Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävälläni voi mennä useita päiviä siihen, ennen kuin hän vastaa katsomiinsa viesteihin (Whatsapp, sininen väkänen viestien kohdalla ja käy tiheästi sovelluksessa paikalla). Muutaman kerran olen sanonut, että tuo tuntuu minusta ikävältä eikä ole kiva kysellä perään jos pitäisi saada jotain sovittua. Pahoitteli, mutta on sanonut että tuo on vain hänen tyylinsä (ilmeisesti sitten alussa vähän skarppasi, kun tuo ei heti ollut ongelma). Yhteydenpito on alkanut minusta tuntua niin vaikealta, että olen ajatellut vain antaa olla. Ei ole kiva jo etukäteen varautua pettymyksiin toisen toiminnan takia, jos häneen ottaa yhteyttä.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Pyrin itse vastaamaan ensimmäisenä sellaisiin viesteihin, joissa on tarkoitus sopia jotain. Vaikka se viesti olisikin kaikista uusin. Eli mitä kiireellisempi asia, sitä nopeammin vastaan. Pelkkiin kuulumisten kyselyihin/kertomisiin vastaan viimeisenä ja mieluiten ajan kanssa, jotta vastaukseni eivät olisi tyyliin "ok", "kiva juttu" tms. Koska viestejä kuitenkin tulee päivittäin paljon ja niissä on useammissa sovittavia asioita, joutuu niitäkin priorisoimaan. Jos luen viestin illalla, en välttämättä ehdi vielä seuraavana päivänä vastata siihen.
Kuulumisten vaihtamisessakin voi olla ideana se, että kevyen rupattelun jälkeen sovittaisiin jotakin. Ihan kuten jos kadulla törmäisi tuttavaan.
Jos sitä sopimisasiaa ei ole esitetty viestissä vaan kysellään/kerrotaan vain kuulumisia, en pidä viestiin vastaamista kiireellisenä vaan vastaan ensin niihin, jotka ovat kiireellisiä. Vasta sen jälkeen vastaan kuulumisviesteihin siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet eli vanhin ensin ja sitten järjestyksessä uudempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävälläni voi mennä useita päiviä siihen, ennen kuin hän vastaa katsomiinsa viesteihin (Whatsapp, sininen väkänen viestien kohdalla ja käy tiheästi sovelluksessa paikalla). Muutaman kerran olen sanonut, että tuo tuntuu minusta ikävältä eikä ole kiva kysellä perään jos pitäisi saada jotain sovittua. Pahoitteli, mutta on sanonut että tuo on vain hänen tyylinsä (ilmeisesti sitten alussa vähän skarppasi, kun tuo ei heti ollut ongelma). Yhteydenpito on alkanut minusta tuntua niin vaikealta, että olen ajatellut vain antaa olla. Ei ole kiva jo etukäteen varautua pettymyksiin toisen toiminnan takia, jos häneen ottaa yhteyttä.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Pyrin itse vastaamaan ensimmäisenä sellaisiin viesteihin, joissa on tarkoitus sopia jotain. Vaikka se viesti olisikin kaikista uusin. Eli mitä kiireellisempi asia, sitä nopeammin vastaan. Pelkkiin kuulumisten kyselyihin/kertomisiin vastaan viimeisenä ja mieluiten ajan kanssa, jotta vastaukseni eivät olisi tyyliin "ok", "kiva juttu" tms. Koska viestejä kuitenkin tulee päivittäin paljon ja niissä on useammissa sovittavia asioita, joutuu niitäkin priorisoimaan. Jos luen viestin illalla, en välttämättä ehdi vielä seuraavana päivänä vastata siihen.
Kuulumisten vaihtamisessakin voi olla ideana se, että kevyen rupattelun jälkeen sovittaisiin jotakin. Ihan kuten jos kadulla törmäisi tuttavaan.
Jos sitä sopimisasiaa ei ole esitetty viestissä vaan kysellään/kerrotaan vain kuulumisia, en pidä viestiin vastaamista kiireellisenä vaan vastaan ensin niihin, jotka ovat kiireellisiä. Vasta sen jälkeen vastaan kuulumisviesteihin siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet eli vanhin ensin ja sitten järjestyksessä uudempaan.
Itse olen alkanut karsia pois tuttavapiiristäni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu hirveän kankealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävälläni voi mennä useita päiviä siihen, ennen kuin hän vastaa katsomiinsa viesteihin (Whatsapp, sininen väkänen viestien kohdalla ja käy tiheästi sovelluksessa paikalla). Muutaman kerran olen sanonut, että tuo tuntuu minusta ikävältä eikä ole kiva kysellä perään jos pitäisi saada jotain sovittua. Pahoitteli, mutta on sanonut että tuo on vain hänen tyylinsä (ilmeisesti sitten alussa vähän skarppasi, kun tuo ei heti ollut ongelma). Yhteydenpito on alkanut minusta tuntua niin vaikealta, että olen ajatellut vain antaa olla. Ei ole kiva jo etukäteen varautua pettymyksiin toisen toiminnan takia, jos häneen ottaa yhteyttä.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Pyrin itse vastaamaan ensimmäisenä sellaisiin viesteihin, joissa on tarkoitus sopia jotain. Vaikka se viesti olisikin kaikista uusin. Eli mitä kiireellisempi asia, sitä nopeammin vastaan. Pelkkiin kuulumisten kyselyihin/kertomisiin vastaan viimeisenä ja mieluiten ajan kanssa, jotta vastaukseni eivät olisi tyyliin "ok", "kiva juttu" tms. Koska viestejä kuitenkin tulee päivittäin paljon ja niissä on useammissa sovittavia asioita, joutuu niitäkin priorisoimaan. Jos luen viestin illalla, en välttämättä ehdi vielä seuraavana päivänä vastata siihen.
Kuulumisten vaihtamisessakin voi olla ideana se, että kevyen rupattelun jälkeen sovittaisiin jotakin. Ihan kuten jos kadulla törmäisi tuttavaan.
Jos sitä sopimisasiaa ei ole esitetty viestissä vaan kysellään/kerrotaan vain kuulumisia, en pidä viestiin vastaamista kiireellisenä vaan vastaan ensin niihin, jotka ovat kiireellisiä. Vasta sen jälkeen vastaan kuulumisviesteihin siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet eli vanhin ensin ja sitten järjestyksessä uudempaan.
Itse olen alkanut karsia pois tuttavapiiristäni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu hirveän kankealta.
Varmasti ihan järkevä päätös. Pidät yhteyttä niihin, joiden kanssa yhteydenpito sujuu haluamallasi tavalla. Itse pidän reiluna viestien lähettäjiä kohtaan, että vastaan hyvin lyhyesti kiireellisiin viesteihin ensin ja sen jälkeen ajan kanssa saapumisjärjestyksessä muihin. Muutenhan jonkun viesti voisi roikkua vastaamattomana viikkoja.
Ajat muuttuu ja ihmiset muuttuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vänkäämisestä tosin pääsisi aasinsillalla sellaiseen aiheeseen, että ihmiset mielestäni kovin helposti ärsyyntyvät asiallisestakin pidemmästä keskustelusta tai kutsuvat sitä jankuttamiseksi, vänkäämiseksi, nalkuttamiseksi tai muulla halventavalla sanalla. Tuntuu, että keskustelun pitäisi olla nykypäivänä hyvin lyhyttä. Esim. täsmentämiset tai lisäkysymykset tuntuvat helposti kyllästyttävän.
Vaikkapa:
A: Olen sitä mieltä, että...
B: Jaa, minä taas ajattelen näin. Miten perustelet asiaa tai miten päädyit tähän näkemykseen?
A: Huoh, no kun...
B: Hmm. En kyllä vieläkään oikein ymmärrä. Mielestäni kuitenkin... [perusteluja]. Etkö ole näistäkään samaa mieltä?
A: Äh, en mä jaksa.
Joudun työssäni päivät pitkät selittämään ja perustelemaan ja pohtimaan innovaatioita ja innostamaan ihmisiä. Vapaalla haluan ystävien kanssa kevyttä rupattelua, enkä mitään perustelluja näkemyksiä. Toki joskus jutellaan syvällisempiäkin ja puretaan huolia. Mutta ystävät eivät ole minulle mitään mielipiteiden perustelu-suhteita. Kevyttä ja helppoa yhdessäoloa. Onneksi olen löytänyt samankaltaisia ystäviä. En tosiaan jaksaisi vapaalla tuollaista vänkäämistä. Teen sitä jo palkan edestä ihan tarpeeksi.
Osa ihmisistä nauttii väittelyistä, kun silloin tunteet käyvät voimakkaina. Kaikki eivät ja sekin on ihan ok. Hyvä olisi, jos jokaiselle löytyisi sellaista seuraa, jos viihdytään puolin ja toisin.
Jep. Ja en nyt niinkään voimakkaista tunteista tiedä, mutta minusta ns. maailmanparantaminen on vaikeata ilman jonkin sortin väittelyä. Siihen kuuluu erilaiset mielipiteet, niiden perustelu ja ehkä sitä myöten oman mielipiteen muuttuminen tai laajentuminen. Ei asia etene mihinkään, jos se on vain sellaista poteroissa istumista. Esim. poliittisista aiheista jos puhuu tai vaikkapa työttömyydestä, niin on aika luontevaa perustella näkemyksiään eikä vain heitellä jotakin.
Mä tykkään "parantaa maailmaa", mutta en sellaisten ihmisten kanssa, joilla se jää vain sanahelinäksi. Vaikka olisi miten fiksuja ja perusteltuja mielipiteitä, niin jos ne eivät tämän yksilön kohdalla johda yhtään mihinkään konkreettiseen, ei maksa vaivaa edes keskustella koko aiheesta. Kaikista parhaiten saa keskusteluja, kun lähtee mukaan toimintaan ja todellakin tekee yksilötasolla sen, mitä itselleen tärkeän asian kohdalla voi tehdä.
Nii, joskus näinkin ehkä. Mutta esim. mulle kesäaika on tärkeä, enkä mä voi sitä silti yksin päättää. :D Olen silti valmis käymään asiasta keskustelua kaveriporukassa, miksi mulle näin, vaikka varmasti keskustelumme ei johda mihinkään laajemmin ajateltuna - korkeintaan otakantaa.fi.ssä otamme kantaa oman mielipiteen puolesta.
Ylipäänsä en mä itse näe keskustelun pointtina sitä, että sen pitää aina johtaa johonkin tai muuten se on turhaa. Jotenkin tuollainen ajatus sabotoi jo lähtökohtaisesti keskustelun lähtökohtaisen ajatuksen. Vähän niin kun laskis jollain mittarilla, että onko tämä nyt tehokasta ajankäyttöä ja onko tästä keskustelusta hyötyä. Mulle ehkä maailmanparantaminen ei sanana tarkoita konkreettisen hyvän tekemistä, vaan se on sellaista laaja-alaista keskustelua lähes mistä tahansa.
Keskustelun kulku:
A: - Rakastan perhosia! Niin kauniita. Parasta kesässä.
B - Miksi rakastat juuri perhosia? Eivät ole kovin kummoisia. Entä kastemadot. Miksi et ylistä niitä, kun ne tekevät tärkeää työtä? Perustele mielipiteesi kunnolla!
A: - Täytyy jatkaa matkaa, jatkoja.Ei juuri kukaan pidä siitä, jos toinen käy päälle kuin yleinen syyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävälläni voi mennä useita päiviä siihen, ennen kuin hän vastaa katsomiinsa viesteihin (Whatsapp, sininen väkänen viestien kohdalla ja käy tiheästi sovelluksessa paikalla). Muutaman kerran olen sanonut, että tuo tuntuu minusta ikävältä eikä ole kiva kysellä perään jos pitäisi saada jotain sovittua. Pahoitteli, mutta on sanonut että tuo on vain hänen tyylinsä (ilmeisesti sitten alussa vähän skarppasi, kun tuo ei heti ollut ongelma). Yhteydenpito on alkanut minusta tuntua niin vaikealta, että olen ajatellut vain antaa olla. Ei ole kiva jo etukäteen varautua pettymyksiin toisen toiminnan takia, jos häneen ottaa yhteyttä.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Pyrin itse vastaamaan ensimmäisenä sellaisiin viesteihin, joissa on tarkoitus sopia jotain. Vaikka se viesti olisikin kaikista uusin. Eli mitä kiireellisempi asia, sitä nopeammin vastaan. Pelkkiin kuulumisten kyselyihin/kertomisiin vastaan viimeisenä ja mieluiten ajan kanssa, jotta vastaukseni eivät olisi tyyliin "ok", "kiva juttu" tms. Koska viestejä kuitenkin tulee päivittäin paljon ja niissä on useammissa sovittavia asioita, joutuu niitäkin priorisoimaan. Jos luen viestin illalla, en välttämättä ehdi vielä seuraavana päivänä vastata siihen.
Kuulumisten vaihtamisessakin voi olla ideana se, että kevyen rupattelun jälkeen sovittaisiin jotakin. Ihan kuten jos kadulla törmäisi tuttavaan.
Jos sitä sopimisasiaa ei ole esitetty viestissä vaan kysellään/kerrotaan vain kuulumisia, en pidä viestiin vastaamista kiireellisenä vaan vastaan ensin niihin, jotka ovat kiireellisiä. Vasta sen jälkeen vastaan kuulumisviesteihin siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet eli vanhin ensin ja sitten järjestyksessä uudempaan.
Itse olen alkanut karsia pois tuttavapiiristäni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu hirveän kankealta.
Varmasti ihan järkevä päätös. Pidät yhteyttä niihin, joiden kanssa yhteydenpito sujuu haluamallasi tavalla. Itse pidän reiluna viestien lähettäjiä kohtaan, että vastaan hyvin lyhyesti kiireellisiin viesteihin ensin ja sen jälkeen ajan kanssa saapumisjärjestyksessä muihin. Muutenhan jonkun viesti voisi roikkua vastaamattomana viikkoja.
Etkö voi kiittää viestistä ja vastata palaavasi asiaan kiireiden takia esimerkiksi huomenna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävälläni voi mennä useita päiviä siihen, ennen kuin hän vastaa katsomiinsa viesteihin (Whatsapp, sininen väkänen viestien kohdalla ja käy tiheästi sovelluksessa paikalla). Muutaman kerran olen sanonut, että tuo tuntuu minusta ikävältä eikä ole kiva kysellä perään jos pitäisi saada jotain sovittua. Pahoitteli, mutta on sanonut että tuo on vain hänen tyylinsä (ilmeisesti sitten alussa vähän skarppasi, kun tuo ei heti ollut ongelma). Yhteydenpito on alkanut minusta tuntua niin vaikealta, että olen ajatellut vain antaa olla. Ei ole kiva jo etukäteen varautua pettymyksiin toisen toiminnan takia, jos häneen ottaa yhteyttä.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Pyrin itse vastaamaan ensimmäisenä sellaisiin viesteihin, joissa on tarkoitus sopia jotain. Vaikka se viesti olisikin kaikista uusin. Eli mitä kiireellisempi asia, sitä nopeammin vastaan. Pelkkiin kuulumisten kyselyihin/kertomisiin vastaan viimeisenä ja mieluiten ajan kanssa, jotta vastaukseni eivät olisi tyyliin "ok", "kiva juttu" tms. Koska viestejä kuitenkin tulee päivittäin paljon ja niissä on useammissa sovittavia asioita, joutuu niitäkin priorisoimaan. Jos luen viestin illalla, en välttämättä ehdi vielä seuraavana päivänä vastata siihen.
Kuulumisten vaihtamisessakin voi olla ideana se, että kevyen rupattelun jälkeen sovittaisiin jotakin. Ihan kuten jos kadulla törmäisi tuttavaan.
Jos sitä sopimisasiaa ei ole esitetty viestissä vaan kysellään/kerrotaan vain kuulumisia, en pidä viestiin vastaamista kiireellisenä vaan vastaan ensin niihin, jotka ovat kiireellisiä. Vasta sen jälkeen vastaan kuulumisviesteihin siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet eli vanhin ensin ja sitten järjestyksessä uudempaan.
Itse olen alkanut karsia pois tuttavapiiristäni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu hirveän kankealta.
Varmasti ihan järkevä päätös. Pidät yhteyttä niihin, joiden kanssa yhteydenpito sujuu haluamallasi tavalla. Itse pidän reiluna viestien lähettäjiä kohtaan, että vastaan hyvin lyhyesti kiireellisiin viesteihin ensin ja sen jälkeen ajan kanssa saapumisjärjestyksessä muihin. Muutenhan jonkun viesti voisi roikkua vastaamattomana viikkoja.
Etkö voi kiittää viestistä ja vastata palaavasi asiaan kiireiden takia esimerkiksi huomenna?
Laittaa 20-30 tuollaista kiitosviestiä joka päivä? Missä välissä ehtii palata asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas oon sitä mieltä, että faktoja ei tarvitse perustella, koska nehän ovat faktoja. Lähteet voi vain esittää tällöin, jos tarvis. Siksi mielipiteet ovatkin ainoita asioita, joista voi jollain tavalla vääntää.
Fakta on tietenkin fakta, mutta väite ei välttämättä ole fakta.
Mielipiteistä taas ei voi vääntää, koska jos sadalla ihmisellä on jokaisella erilainen mielipide, kaikki sata ihmistä ovat oikeassa. Koska kyseessä on vain mielipide, ei fakta.
Faktoista ja väitteistä: joo, ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta ero on joskus hiuksenhieno. Joku, vaikkapa ulkomaalainen, voi pitää sitä väitteenä, jos sanon, että Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Ihan vain sanomalla, että hänestä se on väite eikä fakta.
Myös mielipide voi olla silti väite. Ja mielipiteissä esiintyy muuten paljon epätosia asioita. Esim. henkilö voi itse uskoa mielipiteeseensä ja pyrkii uskottelemaan sitä myös toisille, mutta ei ole tarkistanut silti sen todenperäisyyttä. Monikaan ei jaksa sanoa, että "minusta..." virkkeiden alkuun, vaikka se olisi monesti paikallaan.
Esim. "suomi on vaikea kieli" - tästä nyt sitten voi miettiä, onko kyseessä fakta, väite vai mielipide. Kaikki on suhteellista ja riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkistelee.
Totta, mutta käsittääkseni hyvään argumentointiin kuuluu myös se, ettei kuulijalle ole epäselvää, onko kyseessä mielipide vai faktana esitetty väite. "Suomi on vaikea kieli" (faktana esitetty väite) ja "Minusta suomi on vaikea kieli" (mielipide) . Yksi sana siis riittäisi tekemään eron näiden kahden välillä.
Sepä se, mutta kuten sanoin, niin moni sen "minusta"-sanan jättää pois. Ihan tahallisesti tosin, koska pyrkii populistisesti näin tekemään mielipiteestään faktaa, johon ehkä joku hyväuskoinen vielä lankeaakin. Joku on sitäkin mieltä, että "miksi jaksaisin sanoa 'minusta', koska totta kai se on mun mielipide, kun minä sen sanon".
Mutta eipä siihen muuten lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijjoo, lisäys vielä: nyt kun se kesäaika on, niin pimeys tulee klo 20-21. Pahempaan suuntaan mennään, kun talvi tulee. Totta, sikäli en siis näe kesäajan tuovan suurta ongelmaa keskivertoihmisen kohdalla esim. nukkumisen suhteen, mutta tuntikin on tärkeätä ulkoilu- ja D-vitamiiniaikaa ihmiselle töiden jälkeen, etenkin keväällä ja syksyllä. Toki on ihmisiä, jotka tekevät vuorotöitä tai muista syistä noudattavat poikkeuksellisempaa vuorokausirytmiä.
Saan sinusta sellaisen käsityksen, että sinusta jäsennelty argumentointi on sitä, että saat suuna päänä höpöttää omia mielipiteitäsi, vaikka ketään ei kiinnostakkaan sinun pitkät yksinpuhelusi
Ok, kiitos näkemyksestäsi. Minusta taas sillä ei ole mitään merkitystä, millaisen käsityksen saan sinusta, sillä en tunne sinua yhtään, joten en pidä olennaisena, tarpeellisena saati kohteliaana sitä kertoa.
Korjattakoon kuitenkin näkemystäsi. Minusta jäsennelty argumentointi (eikä tämä taida kovin mielipidekysymys edes olla) on sitä, että kertoo mielipiteen sekä perustelee, miksi ajattelee näin. Asiasta voi nostaa esille huonoja ja hyviä puolia, joko faktoihin tai omiin kokemuksiin perustuen.
Esim. googlesta jäsennelty teksti ja argumentoiti vastaavat pitkälti sitä, mitä ajan takaa.
Minulle tulee mieleen jokunen tapaamani ihminen, joka on sosiaalisesti kömpelö. Kun porukassa puheenaiheet etenee sujuvasti, niin nämä ihmiset jankkaavat vielä sitä samaa asiaa, mistä puhuttiin kaksi tuntia sitten ja haluavat kääntää sitä mielipidettään vielä eri suunnasta ja taas toisesta suunnasta. Kieltämättä hieman oudostihan tällaisia ihmisiä katsotaan, kun puheenaihe on muuttunut jo monta kertaa, tämä kyseinen ihminen jankkaa vielä saman mielipiteensä eri sanamuodoissa, mistä puhuttiin pari tuntia sitten.
Eli jää periaatteessa jumiin asioihin ja ei pääse eteen päin näissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tää some-elämä muuttanut ihmisten käyttäytymistä. KUn nähdään facebookista ja instagramista mitä toiselle kuuluu (muka) ja mitä se on puuhaillut, niin mitä sitä sitten enää soittelemaan ja kysymään.
Toisethan on sitä mieltä, että kaikki elämä on facebookissa, ja mitä siellä ei kerrota ei oo tapahtunut.
Mä olen katkassut tälläset kaverisuhteet kokonaan, enpä ole katunut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävälläni voi mennä useita päiviä siihen, ennen kuin hän vastaa katsomiinsa viesteihin (Whatsapp, sininen väkänen viestien kohdalla ja käy tiheästi sovelluksessa paikalla). Muutaman kerran olen sanonut, että tuo tuntuu minusta ikävältä eikä ole kiva kysellä perään jos pitäisi saada jotain sovittua. Pahoitteli, mutta on sanonut että tuo on vain hänen tyylinsä (ilmeisesti sitten alussa vähän skarppasi, kun tuo ei heti ollut ongelma). Yhteydenpito on alkanut minusta tuntua niin vaikealta, että olen ajatellut vain antaa olla. Ei ole kiva jo etukäteen varautua pettymyksiin toisen toiminnan takia, jos häneen ottaa yhteyttä.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Pyrin itse vastaamaan ensimmäisenä sellaisiin viesteihin, joissa on tarkoitus sopia jotain. Vaikka se viesti olisikin kaikista uusin. Eli mitä kiireellisempi asia, sitä nopeammin vastaan. Pelkkiin kuulumisten kyselyihin/kertomisiin vastaan viimeisenä ja mieluiten ajan kanssa, jotta vastaukseni eivät olisi tyyliin "ok", "kiva juttu" tms. Koska viestejä kuitenkin tulee päivittäin paljon ja niissä on useammissa sovittavia asioita, joutuu niitäkin priorisoimaan. Jos luen viestin illalla, en välttämättä ehdi vielä seuraavana päivänä vastata siihen.
Kuulumisten vaihtamisessakin voi olla ideana se, että kevyen rupattelun jälkeen sovittaisiin jotakin. Ihan kuten jos kadulla törmäisi tuttavaan.
Jos sitä sopimisasiaa ei ole esitetty viestissä vaan kysellään/kerrotaan vain kuulumisia, en pidä viestiin vastaamista kiireellisenä vaan vastaan ensin niihin, jotka ovat kiireellisiä. Vasta sen jälkeen vastaan kuulumisviesteihin siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet eli vanhin ensin ja sitten järjestyksessä uudempaan.
Itse olen alkanut karsia pois tuttavapiiristäni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu hirveän kankealta.
Varmasti ihan järkevä päätös. Pidät yhteyttä niihin, joiden kanssa yhteydenpito sujuu haluamallasi tavalla. Itse pidän reiluna viestien lähettäjiä kohtaan, että vastaan hyvin lyhyesti kiireellisiin viesteihin ensin ja sen jälkeen ajan kanssa saapumisjärjestyksessä muihin. Muutenhan jonkun viesti voisi roikkua vastaamattomana viikkoja.
Etkö voi kiittää viestistä ja vastata palaavasi asiaan kiireiden takia esimerkiksi huomenna?
Laittaa 20-30 tuollaista kiitosviestiä joka päivä? Missä välissä ehtii palata asiaan?
Osaatko käyttää leikkaa ja liimaa -toimintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävälläni voi mennä useita päiviä siihen, ennen kuin hän vastaa katsomiinsa viesteihin (Whatsapp, sininen väkänen viestien kohdalla ja käy tiheästi sovelluksessa paikalla). Muutaman kerran olen sanonut, että tuo tuntuu minusta ikävältä eikä ole kiva kysellä perään jos pitäisi saada jotain sovittua. Pahoitteli, mutta on sanonut että tuo on vain hänen tyylinsä (ilmeisesti sitten alussa vähän skarppasi, kun tuo ei heti ollut ongelma). Yhteydenpito on alkanut minusta tuntua niin vaikealta, että olen ajatellut vain antaa olla. Ei ole kiva jo etukäteen varautua pettymyksiin toisen toiminnan takia, jos häneen ottaa yhteyttä.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Pyrin itse vastaamaan ensimmäisenä sellaisiin viesteihin, joissa on tarkoitus sopia jotain. Vaikka se viesti olisikin kaikista uusin. Eli mitä kiireellisempi asia, sitä nopeammin vastaan. Pelkkiin kuulumisten kyselyihin/kertomisiin vastaan viimeisenä ja mieluiten ajan kanssa, jotta vastaukseni eivät olisi tyyliin "ok", "kiva juttu" tms. Koska viestejä kuitenkin tulee päivittäin paljon ja niissä on useammissa sovittavia asioita, joutuu niitäkin priorisoimaan. Jos luen viestin illalla, en välttämättä ehdi vielä seuraavana päivänä vastata siihen.
Kuulumisten vaihtamisessakin voi olla ideana se, että kevyen rupattelun jälkeen sovittaisiin jotakin. Ihan kuten jos kadulla törmäisi tuttavaan.
Jos sitä sopimisasiaa ei ole esitetty viestissä vaan kysellään/kerrotaan vain kuulumisia, en pidä viestiin vastaamista kiireellisenä vaan vastaan ensin niihin, jotka ovat kiireellisiä. Vasta sen jälkeen vastaan kuulumisviesteihin siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet eli vanhin ensin ja sitten järjestyksessä uudempaan.
Itse olen alkanut karsia pois tuttavapiiristäni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu hirveän kankealta.
Varmasti ihan järkevä päätös. Pidät yhteyttä niihin, joiden kanssa yhteydenpito sujuu haluamallasi tavalla. Itse pidän reiluna viestien lähettäjiä kohtaan, että vastaan hyvin lyhyesti kiireellisiin viesteihin ensin ja sen jälkeen ajan kanssa saapumisjärjestyksessä muihin. Muutenhan jonkun viesti voisi roikkua vastaamattomana viikkoja.
Etkö voi kiittää viestistä ja vastata palaavasi asiaan kiireiden takia esimerkiksi huomenna?
Laittaa 20-30 tuollaista kiitosviestiä joka päivä? Missä välissä ehtii palata asiaan?
Osaatko käyttää leikkaa ja liimaa -toimintoja?
Tottakai osaan, mutta mitä järkeä tuollaisessa olisi? Jos viestin lähettäjä näkee, että olen lukenut viestin, niin mitä iloa hänelle on, että ilmoitan vastaavani sitten, kun ehdin? Eiköhän se ole päivän selvää, että jos olen lukenut viestin, vastaan kun ehdin? Ja ensimmäisenä vastaan niihin, joissa asia on kiirellisin eli ollaan sopimassa jotain. Esimerkiksi nettikirppiksissä kaupankäynti tai koska olen parissakin FB-ryhmässä ylläpitäjä, niin kysymysten perusteella päätän, mihin on vastattava ensin ja mihin riittää, että vastaan joskus myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vänkäämisestä tosin pääsisi aasinsillalla sellaiseen aiheeseen, että ihmiset mielestäni kovin helposti ärsyyntyvät asiallisestakin pidemmästä keskustelusta tai kutsuvat sitä jankuttamiseksi, vänkäämiseksi, nalkuttamiseksi tai muulla halventavalla sanalla. Tuntuu, että keskustelun pitäisi olla nykypäivänä hyvin lyhyttä. Esim. täsmentämiset tai lisäkysymykset tuntuvat helposti kyllästyttävän.
Vaikkapa:
A: Olen sitä mieltä, että...
B: Jaa, minä taas ajattelen näin. Miten perustelet asiaa tai miten päädyit tähän näkemykseen?
A: Huoh, no kun...
B: Hmm. En kyllä vieläkään oikein ymmärrä. Mielestäni kuitenkin... [perusteluja]. Etkö ole näistäkään samaa mieltä?
A: Äh, en mä jaksa.
Joudun työssäni päivät pitkät selittämään ja perustelemaan ja pohtimaan innovaatioita ja innostamaan ihmisiä. Vapaalla haluan ystävien kanssa kevyttä rupattelua, enkä mitään perustelluja näkemyksiä. Toki joskus jutellaan syvällisempiäkin ja puretaan huolia. Mutta ystävät eivät ole minulle mitään mielipiteiden perustelu-suhteita. Kevyttä ja helppoa yhdessäoloa. Onneksi olen löytänyt samankaltaisia ystäviä. En tosiaan jaksaisi vapaalla tuollaista vänkäämistä. Teen sitä jo palkan edestä ihan tarpeeksi.
Osa ihmisistä nauttii väittelyistä, kun silloin tunteet käyvät voimakkaina. Kaikki eivät ja sekin on ihan ok. Hyvä olisi, jos jokaiselle löytyisi sellaista seuraa, jos viihdytään puolin ja toisin.
Jep. Ja en nyt niinkään voimakkaista tunteista tiedä, mutta minusta ns. maailmanparantaminen on vaikeata ilman jonkin sortin väittelyä. Siihen kuuluu erilaiset mielipiteet, niiden perustelu ja ehkä sitä myöten oman mielipiteen muuttuminen tai laajentuminen. Ei asia etene mihinkään, jos se on vain sellaista poteroissa istumista. Esim. poliittisista aiheista jos puhuu tai vaikkapa työttömyydestä, niin on aika luontevaa perustella näkemyksiään eikä vain heitellä jotakin.
Mä tykkään "parantaa maailmaa", mutta en sellaisten ihmisten kanssa, joilla se jää vain sanahelinäksi. Vaikka olisi miten fiksuja ja perusteltuja mielipiteitä, niin jos ne eivät tämän yksilön kohdalla johda yhtään mihinkään konkreettiseen, ei maksa vaivaa edes keskustella koko aiheesta. Kaikista parhaiten saa keskusteluja, kun lähtee mukaan toimintaan ja todellakin tekee yksilötasolla sen, mitä itselleen tärkeän asian kohdalla voi tehdä.
Nii, joskus näinkin ehkä. Mutta esim. mulle kesäaika on tärkeä, enkä mä voi sitä silti yksin päättää. :D Olen silti valmis käymään asiasta keskustelua kaveriporukassa, miksi mulle näin, vaikka varmasti keskustelumme ei johda mihinkään laajemmin ajateltuna - korkeintaan otakantaa.fi.ssä otamme kantaa oman mielipiteen puolesta.
Ylipäänsä en mä itse näe keskustelun pointtina sitä, että sen pitää aina johtaa johonkin tai muuten se on turhaa. Jotenkin tuollainen ajatus sabotoi jo lähtökohtaisesti keskustelun lähtökohtaisen ajatuksen. Vähän niin kun laskis jollain mittarilla, että onko tämä nyt tehokasta ajankäyttöä ja onko tästä keskustelusta hyötyä. Mulle ehkä maailmanparantaminen ei sanana tarkoita konkreettisen hyvän tekemistä, vaan se on sellaista laaja-alaista keskustelua lähes mistä tahansa.
Keskustelun kulku:
A: - Rakastan perhosia! Niin kauniita. Parasta kesässä.
B - Miksi rakastat juuri perhosia? Eivät ole kovin kummoisia. Entä kastemadot. Miksi et ylistä niitä, kun ne tekevät tärkeää työtä? Perustele mielipiteesi kunnolla!
A: - Täytyy jatkaa matkaa, jatkoja.Ei juuri kukaan pidä siitä, jos toinen käy päälle kuin yleinen syyttäjä.
Keskustelu olisi voinut sujua myös näin:
A: - Rakastan perhosia! Niin kauniita. Parasta kesässä.
B - Miksi rakastat juuri perhosia? Eivät ole kovin kummoisia. Entä kastemadot. Miksi et ylistä niitä, kun ne tekevät tärkeää työtä? Perustele mielipiteesi kunnolla!
A: Perhoset saavat minut kauneudellaan hyvälle tuulelle.
Kesä on niin lyhyt että ihailen myös kukkia ja luontoa yleensä.
Olisi tietysti mielenkiintoista tietää mikä saa ihmisen ihastelemaan perhosia ja pitämään limaisia matoja vastenmielisinä?
Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää miksi kauniin hyönteisen työ on vähäarvoisempaa kuin ruman.
Onkohan siitä tehty tutkimuksia?
B. olet outo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vänkäämisestä tosin pääsisi aasinsillalla sellaiseen aiheeseen, että ihmiset mielestäni kovin helposti ärsyyntyvät asiallisestakin pidemmästä keskustelusta tai kutsuvat sitä jankuttamiseksi, vänkäämiseksi, nalkuttamiseksi tai muulla halventavalla sanalla. Tuntuu, että keskustelun pitäisi olla nykypäivänä hyvin lyhyttä. Esim. täsmentämiset tai lisäkysymykset tuntuvat helposti kyllästyttävän.
Vaikkapa:
A: Olen sitä mieltä, että...
B: Jaa, minä taas ajattelen näin. Miten perustelet asiaa tai miten päädyit tähän näkemykseen?
A: Huoh, no kun...
B: Hmm. En kyllä vieläkään oikein ymmärrä. Mielestäni kuitenkin... [perusteluja]. Etkö ole näistäkään samaa mieltä?
A: Äh, en mä jaksa.
Joudun työssäni päivät pitkät selittämään ja perustelemaan ja pohtimaan innovaatioita ja innostamaan ihmisiä. Vapaalla haluan ystävien kanssa kevyttä rupattelua, enkä mitään perustelluja näkemyksiä. Toki joskus jutellaan syvällisempiäkin ja puretaan huolia. Mutta ystävät eivät ole minulle mitään mielipiteiden perustelu-suhteita. Kevyttä ja helppoa yhdessäoloa. Onneksi olen löytänyt samankaltaisia ystäviä. En tosiaan jaksaisi vapaalla tuollaista vänkäämistä. Teen sitä jo palkan edestä ihan tarpeeksi.
Osa ihmisistä nauttii väittelyistä, kun silloin tunteet käyvät voimakkaina. Kaikki eivät ja sekin on ihan ok. Hyvä olisi, jos jokaiselle löytyisi sellaista seuraa, jos viihdytään puolin ja toisin.
Jep. Ja en nyt niinkään voimakkaista tunteista tiedä, mutta minusta ns. maailmanparantaminen on vaikeata ilman jonkin sortin väittelyä. Siihen kuuluu erilaiset mielipiteet, niiden perustelu ja ehkä sitä myöten oman mielipiteen muuttuminen tai laajentuminen. Ei asia etene mihinkään, jos se on vain sellaista poteroissa istumista. Esim. poliittisista aiheista jos puhuu tai vaikkapa työttömyydestä, niin on aika luontevaa perustella näkemyksiään eikä vain heitellä jotakin.
Mä tykkään "parantaa maailmaa", mutta en sellaisten ihmisten kanssa, joilla se jää vain sanahelinäksi. Vaikka olisi miten fiksuja ja perusteltuja mielipiteitä, niin jos ne eivät tämän yksilön kohdalla johda yhtään mihinkään konkreettiseen, ei maksa vaivaa edes keskustella koko aiheesta. Kaikista parhaiten saa keskusteluja, kun lähtee mukaan toimintaan ja todellakin tekee yksilötasolla sen, mitä itselleen tärkeän asian kohdalla voi tehdä.
Nii, joskus näinkin ehkä. Mutta esim. mulle kesäaika on tärkeä, enkä mä voi sitä silti yksin päättää. :D Olen silti valmis käymään asiasta keskustelua kaveriporukassa, miksi mulle näin, vaikka varmasti keskustelumme ei johda mihinkään laajemmin ajateltuna - korkeintaan otakantaa.fi.ssä otamme kantaa oman mielipiteen puolesta.
Ylipäänsä en mä itse näe keskustelun pointtina sitä, että sen pitää aina johtaa johonkin tai muuten se on turhaa. Jotenkin tuollainen ajatus sabotoi jo lähtökohtaisesti keskustelun lähtökohtaisen ajatuksen. Vähän niin kun laskis jollain mittarilla, että onko tämä nyt tehokasta ajankäyttöä ja onko tästä keskustelusta hyötyä. Mulle ehkä maailmanparantaminen ei sanana tarkoita konkreettisen hyvän tekemistä, vaan se on sellaista laaja-alaista keskustelua lähes mistä tahansa.
Keskustelun kulku:
A: - Rakastan perhosia! Niin kauniita. Parasta kesässä.
B - Miksi rakastat juuri perhosia? Eivät ole kovin kummoisia. Entä kastemadot. Miksi et ylistä niitä, kun ne tekevät tärkeää työtä? Perustele mielipiteesi kunnolla!
A: - Täytyy jatkaa matkaa, jatkoja.Ei juuri kukaan pidä siitä, jos toinen käy päälle kuin yleinen syyttäjä.
Keskustelu olisi voinut sujua myös näin:
A: - Rakastan perhosia! Niin kauniita. Parasta kesässä.
B - Miksi rakastat juuri perhosia? Eivät ole kovin kummoisia. Entä kastemadot. Miksi et ylistä niitä, kun ne tekevät tärkeää työtä? Perustele mielipiteesi kunnolla!
A: Perhoset saavat minut kauneudellaan hyvälle tuulelle.
Kesä on niin lyhyt että ihailen myös kukkia ja luontoa yleensä.
Olisi tietysti mielenkiintoista tietää mikä saa ihmisen ihastelemaan perhosia ja pitämään limaisia matoja vastenmielisinä?
Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää miksi kauniin hyönteisen työ on vähäarvoisempaa kuin ruman.
Onkohan siitä tehty tutkimuksia?B. olet outo!
Joo. B ois saanut vaan jättää ton loppukaneettinsa pois ja myös hioa ekaa puheenvuoroaan, mutta muuten pätevää keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijjoo, lisäys vielä: nyt kun se kesäaika on, niin pimeys tulee klo 20-21. Pahempaan suuntaan mennään, kun talvi tulee. Totta, sikäli en siis näe kesäajan tuovan suurta ongelmaa keskivertoihmisen kohdalla esim. nukkumisen suhteen, mutta tuntikin on tärkeätä ulkoilu- ja D-vitamiiniaikaa ihmiselle töiden jälkeen, etenkin keväällä ja syksyllä. Toki on ihmisiä, jotka tekevät vuorotöitä tai muista syistä noudattavat poikkeuksellisempaa vuorokausirytmiä.
Saan sinusta sellaisen käsityksen, että sinusta jäsennelty argumentointi on sitä, että saat suuna päänä höpöttää omia mielipiteitäsi, vaikka ketään ei kiinnostakkaan sinun pitkät yksinpuhelusi
Ok, kiitos näkemyksestäsi. Minusta taas sillä ei ole mitään merkitystä, millaisen käsityksen saan sinusta, sillä en tunne sinua yhtään, joten en pidä olennaisena, tarpeellisena saati kohteliaana sitä kertoa.
Korjattakoon kuitenkin näkemystäsi. Minusta jäsennelty argumentointi (eikä tämä taida kovin mielipidekysymys edes olla) on sitä, että kertoo mielipiteen sekä perustelee, miksi ajattelee näin. Asiasta voi nostaa esille huonoja ja hyviä puolia, joko faktoihin tai omiin kokemuksiin perustuen.
Esim. googlesta jäsennelty teksti ja argumentoiti vastaavat pitkälti sitä, mitä ajan takaa.
Minulle tulee mieleen jokunen tapaamani ihminen, joka on sosiaalisesti kömpelö. Kun porukassa puheenaiheet etenee sujuvasti, niin nämä ihmiset jankkaavat vielä sitä samaa asiaa, mistä puhuttiin kaksi tuntia sitten ja haluavat kääntää sitä mielipidettään vielä eri suunnasta ja taas toisesta suunnasta. Kieltämättä hieman oudostihan tällaisia ihmisiä katsotaan, kun puheenaihe on muuttunut jo monta kertaa, tämä kyseinen ihminen jankkaa vielä saman mielipiteensä eri sanamuodoissa, mistä puhuttiin pari tuntia sitten.
Eli jää periaatteessa jumiin asioihin ja ei pääse eteen päin näissä asioissa.
Ainakaan itse en toimi noin esim. illanistujaisissa. Enkä oikeastaan tiedä, onko tuo sosiaalista kömpelyyttä. Ehkä enemmänkin tarkkuutta ja pedanttiutta, ehkä jää pohtimaan asioita? Miksi pitäisi nähdä asia jotenkin negatiivisessa valossa?
Mutta toki itsekin, kun paljon asioita analysoin, niin voin itsekseni miettiä asioita ja myöhemmin todeta tai laittaa viestiä, että hei, tuli vielä tämmöinen asia mieleen, en huomannut silloin sanoa. Se on eri asia, kiinnostaako se ketään tai ei, mutta olen ainakin silloin koittanut itse olla täsmällinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävälläni voi mennä useita päiviä siihen, ennen kuin hän vastaa katsomiinsa viesteihin (Whatsapp, sininen väkänen viestien kohdalla ja käy tiheästi sovelluksessa paikalla). Muutaman kerran olen sanonut, että tuo tuntuu minusta ikävältä eikä ole kiva kysellä perään jos pitäisi saada jotain sovittua. Pahoitteli, mutta on sanonut että tuo on vain hänen tyylinsä (ilmeisesti sitten alussa vähän skarppasi, kun tuo ei heti ollut ongelma). Yhteydenpito on alkanut minusta tuntua niin vaikealta, että olen ajatellut vain antaa olla. Ei ole kiva jo etukäteen varautua pettymyksiin toisen toiminnan takia, jos häneen ottaa yhteyttä.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Pyrin itse vastaamaan ensimmäisenä sellaisiin viesteihin, joissa on tarkoitus sopia jotain. Vaikka se viesti olisikin kaikista uusin. Eli mitä kiireellisempi asia, sitä nopeammin vastaan. Pelkkiin kuulumisten kyselyihin/kertomisiin vastaan viimeisenä ja mieluiten ajan kanssa, jotta vastaukseni eivät olisi tyyliin "ok", "kiva juttu" tms. Koska viestejä kuitenkin tulee päivittäin paljon ja niissä on useammissa sovittavia asioita, joutuu niitäkin priorisoimaan. Jos luen viestin illalla, en välttämättä ehdi vielä seuraavana päivänä vastata siihen.
Kuulumisten vaihtamisessakin voi olla ideana se, että kevyen rupattelun jälkeen sovittaisiin jotakin. Ihan kuten jos kadulla törmäisi tuttavaan.
Jos sitä sopimisasiaa ei ole esitetty viestissä vaan kysellään/kerrotaan vain kuulumisia, en pidä viestiin vastaamista kiireellisenä vaan vastaan ensin niihin, jotka ovat kiireellisiä. Vasta sen jälkeen vastaan kuulumisviesteihin siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet eli vanhin ensin ja sitten järjestyksessä uudempaan.
Itse olen alkanut karsia pois tuttavapiiristäni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu hirveän kankealta.
Varmasti ihan järkevä päätös. Pidät yhteyttä niihin, joiden kanssa yhteydenpito sujuu haluamallasi tavalla. Itse pidän reiluna viestien lähettäjiä kohtaan, että vastaan hyvin lyhyesti kiireellisiin viesteihin ensin ja sen jälkeen ajan kanssa saapumisjärjestyksessä muihin. Muutenhan jonkun viesti voisi roikkua vastaamattomana viikkoja.
Etkö voi kiittää viestistä ja vastata palaavasi asiaan kiireiden takia esimerkiksi huomenna?
Laittaa 20-30 tuollaista kiitosviestiä joka päivä? Missä välissä ehtii palata asiaan?
Onko tullut mieleesi, että jollekin tuo sinun saamasi viesti voi olla se päivän ainoa viesti minkä on lähettänyt? Ja odottaa siihen vastaustasi? Ei kaikille tule 20-30 viestiä päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävälläni voi mennä useita päiviä siihen, ennen kuin hän vastaa katsomiinsa viesteihin (Whatsapp, sininen väkänen viestien kohdalla ja käy tiheästi sovelluksessa paikalla). Muutaman kerran olen sanonut, että tuo tuntuu minusta ikävältä eikä ole kiva kysellä perään jos pitäisi saada jotain sovittua. Pahoitteli, mutta on sanonut että tuo on vain hänen tyylinsä (ilmeisesti sitten alussa vähän skarppasi, kun tuo ei heti ollut ongelma). Yhteydenpito on alkanut minusta tuntua niin vaikealta, että olen ajatellut vain antaa olla. Ei ole kiva jo etukäteen varautua pettymyksiin toisen toiminnan takia, jos häneen ottaa yhteyttä.
Mä ymmärrän tuon ihan hyvin. Pyrin itse vastaamaan ensimmäisenä sellaisiin viesteihin, joissa on tarkoitus sopia jotain. Vaikka se viesti olisikin kaikista uusin. Eli mitä kiireellisempi asia, sitä nopeammin vastaan. Pelkkiin kuulumisten kyselyihin/kertomisiin vastaan viimeisenä ja mieluiten ajan kanssa, jotta vastaukseni eivät olisi tyyliin "ok", "kiva juttu" tms. Koska viestejä kuitenkin tulee päivittäin paljon ja niissä on useammissa sovittavia asioita, joutuu niitäkin priorisoimaan. Jos luen viestin illalla, en välttämättä ehdi vielä seuraavana päivänä vastata siihen.
Kuulumisten vaihtamisessakin voi olla ideana se, että kevyen rupattelun jälkeen sovittaisiin jotakin. Ihan kuten jos kadulla törmäisi tuttavaan.
Jos sitä sopimisasiaa ei ole esitetty viestissä vaan kysellään/kerrotaan vain kuulumisia, en pidä viestiin vastaamista kiireellisenä vaan vastaan ensin niihin, jotka ovat kiireellisiä. Vasta sen jälkeen vastaan kuulumisviesteihin siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet eli vanhin ensin ja sitten järjestyksessä uudempaan.
Itse olen alkanut karsia pois tuttavapiiristäni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu hirveän kankealta.
Varmasti ihan järkevä päätös. Pidät yhteyttä niihin, joiden kanssa yhteydenpito sujuu haluamallasi tavalla. Itse pidän reiluna viestien lähettäjiä kohtaan, että vastaan hyvin lyhyesti kiireellisiin viesteihin ensin ja sen jälkeen ajan kanssa saapumisjärjestyksessä muihin. Muutenhan jonkun viesti voisi roikkua vastaamattomana viikkoja.
Etkö voi kiittää viestistä ja vastata palaavasi asiaan kiireiden takia esimerkiksi huomenna?
Laittaa 20-30 tuollaista kiitosviestiä joka päivä? Missä välissä ehtii palata asiaan?
Onko tullut mieleesi, että jollekin tuo sinun saamasi viesti voi olla se päivän ainoa viesti minkä on lähettänyt? Ja odottaa siihen vastaustasi? Ei kaikille tule 20-30 viestiä päivässä.
On tullut ja siksi yritänkin tässä selittää, että on meitäkin, joille tulee paljon viestejä joka ainoa päivä eikä niistä jokaiseen yksinkertaisesti vain voi, ehdi tai jaksa vastata heti. Ei edes sitä "Kiitos viestistäsi, palataan asiaan" -kommenttia. Just muutama päivä sitten illalla ennen nukkumaanmenoa huomasin viestin ihan tuntemattomalta ihmiseltä. Luin viestin, mutta koska asia ei ollut niin kiireellinen (liittyi yhteen kirjoittamaani julkaisuun), että olisi pitänyt vielä ennen puolta yötä siihen mitään kommentoida, vastasin vasta aamulla ennen töihinlähtöä.
Jotenkin vähän huvittaa ne ihmiset, jotka laittaa WhatsAppissa sen asetuksen, että ei näe, koska henkilö on ollut paikalla. Selvästi ajatuksena juurikin kyttäillä viestejä ja naputella haluamiaan viestejä, mutta tätä koitetaan piilotella, jotta voisi sanoa tarvittaessa, että "eeen mä oo ollu suinkaan paikalla".
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vähän huvittaa ne ihmiset, jotka laittaa WhatsAppissa sen asetuksen, että ei näe, koska henkilö on ollut paikalla. Selvästi ajatuksena juurikin kyttäillä viestejä ja naputella haluamiaan viestejä, mutta tätä koitetaan piilotella, jotta voisi sanoa tarvittaessa, että "eeen mä oo ollu suinkaan paikalla".
Tai sitten tuo tehdään juuri niitä varten, jotka huomatessaan toisen olleen paikalla ovat heti "YHYY, se oli täällä, mutta ei vastannut MULLE".
Kuulumisten vaihtamisessakin voi olla ideana se, että kevyen rupattelun jälkeen sovittaisiin jotakin. Ihan kuten jos kadulla törmäisi tuttavaan.