Anthony Bourdain on kuollut

Paita oli tietty vihje tapaamiselle. Se jolle tarkoitti ymmärsi sen ja....

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen on itsemurhaa hautovan mieli ennen tekoa. Olen lukenut monesti että rauhallinen ja päättäväinen. Eikä ollenkaan hermostunut, pelokas. Karua, olen myös nähnyt netissä videon missä joku hirttää itsensä. Striimasi Facebookissa ja pätkä levisi kaikkialle.

Tai äkkipikainen ajattelematon teko joillekkin itsemurhan tehneille.

Nevöhööd. Varmaan jo käsitelty...

Bourdainin Antti oli kaiken nähnyt ja kaiken kokenut, ja kaikkea kokeillut. En tavallaan yhtään ihmettele, jos mikään ei tunnu miltään. Mutta tosi inhottava olo jäi tästä uutisesta.

En mä nyt usko että kuuskymppinen maailmanmies heittää lusikkaa nurkaan (sopii muuten hyvin Anthonyyn tämä vanha sanonta heittää luska nurkkaan) pelkästään sydänsurujen takia mutta voi olla että ne ovat olleet viiminen niitti. Kenties viiminen pettymys ettei voinut luottaa tohonkaan ihmiseen vaikka niin kuvitteli.

Tälleen kun itellä ei ole ketään kiikarissa tai mielen päällä tuntuu ihan hullulta mutta kyllähän ne väittävät että rakkaus voi sekoittaa ihan kenen tahansa pään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ei yllätä, olihan tuo hieman maanisen oloinen ja alkoholisti sekä huumetausta.

Surullista vaan kuinka nyt näissä julkkiskuolemissa usein alaikäisiä lapsia jäänyt, hyvin itsekästä toimintaa. Odottaisivat edes siihen että lapset aikuisia ennen kuin henkensä riistää. Voi aiheuttaa aikamoisia traumoja lapsille myöhemmin elämässä.

Itsemurhalle on vaikea löytää ymmärrystä.

Epävakaa, alkoholisoitunut, masentunut isäkö on parempi? Kuules nyt, monesti itsemurhan tekevä ajattelee tekevänsä oikein lähipiiriä ajatellen. Monikaan mt-ongelmista kärsivä ja päihderiippuvainen ei pysty olemaan hyvä läheisilleen, joten Itsemurha voi olla hyvinkin epäitsekäs teko. Itsekästä on vetää lähipiiri mukaan omaan suohon, mikäli sieltä ei kykene nousemaan. Oletko sinä sitäkin mieltä että kituvaa lemmikkiäkään ei tulisi lopettaa, koska omistajille tulisi siitä suru ja sitä kautta lemmikin tulisi kärsiä, koska olisi itsekästä kuolla?

Tiedän kyllä jotakin mt-ongelmista kun sitä on lähisuvussa.

Mulla oli vakavasti masentunut äiti joka usein toivoi kuolemaa. Vaikka olin aikuinen jo siinä vaiheessa voin kertoa että sellaista ei oman vanhemman suusta halua kuulla ja joka päivä oli pelko jos hän sen joskus toteuttaa. Enhän minä sille olisi voinut mitään, päätös olisi hänen. Mutta voin vaan kuvitella millaista olisi ollut jos lapsena olisin tuon kaiken joutunut kokemaan, sillä oman äidin löytäminen kotoa kuolleena ei ole helppoa aikuisellekaan. Tässä tapauksessa kuolinsyy ei lopulta kuitenkaan ollut itsari.

Mutta kyllä se hetki on piirtynyt verkkokalvoille loppuelämäksi.

Tiedoksi vielä sinulle että lemmikit olen aina vienyt lopetettavaksi kun oikea aika ollut käsillä, ajoissa ennen kärsimyksiä. Nekin päätökset jouduttu muutama kerta tehdä yllättäen ja nopeasti. Mutta tässä tuskin tarvetta vetää lemmikki/ihminen vertailua kun lähtökohdatkin ihan erilaiset.

Jos ihmisille sellainen olisi mahdollista Suomessa ehkä moni sen olisi valinnut, kuka tietää.

Millä tavalla erilaiset? Eikö ihmisen kärsimys ei ole yhtä merkittävä kuin lemmikin? Ihmisen tulisi kärsiä, jotta muille ei tulisi suru, mutta lemmikin kärsimyksen lopettamisen ymmärrät?

Ei kärsimyksiä voi vertailla, ymmärrät jos haluat. Kun mahdollisuudet kuolemaan ja lähtökohdat akselilla lemmikki / ihminen ihan eri. Siis lemmikki ei voi kertoa kärsimyksistään niin meidän tulee osata tulkita oikeaa hetkeä päästää tuskasta. Joo tottakai sama pätee ihmiseen, mutta ymmärrät varmaan että ajan tässä takaa sitä että ihminen voi kertoa tuskasta, hänen kanssaan voi kommunikoida, hakea apua jne. jos sitä apua haluaa. Ja lopulta ihminen päättää itse mitä tekee, voi lentää vaikka sinne Sveitsin klinikalle jos oikeasti haluaa lopetuksen. Kun ei sitä piikkiä täällä Suomessa toistaiseksi tarjota niin mitä muuta voit tehdä. Sanotko läheiselle joo tee vaan itsari jos siltä tuntuu niin pääset pois vaan koitatko kuitenkin mielummin vielä kerran tukea ja löytää ulospääsyn tilanteesta. Minä en ainakaan pystyisi elämään itseni kanssa jos olisin jollain lailla "kannustanut" kuolemaan.

Tuskin on kyse kannustamisesta kuolemaan. Lähinnä siitä, ettei leiki tietävänsä paremmin toisen ihmisen olotilaa ja tunteita kuin tämä ihminen itse. Ihmeellisen itseriittoisia nämä ihmiset, jotka kuvittelevat voivansa sanella, kuinka paljon kärsimystä toisen ihmisen pitää kestää ja sitten vielä haukkuvat ihmistä, joka on päätynyt niinkin traagiseen ratkaisuun kuin itsemurhaan. Eivät kyllä ole tunne-elämältään erityisen kehittyneitä tai empatiakykyisiä.

Hyvin tällä palstalla (taas) osataan tulkita luettua ja tiedetään muiden ihmisten ajatustenjuoksukin näköjään ja tunne-elämän skaalakin on hyvin hallussa.

Joo onhan se itseriittoista kun ei toivo läheisen itsemurhaa, sanotaan sitten vaikka niin. 

Itsemurha on aina itsekäs ja pelkurimainen teko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ei yllätä, olihan tuo hieman maanisen oloinen ja alkoholisti sekä huumetausta.

Surullista vaan kuinka nyt näissä julkkiskuolemissa usein alaikäisiä lapsia jäänyt, hyvin itsekästä toimintaa. Odottaisivat edes siihen että lapset aikuisia ennen kuin henkensä riistää. Voi aiheuttaa aikamoisia traumoja lapsille myöhemmin elämässä.

Itsemurhalle on vaikea löytää ymmärrystä.

Epävakaa, alkoholisoitunut, masentunut isäkö on parempi? Kuules nyt, monesti itsemurhan tekevä ajattelee tekevänsä oikein lähipiiriä ajatellen. Monikaan mt-ongelmista kärsivä ja päihderiippuvainen ei pysty olemaan hyvä läheisilleen, joten Itsemurha voi olla hyvinkin epäitsekäs teko. Itsekästä on vetää lähipiiri mukaan omaan suohon, mikäli sieltä ei kykene nousemaan. Oletko sinä sitäkin mieltä että kituvaa lemmikkiäkään ei tulisi lopettaa, koska omistajille tulisi siitä suru ja sitä kautta lemmikin tulisi kärsiä, koska olisi itsekästä kuolla?

Tiedän kyllä jotakin mt-ongelmista kun sitä on lähisuvussa.

Mulla oli vakavasti masentunut äiti joka usein toivoi kuolemaa. Vaikka olin aikuinen jo siinä vaiheessa voin kertoa että sellaista ei oman vanhemman suusta halua kuulla ja joka päivä oli pelko jos hän sen joskus toteuttaa. Enhän minä sille olisi voinut mitään, päätös olisi hänen. Mutta voin vaan kuvitella millaista olisi ollut jos lapsena olisin tuon kaiken joutunut kokemaan, sillä oman äidin löytäminen kotoa kuolleena ei ole helppoa aikuisellekaan. Tässä tapauksessa kuolinsyy ei lopulta kuitenkaan ollut itsari.

Mutta kyllä se hetki on piirtynyt verkkokalvoille loppuelämäksi.

Tiedoksi vielä sinulle että lemmikit olen aina vienyt lopetettavaksi kun oikea aika ollut käsillä, ajoissa ennen kärsimyksiä. Nekin päätökset jouduttu muutama kerta tehdä yllättäen ja nopeasti. Mutta tässä tuskin tarvetta vetää lemmikki/ihminen vertailua kun lähtökohdatkin ihan erilaiset.

Jos ihmisille sellainen olisi mahdollista Suomessa ehkä moni sen olisi valinnut, kuka tietää.

Millä tavalla erilaiset? Eikö ihmisen kärsimys ei ole yhtä merkittävä kuin lemmikin? Ihmisen tulisi kärsiä, jotta muille ei tulisi suru, mutta lemmikin kärsimyksen lopettamisen ymmärrät?

Ei kärsimyksiä voi vertailla, ymmärrät jos haluat. Kun mahdollisuudet kuolemaan ja lähtökohdat akselilla lemmikki / ihminen ihan eri. Siis lemmikki ei voi kertoa kärsimyksistään niin meidän tulee osata tulkita oikeaa hetkeä päästää tuskasta. Joo tottakai sama pätee ihmiseen, mutta ymmärrät varmaan että ajan tässä takaa sitä että ihminen voi kertoa tuskasta, hänen kanssaan voi kommunikoida, hakea apua jne. jos sitä apua haluaa. Ja lopulta ihminen päättää itse mitä tekee, voi lentää vaikka sinne Sveitsin klinikalle jos oikeasti haluaa lopetuksen. Kun ei sitä piikkiä täällä Suomessa toistaiseksi tarjota niin mitä muuta voit tehdä. Sanotko läheiselle joo tee vaan itsari jos siltä tuntuu niin pääset pois vaan koitatko kuitenkin mielummin vielä kerran tukea ja löytää ulospääsyn tilanteesta. Minä en ainakaan pystyisi elämään itseni kanssa jos olisin jollain lailla "kannustanut" kuolemaan.

Tuskin on kyse kannustamisesta kuolemaan. Lähinnä siitä, ettei leiki tietävänsä paremmin toisen ihmisen olotilaa ja tunteita kuin tämä ihminen itse. Ihmeellisen itseriittoisia nämä ihmiset, jotka kuvittelevat voivansa sanella, kuinka paljon kärsimystä toisen ihmisen pitää kestää ja sitten vielä haukkuvat ihmistä, joka on päätynyt niinkin traagiseen ratkaisuun kuin itsemurhaan. Eivät kyllä ole tunne-elämältään erityisen kehittyneitä tai empatiakykyisiä.

Hyvin tällä palstalla (taas) osataan tulkita luettua ja tiedetään muiden ihmisten ajatustenjuoksukin näköjään ja tunne-elämän skaalakin on hyvin hallussa.

Joo onhan se itseriittoista kun ei toivo läheisen itsemurhaa, sanotaan sitten vaikka niin. 

Itsemurha on aina itsekäs ja pelkurimainen teko.

Tuskinpa itsarin tekijät kuvittelevat mitään sankareita olevansakkaan. Tuska on vaan niin suuri etteivät välitä vaikka sinä vieressä huutaisit itsekästä ja pelkuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ei yllätä, olihan tuo hieman maanisen oloinen ja alkoholisti sekä huumetausta.

Surullista vaan kuinka nyt näissä julkkiskuolemissa usein alaikäisiä lapsia jäänyt, hyvin itsekästä toimintaa. Odottaisivat edes siihen että lapset aikuisia ennen kuin henkensä riistää. Voi aiheuttaa aikamoisia traumoja lapsille myöhemmin elämässä.

Itsemurhalle on vaikea löytää ymmärrystä.

Epävakaa, alkoholisoitunut, masentunut isäkö on parempi? Kuules nyt, monesti itsemurhan tekevä ajattelee tekevänsä oikein lähipiiriä ajatellen. Monikaan mt-ongelmista kärsivä ja päihderiippuvainen ei pysty olemaan hyvä läheisilleen, joten Itsemurha voi olla hyvinkin epäitsekäs teko. Itsekästä on vetää lähipiiri mukaan omaan suohon, mikäli sieltä ei kykene nousemaan. Oletko sinä sitäkin mieltä että kituvaa lemmikkiäkään ei tulisi lopettaa, koska omistajille tulisi siitä suru ja sitä kautta lemmikin tulisi kärsiä, koska olisi itsekästä kuolla?

Tiedän kyllä jotakin mt-ongelmista kun sitä on lähisuvussa.

Mulla oli vakavasti masentunut äiti joka usein toivoi kuolemaa. Vaikka olin aikuinen jo siinä vaiheessa voin kertoa että sellaista ei oman vanhemman suusta halua kuulla ja joka päivä oli pelko jos hän sen joskus toteuttaa. Enhän minä sille olisi voinut mitään, päätös olisi hänen. Mutta voin vaan kuvitella millaista olisi ollut jos lapsena olisin tuon kaiken joutunut kokemaan, sillä oman äidin löytäminen kotoa kuolleena ei ole helppoa aikuisellekaan. Tässä tapauksessa kuolinsyy ei lopulta kuitenkaan ollut itsari.

Mutta kyllä se hetki on piirtynyt verkkokalvoille loppuelämäksi.

Niin kyllä tuota tarkoitin sillä kun sanoin että mt-ongelmainen ei välttämättä ole hyväksi läheisilleen. Itsemurhalla uhkailu varsinkin lapsille on todella sairasta ja väärin. Mielestäni tuossa tilanteessa olisi varmasti ollut parempi että mikäli ei saa itseään hoitoon niin äitisi olisi "hoitanut asian" kaikessa hiljaisuudessa ilman että lapsi olisi joutunut asiaa näkemään tai ennakkoon pelkäämään.

Olen pahoillani puolestasi!

Kiitos.

Vaikeita asioitahan nämä aina on, eikä koskaan tiedä lopulta mikä kellekin on parasta.

Mutta sen sanon että mielummin masentunut, sairas, terve tai sitten minkälainen vanhempi vaan kuin liian aikaisin kuollut vanhempi.

Apua ja tukea on aina saatavilla jos sitä vain haluaa saada, jotkut tietty niin syvällä etteivät edes apua enää kaipaa ja se vasta raskasta on.
Itsekästä on kuolla oman käden kautta kun se hetki on nopea ja itse pääsee tilanteesta "kuin koira veräjästä" mutta läheiset sitten joutuu näitä asioita käsittelemään ja elämään mahdollisesti vielä syyllisyyden kanssa.

Ihmisen vaisto on taistella elämän puolesta. Alkukantainen itsesuojeluvaisto ajaa ihmisen yrittämään elää mahdottomiltakin tuntuvissa tilanteissa. Se, että joku päätyy itsemurhaan eli hyppyyn täysin tuntemattomaan ja toimii täysin tätä vaistoa vastaan, ei kyllä ole mitään "pääsee kuin koira veräjästä". Sehän on erittäin epätoivoinen teko! Ihminen on valmis tekemään ratkaisun, josta ei pysty mitään etukäteen tietämään. Vain toivomaan, että kuolema on tyhjyyttä. Ratkaisu, jossa joudut toimimaan täysin tuota alkukantaista eloonjäämisvaistoa vastaan ei ole "helpolla pääsemistä"!

Höpöhöpö, kyllä siinä mennään aidan ali kun itsari päätetään tehdä se on selvä. Pääset pois ja paska jää muille käsiteltäväksi, kätevää.

Miksi se kuoli?

MiäsHenkilö kirjoitti:

Bourdainin Antti oli kaiken nähnyt ja kaiken kokenut, ja kaikkea kokeillut. En tavallaan yhtään ihmettele, jos mikään ei tunnu miltään. Mutta tosi inhottava olo jäi tästä uutisesta.

Olisihan hänellä ollut jotain ennen kokematonta; lapsensa aikuiseksi kasvamisen seuraaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ei yllätä, olihan tuo hieman maanisen oloinen ja alkoholisti sekä huumetausta.

Surullista vaan kuinka nyt näissä julkkiskuolemissa usein alaikäisiä lapsia jäänyt, hyvin itsekästä toimintaa. Odottaisivat edes siihen että lapset aikuisia ennen kuin henkensä riistää. Voi aiheuttaa aikamoisia traumoja lapsille myöhemmin elämässä.

Itsemurhalle on vaikea löytää ymmärrystä.

Epävakaa, alkoholisoitunut, masentunut isäkö on parempi? Kuules nyt, monesti itsemurhan tekevä ajattelee tekevänsä oikein lähipiiriä ajatellen. Monikaan mt-ongelmista kärsivä ja päihderiippuvainen ei pysty olemaan hyvä läheisilleen, joten Itsemurha voi olla hyvinkin epäitsekäs teko. Itsekästä on vetää lähipiiri mukaan omaan suohon, mikäli sieltä ei kykene nousemaan. Oletko sinä sitäkin mieltä että kituvaa lemmikkiäkään ei tulisi lopettaa, koska omistajille tulisi siitä suru ja sitä kautta lemmikin tulisi kärsiä, koska olisi itsekästä kuolla?

Tiedän kyllä jotakin mt-ongelmista kun sitä on lähisuvussa.

Mulla oli vakavasti masentunut äiti joka usein toivoi kuolemaa. Vaikka olin aikuinen jo siinä vaiheessa voin kertoa että sellaista ei oman vanhemman suusta halua kuulla ja joka päivä oli pelko jos hän sen joskus toteuttaa. Enhän minä sille olisi voinut mitään, päätös olisi hänen. Mutta voin vaan kuvitella millaista olisi ollut jos lapsena olisin tuon kaiken joutunut kokemaan, sillä oman äidin löytäminen kotoa kuolleena ei ole helppoa aikuisellekaan. Tässä tapauksessa kuolinsyy ei lopulta kuitenkaan ollut itsari.

Mutta kyllä se hetki on piirtynyt verkkokalvoille loppuelämäksi.

Tiedoksi vielä sinulle että lemmikit olen aina vienyt lopetettavaksi kun oikea aika ollut käsillä, ajoissa ennen kärsimyksiä. Nekin päätökset jouduttu muutama kerta tehdä yllättäen ja nopeasti. Mutta tässä tuskin tarvetta vetää lemmikki/ihminen vertailua kun lähtökohdatkin ihan erilaiset.

Jos ihmisille sellainen olisi mahdollista Suomessa ehkä moni sen olisi valinnut, kuka tietää.

Millä tavalla erilaiset? Eikö ihmisen kärsimys ei ole yhtä merkittävä kuin lemmikin? Ihmisen tulisi kärsiä, jotta muille ei tulisi suru, mutta lemmikin kärsimyksen lopettamisen ymmärrät?

Ei kärsimyksiä voi vertailla, ymmärrät jos haluat. Kun mahdollisuudet kuolemaan ja lähtökohdat akselilla lemmikki / ihminen ihan eri. Siis lemmikki ei voi kertoa kärsimyksistään niin meidän tulee osata tulkita oikeaa hetkeä päästää tuskasta. Joo tottakai sama pätee ihmiseen, mutta ymmärrät varmaan että ajan tässä takaa sitä että ihminen voi kertoa tuskasta, hänen kanssaan voi kommunikoida, hakea apua jne. jos sitä apua haluaa. Ja lopulta ihminen päättää itse mitä tekee, voi lentää vaikka sinne Sveitsin klinikalle jos oikeasti haluaa lopetuksen. Kun ei sitä piikkiä täällä Suomessa toistaiseksi tarjota niin mitä muuta voit tehdä. Sanotko läheiselle joo tee vaan itsari jos siltä tuntuu niin pääset pois vaan koitatko kuitenkin mielummin vielä kerran tukea ja löytää ulospääsyn tilanteesta. Minä en ainakaan pystyisi elämään itseni kanssa jos olisin jollain lailla "kannustanut" kuolemaan.

Tuskin on kyse kannustamisesta kuolemaan. Lähinnä siitä, ettei leiki tietävänsä paremmin toisen ihmisen olotilaa ja tunteita kuin tämä ihminen itse. Ihmeellisen itseriittoisia nämä ihmiset, jotka kuvittelevat voivansa sanella, kuinka paljon kärsimystä toisen ihmisen pitää kestää ja sitten vielä haukkuvat ihmistä, joka on päätynyt niinkin traagiseen ratkaisuun kuin itsemurhaan. Eivät kyllä ole tunne-elämältään erityisen kehittyneitä tai empatiakykyisiä.

Hyvin tällä palstalla (taas) osataan tulkita luettua ja tiedetään muiden ihmisten ajatustenjuoksukin näköjään ja tunne-elämän skaalakin on hyvin hallussa.

Joo onhan se itseriittoista kun ei toivo läheisen itsemurhaa, sanotaan sitten vaikka niin. 

Itsemurha on aina itsekäs ja pelkurimainen teko.

Ei ole. Kyllä se vain on itseriittoista, jos kuvittelee, että joku tappaa itsensä "liian heppoisista" syistä. Ihminen ei päädy itsemurhaan ellei taustalla ole jotakin niin ylitsepääsemätöntä tuskaa, josta ei löydä muuta ulospääsyä. Sinun kaltaisesti ihmiset, jotka haukkuvat itsemurhaan päätyneitä ihmisiä, ovat jotain täysin tunnevammaisia mitään ymmärtämättömiä, empatiakyvyttömiä ihmisenkuvatuksia.  

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen on itsemurhaa hautovan mieli ennen tekoa. Olen lukenut monesti että rauhallinen ja päättäväinen. Eikä ollenkaan hermostunut, pelokas. Karua, olen myös nähnyt netissä videon missä joku hirttää itsensä. Striimasi Facebookissa ja pätkä levisi kaikkialle.

Melancholia kuvaa hyvin masennusta. Maailmanlopun odottaminen(kuolema) on masentuneelle kuin rauhaa, toivoa ja tyhjyyden yli pääsemistä. 

http://mhc.cpnp.org/doi/full/10.9740/mhc.n89415?code=cpnp-site

On tuo kyllä murheellinen tapahtuma. Tuntui melkein tutulta, kun on niin kauan saanut ohjelmia seurata. Olen käynyt samoissa paikoissakin Anthonyn suosituksista.

Varmaan kohta esitetään muistoksi töllössä se Suomi-jakso, jossa se hampuusi esitteli Suomen spurgupuolen maailmalle. Grillimättöä ja umpikännisiä ämmänharppuja.

Toivottavasti. Oli hillittömän hauska jakso.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kohta esitetään muistoksi töllössä se Suomi-jakso, jossa se hampuusi esitteli Suomen spurgupuolen maailmalle. Grillimättöä ja umpikännisiä ämmänharppuja.

Eiköhän tuo ole se oikea aito suomi. 80% varmaan kuuluu siihen 2-4 tonnii kk köyhään keskiluokkaan.

Ainoa, mikä ei ollut noloa siinä jaksossa oli se ravintola, jossa oli jotain lappalaisjuttuja. Muuten joku kämäinen kuppaus ja sauna oli kyllä ällöttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rip in peace.

Pura rauhassa? Repäise rauhassa?

Miten olis vaikka lepää rauhassa?

No ei. Rip on peace on joko

Rest in peace in peace tai

Rip = repäistä tai esim. purkaa ommel, eli repäise rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa, mikä ei ollut noloa siinä jaksossa oli se ravintola, jossa oli jotain lappalaisjuttuja. Muuten joku kämäinen kuppaus ja sauna oli kyllä ällöttävää.

Juuri näin. Jakso miellytti vain niitä, jotka normaalistikin elävät jotain wt-Suomi-todellisuutta, eli murto-osaa kansasta.