Miltä pettäjästä tuntuu, kun tulee ero ja menettää kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Ei se omaisuus mene vessanpöntöstä alas, se jaetaan. 

Kun omaisuudesta riidellään käräjäoikeudessa, siitä menee aika paljon "vessanpöntöstä alas". On meinaan kallista hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Kaikkien etu on, että huono suhde lopetetaan ensin ja vasta sitten etsitään uusi kumppani. Se on molempien ex-puolisoiden ja etenkin mahdollisten lasten kannalta paras ratkaisu.

Ihminen on taitava itsepetoksessa. Kuvitellaan, että pystyy "saamaan" kaiken; vaimo, perheen, lapset, omaisuuden ja vielä kauniin rakastajattaren siinä sivussa. Ei pettäjät ajattele, siinä se ongelma. He eivät ajattele, eivät PYSTY kuvittelemaan seurauksia, kun kaikki paljastuu. Sitten kun kaikki hajoaa käsiin, ollaan kuin maailmanloppu olisi...

Pettäjiä on ollut aina ja tulee aina olemaan.

Turhaa vatvomista.

Meillä kävi niin, että kun pistin ukon pihalle hän romahti.

Eihän meillä hyvin mennyt pitkään aikaan ennen eroakaan. Hän löysi lohduttajan naapurin eronneesta rouvasta, minä katselin aikani. En oikeastaan edes välittänyt enää.

Mies käyttäytyi ylimielisesti ja inhottavasti, lopulta myönsi että on muuttamassa ko. rouvan luo.

Se jotenkin helpotti ja puhdisti ilmaa, pystyin hengittämään vapaammin ja suunnittelemaan tulevaisuutta lasten kanssa eteenpäin.

No, kun muuttopäivä oli ovella, mies jänisti! Ei sittenkään halua! Luuli että voi noin vain kääntää kelkkansa ja kaikki on taas hyvin! Eipä ollut. Hain eron, ja mies muutti yksiöön, erittäin katkerana ja minua syytellen. Mikään ei ollut vinossa, minä vain olin hullu ja yhtäkkiä halusin erota!

Suhde rouvaankin päättyi. Rouva loukkaantui sydänjuuriaan myöten, mitäpä muutakaan. Minä en hänelle kaunaa kantanut, oli itse asiassa auttanut pääsemäään eroon äijästä.

Mies kärsi vuosia masennuksesta ja katkeruudesta. Myöhemmin löysi vanhemman naisihmisen jonka kanssa muutti yhteen. Omien sanojensa mukaan vain asuinkumppaneita. Mene tiedä. Ei kiinnosta.

Harvemmin tuossa tilanteessa tulee ajateltua että "It takes two to tango".  Jos joku on niin typerä ja henkisesti keskenkasvuinen että alkaa säheltämään jotakin parisuhteessa jossa kaikki on HYVIN, niin siinä on kaksi vaihtoehtoa.. Pettäjä katuu oikeasti tekoaan, ja asiat läpi puhumalla se ei toistu ja ottaa opikseen, TAI se on jännityksen hakua tai persoonassa vikaa. Ainahan se tuo epäilyksen varjon parisuhteeseen ja muuttaa peruuttamattomasti asioita, ja horjuttaa luottamusta. Mutta anteeksiantajallakin on vastuu tästä, hän joko hyväksyy sen tai sitten ei.

Jos parisuhde on takkuillut jo kauemmin ja yhteistä säveltä ei löydy, niin kyseessä voi olla henkilö jolla on läheisyysriippuvuus, ja pyrkii siirtymään suhteesta toiseen minimoimalla ajan jota joutuu elämään yksin. Silloin nähtävästi astuu kuvioihin pettäminen. Tässäkin tapauksessa varmasti syy on jo ollut nähtävissä kauan ja siihen ei ole kumpikaan joko itsepäisyyttään tai saman syyn takia uskaltanuttehdä lopullista päätöstä, vaan on pysytty yhdessä vaikka parisuhde on ollut ns. huonohko.

Yleensä pettäminen joka tulee täytenä yllätyksenä, on ollut humalatilasta johtunut tapahtuma. Silloin on taas valittava mikä on parasta kokonaisuuden suhteen. Ihminen on erehtyvä, mutta jos hän ei ole oikeasti katuva niin homma ei varmasti toimi enää sen jälkeen. Ikävintä on se jos tilanne on oikeasti ollut tyyliin "ei muista mitään" ja asiat on johtaneet toisiin ja herätessä iskee paniikki että mitä on tullut tehtyä, silloin kyseessä tuskin on ollut tarkoituksellinen teko. Mutta tätä yleensä käytetään väärin perustein selityksenä melko monessa asiassa, ja sitä on vaikea uskoa. Riippuu aivan siitä kuinka omistushaluinen ihminen on, kuinka asiat toimivat tämän jälkeen. Voihan asiaa ajatella käänteisestikin, kuinka monen ihmisen kanssa hän on ollut ennen minua, vaikkapa päivä, viikko tai kuukaisi sitten, kun tapaat jonkun uuden tuttavuuden ja molemmat olette vapaita parisuhteesta. Haittaako tämä silloin tilannetta niin paljoa? Parisuhde on jännä käsite.. Se on luottamusta, omistamista, halua jatkaa elämää saman ihmisen kanssa, ja sitä että viihtyy valitsemansa kumppanin seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se pettäjä välttämättä menetä mitään. Hyvällä tuurilla pääsee parempaan suhteeseen missä ei koe tarvetta pettää. Ja toivon mukaan se petetty saa myös uuden hänelle paremman suhteen.

Monet ihmiset eroaa nykypäivänä, ei se ole maailmanloppu niinkuin ap:n aloitus kommentista saa kuvan.

Toki joillakin se katumus iskee ja tuntuu että on menettänyt kaiken. Jotku aloittaa uuden suhteen sen kolmannen osa puolen ja elää elämänsä loppuun asti hänen kanssa. Joillakin se suhde ei edes ala.

Ap ajattelee nyt asian liian mustavalkoisena.

En ajattele mustavalkoisesti. Et nyt ilmeisesti edes ymmärtänyt, msitä aloituksessa on kyse. Sinä se tässä ajattelet mustavalkoisesti asioita, jos ajattelet, että pettäminen on ihan ok tapa erota. No, ehkä pettäjän mielestä.

Aloituksessa ei ole kyse eroista. Aloituksessa on kyse siitä, että parisuhteen toinen osapuoli elää kaksoiselämää, pettää. Toinen osapuoli ei tiedä pettämisestä, eikä välttämättä siitä, että toisen mielestä suhteessa on jotain vikaa. Pettäminen ja sen myötä tulee yllätyksenä, sokkina, jonka vuoksi kaikki menee uusiksi. Petetty ei ole osannut varautua eroon, minkä vuoksi voi menettää paljon omaisuutta ja oman mielenterveyden.

Fiksut aikuiset ihmiset puhuvat ongelmistaan ja käsittelevät niitä. Kun ero tapahtuu yhteisymmärryksessä, on molemmilla aikaa miettiä, mitä tekee. Miten omaisuus jaetaan, miten lastenhoito jaetaan jne. Elämänkoululaiset ja itseään täynnä olevat ällötykset pettävät.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Kaikkien etu on, että huono suhde lopetetaan ensin ja vasta sitten etsitään uusi kumppani. Se on molempien ex-puolisoiden ja etenkin mahdollisten lasten kannalta paras ratkaisu.

Lapsia ei tarvitse sotkea eroon, se on aikuisten välinen asia.

Toki tuo on ideaali tilanne. Mutta ei se elämä aina mene niin, ihminen on erehtyväinen.

Monet eivät suostu puhumaan niistä parisuhteen ongelmista tai myönnä että niitä on. Uskon että monet jotka pettävät pelkän seksin takia eivät sitä kotona saa ja kumppani on sitä mieltä että seksiä on tarpeeksi. Silloin pelkkä nautinnon perässä tapahtuva pettäminen on "helpompaa" vaikkakin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Siis en puhunut huonoista suhteista, joista erotaan. Hyvähän se on erota, jos se on parempi niin. Mutta se on sairasta, että petetään. Rakennetaan kaksoiselämää ja pidetään sivusuhdetta vuosia. Pidetään vaimo/mies siinä ymmärryksessä, että mikään ei ole pielessä, jolloin toinen sijoittaa suhteeseen paljon aikaa ja rahaa, omaa elämää, joka voisi viettää toisinkin. 

Pettäminen on kumppanin häpäisyä, se aiheuttaa kriisin ja mahdollisesti pitkäaikaisia psyykkisiä ongelmia petetylle ja lapsille. Se, että puhutaan ongelmista ja päätetään yhdessä erota, on ihan eri asia. 

Ymmärrän että tämä aihe voi nostattaa tuollaista tunnetta mitä nyt tunnet, syvää vihaa pettäjiä kohtaan. Mutta elämästä kun ei koskaan tiedä niin sinäkin voit joskus löytää itsesi vieraan miehen sylistä, tilanne vaan johtaa toiseen ja hups, oletkin se sama pettäjä jota juuri hetki sitten niin vihasit.

Vannomatta paras.

Joku pettäjä täällä selvästi alapeukuttaa.

Olen mies. Avioliittomme muuttui aikojen saatossa niin, että en saanut minkäänlaista vastakaikua vaimoltani. Emme varsinaisesti riidelleet, mutta elämä oli tunteetonta. Käänne tapahtui kun saimme lapset. Lasten kasvettua vaimoni suuntautui koiraan. Itse olen huolehtinut perheestä taloudellisesti ja läsnä olevana, en juo, en tupakoi yms..

 Yritin keskustella suhteestamme vaimoni kanssa, mutta minulle ei koskaan ole selvinnyt, mitä olen tehnyt väärin, että olen tullut välinpitämättömästi kohdelluksi. Hän on myös menettänyt sosiaalisen aktiivisuutensa.

Aloin vähitellen harrastamaan seksiä muualla tapaamieni naisten kanssa. Ensin oli väljästi työhön liittyvissä tapahtumissa tapaamiani, mutta sitten hakeuduin myös aktiivisesti tilanteisiin, missä pääsin tekemisiin naisten kanssa. Osa näistä oli puhtaasti seksin hakemista, mutta osa oli aivan tapaamissuhteita.

Näistä erään kanssa tapailu muuttui seurusteluksi. Aloin olla kotoa pois myös muutenkin kuin työmatkojen yhteydessä. Viimeistään tällöin asia selvisi vaimolleni, joka raivostui eikä ymmärtänyt asiaa vieläkään.

Hankin eron. Vaimo sai lapsien kanssa jäädä asumaan taloomme kunnes lapset muuttivat muualle opiskelemaan. Talo myytiin sen jälkeen ja loput muustakin omaisuudesta jaettiin puoliksi - tosin vaimolle suosiolla annoin jonkun verran suuremman osuuden kun minulla on isompi palkka eikä raha ole niin tarkkaa. 

Talostamme olin ensin muuttanut vuokra-asuntoon ja kun seurustelusuhteeni vakiintui, muutin uuden naisen kanssa yhdessä hankkimaamme asuntoon. Hänen kanssaan olen elänyt onnellisesti kohta kymmenen vuotta. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.

Tein oikean ratkaisun. Lasten vuoksi en avioliittoa lähtenyt hajottamaan. Lasten nähden emme myöskään riidelleet , mutta vaistosivat varmaan, että rakkautta ei ollut.

AP:n katkeransävyistä postausta en ymmärrä lainkaan. Missä romantiikkahötössä hän elää? Onko hän läheisriippuvainen? Jollain tavalla AP vaikuttaa suorastaan pelottavan psykoottiselta kiihkossaan.

Parisuhteen pitää perustua tunteeseen, mutta siihen pitää osata suhtautua myös käytännöllisesti. Ellei tunnetta ole eikä tilannetta pysty korjaamaan siinä suhteessa, on parempi järjestää asiat uudelleen eikä tuhlata omaa ja toisen elämää epätyydyttävyyteen, mistä myöhemmin helposti syntyy katkeruutta yms.

Pettäminen on täällä AV -palstalla ihme myytti. Koko termi jo on leimaava ja virheellinen. Raivokas asenne "pettämiseen" kuvaa tämän palstan kirjoittajien henkistä epävarmuutta ja epäkypsyyttä tunteiden kohtaamisessa.

Ja vielä: "pettämisellä" en menettänyt mitään vaan sain paljon uuden elämän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se pettäjä välttämättä menetä mitään. Hyvällä tuurilla pääsee parempaan suhteeseen missä ei koe tarvetta pettää. Ja toivon mukaan se petetty saa myös uuden hänelle paremman suhteen.

Monet ihmiset eroaa nykypäivänä, ei se ole maailmanloppu niinkuin ap:n aloitus kommentista saa kuvan.

Toki joillakin se katumus iskee ja tuntuu että on menettänyt kaiken. Jotku aloittaa uuden suhteen sen kolmannen osa puolen ja elää elämänsä loppuun asti hänen kanssa. Joillakin se suhde ei edes ala.

Ap ajattelee nyt asian liian mustavalkoisena.

En ajattele mustavalkoisesti. Et nyt ilmeisesti edes ymmärtänyt, msitä aloituksessa on kyse. Sinä se tässä ajattelet mustavalkoisesti asioita, jos ajattelet, että pettäminen on ihan ok tapa erota. No, ehkä pettäjän mielestä.

Aloituksessa ei ole kyse eroista. Aloituksessa on kyse siitä, että parisuhteen toinen osapuoli elää kaksoiselämää, pettää. Toinen osapuoli ei tiedä pettämisestä, eikä välttämättä siitä, että toisen mielestä suhteessa on jotain vikaa. Pettäminen ja sen myötä tulee yllätyksenä, sokkina, jonka vuoksi kaikki menee uusiksi. Petetty ei ole osannut varautua eroon, minkä vuoksi voi menettää paljon omaisuutta ja oman mielenterveyden.

Fiksut aikuiset ihmiset puhuvat ongelmistaan ja käsittelevät niitä. Kun ero tapahtuu yhteisymmärryksessä, on molemmilla aikaa miettiä, mitä tekee. Miten omaisuus jaetaan, miten lastenhoito jaetaan jne. Elämänkoululaiset ja itseään täynnä olevat ällötykset pettävät.

AP

Ohis kuinka moni aikuinen toimii fiksusti erotilanteissa? Ja lisäksi on niitä ihmisiä jotka kiistävät ongelmat, heidän mielestä kaikki on hyvin vaikka toisen mielestä ei ole. Ja näitä tapauksia on paljon

Vierailija kirjoitti:

Joku pettäjä täällä selvästi alapeukuttaa.

Ei pettäjä, vaan ihminen, joka ymmärtää, ettei elämä ole mustavalkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Siis en puhunut huonoista suhteista, joista erotaan. Hyvähän se on erota, jos se on parempi niin. Mutta se on sairasta, että petetään. Rakennetaan kaksoiselämää ja pidetään sivusuhdetta vuosia. Pidetään vaimo/mies siinä ymmärryksessä, että mikään ei ole pielessä, jolloin toinen sijoittaa suhteeseen paljon aikaa ja rahaa, omaa elämää, joka voisi viettää toisinkin. 

Pettäminen on kumppanin häpäisyä, se aiheuttaa kriisin ja mahdollisesti pitkäaikaisia psyykkisiä ongelmia petetylle ja lapsille. Se, että puhutaan ongelmista ja päätetään yhdessä erota, on ihan eri asia. 

Totta, mutta tuon ymmärtää vain kypsä ja fiksu oikeasti aikuinen jollainen harva enää nykyisin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Jos ei olla tyytyväisiä suhteeseen, erotaan, ei petetä. Mikä tässä on vaikeaa?

Ei ihmiset ole samanlaisia, jokainen tekee asiat omalla tyylillään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää?

Niin, on selkärangattomia nilviäisiä jotka ajattelevat ensisijassa itseään ja sitten on selkärangallisia, joille ei tuota ongelmia päättää suhde asiallisesti. Onneksi kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

Minä olen pitkässä parisuhteessa, yhdessä vaiheessa tuli tilanne että miestä ei enään seksi pahemmin kiinnostanut. Aina minä olen meistä ollut se aktiivisempi mutta nyt alkoi tulemaan pakkeja koko ajan. Voi luoja kuinka se söi itsetuntoa, olin mielestäni maailman rumin ja vastenmielisin. Puhui asiasta, kysyin mikä mättää, mitää syytä ei sinänsä ollut. Miehen mielestä seksiä oli tarpeeksi ja missään nimessä minussa ei ollut vikaa hänen mukaan.

Juttelin töissä työkaverin kanssa asiasta ja hän sanoi että lopetan itseni morkkaamisen ja kehui vaikka kuinka, hitsi kuinka se tuntuikin hyvältä. Kun kävin kaupungilla aloin kiinnittämään huomiota kuinka paljon miehet yritti iskeä, tuntuuhan se hyvältä ja itsetunto hieman palasi.

Sitten otimme kotona kissan pöydälle ja selitin juurta jaksaen miksi oloni on kurja, me löysimme hyvän ratkaisun asiaan. Tosin se asia ei sovi 95% pariskunnista mutta meille se sopii ja olemme onnellisempia kuin vuosiin.

Pointti oli se että ymmärrän helvetin hyvin miksi sinne vieraan sänkyyn on helppo hurahtaa.

Ap ei ole kiinnostunut tietämään sitä asiaa mitä hän avauksen otsikossa kysyy. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Avioliittomme muuttui aikojen saatossa niin, että en saanut minkäänlaista vastakaikua vaimoltani. Emme varsinaisesti riidelleet, mutta elämä oli tunteetonta. Käänne tapahtui kun saimme lapset. Lasten kasvettua vaimoni suuntautui koiraan. Itse olen huolehtinut perheestä taloudellisesti ja läsnä olevana, en juo, en tupakoi yms..

 Yritin keskustella suhteestamme vaimoni kanssa, mutta minulle ei koskaan ole selvinnyt, mitä olen tehnyt väärin, että olen tullut välinpitämättömästi kohdelluksi. Hän on myös menettänyt sosiaalisen aktiivisuutensa.

Aloin vähitellen harrastamaan seksiä muualla tapaamieni naisten kanssa. Ensin oli väljästi työhön liittyvissä tapahtumissa tapaamiani, mutta sitten hakeuduin myös aktiivisesti tilanteisiin, missä pääsin tekemisiin naisten kanssa. Osa näistä oli puhtaasti seksin hakemista, mutta osa oli aivan tapaamissuhteita.

Näistä erään kanssa tapailu muuttui seurusteluksi. Aloin olla kotoa pois myös muutenkin kuin työmatkojen yhteydessä. Viimeistään tällöin asia selvisi vaimolleni, joka raivostui eikä ymmärtänyt asiaa vieläkään.

Hankin eron. Vaimo sai lapsien kanssa jäädä asumaan taloomme kunnes lapset muuttivat muualle opiskelemaan. Talo myytiin sen jälkeen ja loput muustakin omaisuudesta jaettiin puoliksi - tosin vaimolle suosiolla annoin jonkun verran suuremman osuuden kun minulla on isompi palkka eikä raha ole niin tarkkaa. 

Talostamme olin ensin muuttanut vuokra-asuntoon ja kun seurustelusuhteeni vakiintui, muutin uuden naisen kanssa yhdessä hankkimaamme asuntoon. Hänen kanssaan olen elänyt onnellisesti kohta kymmenen vuotta. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.

Tein oikean ratkaisun. Lasten vuoksi en avioliittoa lähtenyt hajottamaan. Lasten nähden emme myöskään riidelleet , mutta vaistosivat varmaan, että rakkautta ei ollut.

AP:n katkeransävyistä postausta en ymmärrä lainkaan. Missä romantiikkahötössä hän elää? Onko hän läheisriippuvainen? Jollain tavalla AP vaikuttaa suorastaan pelottavan psykoottiselta kiihkossaan.

Parisuhteen pitää perustua tunteeseen, mutta siihen pitää osata suhtautua myös käytännöllisesti. Ellei tunnetta ole eikä tilannetta pysty korjaamaan siinä suhteessa, on parempi järjestää asiat uudelleen eikä tuhlata omaa ja toisen elämää epätyydyttävyyteen, mistä myöhemmin helposti syntyy katkeruutta yms.

Pettäminen on täällä AV -palstalla ihme myytti. Koko termi jo on leimaava ja virheellinen. Raivokas asenne "pettämiseen" kuvaa tämän palstan kirjoittajien henkistä epävarmuutta ja epäkypsyyttä tunteiden kohtaamisessa.

Ja vielä: "pettämisellä" en menettänyt mitään vaan sain paljon uuden elämän myötä.

"AP:n katkeransävyistä postausta en ymmärrä lainkaan. Missä romantiikkahötössä hän elää? Onko hän läheisriippuvainen? Jollain tavalla AP vaikuttaa suorastaan pelottavan psykoottiselta kiihkossaan."

Tämä ei ole tervettä tekstiä ollenkaan. Miksi olet niin hyökkäävä ja käyt henkilöön? Etkö ole sinut asian kanssa sittenkään?

En ole läheisriippuvainen, en myöskään psykottinen, mutta oletko itse? Sinunhan oli pillua pakko saada, vaikka pettämällä. Sinullahan tässä on tunne-elämän ongelmia. Mene hoitoon. :)

Tämänkään kirjoittajan ei ollut pakko jakaa itseään kaikille vastaantulijoille. Olisi voinut erota ensin ja aloittaa uuden suhteen sitten, terveemmältä pohjalta. Ei sitä tiedä, vaikka on levittänyt sukupuolitauteja satunnaisille hoidoilleen. Sekin on vaarana näissä tapauksissa.

Sairasta alkaa selittämään, että pettäminen on oikein. No ei ole. Aina voi puhua kumppanin kanssa ja sanoa, että suhde ei ole hyvä ja jos siihen ei tule muutosta, tulee ero. Itsessähän se vika on, jos itseään ei voi ilmaista senkään vertaa. 

Mä olen nähnyt muutaman parisuhteen pettämiseen päättymisen. Yleensä siinä lopulta se petetty on ollut se paremmin selviytyjä, jos hänellä on ystäviä tukemassa eikä sairasta läheisriippuvuutta. Melkein sanoisin, että harvemmin siinä parisuhteessa mitään on ollut vialla, vaan se pettäjä ei ole rakastanut täysillä kuin itseään ja omia halujaan. Eikä sellainen edes silloin tajua, mitä teki vaan syyttelee sitä petettyä.

Mä olen muutama vuosi sitten kysellyt täällä jonkun kerran, että entä jos se jota petät, pettäisi sinua, niin miltä sinusta tuntuisi? Ei tullut moneen kyselyyn kuin yksi vastaus, että ei kiinnosta mitä vaimo tekee, ihan sama. Aika paljonpuhuva hiljaisuus- joko ei oltu mietitty asiaa siitä kulmasta edes, kun oma napa ja eihän se toinen petä, tai sitten ei vois vähempää kiinnostaa, eli rakkautta toiseen ei ole.......Ei pettäjä mieti tekojensa seurauksia, koska vain oma napa kiinnostaa. Oikeasti katuva pettäjä on harvinainen tapaus.

Ainakin lähipiirin kokemusten perusteella voin sanoa, että 9/10 tapauksissa pettäjä pettää uudestaan. Joten älä jää uskomaan niitä anteeksipyyntöjä. Kyse on vain siitä, että pettäjä ei halua rikkoa mukavaa elämäänsä vaan haluaa koko paketin, kulissin, perheen, talon ja sivusuhteet/panot, joissa on jatkossa varovaisempi.

Kun nyt seuraan tuon prttäjävaimon menoa niin ei paljoa tunnu mieltä painavan että hajotti perheemme. Nytkin menossa viikonlopuksi tapaamaan uusinta ihastustaan. Minä vahdin lapsia. No, vielä puoli vuotta tätä ja sitten kuopuskin saadaan päivähoitoon ja voidaan vihdoin muuttaa erilleen. Minun tulot kasvavat lähivanhemmuuden myötä. Hänellä ei ole mitään tuloja. Päiviä lasketaan..