Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä muuten nykyään pikemminkin on trendi, että suunnittelu on aivan old schoolia! Ihmisethän vastaavat helposti hyvin nenäkkäästi, että "en kai mä nyt vielä tiedä, mitä teen sillon" tai "ehkä on sitä, tai sit ehkä ei". Sitten roikotetaan jotakuta ehkä viime metreille mukana, kun ei osata antaa vastausta.  

Trendeillä tai old schoolilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Sun tuttavapiirilläsi on ilmeisesti vaan erilainen käsitys suunnittelun tärkeydestä kuin sulla itselläsi ;) Eikä siinä ole mitään vikaa. Jos haluat että kaikki muutkin suunnittelee elämänsä pomminvarmasti monta kuukautta etukäteen, niin joudut vaan etsimään samanhenkisiä kavereita.

Siis täh, minkä asian kanssa ei ole tekemistä?

Lainauksen puuttumisesta kommenttihan oli siihen, kun edellä kirjoittaja totesi, että "Olen spontaani, joten sen sijaan että suunnittelisin kalenterini viikkoja etukäteen (kuten ihmisten kanssa nykyään pitäisi)". Henkilö viittasi siis nykytrendiin, josta itse olen toista mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että pikkuisen en ymmärrä. Minulla kyllä on kavereita. Mutta silti olen tykännyt kulkea eniten aina yksin. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi kokea häpeää, että on yksin jossain tai joku tuttu ihmettelisi sitä. Herranen aika, ihmisillä on monia ajatuksia ja en kait minä niistä vastuussa ole.

Samaa mieltä. En enää ihmettele, miksi nämä jotkut ihmiset ovat yksinäisiä - jos suunnilleen vessaankaan ei voi mennä yksin, koska kokee häpeää että joku voi "ihmetellä" sitä, niin kyseisten tyyppien on pakko olla sairaalloisen ripustautuvia ja läheisriippuvaisia. Ei sellaisen ystävä halua kukaan olla (eivätkä he itsekään samanlaista "ystävää" tietenkään kelpuuta)

Hmm. Miten vessaan meneminen liittyy asiaan? Eikös vessaan kuulukin mennä yksin eli miksi joku ihmettelisi sitä?

Minä vähän luulen, että jokainen pohjimmiltaan ymmärtää ajatuksen, jonka tämä joulukonsertista puhuja toi esille. Se on sitten eri asia, millä intensiteetillä haluaa tarttua ilmaisuun "menettää kasvot" ja mallata siitä läheisriippuvaista ym. Jokainen varmaan käsitti silti ydinajatuksen eli sen, että onhan se aika kökköä mennä yksin ja mahdollisesti joutua siitä ristikuulusteluun.  

Kannattaa muuttaa tuppukylästä isoon kaupunkiin, niin kukaan ei enää ristikuulustele, vaikka menisitkin yksin jonnekin. Käyn sekä yksin että ystävien kanssa monenlaisissa paikoissa ja KOSKAAN kukaan ei ole ristikuulustellut yhdestäkään mun menemisestäni. Nytkin juuri villasukat ja pieruverkkarit jalassa mietin, lähtisinkö käymään lähibaarissa pizzalla vai vääntäiskö itse jotain ruokaa. Jos naapureita tulee vastaan, he tervehtivät ja toivottavat hyvää uutta vuotta, mutta eivät ala edes kyselemään, mihin olen menossa. Eikä siellä baarissakaan kukaan tule kyselemään, miksi syön pizzaani yksin. Saa kai sitä tavallinen ihminen käydä syömässä ilman hovia tai edes  adjutanttia. Ihan sama jonkun joulukonsertin kanssa. Itse asiassa joillekin se konsertti voi olla nimenomaan asia, jonka haluaa kokea yksin. Virittäytymistä joulurauhaan. Eihän kaikkien joulut muutenkaan ole mitään bling-bling-hulabaloota.

Suomen mittakaavassa en kai asu tuppukylässä, koska asun Tampereella, mutta täällä ainakin kysellään. Joskaan en ollut joulukonsertista kirjoittaja. Toki Helsinki on aivan eri asia eli oikeastaan ainoa kaupunki sanan varsinaisessa merkityksessä Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä muuten nykyään pikemminkin on trendi, että suunnittelu on aivan old schoolia! Ihmisethän vastaavat helposti hyvin nenäkkäästi, että "en kai mä nyt vielä tiedä, mitä teen sillon" tai "ehkä on sitä, tai sit ehkä ei". Sitten roikotetaan jotakuta ehkä viime metreille mukana, kun ei osata antaa vastausta.  

Trendeillä tai old schoolilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Sun tuttavapiirilläsi on ilmeisesti vaan erilainen käsitys suunnittelun tärkeydestä kuin sulla itselläsi ;) Eikä siinä ole mitään vikaa. Jos haluat että kaikki muutkin suunnittelee elämänsä pomminvarmasti monta kuukautta etukäteen, niin joudut vaan etsimään samanhenkisiä kavereita.

Siis täh, minkä asian kanssa ei ole tekemistä?

Lainauksen puuttumisesta huolimatta kommenttihan oli siihen, kun edellä kirjoittaja totesi, että "Olen spontaani, joten sen sijaan että suunnittelisin kalenterini viikkoja etukäteen (kuten ihmisten kanssa nykyään pitäisi)". Henkilö viittasi siis nykytrendiin, josta itse olen toista mieltä. 

Ja lisätääs tähän vielä, että omasta kaveripiiristäni en puhunut tuossa mitään. Omassa kaveripiirissäni ihmisillä on erilaisia tapoja, mutta mielestäni geneerisenä havaintona voi esittää, että nykyaikana suunnitelmallisuus on melko out.

Asia on tosin aiemmin jo käsitelty laajemmin ketjussa, joten ei ehkä tarvetta mennä siihen syvällisemmin nyt.  Oletettavasti hektinen työelämä on yksi tekijä asiassa.  

Olen sen aiemminkin todennut, mutta mielestäni elämässä joutuu sietämään paljon ihmisten ärsyttäviä tapoja. Se ei muutu sillä, että lähtee merta edemmäs kalaan etsimään parempaa seuraa. Joskus toki on hyvä joku tyyppi jo jättääkin taakseen, jos kärsimys on jo niin suurta. Olennaista kai olisi oppia elämään erilaisten tapojen kanssa ja tehdä toisten kanssa kompromisseja, mutta se toki vaatisi sen, että myös muilla olisi tähän halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä muuten nykyään pikemminkin on trendi, että suunnittelu on aivan old schoolia! Ihmisethän vastaavat helposti hyvin nenäkkäästi, että "en kai mä nyt vielä tiedä, mitä teen sillon" tai "ehkä on sitä, tai sit ehkä ei". Sitten roikotetaan jotakuta ehkä viime metreille mukana, kun ei osata antaa vastausta.  

Trendeillä tai old schoolilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Sun tuttavapiirilläsi on ilmeisesti vaan erilainen käsitys suunnittelun tärkeydestä kuin sulla itselläsi ;) Eikä siinä ole mitään vikaa. Jos haluat että kaikki muutkin suunnittelee elämänsä pomminvarmasti monta kuukautta etukäteen, niin joudut vaan etsimään samanhenkisiä kavereita.

Siis täh, minkä asian kanssa ei ole tekemistä?

Lainauksen puuttumisesta kommenttihan oli siihen, kun edellä kirjoittaja totesi, että "Olen spontaani, joten sen sijaan että suunnittelisin kalenterini viikkoja etukäteen (kuten ihmisten kanssa nykyään pitäisi)". Henkilö viittasi siis nykytrendiin, josta itse olen toista mieltä. 

Siis täh, mikä lainaus ja viittaus?

Jos haluat kommentoida jotain tiettyä keskustelussa esitettyä asiaa, niin opettele käyttämään niitä lainauksia. Sun viestissäsi ei sellaista ollut eikä kukaan voi tietää, mihin kommenttiin yritit viitata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että pikkuisen en ymmärrä. Minulla kyllä on kavereita. Mutta silti olen tykännyt kulkea eniten aina yksin. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi kokea häpeää, että on yksin jossain tai joku tuttu ihmettelisi sitä. Herranen aika, ihmisillä on monia ajatuksia ja en kait minä niistä vastuussa ole.

Samaa mieltä. En enää ihmettele, miksi nämä jotkut ihmiset ovat yksinäisiä - jos suunnilleen vessaankaan ei voi mennä yksin, koska kokee häpeää että joku voi "ihmetellä" sitä, niin kyseisten tyyppien on pakko olla sairaalloisen ripustautuvia ja läheisriippuvaisia. Ei sellaisen ystävä halua kukaan olla (eivätkä he itsekään samanlaista "ystävää" tietenkään kelpuuta)

Hmm. Miten vessaan meneminen liittyy asiaan? Eikös vessaan kuulukin mennä yksin eli miksi joku ihmettelisi sitä?

Minä vähän luulen, että jokainen pohjimmiltaan ymmärtää ajatuksen, jonka tämä joulukonsertista puhuja toi esille. Se on sitten eri asia, millä intensiteetillä haluaa tarttua ilmaisuun "menettää kasvot" ja mallata siitä läheisriippuvaista ym. Jokainen varmaan käsitti silti ydinajatuksen eli sen, että onhan se aika kökköä mennä yksin ja mahdollisesti joutua siitä ristikuulusteluun.  

Kannattaa muuttaa tuppukylästä isoon kaupunkiin, niin kukaan ei enää ristikuulustele, vaikka menisitkin yksin jonnekin. Käyn sekä yksin että ystävien kanssa monenlaisissa paikoissa ja KOSKAAN kukaan ei ole ristikuulustellut yhdestäkään mun menemisestäni. Nytkin juuri villasukat ja pieruverkkarit jalassa mietin, lähtisinkö käymään lähibaarissa pizzalla vai vääntäiskö itse jotain ruokaa. Jos naapureita tulee vastaan, he tervehtivät ja toivottavat hyvää uutta vuotta, mutta eivät ala edes kyselemään, mihin olen menossa. Eikä siellä baarissakaan kukaan tule kyselemään, miksi syön pizzaani yksin. Saa kai sitä tavallinen ihminen käydä syömässä ilman hovia tai edes  adjutanttia. Ihan sama jonkun joulukonsertin kanssa. Itse asiassa joillekin se konsertti voi olla nimenomaan asia, jonka haluaa kokea yksin. Virittäytymistä joulurauhaan. Eihän kaikkien joulut muutenkaan ole mitään bling-bling-hulabaloota.

Suomen mittakaavassa en kai asu tuppukylässä, koska asun Tampereella, mutta täällä ainakin kysellään. Joskaan en ollut joulukonsertista kirjoittaja. Toki Helsinki on aivan eri asia eli oikeastaan ainoa kaupunki sanan varsinaisessa merkityksessä Suomessa. 

Ketkä kysyvät? Ystäviä ei ilmeisesti ole kun kerran on yksinäinen, naapuritko kyselevät? Vai ne muut konsertissa käyvät? Tuntuu todella omituiselta, pitäähän ihmisen tuntea jollakin tasolla, ennen kuin kehtaa alkaa utelemaan. Pikkukylissä tuota näkee, mutta ei kaupungissa. 

Minä käyn mm museoissa yksin, kun sillä tavalla näkee eniten lyhimmässä ajassa. Eikä kukaan koskaan ole kysellyt seuralaisen puuttumisesta, tai antanut ymmärtää olevan jotenkin noloa käydä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen sen aiemminkin todennut, mutta mielestäni elämässä joutuu sietämään paljon ihmisten ärsyttäviä tapoja. Se ei muutu sillä, että lähtee merta edemmäs kalaan etsimään parempaa seuraa. Joskus toki on hyvä joku tyyppi jo jättääkin taakseen, jos kärsimys on jo niin suurta. Olennaista kai olisi oppia elämään erilaisten tapojen kanssa ja tehdä toisten kanssa kompromisseja, mutta se toki vaatisi sen, että myös muilla olisi tähän halua. 

Tämä kommentti kertoo lähinnä sen, että sulla on paljon ärsyttäviä tapoja ja siksi sun mielestäsi kaikkien pitäisi oppia sietämään niitä. Useimmilla nyt vaan on tarpeeksi kavereita muutenkin, ja vaikkei olisikaan niin ei kellään ole velvollisuutta roikottaa elämässään ärsyttäviä ihmisiä, jos heistä ei siltä tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että pikkuisen en ymmärrä. Minulla kyllä on kavereita. Mutta silti olen tykännyt kulkea eniten aina yksin. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi kokea häpeää, että on yksin jossain tai joku tuttu ihmettelisi sitä. Herranen aika, ihmisillä on monia ajatuksia ja en kait minä niistä vastuussa ole.

Samaa mieltä. En enää ihmettele, miksi nämä jotkut ihmiset ovat yksinäisiä - jos suunnilleen vessaankaan ei voi mennä yksin, koska kokee häpeää että joku voi "ihmetellä" sitä, niin kyseisten tyyppien on pakko olla sairaalloisen ripustautuvia ja läheisriippuvaisia. Ei sellaisen ystävä halua kukaan olla (eivätkä he itsekään samanlaista "ystävää" tietenkään kelpuuta)

Hmm. Miten vessaan meneminen liittyy asiaan? Eikös vessaan kuulukin mennä yksin eli miksi joku ihmettelisi sitä?

Minä vähän luulen, että jokainen pohjimmiltaan ymmärtää ajatuksen, jonka tämä joulukonsertista puhuja toi esille. Se on sitten eri asia, millä intensiteetillä haluaa tarttua ilmaisuun "menettää kasvot" ja mallata siitä läheisriippuvaista ym. Jokainen varmaan käsitti silti ydinajatuksen eli sen, että onhan se aika kökköä mennä yksin ja mahdollisesti joutua siitä ristikuulusteluun.  

Kannattaa muuttaa tuppukylästä isoon kaupunkiin, niin kukaan ei enää ristikuulustele, vaikka menisitkin yksin jonnekin. Käyn sekä yksin että ystävien kanssa monenlaisissa paikoissa ja KOSKAAN kukaan ei ole ristikuulustellut yhdestäkään mun menemisestäni. Nytkin juuri villasukat ja pieruverkkarit jalassa mietin, lähtisinkö käymään lähibaarissa pizzalla vai vääntäiskö itse jotain ruokaa. Jos naapureita tulee vastaan, he tervehtivät ja toivottavat hyvää uutta vuotta, mutta eivät ala edes kyselemään, mihin olen menossa. Eikä siellä baarissakaan kukaan tule kyselemään, miksi syön pizzaani yksin. Saa kai sitä tavallinen ihminen käydä syömässä ilman hovia tai edes  adjutanttia. Ihan sama jonkun joulukonsertin kanssa. Itse asiassa joillekin se konsertti voi olla nimenomaan asia, jonka haluaa kokea yksin. Virittäytymistä joulurauhaan. Eihän kaikkien joulut muutenkaan ole mitään bling-bling-hulabaloota.

Suomen mittakaavassa en kai asu tuppukylässä, koska asun Tampereella, mutta täällä ainakin kysellään. Joskaan en ollut joulukonsertista kirjoittaja. Toki Helsinki on aivan eri asia eli oikeastaan ainoa kaupunki sanan varsinaisessa merkityksessä Suomessa. 

Ihan uteliaisuudesta...oikeastiko, jos menet vaikka sunnuntaina johonkin Tampereen ravintolaan syömään, joku tulee kysymään sulta, oletko yksin ja miksi olet yksin? Tai olet Tamperetalolla jossain konsertissa joku alkaa ristikuulustella sua, miksi olet siellä yksin? Mulla ei ole kovin paljoa kokemusta Tampereesta, mutta olen kyllä muutamana iltana istunut siinä asemalla olevassa baarissa oluella odotellessani Helsinkiin lähtevää junaa, mutta ei silloinkaan kukaan tullut kysymään multa yhtään mitään. Ei edes tarjoilija kysymään, otanko toisen. Ja pari kertaa olen ollut Tamperetalolla, mutta silloinkaan kukaan ei kysynyt mitään. Alan jo epäillä, että mun otsassani lukee vain tamperelaisten näkemällä musteella "stadilainen", koska kukaan ei ole ikinä siellä kysellyt yhtään mitään :D Tai sitten sinä olet joku - vähintään tamperelainen - julkkis, jonka tekemisiä kaikki paikalliset seuraavat ja siksi tulevat kyselemään sulta, oletko yksin ja miksi.

On multakin baareissa kysytty, olenko yksin, mutta kysyjinä ovat olleet miehet, jotka ovat halunneet tarkistaa, kannattaako muhun uhrata aikaa vai onko oletettavaa, että hetken päästä pöytään ilmaantuu poikaystävä tai aviomies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä muuten nykyään pikemminkin on trendi, että suunnittelu on aivan old schoolia! Ihmisethän vastaavat helposti hyvin nenäkkäästi, että "en kai mä nyt vielä tiedä, mitä teen sillon" tai "ehkä on sitä, tai sit ehkä ei". Sitten roikotetaan jotakuta ehkä viime metreille mukana, kun ei osata antaa vastausta.  

Trendeillä tai old schoolilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Sun tuttavapiirilläsi on ilmeisesti vaan erilainen käsitys suunnittelun tärkeydestä kuin sulla itselläsi ;) Eikä siinä ole mitään vikaa. Jos haluat että kaikki muutkin suunnittelee elämänsä pomminvarmasti monta kuukautta etukäteen, niin joudut vaan etsimään samanhenkisiä kavereita.

Siis täh, minkä asian kanssa ei ole tekemistä?

Lainauksen puuttumisesta kommenttihan oli siihen, kun edellä kirjoittaja totesi, että "Olen spontaani, joten sen sijaan että suunnittelisin kalenterini viikkoja etukäteen (kuten ihmisten kanssa nykyään pitäisi)". Henkilö viittasi siis nykytrendiin, josta itse olen toista mieltä. 

Siis täh, mikä lainaus ja viittaus?

Jos haluat kommentoida jotain tiettyä keskustelussa esitettyä asiaa, niin opettele käyttämään niitä lainauksia. Sun viestissäsi ei sellaista ollut eikä kukaan voi tietää, mihin kommenttiin yritit viitata.

Edellä esitin jo kohdan eli lainauksen, josta ajatukseni kumpusi. Lisäsin vielä puuttuvan sanan seuraavaan täsmentävään viestiin eli "Lainauksen puuttumisesta huolimatta". Viittauksella tarkoitin sitä, että henkilö puhui nykytrendistä. 

Pahoittelut, jos et kykene seuraamaan keskustelua ilman välitöntä osoitusta siihen, mihin kommentti viittaa. Pahoittelut myös, että kerrankin satuin kirjoittamaan puolihuolimattomasti lainaamatta ketään. 

Palstalle ilmeisesti saapui henkilö, joka viettää darrapäivää ja joka kirjoittaa tänne kieli poskessa mahdollisimman veemäisiä viestejä. Huvinsa kai kullakin. 

Ilmeisesti palstalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä muuten nykyään pikemminkin on trendi, että suunnittelu on aivan old schoolia! Ihmisethän vastaavat helposti hyvin nenäkkäästi, että "en kai mä nyt vielä tiedä, mitä teen sillon" tai "ehkä on sitä, tai sit ehkä ei". Sitten roikotetaan jotakuta ehkä viime metreille mukana, kun ei osata antaa vastausta.  

Trendeillä tai old schoolilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Sun tuttavapiirilläsi on ilmeisesti vaan erilainen käsitys suunnittelun tärkeydestä kuin sulla itselläsi ;) Eikä siinä ole mitään vikaa. Jos haluat että kaikki muutkin suunnittelee elämänsä pomminvarmasti monta kuukautta etukäteen, niin joudut vaan etsimään samanhenkisiä kavereita.

Siis täh, minkä asian kanssa ei ole tekemistä?

Lainauksen puuttumisesta kommenttihan oli siihen, kun edellä kirjoittaja totesi, että "Olen spontaani, joten sen sijaan että suunnittelisin kalenterini viikkoja etukäteen (kuten ihmisten kanssa nykyään pitäisi)". Henkilö viittasi siis nykytrendiin, josta itse olen toista mieltä. 

Siis täh, mikä lainaus ja viittaus?

Jos haluat kommentoida jotain tiettyä keskustelussa esitettyä asiaa, niin opettele käyttämään niitä lainauksia. Sun viestissäsi ei sellaista ollut eikä kukaan voi tietää, mihin kommenttiin yritit viitata.

Edellä esitin jo kohdan eli lainauksen, josta ajatukseni kumpusi. Lisäsin vielä puuttuvan sanan seuraavaan täsmentävään viestiin eli "Lainauksen puuttumisesta huolimatta". Viittauksella tarkoitin sitä, että henkilö puhui nykytrendistä. 

Pahoittelut, jos et kykene seuraamaan keskustelua ilman välitöntä osoitusta siihen, mihin kommentti viittaa. Pahoittelut myös, että kerrankin satuin kirjoittamaan puolihuolimattomasti lainaamatta ketään. 

Palstalle ilmeisesti saapui henkilö, joka viettää darrapäivää ja joka kirjoittaa tänne kieli poskessa mahdollisimman veemäisiä viestejä. Huvinsa kai kullakin. 

Ilmeisesti palstalle

Ja täytyy heti lisätä, että pahoittelut taasen tästä kirjoitusmokasta eli kaksi kertaa lopussa sama asia. Täällä ei valitettavasti ole editointimahdollisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että pikkuisen en ymmärrä. Minulla kyllä on kavereita. Mutta silti olen tykännyt kulkea eniten aina yksin. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi kokea häpeää, että on yksin jossain tai joku tuttu ihmettelisi sitä. Herranen aika, ihmisillä on monia ajatuksia ja en kait minä niistä vastuussa ole.

Samaa mieltä. En enää ihmettele, miksi nämä jotkut ihmiset ovat yksinäisiä - jos suunnilleen vessaankaan ei voi mennä yksin, koska kokee häpeää että joku voi "ihmetellä" sitä, niin kyseisten tyyppien on pakko olla sairaalloisen ripustautuvia ja läheisriippuvaisia. Ei sellaisen ystävä halua kukaan olla (eivätkä he itsekään samanlaista "ystävää" tietenkään kelpuuta)

Hmm. Miten vessaan meneminen liittyy asiaan? Eikös vessaan kuulukin mennä yksin eli miksi joku ihmettelisi sitä?

Minä vähän luulen, että jokainen pohjimmiltaan ymmärtää ajatuksen, jonka tämä joulukonsertista puhuja toi esille. Se on sitten eri asia, millä intensiteetillä haluaa tarttua ilmaisuun "menettää kasvot" ja mallata siitä läheisriippuvaista ym. Jokainen varmaan käsitti silti ydinajatuksen eli sen, että onhan se aika kökköä mennä yksin ja mahdollisesti joutua siitä ristikuulusteluun.  

Kannattaa muuttaa tuppukylästä isoon kaupunkiin, niin kukaan ei enää ristikuulustele, vaikka menisitkin yksin jonnekin. Käyn sekä yksin että ystävien kanssa monenlaisissa paikoissa ja KOSKAAN kukaan ei ole ristikuulustellut yhdestäkään mun menemisestäni. Nytkin juuri villasukat ja pieruverkkarit jalassa mietin, lähtisinkö käymään lähibaarissa pizzalla vai vääntäiskö itse jotain ruokaa. Jos naapureita tulee vastaan, he tervehtivät ja toivottavat hyvää uutta vuotta, mutta eivät ala edes kyselemään, mihin olen menossa. Eikä siellä baarissakaan kukaan tule kyselemään, miksi syön pizzaani yksin. Saa kai sitä tavallinen ihminen käydä syömässä ilman hovia tai edes  adjutanttia. Ihan sama jonkun joulukonsertin kanssa. Itse asiassa joillekin se konsertti voi olla nimenomaan asia, jonka haluaa kokea yksin. Virittäytymistä joulurauhaan. Eihän kaikkien joulut muutenkaan ole mitään bling-bling-hulabaloota.

Suomen mittakaavassa en kai asu tuppukylässä, koska asun Tampereella, mutta täällä ainakin kysellään. Joskaan en ollut joulukonsertista kirjoittaja. Toki Helsinki on aivan eri asia eli oikeastaan ainoa kaupunki sanan varsinaisessa merkityksessä Suomessa. 

Ketkä kysyvät? Ystäviä ei ilmeisesti ole kun kerran on yksinäinen, naapuritko kyselevät? Vai ne muut konsertissa käyvät? Tuntuu todella omituiselta, pitäähän ihmisen tuntea jollakin tasolla, ennen kuin kehtaa alkaa utelemaan. Pikkukylissä tuota näkee, mutta ei kaupungissa. 

Minä käyn mm museoissa yksin, kun sillä tavalla näkee eniten lyhimmässä ajassa. Eikä kukaan koskaan ole kysellyt seuralaisen puuttumisesta, tai antanut ymmärtää olevan jotenkin noloa käydä yksin.

Normikysymys esim. baarissa. Joo, eivät todellakaan tunne. 

Tai jos mietitään henkilöitä, jotka tuntevat. "Kenen kans olit elokuvissa?" voi kysyä kaveri tai äiti. "Yksin". 

Se on ehkä sinun käsityksesi, että ihmiset eivät tuollaisia kysele. Muilla voi olla toisenlaisia näkemyksiä ja kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että pikkuisen en ymmärrä. Minulla kyllä on kavereita. Mutta silti olen tykännyt kulkea eniten aina yksin. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi kokea häpeää, että on yksin jossain tai joku tuttu ihmettelisi sitä. Herranen aika, ihmisillä on monia ajatuksia ja en kait minä niistä vastuussa ole.

Samaa mieltä. En enää ihmettele, miksi nämä jotkut ihmiset ovat yksinäisiä - jos suunnilleen vessaankaan ei voi mennä yksin, koska kokee häpeää että joku voi "ihmetellä" sitä, niin kyseisten tyyppien on pakko olla sairaalloisen ripustautuvia ja läheisriippuvaisia. Ei sellaisen ystävä halua kukaan olla (eivätkä he itsekään samanlaista "ystävää" tietenkään kelpuuta)

Hmm. Miten vessaan meneminen liittyy asiaan? Eikös vessaan kuulukin mennä yksin eli miksi joku ihmettelisi sitä?

Minä vähän luulen, että jokainen pohjimmiltaan ymmärtää ajatuksen, jonka tämä joulukonsertista puhuja toi esille. Se on sitten eri asia, millä intensiteetillä haluaa tarttua ilmaisuun "menettää kasvot" ja mallata siitä läheisriippuvaista ym. Jokainen varmaan käsitti silti ydinajatuksen eli sen, että onhan se aika kökköä mennä yksin ja mahdollisesti joutua siitä ristikuulusteluun.  

Kannattaa muuttaa tuppukylästä isoon kaupunkiin, niin kukaan ei enää ristikuulustele, vaikka menisitkin yksin jonnekin. Käyn sekä yksin että ystävien kanssa monenlaisissa paikoissa ja KOSKAAN kukaan ei ole ristikuulustellut yhdestäkään mun menemisestäni. Nytkin juuri villasukat ja pieruverkkarit jalassa mietin, lähtisinkö käymään lähibaarissa pizzalla vai vääntäiskö itse jotain ruokaa. Jos naapureita tulee vastaan, he tervehtivät ja toivottavat hyvää uutta vuotta, mutta eivät ala edes kyselemään, mihin olen menossa. Eikä siellä baarissakaan kukaan tule kyselemään, miksi syön pizzaani yksin. Saa kai sitä tavallinen ihminen käydä syömässä ilman hovia tai edes  adjutanttia. Ihan sama jonkun joulukonsertin kanssa. Itse asiassa joillekin se konsertti voi olla nimenomaan asia, jonka haluaa kokea yksin. Virittäytymistä joulurauhaan. Eihän kaikkien joulut muutenkaan ole mitään bling-bling-hulabaloota.

Suomen mittakaavassa en kai asu tuppukylässä, koska asun Tampereella, mutta täällä ainakin kysellään. Joskaan en ollut joulukonsertista kirjoittaja. Toki Helsinki on aivan eri asia eli oikeastaan ainoa kaupunki sanan varsinaisessa merkityksessä Suomessa. 

On multakin baareissa kysytty, olenko yksin, mutta kysyjinä ovat olleet miehet, jotka ovat halunneet tarkistaa, kannattaako muhun uhrata aikaa vai onko oletettavaa, että hetken päästä pöytään ilmaantuu poikaystävä tai aviomies. 

No niin. Mä en taas ole tarkistanut motiiveja kyselyihin. Koska kuitenkin myös tutut esittävät näitä kysymyksiä, oletan, että tuo ei ole aina motiivina. "Miks sä täällä yksin oot?" Hmm, en saanut seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sen aiemminkin todennut, mutta mielestäni elämässä joutuu sietämään paljon ihmisten ärsyttäviä tapoja. Se ei muutu sillä, että lähtee merta edemmäs kalaan etsimään parempaa seuraa. Joskus toki on hyvä joku tyyppi jo jättääkin taakseen, jos kärsimys on jo niin suurta. Olennaista kai olisi oppia elämään erilaisten tapojen kanssa ja tehdä toisten kanssa kompromisseja, mutta se toki vaatisi sen, että myös muilla olisi tähän halua. 

Tämä kommentti kertoo lähinnä sen, että sulla on paljon ärsyttäviä tapoja ja siksi sun mielestäsi kaikkien pitäisi oppia sietämään niitä. Useimmilla nyt vaan on tarpeeksi kavereita muutenkin, ja vaikkei olisikaan niin ei kellään ole velvollisuutta roikottaa elämässään ärsyttäviä ihmisiä, jos heistä ei siltä tunnu.

Miten tämä kommentti voi kertoa mun ärsyttävistä tavoista jotakin, jos mä olen sitä mieltä, että ystäviä on tarpeetonta jättää jos jonkinmoisista syistä? Melko erikoinen logiikka. 

Muut voi minun puolestani toimia miten haluavat, mutta enhän minä heistä puhu, vaan itsestäni. Ajatteletko, että projisoin omaa toimintatapaani jotenkin toisiin? No, siinähän ajattelet.

Meillä on onneksi ollut yli 30 vuotta koossa kaveriporukka, joka tuntuu ajattelevan samoin kuin minä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että pikkuisen en ymmärrä. Minulla kyllä on kavereita. Mutta silti olen tykännyt kulkea eniten aina yksin. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi kokea häpeää, että on yksin jossain tai joku tuttu ihmettelisi sitä. Herranen aika, ihmisillä on monia ajatuksia ja en kait minä niistä vastuussa ole.

Samaa mieltä. En enää ihmettele, miksi nämä jotkut ihmiset ovat yksinäisiä - jos suunnilleen vessaankaan ei voi mennä yksin, koska kokee häpeää että joku voi "ihmetellä" sitä, niin kyseisten tyyppien on pakko olla sairaalloisen ripustautuvia ja läheisriippuvaisia. Ei sellaisen ystävä halua kukaan olla (eivätkä he itsekään samanlaista "ystävää" tietenkään kelpuuta)

Hmm. Miten vessaan meneminen liittyy asiaan? Eikös vessaan kuulukin mennä yksin eli miksi joku ihmettelisi sitä?

Minä vähän luulen, että jokainen pohjimmiltaan ymmärtää ajatuksen, jonka tämä joulukonsertista puhuja toi esille. Se on sitten eri asia, millä intensiteetillä haluaa tarttua ilmaisuun "menettää kasvot" ja mallata siitä läheisriippuvaista ym. Jokainen varmaan käsitti silti ydinajatuksen eli sen, että onhan se aika kökköä mennä yksin ja mahdollisesti joutua siitä ristikuulusteluun.  

Kannattaa muuttaa tuppukylästä isoon kaupunkiin, niin kukaan ei enää ristikuulustele, vaikka menisitkin yksin jonnekin. Käyn sekä yksin että ystävien kanssa monenlaisissa paikoissa ja KOSKAAN kukaan ei ole ristikuulustellut yhdestäkään mun menemisestäni. Nytkin juuri villasukat ja pieruverkkarit jalassa mietin, lähtisinkö käymään lähibaarissa pizzalla vai vääntäiskö itse jotain ruokaa. Jos naapureita tulee vastaan, he tervehtivät ja toivottavat hyvää uutta vuotta, mutta eivät ala edes kyselemään, mihin olen menossa. Eikä siellä baarissakaan kukaan tule kyselemään, miksi syön pizzaani yksin. Saa kai sitä tavallinen ihminen käydä syömässä ilman hovia tai edes  adjutanttia. Ihan sama jonkun joulukonsertin kanssa. Itse asiassa joillekin se konsertti voi olla nimenomaan asia, jonka haluaa kokea yksin. Virittäytymistä joulurauhaan. Eihän kaikkien joulut muutenkaan ole mitään bling-bling-hulabaloota.

Suomen mittakaavassa en kai asu tuppukylässä, koska asun Tampereella, mutta täällä ainakin kysellään. Joskaan en ollut joulukonsertista kirjoittaja. Toki Helsinki on aivan eri asia eli oikeastaan ainoa kaupunki sanan varsinaisessa merkityksessä Suomessa. 

On multakin baareissa kysytty, olenko yksin, mutta kysyjinä ovat olleet miehet, jotka ovat halunneet tarkistaa, kannattaako muhun uhrata aikaa vai onko oletettavaa, että hetken päästä pöytään ilmaantuu poikaystävä tai aviomies. 

No niin. Mä en taas ole tarkistanut motiiveja kyselyihin. Koska kuitenkin myös tutut esittävät näitä kysymyksiä, oletan, että tuo ei ole aina motiivina. "Miks sä täällä yksin oot?" Hmm, en saanut seuraa?

Mun ei ole tarvinnut tarkistaa motiiveja, koska ne ovat selvinneet heti antamani vastauksen jälkeen. Jos olen sanonut olevani yksin, seuraava kommentti on, että saako istua vähäksi aikaa mun seurakseni. Jos taas olen vastannut, että en ole yksin, mies on toivottanut mukavaa iltaa ja poistunut paikalta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta...oikeastiko, jos menet vaikka sunnuntaina johonkin Tampereen ravintolaan syömään, joku tulee kysymään sulta, oletko yksin ja miksi olet yksin? Tai olet Tamperetalolla jossain konsertissa joku alkaa ristikuulustella sua, miksi olet siellä yksin? Mulla ei ole kovin paljoa kokemusta Tampereesta, mutta olen kyllä muutamana iltana istunut siinä asemalla olevassa baarissa oluella odotellessani Helsinkiin lähtevää junaa, mutta ei silloinkaan kukaan tullut kysymään multa yhtään mitään. Ei edes tarjoilija kysymään, otanko toisen. Ja pari kertaa olen ollut Tamperetalolla, mutta silloinkaan kukaan ei kysynyt mitään. Alan jo epäillä, että mun otsassani lukee vain tamperelaisten näkemällä musteella "stadilainen", koska kukaan ei ole ikinä siellä kysellyt yhtään mitään :D Tai sitten sinä olet joku - vähintään tamperelainen - julkkis, jonka tekemisiä kaikki paikalliset seuraavat ja siksi tulevat kyselemään sulta, oletko yksin ja miksi.

On multakin baareissa kysytty, olenko yksin, mutta kysyjinä ovat olleet miehet, jotka ovat halunneet tarkistaa, kannattaako muhun uhrata aikaa vai onko oletettavaa, että hetken päästä pöytään ilmaantuu poikaystävä tai aviomies. 

Tietenkään oikeasti näitä ihmisiä ei ristikuulustele kukaan, he vain kuvittelevat että koko maailma ihmettelee JUURI HEIDÄN yksinoloaan JUURI SIINÄ PAIKASSA, koska he itse eivät osaa olla luontevasti yksin. Lähes 50-vuotisen elämäni aikana mua ei ole "ristikuulusteltu" yksinolemisesta yhtään missään, vaikka olen erakkotyyppi ja nimenomaan haluan tehdä monia asioita yksin - siltikin, vaikka mulla on kavereita ja aviomies. Suurimpia "ristikuulusteluja" on olleet ne, kun ihmiset taivastelee miten uskallan matkustaa johonkin Boliviaan yksin tms. Oikeasti ketään ei kiinnosta missä nämä ihmiset ovat ja kenen kanssa, HEISTÄ ITSESTÄÄN vaan tuntuu surkealta olla yksin. Se on tietysti ikävää, mutta täysin eri asia kuin se, että koko maailma jaksaisi ihmetellä heidän yksinoloaan jossain konsertissa tai ravintolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että pikkuisen en ymmärrä. Minulla kyllä on kavereita. Mutta silti olen tykännyt kulkea eniten aina yksin. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi kokea häpeää, että on yksin jossain tai joku tuttu ihmettelisi sitä. Herranen aika, ihmisillä on monia ajatuksia ja en kait minä niistä vastuussa ole.

Samaa mieltä. En enää ihmettele, miksi nämä jotkut ihmiset ovat yksinäisiä - jos suunnilleen vessaankaan ei voi mennä yksin, koska kokee häpeää että joku voi "ihmetellä" sitä, niin kyseisten tyyppien on pakko olla sairaalloisen ripustautuvia ja läheisriippuvaisia. Ei sellaisen ystävä halua kukaan olla (eivätkä he itsekään samanlaista "ystävää" tietenkään kelpuuta)

Hmm. Miten vessaan meneminen liittyy asiaan? Eikös vessaan kuulukin mennä yksin eli miksi joku ihmettelisi sitä?

Minä vähän luulen, että jokainen pohjimmiltaan ymmärtää ajatuksen, jonka tämä joulukonsertista puhuja toi esille. Se on sitten eri asia, millä intensiteetillä haluaa tarttua ilmaisuun "menettää kasvot" ja mallata siitä läheisriippuvaista ym. Jokainen varmaan käsitti silti ydinajatuksen eli sen, että onhan se aika kökköä mennä yksin ja mahdollisesti joutua siitä ristikuulusteluun.  

Kannattaa muuttaa tuppukylästä isoon kaupunkiin, niin kukaan ei enää ristikuulustele, vaikka menisitkin yksin jonnekin. Käyn sekä yksin että ystävien kanssa monenlaisissa paikoissa ja KOSKAAN kukaan ei ole ristikuulustellut yhdestäkään mun menemisestäni. Nytkin juuri villasukat ja pieruverkkarit jalassa mietin, lähtisinkö käymään lähibaarissa pizzalla vai vääntäiskö itse jotain ruokaa. Jos naapureita tulee vastaan, he tervehtivät ja toivottavat hyvää uutta vuotta, mutta eivät ala edes kyselemään, mihin olen menossa. Eikä siellä baarissakaan kukaan tule kyselemään, miksi syön pizzaani yksin. Saa kai sitä tavallinen ihminen käydä syömässä ilman hovia tai edes  adjutanttia. Ihan sama jonkun joulukonsertin kanssa. Itse asiassa joillekin se konsertti voi olla nimenomaan asia, jonka haluaa kokea yksin. Virittäytymistä joulurauhaan. Eihän kaikkien joulut muutenkaan ole mitään bling-bling-hulabaloota.

Suomen mittakaavassa en kai asu tuppukylässä, koska asun Tampereella, mutta täällä ainakin kysellään. Joskaan en ollut joulukonsertista kirjoittaja. Toki Helsinki on aivan eri asia eli oikeastaan ainoa kaupunki sanan varsinaisessa merkityksessä Suomessa. 

Ketkä kysyvät? Ystäviä ei ilmeisesti ole kun kerran on yksinäinen, naapuritko kyselevät? Vai ne muut konsertissa käyvät? Tuntuu todella omituiselta, pitäähän ihmisen tuntea jollakin tasolla, ennen kuin kehtaa alkaa utelemaan. Pikkukylissä tuota näkee, mutta ei kaupungissa. 

Minä käyn mm museoissa yksin, kun sillä tavalla näkee eniten lyhimmässä ajassa. Eikä kukaan koskaan ole kysellyt seuralaisen puuttumisesta, tai antanut ymmärtää olevan jotenkin noloa käydä yksin.

Normikysymys esim. baarissa. Joo, eivät todellakaan tunne. 

Tai jos mietitään henkilöitä, jotka tuntevat. "Kenen kans olit elokuvissa?" voi kysyä kaveri tai äiti. "Yksin". 

Se on ehkä sinun käsityksesi, että ihmiset eivät tuollaisia kysele. Muilla voi olla toisenlaisia näkemyksiä ja kokemuksia. 

Äiti? Minkä ikäisestä nyt puhutaan, kun tuollaisia kysellään, ja asia nähdään jotenkin nolona vielä? Ei oikein kuulosta aikuisen ihmisen huolenaiheilta.

Ihan pienellä paikkakunnalla jossa kaikki vähintään tietävät kaikki, tuollainen omituinen uteliaisuus on ihan normaalia. Kannattaa muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sen aiemminkin todennut, mutta mielestäni elämässä joutuu sietämään paljon ihmisten ärsyttäviä tapoja. Se ei muutu sillä, että lähtee merta edemmäs kalaan etsimään parempaa seuraa. Joskus toki on hyvä joku tyyppi jo jättääkin taakseen, jos kärsimys on jo niin suurta. Olennaista kai olisi oppia elämään erilaisten tapojen kanssa ja tehdä toisten kanssa kompromisseja, mutta se toki vaatisi sen, että myös muilla olisi tähän halua. 

Tämä kommentti kertoo lähinnä sen, että sulla on paljon ärsyttäviä tapoja ja siksi sun mielestäsi kaikkien pitäisi oppia sietämään niitä. Useimmilla nyt vaan on tarpeeksi kavereita muutenkin, ja vaikkei olisikaan niin ei kellään ole velvollisuutta roikottaa elämässään ärsyttäviä ihmisiä, jos heistä ei siltä tunnu.

Miten tämä kommentti voi kertoa mun ärsyttävistä tavoista jotakin, jos mä olen sitä mieltä, että ystäviä on tarpeetonta jättää jos jonkinmoisista syistä? Melko erikoinen logiikka. 

Muut voi minun puolestani toimia miten haluavat, mutta enhän minä heistä puhu, vaan itsestäni. Ajatteletko, että projisoin omaa toimintatapaani jotenkin toisiin? No, siinähän ajattelet.

Meillä on onneksi ollut yli 30 vuotta koossa kaveriporukka, joka tuntuu ajattelevan samoin kuin minä. :)

Ohis...toisen ihmisen ärsyttäviä piirteitä on helpompi sietää, jos voi olla välillä sellaistenkin ihmisten seurassa, joilla ei ole ärsyttäviä piirteitä. Jos taas joka ainoa kerta, kun jossain käy, mukana on tämä ärsyttävä tyyppikin, niin kyllä sitä vaan alkaa miettiä, kannattaisiko jo ryhtyä etsimään muutakin seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta...oikeastiko, jos menet vaikka sunnuntaina johonkin Tampereen ravintolaan syömään, joku tulee kysymään sulta, oletko yksin ja miksi olet yksin? Tai olet Tamperetalolla jossain konsertissa joku alkaa ristikuulustella sua, miksi olet siellä yksin? Mulla ei ole kovin paljoa kokemusta Tampereesta, mutta olen kyllä muutamana iltana istunut siinä asemalla olevassa baarissa oluella odotellessani Helsinkiin lähtevää junaa, mutta ei silloinkaan kukaan tullut kysymään multa yhtään mitään. Ei edes tarjoilija kysymään, otanko toisen. Ja pari kertaa olen ollut Tamperetalolla, mutta silloinkaan kukaan ei kysynyt mitään. Alan jo epäillä, että mun otsassani lukee vain tamperelaisten näkemällä musteella "stadilainen", koska kukaan ei ole ikinä siellä kysellyt yhtään mitään :D Tai sitten sinä olet joku - vähintään tamperelainen - julkkis, jonka tekemisiä kaikki paikalliset seuraavat ja siksi tulevat kyselemään sulta, oletko yksin ja miksi.

On multakin baareissa kysytty, olenko yksin, mutta kysyjinä ovat olleet miehet, jotka ovat halunneet tarkistaa, kannattaako muhun uhrata aikaa vai onko oletettavaa, että hetken päästä pöytään ilmaantuu poikaystävä tai aviomies. 

Tietenkään oikeasti näitä ihmisiä ei ristikuulustele kukaan, he vain kuvittelevat että koko maailma ihmettelee JUURI HEIDÄN yksinoloaan JUURI SIINÄ PAIKASSA, koska he itse eivät osaa olla luontevasti yksin. Lähes 50-vuotisen elämäni aikana mua ei ole "ristikuulusteltu" yksinolemisesta yhtään missään, vaikka olen erakkotyyppi ja nimenomaan haluan tehdä monia asioita yksin - siltikin, vaikka mulla on kavereita ja aviomies. Suurimpia "ristikuulusteluja" on olleet ne, kun ihmiset taivastelee miten uskallan matkustaa johonkin Boliviaan yksin tms. Oikeasti ketään ei kiinnosta missä nämä ihmiset ovat ja kenen kanssa, HEISTÄ ITSESTÄÄN vaan tuntuu surkealta olla yksin. Se on tietysti ikävää, mutta täysin eri asia kuin se, että koko maailma jaksaisi ihmetellä heidän yksinoloaan jossain konsertissa tai ravintolassa.

Samaa mieltä, he olettavat olevansa kaikkien huomion keskipisteenä. Heitä kiinnostavat vain he itse ja  he luulevat että muutkin ovat heidän asioistaan yhtä kiinnostuneita. Mistä syystä he tietysti ovatkin yksinäisiä, ystävyys edellyttää edes jonkinlaista vastavuoroisuutta. Siihen lisäksi huono itsetunto, ja kaikki se kuviteltu huomio tuntuu "ristikuulustelulta" ja kritiikiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta...oikeastiko, jos menet vaikka sunnuntaina johonkin Tampereen ravintolaan syömään, joku tulee kysymään sulta, oletko yksin ja miksi olet yksin? Tai olet Tamperetalolla jossain konsertissa joku alkaa ristikuulustella sua, miksi olet siellä yksin? Mulla ei ole kovin paljoa kokemusta Tampereesta, mutta olen kyllä muutamana iltana istunut siinä asemalla olevassa baarissa oluella odotellessani Helsinkiin lähtevää junaa, mutta ei silloinkaan kukaan tullut kysymään multa yhtään mitään. Ei edes tarjoilija kysymään, otanko toisen. Ja pari kertaa olen ollut Tamperetalolla, mutta silloinkaan kukaan ei kysynyt mitään. Alan jo epäillä, että mun otsassani lukee vain tamperelaisten näkemällä musteella "stadilainen", koska kukaan ei ole ikinä siellä kysellyt yhtään mitään :D Tai sitten sinä olet joku - vähintään tamperelainen - julkkis, jonka tekemisiä kaikki paikalliset seuraavat ja siksi tulevat kyselemään sulta, oletko yksin ja miksi.

On multakin baareissa kysytty, olenko yksin, mutta kysyjinä ovat olleet miehet, jotka ovat halunneet tarkistaa, kannattaako muhun uhrata aikaa vai onko oletettavaa, että hetken päästä pöytään ilmaantuu poikaystävä tai aviomies. 

Tietenkään oikeasti näitä ihmisiä ei ristikuulustele kukaan, he vain kuvittelevat että koko maailma ihmettelee JUURI HEIDÄN yksinoloaan JUURI SIINÄ PAIKASSA, koska he itse eivät osaa olla luontevasti yksin. Lähes 50-vuotisen elämäni aikana mua ei ole "ristikuulusteltu" yksinolemisesta yhtään missään, vaikka olen erakkotyyppi ja nimenomaan haluan tehdä monia asioita yksin - siltikin, vaikka mulla on kavereita ja aviomies. Suurimpia "ristikuulusteluja" on olleet ne, kun ihmiset taivastelee miten uskallan matkustaa johonkin Boliviaan yksin tms. Oikeasti ketään ei kiinnosta missä nämä ihmiset ovat ja kenen kanssa, HEISTÄ ITSESTÄÄN vaan tuntuu surkealta olla yksin. Se on tietysti ikävää, mutta täysin eri asia kuin se, että koko maailma jaksaisi ihmetellä heidän yksinoloaan jossain konsertissa tai ravintolassa.

Ihan vaan kysymys: hermostuttaako tai kiivastuttaako sua tää asia jotenkin? Vai mistä moinen tunteenpalo?

Turha lisätä asiaan mitään dramatiikkaa. Ihmiset kysyvät toisen yksinolemisesta usein small talkina. Sanoakseen edes jotakin. Jostain syystä siitä on tullut mukamas ok aloituslause, mutta se on kömpelö ja huono sellainen. Siispä fakta on, että ihmiset kyselevät tälläisiä tyhmiä tai noteeraavat sen, että joku on yksin. C'est la vie, ei siinä mitään. Harvempi jää sitä kauheasti häpeämään, vaan tekee silti asioita yksin jatkossakin. Toki ihmiset voisivat välttää tyhmien kyselemistä, ja on ihan sallittua tuoda nämä ihmisten tyhmät kysymykset ilmi. Ei tarvitse väittää, ettei sellaista tapahdu.  

Sinäkin olet kohdannut Bolivia-ihmettelyä. Ei muuta kuin ruksi kohtaan ihmettelyä tapahtui.  

Minä olen eri mieltä myös siitä, että ketään ei kiinnosta. Moniakin ihmisiä kiinnostaa, jos joku on tai joutuu olemaan yksin. Jollakulla kysymymiseen voi olla syynä siis myös aito huoli ja välittäminen. Suurella osalla tosin ei. Esim. baarissa yksinolo voi lyödä ihmiselle leiman, virheellisen sellaisen. Vastaanotto voi olla lämpimämpi, jos voi osoittaa, että hei meidän porukka on tuolla. Onko ihmisten oletuksilla ja käsityksillä loppujen lopuksi merkitystä sosiaalisissa kuvioissa? Joskus on ja joskus ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä muuten nykyään pikemminkin on trendi, että suunnittelu on aivan old schoolia! Ihmisethän vastaavat helposti hyvin nenäkkäästi, että "en kai mä nyt vielä tiedä, mitä teen sillon" tai "ehkä on sitä, tai sit ehkä ei". Sitten roikotetaan jotakuta ehkä viime metreille mukana, kun ei osata antaa vastausta.  

Trendeillä tai old schoolilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Sun tuttavapiirilläsi on ilmeisesti vaan erilainen käsitys suunnittelun tärkeydestä kuin sulla itselläsi ;) Eikä siinä ole mitään vikaa. Jos haluat että kaikki muutkin suunnittelee elämänsä pomminvarmasti monta kuukautta etukäteen, niin joudut vaan etsimään samanhenkisiä kavereita.

Siis täh, minkä asian kanssa ei ole tekemistä?

Lainauksen puuttumisesta kommenttihan oli siihen, kun edellä kirjoittaja totesi, että "Olen spontaani, joten sen sijaan että suunnittelisin kalenterini viikkoja etukäteen (kuten ihmisten kanssa nykyään pitäisi)". Henkilö viittasi siis nykytrendiin, josta itse olen toista mieltä. 

Siis täh, mikä lainaus ja viittaus?

Jos haluat kommentoida jotain tiettyä keskustelussa esitettyä asiaa, niin opettele käyttämään niitä lainauksia. Sun viestissäsi ei sellaista ollut eikä kukaan voi tietää, mihin kommenttiin yritit viitata.

Edellä esitin jo kohdan eli lainauksen, josta ajatukseni kumpusi. Lisäsin vielä puuttuvan sanan seuraavaan täsmentävään viestiin eli "Lainauksen puuttumisesta huolimatta". Viittauksella tarkoitin sitä, että henkilö puhui nykytrendistä. 

Pahoittelut, jos et kykene seuraamaan keskustelua ilman välitöntä osoitusta siihen, mihin kommentti viittaa. Pahoittelut myös, että kerrankin satuin kirjoittamaan puolihuolimattomasti lainaamatta ketään. 

Palstalle ilmeisesti saapui henkilö, joka viettää darrapäivää ja joka kirjoittaa tänne kieli poskessa mahdollisimman veemäisiä viestejä. Huvinsa kai kullakin. 

Ilmeisesti palstalle

Ja täytyy heti lisätä, että pahoittelut taasen tästä kirjoitusmokasta eli kaksi kertaa lopussa sama asia. Täällä ei valitettavasti ole editointimahdollisuutta. 

Sulla taas ei taida olla darrapäivä, vaan kännipäivä :D

Tervetuloa internettiin, jossa keskustelijoita yleisesti on enemmän kuin 2 kpl. Kukaan täällä ei tiedä, mikä "vierailijoiden" aiemmista viesteistä oli sun kirjoittama tai mihin keskusteluun haluat viitata, JOS ET YMMÄRRÄ KÄYTTÄÄ LAINAUKSIA. Ei ole oikeasti kovin vaikeaa, jos on vähänkin tolkuissaan :D

Enpä muista, milloin olisin käyttänyt viimeksi alkoholia. 

Pahoittelin mielestäni jo, että kerrankin jätin käyttämättä lainausta. Mielestäni kommenttia ei ollut kovin vaikeata ymmärtää ilman sitä, mutta ilmeisesti kuitenkin oli. Jätetäänkö jo tämä asia taakse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että pikkuisen en ymmärrä. Minulla kyllä on kavereita. Mutta silti olen tykännyt kulkea eniten aina yksin. Ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi kokea häpeää, että on yksin jossain tai joku tuttu ihmettelisi sitä. Herranen aika, ihmisillä on monia ajatuksia ja en kait minä niistä vastuussa ole.

Samaa mieltä. En enää ihmettele, miksi nämä jotkut ihmiset ovat yksinäisiä - jos suunnilleen vessaankaan ei voi mennä yksin, koska kokee häpeää että joku voi "ihmetellä" sitä, niin kyseisten tyyppien on pakko olla sairaalloisen ripustautuvia ja läheisriippuvaisia. Ei sellaisen ystävä halua kukaan olla (eivätkä he itsekään samanlaista "ystävää" tietenkään kelpuuta)

Hmm. Miten vessaan meneminen liittyy asiaan? Eikös vessaan kuulukin mennä yksin eli miksi joku ihmettelisi sitä?

Minä vähän luulen, että jokainen pohjimmiltaan ymmärtää ajatuksen, jonka tämä joulukonsertista puhuja toi esille. Se on sitten eri asia, millä intensiteetillä haluaa tarttua ilmaisuun "menettää kasvot" ja mallata siitä läheisriippuvaista ym. Jokainen varmaan käsitti silti ydinajatuksen eli sen, että onhan se aika kökköä mennä yksin ja mahdollisesti joutua siitä ristikuulusteluun.  

Kannattaa muuttaa tuppukylästä isoon kaupunkiin, niin kukaan ei enää ristikuulustele, vaikka menisitkin yksin jonnekin. Käyn sekä yksin että ystävien kanssa monenlaisissa paikoissa ja KOSKAAN kukaan ei ole ristikuulustellut yhdestäkään mun menemisestäni. Nytkin juuri villasukat ja pieruverkkarit jalassa mietin, lähtisinkö käymään lähibaarissa pizzalla vai vääntäiskö itse jotain ruokaa. Jos naapureita tulee vastaan, he tervehtivät ja toivottavat hyvää uutta vuotta, mutta eivät ala edes kyselemään, mihin olen menossa. Eikä siellä baarissakaan kukaan tule kyselemään, miksi syön pizzaani yksin. Saa kai sitä tavallinen ihminen käydä syömässä ilman hovia tai edes  adjutanttia. Ihan sama jonkun joulukonsertin kanssa. Itse asiassa joillekin se konsertti voi olla nimenomaan asia, jonka haluaa kokea yksin. Virittäytymistä joulurauhaan. Eihän kaikkien joulut muutenkaan ole mitään bling-bling-hulabaloota.

Suomen mittakaavassa en kai asu tuppukylässä, koska asun Tampereella, mutta täällä ainakin kysellään. Joskaan en ollut joulukonsertista kirjoittaja. Toki Helsinki on aivan eri asia eli oikeastaan ainoa kaupunki sanan varsinaisessa merkityksessä Suomessa. 

Ketkä kysyvät? Ystäviä ei ilmeisesti ole kun kerran on yksinäinen, naapuritko kyselevät? Vai ne muut konsertissa käyvät? Tuntuu todella omituiselta, pitäähän ihmisen tuntea jollakin tasolla, ennen kuin kehtaa alkaa utelemaan. Pikkukylissä tuota näkee, mutta ei kaupungissa. 

Minä käyn mm museoissa yksin, kun sillä tavalla näkee eniten lyhimmässä ajassa. Eikä kukaan koskaan ole kysellyt seuralaisen puuttumisesta, tai antanut ymmärtää olevan jotenkin noloa käydä yksin.

Normikysymys esim. baarissa. Joo, eivät todellakaan tunne. 

Tai jos mietitään henkilöitä, jotka tuntevat. "Kenen kans olit elokuvissa?" voi kysyä kaveri tai äiti. "Yksin". 

Se on ehkä sinun käsityksesi, että ihmiset eivät tuollaisia kysele. Muilla voi olla toisenlaisia näkemyksiä ja kokemuksia. 

Mä kyllä uskon tuon. On ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ihmisistä ja ihmissuhteista. Ja on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita asioista ja ilmiöistä. Ensimmäinen ryhmä kysyisi juuri kuten sinun kaverisi tai äitisi. Jälkimmäinen ryhmä taas kysyisi, oliko elokuva hyvä, mistä se kertoi, kannattaako sitä mennä katsomaan jne. Vähän samaa ilmiötä, kun keikan jälkeen toinen ei kysyttäessä edes muista kaikkia biisejä, joita bändi soitti, mutta pystyy hyvinkin tarkasti luettelemaan kaikki tutut, puolitutut ja jopa julkkikset, joita sattui keikalla näkemään. Ja toinen taas muistaa jokaisen biisin ja vieläpä esittämisjärjestyksessä, mutta ei muista nähneensä siellä ketään tuttuja, vaikka niitä siellä olisi ollutkin. 

Vähän luulen, että tämä ihmisten erilaisuus vaikuttaa myös siihen, miten ja kenen kanssa ystävystyy. Aika usein jo tutustumisen alkuvaiheessa huomaa, puhuuko toinen puheenaiheeseen liittyvistä ihmisistä vai asioista. Kummassakaan ei ole mitään vikaa eikä kumpikaan tapa ole toistaan parempi, mutta on hyvä tiedostaa, että jos itse kiinnostuu enemmän ihmisistä ja ihmissuhteista ja toinen taas asioista ja ilmiöistä, välissä on eräänlainen kuilu, joka voi vaikeuttaa ystävystymistä.