Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavia kommentteja, kuten mistä niitä uusia kaveruus-suhteita voisi aikuisiällä koittaa solmia lukisin paljon mieluummin.
Niitäkin on ollut tässä ketjussa jo vaikka kuinka paljon. Yleensä ne on sivuutettu täysin tai kommentit on olleet tasoa "ei voi mitenkään onnistua" "kerran kokeilin 10 vuotta sitten eikä tullut mitään, ei kukaan muukaan siis ole voinut noin ystäviä saada" jne jne. Täällä roikkuu paljon muka-yksinäisiä jotka tykkää vain valittaa ja hakea huomiota, ei voi kuvitellakaan että tekisi itse elämässään asian eteen mitään - eikä varsinkaan mitään mitä joku täällä ehdottaa, koska SE NYT EI VARMASTI TOIMI!!!
No minä olen tehnyt varmaan kaikki mitä täällä(kin) on ehdotettu eikä toimi, joten minulla on oikeus valittaa.
Joku hommassa menee selvästi pieleen, kun muilta se ainakin jollain tyylillä on onnistunut, mutta sinulta ei sitten millään. Joko teet jotain väärin tai sitten on vaan katsottava peiliin. Olisinko minä itselleni ystävä, jos olisin joku vieras ihminen? Miksi olisin tai miksen olisi itsenilaisen ystävä? Teenkö oikeasti niin mitä on ehdotettu vai jotain sinne päin? Jos tapaat paljon ihmisiä ja he eivät silti halua seuraasi, niin jotain on sinussa pielessä. Jos taas et tapaa ketään, niin ymmärrät varmaan itsekin miksei muut voi tietää kuinka hyvä tyyppi olet.
No, olen harrastanut ainakin kymmentä eri harrastusta, opiskellut useita aloja, asunut eri maissa jne ja siinä missä näen toisten ystävystyvän niin minulle ei koskaan käy niin. Eikä kukaan tule kertomaankaan päin naamaa, että miksi. Omasta mielestäni käyttäydyn samoin kuin muutkin.
Eihän ystävyys synny pelkästä käyttäytymisestä. Sussa pitää olla jotain, mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan susta ja sun seurastasi.
Kuten mitä? Nähtävästi mitään sellaista ei minussa ole, joten minun pitää ruveta esittämään, että minussa on jotain kiinnostavaa, mutta en tiedä, mikä ihmisiä toisissa kiinnostaa.
Mistä sinä olet kiinnostunut muissa?
Mä olen ystävystynyt aina helposti, ja resepti on niinkin yksinkertainen, että kiinnostuu niistä muista. Ihan oikeasti, ei esitä mitään. Eikä kärsimättömänä odota, että koska taas pääsee kertomaan omista asioistaan.
Eri mieltä. Minun hyvä ystäväni on kaltaisesi ja kavereita ja ystäviä piisaa. Silti hän ei ole mikään täydellisyys, ei ota säännöllisesti ihmisiin yhteyttä eikä ole heistä sanan varsinaisessa merkityksessä kiinnostunut (tai miten minä näen, että mitä se kiinnostuneisuus on). Näkee kun näkee, kuulee kun kuulee jne. Rennolla meiningillä. Vaikka hyviä kavereita ollaankin oltu ikuisuus, en kovinkaan usein ole kokenut, että hän olisi minusta ja elämästäni varsinaisesti kiinnostunut. On varmasti sitä omalla tavallaan, mutta ei millään oppikirjatavalla.
Mitähän mahtaa olla oppikirjamainen kiinnostus?
Minä näen sen siten kuin hyvää ystävää usein kuvaillaan. Kyselee kuulumisia, ottaa yhteyttä, ei jätä yhteydenpitoa vain toisille, huolestuu, jos ei kuule mitään jne. Asetelman ei pitäisi olla se, että toiset kysyvät ja aktivoituvat ja toinen vastaa eli intensiivisempi panostus tulee aina toisilta.
T. Sama.
Miksi tätä on alapeukutettu? Perustelut?
Samaa voisin tietysti kommentin kirjoittajana ihmetellä. Mutta musta tuntuu, että tänne on on nyt ajautunut porukkaa, joka on piikit pystyssä jokaisesta viestistä, johon liittyy ajatus lojaalista, kunnollisesta old school -ystävästä. Eikä julisteta minkään hulabaloo-ystävyyden puolesta, jossa asiat ovat sujuvasti rempallaan ja tehdään mitä huvittaa. Alanuolettajat puhuvat todennäköisesti vaativasta ystävästä siinä yhteydessä, kun minä puhuisin hyvästä ystävästä. Väittäisivät lisäksi, että toinen koittaa muuttaa heitä, kun uskaltaa toivoa ystävyydeltä erinäisiä asioita.
Minä en tiedä, mitä nämä ihmiset edes tekevät ystävillä, koska heitä ahdistaa jokainen hyvä teko ja puhe, joka heidän PITÄISI kohdistaa ystävään. Ystävät tuntuvat lähinnä häiritsevän heidän vapaan taivaanlinnun elämää. Heille ilmeisesti ystäviksi sopivat ihmiset, jotka eivät valita mistään ja jotka ovat kiltisti kynnysmattoina.
Näin se taitaa mennä. Ihmetyksellä olen lukenut kommentteja, jossa joku ihmettelee miten joku kehtaa pyytää väsynyttä ihmistä leffaseuraksi. Jos kyseessä on hyvä ystävä, niin tuollaisen yhteydenoton ei kuvittelisi herättävän toisessa suoranaista raivoa, vaikkei sillä kertaa sinne leffaan lähtisikään.
Niinpä! Ihan pimeetä. No, ainakin ketjun kautta on selvinnyt, että ihmisillä on todella erilaisia näkemyksiä ystävyydestä/kaveruudesta. Mutta oman kokemukseni perusteella yhteiselo on tosielämässä keskimäärin kuitenkin paljon sujuvampaa kuin täällä eikä nyt ihan niin mene, että "miks sä pyysit sinne, se oli virhe" ja "miksi viestität, minua ahdistaa tuollainen". Voihan ihmiset tietysti olla vain hyviä valehtelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oman kiintymyssuhdetyylin testaaminen kiinnostaa jotakuta, niin täällä löytyy hyvä englanninkielinen testi siihe n. Omat toimintavat ihmissuhteissa on hyvä oppia tunnistamaan ja tästä voi olla siihen apua. http://www.web-research-design.net/cgi-bin/crq/crq.pl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju oli niin kuohuttava, että on kirjoitettava vielä yksi mielipide. Itse en luokittele ihmisiä, että sinä olet ystävä, sinä kaveri ja sinä vain tuttu. Minusta se on järkyttävää luokittelua. Olen niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että laivat kohtaavat yössä. Joku hetki voi olla toiselle se maailman tärkein ja tukea ja auttaa, mutta laivat jatkavat silti matkaansa. Se ei meinaa sitä, että jos laivat törmää yöllä, niin sitten pisteytetään se toinen laiva, että oletko tuttu vain ystävä ja nyt sitten ankkurit paikalleen ja tässä jumitetaan loppuelämä.
Ihania ihmisiä kohtaa, mutta he jatkavat vain matkaa. Jälkeen päin voi muistella, että kuinka se tärkeä ihminen oli tukena elämän vaikeassa tilanteessa ja toivoa hänelle kaikkea hyvää ja päästää menemään.
Mulle on eroa, onko joku tuttava, kaveri vai ystävä. Se näkyy yhteydenpidon tiiviydessä sekä siinä, millaisista asioista toisen kanssa juttelee. Tuttavuus on huomattavasti pinnallisempi ihmissuhde kuin ystävyys, koska tuttavalle kertoo ja antaa vain hyvin rajatun osan itsestään ja elämästään. Kaveri taas on tuttavan ja ystävän välimuoto. Ei enää pelkästään tuttava, mutta ei vielä ystäväkään.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä. Elämässä tapaa lukuisia ihmisiä ja suurinta osaa niistä vain yhden ainoan kerran. Paljon mukavia ihmisiä, mutta eivät ole sellaisia, joita haluaisi tai olisi edes tarpeellista tavata toiste. Tuttavuus syntyy, kun jotain ihmistä tapaa useamman kerran. Se voi hyvinkin olla ihan vaan harvakseltaan eikä sekään suhde välttämättä koskaan johda mihinkään sen enempään eikä ole tarkoituskaan. Joidenkin tuttavien kanssa alkaa kuitenkin viihtyä oikein hyvin, tavata ja pitää yhteyttä useammin ja siitä syntyy kaveruus. Kaveruudestakaan ei välttämättä synny ystävyyttä eikä ole tarkoituskaan, että syntyisi. Kaverit ovat ihan kivoja kavereina. Joskus kuitenkin käy niin, että kaveriaan alkaa tapaamaan ja pitämään yhteyttä vieläkin useammin. Tulee juteltua jo ihan erilaisista asioista kuin muutaman ensimmäisen tapaamisen aikaan. Tai mitä on juteltu aiemmin. Jossain vaiheessa huomaa, että puolin ja toisin on alettu pitämään yhteyttä ilman, että kummallakaan olisi toiselle mitään varsinaista asiaakaan. Kaveruus on muuttunut ystävyydeksi. Etukäteen ei voi koskaan tietää, tuleeko toisesta koskaan mitään sen enempää kuin tuttava. Aika näyttää, tuleeko vai ei, mutta se ei ole toiseen ihmiseen tutustumisen tarkoituskaan, että tulisi.
Sinähän puhut kaveresta, kuin parisuhdemarkkinoilla.
Se Marketta on sellainen fuckbody ja Sini on vähän enemmän. Naiskennellaan, mutta soitellaan myös. Näistä ei voi tulla sitä sielunkumppania, puolisoa ja se on vaikeaa tämä parisuhteen etsiminen, kun pitää tutustua ja katsoa, voisiko siitä olla minulle loppuelämän kumppaniksi, uskotuksi, suureksi rakkaudekseni, jonka kanssa jaan kaiken.
No tavallaan. Joistain kavereista tulee ystäviä, mutta mulle ei ystäväksi tulla ilman, että on ensin oltu kaveri. Eikä kaveriksi ilman, että ensin olisi ollut tuttava. Tuttavuus ja kaveruus ovat osa tutustumisvaihetta. En ole koskaan ystävystynyt ensisilmäyksellä vaan mun on aina pitänyt ensin tutustua uuteen ihmiseen ja vasta ajan myötä suhde on syventynyt ensin kaveruudeksi ja vasta sitten ystävyydeksi. Kaikkien kohdalla ei tietenkään syvene, suurin osa ihmisistä jää tuttaviksi (esim 99,9% työkavereista ja naapureista).
Onhan se ystävyyskin ihmissuhde siinä missä parisuhdekin. Monet samat asiat kunnioituksesta, vastavuoroisuudesta yms pitävät.
Mullakin kaveruus voi syventyä ystävyydeksi, mutta ei välttämättä. Olen kuitenkin kerran kokenut ystävystymisen ensisilmäyksellä. Siinä oli paljon samaa kuin rakastumisessa ensi silmäyksellä. Tiesin heti, että tuosta ihmisestä tulee ystäväni. Hetkestä on nyt 20 vuotta ja yhä ollaan ystäviä.
Minulla on varmaan omassa kaveripiirissä tullut jo ihan yleisesti tiedostettu fakta siitä, että yksinhän minä menen lähes joka paikkaan. Eikä ketään se sinällään kiinnosta, ei ainakaan siinä määrin, että tarjoutuisi (tai juuri suostuisikaan) joskus seuraksi. V*tuttaa joskus Facebookissa, kun olen joistain tapahtumista kiinnostunut ja sen jälkeen jotkut kaverit tulevat näistä kiinnostumisistani tykkäilemään. Että enpä minä tuonne kyllä mukaasi lähtisi, mutta kiva kun olet yksinäsi kiinnostunut tuosta tapahtumasta. Joo, varmastikaan kukaan ei näitä näin tarkoita, mutta minusta tuntuvat lähinnä piikeiltä lihassa.
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän? Minä en jaksa asettaa ihmisille niin kovasti odotuksia, kaikilla on omakin elämä, eikä jonkun yhden ystävyyssuhteen vaaliminen nyt vaan ole kovin korkealla mun mieltymyksissä. Nuorena oltiin niitä erottamattomia paitoja ja peppuja, mutta ei sitä onneksi aikuisena enää tarvitse jatkaa, ellei halua.
En siis loukkaannu siitä että kysytään väsynyttä leffaan, mutta en myöskään siitä että toisella nyt vaan voi olla hankalampi elämänvaihe, eikä hän jaksa pitää yhteyttä, tai lähteä oikein minnekään. Tuskin se on mikään vastalause minua kohtaan, vaan hänen elämänsä tilanne sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän?
Ei. Täällä kärjistetään (ja ehkä jopa tosissaan uskotaan näihin kärjistyksiin), että ihminen, joka haluaa olla tekemisissä ystävänsä kanssa ja haluaa olla ihan oikeasti osa hänen elämäänsä ja ystävä osa hänen elämäänsä, on vaativa, haluaa tehdä verivaloja ym. ym. skeidaa.
Vastaavaa kärjistämistä toiseen suuntaan on se, että nämä vapaat linnut ilmeisesti toivovat, että toinen on kynnysmatto, joka ei vaadi mitään eikä valita mistään. Ei kysele liikaa eikä pyydä liikaa minnekään. Ei odota yhteydenottoja, mutta on kovin tyytyväinen, jos niitä edes joskus saa. Loppujen lopuksi tämän "kynnysmaton" on oltava tosi joustava ihminen, sillä jos tuo aiempi ihmistyyppi on vaativa, niin eivät nämä vapaudenkaipuisetkaan kovin "vaatimattomia" ole. He ovat sitä vain eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän?
Ei. Täällä kärjistetään (ja ehkä jopa tosissaan uskotaan näihin kärjistyksiin), että ihminen, joka haluaa olla tekemisissä ystävänsä kanssa ja haluaa olla ihan oikeasti osa hänen elämäänsä ja ystävä osa hänen elämäänsä, on vaativa, haluaa tehdä verivaloja ym. ym. skeidaa.
Vastaavaa kärjistämistä toiseen suuntaan on se, että nämä vapaat linnut ilmeisesti toivovat, että toinen on kynnysmatto, joka ei vaadi mitään eikä valita mistään. Ei kysele liikaa eikä pyydä liikaa minnekään. Ei odota yhteydenottoja, mutta on kovin tyytyväinen, jos niitä edes joskus saa. Loppujen lopuksi tämän "kynnysmaton" on oltava tosi joustava ihminen, sillä jos tuo aiempi ihmistyyppi on vaativa, niin eivät nämä vapaudenkaipuisetkaan kovin "vaatimattomia" ole. He ovat sitä vain eri tavalla.
Ei tuossa tarvitse joustaa, ellei yhdelle ystävälle joku meno sovi, niin pyytää jotakuta muuta. Ilman draamaa ja loukkaantumista, kun ymmärtää että ihmisillä on kaikenlaista elämässään, jos töissä on hektistä ja kotona remontti kesken, niin vapaa-ajalla haluaa lähinnä nukkua. Jos tuollainen elämänvaihe rajaa pois ystävistä, niin aika harvaksi ne ystävät jäävät, kaikilla kun tuppaa olemaan erilaisia rankempia elämänvaiheita.
Tai menee peräti yksin, siellähän sitten tutustuu uusiin ihmisiin paljon paremminkin, kun jos menee jonkun kanssa jonka kanssa on kovasti kahdenkeskistä puhuttavaa.
Vaan kyllä tästäkin asiasta näkyy saavan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän?
Ei. Täällä kärjistetään (ja ehkä jopa tosissaan uskotaan näihin kärjistyksiin), että ihminen, joka haluaa olla tekemisissä ystävänsä kanssa ja haluaa olla ihan oikeasti osa hänen elämäänsä ja ystävä osa hänen elämäänsä, on vaativa, haluaa tehdä verivaloja ym. ym. skeidaa.
Vastaavaa kärjistämistä toiseen suuntaan on se, että nämä vapaat linnut ilmeisesti toivovat, että toinen on kynnysmatto, joka ei vaadi mitään eikä valita mistään. Ei kysele liikaa eikä pyydä liikaa minnekään. Ei odota yhteydenottoja, mutta on kovin tyytyväinen, jos niitä edes joskus saa. Loppujen lopuksi tämän "kynnysmaton" on oltava tosi joustava ihminen, sillä jos tuo aiempi ihmistyyppi on vaativa, niin eivät nämä vapaudenkaipuisetkaan kovin "vaatimattomia" ole. He ovat sitä vain eri tavalla.
Ei tuossa tarvitse joustaa, ellei yhdelle ystävälle joku meno sovi, niin pyytää jotakuta muuta. Ilman draamaa ja loukkaantumista, kun ymmärtää että ihmisillä on kaikenlaista elämässään, jos töissä on hektistä ja kotona remontti kesken, niin vapaa-ajalla haluaa lähinnä nukkua. Jos tuollainen elämänvaihe rajaa pois ystävistä, niin aika harvaksi ne ystävät jäävät, kaikilla kun tuppaa olemaan erilaisia rankempia elämänvaiheita.
Tai menee peräti yksin, siellähän sitten tutustuu uusiin ihmisiin paljon paremminkin, kun jos menee jonkun kanssa jonka kanssa on kovasti kahdenkeskistä puhuttavaa.
Vaan kyllä tästäkin asiasta näkyy saavan vaikeaa.
Luitko aloituksen? Ongelma oli se, että ketään kavereista ei koskaan kiinnosta mikään. Se on paljon isompi ongelma kuin jokin yksittäinen kieltäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän?
Ei. Täällä kärjistetään (ja ehkä jopa tosissaan uskotaan näihin kärjistyksiin), että ihminen, joka haluaa olla tekemisissä ystävänsä kanssa ja haluaa olla ihan oikeasti osa hänen elämäänsä ja ystävä osa hänen elämäänsä, on vaativa, haluaa tehdä verivaloja ym. ym. skeidaa.
Vastaavaa kärjistämistä toiseen suuntaan on se, että nämä vapaat linnut ilmeisesti toivovat, että toinen on kynnysmatto, joka ei vaadi mitään eikä valita mistään. Ei kysele liikaa eikä pyydä liikaa minnekään. Ei odota yhteydenottoja, mutta on kovin tyytyväinen, jos niitä edes joskus saa. Loppujen lopuksi tämän "kynnysmaton" on oltava tosi joustava ihminen, sillä jos tuo aiempi ihmistyyppi on vaativa, niin eivät nämä vapaudenkaipuisetkaan kovin "vaatimattomia" ole. He ovat sitä vain eri tavalla.
Ei tuossa tarvitse joustaa, ellei yhdelle ystävälle joku meno sovi, niin pyytää jotakuta muuta.
Hmmm. Jos toisella on paljon sääntöjä ja rajoitteita, miten toivoo toisen osapuolen toimivan, niin kyllä siinä joustavuutta tarvitaan toiselta.
Tämän takiahan parhaiten ihmissuhteet sujuvatkin niillä joustavilla, koska he kykenevät toimimaan monenlaisten änkyröiden kanssa. Olivat ne änkyrät sitten niitä, jotka toivovat tiivistä tai mahdollisimman vähäistä yhteydenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän?
Ei. Täällä kärjistetään (ja ehkä jopa tosissaan uskotaan näihin kärjistyksiin), että ihminen, joka haluaa olla tekemisissä ystävänsä kanssa ja haluaa olla ihan oikeasti osa hänen elämäänsä ja ystävä osa hänen elämäänsä, on vaativa, haluaa tehdä verivaloja ym. ym. skeidaa.
Vastaavaa kärjistämistä toiseen suuntaan on se, että nämä vapaat linnut ilmeisesti toivovat, että toinen on kynnysmatto, joka ei vaadi mitään eikä valita mistään. Ei kysele liikaa eikä pyydä liikaa minnekään. Ei odota yhteydenottoja, mutta on kovin tyytyväinen, jos niitä edes joskus saa. Loppujen lopuksi tämän "kynnysmaton" on oltava tosi joustava ihminen, sillä jos tuo aiempi ihmistyyppi on vaativa, niin eivät nämä vapaudenkaipuisetkaan kovin "vaatimattomia" ole. He ovat sitä vain eri tavalla.
Tai menee peräti yksin, siellähän sitten tutustuu uusiin ihmisiin paljon paremminkin, kun jos menee jonkun kanssa jonka kanssa on kovasti kahdenkeskistä puhuttavaa.
Menee yksin, mutta loppuosan suhteen tervetuloa tosielämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän?
Ei. Täällä kärjistetään (ja ehkä jopa tosissaan uskotaan näihin kärjistyksiin), että ihminen, joka haluaa olla tekemisissä ystävänsä kanssa ja haluaa olla ihan oikeasti osa hänen elämäänsä ja ystävä osa hänen elämäänsä, on vaativa, haluaa tehdä verivaloja ym. ym. skeidaa.
Vastaavaa kärjistämistä toiseen suuntaan on se, että nämä vapaat linnut ilmeisesti toivovat, että toinen on kynnysmatto, joka ei vaadi mitään eikä valita mistään. Ei kysele liikaa eikä pyydä liikaa minnekään. Ei odota yhteydenottoja, mutta on kovin tyytyväinen, jos niitä edes joskus saa. Loppujen lopuksi tämän "kynnysmaton" on oltava tosi joustava ihminen, sillä jos tuo aiempi ihmistyyppi on vaativa, niin eivät nämä vapaudenkaipuisetkaan kovin "vaatimattomia" ole. He ovat sitä vain eri tavalla.
Ei tuossa tarvitse joustaa, ellei yhdelle ystävälle joku meno sovi, niin pyytää jotakuta muuta.
Hmmm. Jos toisella on paljon sääntöjä ja rajoitteita, miten toivoo toisen osapuolen toimivan, niin kyllä siinä joustavuutta tarvitaan toiselta.
Tämän takiahan parhaiten ihmissuhteet sujuvatkin niillä joustavilla, koska he kykenevät toimimaan monenlaisten änkyröiden kanssa. Olivat ne änkyrät sitten niitä, jotka toivovat tiivistä tai mahdollisimman vähäistä yhteydenpitoa.
Testasiko kukaan kiintymyssuhdetyyliään? Välttelevä ja takertuva ovat turvattomia kiintymyssuhdetyylejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän?
Ei. Täällä kärjistetään (ja ehkä jopa tosissaan uskotaan näihin kärjistyksiin), että ihminen, joka haluaa olla tekemisissä ystävänsä kanssa ja haluaa olla ihan oikeasti osa hänen elämäänsä ja ystävä osa hänen elämäänsä, on vaativa, haluaa tehdä verivaloja ym. ym. skeidaa.
Vastaavaa kärjistämistä toiseen suuntaan on se, että nämä vapaat linnut ilmeisesti toivovat, että toinen on kynnysmatto, joka ei vaadi mitään eikä valita mistään. Ei kysele liikaa eikä pyydä liikaa minnekään. Ei odota yhteydenottoja, mutta on kovin tyytyväinen, jos niitä edes joskus saa. Loppujen lopuksi tämän "kynnysmaton" on oltava tosi joustava ihminen, sillä jos tuo aiempi ihmistyyppi on vaativa, niin eivät nämä vapaudenkaipuisetkaan kovin "vaatimattomia" ole. He ovat sitä vain eri tavalla.
Ei tuossa tarvitse joustaa, ellei yhdelle ystävälle joku meno sovi, niin pyytää jotakuta muuta.
Hmmm. Jos toisella on paljon sääntöjä ja rajoitteita, miten toivoo toisen osapuolen toimivan, niin kyllä siinä joustavuutta tarvitaan toiselta.
Tämän takiahan parhaiten ihmissuhteet sujuvatkin niillä joustavilla, koska he kykenevät toimimaan monenlaisten änkyröiden kanssa. Olivat ne änkyrät sitten niitä, jotka toivovat tiivistä tai mahdollisimman vähäistä yhteydenpitoa.
Testasiko kukaan kiintymyssuhdetyyliään? Välttelevä ja takertuva ovat turvattomia kiintymyssuhdetyylejä.
Minä testasin, tulos oli fearful-avoidant (se joka mietti mitä roolia pitäisi vetää jotta saa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa)
Vierailija kirjoitti:
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän? Minä en jaksa asettaa ihmisille niin kovasti odotuksia, kaikilla on omakin elämä, eikä jonkun yhden ystävyyssuhteen vaaliminen nyt vaan ole kovin korkealla mun mieltymyksissä. Nuorena oltiin niitä erottamattomia paitoja ja peppuja, mutta ei sitä onneksi aikuisena enää tarvitse jatkaa, ellei halua.
En siis loukkaannu siitä että kysytään väsynyttä leffaan, mutta en myöskään siitä että toisella nyt vaan voi olla hankalampi elämänvaihe, eikä hän jaksa pitää yhteyttä, tai lähteä oikein minnekään. Tuskin se on mikään vastalause minua kohtaan, vaan hänen elämänsä tilanne sillä hetkellä.
Kiire on vain tekosyy. Oikea ystävä raivaa kiireestäkin aikaa ystävälleen. Yleensä ihmisillä ei ole kiire, vaan he itse tekevät kiireen. Isä voi hoitaa myös niitä lapsia joskus, jotta pääsee ystävän kanssa kahvittelemaan tai viikonloppulomalle. Sinne äidin luo siivoamaan voi tahtoa ystävän matkaan, niin saa jutella matkalla. Työmatkoilla voi soittaa ystäville. Se on vain tahdonasia, haluaako vaalia ystävyyssuhdetta. Lapsilla on isäkin, joten kyllä aikaa löytyy, jos haluaa. Kummasti vain joillakin sitä aikaa näyttää löytyvän kaikelle muulle, kuin ystäville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein 4 minsan testin. Preoccupied. Sopii kuin nenä päähän. Kun yksi huoli on ratkaistu, toinen on jo mielessä. Toisaalta tuota tehdessä kun omaa historiaansa kelasi mielessään, niin olen ollut niin vinoissa parisuhteissa, että niissä on oppinut jatkuvan huolehtimisen mallin. Pelot eivät ole useinkaan olleet omia keksintöjä.
Tietty myös tuo attachment-related anxiety score 4.83 on asiasta kuin asiasta ahdistuvalle normia.
Mutta noi kysymykset oli ainakin näin ei-natiiville monet tulkinnanvaraisia. Esim. "get close" - fyysisesti vai henkisesti? Ihan eri asioita mulle.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein 4 minsan testin. Preoccupied. Sopii kuin nenä päähän. Kun yksi huoli on ratkaistu, toinen on jo mielessä. Toisaalta tuota tehdessä kun omaa historiaansa kelasi mielessään, niin olen ollut niin vinoissa parisuhteissa, että niissä on oppinut jatkuvan huolehtimisen mallin. Pelot eivät ole useinkaan olleet omia keksintöjä.
Tietty myös tuo attachment-related anxiety score 4.83 on asiasta kuin asiasta ahdistuvalle normia.
Mutta noi kysymykset oli ainakin näin ei-natiiville monet tulkinnanvaraisia. Esim. "get close" - fyysisesti vai henkisesti? Ihan eri asioita mulle.
Sama tulos minulla. Ei siis kannata hakeutua suhteisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka saavat huolimyllyn pyörimään vinhaa kyytiä, kun et tiedä missä oikein mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein 4 minsan testin. Preoccupied. Sopii kuin nenä päähän. Kun yksi huoli on ratkaistu, toinen on jo mielessä. Toisaalta tuota tehdessä kun omaa historiaansa kelasi mielessään, niin olen ollut niin vinoissa parisuhteissa, että niissä on oppinut jatkuvan huolehtimisen mallin. Pelot eivät ole useinkaan olleet omia keksintöjä.
Tietty myös tuo attachment-related anxiety score 4.83 on asiasta kuin asiasta ahdistuvalle normia.
Mutta noi kysymykset oli ainakin näin ei-natiiville monet tulkinnanvaraisia. Esim. "get close" - fyysisesti vai henkisesti? Ihan eri asioita mulle.
Sama tulos minulla. Ei siis kannata hakeutua suhteisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka saavat huolimyllyn pyörimään vinhaa kyytiä, kun et tiedä missä oikein mennään.
Joo. Mä olen myös aika herkkä aistimaan asioita. Jos toinen sanoo, että ei tässä mitään, mutta itsellä on outo olo, niin pitäisi vain uskoa itseä, vaikka jonkinlaisena järki-ihmisenä en intuitioon niin uskokaan. Usein on tullut kuitenkin todettua, että no niin, sieltähän se sitten kuitenkin selvisi myöhemmin, että jotakin outoa todella oli. Puolet huolista vähenisi, kun ei takoisi päätään seinään siten, että omiani minä vain tässä kuvittelen.
Ei yhteydenpitokaan automaattisesti ole mitään hiiulihei hienoutta. Kuitenkaan ei ikinä halua tavata saati auttaa jos tarvitsee apua. Voivotellaan vaan tai laitetaan joku hymiö vastaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän?
Ei. Täällä kärjistetään (ja ehkä jopa tosissaan uskotaan näihin kärjistyksiin), että ihminen, joka haluaa olla tekemisissä ystävänsä kanssa ja haluaa olla ihan oikeasti osa hänen elämäänsä ja ystävä osa hänen elämäänsä, on vaativa, haluaa tehdä verivaloja ym. ym. skeidaa.
Vastaavaa kärjistämistä toiseen suuntaan on se, että nämä vapaat linnut ilmeisesti toivovat, että toinen on kynnysmatto, joka ei vaadi mitään eikä valita mistään. Ei kysele liikaa eikä pyydä liikaa minnekään. Ei odota yhteydenottoja, mutta on kovin tyytyväinen, jos niitä edes joskus saa. Loppujen lopuksi tämän "kynnysmaton" on oltava tosi joustava ihminen, sillä jos tuo aiempi ihmistyyppi on vaativa, niin eivät nämä vapaudenkaipuisetkaan kovin "vaatimattomia" ole. He ovat sitä vain eri tavalla.
Ei tuossa tarvitse joustaa, ellei yhdelle ystävälle joku meno sovi, niin pyytää jotakuta muuta.
Hmmm. Jos toisella on paljon sääntöjä ja rajoitteita, miten toivoo toisen osapuolen toimivan, niin kyllä siinä joustavuutta tarvitaan toiselta.
Tämän takiahan parhaiten ihmissuhteet sujuvatkin niillä joustavilla, koska he kykenevät toimimaan monenlaisten änkyröiden kanssa. Olivat ne änkyrät sitten niitä, jotka toivovat tiivistä tai mahdollisimman vähäistä yhteydenpitoa.
Testasiko kukaan kiintymyssuhdetyyliään? Välttelevä ja takertuva ovat turvattomia kiintymyssuhdetyylejä.
Minä testasin, tulos oli fearful-avoidant (se joka mietti mitä roolia pitäisi vetää jotta saa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa)
Ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa... Tiedän kirjan. Pidän huumoristasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että on kynnysmatto, ellei kyhnää tosi tiiviisti ja edellytä toisenkin kyhnäävän? Minä en jaksa asettaa ihmisille niin kovasti odotuksia, kaikilla on omakin elämä, eikä jonkun yhden ystävyyssuhteen vaaliminen nyt vaan ole kovin korkealla mun mieltymyksissä. Nuorena oltiin niitä erottamattomia paitoja ja peppuja, mutta ei sitä onneksi aikuisena enää tarvitse jatkaa, ellei halua.
En siis loukkaannu siitä että kysytään väsynyttä leffaan, mutta en myöskään siitä että toisella nyt vaan voi olla hankalampi elämänvaihe, eikä hän jaksa pitää yhteyttä, tai lähteä oikein minnekään. Tuskin se on mikään vastalause minua kohtaan, vaan hänen elämänsä tilanne sillä hetkellä.
Kiire on vain tekosyy. Oikea ystävä raivaa kiireestäkin aikaa ystävälleen. Yleensä ihmisillä ei ole kiire, vaan he itse tekevät kiireen. Isä voi hoitaa myös niitä lapsia joskus, jotta pääsee ystävän kanssa kahvittelemaan tai viikonloppulomalle. Sinne äidin luo siivoamaan voi tahtoa ystävän matkaan, niin saa jutella matkalla. Työmatkoilla voi soittaa ystäville. Se on vain tahdonasia, haluaako vaalia ystävyyssuhdetta. Lapsilla on isäkin, joten kyllä aikaa löytyy, jos haluaa. Kummasti vain joillakin sitä aikaa näyttää löytyvän kaikelle muulle, kuin ystäville.
Ei ole tekosyy, ihmisillä kun on harrastuksia ja pakollistakin tekemistä, töissä pitkää päivää jne. Ei kaikki istu kotona lasten kanssa märehtimässä, että miksi kukaan ei soita, ja miksi mun pitää aina soittaa.
No tavallaan. Joistain kavereista tulee ystäviä, mutta mulle ei ystäväksi tulla ilman, että on ensin oltu kaveri. Eikä kaveriksi ilman, että ensin olisi ollut tuttava. Tuttavuus ja kaveruus ovat osa tutustumisvaihetta. En ole koskaan ystävystynyt ensisilmäyksellä vaan mun on aina pitänyt ensin tutustua uuteen ihmiseen ja vasta ajan myötä suhde on syventynyt ensin kaveruudeksi ja vasta sitten ystävyydeksi. Kaikkien kohdalla ei tietenkään syvene, suurin osa ihmisistä jää tuttaviksi (esim 99,9% työkavereista ja naapureista).