Mikä tämä uudistus nyt on? Stockan myyjät kiinnittävät omia tarrojaan jotka ovat myyneet?
Onko kenelläkään tarkempaa tietoa? Onko stocka alkanut kyttäämään myyjien työntekoa?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään uusi juttu. Urheiluliikkeessä asioidessani myyjä laittoi oman numerosarjan hintalappuun. Varmaan joku myyntibonus minkä sitten saavat perusliksan päälle.
Gigantti ja muut elektroniinkaliikkeet aina ollut myös sama. Seuraavat myyjän myyntiä.
Ilmankos ovat niin päällekäyviä ja painostavia. Kannattais ennemmin panostaa tuoteosaamiseen, sillä siinä osa Gigantin myyjistä on ala-arvoisia. Yksi vanhempi naismyyjä oli poikkeus, osasi oikeasti kertoa sähköhammasharjoista ja niiden eroista, kaupat tuli.
Gigantilla kun "odota tehdää sulle tää takuukuitti" tarkoitaa vain että merkkaavat myynnin itselleen sillä koneella. Se takuukuitti tulee ihan kassalta ilman mitään muuta toimenpidettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos huomaan että jossain on tällainen systeemi käytössä, menen toiseen liikkeeseen.
Miksi? Kyllä mä haluan että mua palvellut myyjä saa puumerkkinsä kuittiin. Et ole ilmeisesti koskaan tehnyt työtä jossa sua mitataan tuloksella. Lähtökohtaisesti sun pitää tuoda yrittäjälle enemmän viivan alle plussaa kuin mitä aiheutat kuluja. Niin se toimii, taikaseinää josta rahaa revitään ei oikeasti ole.
Tämäkin sai alapeukun :D Ei hyvää päivää...miten pihalla ihmiset voi olla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos myyjän vuoro loppuukin ja sua ystävällisesti pitkään palvellut myyjä ei saakkaan tarraa vaatteisiin? Vai onko tämä tapa saada myyjät tekemään ilmaista ylityötä.
Kellokorttisysteemi mielestäni tuolla.
Eihän se poista sitä mahdollisuutta, ettei olisi ilmaisesta ylityöstä silti kyse, eihän myyjää pyydetä jäämään ylitöihin, vaan rahan tarpeessa vaan jää venymään paikalle. Ta näkee, koska leimaa itsensä ulos, mutta ei se ylimenevä aika tarkoita palkallista ylityötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos myyjän vuoro loppuukin ja sua ystävällisesti pitkään palvellut myyjä ei saakkaan tarraa vaatteisiin? Vai onko tämä tapa saada myyjät tekemään ilmaista ylityötä.
Kellokorttisysteemi mielestäni tuolla.
Eihän se poista sitä mahdollisuutta, ettei olisi ilmaisesta ylityöstä silti kyse, eihän myyjää pyydetä jäämään ylitöihin, vaan rahan tarpeessa vaan jää venymään paikalle. Ta näkee, koska leimaa itsensä ulos, mutta ei se ylimenevä aika tarkoita palkallista ylityötä.
Usein näistä ylitöistä ei saa kompensaatiota. Vaatteet kun vaihdetaan omalla ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Jo 70- luvulla olin myyjänä liikkeessä jossa oli provisiopalkka. Pienehkö petuspalkka ja sen päälle provisio myynnin mukaan.
Kyllä oli kireä kilpailu työkaverien kesken. Kerran kävivät jopa käsiksi toisiinsa.
Amerikassa siskoni oli Victorias Secretin myyjänä. Siellä oli aivan mielettömät myyntitavoitteet. Jos sisareni ei päässyt tavoitteeseen, osti hän tuotteita itselleen miehensä luottokortilla. Toi kivat tuliaiset lomalle tullessaan.
Victoria's secretillä edelleenkin (ainakin USAssa) ollaan tarkkoja, että asiakas muistaa häntä palvelleen myyjän nimen, eli esim. jos joku auttoi minua etsimään kokoja, hän lopuksi muisti mainita, että hänen nimensä oli se ja se, ja vielä näytti nimikylttiään, että osasin sitten vastata kassalla olevan myyjän "did anyone help you today?" -kysymykseen oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo 70- luvulla olin myyjänä liikkeessä jossa oli provisiopalkka. Pienehkö petuspalkka ja sen päälle provisio myynnin mukaan.
Kyllä oli kireä kilpailu työkaverien kesken. Kerran kävivät jopa käsiksi toisiinsa.
Amerikassa siskoni oli Victorias Secretin myyjänä. Siellä oli aivan mielettömät myyntitavoitteet. Jos sisareni ei päässyt tavoitteeseen, osti hän tuotteita itselleen miehensä luottokortilla. Toi kivat tuliaiset lomalle tullessaan.Victoria's secretillä edelleenkin (ainakin USAssa) ollaan tarkkoja, että asiakas muistaa häntä palvelleen myyjän nimen, eli esim. jos joku auttoi minua etsimään kokoja, hän lopuksi muisti mainita, että hänen nimensä oli se ja se, ja vielä näytti nimikylttiään, että osasin sitten vastata kassalla olevan myyjän "did anyone help you today?" -kysymykseen oikein.
Yök! Kauheeta työntekijän kyykytystä. Toivottavasti ei tule Suomeen moinen!
Vierailija kirjoitti:
Kävelin tässä eräänä päivänä Helsingin Stockmannin hajuvesiosaston läpi. Kaikilla naismyyjillä oli älyttömyyskännykkä kädessä ja naama kiinni sen ruudussa. Eipä kovin hyvää kuvaa antanut.
Toivottavasti pitävät jatkossakin. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin valita hajuvettä myyjän hönkiessä niskaan. Pakenen aina paikalta, kun myyjät ripustautuu.
Tuo kåytäntö on ollut aikoja sitten muualla. Siten taataan, että joku myyjistä ei laiskottele kun muut myyjät tekevät työt. Se lisää myös motivaatiota kun näkee oman tuloksen.
Laiskoille tuo ei sovi.
Entinen myyjä
Kuulostaa rasittavalta systeemiltä juuri amerikan malliin. Jenkeissä joissakin vaatekaupoissa heti ovesta sisään kävellessä vastassa oli yli-innokkaita nuoria myyjiä, jotka avustamisen lomassa pyrkivät varmistamaan, että tiedän myyjän nimen. Kun ilmeeni oli tasoa "se oli satasen seteli", nainen katosi nopeasti. Kassalla maksaessa kysyttiin, onko joku avustanut tuotteen valinnassa. Tässä vaiheessa kun olisi sanonut myyjän nimen, niin henkilö olisi saanut myyntiprovikat. Minua ei ainakaan kiinnosta farkkuja ostaessani painaa mieleen henkilökunnan nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Jack and Jonesissa samantyyppinen systeemi, se joka palveli saa myynnit omiin nimiinsä.
Gigantissa oli myös sellainen lappusysteemi.
Stockan palvelu on huonontunut. Sitä on siis vaikeampi saada. Palvelu on se josta mielellään maksoi vähän enemmän, ja tarjonnan monipuolisuudesta. Molemmat kärsineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo 70- luvulla olin myyjänä liikkeessä jossa oli provisiopalkka. Pienehkö petuspalkka ja sen päälle provisio myynnin mukaan.
Kyllä oli kireä kilpailu työkaverien kesken. Kerran kävivät jopa käsiksi toisiinsa.
Amerikassa siskoni oli Victorias Secretin myyjänä. Siellä oli aivan mielettömät myyntitavoitteet. Jos sisareni ei päässyt tavoitteeseen, osti hän tuotteita itselleen miehensä luottokortilla. Toi kivat tuliaiset lomalle tullessaan.Victoria's secretillä edelleenkin (ainakin USAssa) ollaan tarkkoja, että asiakas muistaa häntä palvelleen myyjän nimen, eli esim. jos joku auttoi minua etsimään kokoja, hän lopuksi muisti mainita, että hänen nimensä oli se ja se, ja vielä näytti nimikylttiään, että osasin sitten vastata kassalla olevan myyjän "did anyone help you today?" -kysymykseen oikein.
Yök! Kauheeta työntekijän kyykytystä. Toivottavasti ei tule Suomeen moinen!
Vastaava tapaus tuli itselleni vastaan Stockalla, tästä tosin on aikaa jo viitisen vuotta. Kassalla sitten kyseltiin, että kuka sinua tänään palvelu? Ai et muista nimeä, no miltä hän näytti? Vai tummatukkainen nainen, oliko se todella tummatukkainen vai oliko hiukset hieman kiharat?
Siis apua. Minun ajatukseni keskittyi ihan vain istuvien kenkien valkkaamiseen ja tuleviin hautajaisiin eikä myyjän tukan tuijotteluun. Lopulta oikea myyjä huikkasi toiselta puolelta kauppaa, että juu, tuo on minun asiakkaani.
En enää toiste tohtinut lähtä kenkäostoksille kyseiseen paikkaan. Kuvittelisin, että tällainen menettelytapa on stressaava liikkeen työntekijöillekin.
Kyllä kai jokaisessa erikoisliikkeessä merkataan myyjien työn tuloksena syntyneitä myyntejä ylös, mutta usein se tehdään niin ettei asiakas huomaa. Ja mielestäni asiakkaan ei pidäkään huomata
Hyi että, jos meidän työpaikalle joskus tulee tuollainen käytäntö niin kyllä jää asiakaspalveluala mulla siihen. Kyllä meilläkin on tottakai päivä- ja kuukausikohtaiset myyntitavoitteet, mutta niihin pyritään yhtenä hyvänä tiiminä toisia kannustaen, eikä tuollalailla työkaveria vastaan kisaten. Ei varmaan ole kovin nautonnillinen ilmapiiri noissa paikoissa olla työssä, kun on kauhea stressi jatkuvasti siitä, että pääsetköhän nyt tavoitteeseen vai et.
Gigantissa oli myös sellainen lappusysteemi.[/quote]
Joo, kävin sieltä hakemassa pölynimuripussipaketin hyllystä. Olin kävelemässä kassalle, kun myyjä huusi perään, että pitää laittaa numerolappu mukaan, "jotta kassa tietää, että menee oikein".
Vasa kirjoitti:
Gigantissa oli myös sellainen lappusysteemi.
Joo, kävin sieltä hakemassa pölynimuripussipaketin hyllystä. Olin kävelemässä kassalle, kun myyjä huusi perään, että pitää laittaa numerolappu mukaan, "jotta kassa tietää, että menee oikein".
Tää ketju on kyllä hyvin paljastanut myyjien uusia käytäntöjä! Toki myyntiä ja myyjiä on hyvä seurata, mutta voi sen tehdä myös asiakasta kunnioittaen!
Vierailija kirjoitti:
Hyi että, jos meidän työpaikalle joskus tulee tuollainen käytäntö niin kyllä jää asiakaspalveluala mulla siihen. Kyllä meilläkin on tottakai päivä- ja kuukausikohtaiset myyntitavoitteet, mutta niihin pyritään yhtenä hyvänä tiiminä toisia kannustaen, eikä tuollalailla työkaveria vastaan kisaten. Ei varmaan ole kovin nautonnillinen ilmapiiri noissa paikoissa olla työssä, kun on kauhea stressi jatkuvasti siitä, että pääsetköhän nyt tavoitteeseen vai et.
Joo, uskon että tekee huonoa ilmapiirille, JA se näkyy kyllä aina asiakkaille!
Tässä Stockan tapauksessa kaksi myyjää pohtivat ihan ensin, kumpi ”palvelee”, eli pääsee kiinnittämään tarroja..
-ap
Ei kuulu mielestäni hyvään asiakaspalveluun.
Mun entisessä työpaikassa oli samantapainen kyttäyssysteemi mutta meillä luotettiin ainakin vielä muutama vuosi sitten ihan myyjän omaan henkilökohtaiseen tukkimiehen kirjanpitoon. Tämä oli yksi syistä miksi lähdin alalta vaikka se muuten oli kutsumukseni. Eipä ole ikävä takaisin kun saa sitä palkkansa (ja enemmänkin) kyttäämättäkin.
Ostin Stockalta takin noin kuukausi sitten, näytti tosiaan olevan jokin tuollainen systeemi käytössä. Myyjällä oli tabletti, josta näpytteli jotain. Liittyi varmaan juurikin siihen että saatiin kirjattua myynti hänelle. No, ei siinä mitään, olin tyytyväinen palveluun kyllä.