Miltä pettäjästä tuntuu, kun tulee ero ja menettää kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Jos ei olla tyytyväisiä suhteeseen, erotaan, ei petetä. Mikä tässä on vaikeaa?

No se sama erohan tuossa toteutuu, erotaan, tai sitten petetään ja erotaan. Eroa ei ehkä olisi tullut, jollei toinen olisi pettänyt?  Tai ainakin ero olisi viivästynyt. Pettäjä näkee varmaan monesti että hänellä on oikeus onneen jota ei kotona saa? Itsekkäästi ajattelee, että hänen kuuluu saada myös olla onnellinen suhteessa, ja näkee tilaisuutensa koittaneen jonkun toisen kanssa? Tuossa vaiheessa suhteessa on jo hyvin paljon pielessä. Useita puhumattomia asioita, ei ole kerrottu tunteista, ei ole menty yhdessä eteenpäin, vaan erkaannuttu. Petoksen uhri ei välttämättä ole tietoinen suhteen ongelmista, ja voi luulla ettei niitä olekaan, koska pettäjä ei ole jostain syystä kertonut, tai on kertonut, mutta häntä ei ole kuultu, on ehkä vähätelty, tai muuten dissattu. Mun elämänkokemuksen mukaan pettäjä ei tunne itseään, ei tunne suhdettaan, ei tiedä mitä haluaa, mitä toivoo, ei osaa kommunikoida, ei kertoa tunteistaan, on aika hukassa elämässään, ja on näkevinään toisessa henkilössä sen oman onnensa, että jotenkin selviää vähemmällä ja helpommalla, kun ripustautuu siihen parisuhteen ulkopuoliseen tekijään, joka on niin ihana ja ymmärtää häntä, toisin kuin kotona, jossa häntä ei puoliso ymmärrä. 

Koko homman juoni tuntuu olevan se, että ei tunneta itseä tarpeeksi hyvin ennen parisuhteilua, ja ennen lasten tekoa, ja se kirpaisevin juttu siinä se, että KUVITELLAAN tuntevansa. Eli ihminen oikeasti luulee tietävänsä, ja näkee vasta ehkä vuosien päästä ettei tiennytkään juuri mistään juuri mitään. 

Surullista, mutta niin inhimillistä. 

Et voi väistää selaista mitä et näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Jos ei olla tyytyväisiä suhteeseen, erotaan, ei petetä. Mikä tässä on vaikeaa?

No se sama erohan tuossa toteutuu, erotaan, tai sitten petetään ja erotaan. Eroa ei ehkä olisi tullut, jollei toinen olisi pettänyt?  Tai ainakin ero olisi viivästynyt. Pettäjä näkee varmaan monesti että hänellä on oikeus onneen jota ei kotona saa? Itsekkäästi ajattelee, että hänen kuuluu saada myös olla onnellinen suhteessa, ja näkee tilaisuutensa koittaneen jonkun toisen kanssa? Tuossa vaiheessa suhteessa on jo hyvin paljon pielessä. Useita puhumattomia asioita, ei ole kerrottu tunteista, ei ole menty yhdessä eteenpäin, vaan erkaannuttu. Petoksen uhri ei välttämättä ole tietoinen suhteen ongelmista, ja voi luulla ettei niitä olekaan, koska pettäjä ei ole jostain syystä kertonut, tai on kertonut, mutta häntä ei ole kuultu, on ehkä vähätelty, tai muuten dissattu. Mun elämänkokemuksen mukaan pettäjä ei tunne itseään, ei tunne suhdettaan, ei tiedä mitä haluaa, mitä toivoo, ei osaa kommunikoida, ei kertoa tunteistaan, on aika hukassa elämässään, ja on näkevinään toisessa henkilössä sen oman onnensa, että jotenkin selviää vähemmällä ja helpommalla, kun ripustautuu siihen parisuhteen ulkopuoliseen tekijään, joka on niin ihana ja ymmärtää häntä, toisin kuin kotona, jossa häntä ei puoliso ymmärrä. 

Koko homman juoni tuntuu olevan se, että ei tunneta itseä tarpeeksi hyvin ennen parisuhteilua, ja ennen lasten tekoa, ja se kirpaisevin juttu siinä se, että KUVITELLAAN tuntevansa. Eli ihminen oikeasti luulee tietävänsä, ja näkee vasta ehkä vuosien päästä ettei tiennytkään juuri mistään juuri mitään. 

Surullista, mutta niin inhimillistä. 

Et voi väistää selaista mitä et näe.

Varmaan jostain tällaisesta on kyse. Tähänkin soppaan voi kuitenkin lisätä omantunnon. Toisilla se kolkuttaa herkemmin kuin toisilla ja jotkut vaientaa sen täysin. Vaikka jokaisella on harharetkiä, ne pitää pyrkiä selvittämään.

Itsekkyys ja minäkeskeisyys. Parhaan ystävän mies tunnusti, että on 4-5 vuitta paneskellut muita. Heillä 1v lapsi. Ystävästä on varjo jäljellä, meni itseluottamus, ilo, luottamus elämään, koti, 10 vuotta elämästä. Jos siitä niljakkeesta ei sais samaa kuin ihmisestä, tiedän, mitä tekisin.

Mulle taas kävi niin, että petin itse miestä, joka haali omaisuutta ja kitki multa joka ikisen sentin minkä onnistui samaan. Otti jopa kädestäni kadulta löytämäni kahden euron kolikon, että velkalistani lyhenisi. Sinne meni lomarahat, lomaltapaluurahat ja hän esitti olevansa niin köyhä ja tarvitsevansa joka sentin. Siinä on vain se, että hän itse tienasi nettona jotain viisi tonnia kuussa, siirsi äkkiä säästöön valtaosan ja sitten kitki multa rahat elämiseen. Hän oli lisäksi valinnut asunnon omien mieltymystensä mukaan, eikä antanut mun muuttaa pois vaan kiristi entisestään etten vahingossakaan pääse muuttamaan. 

Lopulta väsyin niin pahasti, että petin miestä. Sekään ei auttanut, vaan hän halusi kahta kauheammin pysyä yhdessä ja asua saman katon alla kunhan kukaan muu jätkä ei tuu purkamaan mun muuttokuormaani. Lopulta kun hän löysi itse uuden, ero järjestyi todella nopeasti ja mies yritti viedä kaiken mukanaan. Anoppini onneksi pisti hanttiin ja sanoi ettei mua voi puille paljaille jättää, koska olin kuitenkin mahdollistanut hänen työssäkäyntinsä. Kävin samaan aikaan iltalukion ohella töissä, ja opintoni viivästyivät juuri siitäkin syystä ettei mies antanut muuttaa pois korvesta. Ne välimatkat uuvutti niin, että opinnot venyivät senkin takia kun päivistä tuli kohtuuttoman pitkiä. 

84 jatkaa 

Siis minulle tuo oli vain uskomatonta, että rahaa jäi vielä tilipäivän jälkeen käteen niin paljon että pystyin ostamaan ruokaa vielä loppukuusta. Ei siis muuttunut pettämisen jälkeen mikään paitsi asiat parempaan suuntaan. 

Itse olen ollut vakavassa seurustelu suhteessa 4 kertaa elämässäni, tämän nykyisen ollen se neljäs. Ensimmäisessä vakavassa suhteessa saimme lapsen, enkä lapseni isää koskaan pettänyt. seuraavia kahta petin, ja nyt tietenkään tätä nykyistä en ole pettänyt. 

Minä lakkasin olemasta näille pettämilleni nainen, puoliso ja rakas, joten he lakkasivat olemasta sitä minulle. Naurettavinta oli, kun viimeisin syytti minua pettämisestä(josta ei tiennyt, mutta epäili) että sellaista ei saa koskaan toiselle tehdä, että se on vihoviimeisin temppu parisuhteessa. Tämä sen jälkeen kun mies jäi kolmannen kerran kiinni rahojeni kavaltamisesta peliriippuvuutensa takia(josta unohti seurustelun alussa kertoa, vaan sain hänet valheista kiinni vasta kun asuimme jo yhdessä), lisäksi en ollut saanut kosketusta, saati seksiä neljään kuukauteen, vaan minulle käännettiin aina selkä. 

Hän kuitenkin koki voivansa yksin päättää suhteessamme mitä saa, tai ei saa tehdä, ja mikä on se vihoviimeisin temppu. Minulle se vihoviimeisin temppu oli kolmas kavaltaminen, ja seuraavana päivänä kannoin kamat asunnosta pois.

En ole kokenut huonoa omatuntoa tuosta sekunnin sadasosan vertaa.

Toinen "pettämäni" lähti viikon työreissulle, josta palasi kuukauden päästä. Koko kuukauden aikana en saanut häneen mitään yhteyttä, joten erosin hänestä tekstiviestillä, jota hän ei saanut, koska ei pitänyt puhelintaan päällä. Eipä harmita sekään yhtään pätkää.

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Sä kärjistät liikaa. Eihän pettäjä  kaikkea menetä, koska ei  laki  tunne tapausta jossa pettänyt joutuisi luovuttamaan kaiken toiselle osapuolelle.Puoliksi  se omaisuus menee ellei ole avioehtoa.

Mitä tulee muuhun, se "kaiken menettäminen" on helpotus ihmiselle joka on kyllästynyt perhe-elämään.Kato kun ihminen joka ei ole kyllästynyt, ei petä.

Näin mä olen tämän asian käsittänyt.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on rakkaus ja itse elämä.

Mitä näistä maallisista materioista?

Jos rakkaus on loppunut, ei ole mitään järkeä olla yhdessä ja onnettomana jonkun mariskoolin takia.

Jep. Itse lähtisin samantien onnettomasta suhteesta vaikka vain reppu selässä, enkä surisi hetkeäkään kun jäi "talot ja muut"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Sä kärjistät liikaa. Eihän pettäjä  kaikkea menetä, koska ei  laki  tunne tapausta jossa pettänyt joutuisi luovuttamaan kaiken toiselle osapuolelle.Puoliksi  se omaisuus menee ellei ole avioehtoa.

Mitä tulee muuhun, se "kaiken menettäminen" on helpotus ihmiselle joka on kyllästynyt perhe-elämään.Kato kun ihminen joka ei ole kyllästynyt, ei petä.

Näin mä olen tämän asian käsittänyt.

ohis

Ei pidä ohis paikkaansa.

Isälleni oli perhe todella tärkeä ja näytti ja osoitti sen kaikin tavoin. Kuoltuaan selvisi, että oli sivussa kulkenut toinen nainen, yksi ja sama yli 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Jos ei olla tyytyväisiä suhteeseen, erotaan, ei petetä. Mikä tässä on vaikeaa?

Ei ihmiset ole samanlaisia, jokainen tekee asiat omalla tyylillään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää?

Niin, on selkärangattomia nilviäisiä jotka ajattelevat ensisijassa itseään ja sitten on selkärangallisia, joille ei tuota ongelmia päättää suhde asiallisesti. Onneksi kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

Sama täällä. Olen vähän yllättynyt näistä katkerista kommenteista. Taisi mennä monella tunteisiin. Tosin otsikko varmaan vetää juuri niitä pettäjiä puoleensa. Se vaan on niin, että kun pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran. Sellaiset ihmiset ovat epäkypsiä ja juuri niitä vaikeita tapauksia, jotka eivät hoida vastuutaan muutenkaan eron jälkeen, esim. lasten kasvatuksen osalta. Lapsia kyllä osataan tehdä ja leikkiä vähän aikaa kotista, mutta sitten tulee pupu pöksyyn, kun pitäisi tehdä töitä niiden eteen, eikä elämä olekaan pelkkää juhlaa.

AP

Ei herranjumala, lue nyt tämä oma kommenttisi. Etkö sä näe sitä katkeruutta mikä paistaa siitä läpi? Tai yleistämistä?

Anna jo olla. Pidä seuraavalla kerralla housut jalassa.

- ei ap

Mä en ole pettänyt ja mulla on yleensä hame. Lopeta sä toi lapsellinen vihjailusi.

Lopeta itse nuo älyttömät komenttisi ap:lle, joka on kirjoittanut täällä _täysin_ asiallisesti ja rauhallisesti. Vaikea jaksaa tuollaista turhaa mölyämistä ja halventamista.

Mitä halventamista? Kysyin että eikö hän huomaa omassa kommentissaan katkeruutta ja yleistämistä. Nyt kyllä sinä käyttäydyt lapsellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Jos ei olla tyytyväisiä suhteeseen, erotaan, ei petetä. Mikä tässä on vaikeaa?

Ei ihmiset ole samanlaisia, jokainen tekee asiat omalla tyylillään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää?

Niin, on selkärangattomia nilviäisiä jotka ajattelevat ensisijassa itseään ja sitten on selkärangallisia, joille ei tuota ongelmia päättää suhde asiallisesti. Onneksi kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

Sama täällä. Olen vähän yllättynyt näistä katkerista kommenteista. Taisi mennä monella tunteisiin. Tosin otsikko varmaan vetää juuri niitä pettäjiä puoleensa. Se vaan on niin, että kun pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran. Sellaiset ihmiset ovat epäkypsiä ja juuri niitä vaikeita tapauksia, jotka eivät hoida vastuutaan muutenkaan eron jälkeen, esim. lasten kasvatuksen osalta. Lapsia kyllä osataan tehdä ja leikkiä vähän aikaa kotista, mutta sitten tulee pupu pöksyyn, kun pitäisi tehdä töitä niiden eteen, eikä elämä olekaan pelkkää juhlaa.

AP

Ei herranjumala, lue nyt tämä oma kommenttisi. Etkö sä näe sitä katkeruutta mikä paistaa siitä läpi? Tai yleistämistä?

Anna jo olla. Pidä seuraavalla kerralla housut jalassa.

- ei ap

Mä en ole pettänyt ja mulla on yleensä hame. Lopeta sä toi lapsellinen vihjailusi.

Lopeta itse nuo älyttömät komenttisi ap:lle, joka on kirjoittanut täällä _täysin_ asiallisesti ja rauhallisesti. Vaikea jaksaa tuollaista turhaa mölyämistä ja halventamista.

Mitä halventamista? Kysyin että eikö hän huomaa omassa kommentissaan katkeruutta ja yleistämistä. Nyt kyllä sinä käyttäydyt lapsellisesti.

Nyt on suhun selvästi kolahtanu joku ja kovasti. Ja lapsellinen ja lapsellinen...oon tainnu sanoa sulle jossain noin kun sitä pitää nyt jatkuvasti hokea...juu, totuus ottaa joskus koville. Niin ja ap ei kirjoita mitenkään etityisen katkeraan sävyyn ja tuolla halventamisella tarkoitin niitä muutamia täysin tarpeettomia ja naurettavia "tasapainottumuus" ym. kommentteja jotka oli ehkä muiden kirjoittamia. En vaan jaksa tuollaista kun toinen on täysin fiksu ja asiallinen.

Me asuimme avoliitossa kun puoliso petti, tässä tapauksessa nainen, alle kolmekymppinen. No mitä hän menetti? Vaikea sanoa. Ensinnäkin perheensä, nyt toisen lapsen yh, toinen on meidän yhteinen ja on molemmilla yhtä paljon. Omaisuus? Eipä ollut mitä menettää. Ollut aina rahaongelmainen vaikka työssäkäyvä ihminen. Joutui eron jälkeen omaisiltaan pyytämään apua, ei ole eka kerta. Joutui nielemään ylpeyttään kun ei pärjää itse. Tiedän ennestään että on hänelle arka paikka. Lähti täältä vuokrakämppään vaatteet ja muutama huonekalu mukanaan. Eniten hän kuitenkin pelkää kolhua maineeseensa, häntä pidetään kilttinä ja perhekeskeisenä ihmisenä. Ja on sen luonteinen että ulospäin pitää aina näyttää hyvältä ja antaa liki täydellinen kuva itsestään, joten mistään hänen tekemistään typeryyksistä ei missään nimessä saa puhua. Huono itsetunto hänellä on aina ollut ja se että on pettäjä ja perheenrikkoja ei ainakaan parantanut sitä, aika paskaksi meni kaikesta.

Mut en mä tiedä mitä hän omasta mielestään todellisuudessa menetti. Ei varmaan mitään. Ihminen tekee mitä ihminen haluaa. Jatkakoon sitä esittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Sä kärjistät liikaa. Eihän pettäjä  kaikkea menetä, koska ei  laki  tunne tapausta jossa pettänyt joutuisi luovuttamaan kaiken toiselle osapuolelle.Puoliksi  se omaisuus menee ellei ole avioehtoa.

Mitä tulee muuhun, se "kaiken menettäminen" on helpotus ihmiselle joka on kyllästynyt perhe-elämään.Kato kun ihminen joka ei ole kyllästynyt, ei petä.

Näin mä olen tämän asian käsittänyt.

ohis

Ei pidä ohis paikkaansa.

Isälleni oli perhe todella tärkeä ja näytti ja osoitti sen kaikin tavoin. Kuoltuaan selvisi, että oli sivussa kulkenut toinen nainen, yksi ja sama yli 30 vuotta.

Miten itse suhtauduit ja miten muu lähipiiri? Entä miten asia selvisi?

Vierailija kirjoitti:

Me asuimme avoliitossa kun puoliso petti, tässä tapauksessa nainen, alle kolmekymppinen. No mitä hän menetti? Vaikea sanoa. Ensinnäkin perheensä, nyt toisen lapsen yh, toinen on meidän yhteinen ja on molemmilla yhtä paljon. Omaisuus? Eipä ollut mitä menettää. Ollut aina rahaongelmainen vaikka työssäkäyvä ihminen. Joutui eron jälkeen omaisiltaan pyytämään apua, ei ole eka kerta. Joutui nielemään ylpeyttään kun ei pärjää itse. Tiedän ennestään että on hänelle arka paikka. Lähti täältä vuokrakämppään vaatteet ja muutama huonekalu mukanaan. Eniten hän kuitenkin pelkää kolhua maineeseensa, häntä pidetään kilttinä ja perhekeskeisenä ihmisenä. Ja on sen luonteinen että ulospäin pitää aina näyttää hyvältä ja antaa liki täydellinen kuva itsestään, joten mistään hänen tekemistään typeryyksistä ei missään nimessä saa puhua. Huono itsetunto hänellä on aina ollut ja se että on pettäjä ja perheenrikkoja ei ainakaan parantanut sitä, aika paskaksi meni kaikesta.

Mut en mä tiedä mitä hän omasta mielestään todellisuudessa menetti. Ei varmaan mitään. Ihminen tekee mitä ihminen haluaa. Jatkakoon sitä esittämistä.

Ei siis koe menettäneensä mitään jos kukaan ei tiedä. Asioiden julkitulo olisi hänelle nöyryytys ja häpeä.

Mulle tuli mieleen näistä "elämä ei ole mustavalkoista" ja "pettämään voi ajautua vaikkei ole ajatellut koskaan tekevänsä niin", että ei tietenkään ole mutta tässä on kyse ihmisen omasta toiminnasta, ei jostain "luonnonvoimasta" jolle ei mitään voi. Onhan ihmisen muutenkin kyettävä kontrolloimaan itseään, sama se on tässäkin asiassa. Omia tunteita ja haluja on muutenkin kyettävä säätelemään pärjätäkseen tässä elämässä. Jos näin ei olisi, täällä tapeltaisiin, varasteltaisiin ym. mutta näinhän ei laajassa mittakaavassa ole, sillä suurin osa on oppinut normaalia itsehillintää. Edes humala ei selitä pettämistä, sillä suurin osa ihmisistä kykenee hillitsemään itsensä myös silloin eikä tee mitään mitä ei muutenkaan tekisi. Itse en ainakaan ole koskaan edes humalassa lyönyt ketään, varastanut tai pettänyt, koska en tekisi muutenkaan niin. Ymmärrän että suhde voi olla huono, jopa se kumppani. Se ei kuitenkaan ole syy pettämiselle vaan silloin on puhuttava ja/tai erottava. Mutta tuo vaatii sellaista vahvuutta, rohkeutta, kypsyyttä ja vastuunkantoa joka ei ilmeisen monelta tunnu onnistuvan. On silti jokaisen vastuulla yrittää edes pyrkiä tuohon, sillä kyseessä on muidenkin ihmisten elämä ja tulevaisuus, ei vain oman itsensä. Maailma ei toki ole täydellinen, muttei se ole mikään tekosyy olla yrittämättä elää oikein ja hyvin muita ja toki itseäänkin kohtaan.

Eiköhän se kiukuspäissän lähtevä nainen ole se, joka menettää. Mies hankkii mukavan asunnon, jossa elää sinkkuelämää muuna aikana paitsi joka toinen viikonloppu, jona lapset ovat hänen luonaan pitämässä kivaa. Hieman myöhemmin vaihtaa nuorempaan, mutta ei tee enää sitä virhettä, että muuttaisi yhteen. Nainen narskuttelee hampaitaan, kun edustuskoti ja miehen tulot menivät. Asustelee vuokrakolmiossa lasten kanssa eikä meinaa saada rahoja riittämään. Uutta miestäkään ei löydy, kun katkeruus ja veemäisyys paistaa kilometrin päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Sä kärjistät liikaa. Eihän pettäjä  kaikkea menetä, koska ei  laki  tunne tapausta jossa pettänyt joutuisi luovuttamaan kaiken toiselle osapuolelle.Puoliksi  se omaisuus menee ellei ole avioehtoa.

Mitä tulee muuhun, se "kaiken menettäminen" on helpotus ihmiselle joka on kyllästynyt perhe-elämään.Kato kun ihminen joka ei ole kyllästynyt, ei petä.

Näin mä olen tämän asian käsittänyt.

ohis

Ei pidä ohis paikkaansa.

Isälleni oli perhe todella tärkeä ja näytti ja osoitti sen kaikin tavoin. Kuoltuaan selvisi, että oli sivussa kulkenut toinen nainen, yksi ja sama yli 30 vuotta.

Miten itse suhtauduit ja miten muu lähipiiri? Entä miten asia selvisi?

Itse olin tyrmistynyt, en tiennyt mitä ajatella, kävin tapaamassa tätä toista muutaman kerran ja koin jotenkin velvollisuudekseni lohduttaa häntä, olin isän tyttö.

Olihan se järkkyä kuulla minkälainen kaksoiselömä isällä oli ollut.

Selvisi isän tavaroita läpi käydessä.

Äiti murtui täysin eikä koskaan toipunut.

Itsekin lopetin yhteydenpidon myöhemmin tähän toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Sä kärjistät liikaa. Eihän pettäjä  kaikkea menetä, koska ei  laki  tunne tapausta jossa pettänyt joutuisi luovuttamaan kaiken toiselle osapuolelle.Puoliksi  se omaisuus menee ellei ole avioehtoa.

Mitä tulee muuhun, se "kaiken menettäminen" on helpotus ihmiselle joka on kyllästynyt perhe-elämään.Kato kun ihminen joka ei ole kyllästynyt, ei petä.

Näin mä olen tämän asian käsittänyt.

ohis

Ei pidä ohis paikkaansa.

Isälleni oli perhe todella tärkeä ja näytti ja osoitti sen kaikin tavoin. Kuoltuaan selvisi, että oli sivussa kulkenut toinen nainen, yksi ja sama yli 30 vuotta.

Miten itse suhtauduit ja miten muu lähipiiri? Entä miten asia selvisi?

Itse olin tyrmistynyt, en tiennyt mitä ajatella, kävin tapaamassa tätä toista muutaman kerran ja koin jotenkin velvollisuudekseni lohduttaa häntä, olin isän tyttö.

Olihan se järkkyä kuulla minkälainen kaksoiselömä isällä oli ollut.

Selvisi isän tavaroita läpi käydessä.

Äiti murtui täysin eikä koskaan toipunut.

Itsekin lopetin yhteydenpidon myöhemmin tähän toiseen.

Ollut varmaan rankkaa! Ja varmaan olet halunnut ymmärtää omaa isääsi. Ehkkä hänellä olisi ollut selitys, jota kukaan ei nyt saanut kuulla. Erityisen kurjaa äidillesi.

Tämä saa varmaan alapeukkuja, mutta olen erään 15v aviossa ja lukiosta asti suhteessa olleen miehen sivuhoito, ja olen saanut seurailla yhden tällaisen pettäjän taistoa itsensä kanssa. Vaimonsa ei tiedä minusta mitään. Kerran hän näki yhden ei-edes-seksuaalisen viestini miehen puhelimeen, mistä nousi jo riita parin välille, mutta mies onnistui vakuuttamaan, että kaikki on ok. Tosin mies huomautti minulle katkerana, koska olimme sopineet, ettei viestiä siihen puhelimeen, ja olin laittanut tahallani viestin miehen käyttäydyttyä tylysti minua kohtaan. Tiedän itsekin, ja mies on minulle monesti vannottanutkin, että vaimo jättää hänet, jos saa tietää, ja olenkin pari kertaa tahallani astunut miehen varpaille, kun on alkanut tuntua, että hän pitääitsestäänselvyytenä sitä, että saa sikailla miten haluaa. Tällä parilla on 2 omaa asuntoa (mökki), lainaa, 2 lasta, ja tiedän, että mies on suhteessa juuri siksi, että on liian mukavuudenhaluinen eroamaan, ja varsinaisesti kuulemma suhteessa menee vieläpä hyvin eli syytä pettämiseen ei ole muuta kuin ahneus ja vieraan viehätys: nyt hänellä on valmiit ruoat pöydässä, saa vaimolta rakkautta, lyhyt työmatka, lapset luonaan 24/7 (tietää, että tulisi huoltajuuskiista) jne. Lisäksi korkeassa virassa, joten pitää pitää imagoa yllä. Mies uskoo ja on minulle sanonutkin, etten koskaan kerro vaimolle hänestä, ja toistaiseksi kyllä hyödynkin hänestä köyhänä opiskelijana. Kaiken kukkuraksi mies puhuu, että jättäisi vaimonsa vuokseni, jos lapsia ei olisi, vaikka rakastaakin muka vaimoaan.

Olen kahden vaiheilla sen suhteen, että kun jossakin vaiheessa en enää tarvitse miehen tukea, ansaitseeko vaimo tietää. Jos vaimo ei saisi tietää, lopettaisin vain suhteen mieheen ja hän palaisi vaimon helmoihin ja kenties alkaisi pettää vaimoa toisen opportunistin opiskelijan kanssa (tästä en saa hyötyä, mutta miehen kollegat opettavat minua). Jos ottaisin yhteyttä vaimoon ja lähettäisin hänelle miehen omalla nimellä tulleet viestit, molemmat kärsisivät ja lapset siihen päälle. Enkä minä kyllä ottaisi pettäjää, jos ero tulisi, vaikka minua nuorempaa ko. äijä tuskin enää löytäisi. Tuntuu nytkin olevan ihan pyörällä päästään saamastaan huomiosta.

Heh, ne saa kuitenkin puolet omaisuudesta ja uusi puoliso varmasti heti rinnalla.