Miltä pettäjästä tuntuu, kun tulee ero ja menettää kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suhteessa onnellinen petä. Aina on jotain pitkään jatkunutta hankaluutta. Usein ero on vapautus pettäjällekin ja uuden alku. Eri asia on sattumoisin kerran pettäjät. Ei erossa mieti omaisuutta niinkään kun pääsee irti ahdistavasta elämästä. Ei lapsia menetä ja harvoin nykyään omaisuus vain toisen nimissä. Petetyt naiset haluaa usein uskotella, että mies katuu, on onneton tai ei pärjää. Harvoissa tapauksissa niin on vaan uusi elämä parempi ja mies tietää seuraavassa suhteessa mitä haluaa ja mitä ei halua. Ette vaan halua itsellenne myöntää, että sillä eronnella miehellä voi olla uusi ja onnellinen elämä.

T: Nainen, joka ei ole eronnut eikä miehenikään. En omista miestäni eikä hänkään minua. Emme elä avoimessa suhteessa. Asioita läheltä seurannut.

Ai, kyllä isäni menetti puolet omaisuudestaan ja ainoan lapsensa ja lapsenlapsensa. Mulla kun ei ole mitään yhteistä pettäjän kanssa. Uusi suhdekaan ei kantanut, mutta sehän ei ole mun ongelmani eikä meitä hetkauta.

Tuosta taitaa olla aikaa ja huonosti hoidettu ero. Taisi äitisi olla katkera ja pisti kapuloita rattaisiin. Taisi olla oikein elämäntehtävä hänellä.

Tuollaista läheltä seurannut

Höpö höpö, enköhän aikuisena ihmisenä ja äitinä osaa tehdä johtopäätökset ilman äitiäni. Tuohan se sitten pettäjää korpea kun kaikki ei sujukaan kuin Strömsössä ja ei saakaan muodostettua ihanaa ja onnellista uusperhettä, jossa kaikki toimii. Menikin omaisuus ja perhesuhteet. Äidilleni toki toivon onnellista parisuhdetta ja mukavaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Olen vähän yllättynyt näistä katkerista kommenteista. Taisi mennä monella tunteisiin. Tosin otsikko varmaan vetää juuri niitä pettäjiä puoleensa. Se vaan on niin, että kun pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran. Sellaiset ihmiset ovat epäkypsiä ja juuri niitä vaikeita tapauksia, jotka eivät hoida vastuutaan muutenkaan eron jälkeen, esim. lasten kasvatuksen osalta. Lapsia kyllä osataan tehdä ja leikkiä vähän aikaa kotista, mutta sitten tulee pupu pöksyyn, kun pitäisi tehdä töitä niiden eteen, eikä elämä olekaan pelkkää juhlaa.

AP

Kyllä ihmiset voivat myös muuttua. Minä olen ollut nuorena (parikymppisenä) pettäjä, en pystynyt silloin hillitsemään himojani. Olin jopa jonkin aikaa suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Ja nuorena solmitusta avioliitostakin lähdin seksin perässä pois. (Onneksi ei ollut lapsia ja ex löysi itselleen melko nopeasti sopivamman vaimon, jonka kanssa ollut jo 20+ vuotta.)

Tein aktiivisesti töitä sen eteen, että pääsin eroon tuosta sekoilusta. Lopetin kokonaan seksin harrastamisen seurustelusuhteissa ja siinä kohtaa kun tapasin nykyisen mieheni, olin ollut 3,5 vuotta selibaatissa. Tässä suhteessa minulla ei ole ollut mitään ongelmaa pysyä uskollisena, vaikka toki ihastuksiakin on ollut. Osaan olla järkevämpi ja tiedostan, että tunteet syntyvät tekojen kautta ja kääntäen, että ilman tekoja ne tunteet hiipuvat. Ihastusten suhteen olen toiminut siis niin, etten ole lähtenyt ruokkimaan niitä ajatuksilla tai teoilla, vaan olen antanut olla ja ajan kanssa ne ovat menneet ohi. Vastaavasti omia tunteitani miestä kohtaan olen vaalinut ja koen edelleen olevani todella onnekas, että olen löytänyt näin hienon miehen joka haluaa olla kanssani. Lapsenkin olemme saaneet kasvatettua jo aikuisuuden kynnykselle ja asumme nyt kahdestaan. Tämä on ihan parasta mitä ihminen voi saada, yhdessä rakennettu elämä ja lapsen kasvun seuraaminen.

Vierailija kirjoitti:

Katsoit nimen omaan vierestä. Et tiedä miten asiat oikeasti olivat.

Mitä muuta kymmenet seksisuhteet ja vaimolle valehtelu on kuin sairautta? Ei tuota voi puolustella millään suhteen huonoudella. Tuollaisen ihmisen joka on täysin kykenemätön yksiavioisuuteen ei ikimaailmassa olisi pitänyt perustaa perhettä sellaisen ihmisen kanssa, joka toivoo avioliitolta uskollisuutta.

On eri juttu sitten jos pariskunta on yhdessä sopinut jostain ranskalaisesta avioliitosta, missä on sivusäätöjä, jotka hoidetaan hienovaraisesti. Mutta kun on alttarilla vannottu uskollisuutta ja ties mitä, niin ei ole millään tavalla asiallista paneskella ympäriinsä kuin joku kiimainen eläin. Ulkomailla on tällaisille ihmisille ihan hoitolaitoksiakin, en tiedä miten Suomessa. Ja mitään ongelmaahan nämä sankarit eivät tietenkään omassa toiminnassaan näe. En usko että ovat onnellisia, jostain pahasta olosta tämä toiminta kumpuaa. Ja lopulta kaikki perheenjäsenet kärsivät ja paljon.

On ihan liian sinisilmäistä kuvitella, ettei vaimo ja lapset kärsi, jos eivät tiedä. Kyllä ne teot tulevat jossain vaiheessa julki ja vähintään vaimo kärsii. Uskon myös, ettei tuo voi olla vaikuttamatta lapsiin, vaikka heille ei suoraan kerrottaisi. Kyllä se aikuisten paha olo heijastuu heihinkin ihan väkisin. Ja ihan liikaa vähätellään sitä, kuinka kauheaa lapsille on, kun perhe hajoaa. Aikuiset eivät ole valmiita myöntämään itselleen, miten paljon kärsimystä omille lapsilleen he ovat aiheuttaneet vastuuttomalla toiminnallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Jos ei olla tyytyväisiä suhteeseen, erotaan, ei petetä. Mikä tässä on vaikeaa?

Ei ihmiset ole samanlaisia, jokainen tekee asiat omalla tyylillään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää?

Niin, on selkärangattomia nilviäisiä jotka ajattelevat ensisijassa itseään ja sitten on selkärangallisia, joille ei tuota ongelmia päättää suhde asiallisesti. Onneksi kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

Sama täällä. Olen vähän yllättynyt näistä katkerista kommenteista. Taisi mennä monella tunteisiin. Tosin otsikko varmaan vetää juuri niitä pettäjiä puoleensa. Se vaan on niin, että kun pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran. Sellaiset ihmiset ovat epäkypsiä ja juuri niitä vaikeita tapauksia, jotka eivät hoida vastuutaan muutenkaan eron jälkeen, esim. lasten kasvatuksen osalta. Lapsia kyllä osataan tehdä ja leikkiä vähän aikaa kotista, mutta sitten tulee pupu pöksyyn, kun pitäisi tehdä töitä niiden eteen, eikä elämä olekaan pelkkää juhlaa.

AP

Ei herranjumala, lue nyt tämä oma kommenttisi. Etkö sä näe sitä katkeruutta mikä paistaa siitä läpi? Tai yleistämistä?

Anna jo olla. Pidä seuraavalla kerralla housut jalassa.

- ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Mutta kun on olemassa myös niitä ihmisiä, joilla on suhteessa kaikki hyvin, mutta haluavat vain "jännitystä elämään" tai muuten vain eivät pysty ottamaan itseään niskasta kiinni niin että ne housut pysyvät jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Jos ei olla tyytyväisiä suhteeseen, erotaan, ei petetä. Mikä tässä on vaikeaa?

Ei ihmiset ole samanlaisia, jokainen tekee asiat omalla tyylillään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää?

Niin, on selkärangattomia nilviäisiä jotka ajattelevat ensisijassa itseään ja sitten on selkärangallisia, joille ei tuota ongelmia päättää suhde asiallisesti. Onneksi kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

Sama täällä. Olen vähän yllättynyt näistä katkerista kommenteista. Taisi mennä monella tunteisiin. Tosin otsikko varmaan vetää juuri niitä pettäjiä puoleensa. Se vaan on niin, että kun pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran. Sellaiset ihmiset ovat epäkypsiä ja juuri niitä vaikeita tapauksia, jotka eivät hoida vastuutaan muutenkaan eron jälkeen, esim. lasten kasvatuksen osalta. Lapsia kyllä osataan tehdä ja leikkiä vähän aikaa kotista, mutta sitten tulee pupu pöksyyn, kun pitäisi tehdä töitä niiden eteen, eikä elämä olekaan pelkkää juhlaa.

AP

Ei herranjumala, lue nyt tämä oma kommenttisi. Etkö sä näe sitä katkeruutta mikä paistaa siitä läpi? Tai yleistämistä?

Anna jo olla. Pidä seuraavalla kerralla housut jalassa.

- ei ap

Mä en ole pettänyt ja mulla on yleensä hame. Lopeta sä toi lapsellinen vihjailusi.

Riippuu vähän mitä tuolla kaiken menettämisellä tarkoitetaan. Omaisuus jaetaan, mikäli ei ole avioehtoa ja lapsien huoltajuus menee yleensä 50-50. Parisuhde toki menee, mutta tuossa tilanteessa se on odotettavissakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Avioliittomme muuttui aikojen saatossa niin, että en saanut minkäänlaista vastakaikua vaimoltani. Emme varsinaisesti riidelleet, mutta elämä oli tunteetonta. Käänne tapahtui kun saimme lapset. Lasten kasvettua vaimoni suuntautui koiraan. Itse olen huolehtinut perheestä taloudellisesti ja läsnä olevana, en juo, en tupakoi yms..

 Yritin keskustella suhteestamme vaimoni kanssa, mutta minulle ei koskaan ole selvinnyt, mitä olen tehnyt väärin, että olen tullut välinpitämättömästi kohdelluksi. Hän on myös menettänyt sosiaalisen aktiivisuutensa.

Aloin vähitellen harrastamaan seksiä muualla tapaamieni naisten kanssa. Ensin oli väljästi työhön liittyvissä tapahtumissa tapaamiani, mutta sitten hakeuduin myös aktiivisesti tilanteisiin, missä pääsin tekemisiin naisten kanssa. Osa näistä oli puhtaasti seksin hakemista, mutta osa oli aivan tapaamissuhteita.

Näistä erään kanssa tapailu muuttui seurusteluksi. Aloin olla kotoa pois myös muutenkin kuin työmatkojen yhteydessä. Viimeistään tällöin asia selvisi vaimolleni, joka raivostui eikä ymmärtänyt asiaa vieläkään.

Hankin eron. Vaimo sai lapsien kanssa jäädä asumaan taloomme kunnes lapset muuttivat muualle opiskelemaan. Talo myytiin sen jälkeen ja loput muustakin omaisuudesta jaettiin puoliksi - tosin vaimolle suosiolla annoin jonkun verran suuremman osuuden kun minulla on isompi palkka eikä raha ole niin tarkkaa. 

Talostamme olin ensin muuttanut vuokra-asuntoon ja kun seurustelusuhteeni vakiintui, muutin uuden naisen kanssa yhdessä hankkimaamme asuntoon. Hänen kanssaan olen elänyt onnellisesti kohta kymmenen vuotta. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.

Tein oikean ratkaisun. Lasten vuoksi en avioliittoa lähtenyt hajottamaan. Lasten nähden emme myöskään riidelleet , mutta vaistosivat varmaan, että rakkautta ei ollut.

AP:n katkeransävyistä postausta en ymmärrä lainkaan. Missä romantiikkahötössä hän elää? Onko hän läheisriippuvainen? Jollain tavalla AP vaikuttaa suorastaan pelottavan psykoottiselta kiihkossaan.

Parisuhteen pitää perustua tunteeseen, mutta siihen pitää osata suhtautua myös käytännöllisesti. Ellei tunnetta ole eikä tilannetta pysty korjaamaan siinä suhteessa, on parempi järjestää asiat uudelleen eikä tuhlata omaa ja toisen elämää epätyydyttävyyteen, mistä myöhemmin helposti syntyy katkeruutta yms.

Pettäminen on täällä AV -palstalla ihme myytti. Koko termi jo on leimaava ja virheellinen. Raivokas asenne "pettämiseen" kuvaa tämän palstan kirjoittajien henkistä epävarmuutta ja epäkypsyyttä tunteiden kohtaamisessa.

Ja vielä: "pettämisellä" en menettänyt mitään vaan sain paljon uuden elämän myötä.

Kerroin joku päivä sitten jossain ketjussa suuttuneeni siitä, että mieheni meni Kiinaan työmatkalle kahden työkaverinaisen kanssa. Sitä sitten ihmetellään, mitä siinä on vikana, jos nainen ja mies menevät kaksin, kun ovathan he VAIN töissä. Tässäpä mallivastaus, mikä siinä on vikana. Törkeä pee tässäkin selittelee hyväksi törkeyttään.

Muka yrittänyt puhua vaimolle ja vaimo vaan ollut kylmä! Katin kontit! Pyhittää törkeytensä pyhimyskehällä. Ero ensin, sitten vasta muut suhteet! Ja TYÖ luo täydelliset puitteet selän takana käydä vieraissa.

Eiköhän se eron mahdollisuus ole harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tiedostettu ja hyväksytty jo pettäessä. Ei tuollaista tilannetta voi verrata siihen, että joku menettäisi arvostamansa ja rakastamansa puolison ja perheen. Pettäminen on nimenomaan sitä, että on valittu lyhyen nautinnon ja oman liiton väliltä, ja todettu oma liitto vähempiarvoiseksi. Miksi haikailla sellaista joka ei ole ollut itselle tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Ai, kyllä isäni menetti puolet omaisuudestaan ja ainoan lapsensa ja lapsenlapsensa. Mulla kun ei ole mitään yhteistä pettäjän kanssa. Uusi suhdekaan ei kantanut, mutta sehän ei ole mun ongelmani eikä meitä hetkauta.

Pelkään samaa tuon sarjapettäjän kohdalla. Hän on jo menettänyt ensimmäisestä liitosta syntyneen lapsen omalla toiminnallaan. Voi olla ettei jälkimmäisestäkään liitosta syntyneet lapset välitä pitää isäänsä yhteyttä, jos heille selviää miten törkeästi heidän äitiään on kohdeltu. Vaikka heille ei suoraan kerrottaisi, niin eihän äiti voi mitenkään loputtomasti peitellä pahaa oloaan lapsiltaan. Näkeväthän lapset, että äidin elämä on pirstaleina ja isä oletettavasti yrittää olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jos on siinä avioliitossaan syvästi onneton, niin kyllä silti pitäisi olla sen verran kunnioitusta omaa puolisoaan ja omien lasten äitiä kohtaan, ettei lähtisi pettämään ennen kuin on saanut liiton päätökseen. Vaikka olisi tehnyt jo eropäätöksen, silti voi yhdessä hakeutua terapiaan saamaan apua siihen, että kumpikin osapuoli voi käsitellä eroon johtaneita syitä. Kun asiat on keskusteltu yhdessä perusteellisesti läpi ja kumpikin päässyt omalta osaltaan tekemään samalla surutyötä, niin eron jälkeinen elämä ja lasten asioista sopiminen sujuu paljon paremmissa merkeissä.

Tuo, että lähdetään pettämään ja jätetään puoliso kylmiltään on sama kuin kaataisi kotoa kirjahyllyt ja levittäisi roskat lattialle ja jättäisi sitten puolisoon siivoamaan sen sotkun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Olen vähän yllättynyt näistä katkerista kommenteista. Taisi mennä monella tunteisiin. Tosin otsikko varmaan vetää juuri niitä pettäjiä puoleensa. Se vaan on niin, että kun pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran. Sellaiset ihmiset ovat epäkypsiä ja juuri niitä vaikeita tapauksia, jotka eivät hoida vastuutaan muutenkaan eron jälkeen, esim. lasten kasvatuksen osalta. Lapsia kyllä osataan tehdä ja leikkiä vähän aikaa kotista, mutta sitten tulee pupu pöksyyn, kun pitäisi tehdä töitä niiden eteen, eikä elämä olekaan pelkkää juhlaa.

AP

Kyllä ihmiset voivat myös muuttua. Minä olen ollut nuorena (parikymppisenä) pettäjä, en pystynyt silloin hillitsemään himojani. Olin jopa jonkin aikaa suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Ja nuorena solmitusta avioliitostakin lähdin seksin perässä pois. (Onneksi ei ollut lapsia ja ex löysi itselleen melko nopeasti sopivamman vaimon, jonka kanssa ollut jo 20+ vuotta.)

Tein aktiivisesti töitä sen eteen, että pääsin eroon tuosta sekoilusta. Lopetin kokonaan seksin harrastamisen seurustelusuhteissa ja siinä kohtaa kun tapasin nykyisen mieheni, olin ollut 3,5 vuotta selibaatissa. Tässä suhteessa minulla ei ole ollut mitään ongelmaa pysyä uskollisena, vaikka toki ihastuksiakin on ollut. Osaan olla järkevämpi ja tiedostan, että tunteet syntyvät tekojen kautta ja kääntäen, että ilman tekoja ne tunteet hiipuvat. Ihastusten suhteen olen toiminut siis niin, etten ole lähtenyt ruokkimaan niitä ajatuksilla tai teoilla, vaan olen antanut olla ja ajan kanssa ne ovat menneet ohi. Vastaavasti omia tunteitani miestä kohtaan olen vaalinut ja koen edelleen olevani todella onnekas, että olen löytänyt näin hienon miehen joka haluaa olla kanssani. Lapsenkin olemme saaneet kasvatettua jo aikuisuuden kynnykselle ja asumme nyt kahdestaan. Tämä on ihan parasta mitä ihminen voi saada, yhdessä rakennettu elämä ja lapsen kasvun seuraaminen.

Tässä on todella hienoa kypsymistä, kasvamista ja vastuunkantoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä AV-palstalta on saanut lukea aivan sairaita perhekohtaloita, joissa mies on alkanut huorailemaan ja perhe on hajonnut. Useimmissa tapauksissa pettäminen on tullut petetylle täytenä yllätyksenä.

Eli näissä tapauksissa pari on voinut olla yhdessä vuosia, jopa vuosikymmeniä ja heillä on yhteisiä lapsia. Yhteinen asuntolaina, yhteinen auto, yhteinen muu omaisuus, yhteiset tuttavat ja sukulaissuhteet. Kaikki.

Ja sitten tulee toinen nainen kuvioihin tai siis mies päästää/ottaa toisen naisen kuvioihin. Syyllisiä ovat molemmat, mutta pettäjä on ainoa, joka on vastuussa teoistaan petetylle ja toisaalta nainen/mies voi olla ns. kakkonen tietämättäänkin.

Miltä se tuntuu pettäjästä, kun petetty ottaa eron ja pettäjä menettää käytännössä koko elämänsä, jota on elänyt ja rakentanut vuosia? Miten muut läheiset suhtautuvat asiaan? Kakkonenkaan ei varmaan kauaa lohduta, koska miksipä tuollaiset suhteet kestäisivät, jotka ovat alkaneet pettämisellä.

Olen näistä lukemistani perhekohtaloista suoraan sanottuna järkyttynyt. Olen myös seurannut tällaista tapausta sivusta ja sitäkään en kyennyt ymmärtämään. Petetty on suurin uhri ja hänen asemansa on kurjin, mutta minun on jotenkin vaikea käsittää sitä, miksi joku päättää suhteensa tuolla tavalla? Sehän on pettäjälle itselleenkin vahingollista. Jos parisuhteessa on ongelmia, miksei niistä voi keskustella kumppanin kanssa ja mennä pariterapiaan? Sama juttu jos on ongelmia itsensä kanssa, ikäkriisi tai muu. Miksi hoitaa ahdistusta paskomalla omaan pesään?

(Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, niin kyllä, nainenkin voi pettää. Mutta tämä on naisvaltainen palsta ja suurin osa petetyistä on naisia ainakin niissä ketjuissa, joita olen täältä ja muualta lukenut ja tuttavilta kuullut. Valtakunnallinen tilasto siitä, kumpi pettää enemmän, mies vai nainen, olisi mielenkiintoista nähdä.)

Halusin tehdä tämän aloituksen, koska olen järkyttynyt näistä tapauksista, mitä olen täältä lukenut ja mitä on tullut julkisuuteen. Joissain tapauksissa mies on pettänyt, kun nainen on ollut raskaana, synnyttämässä tai hoitanut vauvaa. Siihen soppaan sekaan vielä avioliiton ulkopuolinen lapsi. Aivan käsittämättömän sairasta. Oksettavaa!

En tiedä, miten selviäisin jos omalle kohdalle sattuisi. Tuossa sekoilussahan voi mennä talokin alta, jonka eteen on tehnyt töitä vuosia. Ja lapsille tulisi traumat. Vaimo, lapset, omaisuus, vastuu - kaikki vedetään vessanpöntöstä alas. Kuten sanottu, en voi ymmärtää.

Miten te, jotka olette käyneet tällaisen elämäntilanteen läpi, olette selvineet? Miten kävi pettäjälle, kun ymmärsi, mitä kaikkea menetti? Yrittikö takaisin ja näytittekö pitkää nenää?

Varmasti on hyvin paljon sellaisia pettäjiä joita alkaa harmittaa ja haluaakin takaisin. Mutta. Siinä suhteessa on ollut hyvin paljon pielessä jo ennestään jos jompi kumpi ajautuu pettämään. Kuka sellaiseen haluaa enää takaisin.

Pettäminen johtuu aina pettäjästä ja hänen valinnoistaan. Pettämiseen ei ajauduta, vaan se on tietoinen päätös.

Johtuu johtuu ja toki pettäminen on väärin mutta silloin kun petetään ei olla tyytyväisiä suhteeseen, eikö se ole kaikkien etu että sitten erotaan?

Jos ei olla tyytyväisiä suhteeseen, erotaan, ei petetä. Mikä tässä on vaikeaa?

Ei ihmiset ole samanlaisia, jokainen tekee asiat omalla tyylillään.

Miten se on niin vaikea ymmärtää?

Niin, on selkärangattomia nilviäisiä jotka ajattelevat ensisijassa itseään ja sitten on selkärangallisia, joille ei tuota ongelmia päättää suhde asiallisesti. Onneksi kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

Sama täällä. Olen vähän yllättynyt näistä katkerista kommenteista. Taisi mennä monella tunteisiin. Tosin otsikko varmaan vetää juuri niitä pettäjiä puoleensa. Se vaan on niin, että kun pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran. Sellaiset ihmiset ovat epäkypsiä ja juuri niitä vaikeita tapauksia, jotka eivät hoida vastuutaan muutenkaan eron jälkeen, esim. lasten kasvatuksen osalta. Lapsia kyllä osataan tehdä ja leikkiä vähän aikaa kotista, mutta sitten tulee pupu pöksyyn, kun pitäisi tehdä töitä niiden eteen, eikä elämä olekaan pelkkää juhlaa.

AP

Ei herranjumala, lue nyt tämä oma kommenttisi. Etkö sä näe sitä katkeruutta mikä paistaa siitä läpi? Tai yleistämistä?

Anna jo olla. Pidä seuraavalla kerralla housut jalassa.

- ei ap

Mä en ole pettänyt ja mulla on yleensä hame. Lopeta sä toi lapsellinen vihjailusi.

Lopeta itse nuo älyttömät komenttisi ap:lle, joka on kirjoittanut täällä _täysin_ asiallisesti ja rauhallisesti. Vaikea jaksaa tuollaista turhaa mölyämistä ja halventamista.

Ap kuvaili tilanteen tarkalleen omasta elämästäni. Otin eron pettäneestä miehestä. Sellainen ero on tosi raskas molemmille. Molemmat oltiin todella rikki pari vuotta. Yritin jatkaa liittoa, mutta en jaksanut, koska suhteesta katosi tärkein asia, eli luottamus. Omaisuusasiat eivät ole tärkein juttu, kun erotaan. Tärkeintä on tukea lapsia erotilanteessa.

Nyt erosta on viisi vuotta aikaa, ja olemme päässeet yli pahimmasta. Ero muuttaa elämän ihan toisenlaiseksi. Eron takia minulta on jäänyt kanssakäyminen todella monien ystävien, tuttavien jne kanssa. On pitänyt rakentaa elämä osittain uudestaan. Mutta olen kuitenkin onnellinen nyt, ja vielä viittaan aiempaan kommenttiin tässä keskustelussa, että en asu vuokrakaksiossa enkä aja halvalla autolla...😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Olen vähän yllättynyt näistä katkerista kommenteista. Taisi mennä monella tunteisiin. Tosin otsikko varmaan vetää juuri niitä pettäjiä puoleensa. Se vaan on niin, että kun pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran. Sellaiset ihmiset ovat epäkypsiä ja juuri niitä vaikeita tapauksia, jotka eivät hoida vastuutaan muutenkaan eron jälkeen, esim. lasten kasvatuksen osalta. Lapsia kyllä osataan tehdä ja leikkiä vähän aikaa kotista, mutta sitten tulee pupu pöksyyn, kun pitäisi tehdä töitä niiden eteen, eikä elämä olekaan pelkkää juhlaa.

AP

Kyllä ihmiset voivat myös muuttua. Minä olen ollut nuorena (parikymppisenä) pettäjä, en pystynyt silloin hillitsemään himojani. Olin jopa jonkin aikaa suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Ja nuorena solmitusta avioliitostakin lähdin seksin perässä pois. (Onneksi ei ollut lapsia ja ex löysi itselleen melko nopeasti sopivamman vaimon, jonka kanssa ollut jo 20+ vuotta.)

Tein aktiivisesti töitä sen eteen, että pääsin eroon tuosta sekoilusta. Lopetin kokonaan seksin harrastamisen seurustelusuhteissa ja siinä kohtaa kun tapasin nykyisen mieheni, olin ollut 3,5 vuotta selibaatissa. Tässä suhteessa minulla ei ole ollut mitään ongelmaa pysyä uskollisena, vaikka toki ihastuksiakin on ollut. Osaan olla järkevämpi ja tiedostan, että tunteet syntyvät tekojen kautta ja kääntäen, että ilman tekoja ne tunteet hiipuvat. Ihastusten suhteen olen toiminut siis niin, etten ole lähtenyt ruokkimaan niitä ajatuksilla tai teoilla, vaan olen antanut olla ja ajan kanssa ne ovat menneet ohi. Vastaavasti omia tunteitani miestä kohtaan olen vaalinut ja koen edelleen olevani todella onnekas, että olen löytänyt näin hienon miehen joka haluaa olla kanssani. Lapsenkin olemme saaneet kasvatettua jo aikuisuuden kynnykselle ja asumme nyt kahdestaan. Tämä on ihan parasta mitä ihminen voi saada, yhdessä rakennettu elämä ja lapsen kasvun seuraaminen.

Osittain samoja kokemuksia. Itse petin alaikäisenä ensimmäistä poikaystävääni törkeästi ja toistuvasti. Se ei johtunut itsehillinnän puutteesta, vaan jonkinlaisesta tunnevammasta ja kieroon kasvamisesta. Ihailin teininä femme fatale -tyyppisiä pahisnaishahmoja ja näin miehet tunteettomina objekteina joita ei oikein voi satuttaakaan. Tietysti olin nuori, typerä ja täysin väärässä. Sitten kasvoin aikuiseksi ja opin yhtä sun toista elämästä, muista ihmisistä ja itsestäni. Koskaan en tuon jälkeen ole pettänyt enkä petä. Avoin ja rehellinen yhteys puolisoon on minulle elintärkeää enkä näe omalta(kaan) kannaltani mitään järkeä hakeutua tilanteeseen, jossa kotona pitäisi valehdella ja peitellä asioita. Se ei olisi minulle silloin enää koti.

Ap kuvaili tilanteen tarkalleen omasta elämästäni. Otin eron pettäneestä miehestä. Sellainen ero on tosi raskas molemmille. Molemmat oltiin todella rikki pari vuotta. Yritin jatkaa liittoa, mutta en jaksanut, koska suhteesta katosi tärkein asia, eli luottamus. Omaisuusasiat eivät ole tärkein juttu, kun erotaan. Tärkeintä on tukea lapsia erotilanteessa.

Nyt erosta on viisi vuotta aikaa, ja olemme päässeet yli pahimmasta. Ero muuttaa elämän ihan toisenlaiseksi. Eron takia minulta on jäänyt kanssakäyminen todella monien ystävien, tuttavien jne kanssa. On pitänyt rakentaa elämä osittain uudestaan. Mutta olen kuitenkin onnellinen nyt, ja vielä viittaan aiempaan kommenttiin tässä keskustelussa, että en asu vuokrakaksiossa enkä aja halvalla autolla...😀

En ole pettänyt, eikä pitkäaikainen puolisoni ole tietääkseni pettänyt. Mutta voisin kuvitella, että pettämään päätyisin vain tilanteessa, jossa on tarkoitus erota. Ja silloin haluaisin pettämisvaiheenkin olevan mahdollisimman lyhyt, en pystyisi elämään kaksoiselämää. En haluaisi liata itseäni sellaiseen. En ymmärrä pitkään jatkuneita pettämisiä, en sitten millään. Siinä valehdellaan joka puolelle niin pahasti, että kaikki kärsii, myös mahdolliset lapset. Sen verran pitää olla munaa, että pystyy tekemään päätöksen suuntaan tai toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, kyllä isäni menetti puolet omaisuudestaan ja ainoan lapsensa ja lapsenlapsensa. Mulla kun ei ole mitään yhteistä pettäjän kanssa. Uusi suhdekaan ei kantanut, mutta sehän ei ole mun ongelmani eikä meitä hetkauta.

Pelkään samaa tuon sarjapettäjän kohdalla. Hän on jo menettänyt ensimmäisestä liitosta syntyneen lapsen omalla toiminnallaan. Voi olla ettei jälkimmäisestäkään liitosta syntyneet lapset välitä pitää isäänsä yhteyttä, jos heille selviää miten törkeästi heidän äitiään on kohdeltu. Vaikka heille ei suoraan kerrottaisi, niin eihän äiti voi mitenkään loputtomasti peitellä pahaa oloaan lapsiltaan. Näkeväthän lapset, että äidin elämä on pirstaleina ja isä oletettavasti yrittää olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jos on siinä avioliitossaan syvästi onneton, niin kyllä silti pitäisi olla sen verran kunnioitusta omaa puolisoaan ja omien lasten äitiä kohtaan, ettei lähtisi pettämään ennen kuin on saanut liiton päätökseen. Vaikka olisi tehnyt jo eropäätöksen, silti voi yhdessä hakeutua terapiaan saamaan apua siihen, että kumpikin osapuoli voi käsitellä eroon johtaneita syitä. Kun asiat on keskusteltu yhdessä perusteellisesti läpi ja kumpikin päässyt omalta osaltaan tekemään samalla surutyötä, niin eron jälkeinen elämä ja lasten asioista sopiminen sujuu paljon paremmissa merkeissä.

Tuo, että lähdetään pettämään ja jätetään puoliso kylmiltään on sama kuin kaataisi kotoa kirjahyllyt ja levittäisi roskat lattialle ja jättäisi sitten puolisoon siivoamaan sen sotkun.

Tietysti kuvaamassasi tapauksessa voi olla niinkin, ettei ne lapset ja yhteydenpito ole kyseiselle miehelle lainkaan niin tärkeäitä kuin useimmille muille ihmisille. Näissä keskusteluissa tunnutaan usein lähtevän siitä, että perheensä hajottanut mies (tai nainen) olisi menettänyt jotain korvaamattoman tärkeää, koska oma perhe on kirjoittajalle itselleen korvaamattoman tärkeä. Eikö tuon tyyppisissä tapauksissa ole kuitenkin syytä olettaa, että kyseinen mies ei koe samoin, ja hän on itseasiassa osittain tai täysin tietoisesti uhrannut vain itselleen yhdentekeviä asioita?

Petän vaimoani vähäisen seksin takia. Olen töissä pari päivää viikossa toisella paikkakunnalla, siellä on sitten myös sivusuhde. Se on pelkkää hyvää seksiä.

Erota en halua niin kaun kuin lapset asuvat kotona. 

Olen tuota sivusta seurannut. Uusnousukas ukkeli keräsi omaisuutta -velkainen ökytalo piti saada ( on kyllä 10 v jälkeenkin kesken),mökki,iso vene ,turhan kallis auto jne..Mies raatoi töissä ,samoin vaimo,,,niska limassa tekivät töitä ja lapsetkin vaimo pykäsi siinä sivussa.

Paljon ei elää ehditty,yhtä sressiä kaikkine lasten harrastuksineen .

Sittenpä tämä ukko ajatteli ,että ku kaikki kaveritkin käy tuikkimassa siellä sun täällä,pitää minullaki olla niitä sivupanoja.Eihän ne jatkuvat valehtelut jääneet vaimolta ja perheeltä huomaamatta.Loppuviimein jäi rysän päältä kiinni.

Siitävä kauhea itku ja parku ,+katumus muka .

Eipä rassukka tyhmyyksissään ymmärtänyt ,että oli jo siinä panovaiheessa särkenyt elämänsä,kuin myös vaimonsa ja lasten elämän ,kodin ja kaiken omaisuuden pirstaleiksi.

Köyhä kun oli alunperin , eipä jäänyt jäljelle paljon muuta kuin haaveet.

Omaisuus puoliksi,vmyytiin paljon ----,Kallis oli hinta valehtelusta ja pettämisistä.

Onnea matkaan ,,,tämä jatkuu varmasti seuraavan uhrin kanssa. Krooninen valehtelu ja pettäminen ei yhteen puolisoon lopu.

Että voi raivostuttaa aina joka keskusteluun huudellut välikommentit: "NAISETKIN PETTÄÄ!!!11" "Miehetkin pettää!!" Joo, kyllä, kyllä mutta nyt siitä ei ollut kyse.