. 

Niin, koska sinä olet tilanteen Maija. Kaija on semmoinen, jolla avautuu kerran vuoteen elämässään aikaikkuna, johon sopii Maija/Saija/Raija/Taija, ovat keskenään vaihdettavissa, ja ajan saa se, joka sattuu soittamaan juuri oikeaan aikaan. Tätä ennen on saattanut tulla monta harhasoittoa, kun Maija/Saija/Raija/Taija onkin soittanut juuri silloin, kun Kaijalla on posliininmaalaus, tai poikapuolen jalkapalloturnaus. Kaija siis odottaa, että Maija aistii, koska hänellä on aikaa. Sinun tapauksessasi aikaikkunan määräävä osapuoli eli kiva- Kaija kertoo ihan itse, että hän on nyt tavattavissa, toisin kuin perus- Kaija, joka olettaisi, että sinä nimenomaan soitat hänelle sinne ulkomailla pari kertaa kuussa ja kysyt, joko hän tällä viikolla tulee Suomeen. 

Mä aloitin Kaijat ja Maijat, joten nyt olet ymmärtänyt mut täysin väärin. Kaija on se, jolla on sekä itselleen tärkeitä ihmisiä (puoliso, lapset, sisarukset, omat vanhemmat ja/tai ystäviä) että tärkeitä asioita (työ, koti, harrastukset). Kaijoilla on myös muita tuttavuuksia eli Maijoja, joita voi tavata silloin kuin sattuu molemmille sopimaan. Kaijat ei odota, että nämä muut tuttavuudet eli Maijat soittelisivat tai muutenkaan pitäisivät yhteyttä. Kaijoista on ihan kiva, jos Maijat joskus sattumalta ottaa yhteyttä ja sattumalta sopii tapaaminenkin. Toisaalta Kaijat eivät kuitenkaan pidä siitä, jos Maijat alkavat pommittaa kovin usein yhteydenotoillaan eli käyttäytyä kuin kyseessä olisi ystävyyssuhde. Maijoista kun ei ole tarkoituskaan tulla Kaijoille ystäviä tai muutenkaan tärkeitä ihmisiä, vaikka heidän satunnaiset yhteydenottonsa ja tapaamisensa olisivatkin ihan mukavia. 

En tajua. Jos elämä on hiton kiireistä, niin miksi käyttää yhtään paukkuja aivan satunnaisiin ihmisiin? Miksi? Eikö se ole helvetin tyhmää uhrata vähä ylimääräinen aikansa ihmissuhteeseen, josta ei edes odota tulevan yhtään mitään? Eikö voisi vaikka nauttia kotona omasta rauhasta kiireen keskellä yksin ja juoda kaljaa?

Tässä taisikin tulla koko ketjun kiteytys. Maijat odottavat, että jokaisesta heidän ihmissuhteesta pitää tulla jotain ja sen pitää päätyä johonkin. Muut ihmissuhteet ovat turhia. Siksi he ovat katkeria, kun kokevat olevansa yksinäisiä, kun pettyvät siihen, että kaikki eivät halua heidän kanssaan päätyä ihmissuhteessa johonkin.

Kaijat taas tutustuvat ihmisiin ihan tutustumisen ilosta ja eivät odota, että ne päätyisivät johonkin, vaan voivat tuntea erilaisia ihmisiä vain ihan tuntemisen ilosta ja siitä, että on kiva, kun on erilaista seuraa.

Nämä kaksi kun törmäävät, Maijat katkeroituvat ja haukkuvat Kaijoja itsekkäiksi, kun Kaijat eivät ole valmiita sitoutumaan ikuiseen liittoon.

Öööh, tässä juuri äskettäin todettiin, että tuttavan on tarkoitus pysyäkin vain tuttavana. Ja että hänen tulisi ihan itsestään tämä tajuta. Ei silloin voida sanoa, että tässä tilanteessa toiseen oltaisiin kovin avoimin mielin tutustumassa.

Niin, Maijat haluavat vain ystäviä. Kaikki muut ihmissuhteet ovat Maijoille turhia. Kaijat taas tutustuvat ihan mielellään moniin ihmisiin, he osaavat pitää hauskaa muidenkin kuin ystäviensä kanssa. Kaijoilla on siis ystävien lisäksi kavereita ja tuttaviakin eivätkä Kaijat koe turhaksi tutustua uusiin ihmisiin tai tavata joskus harvoin sellaisiakin ihmisiä, joista ei ole tarkoituskaan tulla Kaijojen ystäviä. 

Miten tämän ketjun hyvin ilkeillä ihmisillä voi olla niin paljon ystäviä? Ovatko sadistit todellakin näin suosittuja? Tämä oli minulle aivan uutta!

Vierailija kirjoitti:

Miten tämän ketjun hyvin ilkeillä ihmisillä voi olla niin paljon ystäviä? Ovatko sadistit todellakin näin suosittuja? Tämä oli minulle aivan uutta!

Heillä on kavereita ja tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämän ketjun hyvin ilkeillä ihmisillä voi olla niin paljon ystäviä? Ovatko sadistit todellakin näin suosittuja? Tämä oli minulle aivan uutta!

Ihmiset, jotka ovat ulospäinsuuntautuneita, sosiaalisia, suhtautuvat myönteisesti muihin ihmisiin, ovat muiden seurassa rennosti, eivät vaadi ihmisiin tutustumiselta mitään sen enempää kuin tutustumista, mutta eivät myöskään koe tarpeelliseksi ystävystyä kaikkien satojen elämänsä aikana tapaamiensa ihmisten kanssa, ovat mielestäsi ilkeitä sadisteja? 

Onneksi maailmassa on muitakin kuin Maijoja ja Kaijoja. Nämä ovat vain ääriesimerkit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämän ketjun hyvin ilkeillä ihmisillä voi olla niin paljon ystäviä? Ovatko sadistit todellakin näin suosittuja? Tämä oli minulle aivan uutta!

Heillä on kavereita ja tuttuja.

Ja ystäviä. Ystäviä, kavereita ja tuttuja. He ymmärtävät, että ystävyys yhden kanssa ei sulje pois ystävyyttä toisen kanssa eikä kaveruutta kolmannen kanssa eikä tuttavuutta neljännen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi meitä tällaisia on niin paljon? Ketkä ne ovat ne kaikki ilkeät kaverimme? 

"Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!"

Tässä muutamia vuosia olen yrittänyt ajatella kuten edellä mainitaan. Jos tämä oma-aloitteisuus, reippaus ja kekseliäisyys kaverin suhteen ei saa vastakaikua niin entä sitten? Äsken juuri tajusin että jankkaan vaan sitä samaa, -tehdäänkö sitä tai tätä? Ja tyyppi vaan joo sitku mulla on aikaa.  Kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa raja tulla eteen ja ego saa ylläpitää yksinäisyyttä. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Kenen itsetunto kestää sen, että aina on se vaihtoehtö Ö ja ensin pitää tehdä miljoona muuta asiaa: työt, paremmat vanhat kaverit, kiinnostavammat uudet tuttavuudet, vanhemmat jne.

Tietenkin saa olla pitämättä yhteyttä muihin ihmisiin, jos tuntuu tuollaiselta. Mutta ei pidä syyttää muita ihmisiä omasta yksinäisyydestään, jos ihan vapaaehtoisesti on mieluummin yksin kuin se, joka huolehtii yhteydenpidosta. 

Siis jos on ihmissuhde, jossa vain toista kiinnostaa pitää yhteyttä, niin toisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen koska "maailma ei ole minulle velkaa vastavuoroisia ihmissuhteita"? Varsinkin kun täällä on ollut monta viestiä, joissa ihmetellään, miten se ja se tyyppi ei ymmärrä, etten halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun en ota koskaan itse yhteyttä, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta...veikkaan että useimmat ihmiset kyllä todellakin ajattelee juuri niin, että jos toisesta ei koskaan kuulu mitään, siihen on syynsä! Vai olenko minäkin edelleen seurustelu/tapailusuhteessa niihin useisiin miehiin, joista vain yhtäkkiä lakkasi kuulumasta mitään ja jotka halusivat ehdottaessani nähdä, mutta emme kuitenkaan koskaan enää nähneet? He ovat vain kaikki nämä vuodet odottaneet, että minä otan taas yhteyttä?

Niinpä! :D onhan se nyt selvää kun kaverille ehdottaa tekemistä ja koskaan "ei ehdi", niin ei sitä vaan kiinnosta tarpeeksi että jaksaisi järjestää aikaa. Tästä voi toki olla monta mieltä mutta veikkaan että aika moni itseään kunnioittava ihminen on tätä mieltä. Älkää jääkö roikkumaan ihmisiin, jotka ei arvosta teitä!

Näin vastaa helposti silloin, kun toisen seurassa on pikkuisen epävarma olo. Sellainen, että lähteminen toisen kanssa jonnekin tuntuu vähän epämukavalta. Juuri sen verran, että ajattelee, että nyt ei jaksa, mutta ehkä myöhemmin... Sama juttu voi myös saada perumaan tapaamisia. Ei keksi, että miten voisi nätisti ilmoittaa toisen yksinkertaisesti olevan ihmisenä liian dominoiva omaan makuun tms. Kun tuollaista ominaisuutta toisessa ei pysty mitenkään muuttamaankaan ja seurassa aina vähän alkaa ahdistaa.

Jatkuu... jos jokin seurassa häiritsisi paljon, niin sitä kykenisi toimimaan suoraviivaisemmin. Nuo ovat hankalia tilanteita, kun toinen on periaatteessa mukava ja haluaisi olla hänen ystävänsä... mutta silti jokin hankaa hiukan vastaan. Silloin tuntuu hirveän niuholta alkaa seurassa valittamaan siitä, ettei tahdo esimerkiksi saada suunvuoroa. Kun toinen kuitenkin on hyväntahtoinen ja mukava ihminen, muttei silti välttämättä sopiva juuri omaksi ystäväksi. Silloin oma käytös helposti jää aika epämääräiseksi, kun et ole oikein varma miten tämän ihmisen kanssa tahtoisit toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämän ketjun hyvin ilkeillä ihmisillä voi olla niin paljon ystäviä? Ovatko sadistit todellakin näin suosittuja? Tämä oli minulle aivan uutta!

Ihmiset, jotka ovat ulospäinsuuntautuneita, sosiaalisia, suhtautuvat myönteisesti muihin ihmisiin, ovat muiden seurassa rennosti, eivät vaadi ihmisiin tutustumiselta mitään sen enempää kuin tutustumista, mutta eivät myöskään koe tarpeelliseksi ystävystyä kaikkien satojen elämänsä aikana tapaamiensa ihmisten kanssa, ovat mielestäsi ilkeitä sadisteja? 

Mitä mieltä olet ihmisestä, joka yrittää saada vuosikausiksi itselleen kakkosen sellaisesta tyypistä, joka on kertonut olevansa tosimielellä etsimässä itselleen elämänkumppania? Vaikka kertomalla valeita suut ja silmät täyteen? Saako yksinäisillä ihmisillä sinun mielestäsi pelata sosiaalisia pelejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämän ketjun hyvin ilkeillä ihmisillä voi olla niin paljon ystäviä? Ovatko sadistit todellakin näin suosittuja? Tämä oli minulle aivan uutta!

Ihmiset, jotka ovat ulospäinsuuntautuneita, sosiaalisia, suhtautuvat myönteisesti muihin ihmisiin, ovat muiden seurassa rennosti, eivät vaadi ihmisiin tutustumiselta mitään sen enempää kuin tutustumista, mutta eivät myöskään koe tarpeelliseksi ystävystyä kaikkien satojen elämänsä aikana tapaamiensa ihmisten kanssa, ovat mielestäsi ilkeitä sadisteja? 

Mitä mieltä olet ihmisestä, joka yrittää saada vuosikausiksi itselleen kakkosen sellaisesta tyypistä, joka on kertonut olevansa tosimielellä etsimässä itselleen elämänkumppania? Vaikka kertomalla valeita suut ja silmät täyteen? Saako yksinäisillä ihmisillä sinun mielestäsi pelata sosiaalisia pelejä?

Elämänkumppaniin eli puolisoon liittyy minusta ihan erilaisia odotuksia kuin ystävyys-, kaveri- ja tuttavuussuhteisiin. On ihan luonnollista olettaa olevansa puolisolleen ainoa eikä osa haaremia. Parisuhde on mielestäni täysin eri asia kuin muut ihmissuhteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi meitä tällaisia on niin paljon? Ketkä ne ovat ne kaikki ilkeät kaverimme? 

"Jos haluaa nähdä kavereita, ei kannata tehdä mitään testejä tai pelata pelejä, vaan miettiä, haluaako itde nähdä kaveria tai jutella hänelle. Ei kannata antaa oman egon ylläpitää yksinäisyyttä.

Mitä väliä sillä on, vaikka itse olisin aina aloitteellinen? Jos tietää mitä haluaa (nähdä kaveria vai eikö), niin kannattaa olla hyvä itselleen ja toimia oman tunteen mukaan.

Jos kavereita ei halua nähdä, koska se tuo itselle liikaa vaivaa, niin yksinäisyyteen on tyytyminen. Muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa!"

Tässä muutamia vuosia olen yrittänyt ajatella kuten edellä mainitaan. Jos tämä oma-aloitteisuus, reippaus ja kekseliäisyys kaverin suhteen ei saa vastakaikua niin entä sitten? Äsken juuri tajusin että jankkaan vaan sitä samaa, -tehdäänkö sitä tai tätä? Ja tyyppi vaan joo sitku mulla on aikaa.  Kyllä siinä jossain vaiheessa alkaa raja tulla eteen ja ego saa ylläpitää yksinäisyyttä. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Kenen itsetunto kestää sen, että aina on se vaihtoehtö Ö ja ensin pitää tehdä miljoona muuta asiaa: työt, paremmat vanhat kaverit, kiinnostavammat uudet tuttavuudet, vanhemmat jne.

Tietenkin saa olla pitämättä yhteyttä muihin ihmisiin, jos tuntuu tuollaiselta. Mutta ei pidä syyttää muita ihmisiä omasta yksinäisyydestään, jos ihan vapaaehtoisesti on mieluummin yksin kuin se, joka huolehtii yhteydenpidosta. 

Siis jos on ihmissuhde, jossa vain toista kiinnostaa pitää yhteyttä, niin toisen pitäisi vain tyytyä tilanteeseen koska "maailma ei ole minulle velkaa vastavuoroisia ihmissuhteita"? Varsinkin kun täällä on ollut monta viestiä, joissa ihmetellään, miten se ja se tyyppi ei ymmärrä, etten halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun en ota koskaan itse yhteyttä, kyllä normaalin ihmisen pitäisi tajuta...veikkaan että useimmat ihmiset kyllä todellakin ajattelee juuri niin, että jos toisesta ei koskaan kuulu mitään, siihen on syynsä! Vai olenko minäkin edelleen seurustelu/tapailusuhteessa niihin useisiin miehiin, joista vain yhtäkkiä lakkasi kuulumasta mitään ja jotka halusivat ehdottaessani nähdä, mutta emme kuitenkaan koskaan enää nähneet? He ovat vain kaikki nämä vuodet odottaneet, että minä otan taas yhteyttä?

Nimenomaan ei tarvitse tyytyä. Jos ei halua pitää enää yhteyttä, lakkaa pitämästä yhteyttä. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä toisiinsa vaan yhteydenpito on täysin vapaaehtoista. 

Niinpä- ihminen saa siis kyllä minusta hyvällä omallatunnolla valittaa olevansa yksinäinen, jos ainoa keino pitää yhteyttä muihin ihmisiin on lähetellä viestejä, soitella, ilmestyä kylään vailla mitään merkkiä siitä, että toinen haluaa olla yhteydessä! Sillä sitähän sinäkin kritisoit, että "jos et kerran rupea ahdistelemaan toisia ihmisiä yhteydenotoillasi, vaikka ne eivät halua kuulla sinusta mitään, niin ole sitten yksin! Turha valittaa!"

Tottakai saa valittaa yksinäisyyttään. Jos Maijan ja Kaijan välillä Maija aina pitää  yhteyttä ja kyllästyy eikä enää pidä vaan on mieluummin yksin, Maija toki saa valittaa yksinäisyyttään, mutta Maijan yksinäisyys ei ole Kaijan syy eli Maija ei voi syyttää Kaijaa yksinäisyydestään.

Eihän täällä kukaan ole syyttänytkään "Kaijoja" mistään muusta kuin siitä, jos nämä suostuvat vuosikausia tapaamaan "Maijaa", vaikka oikeasti odottavat vain, että Maija tajuaisi lopettaa yhteydenpidon, eivätkä sano tätä suoraan. Muuten Maija rupeaa teoretisoimaan, että meillä nyt on tämmöinen järjestely tässä ihmissuhteessa, eikä tajua, että oikeasti Kaijaa vituttaa joka kerta kun puhelin soi. Siitä Kaija saa syyttää ihan vain itseään.

No ei Kaijankaan tietenkään pidä tavata Maijaa, jos ei halua. Joskus vaan Kaijoilla ihan oikeasti on elämässään tosi paljon kaikkea muutakin ja Maijojen tapaamiselle vain vähän aikaa, mutta silti saattavat tavata Maijoja ihan mielellään silloin, kun tapaamiseen löytyy sopiva aika. Eivät kaikki Kaijatkaan ole niitä, jotka odottavat toisen lopettavan yhteydenpidon kokonaan. 

Kaija siis vaatii, että Maija on se, joka ehdottaa tapaamisia, aina vaan, ja kiireinen Kaija ei edes itse vaivaudu kertomaan, milloin sitä aikaa olisi, vaan Maijan pitää ehdottaa, ehkä jokin ehdotuksista osuu ajankohtaan kun Kaijallekin sitten sattuu sopimaan? Reilua vai? Miksi se Kaija ei ehdota tapaamisia silloin kun hänellä olisi aikaa?

Ei Kaija vaadi Maijalta mitään. Maija voi ihan vapaasti lakata pitämästä yhteyttä, se tuskin haittaa kiireistä Kaijaa. Kaijaa ei kuitenkaan haittaa, jos Maija joskus ottaa yhteyttä (koska Maija on ihan kiva, muttei mikään bestis kuitenkaan) ja jos Kaijalle sattuu sopimaan, voivat he tavatakin. Kiireinen Kaija kyllä ymmärtää, jos Maija haluaa mieluummin viettää aikaansa muiden kuin Kaijan kanssa (niinhän Kaija itsekin pääasiassa tekee). Ei Kaija ehdi pohtimaan ja murehtimaan sellaisia, koska Kaijalla on ne työt, perheet, sukulaiset, harrastukset ja muut kaverit, jotka vievät Kaijan aikaa. 

Toivottavasti Maija tajuaa, että ei tee hevon hel vettiäkään tuollaisella Kaijalla, jolle on itse asemassa "ei mua haittaa jos oot paikalla" : D Kaija voi viettää aikaansa niiden ihmisten kanssa, joista välittää sen verran, että häntä jopa haittaa, jos toinen katoaa yhtäkkiä elämästä. Kaijahan ei edes tiedä, vaikka Maija olisi kuollut ja siksi yhteydenpito lakkaa, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska Kaijalla on kaikkea muuta. 

Maijat, unite ja pitäkää puolenne Kaijojen hirmuvaltaa vastaan!

Aivan! Kamala Kaija. Maijat on mukavia!

Mutta Kaijoilla on hauskempi elämä, kun sen sijaan Maijat nyyhkivät yksinäisyyttään

Hauskaa voi olla, mutta siinä voi sitten samalla rapatessa roiskua eli mennä jo omatunto ja moraalikin. Eipä sillä, että Kaijat siitä juuri välittäisivät.  

 

Jos juuri Maija ei ole Kaijalle tärkeä, ei se tee Kaijasta omatunnotonta ja moraalitonta. Jos Maija on ihminen, joka vaati toisilta koko ajan sitä, että hänen pitäisi olla näille todella tärkeä, hän paljastaa sillä vain oman itsekkyytensä ja omistushalunsa. 

Jokaista ihmistä voi kohdella tärkeällä tavalla. Se voi tarkoittaa vaikka sitä, että sanoo toiselle suoraan, että hei, mä en välitä susta paskaakaan oikeesti, oot vaan joskus kelpoa ajanvietettä. Löysässä hirressä ja varamiehenä pitäminen on vaan syvältä (vaan ei syvällistä eikä lojaalia). Ja juurikin löysän moraalin omaavien juttuja. 

Se ei ole itsekkyyttä eikä omistushalua, että haluaa ihmisarvoista ja kunnollista kohtelua itselleen. 

Minusta tuntuu siltä, että täällä puhutaan kahdesta eri asiasta. Joku puhuu tutustumisesta, toinen siitä, miten pahalta tuntuu jo olemassa olevan ystävyyden (joka voi toisen mielestä olla kaveruutta tai tuttavuutta) hiipuu ja suhde muuttuu yksipuoliseksi.

Otsikon mukaisesti: "Kun kukaan kaveri ei soittele tai muuten ota yhteyttä"

Kaija lienee todellinen ihmissuhteiden kruunaamaton mulk*u. Taitaa kärsiä jostain sitoutumiskammostakin, kun pitää vain tuttujen kanssa poukkoilla sopivan etäisissä ja yksinomaan viihdyttävissä kuvioissa.

Kuka on ystävä, kuka kaveri? Eikö se vaihtele elämäntilanteenkin mukaan? Joskus joku ihmissuhde jää kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä, että täällä puhutaan kahdesta eri asiasta. Joku puhuu tutustumisesta, toinen siitä, miten pahalta tuntuu jo olemassa olevan ystävyyden (joka voi toisen mielestä olla kaveruutta tai tuttavuutta) hiipuu ja suhde muuttuu yksipuoliseksi.

Otsikon mukaisesti: "Kun kukaan kaveri ei soittele tai muuten ota yhteyttä"

Niin puhutaan. Oikeammin kolmesta eri asiasta. Ihmisellä kun voi olla useampikin ystävä, ystävien lisäksi vieläkin useampia kavereita ja vielä heidänkin lisäkseen paljon tuttavia. Miten paljon näistä kenenkin kanssa ollaan tekemisissä ja millaisia odotuksia näihin erilaisiin suhteisiin sisältyy, riippuu täysin ihmisistä ja suhteen laadusta.