Lue keskustelun säännöt.
Vihaan lastani.
08.06.2018 |
En vaan pysty rakastamaan esikoistani. 11v tyttö joka on kertakaikkiaan mahdoton. Jatkuvasti kiusaa pikkusisaruksiaan. Joka asiasta nostaa hirveän metelin. Tänään kun huomautin että etukäteen sovittu puhelimenkäyttöaika on täynnä, tuloksena silmitön raivo, lapsi haukkuu mut maailman huonoimmaksi äidiksi, sanoo haluavansa tappaa itsensä ja yrittää hakea keittiöstä veitsen. Tilanteen hieman rauhoituttua lukittautuu vessaan jossa pursottaa seinille kaikki minun meikkivoiteet ja muut rasvatuubit. Eilen tyttö raivostui kun piti tulla sisälle illalla, tuloksena rikki potkittu ulko-oven lasi.
Aina suuttuessaan tyttö sanoo haluavansa tappaa joko minut tai itsensä. Ja vahingoittaa omia tavaroitaan. Viimeksi leikkasi rakkaalta uninalleltaan kädet kun suuttui minulle jostain. Sitä on sitten itketty kun nalle on rikki.
En vaan jaksa enää. Jos ei olisi noita kahta muuta lasta, oisin lähteny jo lätkimään, jättänyt lapsen kelvottomalle isälleen.
En vain pysty rakastamaan lasta joka on noin sairas mieleltään. Varmasti olen maailman huonoin äiti, mutta minä en vain pysty.
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä kyse synnynnäisestä psykopatiasta? Sehän kuulemma on synnynnäistä. Eli kuvaat miestäsi kelvottomaksi. Onko tytär perinyt häneltä psykopatian tai narsismin.
Nyt on jo kova kiire kasvattaa tyttärestä sitten yhteiskuntakelpoinen. Voihan psykopaatti kun oppia käyttäytymään asiallisesti, vaikkei tunteita olisikaan. Ota yhteyttä koulupsykologiin on ja kysy neuvoa.
Oletko tosissani tämän kanssa? Lasten isä on todellakin aika mahdoton ihminen, mutta olen aina ajatellut että lapsilla olisi hyvä olla kun ovat saaneet minun kanssani viettää tasaista, hyvää elämään viime vuosiin asti. Voiko nämä piirteet tosiaan periytyä noin paljon ympäristöstä huolimatta?
En tiedä missä olen tehnyt väärin. Olen itse tasapainoinen, rauhallinen ihminen. Samoin kaksi muuta lastani. Tytön kanssa en vaan pärjää.
Meidän pienessä koulussa ei ainakaan ole mitään koulupsykologia, mihin lapsi pitäisi viedä? Yksityiselle?
ap
Tee lapsesta lasu niin asiat alkavat edistyä.
Ap, lapsesi isä ei näiden tietojen valossa ole psykopaatti eikä narsisti. Kerroit ettei ollut riitoja eikä väkivaltainen. Joi liikaa. Alkoholismi ei ole sama kuin vaikea persoonallisuushäiriö. Olet muuttamassa toiselle paikkakunnalle sen takia, että exäsi ”vainoaa”, vaikka esikoisesi elää keskellä kriisiä saamatta apua. Nyt on peiliin katsomisen paikka. Toivottavasti muuton myötä saat apua sekä lapsellesi että itsellesi, ja muutat isommalle paikkakunnalle. Se, miten kuvailet lastasi hirviöksi, kielii mielestäni enemmän sinun psyykeen ongelmista kuin mistään muusta. Tarvitset kaiken avun, mitä saada voi. Soita heti tänään valtakunnalliseen mielenterveysseuran tukipuhelimeen. Kysy miten edetä. Mutta älä syytä exääsi. Exäsi ei ole narsisti/psykopaatti, jos olisi, tarinasi olisi a i v a n erilainen.
Ota yhteyttä perheneuvolaan. Sekä sinä että lapsi saatte sieltä apua.
Meillä vähän samanlainen tapaus. Teinipoika, joka ei ole koskaan kunnolla oppinut rajojaan. Yhdessä hetkessä hankala, väkivaltainen... Toisessa hetkessä ihan normaali, ihana nuori. Koulu sujuu arvosanojen osalta, sosiaaliset suhteet hankalampia, kavereita on, mutta vaihtuvat tiuhaan. Välillä mietin kumpi puoli on sitä todellisuutta, onko hankalat jaksot oireilua jostain vai hyvät vain esittämistä. Meillä ei ole eroja tms taustalla, ihan perusperhe. Pojalla on vanhempi sisko ja nuorempi veli. He ovat aivan tavallisia.
Meillä on tosiaan perheneuvolan asiakkuus ollut jo joitakin vuosia. Poika käy terapiassa, olemme käyneet perheenä juttelemassa jne. Jonkinasteista aistiyliherkkyyttä ja lievää aspergeroireistoa, mutta ei diagnoosiin saakka.
Vaikka rakastankin poikaa, välillä kyllä kielteiset tunteet meinaavat ottaa vallan. Ahdistaa, kun omassa kodissaan saa pelätä väkivaltaa, raivokohtauksia ja yksi kulkee omia polkujaan. Väliaikaista sijoitusta meille on ehdotettu, en tiedä, se tuntuu raskaalta keinolta. Nuorempana oli tukiperhe, mutta nykyään poika viis veisaa näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä mistä hakisin apua. Asutaan pienenpienellä paikkakunnalla. Terveyskeskuksessa viimeksi mainitsin asiasta, siellä vaan kohautettiin hartioita. Kouluterkalle sanoin asiasta, hän ei osannut oikeen mitään sanoa, kuulemma alkavan teini-iän oireita.
Mistä tällaiseen saa apua?? Eikä mulla ole rahaa mihinkään kalliiseen yksityiseen lääkäriin tms., nyt jo taloudellisesti tiukkaa.ap
Perheneuvola olisi varmaan oikea osoite ensi alkuun, siitä ohjataan terapiaan. Tai jos paikkakunnallasi ei sellaista ole, lastensuojeluilmoitus. Apuahan teidän on saatava - lapsi kuulostaa tarvitsevan apua monenlaisiin ongelmiin.
Miten te nielette taas tän palstatrollin keksimän paskan provoon! Niin täynnä taas virheitä, että vuotaa ku seula! -1000/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvola voi auttaa lapsen käytösongelmissa. Sinne vaan varaamaan aikaa.
Ei oman lapsen oikeasti väkivaltaisesta ja arvaamattomasta käytöksestä tarvitse pitää. Se on sitten eri asia, onko lapsella ohimeneviä ongelmia vai onko tuo hänen luonteensa. Lapsi tarvitsee joka tapauksessa nyt ammattilaisten apua, ja täällä on ollut hyviä vinkkejä mistä hakea apua.
Ap antaa tietoa tipoittain varmasti siksi, että pelkää jonkun tunnistavan perheensä.
Maanantaina heti yhteys kunnan lastensuojeluun, niin sieltä ainakin osataan neuvoa, mistä saa apua väkivaltaiselle lapselle. Tuossa on kyse jo myös nuorempien sisarusten turvallisuudesta. Kun on jo kerran selvää, ettei tyttö hallitse käytöstään ja mielialojen vaihtelua enää normaalisti, on parempi hankkia hänelle nyt heti apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä tai hyväksikäytetyltä/pahoinpidellyltä lapselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä menikö minulta ohi, mutta onko tytön käytös ollut pitkään kuvailemasi kaltaista vai onko tosiaan vasta esimurrosiässä alkanutta.
Jos tilanne on jatkunut pitkään ja viime aikoina pahentunut, niin mielestäni voisit koululääkärin kautta pyytää lastenpsykiatrian arviota.
Viimeisen puolen vuoden aikana on muuttunut tällaiseksi. En tiedä vaikuttaako se myös kun tyttöä jännittää muutto kesän lopulla toiselle paikkakunnalle, uuteen kouluun. Oli vaan pakko muuttaa, jo senkin takia että päästään lasten isästä kauemmas. Tyttö jännittää uutta koulua kovasti, mutta ei tämä sairas käytös voi täysin sillä selittyä.
ap
Ei pelkkä muutto voi laukaista tuollaista käytöstä. Onko isä tehnyt lapselle jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen käytös ei ole normaalia. Pyydä tk:sta lähete lastenpsykiatrille.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän myös että olen aika haluton hakemaan apua. Lasten isä tosiaan vainoaa ja piinaa, ja jos kuulisi että tyttö on joutunut psykologille, alkaisi hirveä syyttely. Että minä olen pilannut lapsen elämän ja että minä aiheutan kaiken tämän. En voi ottaa sellaista paskamyrskyä vastaan, se on nähty. Minulla on kaksi pienempää lasta joista pitää pitää huolta, en pysy täysjärkisenä jos exä taas yltyy kiusaamaan minua kuten on jo pitkään tehnyt.
ap
Eli ajattelet nyt vain itseäsi? Itsekkäistä syistä et viitsi hakea apua, jota lapsesi tarvitsee?
Ei tuolle voi hattua nostaa. Toivotaan, että joku läheisenne puuttuisi asiaan jos lapsen äidistä ei siihen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi on sellaisia ongelmia että lastensuojeluun yhteyttä, nuorisokoti vois olla nyt se paras valinta, sillä tää nuori todella tarvitsee rajoja, mitä ei ilmeisesti kotona pystytä pitämään, eikä tuo asenne omaa lasta kohtaan oo yhtään sen parempi, kun kyseisen lapsen käytös!!!
- kasva hiukan enemmän aikuiseksi
- älä sano ettet rakasta
- pilalle hemmoteltu prinsessa
- syy on ymmärtämätömissä vanhemmissa
- olisi tarvinnut vain syliä ja rajoja
- mitä olet tehnyt lapsellesi, onko rajat liian tiukat?
- oletko työstänyt läheisriippuvuuttasi
- äidillä ei ilmeisesti enää aikaa tai halua antaa tarpeeksi huomiota
- itsekkäistä syistä et viitsi hakea apua
- sinä olet tehnyt valinnan, jota lasen on vaikea kestää
Nämä kukkahattujeesustelijat täällä taas tapansa mukaan syyttävät vanhempia. He eivät ymmärrä tai halua ymmärtää, että toisinaan lapsi voi olla aivan hel...tin rasittava kauhukakara ilman, että se on millään selvällä ja suoralla tavalla vanhempien syytä. Kenenkään ei tarvitse rakastaa ketään, sillä se on eri asia kuin vastuunkanto. Nämä ymmärtämättömät myös olettavat, että halpa ja toimiva apu näihin ongelmiin on ihan vain yhteydenoton päässä. Kokemuksesta sanon, että asiat eivät välttämättä ole näin yksinkertaisia ratkaistavaksi.
Ulkopuolisen avun tarve kriittinen
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolisen avun tarve kriittinen
Näin 7 vuoden päästäkin? Mistä tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä kyse synnynnäisestä psykopatiasta? Sehän kuulemma on synnynnäistä. Eli kuvaat miestäsi kelvottomaksi. Onko tytär perinyt häneltä psykopatian tai narsismin.
Nyt on jo kova kiire kasvattaa tyttärestä sitten yhteiskuntakelpoinen. Voihan psykopaatti kun oppia käyttäytymään asiallisesti, vaikkei tunteita olisikaan. Ota yhteyttä koulupsykologiin on ja kysy neuvoa.
Psykopatiaa ei tietääkseni diagnosoida lapsella.
Olisiko tässä ilmiö, että patempi huono huomio kuin ei huomiota lainkaan?
Mutta kun tilanteet lähtevät eteenpäin monesti ei enää voimavarat riitä. Tuossa on taustalla ehkä pidempi aika jolloin on koettu, että pikkusisarukset ovat vieneet äidin tai isän.
Tai en tiedä.
Usein pysähtyminen ja rakkaus ja läsnäolo pelastaisi tilanteen. Kuitenkin tämä maailma vaatii niin paljon äideiltä, että riittääkö siihen aina voimat?
Ulkopuoliseen apuunkaan ei voi luottaa. Voi olla kohtalokasta, että aletaan vääntämään jotain mielenterveysdiagnoosia liian varhain. Palaverit eivät ketään auta.
Jos olisi voimaa ja rauhaa pysähtyä kohta a.aan toinen, se voisi auttaa.