Lue keskustelun säännöt.
Vihaan lastani.
08.06.2018 |
En vaan pysty rakastamaan esikoistani. 11v tyttö joka on kertakaikkiaan mahdoton. Jatkuvasti kiusaa pikkusisaruksiaan. Joka asiasta nostaa hirveän metelin. Tänään kun huomautin että etukäteen sovittu puhelimenkäyttöaika on täynnä, tuloksena silmitön raivo, lapsi haukkuu mut maailman huonoimmaksi äidiksi, sanoo haluavansa tappaa itsensä ja yrittää hakea keittiöstä veitsen. Tilanteen hieman rauhoituttua lukittautuu vessaan jossa pursottaa seinille kaikki minun meikkivoiteet ja muut rasvatuubit. Eilen tyttö raivostui kun piti tulla sisälle illalla, tuloksena rikki potkittu ulko-oven lasi.
Aina suuttuessaan tyttö sanoo haluavansa tappaa joko minut tai itsensä. Ja vahingoittaa omia tavaroitaan. Viimeksi leikkasi rakkaalta uninalleltaan kädet kun suuttui minulle jostain. Sitä on sitten itketty kun nalle on rikki.
En vaan jaksa enää. Jos ei olisi noita kahta muuta lasta, oisin lähteny jo lätkimään, jättänyt lapsen kelvottomalle isälleen.
En vain pysty rakastamaan lasta joka on noin sairas mieleltään. Varmasti olen maailman huonoin äiti, mutta minä en vain pysty.
Kommentit (68)
Mitä olet tehnyt lapselle? Eihän tuo normaalia ole. Onko rajat liian tiukat? Onko tosiaan jotain liian älyttömiä puhelinkieltoja, ajattele jos joku kieltäisi sinua käyttämästä puhelintasi? Ex selkeä vainoava narsisti, oletko itse työstänyt läheisriippuvuutesi (joka on siis narsistin vastinpari)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pamppu2018 kirjoitti:
Näitä kullannuppuja olen tavannut Hämeenlinnan vankilassa jo yli 30 vuoden ajan. Olen vanginvartija...Ajoissa pitää hakea apua, ettei mene liian pitkälle. .Monesti on syy juuri ymmärtämättömissä vanhemmissa. Lapsi, jota ei ole autettu ajoissa, päätyy liian usein viranomaisten huostaan...lopulta vankilaan..Olen läheltä seurannut jo 30 vuotta tätä kuviota. Moni lapsi olisi vain tarvinnut syliä ja rajoja...ennen vankilaa.
Ja pah!
Oma poikani oli vähän tuollainen ollessaan 13v. ja ihan normaali nyt, kun on 14 vuotta.
Normaalia murrosiän kuohuntaa, menee ohi.
Toisilla se on vaan rankempaa kuin toisilla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt lapselle? Eihän tuo normaalia ole. Onko rajat liian tiukat? Onko tosiaan jotain liian älyttömiä puhelinkieltoja, ajattele jos joku kieltäisi sinua käyttämästä puhelintasi? Ex selkeä vainoava narsisti, oletko itse työstänyt läheisriippuvuutesi (joka on siis narsistin vastinpari)?
Ihan normaalit rajat meillä on aina ollut, niistä pidetään kiinni. Ihan samoja käytäntöjä kuin muilla samanikäisillä.
En omasta mielestäni ole läheisriippuvainen, en tosi ihan tarkkaan tiedä mitä se tarkoittaa. Itsenäinen ole aina ollut, ja tasapainoinen. Miehen jätin aikanaan kun juominen lähti käsistä hänellä. Oli siinä muutakin tietenkin. Väkivaltaa ei ollut, eikä pahempia riitoja. Lapset eivät ryyppäämistään ehtineet nähdä, lähdin niin aikaisessa vaiheessa. Tottakai ero otti koville lapsillekin. Mutta ei se mielestäni selitä aivan sairasta käytöstä mitä tytöllä esiintyy. Hyvä meillä on ollut, mulla ja lapsilla nelistään, viime aikoihin asti.
Yhteyttä paikkakunnan perhekeskukseen. Tyttö psykologille ja vaikka itse teet lasun, että saat apua 😊
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä mistä hakisin apua. Asutaan pienenpienellä paikkakunnalla. Terveyskeskuksessa viimeksi mainitsin asiasta, siellä vaan kohautettiin hartioita. Kouluterkalle sanoin asiasta, hän ei osannut oikeen mitään sanoa, kuulemma alkavan teini-iän oireita.
Mistä tällaiseen saa apua?? Eikä mulla ole rahaa mihinkään kalliiseen yksityiseen lääkäriin tms., nyt jo taloudellisesti tiukkaa.ap
Terkka on oikeassa.
Muista että et pidä liian tiukkoja rajoja.
Toiset on juuri silloin hankalia, kun alkaa hormoonit kehossa mylläämään. Aiheuttaa raivoa.
Voin sanoa että ohi menee. Meni munkin teinillä.
Toinen ei raivonnut vaan itki.
Kummatkin ihan normaaleja, kun pahin hormonien kuohunta meni ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Juu. Kyllä nyt on kirjoitettu, että psykopatia on synnynnäistä. Mutta rauhallsuudellasi olet varmaan tehnyt jo paljon hyvää lapsen perustan turvaamiseksi. Ehkä perinyt isältään tuon?[/quote]
Teetkö tahallasi kiusaa? Tässä ei ole mitään, mikä viittaisi psykopatiaan! Lapsella on paha olla, on peliriippuvuutta, äidillä ei ilmeisesti enää aikaa tai halua antaa tarpeeksi huomiota, kenties siksi on mustasukkainen ja kiusaa sisaruksiaan, ei hallitse omia raivokohtauksiaan, kostaa vihaisena kun ei muutakaan keksi, mikä tässä on psykopatiaa? Pehmolelunsa perään itkeminen ei myöskään ole psykopatian merkki.
Jos haluat oikeasti korjata tilannetta, varaat lapselle ihan varta vasten ajan terveyskeskukseen (tuollainen ei hoidu millään sivulauseella jollain muulla käynnillä), kerrot siellä lapsen raivokohtauksista ja itsetuhoisuudesta. Heidän on pakko ottaa se tosissaan. Sekin voisi auttaa ainakin alkuun, jos koittaisit huomata hyvän lapsessa ja järjestäisit teille hyvää, kahdenkeskistä aikaa, että lapsen itsetunnolla olisi mahdollisuus parantua ja teille syntyä parempi suhde.
Meillä on aspergerpoika, jonka kanssa ollaan saatu tehdä kova työ kiukun ilmaisemisen opettelemisen kanssa ja sen kanssa, ettei lapselle tulisi huono itsetunto, vaikka häntä on joutunut ojentamaan paljon. Tosi usein on joutunut itse nielemään kiukkua ja laittamaan omat tarpeet syrjään, mutta nyt se työ on ruvennut kantamaan hedelmää ja asiat sujuvat hänen kanssaan.
Tämä on taas näitä kun kerjätään huomiota.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lasu niin saat apua. Ennen kuin joku joutuu tytön takia sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä mistä hakisin apua. Asutaan pienenpienellä paikkakunnalla. Terveyskeskuksessa viimeksi mainitsin asiasta, siellä vaan kohautettiin hartioita. Kouluterkalle sanoin asiasta, hän ei osannut oikeen mitään sanoa, kuulemma alkavan teini-iän oireita.
Mistä tällaiseen saa apua?? Eikä mulla ole rahaa mihinkään kalliiseen yksityiseen lääkäriin tms., nyt jo taloudellisesti tiukkaa.ap
Kyllä te jonkun perheneuvolan piiriin kuulutte vaikka missä tahansa pikkukylässä asuisitte. Ja johonkin sairaanhoitopiiriin jonne voitte sieltä penestä saada lähetteen tarkempia tutkimuksia ja hoitoa varten. Ja nyt on kiire! Tyttäresi käytös ei ole normaalia missään nimessä ja tarvitsette luultavasti apua myös sinun ja tyttäresi välisen vuorovaikutuksen parantamiseksi. Kun tyttö täyttää 13 siirtyy hän nuorisopsykiatrian piiriin , pitäkää siis kiirettä nyt kun ehditte vielä käynnistää hoitoprosessin lasten puolella. Ja muista että positiivinen palaute tuottaa parempaa tulosta pitkällä tähtäimellä kuin moitteet ja rangaistukset. Aina löytyy jotain mistä kehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleva teinimurhaaja. Varo, ettei puukota pienempiä sisaruksiaan raivokohtauksen vallassa.
En tiedä menikö minulta ohi, mutta onko tytön käytös ollut pitkään kuvailemasi kaltaista vai onko tosiaan vasta esimurrosiässä alkanutta.
Jos tilanne on jatkunut pitkään ja viime aikoina pahentunut, niin mielestäni voisit koululääkärin kautta pyytää lastenpsykiatrian arviota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä menikö minulta ohi, mutta onko tytön käytös ollut pitkään kuvailemasi kaltaista vai onko tosiaan vasta esimurrosiässä alkanutta.
Jos tilanne on jatkunut pitkään ja viime aikoina pahentunut, niin mielestäni voisit koululääkärin kautta pyytää lastenpsykiatrian arviota.
Viimeisen puolen vuoden aikana on muuttunut tällaiseksi. En tiedä vaikuttaako se myös kun tyttöä jännittää muutto kesän lopulla toiselle paikkakunnalle, uuteen kouluun. Oli vaan pakko muuttaa, jo senkin takia että päästään lasten isästä kauemmas. Tyttö jännittää uutta koulua kovasti, mutta ei tämä sairas käytös voi täysin sillä selittyä.
ap
Kyllä tuon tason raivokohtaukset kuulostavat siltä, että tyttö tarvitsee apua. Ap, jos et tiedä, mistä apua löytyy, niin soita vaikka Mielenterveysseuran neuvontapuhelimeen, eivätköhän ainakin sieltä osaa neuvoa, mihin ottaa yhteyttä.
Mietin vielä, että onko tytön käytös muuttunut yhtäkkiä tuollaiseksi vai onko kyse pikku hiljaa pitkän ajan kuluessa tapahtuneesta muutoksesta? (Ei sillä, että se avuntarpeeseen vaikuttaisi. Mutta tästä voisi yrittää päätellä jotain, mikä on vialla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kyseessä monen tekijän summa, mutta pitäisin mahdollisena, että tuleva muutto, sinun vähäiset voimavarasi, isän puuttuminen sekä ehkä myös joku traumaattinen kokemus aiheuttavat tyttäresi käyttäytymisen. Esim. hyväksikäytetyksi tullessaan lapsi voi oireilla noin.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen puolen vuoden aikana on muuttunut tällaiseksi. En tiedä vaikuttaako se myös kun tyttöä jännittää muutto kesän lopulla toiselle paikkakunnalle, uuteen kouluun. Oli vaan pakko muuttaa, jo senkin takia että päästään lasten isästä kauemmas. Tyttö jännittää uutta koulua kovasti, mutta ei tämä sairas käytös voi täysin sillä selittyä.
ap
No varmasti vaikuttaa! Annat tosi tipoittain näitä tietoja. Ei ole mikään ihme, jos lapsi ahdistuu siitä, kun pitää jättää tutut paikat, harrastukset ja kaverit. Hän on varmaan surullinen ja peloissaan. Uudessa koululuokassa aloittaminen ei ole mikään pikkujuttu. Sinä olet tehnyt valinnan, jota lapsen on varmaan vaikea kestää. Minusta sinun tehtäväsi olisi nyt olla kärsivällinen ja koittaa tukea kaikin tavoin lastasi, eikä antaa kiukun ja inhon tunteille valtaa tai sitten peruutat muuton, jos et pysty elämään päätöksesi seurausten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kyseessä monen tekijän summa, mutta pitäisin mahdollisena, että tuleva muutto, sinun vähäiset voimavarasi, isän puuttuminen sekä ehkä myös joku traumaattinen kokemus aiheuttavat tyttäresi käyttäytymisen. Esim. hyväksikäytetyksi tullessaan lapsi voi oireilla noin.
Tytöllä ei kyllä pitäisi mitään traumoja olla, normaalia elämää ollaan eletty. Ja hyväksikäyttökokemusta kuulostaa hiukan oudolta, ellei sitten exän toimesta (vaikea kyllä uskoa).
Tyttö kyllä varmaan aistii että olen täysin kyllästynyt käytökseen.
ap
Ja minulla ei mielestäni ole mitään velvollisuutta rakastaa sairasta lasta. Minulla on velvollisuus katsoa että hän pääsee sijaisperheeseen tms., mutta minun ei tarvitse hirviötä rakastaa.
ap
Jos tytön käytös on muuttunut vasta noin viimeisen puolen vuoden aikana, niin oudolta kuulostaa näin pian sijaisperheeseen suunnittelu. Vaikuttaa nyt tulleiden tiedonmurusten perusteella enemmänkin jonkinlaiselta kriisiltä tytön elämässä. Kaikki narsismi, psykopatia ym pyörittelyt voi kyllä unohtaa. Kuulostaa pahalta puhe ettei voi sairasta lasta rakastaa.
Selvittele nyt mikä tytön saa voimaan noin huonosti ja hae apua
Anna mä arvaan, nuoremmat sisarukset on eri miehelle ja tämä vanhin tytär ei enää oikein mahdu perheeseen? Kyllä lapset tällaiset vaistoaa.
Hae hänelle apua ja huomioi häntä.
Kyllä sinun on pakko hakea apua lapsellesi, vaikka exäsi siitä suuttuu.
Et kai halua lapsellesi huonoa aikuisuutta. Velvollisuutesi on hakea apua.