Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miks vedän puoleeni ainoastaan hallitsevia ja ilkeitäkin ihmisiä? Joku kai mussa on vikana?

Vierailija
07.06.2018 |

Kun itse kuitenkin olen jopa liianki kiltti ja arvostava muita kohtaan. Miksen saa samaa muilta takaisin? En parisuhteessa, en ystävien kanssa, en perheen kanssa. Jotenki joudun joka kerta kaikkien joksikin roskakoriksi tai ovimatoksi, jota kohdellaan ihan miten sattuu.

Onks joku oppinut olemaan olematta tällainen magneetti k-päisille ihmisille? Kertoisitteko, mitä se oikein vaatii?

Kommentit (65)

Vierailija
61/65 |
08.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoit "jos rajoja ei ole, niin ei ihmiset voi pitää kovin itsenäisenä, vahvana ja kunnioitettavana yksilönä".

Tuohan on aivan järkyttävä mielipide, valitettavan yleinen toki, en minä sitä kiellä. Mutta järkyttävä, perverssi. Sinä selvästi kaikista vakuutteluistasi huolimatta ajattelet samoin. Lähden myös edelleen siitä oletuksesta, että olet sama henkilö jolle alunperinkin kirjoitin. Koska olet. Sillä olisihan se nyt liian sopiva sattuma, että juuri kiperän paikan tullen tämä kirjoittaja haihtuisi kuin savu tuuleen ja tänne ilmestyisi joku toinen samalla tavalla kirjoittava puolustelija, totta kai itse heittopussi, joka ei tietenkään ole kokenut lapsuudessaan mitään itsetunnon murskaavaa traumaa, vaan joka nyt vain sattui olemaan ihan omasta syystään niin heikko ja halveksittava... Kylläpä se tosiaan sattui kreivin aikaan, eikö vain?

"Onko mielestäsi väärin ohjeistaa lasta pitämään pyöräilykypärää, kun liikenteessä hölmöilevät autoilijathan ne on niitä syyllisiä jos haaveri sattuu?", siinä taas uusi olkinukke.

Projisoit omia tunteitasi ja panet sanojasi suuhuni. Se että puhuin myös uhreista ja uhriudesta, ei tarkoita että glorifioisin uhriutumista enkä kannattaisi uhrien voimaantumista, päinvastoin. Sanotaan nyt, että aihe koskettaa minua aivan erityisesti siitä syystä, että olen itsekin traumaterapeutti, ja työskentelen tiiviisti näiden UHRIEN kanssa nimenomaan sen vuoksi, että he saisivat edes joskus mahdollisuuden normaaliin elämään. Joten sinun ei tarvitse neuvoa minua siitä kuinka toimia, jos haluan auttaa näitä UHREJA. Olen todellakin sitä mieltä ja toteutan samaa periaatetta myös terapiassani, että UHRIEN on saatava olla UHREJA terapiaprosessin alkuvaiheen aikana, jotta he sisäistävät että heitä kohtaan on tehty väärin, että heitä on loukattu ja että heillä on oikeus olla vihainen, surullinen, pettynyt ja avutonkin.

Vasta tämän hyväksymisen jälkeen on mahdollista opetella pienin askelin itsearvostusta ja omien rajojen suojelua, mutta tämä tapahtuu vain turvallisessa ympäristössä asiakkaan omilla ehdoilla eikä missään kadulla, jossa kuka tahansa voi hyökätä kimppuun sortamaan ja kokeilemaan jäätä kepillä.

Aiemmassa elämässä UHRIN asemaan PAKOTETTU ei kykene toimimaan tuollaisissa tilanteissa kuten sinä ilman traumataustaa oleva aikuinen ihminen eikä siis opi konflikteista mitään, vaan trauma kompleksoituu ja syvenee. On muutenkin kohtuutonta odottaa, että UHRIN on taisteltava jatkuvasti oikeudestaan olla olemassa ja vieläpä niin, että jokainen vastaantulija yrittää vetää maton jalkojen alta. Että on jotenkin UHRIN tehtävä kestää kaikki narsistinen ja loukkaava käytös ja kasvatella omilla voimillaan paksumpaa nahkaa, ja jos siihen ei pysty niin voi voi. Ja pahantekijöitä, narsistisesti häiriintyneitä, persoonallisuushäiriöisiä ym. pitää suojella mutta UHRIA ei koskaan?

Vierailija
62/65 |
08.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinä sanoit että olet itse saanut elää täysin normaalin ja terveen lapsuuden, eli sinulla ei ole varaa arvostella sitä kuinka lapsena raiskattu ja hylätty C-PTSD:stä/dissosiaatiosta kärsivä ihminen kokee uudet traumaattiset interpersoonalliset tilanteet suhteessa muihin ihmisiin ja millaisia selviytymisstrategioita hän ylipäätään kykenee kehittämään. Kammottavaa ylimielisyyttä ja ymmärtämättömyyttä sinulta.

Koska et pysty puhumaan totta edes siitä kuka olet, ainoa oljenkortesi on tarrautua siihen, että minä tekisin tässä muka jotain vääriä johtopäätöksiä aivan tunteideni vallassa. Pahoittelen, mutta vaikka kuinka sitä haluaisit en ole nyt vähäisessäkään määrin emotionaalinen. Se on ihan omaa projisointiasi se. Asia voi olla minulle työni puolesta lähellä sydäntä ja voin käyttää ajattelemaan herätteleviä sanavalintoja, mutta ole huoleti, osaan kyllä vetää rajat tämän palstan ja sinunkin provosointisi suhteen.

Kaikki alkoi siitä, että minä suoraan ja rehellisesti kerroin sinulle totuuden; sen että ajattelet sairaasti. Sitten alkoi tuo teatterileikki osaltasi, johon en enää tämän viestin jälkeen ota osaa.

Hakeudu terapiaan, ja tarkoitan tätä kaikella hyvällä. Sinullakin on mahdollisuus eheytyä, jos suostut tunnustamaan ongelmiesi olemassaolon. Mistä ikinä ne ovat sitten tulleetkaan. Todennäköisesti lapsuutesi ei ollutkaan ihan niin hyvä kuin luulit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/65 |
08.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos joku kokee sen ärsyttävänä, että toinen tuntuu kovin myötäilevältä ja miellyttävältä, on vakava peiliin katsomisen paikka.

Luultavasti olet itse ärsyyntynyt omiin myötäileviin ja miellyttämisen haluisiin piirteisiisi. Sen sijaan, että tarttuisit härkää sarvista ja tekisit oikeita töitä itsesi kanssa, liityt piiriin kiusaamaan kiusattua, sortamaan ja syrjimään jo valmiiksi sorrettua ja syrjittyä. Onpa sankarillista ja rohkeaa!

Itse olen ylikiltti, mutten enää kovin arka. Aina olen kovasti tykännyt itseäni myötäilevämmistäkin ihmisistä, ei ole koskaan ärsyttänyt vähääkään. Päin vastoin haluan että heillä olisi mahdollisimman mukavaa ja sujuvaa mun seurassani. Tiedän millaisia paineita heillä voi olla elämässä joka hetki ihmisten seurassa. Omalla tavallaan he ovat joka päivä sankarillisen rohkeita!

Kunpa maailmassa olisi enemmän näitä huomaavaisia ja miellyttäviä ihmisiä!

Vierailija
64/65 |
09.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kokee sen ärsyttävänä, että toinen tuntuu kovin myötäilevältä ja miellyttävältä, on vakava peiliin katsomisen paikka.

Luultavasti olet itse ärsyyntynyt omiin myötäileviin ja miellyttämisen haluisiin piirteisiisi. Sen sijaan, että tarttuisit härkää sarvista ja tekisit oikeita töitä itsesi kanssa, liityt piiriin kiusaamaan kiusattua, sortamaan ja syrjimään jo valmiiksi sorrettua ja syrjittyä. Onpa sankarillista ja rohkeaa!

Itse olen ylikiltti, mutten enää kovin arka. Aina olen kovasti tykännyt itseäni myötäilevämmistäkin ihmisistä, ei ole koskaan ärsyttänyt vähääkään. Päin vastoin haluan että heillä olisi mahdollisimman mukavaa ja sujuvaa mun seurassani. Tiedän millaisia paineita heillä voi olla elämässä joka hetki ihmisten seurassa. Omalla tavallaan he ovat joka päivä sankarillisen rohkeita!

Kunpa maailmassa olisi enemmän näitä huomaavaisia ja miellyttäviä ihmisiä!

Huomaavaisuus on asia erikseen. Mutta kun se miellyttäminen alkaa olla jo matelevaa, eikä toisesta saa rehellistä mielipidettä irti mitenkään päin tiedustelemalla. Raskasta sellaisen ihmisen kanssa on olla, kun saa aina olla huolissaan, tekeekö tuo nyt mielikseni asioita, vaikkei todellakaan haluaisi ja kärsii hiljaa sisällään.

Vierailija
65/65 |
09.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin minullekin aina käy. Olen ruvennut ajattelemaan niin kuin Jeesus sanoi: Joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa se ylennetään. Älä siis vaivu synkkyyteen.

Ja ylipäätään Jeesusta vihattiin vaikkei tehnyt kellekään mitään pahaa. Jos jopa Jeesusta vihattiin, niin sitten vihataan myös tavallisiakin hyviä ihmisiä

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yksi yhdeksän